PALA TAIVASTA

Pahoittelen jo etukäteen postauksen kuvien määrää. Mutta kun katsoo akileijoja ja niiden kekseliäitä risteytyksiä, ymmärtää miksi jokainen näistä on ansainnut kuvansa blogissani.

 

 Akileijat olivat ensimmäisiä perennoja joita kasvatin siemenestä. Olin äimistynyt miten ison määrän perennoja sain pussillisesta siemeniä. Tein niistä ison penkin, joka kukkii vieläkin. Ahkerina siementäjinä ne tekivät pikku-akileijoja kaikkialle.

Uteliaani mietin miltä jokainen näistä pikkuruisista tulisi näyttämään. Tein uuden penkin, ja vielä toisenkin omenapuiden alle. Sinne olen vuosien saatossa pienokaisia siirtänyt. Katvepaikka näyttää nyt ihanalle!

Suosikkejani ovat tällä hetkellä tällaiset vaaleanpunaiseen ja burgundin punaiseen taittuvat yksilöt. 

Hauskaa on myös, kun ne risteytyvät esimerkisi kerrannaisten Barlow-lajikkeiden kanssa.

Tai välillä joukossa on niin mielenkiintoisia yksilöitä, että mikä muukaan sen selittäisi.

Joukossa vilistää naapurin kiusa, eli pihakäenkaali. Monen inhokki, mun suosikki. Ei haittaa vaikka karkailee myös nurmikolle. Akileijojen kanssa lyömätön parivaljakko.

 Penkin keväisen kukinnan varmistavat erilaiset fritillariat. Akileijojen kukinnan jälkeen on hieman tyhjempää, mutta kohta koittaa lehtosinilatvan, ruusunätkelmän ja vajoliljojen aika. Silloin ei enää harmita.

Näiden kukintaa odotan joka kesä. Ja kohta jo kaipaan niitä. 

PROJEKTIA PUKKAA

Tasan vuosi sitten takana oli kahden päivän raadanta uuden kasvimaan kimpussa. Jotenkin tästä alkaa tulla traditio, koska samoissa hommissa ollaan taas. Kyseessä on kasvimaan laajennus ja tietysti tuplasti enemmän kylvettävää ja istutettavaa.

En olisi voinut parempaan saumaan saada Fiskarsilta postia. 

Siellä ilmeisesti luetaan ajatuksia. Kivihara oli ihan must uusia polkuja haratessa.

Sieltä tuli myös tavaraa, jota en tiennyt tarvitsevani. Siitä hyvä esimerkki oli nämä 

kantosäkit. Olen nyt raahannut niitä perässäni pari päivää. Tykkään näistä enemmän kuin meidän vanhoista kottikärryistä. Hihiii.... Olen tunkenut niihin tyhjiä multapusseja, taimia ja muuta sälää.

Työkalut ovat sen näköiset kuin olisivat olleet minulla vuosia, sen verran rapaisia ovat. 

Tuo kouran näköinen kuoputin oli ihan paras maan kääntäjä. Lavat ovat sen verran kasvimaata pienempiä, että talikko on hieman liikaa. Tämä + pistolapio olivat aivan paras setti!

Tässä samalla pieniä kurkistuksia uutukaiseen kasvimaahan. Vain onko tämä lavatarha? Kasvitarha? Potager?...  Ota nyt näistä selvä.

Aurinkoisin paikka tontilta löytyy pihan kulmasta. Olen enemmän kuin onnellinen, että marja– ja hedelmätarha sattuu olemaan siinä vieressä. Soma pari, eikö?

 Sinne ne nyt upposivat...kaikki siemenet ja pikkutaimet. 

Tähän aiheeseen palaan vielä, kun alkaa olla ihan vimpan päälle valmista.

Mutta sitä ennen... Kiitos Fiskars. Made my day!

IHANAT ERIKOISET

Olen pikkuhiljaa alkanut keräämään hieman erikoisempia puita pihaani. Täällä siis kasvoi lähinnä koivua, haapaa ja omeapuuta kun muutimme tänne.

Suosikkini pikkupuista on Hakuro Nishiki–paju. Se on pärjännyt hienosti ilman mitään lisätalvisuojauksia.

Hakuron kaverina kasvaa rönsyakankaalia, japaninsaroja ja Katsura.

Vuoden vanha Katsura muistuttaa enemmän isoa pensasta vielä. Tämä on myös suosikkipuitani. Sillä on ihanat sydämen muotoiset lehdet, kaunis väritys ja upea runko. Katsotaan osaanko leikata siitä enemmän puuta muistuttavan. 

Olen halunnut pitää ryhmän rauhallisena, joten sipulikukista alle on hyväksytty vain Queen of Night–tulppaanit. 

Tätä on kiva katsella parvekkeelta tai ohimennen olohuoneesta. 

Mukavaa viikon alkua!

TULPPAANIMANIAA

 

Yksi mielenkiintoisimmista puutarhahistorian tapahtumista on tulppaanimania, joka ajoittui 1600–luvulle. Ihmiset yhdyskuntaluokista riippumatta osallistuivat veikkaamaan viruksen aiheuttamia värimuunnoksia.

Koska väriä ei voitu aina ennustaa, myytiin futuureja, tulevan kauden sipuleita. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin sieltä saattoi tulla sika säkissä tai jättipotti. Onnistuneella kaupalla rikastui helposti. Mania johti lopulta sijoituskuplan puhkeamiseen. 

Minusta on kuitenkin järisyttävää, että ihmiset sekosivat aikanaan tulppaaninsipuleista siihen malliin. 

Sekoan minäkin, kuten pihani kuvista näkee. Onneksi niihin on nykyään myös tällaisella keskiverto-hortonomillakin varaa. 

Tykkään katsella läheltä näitä erikoisen värisiä tulppuja. Mutta esimerkiksi tuo ylemmän kuvan puna-vaalea-lehmänkuvio on jo melkein ruma. Mutta silti niin kiehtova.

 

Suosikkejani ovat liljatulppaanit sekä violetit ja fuksianväriset perustulput.

Mutta tällainen vaalea hörselökin on omana ryhmänään tosi viehättävä.

Puutarhablogeissa on ollut mitä ihaninta tulppaanikukintaa. Niitä on ollut ilo katsella.

Leppoisaa lauantai-iltaa!

IHANAISET KESÄKUKKANI

 Tänään tulee vettä taivaan täydeltä, mutta eilen paistattelin näin ihanassa kelissä.

Kannoin kipot, kapot, taimet ja mullat nurtsille ja ruukutin kasveja auringon helliessä.

Minä+multa tietää aina hirveää sotkua. Istutan kasvit siitä syystä mieluummin nurmikolla. Samalla saan istua tulppaanien vieressä, mitä ei muuten kiiressä tule tehtyä. Kaverini kertoi juuri ottaneensa kuvia tulppaaneistaan. Talvella niitä on kuulemma aikaa katsellakin. Tunnistaako joku muukin tämän ajallisen pulman?

Vaikka aika on tosi kortilla, niin yritän myös nauttia tekemisestä. Minulle se tarkoittaa esimerkiksi kasaa kaunista ruukkuja ja ihania kasveja. Kyllä noiden keskellä kelpaa istua kahvimukin kanssa. Samalla saa  aikaiseksisin. 

Käytän kesäkukille GreenCaren kesäkukkamultaa (klik). Olen vähän ailahteleva kastelija, ja tässä mullassa on kastelukiteitä valmiiksi mukana, mikä helpottaa minun hommaani. Ostin GreenCaren multaa kesäkukille viime kesänä ensimmäistä kertaa ja olen ollut tosi tyytyväinen. 

Käytän kesäkukkamultaa myös ruukussa oleville yrteille. Omasta kokemuksesta se sopii niille paremmin kuin tavallinen puutarhamulta. Kesäkukkamulta on asteen kuohkeampaa. 

Kesäkukat lannoitan vaaleanpunaisella ihmeaineella (klik), kuten olen monen puutarhaintoilijan sitä kuullut kutsuvan. Kesäkukkien kohdalla en hirveästi säästele lannoitteen kanssa. Varsinkin isompien köynnösten veteen lisään lannoitteen joka kerta, kun täytän altakastelun.

Nyt toivotaan joukkovoimin aurinkoa lisää!

Postaus on tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa.

KESÄRETKELLÄ - VOIKO KIVEMPAA OLLAKAAN?

Tänään oli niin hulvaton työpäivä, että tuntui melkein vapaapäivältä. Karautin jo aamutuimaan kohti  ystäväni ja työkaverini Marian luokse. Voin kertoa, että Kanelia ja kardemummaa–blogia kirjoittavan Marian koti ja piha on vielä kivempi livenä kuin blogissa. 

Onko toisaalta mikään ihme, kun lähimyymälänä on Viherpeukaloiden(klik) myymälä.

No sinne mekin tietysti suuntasimme pyörimään.

Minulla on sillä lailla jännä suhde Viherpeukaloihin, että joskus vuosia sitten, kun aloittelin omaa pihaani, niin minulla oli tapana lärätä Viherpeukaloiden nettikauppaa (tuntitolkulla – kröhöm...). 

Ja vieläkin jos kaipaan tauon työpäivääni, saatan katsella uutuskasveja ja erityisesti heidän istutussuunnitelmiaan. Esim tämä perhoskasveista tehty istutus on tosi kiva!

Kesäkukkien ja yrttien valikoima oli ihan mieletön. Olisin halunnut hamstrata vielä enemmän mukaan. Auto oli lähtiessä kuin viidakko... Nyt minulla on kasveja oman pienen taimiston verran pihallani. 

Ostin lasten opettajille ja hoitajille mainiot yrttiruukut. 

Yllätin myös itseni yhdellä erikoisuudella, mutta sen kuvaan teille myöhemmin. 

Ei voi muuta kuin huokaista, että miten ihana päivä.

ÄIDIN KIVITARHA

 

Nämä kivikkokuvat ovat vasta alkusoittoa tälle kesälle. Tämä on minun mielenhäiriöni, kasviharrastukseni ja loputon kiinnostuksen lähteeni. Kiviläjä kätkee sisäänsä kymmeniä erilaisia kivikko- ja luonnonkasveja. Lapseni kutsuvat sitä äidin kivitarhaksi. Ihana hellittelynimi kasalla kiviä!

Ja koska jaksan tutkia ja kuvata tätä loputtomasti, niin on eittämättä selvää, että osa siitä valuu blogiinkin.

Tämä testikenttä sijaitsee aivan sisääntulomme tuntumassa. Siinä voisi olla monen mielestä jotain viehkompaakin, mutta kun kivikko ei oikein voi olla muualla, niin sen on oltava juuri siinä missä se sijaitsee.

Kasviharrastaminen on jo tukevampaa puutarhaharrastamista. Huomaamattani minäkin siihen lipsahdin. Kivikko vain paisui kuin pullataikina, koska minne ne kaikki sedumit muuten olisin tunkenut. Odotan jo niin kovin, että tämä kukkisi. Alkukesän kohokohta!

Aurinkoista viikonloppua!