Herkullinen herukkasmoothie

Joko alatte kyllästyä marja-aiheisiin postauksiini? Heh! Lupaan kyllä kirjoittaa pian muustakin. Olen melko innokas kerääjä (jos se ei vielä ole tullut kaikille selväksi) elokuun alku on ehdottomasti parasta keruuaikaa. Pitää vain päättää mihin puskaan suunnistaan. Nyt keräsin herukoita. 

Meillä kasvaa punaisia, mustia ja valkoisia herukkapensaita. Kerään marjoja vain yhteen tarkoitukseen. Ne kaikki kuluvat smoothiehin, joiden suurkuluttaja olen. Jaan tässä myös yhden suosikkiresepteistäni. Marjojen mittasuhteita voi muutella oman maun mukaan. Marjat voivat olla tuoreita ja pakastettuja. Toimii ihan yhtä hyvin molemmilla.

OHJE
3,5 dl kauramaitoa

1dl mansikoita 

0,5 dl punaherukoita

1,5 rkl sokeritonta maapähkinävoita

Sekoita tasaiseksi blenderillä. Nauti kylmänä. 

Jos innostuit herukoista niin kuuntele ihmeessä uusin Puhetta puutarhasta-podcast, jossa pureudutaan herukoihin ja karviaisiin. Versoilevan sivuilta löydät aiheesta kirjoittamani artikkelin. 

Versoileva · 091 - Herukat ja karviaiset

Aurinkoista tiistaita! 

Mustikkapiirakkapäivä

Heipparallaa helteinen viikonloppu ja ihanat lukijani! Toivottavasti sää ja viikonloppu ovat hellineet yhtäläisesti kaikkia. Täällä ainakin ollaan ihan lomatunnelmissa. Pyöräytin jopa mustikkapiirakan ihan itseni iloksi, koska olen käynyt niin ahkerasti mustikassa. Yllättäen tästä piirakasta tuli kertaheitolla perheen suosikki. Jopa mustikkaa vieroksuvat lapset kehuivat herkuksi. Ohje on Versoilevan Marian käsialaa ja löytyy täältä. Versoilen sivuilta löytyy myös uusi ohje herkulliseen mustikkaiseen pikapullaan.

Olen somen kautta rekisteröinyt, että on ole todellakaan ollut ainoa rohmu metsällä tänä vuonna. Ihmiset ovat keränneet ihan älyttömiä määriä, enkä ihmettele - aika täydellinen mustikkavuosi. Itse en satoihin litroihin päässyt, mutta yli 50 litraa olen minäkin kerännyt. Pakkanen on jo täysi, mutta syöntimarjoja haen jääkaappiin niin pitkään kuin kautta vain riittää. Suurin osa marjoista syödään puuron, jogurtin tai smoothien seassa. Mutta kyllä siitä ainakin yksi piirakka pitää aina saada aikaiseksi. 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Ennätyssato pensasmustikoita!

Pieni pensasmustikkaistutukseni on tuottanut tänä kesänä ennätyssadon. Näitä suuria marjoja on yhtä kiva kerätä kuin syödäkin. Tämä on mennen tullen paras puutarhamarja!

Parasta pensasmustikoissa on se, että ne kypsyvät hiljalleen. Jopa saman marjatertun marjat ovat hyvin eri tahtisia. Tämän ansiosta kasvustosta voi kerätä kupillisen tuoreita marjoja muutaman päivän välein. 

Meillä pensasmustikat kasvavat keittiöpuutarhassa tiiviisti vierekkäin istutettuna. Pensaita on 8 kappaletta eri lajikkeita. Ristipölytys parantaa pölytystä. Paikka on aurinkoinen ja hyvin tuulensuojainen. Istutus on rajattu reunalaudalla ja pinta katettu kuorikkeella. Reunalauta yhdistää istutuksen ilmeeltään muuhun lavatarhaan. 

 

Kuuntele pensasmustikoista myös uusin Puhetta puutarhasta-podcast, joka palaa takaisin ääniaaloille pienen kesäbreikin jälkeen. Versoilevan sivuilta löydät myös artikkelin, jossa käydään läpi pensasmustikoiden hoito. Kätevä lajikelistaus auttaa tutustumaan tarhapensasmustikoihin ja pensasmustikoihin.

Istu mukavasti, nosta jalat ylöt, paina play ja nauti! Palataan uuden jakson pariin taas viikon päästä. 

Versoileva · 090 - Pensasmustikat

elokuinen kivikko

Elokuinen kivikko on varsin vihreä! Mikään kohta pihastamme ei taida kokea niin suuria muutoksia kesän aikana kuin kivikko. Alkukesästä kivikko kukkii vaaleanpunaisin ja liiloin kukin. Keskikesä on keltainen. Loppukaudesta, kasvit ovat jo niin suuria, että vain isoimmat kivet erottuvat. Yleisilme on vihreä. Matalat maanpeittokasvit löytyvät vain tiiraamalla koristeheinien, havujen, pensaiden ja luonnonkasvien seasta. 

Kivikkoon on hyvä jättää ilmaa. Siksi meillä on pienempiä kiviä heitokkeena, muutama valvatavan kokoinen kivenmurikka, sekä hoitoa helpottava kuorike, jota pitkin on helppo kulkea kitkemässä. Kasvien kasvua ei voi pysäyttää. Mikään ei erottuisi, jos kasvit olivat kaikki kiinni toisissaan. 

Kivikon taustalla kasvaa vapaasti aidantava, monilajinen pensasaita. Tähän aikaan vuodesta erottuvat erityisesti purppuraheisiangervot ja erilaiset hortensiat, jotka kukkivat runsaasti. Kivikon reunaan olen suorakylvänyt kosmoksia. Ilme on ihana vihreävalkoinen. 

Innostuitko sinäkin kivikosta? Kirjoitin kivikkopuutarhan perustamisesta uuden artikkelin Versoilevan sivuille. Kivikko on varsin helppo rakentaa ja melko huokea tapa tehdä omin voimin puutarhaa eteenpäin - erityisesti, jos pihalta löytyy jo valmiiksi kiviä. 

Aurinkoista sunnuntaita!

Luonnollinen puutarha

Heinäkuu on kääntymässä elokuun puolelle. Puutarha elää villiä ja runsasta vaihetta, jossa puutarhuri voi hellittää, kun luonto ottaa vallan. Kitken tässä vaiheessa lähinnä suuria rikkoja nyhtäisemällä ja saksin kasveja tarpeen mukaan. Pääosin otan jo rennommin. Ihan jo siitäkin syystä, että nyt on luonnon vuoro. 

Ymmärrän, että erityisesti Instagramin kautta voi tulla se käsitys, että kauniiden kuvien takana ei ole tilaa luonnolle. Kaunis kuva ei tarkoita sitä, että joka paikka puutarhassa on tip top. Kamera, kuva ja rajaus antavat paljon anteeksi. Omien kuvieni taustalla piilee kuitenkin vahvat ekologiset arvot, joista tärkein on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. 

Meidän pihan epäsisiistein ja luonnollisin kohta on tontin laidalla kompostialueella. Siellä on risukasoja, rikkoja ja nokkosia. Myös kivikko toivottaa luonnonkasvit tervetulleiksi. Vaikka kitkenkin paljon, en hae luonnotonta puutarhaa. Haen tasapainoa. Luonnonkasvit jyräävät vahvempina lähes kaikki puutarhakasvit, jos mitään hoitoa ei ole. Mutta asia ei ole mustavalkoinen.

On hyvä ymmärtää, että puutarha kuuluu myös luonnolle. On minullakin tuholaisia, muurahaisia ja ties mitä ötököitä. Niitäkin, jotka eivät ole niin instahienoja. En koe tarvetta karkoittaa oikeastaan mitään niistä. Minun kokemukseni mukaan perhoset tulevat sankoin joukoin vasta viimeisenä. Siinä vaiheessa, kun piha on niin luontoystävällinen, että kaikki pölyttäjät ja ötökät siellä viihtyvät. Erityisesti ne perhosen toukat. Siitä syystä myös nokkoset saavat kasvaa tontin laidalla. Ne kun ruokkivat useampaa perhosentoukkalajia. 

Joten ei panikoida, jos joka paikka ei ole täydellinen. Puutarha voi olla kaunis myös hieman villinä. Hoidetaan ja tehdään tilaa myös luonnolle. Tähän aikaan vuodesta muistutan myös sammakonpoikasista, joita ainakin meidän nurtsilla hyppelee joka päivä. Nyt on hyvä ottaa hieman pidempi nurmikonleikkuuväli, jotta sammakoita hyppelee jatkossakin. 

Milllaisia ajatuksia teillä luonnon suhteen puutarhassa?

Isosudenporkkanan kasvatus siemenestä

Kesän kivoin kukka esikasvatuspöydältäni on isosudenporkkana (Ammi majus), joka kukkii puutarhassani ensimmäistä kertaa. Kookkaalla kasvilla on kaunis lehdistö, joka kieltämättä muistuttaa hieman porkkanan lehtiä. Ymmärtääkseni nimi viittaa kuitenkin pokkanan tuoksuun, jota erittyy, kun kasvin murskaa. Kasvi oli helppo kasvattaa siemenestä. Pikkutaimien lehdet olivat niin hentoisia, että annoin niiden kasvaa paikallaan hieman vankemmiksi ennen koulimista. 

Olen aiemmin kuullut kasvia kutsuttavan sudenporkkanaksi ja piispankukaksi. Nopea googlailu selvitti, että kasvia kutsutaan myös englanniksi Bishop´s Floweriksi. Hauskin nimi jonka löysin oli Gueen Anne's lace. Isoduden porkkana kieltämättä muistuttaa pitsiä. Ilmeisesti kuningatar Anne oli aikoinaan innokas nyplääjä ja tumma sävy kuvasti verta, jota vikapistoista seurasi. Tiedä häntä, mutta nämä kasvitarinat jaksavat viehättää aina. 

Isosudenporkkanat kasvavat minulla samassa penkissä daalioiden kanssa. Daaliat vasta aloittelevat, mutta ensimmäiset sudenporkkanan kukinnot aukesivat jo heinäkuun alussa. Uskon, että hennonkevyet kukinnot ovat ihana pari daalioiden kanssa. Innostuin kokeilemaan kasvia, koska halusin sitä kimppuihin. Tämä todella on aivan ihana leikkona! 

Ihanaa viikon alkua!

Ihana suklaakirsikka

Suklaakirsikka (Prunus cerasus 'Chokoladnaja) on suosikki pihani kirsikoista. Kaikki kirsikkapuut ovat kauniita kukinta-aikaan. Suklaakirsikalla on nätin kukinnan lisäksi pari lyömätöntä piirrettä. 

Puuna suklaakirsikka on maltillisen kokoinen, joten se sopii myös pieneen pihaan. Korkeutta suklaakirsikoilla on korkeintaan pari metriä. Lajike on kestävä ja se menee nelos-vyöhykkeellä saakka. Parasta ovat tummat kirsikat, jotka ovat varsin syötävän makuisia (toisin kuin hapankirsikat). Suklaakirsikan marjat ovat morellityyppisiä. Makua kuvataan jopa hieman mantelimaiseksi. Itse en tätä sävyä ole huomannut. 

Kirsikat kypsyvät jo elokuun alussa. Nimi taitaa viitata enemmän tummaan väriin kuin makuun. Suklaalta nämä eivät maistu. Ostin puun melko pienenä taimena. Menossa on kolmas kesä ja sato on ensimmäistä kertaa reilumpi. Puu tuottaa satoa jo nuorena, mikä on kiva juttu!

Ihanaa viikkoa!