KIRSIKKAMÄKI

Tämän kesän isoin urakka kasvimaan laajennuksen lisäksi on meidän kirsikkamäki. 

Haaveissa on ollut jo vuosia kurtturuusujen poistaminen ja alueen muuttaminen kirsikkamäeksi. 

Vaikka kyseessä on meidän takapihan kapea kaistale, niin isossa pihassa sekin on helposti kymmeniä neliöitä. Istutin vanhan luumupuun lisäksi viisi kirsikkapuuta ja tein laajoja perenna-alueita. 

Kasvusto on hyvin eri-ikäistä. On valmiimpia jakotaimia ja nuoria vastaostettuja kasveja.

 

Perennojen kirjo yllätti itsenikin. Akileijoija on pajon erilaisia  (kuten yläkuvan japaninakileija).  Särkynytsydän ja erilaiset ritarinkannukset toistuvat koko matkalla. 

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa ryhmäruusuja. Jännä nähdä mitä niistä tulee.

 

Maa on vielä paljas kirsikkapuiden luona, mutta aion kattaa sen se GreenCaren puunkuorikuorikatteella. Tämä on muuten suosikkikatteeni. Tykkään tästä paljon enemmän kuin koristekatteista, vaikka käytän niitäkin. Tämä on jotenkin maanläheisempi ja sopii pihani rentoon tyyliin hyvin.

Kate vähentää kitkemisen tarvetta. Jos haluan laajentaa perenna-alueita, siirrän katetta hieman sivummalle. Aion joka tapauksessa jättää katteen hyvin näkyviin, ja annan sen muodostaa hoitokäytäviä istutusten sekaan. 

Kasvit tulevat kivasti esiin ruskean katteen vieressä. Katteen vieressä kasvaa puuliljoja tosita kesää. Ne ovat jo nyt suurempia, kuin vuosi sitten. Jännityksellä odotan miten suuria niistä saan.

Kuvat ovat parin päivän takaa, jolloin viimeiset tulppaanit vielä kukkivat. Näky on ollut melko erikoinen tänä vuonna viileiden kelien takia. Yleensä tämä pitkä penkki on jo hyvin liilavoittoinen tässä vaiheessa kesää, kun tulput ovat lakastuneet.

Isot ukkolaukat kärsivät hieman siirto-operaatiosta, mutta onneksi osa kukkii oikein komeasti. Odotan jo innolla seuravaa kesää, kun kasvit röyhähtävät isoiksi.

PISAROITA

En omista sadetinta, mutta olen myös melko laiska letkun varressa seisoja. Se tuntuu ajan haaskaukselta. Tuulisilla ja paahteisilla keleillä kastella saa tunteja.

Minulla on tapana jättä letku jonnekin lorottamaan itsekseen mieluiten suutin ylöspäin. 

Siinä voi kätevästi samalla kitkeä tai perustaa uutta aluetta. 

 Näitä on ihana kuvata! Olen aina tykännyt miltä pisarat näyttävät lehdillä. 

 

Kuvat ovat puutarhan uusimmalta alueelta. Kuvia siitäkin pian, kunhan ehdin  kuvat kahlata läpi.

Mukavaa viikonalkua!

ALAN VAIHTAJA

Alan vaihtajana kuulen usein haikeita toiveita kertojan omaa työuraa koskien. Puutarha ja maisemasuunnittelu herättävät myös ihastusta. Jopa alaa harrastamattomissa. Luulen että luova työ ylipäätään huokuu boheemiutta ja rentoa elämää. Hyppäämistä oravanpyörästä.

 

Matka pihasuunnittelun pariin otti pari hikistä vuotta opintojen parissa jotka yllättivät insinöörimaisuudellaan. Enemmän kerroksia maan alta kuin kasvioppia. Ala vaatii myös useamman uuden ohjelmiston opiskelun: CAD, VectorWorks, Photoshop, SketchUp jne. Vieläkö tuntuu rennolta ja luovalta? 

 

Mutta oli se kaikkea muutakin. Myös niitä kasveja, maiseman ymmärtämistä, suunnittelua ja piirtämistä.

 

Onnistuin  tahkoamaan neljän vuoden opintojen kurssit noin kahdessa vuodessa. Se onnistui sillä, että kävin kahta vuosikurssia samanaikaisesti. Toki sain myös hyväksilukuja aiemmasta tutkinnostani. 

Mikään tuosta ei olisi onnistunut ilman joustavaa ja pitkäpinnaista miestä. Olin myös luova työn suhteen. En sitoutunut mihinkään vaan tein keikkatöitä, kun aikaa oli. Se taas vaati riskinottoa ja tarkkaa talouskuria. 

