torstai 20. syyskuuta 2018

Syksyllä istutettavat sipulikukat

Syksyllä istutettavien sipulikukkien aika on taas täällä. Leuto syyskeli lykännyt on istutusajankohtaa rutkasti viime vuoden tapaan. En hötkyillyt asian kanssa ollenkaan vaan odotin hyvän tovin. Sipulit ehtivät hyvin juurtua vielä, mutta ne eivät kuitenkaan lähde kasvuun. Täydellinen ajankohta.


Istutan joka vuosi valtavat määrät tulppaaneja. Hyväksyn sen tosiseikan, että jos haluan erikoisempia lajikkeita, niitä saa olla istuttamassa joka vuosi. Onneksi joukossa on myös niitä sitkeämpiä kukkijoita. Kerrytän joka vuosi myös pitkäikäisten sipulikukkien määrää puutarhassani. 


Erilaiset laukat, idänsinililjat, helmililjat, kevättähdet, krookukset, lumikellot, pikarililjat ja narsissit kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen. Kun niitä istuttaa lisää vuosittain, kertyy muutamassa vuodessa jo melkoinen määrä kasveja, jotka nousevat joka vuosi. Näissä kasveissa on myös se puoli, että viihtyessään ne lisääntyvät. 


Erityisen ihastunut olen NelsonGardenin sipulirautaan, joka nopeuttaa hommaa kummasti. Teräväreunainen ja järeä työkalu on tarpeen, kun myrää perennojen joukossa. 


Kukkasipulit, hanskat ja sipulirauta saatu NelsonGardenilta

Maailman paras merinovillapaita North Outdoor. Kätevä työhame Klöver Blå
SHARE:

tiistai 18. syyskuuta 2018

Upeat daaliat

Daaliat todella pelastivat tämän syyskesän. Normaasti niin kukkainen vuodenaika on tänä vuonna kärvistellyt kesän kuivuuden jäljiltä ja kukinta on ollut niukempi. Daalioihin voi onneksi luottaa aina. Ne ovat täyttäneet pari isoa penkkiä keskellä pihaan. Niin ihania!


Talvetan daalioita. Määrä on niin suuri ja juurakot kookkaita, etten jaksa nimetä niitä. Putsaan juurakot, heitän ne turpeen kanssa säkkiin ja arvon paikat seuraavana kesänä. Kohtuu hyvä tulee aina. Satunnaisesti joku matala lajike jää isompien kaunotarten jalkoihin. On myös jännä nähdä mitkä lajikkeet ovat säilyneet talven yli. 


Oli lajike mikä hyvänsä niin parhaiten minulla säilyvät aina fuksianpunaiset daaliat. En tiedä mistä tämä johtuu. Vuosien saatossa niitä on kertynyt aika tavalla. Ne myös kasvavat kokoa joka vuosi. Nostovaiheessa saa olla varovainen lapion kanssa. Yllätyn -ja järkytyn- joka kerta, kun nostan jättimäisiä juurakoita. Hiljaa mielessäni kiitän naapurin Hiljaa, jonka kellariin saan raahata juurakot talvilomalle.


Joka vuosi ihastun johonkin tietynmalliseen daaliaan. Yksinkertaiset mignondaaliat olivat pitkään suosiossa. Nyt olen alkanut lämmetä pompom-daalioille. Pienempikukkaiset lajikkeet ovat mitä parhaimpia leikkoja.


Seurailen säätiedotteita ja mietin kauanko näistä vielä nautitaan. Ihan vielä en olisi valmis luopumaan. Jos talvettaminen mietityttää, niin kuuntele minun ja Hernepensaan Johannan podcast juurakoiden ja mukuloiden talvetuksesta.

SHARE:

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Paahdetut viinirypäleet

Paahdetut viinirypäleet on monikäyttöinen herkku, joka sopii välipalaan, jälkiruokiin, salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Valmistaminen on äärimmäisen helppoa. Rypäleiden lisäksi tarvitset vain tilkan oliiviljyä ja ripauksen suolaa. 


Meidän viinirypäleköynnös Zilga on kolmessa vuodessa kasvanut tosi isoksi. Sato oli sen mukainen. Rypäleterttuja tuli kerralla paljon. Zilgan marjat ovat pienehköjä ja sisällä on siemen tai kaksi, joten syötävää ei hirveästi jää. Maku on pikkaisen kirpsakka, joten valmistan sadosta mielelläni tätä helppoa uuniherkkua, joka tuo marjan makeuden esiin. Ohjeeseen sopii yhtä hyvin kaupan rypäleet. Pääset silloin vähemmällä, koska marjat ovat suurempia. 


