Helppo suklaakakku

Helppo suklaakakku on mukava vierasvara jonka aineet meiltä löytyvät useinmiten valmina kaapista. Kaveriksi kakulle ostan kuohukermaaa, josta syntyy pehmoinen päällinen. Muuten kakku muistuttaa perinteistä kuivakakkua. 

Kakku on hyvin suklainen, joten marjat ja ilman lisättyä sokeria tai tomusokeria tehty suklaakermavaahto   tekee kakusta kevyemmän oloisen syödä. Mitä se ei tietenkään todellisuudessa ole. Kielen kakku vie onnistuneesti mennessään. Se sopii hyvin isommallekin porukalle, koska tätä riittää yksi pala.

 OHJE

 200 g voita
4,5 dl sokeria
3 kananmunaa
5dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1tl suolaa
1,5 dl kevytmaitoa
125 g tummaa suklaata

Päälle:
2 dl kuohukermaa
100 g tummaa suklaata

1. Kuumenna uuni 170 asteeseen ja voitele sekä jauhota korppujauholla 25cm:n rengasvuoka. 

2. Vaahdota sokeri ja notkistettu voi. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa. Sekoita jauhoseos taikinaan puukauhalla kevyesti nostelle. Älä vatkaa enää tässä vaihessa. Rouhi tumma suklaa pieneksi ja lisää se maidon kanssa taikinaan. Kääntele ne kevyesti taikinan sekaan. Lusikoi seos lopuksi vuokaan. 

3. Paista kakkua uunissa 55-60 minuuttia tai kunnes tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä hetki ennen kumoamista. 

4. Vatkaa kuohukerma ja sulata suklaa mikrossa. Sekoita hieman jäähtynyt suklaa kermavaahdon sekaan. Nostele vaahtoa kakun päälle runsaiksi kasoiksi ja lisää päälle marjoja makusi mukaan.

Nam! 

Ihanaa viikon alkua!

Pienten koristepuiden talvetus

Pienten koristepuiden talvetus kannattaa opetella, sillä ne ovat melko arvokkaita kausikasveiksi. Jos optimaalista paikkaa ei löydy, kannattaa valita se vähiten huonoin paikka mitä kotoa löytyy. Harvalla meillä on lasiveranta tai neliöittäin viileää ja valoisaa tilaa. Siellä se olivipuu kavereineen nimittäin viihtyisi. 

10-15 astetta valoisassa paikassa olisi täydellinen talvetustila. Olen kokeillut näitä meillä monessa olosuhteessa. Onnistumisia on tullut niissä huonoissakin paikoissa. Kannattaa myös miettiä on kotona tilaa jonka voisi muuttaa viileämmäksi edes isoksi osaksi talvea. Kaikki on nimittäin kotiin päin. 

Olen talvettanut kalamondiinin ja laakeripuita sisällä kuivassa huoneenlämmössä. Ikkunan luota löytyy usein se viilein (vetoisin) ja aurinkoisin paikka. Pikkupuut ovat meillä ainakin menettäneet rutkasti lehtiä tällaisessa huonossa talvetuspaikassa, mutta ne korjaavat kesän tullen hienosti itsensä ulos päästyään. Kasteluväli on huomattavasti tiiviimpi viileään paikkaan verrattuna mitä ei sovi unohtaa. 

Olen muuttanut vierasmökkimme lämpötilan ilmalämpöpumpun avulla 10 asteiseksi. Siellä minun puujoukkioni viihtyy mitä parhaiten. Kastellakaan ei tarvitse kuin silloin tällöin. Jos vieraita tulee talvella (ja aina tulee), nostan lämpötilan muutamaksi päiväksi ihan tavalliseksi sisälämpötilaksi. Alkuun jännitin kasvien reagointia, mutta ei sillä ole ollut mitään vaikutusta. 

Vuosien saatossa näistä tulee tosi rakkaita. Parvekekaan ei olisi sama ilman näitä!

Ihanaa viikonloppua!