Kenelle tahansa alaa suunnittelevalle tärkein neuvoni olisi miettiä työ jota kohti aikoo mennä. Suunnitteluhortonomin tutkinto taipuu moneen. Verkostoituminen jo opintojen alusta on tärkeää. Harjoittelupaikat kannattaa valita sen mukaan, missä voisi nähdä itsensä töissä muutenkin. Vein itseni jatkuvasti äärirajoille ja kokeilin myös juttuja joissa olin mukavuusalueeni ulkopuolella. 

Näistä isoin juttu oli ryhtyminen toimittajaksi ja kuvittajaksi. Ne täydentävät työpalettiani, kun pihasuunnitelmia ei ole tarpeeksi. Ne mahdollistavat ainakin toistaiseksi yrittäjänä olemisen. 

Haave omasta yrityksestä oli kytenyt jo pitkään. On ollut hienoa huomata, että omat siipeni kantavat ja töitä riittää. 

Kannustaisin ketä tahansa tarttumaan mahdollisuuksiin joita tämä yksi ainoa elämä tarjoaa.

Se on liian lyhyt hukattavaksi. 

KASVATUSSÄKILLE ALUSTA

Liekö vilpoinen alkukesä tehnyt sen, etteivät kaikki omat kylvöt ole olleet ajoissa. 

GreenCaren taimisäkkeihin olen istuttanut maissia ja kylvänyt härkä- ja vahapapuja. Jälkimmäiset eivät ole vielä pitäneet kiirettä. Vaikka muuten suosin astioita, niin parvekkeella ja talon seinustoilla kasvusäkit ovat kaikkein parhaimpia.

Parveke on kokenut muodonmuutoksen uuden laatoituksen ja kaiteen ansioista. Ei tuntunut oikealle lätkäistä säkkejä suoraan lattialle. Mietin jo tovin mitä sinne alle voisi kehittää.

GreenCaren mullat saavuivat lavoina, joiden alla oli trukkilava.

Sahasin lavasta osan pois ja läträsin pintaan tummaa saunavahaa jota jäi mökin remontista yli. 

Nyt ne istuvat ilmeeltään Strömsön kasvihuonekaappiin.

En jaksa piiloitella kasvusäkkiä minkään kankaan sisään. Siksi tykkään siitä, että tässä säkissä on melko maltillinen ilme. Ja lavan kanssa siitä tuli oikeastaan aika kiva. 

Säkkeihin on suositeltavaa tehdä viillot pohjaan, jotta ylimääräinen vesi valuu pois. 

Tuleeko ideoita mitä tuonne alle voisi jemmata ylijäämä vettä varten? 

KASVIHUONELAVA

 

Kasvihuoneen nälkä siirtyi kummasti, kun hyötytarhaani ilmestyi  GrowCamp (klik).

Sen lupaukset nettisivuilla ovat melkoiset. Erityisesti nämä "helppo kasata"–lupaukset aina mietityttävät. Siksi yllätyin, kun se oli oikeasti helppo.

Olen tässä viime aikoina merkkejä mainitsematta kasaillut kaikennäköistä ja kiroillut  melkoisesti. 

Siksi olin ihan huuli pyöreänä, kun tämän kasvihuonelavan kasaaminen oli kätevää.

Pistelin kasaan perusosan ja jatkopalan parissa tunnissa.

Eniten nauratti se, että onko tämä naisen suunnittelema. Moni osista napsautettiin paikalle kuin neppari, liuettiin helposti uria pitkin ja kankaat vaan lätkäistiin paikalleen isolla tarralla. Isot jättimäiset muoviruuvit olivat suosikkini. Ohjeet olivat selvät, ja mikä kivointa, niin osia oli sovittu määrä ja noita neppareita jopa ylimääräisiä. En kiroillut kertaakaan.

 Mies kasasi tuo alalaatikon mun kanssa, mutta sen jälkeen tei kaiken yksin. Täysin rouvain kasattavaa kamaa. Niin paras. Oli vähän supernainen-olo sen jälkeen.

Jos lavan täyttää mullalla, niin työskentelytaso on tosi optimaalinen. En ole varma onko tämä kasvarilava tismalleen samassa kohdassa ensi kesänä (tavarat kun tuppaavat jostain syystä siirtymään), niin ratkaisin kasvupaikat laastisaaveilla, isoilla kasvatussäkeillä ja amppelilla.

Mulla ei mahdu nämä kaikki parvekkeelle, ja kun kelit ovat mitä ovat, niin tämä on paljon parempi ratkaisu. Ei tarvitse huolehtia keleistä. Päivällä nostan muovireunan ylös, niin että kasveja suojaa vain verkko silloin. Siitä syystä tuolla on myös pikku-viherkaalit vankistumassa. Ei pääse kirpat syömään.

Homma toimii niin, että tuossa paketissa on perusosa, joka on passeli pieneen tilaan. Jos sitä haluaa pidentää niin voi seuravaana kesänä ostaa jatkopalan. Tai kaksi tai kolme kerralla saman tien. Musta tämä kaksiosainen on jotenkin tasapainoisen näköinen lavatarhassa.