OHJE:
viinirypäleitä 
tilkka oliiviöljyä
1 tl suolaa.
Puhdista ja kuivaa tertut. Laita uuninpellille. Pirskota päälle hieman öljyä ja ripottele perää suolaa. Kaupan rypäleet voi laittaa uuniin rankoineen. Minä poistin osasta siemenet mikä on kiva, mutta ei pakollinen lisä. Paahda uunissa alatasolla 200 asteessa noin 15 minuuttia. 


Paahdetut rypäleet ovat pehmeitä ja makeita. Ne sopivat hyvin maustamattoman jugurttiin granolan kanssa. Yhtä hyvin rypäleet taipuvat juustojen kaveriksi jälkiruokana. Kokeilin paahdettuja rypäleitä myös ruokaiseen kanasalaattiin mihin suolaisen makea marja sopi hyvin. 


Jos innostuit omista viinirypäleistä, lue kasvatusvinkit Versoilevan sivuilta, jonne kirjoitin aiheesta artikkelin. Minun ja Johannan podcastissa keskustelu jatkuu saman aiheen ympärillä.



Ihanaa viikonalkua!

SHARE:

perjantai 14. syyskuuta 2018

Pala syksyä

Istutin tänään syyskukkia. Totuuden nimissä ne ovat lojuneet sisäänkäynnin vieressä muovipoteissaan jo ainakin viikon. Se on oikeastaan tosi vähän. Tuntuu, että kaikki jää jalkoihin, kun tarpoo arjen suossa. Se ei varmasti kuvista näy, mutta olen aikalailla pitänyt taukoa puutarhasta koko kesän.  Tuntuu, että kevään jälkeen ainoastaan kastelin. Lapio on saanut olla vapaalla. Syystöihin tartuin ensimmäisen kerran eilen, kun rauhalliseen tahtiin purin omenavuorta vanhojen puiden alta. Mietin, onko syyskukissa mitään järkeä, kun joka paikka repsottaa.  


Kun istutus oli valmis, koko ajatus tuntui tyhmältä. Lakaisin terassin, poistin elähtäneitä kesäkukkia ja rymsteerasin syyskukat ja priimat kesäkukat uuteen järjestykseen. Pieni pala rauhaa, pieni pala siistiä vyöryvän puutarhan keskellä. 


Risukimppu kuuluu syksyyn. Niitä on ihana kerätä metsästä, jossa avohakkuun jälkeen polut on täynnä kuivahtaneita oksia. Kanervan puna ja hopealangan keveys oli juuri se mitä alavireiseen olooni kaipasin. Syyskuu onneksi hellii. Hieman enemmän tilaa hengittää, ulkona paistaa aurinko ja keli on raikas ja kuulas. Toivon upeaa ruskaa ja paljon sumuisia aamuja. 


 Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Juhlahumussa

Syksyn arki on yllättänyt hektisyydellään. Viikonloppuna sain kuitenkin keskittyä leipomiseen ja kukkien keräämiseen. Kuopuksen syntymäpäivää vietetään daalioiden aikaan. On ihana hakea pöydän somisteet omalta pihalta. 


Simppeli suklaakakku sai uuden ilmeen syötävillä kukilla. Olen täysin hurahtanut näihin helppoihin koristeisiin. Ne ovat myös nopeita ja kasvukaudella aina käden ulottuvilla. Koristeissa ei tarvitse säästellä, sillä materiaalia on keittiöpuutarhassa yllin kyllin. En osaisi enää kuvitella kesää ilman orvokkeja, kehäkukkia, ruiskaunokkia ja auringonkukkia.


Kirjoitin syötävistä kukista Versoilevan sivuille artikkelin. Kun itse vasta opettelin syötäviä kukkia ensimmäisiä kertoja, oli joukossa useampi yllättäjä. Kasvatan mieluiten syötävät kukkani itse, koska silloin tiedän mitä kukat ovat syöneet. 

Artikkeliin pääset tästä linkistä.

Ihanaa loppuviikkoa!



SHARE:

lauantai 8. syyskuuta 2018

Uudet viherkasvit

 yhteistyö: GreenCare

Kun pihalta jää vihdoin vihdoin aikaa, huomaan, että yhä vain viherpeukaloa kolottaa. Mikä ihana syy käydä ostamassa lisää viherkasveja! Yksi isoimmista syistä innostukseen on se, että Suomen markkinoilta saa vihdoin ruukkuja, joita kärsii katsella sisällä. Tingin ilolla altakastelumahdollisuudesta, jos  saan tilalle juuri täydellisen värisen keraamisen ruukun. 


Viherkasvibuumi on tehnyt sen, että tarjonta kaikkeen siihen liittyvään on hyvällä mallilla. Viherkasvimultaa ja ruukkusoraa saa markettien kukkaosastolta. Kaikkea ei tarvitse enää etsiä kissojen ja koirien kanssa. Minulla käytössä on GreenCaren Luomu Kukkamulta ja Ruukkusora. Multa on lannoitettu luonnonmukaisella kompostilla. Korkean hiekkapitoisuuden tuntee jo käsissään. Multa on kevyttä ja tuoksuu hyvältä. Hiekka pitää mullan ilmavana, minkä ansiosta juuristo voi hyvin talvella. Tämä korostuu erityisesti, kun käytetään ruukkuja joissa ei ole altakastelua. 


Tuntuu, että viherkasveja myydään nykyään ihan kaikkialla. Niitä tulee puutarhakauppojen lisäksi vastaan marketeissa, rautakaupoissa ja sisustusmyymälöissä. Valikoima ja hintataso vaihtelevat suuresti. Jos jaksaa nähdä vaivaa, voi trendikasveja saada suhteellisen edullisestikin. Ostan itse hieman pienemmän koon. Kyllä ne siitä vankistuvat parissa vuodessa. Lyyraviikuna ja peikonlehti ovat jo pitkään olleet ostoslistalla ja nyt ne vihdoin löytyvät kotoa. 


Mullalla läträäminen on ihanaa ja terapeuttista. Olen aina tykännyt näistä sisähommista. Aikaa kuluu suhteellisen vähän ja sotkujen siivoaminen on nopeaa. Hektisen viikon keskellä tunti viherkasvien parissa on luksusta. 


*Mullat ja ruukkusora GreenCare *
Helteistä sunnuntaita!

SHARE:

torstai 6. syyskuuta 2018

Versoileva - mikä ihana syy surffata netissä

Olen niin innosta ja onnesta pinkeänä, että on mahtavaa päästä vihdoin jakamaan uutinen teidän kanssanne. Me olemme avanneet uuden vehreän Versoileva-sivuston, joka tarjoaa monipuolista ja monikanavaista vihreää lifestylesisältöä. Minun lisäksi mukana ovat Kukkala-blogin Sanna, Kanelia ja kardemummaa-blogin Maria sekä Hernepensaskujanne-blogin Johanna. Jatkossa allekirjoittanutta ja kumppaneita näkee ja kuulee blogien lisäksi artikkeleiden, podcastien ja videoiden muodossa. Sivuston upeasta ulkoasusta vastaa Jouko Luhola.


Sisällöntuotannosta on tullut minulle monen onnellisen sattuman kautta ammatti harrastuksen lisäksi. Bloggaajien ja kollegoiden verkosto on ollut korvaamattoman tärkeä matkalla kohti unelmien työpaikkaa. Saan kirjoittaa, kuvata ja piirtää päivät pitkät. Jotta homma ei olisi niin yksinäistä, on hyvä olla ystäviä. Näiden kavereiden kanssa pystymme yhteisvoimin tarjoamaan myös teille lukijoille jotain paljon isompaa ja enemmän kuin yksinämme. Eniten innoissani olen podcasteista. Kuuntelen niitä paljon itsekin, joten on tosi jännää päästä tuottamaan niitä. Sivusto on aina taatusti tuore, sillä se päivittyy useamman kerran viikossa. Bloginostojen lisäksi voit lukea artikkeleita. Podcastit ovat pääasiassa puhetta puutarhasta ja kaikesta vihreästä. Videoista löytyy diy-vinkkejä ja inspiraatiota. Versoileva on juuri oikea lääke siihen, kun lorvikatarri iskee tai haluat heittää aivot narikkaan. 


Halusimme juhlistaa avaamista myös arvonnalla, jonka järjestämme Versoilevan instatilillä. Toivon, että mahdollisimman moni teistä innostuu Versoilevasta meidän laillamme. Arvostan suuresti, jos käyt klikkaamassa itsesi seuraajaksi instassa tai facetilillämme



Aurinkoista ja inspiroivaa viikonloppua!

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig