keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Jouluruusu joulun tuo

Laittelin eilen keittiö jouluiseksi, kun innostuin niin valtavasti talven ensimmäisestä jouluruusustani. Keittiö tuntuu olevan ainoa tolkullinen yhteinen tila tällä hetkellä, koska päätin aloittaa "lattiat valkoiseksi"-projektin. Olohuone on täynnä sekalaista sortimenttia erilaisia huonekaluja. Hommaa hidastaa myös Nessa the rescuedog, joka yllättäen valtasi kotimme ja sydämemme. Mutta hiljalleen kaikki palat loksahtavat kohdilleen. Koira löysi kodin, ja kyllä ne parketitkin pikkuhiljaa sieltä valmistuvat.


Kaverikseen jouluruusu sai karun kauniin pikkuisen männyn. Siis koko pikku puun juurineen. Nyppäsin sen pihan laidalta. Näitä ei saa päästää kasvamaan, koska sinne ei mahdu isoa puuta. Mutta tähän mittaan ne on kiva päästää. Kun puu on sopivan kokoinen, voi sen kaivaa juurineen. Pesen juuret ja laitan koko komeuden Karhulan lasipurkkiin. Aivan ihana! Tykkään ihan valtavasti!


Lautanen on kirpparilöytö, jonka tein maanantaina. En vain voi ohittaa näitä. Ja käytän niitä jatkuvasti erilaisiin asetelmiin ja askartelukuvauksiin. Ja niitä on ihana etsiä ja löytää. Herkkä jouluruusu näyttää niin kivalta sen kanssa. Se on yllättävän näyttävä joulukukka koostaan huolimatta.


Ihanaa illanjatkoa!

SHARE:

tiistai 29. marraskuuta 2016

Miten olisi viherkasvilahja?

Omat kasvilahjat ovat ihania viemisiä ja saamisia kesät talvet. Puutarhan ystävä ilahtuu jakotaimista ja itsekylvetyistä lahjoista. Viherkasvin poikanen sen sijaan sopii myös sisustajalle. Piileat koristavat tällä hetkellä blogikoteja ja sisustuslehtien sivuja. Kilpipiilea on siis erinomainen joululahja ystävälle. Tämä graafisen kaunis kasvi on simppeli ja helppohoitoinen joten se ilahduttaa, vaikka sisustamisesta ei niin innostuisikaan.


Oman jakotaimeni sain lahjaksi Kukkalan Sannalta. Kasvi kasvoi nopeasti tosi isoksi, kun vein sen kesäksi parvekkeelle. Viherkasvit rakastavat olla ulkona, kun säät vain sallivat.


Kilpipiilea on innokas tekemään poikasia. Kaivat vain mullan alta riittävän pätkän vartta ja lykkäät uuteen purkkiin viherkasvimultaan. Minä laitoin nyt kaksi pientä poikasta samaan pikkuruukkuun niin näyttää kivalta myös tässä vaiheessa. Kohta toinen tarvitsee jo oman isomman yksiön.


Ilahtuisitko?


SHARE:

lauantai 26. marraskuuta 2016

Mitäpä jos...

...me pidettäisiinkin tämä koira? Niin me ajateltiin. Nessa the rescue dog tuli meille hoitokoiraksi pakoon koiratarhan kylmän karua talvea. Kirjoitin aiheesta aiemminkin, ja se herätti paljon keskustelua kommentointia. Niin tuppaa käymään, kun kyseessä on lapset tai eläimet. Tunteet nousevat pintaan. Olimme päättäneet, että yhden hoitokoiran voimme pitää. Sellaisen meille sopivan, joka antaa lasten halata sitä. Ja Nessa antoi.


Olen tähän mennessä oppinut koirastani seuraavia asioita. Ruoka on hyvin tärkeää. Herkut ja herkkuluut vielä tärkeämpiä. Se syö hätäisesti, ja luut eivät saa olla liian pehmeitä, ettei se niele niitä sellaisenaan. Niin käy, kun ruokakupilla on ollut ruuhkaa koko siihen astisen elämän ajan. 

Sohva on maailman paras paikka. Siitä Nessa ei tinkinyt. Minä tingin. Kaikki kodin ulkopuolella pelottaa. Aivan kaikki. Lentokone voi tipahtaa niskaan, auto saattaa ajaa päälle ja naapurin mies mataline äänineen on todennäköisesti paholainen. Niinpä me otetaan lenkit hyvin rauhallisesti. Pikkulenkki kahden tunnin välein. Pari sataa metriä on jo kelpo suoritus. Kyllä se siitä ajan kanssa.

Hänen nukkumaanmenoaikansa on 20.30.



Niinpä tämä halikoira muutti meille. Ja se elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se. 

No tuskin tämä vika koirapostaus on. Rentoa pyhäpäivää!

SHARE:

torstai 24. marraskuuta 2016

Ajatuksia perinteistä, pölynkerääjistä ja joululehdistä

Olen tällä viikolla kaivellut perintökynttilänjalkoja kaappien kätköistä ja laitellut ne asetelmiksi pöydille ja tasoille. Ja niitä riittää. En osta uusia, mutta säästän näitä vanhoja. Joku kutsuu tätä hamstraamiseksi ja toinen perinteiden vaalimiseksi. Vievät ne toki tilaa muun aikaa vuodesta, mutta mikä sen ihanampaa kuin kaivaa joulun alla esiin vanhat messinkiset kynttilänjalat?


Talven asetelmiin kuuluvat myös kudontanurkat ja pehmoinen pesä sohvannurkassa. Villalankoja ja joululehtiä kuluu tähän aikaan vuodesta. Miten ihanaa onkaan vain olla! Kudonta on vienyt pitkästä aikaa mennessään ja on mukava välillä olla omavarainen säärystimien suhteen.


Juttelin ystävieni kanssa tästä konmarituksesta, jossa koko talo tyhjenee turhasta suit sait sukkelaan. Luulen, että samaan konmarikoppaan joutaisivat myös kynttilänjalkani. Tarkoitus on säästää vain tavarat jotka tekevät onnelliseksi. Tajusin, että minut tekee onnelliseksi monta kaapillista perintöastioita, kynttilänjalkoja ja moni muu pölynkerääjä. Siivoan tasaisin väliajoin kaappeja ja heitän turhaa pois. Kirjan myötä en ahdistunut tavaramäärästä. Sen sijaan tajusin, että olen aika onnellinen kodistani juuri tällaisena kippoineen kaikkineen.


En tiedä oliko myös viisi joululehteä liioittelua. Tulin ainakin iloiseksi niistä. Lupaan myös laittaa ne kiertoon, kun olen lukenut. Suomalaisista parasta antia tänä vuonna oli Käsintehty joulu. Tykkään enemmän fiilistellä noiden ulkolaisten lehtien kanssa. Niin ihania joulukoteja!


Leppoisaa perjantaita!
SHARE:

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Jouluinen seppele

Kransseja on syntynyt tänä vuonna poikkeuksellisen monta. On ihana kokeilla eri materiaaleja ja kieputella milloin mitäkin kasvimateriaaleja erilaisiin pohjiin. Erityisen viehättynyt olen tuoreisiin materiaaleihin ilman sen kummempia krumeluureja. Näistä tuleekin mieleen enemmänkin seppele. Seppele sopii myös kattauksiin ja pöytäkoristeeksi. Tällaisen voisin tehdä myös jouluksi.


Nyt kun lumet harmikseni sulivat, tuli puutarhakin näkyviin uudella tavalla. Mukaan vain sakset sekä kori ja sitten vain valitsemaan. Erityisen ihastunut olen hopeatäpläpeippiin, jossa on vaaleudessaan jouluisen eukalyptuksen henkeä. Pohjan taivutin pehmeästä ja paksusta rautalangasta, jonka päällystin kukkateipillä. Vihreä teippi on loistava kiinnittämiseen eikä se pistä myöskään silmään kasvien seasta.


En kaipaa kimalletta, rusetteja tai palloja. Vihreä ja tuore on juuri hyvä tällaisenaan. Vanhat messinkiset kynttilänjalat olivat kuin tehty seppeleen kaveriksi.


Tee sinäkin oma joulutunnelman tuoja.