Ja kun bloggaaja olen, niin tottakai mietin sitä, että tämä on tosi kaunis tummien lavojen kanssa. Ja koska tämä on keskivertonaisen korkuinen, niin kuvista saa tosi tasapainoisia kahden lavan korkuisten laatikoiden kanssa. Eli asiat tärkeysjärjestykseen! Hihiii....

Alue on vielä vähän kesken, mutta GrowCamp sai kodin päärynäpuun vierestä ja alueelle tulee myös rungollisia marjapensaita. Kyllä hänen nyt kelpaa.

Kahteen moduuliin mahtui helposti kymmenkunta tomaattia ja  muutama kurkku. Lisäksi siellä pitelee ilmoja joukko kaikenkarvaisia pikkutaimia kuten maissit, viherkaalit ja pienet kesäkukkataimet jotka vasta totuttelevat ulkoilmaan.

GrowCamp on tosi hyvässä alennuksessa, sen suomalaisessa nettikaupassa (klik). Omanikin on tuolta.

Näitä kuvia pukkaa blogiin varmasti pitkin kesää. 

Satoa odotellessa!

PALA TAIVASTA

Pahoittelen jo etukäteen postauksen kuvien määrää. Mutta kun katsoo akileijoja ja niiden kekseliäitä risteytyksiä, ymmärtää miksi jokainen näistä on ansainnut kuvansa blogissani.

 

 Akileijat olivat ensimmäisiä perennoja joita kasvatin siemenestä. Olin äimistynyt miten ison määrän perennoja sain pussillisesta siemeniä. Tein niistä ison penkin, joka kukkii vieläkin. Ahkerina siementäjinä ne tekivät pikku-akileijoja kaikkialle.

Uteliaani mietin miltä jokainen näistä pikkuruisista tulisi näyttämään. Tein uuden penkin, ja vielä toisenkin omenapuiden alle. Sinne olen vuosien saatossa pienokaisia siirtänyt. Katvepaikka näyttää nyt ihanalle!

Suosikkejani ovat tällä hetkellä tällaiset vaaleanpunaiseen ja burgundin punaiseen taittuvat yksilöt. 

Hauskaa on myös, kun ne risteytyvät esimerkisi kerrannaisten Barlow-lajikkeiden kanssa.

Tai välillä joukossa on niin mielenkiintoisia yksilöitä, että mikä muukaan sen selittäisi.

Joukossa vilistää naapurin kiusa, eli pihakäenkaali. Monen inhokki, mun suosikki. Ei haittaa vaikka karkailee myös nurmikolle. Akileijojen kanssa lyömätön parivaljakko.

 Penkin keväisen kukinnan varmistavat erilaiset fritillariat. Akileijojen kukinnan jälkeen on hieman tyhjempää, mutta kohta koittaa lehtosinilatvan, ruusunätkelmän ja vajoliljojen aika. Silloin ei enää harmita.

Näiden kukintaa odotan joka kesä. Ja kohta jo kaipaan niitä. 

PROJEKTIA PUKKAA

Tasan vuosi sitten takana oli kahden päivän raadanta uuden kasvimaan kimpussa. Jotenkin tästä alkaa tulla traditio, koska samoissa hommissa ollaan taas. Kyseessä on kasvimaan laajennus ja tietysti tuplasti enemmän kylvettävää ja istutettavaa.

En olisi voinut parempaan saumaan saada Fiskarsilta postia. 

Siellä ilmeisesti luetaan ajatuksia. Kivihara oli ihan must uusia polkuja haratessa.

Sieltä tuli myös tavaraa, jota en tiennyt tarvitsevani. Siitä hyvä esimerkki oli nämä 

kantosäkit. Olen nyt raahannut niitä perässäni pari päivää. Tykkään näistä enemmän kuin meidän vanhoista kottikärryistä. Hihiii.... Olen tunkenut niihin tyhjiä multapusseja, taimia ja muuta sälää.

Työkalut ovat sen näköiset kuin olisivat olleet minulla vuosia, sen verran rapaisia ovat. 

Tuo kouran näköinen kuoputin oli ihan paras maan kääntäjä. Lavat ovat sen verran kasvimaata pienempiä, että talikko on hieman liikaa. Tämä + pistolapio olivat aivan paras setti!

Tässä samalla pieniä kurkistuksia uutukaiseen kasvimaahan. Vain onko tämä lavatarha? Kasvitarha? Potager?...  Ota nyt näistä selvä.

Aurinkoisin paikka tontilta löytyy pihan kulmasta. Olen enemmän kuin onnellinen, että marja– ja hedelmätarha sattuu olemaan siinä vieressä. Soma pari, eikö?

 Sinne ne nyt upposivat...kaikki siemenet ja pikkutaimet. 

Tähän aiheeseen palaan vielä, kun alkaa olla ihan vimpan päälle valmista.

Mutta sitä ennen... Kiitos Fiskars. Made my day!