Upea kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy'

Tämän kesän rankin kukkarakkaus kolahti toden teolla loppukesästä, kun kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy' avasi kukkansa. Ja mitkä kukat! Näiden kohdalla adjektiivit ja superlatiivit loppuvat kesken. Niin läkähdyttävän kaunis tämä kasvi on. 

Syvät marsalanpunaiset kukinnot taittuvat tummanruskeaan. Kasvi on kuin tehty meidän tiilitalon pikkuterassille. Näissä on sitä jotakin! Meillä kaverina on naapuriruukuissa esimerkiksi hopeakäpälää ja jättiverbenaa. Näkisin hyvin myös koristeheinät tässä modernissa istutuksessa. Kesäpäivänhattu taipuu kyllä moneen muuhunkin istutukseen.

Se on kuitenkin varma, että kasvista tuli kertaheitolla vakkari kevään esikasvatuslistalle. Koin kasvatuksen helpoksi. Annoin pikkutaimien kasvaa kesänkorville esikasvatusastiassaan. Karaisun jälkeen siirsin taimet suoraan pysyviin ruukkuihinsa. Siinä ne kasvoivat omassa rauhassaan ruukkupuutarhan uumenissa. Kukinta alkoi heinäkuun lopulla. En voi kuvitella enää loppukesää ilman näitä. 

Ihanaa puutarhasunnuntaita!

Auringonkukat - ja niin kuin ei enää koskaan pitänyt.....

Loppukesän kaunein penkki löytyy meidän kasvarin kulmilta. Pitkä penkki täynnä hentoja vaaleita auringonkukkia. Vähän kuin pieni pelto! 'Italian White' ja 'Ice Cream' lajikkeet sopivat hyvin yhteen. Ne ovat hyvin samannäköisiä, mutta istutuksessa on pientä vaihtelua. Sekoitin taimet niin, että ne kasvavat lomittain. 

Oletteko koskaan esikasvattaneet auringonkukkia? Taimista tulee jopa lisävalon turvin sellaisia löysävartisia matoja. Kouliminen vain pahentaa tilannetta, koska taimet eivät tahdo kestää sitä. Kokeilin esikasvatusta ensimmäisen kerran vuosi sitten. Kun tila on kortilla niin jokainen epäonnistuminen risoo. Ne matoset veivät kuitenkin jonkun toisen paikan. Arvelin, että ei niistä kyllä kunnon kukkaa tulee. Tungin kuitenkin lonkerot maahan kesäkuun alussa, koska en raaskinut heittää niitä pois. Jokaisen kohdalla manasin, että en enää ikinä näihin kajoa.... Siellä oman onnensa nojassa taimet kuitenkin vahvistuivat ja kasvoivat. Rakastuin 'Ice Cream' lajikkeeseen palavasti. Jokaisessa taimessa on useita kukkavarsia ja väri on ihana hennon keltainen, lähes valkoinen. Ja niin sitä taas mentiin. 

Edellisvuodesta oppineena, en koulinut näitä. Esikasvatin ohjeen mukaan ja annoin olla samassa kupissa istutukseen asti. Kahdesta pussillisesta siemeniä riitti pitkään penkkiin taimia. Tuolla auringonkukkien juurella ja lomassa kasvaa erilaisia kaaleja ja minttua. Kaalit olivat alkuun isompia. Kasvit mahtuivat änkemisestä huolimatta hyvin lomittain, ja ne selvästi saivat suojaa toisistaan. Hämmästyttävää oli myös se, että penkki tarvitsi suuresta kasvimäärästä huolimatta suhteessa vähemmän vettä kuin muut lavat. Multatila oli niin hyvin peitossa, että haihtuminen oli huomattavasti vähäisempää.

Auringonkukat ovat erityisen upeita elokuun illoissa. Kuvistakin näkee miten ne oikein hohtavat illanhämyssä. Kimalaiset sekosivat onnesta, kun aurinkoinen kattaus aukesi. Perhosetkin ovat löytäneet tänne hiljalleen. 

Joten eiköhän oteta ensi keväänä uusiksi.

Ihanaa torstaita!

Kasvihuone on niin paras

Ikioma kasvihuone on täyttänyt monella tapaa kaikki toiveet ja unelmat. Haaveilin omasta lasitalosta niin monta vuotta, että jotenkin sitä jumittui vain siihen odotusvaiheeseen. Hyvin suunniteltu paikka ja viereinen keittiöpuutarha saivat ansarin näyttämään siltä kuin se olisi ollut meillä aina. Kasvatus on ollut niin helppoa, kun talo suojaa kurkut ja tomaatit viimalta. Trooppinen lämpö ja tomaatin tuoksu ovat jotain niin vastustamatonta, että siihen tuskin kyllästyy ikinä. 

Juliana Junior-kasvihuone on Kivikankaalta. Kirjoitin heille vieraskynäpostauksen siitä millainen kasvihuone on ollut käytössä. Postauksen pääset lukemaan täältä. 

Aurinkoista tiistaita!

Ihana kesä

Kesä on ollut poikkeuksellinen, samaan aikaan antelias ja kitsas. Siinä missä kelejä on piisannut, olisi puutarhahommia ollut tarjolla kaksin verroin, koska pelkästään kastelu olisi ollut kokopäivätyö. Niin olisi....Tavoistani poiketen olen tehnyt vähemmän hommia pihassa kuin viimeiseen 7 vuoteen. Ja kun vauhtiin pääsin lorvailussani, en oikein malttanut enää luopua siitä.

Olen tietoisesti sulkenut silmät ja ajatukset siltä seikalta, että sen eestään löytää minkä taakseen jättää. Sattumien summana sain melko loikoisan puutarhakesän. Kesät jolloin tehdään puutarhakirjaa, pakottavat pitämään pihan viimeisen päälle klaffissa. On ollut ihana pitää taukoa ja olla ajattelematta pihaa työnä. 

Tein hommia Keski-Suomessa sievoisen pätkän kesästä ja puutarha sai olla ihan niin röntöllään kuin oli. En ole myöskään ollut ihan niin terve kuin toivoisin, ja väsyneenä ja puolikuntoisena olen todennut, että ei ole vaivan väärti tehdä itseään vielä kipeämmäksi. 

Viimeisen seikan vuoksi olen viettänyt pihalla enemmän aikaa istuen kuin varman ikinä yhteensä. Olen loikoillut ja tehnyt kevyitä hommia. Kastelun ja kukkien keruun lomassa olen kuunnellut kohta 6 äänikirjaa. Parasta ikinä!

Loppukesä on tuonut mukanaan vuoden parhaan kukkakimppuajan. Vaikka leikeltävää on hiukan niukemmanlaisesti laiskan kastelun seurauksena, saa aina raavittua kasaan uuden asetelman, kun edellinen kuivahtaa. Onneksi markettileikot ovat edullinen tapa täydentää isompia asetelmia.

On muuten ollut melkoista luksusta, että ei ole jatkuvasti tarvinnut kantaa tyynyjä ja vilttejä sisään. Kuvat ovat lauantai-illalta. Tänään toivon mukaan saadaan sadetta.

Ihanaa sunnuntaita!

Viinirypälesatoa

Koin melkoisen yllätyksen, kun kompastelin kasteluletkun kanssa keittiöpuutarhan portilla. Sivusilmällä katse poimi tertun rypäleitä! Olin seota onnesta, koska en ollut sen kummemmin odottanut satoa. Köynnös rötköttää portin päällä kolmatta kesää. Kaksi ensimmäistä se kasvoi hitaanlaisesti vain pituutta, mutta kunnolla juurruttuaan se otti melkoisen spurtin.

Rypäleet kasvavat lehtien siimeksessä suojassa katseilta. Tarkempi nostelu paljasti, että satoa on ainakin parin ämpärillisen verran. Kiljahtelin innoissani, kun etsin ryppäitä, joita tuntui löytyvän aina vain enemmän. 'Zilga' on osoittautunut lupausten mukaisesti kestäväksi ja helpoksi. Köynnös on kasvanut taivasalla oman onnensa nojassa ilman suojausta. Olen lannoittanut sen vuosittain, mutta kastellut vain ensimmäisenä kesänä. 

Portti muistuttaa hieman pientä pystypergolaa kattorakenteensa vuoksi. Olin aina ajatellut miten ihanaa olisi, jos siinä olisi rypäleköynnös. Vaikka tiesin, että köynnös on iso, en tajunnut miten iso. Portti näyttää siltä kuin sille olisi hommattu kokovartaloperuukki. Surkuhupaisaa sinänsä, että kierrän portin aina sivusta, koska läpi kulkeminen on tänä kesänä ollut hankalaa. Mutta onhan tuo nätti. Ja köynnös kestää ohjailua ja leikkuuta ilmeisen hyvin, jos joskus vielä mielin mennä portista läpi. 

Sattuiko teille mitään yllätyksiä tänä kesänä?

Liljat yllättivät

Liljat ovat nousseet kuivan kesän yllättäjiksi. Karrelle palaneista penkeistä on kesän mittaan noussut yhtä hehkuvia ja kirjavia liljoja kuin milloin hyvänsä muulloinkin. Kukaan ei ilmeisesti kertonut näille, että vettä ei kertakaikkiaan ole saatavilla ollenkaan. 

Minulla on useita eri liljoja, jotka kukkivat eri aikaan. Näitä on tullut vähän huomaamatta kerättyä. Olen aina ollut jotenkin viehättynyt sipuleiden piilottamisesta. Joka kerta on yhtä mahtava yllättyä. Varsinkin, jos on päätynyt ostamaan sipuleita messuilta. Silloin on lähes suotavaa unohtaa mitä on luullut ostavansa. Niiltä reissuilta ovat peräisin lähes kaikki pihani keltaiset, persikat ja oranssit liljat. Osan olen vaivalloisesti tuonut jopa ulkomailta asti. Heh!

Liljat ovat myös siitä mukavia, että niitä tuntuu mahtuvan ihan loputtomasti myös täyteen pihaan. Sen kuin vain upottelee niitä sinne tänne pitkin perennapenkkejä. Nämä eksoottiset kaunottaret ovat kauniita yksin ja ryhmässä. 

Suurin osa liljoistani on aurinkoisilla paikoilla. Liljat viihtyvät kuitenkin lähes parhaiten puolivarjossa. Ne kukkivat siellä pitkään ja hartaasti. Läpäisevä maa on ehdoton edellytys, jos liljasta haluaa  pitkäikäisen kumppanin. Liljat tarvitsevat myös vuosittaisen lannoituksen. Omani ovat pärjänneet hyvin kevät- ja syyslannoituksen turvin. Ainoa poikkeus on ruskolilja, joka vähemmän jalostettuna tuntuu ponnistavan vaikka hiekkalaatikosta. Niin sitkeä se on. 

Inhosin pitkään tätä syvänkeltaista tiikelilja 'Citronellaa', koska se ei ollut ihan niin vaaleanpunainen mitä odotin. Ajan kanssa olen tullut sinuiksi sen kanssa. Ehkä siksi, että tämä lilja kukkii aina viimeisenä. Elokuussa sen mausteinen olemus on hauska, ja pilkullinen lilja on upea kimpuissa. Kaikille näille on paikkansa. 

Ihanaa viikkoa!

Ihanat elokuun kimput

Kesä ja kimput kuuluvat yhteen. Loppukesällä niistä syntyy mielestäni kauneimpia. Tarjolla on kultapalloja ja daalioita - kaksi suosikkiani. Mikä vain näyttää niiden vieressä kivalta. 

Tein viime kesänä paljon asetelmia. Tänä vuonna maistuvat niittymäisen kevyet kimput. Keräilen kaikkea sekaisin ja asettelen ne ilmavasti kauneimpiin maljakoihin. Loppukesästä keltainen on taas kiva idea. Tuntuu siltä, että väriä ei voi olla liikaa. 

Kultapallot ovat uskomattomattoman kestäviä leikkoina. Jos keltaisesta ei muuten niin välitä, niin tätä pitkänhuiskeaa kaunotarta kannattaa kasvattaa tontin laidalla ainakin leikkotarpeiksi. Pitkät ja kapoiset kukkavanat ovat mielestäni parhaita täytekukkia. Iisoppi, mintut, kellopeippi ja korallikeijunkukka sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti. Mitä monipuolisempi kimppu - sen parempi!

Puutarhani on taatusti yhtä karrelle palanut kuin muillakin. Kerään siitä huolimatta niitä vähiä kukkia mitä sieltä löytyy. Turha näitä on säästellä puoliruskeissa penkeissä.

Rattoisaa sunnuntaita!