ELOKUUN TUNNELMAA

Tunnelma elokuussa on ihan omanlaisensa juuri valon takia. Aurinko paistaa yhä kirkkaasti, mutta matalammalta. Huomaan puuhaavani muitakin juttuja kuin pelkän puutarhan parissa. Ja silloin nousee arvoonsa ne istutukset, jotka näkyvät erityisen hyvin sisälle. 

Lähes kukaton istutus puhkeaa kukkaan elokuun lopulla. Salkoruusut, iiisoppi ja eriväriset kaunopunahatut aukeavat. Surina on tässä penkissä tauoton.

Kaukaa katsottuna tumman salkoruusun kukinnot näyttävät mustilta. Ne ovat juuri niin dramaattiset kuin odotinkin. Musta kaunohattu sen sijaan hämmentää. Olen katsellut noita isoja pampuloita jo kolmisen viikkoa, mutta niissä ei näy vilaustakaan terälehdistä.

Elokuun työt sujuvat nyt rattoisasti sohvalla tai parvekkeella koneen ääressä. Piha lähellä rauhoittaa mieltä ja töitä jaksaa paremmin.

ROMPELÖYTÖ PARVEKKEELLE

Mikään ei ilahduta niin kuin hyvä löytö kirpparilta. Niiden ohelle on hyvää vauhtia nousemassa Facebookin erilaiset roskalava- ja lahjoitusryhmät. Alkuun kohteeliaasti nöyrästi lahjoitin tavaraa pois, mutta nyt uskalsin kokeilla myös saamista. Sieltä löysin tämän ihanan valkoisen metallisen tuolin (joka painaa kuin synti...) .

Olo oli kieltämättä hämmentynyt, kun hain aarteeni pois tuosta noin vain ja ei muuta kuin kevyt "Kiitos" perään. Antaminen käy järkeen, mutta vastavuoroinen hakeminen vieraalta ihmiseltä ujostuttaa.

Tuoli löysi paikkansa aamuauringon ensimmäisistä säteistä, missä nautin kahvini. Siinä se ujous suli melkoiseksi iloksi. Tuoli nimittäin on loistava istua!

KASVIMAA VIIDAKKO

Varma merkki elokuusta ovat käytäville rönsyävät avomaankurkut, hyvä kun laatikoihinsa mahtuvat kesäkurpitsat ja jättimäiset viherkaalit. Yhtä varmaa on myös se, että ei ole niin väliksi jos kaapista ei löydy aina ruokatarvikkeita. Koska kasvimaa.

 

Eilen kipaisin (taas...) kesäkurpitsan jonka raastoin ja paistoin letuiksi sämpyläjauhotaikinassa.

Samalla kertaa korin pohjalle napsin salaattia ja tomaatteja. Näitä jälkimmäisiä kypsyy nyt hitaan tasaisesti, mutta ei aikaakaan niin kohta niitä tulee ämpärillinen.

Luhdan korit ovat osoittautuneet lyömättömiksi sadonkorjuuseen. Työnnän yleensä koko korin lavuaariin ja huuhtelen salaatit siinä. Ei varmaan sattumaa, että tämä kahden korin setin nimi on Sato. Hih!

Kieli pitkällä odotan jo maa-artisokan myöhään syksyllä kypsyvää satoa. Kasvimaalla käydessä on ihana tutkia kasvua ja kytätä kypsyviä (ja kovin myöhässä olevia...) papuja.

Herneitä valmistuu kasvimaalla ja parvekkeella. Parvekkeen herneet ovat Luhdan Köynnös-ruukussa.

Pakko tosin myöntää, että parvekkeen herneet eivät oikein ehdi suuriksi asti, kun joku aina ohi mennen rouskuttaa pienet ja tuoreet herneen palot tukulla versoja höystettynä.  

*Postaus tehty yhteistyössä Luhdan kanssa*

KESÄN PARAS LAJIKE

Tänä kesänä lajikevalinnat ovat osuneet enemmän kuin nappiin. Jos olin ihastuksissani valtavasta retiisistäni, niin tämä ostos oli vieläkin parempi. Kesäkurpitsa 'Latino F1' vie kielen mennessään. Valitsin lajikkeen pinnallisesti pelkän hauskan ulkomuodon vuoksi, mutta en arvannut sisäisen kauneuden olevan vielä tärkeämpi ominaisuus tässäkin asiassa.

 Lajike kasvattaa val-ta-vat lehdet ja on hyvin satoisa. Satoa on tullut jo hyvän aikaa ja näitä valmistuu niin paljon, että joka päivä voi hakea uuden pötkylän ruokapöytään ja ylikin jää. Leikatessa minua ilostuttavat piparin muotoiset siivut. Maku on niin hyvä, että rouskutan raakoja viipaleita pitkin päivää. 

(Siis minä, joka aiemmin söin kesäkurpitsaa lähinnä siksi, että se on terveellistä ja helppo kasvattaa).

 

 Lounaalle en tee sekoittele salaatteja, vaan käyn parvekkeelta riipimässä eri salaattien lehtiä. Tuore rukola ja muut salaatit on niin hyviä, että kaveriksi riittää pelkkä kurkku  (mieluiten se itsekasvatettu). NAM!

 Kyllä on hyötytarhurin elämä taas elokuussa makoisaa!

KAUKASIANTÖRMÄNKUKKA

Kuvasin alkukesästä kaukasiantörmänkukan karvaisia nuppuja (täällä). Miten voikin olla kukka niin nätti kaikissa vaiheissaan? Tästä on parissa kesässä tullut ehdoton suosikki.

 Hennon varren päässä huojuvat silkkinen kukka ei sateita kavahda ja kukkii pitkään. En tiedä kumpi on kivempi, valkoinen 'Alba' vai liila 'Perfekta'. Kivoja molemmat.

Näissä on jotain samaa keveyttä kuin luonnonkukissa joita rakastan. Parhaat kimputkin syntyvät hentoisista luonnonkukista ja näissä on samaa. Ne ovat ilmavia, mutta eivät tarvitse tukea.

Joko hehkutin näitä tarpeeksi? Hih!

TERVEISIÄ LILJABINGOSTA!

En voi vastustaa messujen liljabingoa, vaikka tiedän, että todennäköisesti en saa sitä mitä lapussa lukee. Homma on täysin TUURIpeliä. Ostan AINA vaaleanpunaisia liljoja. Ja tätä sieltä sitten tulee. Pitäisikö tässä nyt itkeä vai nauraa. Tuo persikka on aika ihana, mutta sitten tuo keltainen.

 

Ja ensi keväänä taas uudestaan onnea koittamaan. Takuulla!

IHANA KESÄ

 Toivottavasti kesä ei mennyt ohi sitä odotellessa. Luulen, että viime kesien superhelteet ovat sekoittaneet monen pään luulemaan niitä ihan tavallisiksi kesiksi. Oma mielikuva lapsuuden kesistä oli enemmän ja vähemmän tällainen kuin tämä kesä. Silloin ei kylmä vesi haitannut uimista. Eikä tunnu haittaavaan omiakaan lapsia.

 Omaa kesää paahteen puute on sen sijaan helpottanut. Iso määrä uusia puita, pensaita ja siirrettyjä perennoja ovat kotiutuneet hyvin. Olen melko kiireinen kesäisin työn puolesta ja tunnen aina piston sydämessä, koska en yksinkertaisesti ehdi kastella isoja istutusalueita. Tänä kesänä riitti vähempikin.

Siirtelin perennoja huoletta myös heinäkuussa, koska en ehdi kaikkea kesän alkuun. Se kun on kiireisintä aikaa myös töissä.

Myös lapiota on jaksanut heiluttaa, koska keli ulkona on juuri sopiva!

Moni puutarhuri tuntuu nauttivat kesästä, koska puutarha tuottaa aina iloa. Kelillä kuin kelillä. 

No myönnän etten ole ihan yltiöpositiivinen. Kyllä se aurinko olisi kasvimaalle saanut paistaa enemmän.