Ihanat auringonkukat

Auringonkukka on aina ollut minulle kypsän syyskesän symboli. Suuret itsepoimintapellot ovat mahtavan näköisiä kun joukko keltaisia kavereita kääntää katsettaan auringon suuntaan. Koska niinhän tämä kasvi tekee. Ihan kuin sillä olisi kasvot, jotka yrittävät meidän ihmisten tavoin pyydystää niitä viimeisiä kesäisiä säteitä. 

Auringonkukka on myös huippu leikkona. Se ei kaipaa kaverikseen välttämätä mitään muuta. Rotevan kasvin rinnalla voi tosin olla myös hankala kilpailla huomiosta. Vaikka pidän kaikista lajikkeista, on tämä keltainen perusmalli minusta ihan huippu. Näistä tulee nimittäin aina hyvälle tuulelle. 

Koko puutarha kylpee syysvalossa ja saa puolestani alkaa ränsistyä kohti talvea. En jaksa enää vouhkata nurmen mitasta tai kitkemisestä. Nyt kerään kukkia ja fiilistelen. Kerrankin aikaa vain istua jos huvittaa. Tosin ihan pelkästään tuskin mahdan sitä jaksaa. Haravointi ja keittiöpuutarhan siivous on juuri sopivan leppoisaa puuhaa, jos jotain on välttämättä tehtävä. 

Tänään suuntaan sisätiloihin ja kohti Habitarea. 

Inspiroivaa torstaita teille muillekin!

Oma tomaattisato

Mikään ei maistu syyskuussa niin hyvältä kuin oman kasvihuoneen tomaatit. Sokeripitoisuus yllättää tottuneenkin maistelijan joka vuosi. Erikokoiset, väriset ja makuiset tomaatit katoavat suihin pääasiassa tuoreeltaan. Näitä ei meinaa raaskia kypsentää. Ettei vain menetä yhden yhtä makuvivahdetta.

Olen nyt vuosien saatossa kasvattanut tomaatteja avomaalla, parvekkeella, GrowCampissa ja kasvihuoneessa. Viimeinen on sanomattakin selvästi se kätevin tapa kasvattaa. Ehkä hieman yllätti se miten itsestään tomaatit siellä tulevat. Kaikki ylimääräinen puljaaminen jää pois, kun suojausta ei tarvitse miettiä. Katetussa lavassa tomaatit olivat lähes yhtä makeita kuin kasvihuoneessa. En tiedä tuntuuko se vain siltä, mutta kyllä nämä taitavat kasvihuoneessa tulla vielä hitusen makeammiksi. Katettu lava on kyllä edelleen hyvä vaihtoehto. Jopa hitaimmat lajikkeet ehtivät siellä kypsäksi. 

Sisälle saa kerralla kantaa jo ison kopallisen tomaattia. Mukaan nappaan myös pudonneet raakileet, jotka saavat kypsyä ikkunalla.  Tämän vuoden potrettikin piti napata muistoksi. Vuoden 2017 luokka valmistui komein arvosanoin vilpoisesta kesästä huolimatta.

Herkullista viikon alkua!

Täydellinen valo

En tiedä kiitääkö syksy nopeampaa tahtia kuin kesä, mutta kovasti siltä se tuntuu. Lasten kuskaamisen, kotihommien ja kirjaprojektin tiimellyksessä yritän silti ehtiä puutarhaa kuvaamaan pari kertaa viikossa. Parhaat hetket taltiutuvat muistikortille aurinkoisten päivien iltana, kun valo on just perfect!

Jokainen joka tietää valokuvaustermin bokeh, ymmärtää rakkauteni tätä valoa kohtaan. Nuo hämyiseksi valopalleroiksi taltioituvat pilkut kuvissa ovat kerrassaan viehättäviä. Niistä tietää syksyn olevan käsillä. Kuvaan tulee sitä samaa kypsyyttä, jonka ulkona voi luonnossa aistia.

On ihanaa ollut elvyttää vanha harrastus, joka alkoi filmikameran kanssa parikymppisenä. Yhtäläisen kivaa on jakaa omia kuvia, kuulumisia ja ajatuksia teille. Jaksan joka kerta ilahtua kommenttien määrästä, joita teiltä postauksista saan. Muutenhan tämä olisi melko yksinäistä hommaa. 

Nyt suuntaan täyteen sullottuun autooni ja hurautan Kanelia ja kardemummaa-blogin Marian luokse. Vuoden viimeiseksi kirjakuvaukset ovat käsillä, ja en malta odottaa naurun, kauhun ja kommellusten määrää mitä yhteen päivään saadaan mahdutettua.

Ihanaa viikonloppua!

ebony & ivory

Syksyn kiistattomasti kaunein parivaljakko on purppuraheisiangervo 'Diabolo' ja syyshortensia 'Early Sensation'. Tummaakin tummempi Diabolo on kyllä helppo yhdistää lähes pensaaseen kuin pensaaseen. Ehdottomasti yksi parhaita pihan runkokasveja jonka tiedän. 

Early Sensationin väri on vaihtunut syvään marjapuuron sävyyn mikä näkyy kuvien edetessä. Hortensioiden lajien ja lajikkeiden kirjo kyllä tuo onneksi vielä vaihtelua. Pallohortensia 'Annabelle' on yhä puhtaan valkoinen. Syyshortensia 'Limelight' käy kierroksen limen kautta punertavaan. Kuutamohortensia ja mustilanhortensia ovat vielä melko vaaleita.

Tontin laidat täyttyvät hiljalleen näistä voimakkaista väriyhdistelmistä. Tästä parivaljakosta kuitenkin aloitin. Vuosien saatossa joukkoon on tullut eri vihreän ja punertavan sävyä. Aavistus limeä ja ruostettakin on joukossa. Eri pensaista muodostuvat vapaat aidanteet ovat mielestäni upeita. Meillä niitä rytmittää tummalehtinen Diabolo.

Lehtien tumma sävy on mielenkiintoisimmillaan loppukesästä ja syksyllä. Iltojen pimetessä purppuraiset lehdet näyttävät lähes mustilta. Silloin kontrasti on voimakkaimmillaan ja elämys upea. 

 

Sieltä se hämy taas hiljalleen laskeutuu. Ihanaa torstai-iltaa!

Oleskelualueen syyskesä

Ruukkupuutarha ja köynnökset ovat taatusti nopein tapa luoda uuteen alueeseen puutarhan ja iän tuntua. Tuntuu kuin vierasmökin oleskelualue olisi ollut tällaisenaan jo monta kesää. Korkealle kohottavat jättiverbenat ovat olleet syyskesän suurin ilo. Kun kasvit ovat ottaneet mittaa on huonemainen tunnelma vain korostunut.

Pienikin katos pitää vettä jonkun verran mikä on mahdollistanut ulkona syömisen, vaikka vähän olisi ripsinytkin kesken aterian. Rottinkiset kalusteet ja pehmusteet on ollut huolettomampaa jättää taivasalle jopa tällaisena kesänä. Valkoinen purje on pitänyt istuinryhmän riittävän kuivana.

Rakastan näkymää kohti vierasmökkiä. Metrejä pitkä perennameri polun varrella on aina elämys. Se tuntuu elävän koko kasvukauden omaa elämäänsä - värikin vaihtuu useaan otteeseen. 

Olen iloinen, että kiirehdin köynnösten istutusten kanssa heti kun pergola viime vuonna nousi paikoilleen. Ensimmäisen juurtumiskesän jälkeen kasvu on ollut nopeaa ja kärhötkin kukkivat jo upeasti. 

 

Viime vuoden aurinkoisen syksyn jälkeen huomasin odottavani tätäkin syksyä ihan uudella innolla. Valo on ihana, ilma kirpeä ja ulkona viihtyy pitkälle syksyyn, kun aurinko vain paistaa. Ruukkupuutarha on toistaiseksi ollut vielä upeaakin upeampi.

 

Nautitaan näistä! Ihanaa keskiviikkoa!