SHARE:

tiistai 22. marraskuuta 2016

Väriä harmauteen

Havutyöt ovat olleet sisääntulojen pelastaja kaiken harmauden keskellä, kun lumet yllättäen sulivat pois. Näitä on valmistunut pitkin syksyä ja talvea. Havupallot, kranssit ja köynnökset näyttivät ihanalta vastasataneen lumen kanssa, mutta nyt vasta niille onkin käyttöä.


Ruukutuspöytä on melkoinen apu myös puutarhan DIY-jutuissa. Olin yllättynyt miten paljon sen päällä työskentelen. Näitä voisi olla useampikin.


Kirjoitin ohjeet havupallon, -kranssin ja - köynnöksen tekoon Etuovi.comin Parempaan asumiseen-blogiin. Käy katsomassa ohjeet sieltä, jos haluat väriä arkeen.


Näillä tulee niin jouluinen mieli!

SHARE:

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kuvia tietokoneelta suoraan Instagramiin

Minulta kysytään ajoittain miten saan kameralla otettuja kuvia laitettua tietokoneelta Instagramiin. Vastaus on Gramblr. Linkistä pääset lataamaan ohjelman tietokoneellesi. Gramblrin avulla et ole enää pelkkien mobiililaitteiden varassa. Itse kaipasin heti Instaan tilin avattuani mahdollisuutta hyödyntää myös kameralla otettuja kuvia. Instatilini ulkoasukin koheni kummasti, kun käytössä oli muutakin kuin kännykän kuvat.



NÄIN HOMMA TOIMII

Kirjadu Gramblriin instatunnuksillasi. Lataa koneeltasi valmiiksi pienennetty kuva. Ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia on useita. Itse käytän yleensä PicMonkeyta. Instagramiin kannattaa ladata kuvat mahdollisimman isoina. Suurin sallittu kuvakoko on 1080x1080.

Gramblrin kuvankäsittelymahdollisuudet ovat Instagramia huomattavasti paljon paremmat. Voit laittaa kuviin filttereitä kuten Instassakin. Itse tykkään säätää vain valotusta ja kuvan sävyä. Näihin kahteen ominaisuuteenkin on monta nappulaa joita liikutellaan liukunäppäimillä. Sitten vain painat tallenna. Tässä kohtaa kuva ei vielä sinkoa minnekään, vaikka tallennat sen. Itse ihmettelin, kun mitään Send nappia ei tässä vaiheessa löytynyt ja jännitin milloin kuva lähtee matkaan.

Lopuksi kirjoitat 'Caption' kenttään kuvauksen hästägeineen. Tarjolla on myös melko rajoitetusti erilaisia hymiöitä. Lopuksi painat 'Send' ja tässä vaiheessa kuva menee Instagramiin.



Instagram on tosi kiva palvelu, jota käytän vähintään yhtä aktiivisesti kuin blogianikin. Teen sinne myös päivityksen aina uusimmasta postauksesta. Eli voit seurata blogiani myös sitä kautta. Löydät tilini nimellä @katijukarainen

Kerro ihmeessä oliko postauksesta hyötyä? Itse googlainen näitä apupostauksia milloin mistäkin aiheesta.

Reipasta viikonalkua!


SHARE:

lauantai 19. marraskuuta 2016

Rescue-koira

Ylläri pylläri! Meille muutti hoitoon ihana rescue-pentu Viipurista. Nessa on neljä kuukautta vanha sekaroituinen pentu joka on asunut Viipurissa koiratarhalla koko ikänsä. Muiden tarhakoirien tapaan se on nyt ensimmäistä kertaa kotioloissa ja saa jatkuvaa ihmishuomiota. Se ei voisi olla onnellisempi!


Nessa ei ole oma koiramme vaan olemme hänen hoitokotinsa. Meillä hän opettelee kotikoiran elämää niin kauan, että saa oman loppuelämän ihmisensä. Kotihoitajien työ on tärkeää. Me maksamme Nessan kulut luovutukseen asti ja varmistamme, että hän saa laadukasta penturuokaa, matokuurin, vitamiinit ja maitohappobakteerit. Lisäksi pentu tottuu hoitotoimenpiteisiin, oppii kulkemaan remmissä ja omaksuu tärkeät ensimmäiset käskyt.


Vaikka koirat hoidetaan tarhalla hyvin, on talvi ankara koirille. Myös siksi jokainen hoitokoti on tärkeä. Viipurin koirat saavat lahjoituksia joiden turvin maksetaan eläinlääkärikulut ja koirien ruoka. Lahjoitukset ovat siksi ensiarvoisen tärkeitä.  Voisitko sinä kuvitella tekeväsi pienen joululahjoituksen koirille? Pieni summa tai lahja koirille toisi joulumielen monelle vapaaehtoistyötä koirien parissa tekevälle. Jatkuva pula on erityisesti penturuoasta ja matolääkkeistä. Yhdistys kerää rahalahjoituksia luvanvaraisesti. 


Tästä linkistä näet auttamismahdollisuudet.  Voit ryhtyä hoitokodiksi, alkaa kummiksi, tehdä raha- tai ruokalahjoituksen. Mutta ennen kaikkea jokainen näistä ihanuuksista haluaa hyvän loppuelämän kodin. Sen oman rakkaan ihmisen, jota rakastaa täydestä koiran sydämestä.


Rescue-koiria leimaa kiitollisuus. Kiitollisuus jokaisesta huomionosoituksesta, omasta ruokakupista ja lämpimästä kodista. Sen huomaa myös Nessasta. Jotain hyvin erityistä hänessä on. Jos harkitset rescue-koiraa lapsiperheeseen, on nuori koira hyvä vaihtoehto. Nessakin on ollut tosi ihanasti meidän lasten kanssa. Kiltti kuin mikä!


Ei liene yllätys, että koko perhe on aivan myyty. 

Ihanaa viikonloppua! Me mennään nyt Nessan kanssa nokosille. 

SHARE:

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Voihan askartelut!

Kerroin jo aiemmin, että kävin viime viikonloppuna Kädentaitomessuilla. Mukaan tarttui vaikka mitä ihanaa. Ei liene yllätys, että meneillään on monta pikkuprojektia. Koti on muuttunut paikaksi, jossa takan päällinen on varattu kuivattamoksi, työhuone on täynnä yksittäisiä projekteja ja keittiön pöytään mahtuu syömään vain satunnaisesti. En malta tehdä vain yhtä juttua kerrallaan.


Yksi simppeli juttu oli metallinen tähtikehys. Jo messuilla hoksasin tämän monikäyttöisyyden. Sidoin siihen rautalangalla ohuesti kuusen havuja kiinni. Näen jo mielessäni miten hyvin tämä toimii myös oliivin tai eukalyptuksen oksilla. Tällaiset kierrätettävät askartelumateriaalit jotka pysyvät hyvänä vuodesta toiseen ovat ihan parhaita. Tähti on kaunis myös sellaisenaan. Siinä on myös koukku, josta sen voi ripustaa roikkumaan.


Toinen tilaa vievä projekti ovat olleet mun uudet kuvausvalot. Tilasin sellaiset harrastelijan kevyet studiovalot työprojektia varten. Säädin kameraa ja siirtelin valoja, kun harjoittelin niiden käyttöä. Nämäkin kuvat on otettu aamuhämärän aikaan ilman salamaa hyvin pimeässä työhuoneessa. 



Olen tosi iloinen mun uusista leluista. Joulu tuli jo hyvissä ajoin! Myös videokuvaamista kotona harrastava tytär innostui valoista. Kelpaa 8-vuotiaan kuvata jalustan kanssa, kun studio on valmiina hänen touhujaan varten. Miten mahtavaa, että näistä hyötyy koko perhe. En itse osaa editoida, joten pitää pyytää lapsi kuvaamaan musta joku askarteluvideo. Kyllä tuli muinainen olo, kun katsoo miten näppärästi lapsi ottaa haltuun kaiken maailman ohjelmat ja kuvaujargonin.


t. dinosaurus
SHARE:

tiistai 15. marraskuuta 2016

Koriste kuin karkki

Tänä jouluna pitää saada punaista. Olen viime joulut mennyt valkoisia koristeita keräten. Pitkästä aikaa punainen tuntui hyvältä ajatukselta. Esikuvana toimivat karkkikepit joista olin tykännyt aina. Halusin samaa leikkisyyttä myös koristeisiin. 


Pohjana toimi styroksitähdet, jotka päällystin helmimassalla. Massa on venyvää ja se on helppo painaa tähden pinnalle. Massa itsessään pitää sisällään liiman. Käsittelykuivaa se on melko nopeasti. 


Pinnalle liimasin strassitarroja, jotka upposivat tukevasti massaan. Painoin askarteluveitsellä kevyesti urat sakaroiden väliin, jotta tähdet eivät olisi niin pullean pyöreitä. 


Askartelutähdissä on usein valmis ripustuslenkki. Näissäkin tähdissä oli hopeinen naru. Nyppäsin sen irti ja painoin sukkapuikolla uuden lenkin tilalle. Tiivistin aukon vielä helmimassalla. Jäljestä tuli tukeva ja siisti.


Tuliko kivoja? Olen tosi tyytyväinen! 

SHARE:

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Mun iskä

Lapsiperheessä isänpäivän hulinat keskittyvät usein omaan kotiin. Halusin ottaa tovin myös muistaakseni omaa isääni. Meitä on aina yhdistänyt tehokkuus, tarmokkuus ja taito tehdä käsillä. Kirvesmiehenä ja maalarina isä on tavannut tehdä koko lähisuvun remontit. Tyttäriltä ei ehkä aina odoteta näitä taitoja. Isäni sen sijaan tuntuu kuvittelevan minun osaavan lähes homman kuin homman. Hänen käsityksensä minun voimistani on joskus hieman surkuhupaisaa. Olen kiitollinen siitä miten se on vaikuttanut asenteeseeni. Olisinko muuten osannut ja uskaltanut omin voimin ja neuvoin maalata parketin valkoiseksi ihan itse?


Miestäni on aina naurattanut minun ja isäni tapa käyttää tekemistä väheksyviä verbejä. Me sipaisemme seinät kuntoon ja läpsyttelemme kiveykset paikoilleen. Mikään homma ei ole liian iso. Toimeliaina ihmisinä meillä on tapana ampaista mustikkaan. Tämä on asia josta pidän myös itsessäni. Elämää rakastavan ihmisenä uskon ehtiväni elää ja rakastaa hieman keskivertoa tehokkaammin. 


Vaikka välimatkaa on usempi sata kilometriä, on isäni silti hyvin läsnä arjessani. 

Hyvää isänpäivää iskä! 

-Kati
SHARE:

lauantai 12. marraskuuta 2016

Terveisiä messuilta!

Neljä tuntia kului sukkelaan messukeskuksessa, jossa vietään Meidän viikonloppua. Olin liikenteessä tyttäreni kanssa, ja erityisesti meitä kiinnosti Kädentaitomessut ja lemmikit. Joulun alla tällaiset päivät ovat kukkarolle vaarallisia. Kun reppuun ei enää mahtunut, ja kädet tuntuivat venyneen maahan saakka, oli sopiva aika suunnata kotia kohti.


Lemmikkimessut ovat siitä hauskat, että siellä on erikseen näytillä paijattavia eläimiä. Pupuja, siilejä, rottia, hamstereita.... Erityisen ihastuneita olimme leijonanharjapupuihin. 


Meillä oli melko selvät sävelet sen suhteen mitä messuilta etsittiin. Se ei tietenkään estänyt ihastelemasta käsitöitä ja uusia ideoita.


Jotenkin se sisäinen puutarhuri löytää sen ainokaisenkin puutarhamyymälän messuilta kuin messuilta. Ilman käpyä en voinut poistua.


Toivoin näkeväni himmeleitä, joulutähtiä ja kransseja. Tällainen paperinarusta tehty kattohärpäke olisi upea! Mukaan lähti myös monta pussia lasiputkia omaa helkkyvää himmeliä varten.


Ja kuten huomaatte, kamera pelaa taas. Laturi jäi huoltoon, mutta sain ilokseni varavempaimen lainaan. Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. 


Nyt on ihan lepuuttaa jalkoja takkatulen ääressä. Ihanaa päästä askartelemaan!

SHARE:

torstai 10. marraskuuta 2016

Sattuu ja tapahtuu

Voi kääk! Suht uusi kameran laturi sanoi itsensä yllättäen irti. Kyllä on kädetön olo. Siinä missä moni tuntee alastomaksi olonsa ilman puhelinta, minulla vastaava tilanne on kameran kanssa. Ei auta kuin lähteä isolle kirkolle asioimaan.


Onneksi olen sinne matkalla tunnin päästä muutenkin. Istun täällä lämpörullat päässä ja pakkaan juhlakolttua mukaan illan rientoa varten (ja bloggaan). Täältä tullaan hyinen Helsinki. Käyn nykyään niin harvoin ulkona, että tämä on minulle jo melkoinen spektaakkeli. Kyllä on jännittävää. 

Tänään nakkaan kannat kattoon ja pidän hauskaa!


SHARE:

tiistai 8. marraskuuta 2016

Uusia kerroksia

Vapaa-aika on ollut viime aikoina yhtä raahaamista ja tavarain siirtelyä. Lattiat-valkoiseksi-projektin edetessä mööpeli jos toinenkin on saanut siirtyä. Ja niin se vain homma etenee. Kolmannesta huoneesta tuli myös seiniä ja listoja myöten paperin valkoinen. Voiko olla ihanampaa?


Talomme oli 10 vuotta sitten muuttovaiheessa täysin remppakypsää kamaa. Kaikki pinnat menivät silloin uusiksi. Lattiamateriaalia valitessa mietimme, että jos sen haluaa vaikka valkoiseksi maalata joskus hamassa tulevaisuudessa... Vaikka kymmenen vuoden päästä.... Kun ollaan tosi vanhoja.


Kukaan ei ollut kertonut, että aikuisena aika kuluu käsittämättömän nopeasti. 40 tuntui siintävän jossain todella kaukana. Sitä oli ollut niin vähän aikaa aikuinen, että tämä mystinen ajan nopeutuminen oli täysin vierasta kamaa. Pikkulapsiperheessä pinnat ovat myös huomattavasti kovemmalla koetuksella, kuin parikymppisenä, jolloin koti oli se paikka josta pyörähdettiin hakemaan treenikamat tai bilevaatteet illan rientoihin.


Joten niin sitä vaan taas suditaan uusia maalikerroksia. Kuvittelin sen uutuutta remontin jälkeen hohtavan kodin olevan jollain tapaa ikuinen. Ja voihan se ollakin. Uudessa asussa tällä kertaa vain. Valo tuntuu löytävän jokaiseen valkoisen huoneen nurkkaan, joten en valita työn määrästä. Värit ovat kirkkaampia ja remonttimestari onnellinen.


Remonttikulkue jatkaa kohti viimeistä makuuhuonetta. Keittiötä ja olohuonetta en suostu edes ajattelemaan tässä vaiheessa.

Tsuippa duippa vaan kaikille!

SHARE:

lauantai 5. marraskuuta 2016

Ohjeet havupallon tekoon

Havupallo on helppo ja näyttävä havutyö, joka kelpaa myös viemiseksi tai joululahjaksi. Homma on hyvin yksinkertaista, joskin hieman aikaa vievää. Havupallosta voi tehdä siistin ja tasapintaisen tai hieman pörröisemmän version. Molemmat ovat tosi veikeitä!


Leikkaan itse havut valmiiksi tasapitkiksi pätkiksi. Sopiva mitta pätkille on 5-10 cm. Havusta voi hyödyntää muutkin kuin ihan kärjet. Vaikka havu olisi oksan keskeltä katkaistu, ei se paista silmään tiivistä havupinnasta.


Pohjana havupallossa on oasispallo. Muista lisätä kiinnitysnaru ensimmäiseksi. Kieritä narua pallon ympäri ja jätä pitkä häntä. Vaihtoehtoisesti voit ankkuroida rautalangan pallon läpi ja tehdä siitä koukun narua varten. Sitten vain tikutetaan pallo täyteen havunpätkiä. Sopiva etäisyys on noin sentti. Näyttävän pallon saat myös männynhavuista.


Näitä sopii ripustella parveke, terassi ja piha täyteen. Niin hauskoja ne ovat!

Leppoisaa sunnuntaita!

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig