Joulukuun sininen hetki

Kasvihuoneesta on ollut enemmän ja monin eri tavoin enemmän hyötyä ja iloa, kuin ennakkoon uumoilin. Sisällöntuottajalle se toimii loistavana (joskin hieman vilpoisena) talvistudiona. Valo on täydellinen, jota kevyt jää- ja lumipeite hieman varjostavat.

Otan paljon työhön liittyviä jouluisia kuvia kasvarissa tähän aikaan vuodesta. Samalla nautin tästä itsekin. Sytytän kynttilät, otan kupin lämmintä mukaan ja kuuntelen äänikirjaa tai joululauluja kännykästä. 

Pimeä tulee melko aikaisin ja yllättää työmyyrän välillä. Sininen hetki saapuu tunnin sisällä ja vie valon mennessään. Ulkoa kajastaa vain katuvalot ja valosarjat. Kun pakkanen ja auringonpaiste osuvat juuri oikein yksiin, saapuu illansuussa sininen hetki. Miten taianomaiselta se kasvihuoneessa näyttikään!

 

Kasvihuone kannattaa ehdottomasti laittaa joulukuntoon. Meidän joulukuusi viettää kasvarissa joulukuun alun, jonka jälkeen se kannetaan sisään. Kun joulu on ohi, tuon kuusen kasvarin edustalle. En osaisi kuvitella kasvihuoneen joulua ilman kuusta enää. Kuusi on ehdottamasti kaiken raijaamisen arvoinen. Kotiväki on lakannut jo ihmettelemästä edes takaisin kiikuttamista.

Tämä täydellisen valkoinen ja valoisa joulukuun alku tuntuu melkoiselta taivaan lahjalta mustan marraskuun jälkeen. Ihanaa joulukuuta kaikille!

Kranssi jouluksi

Mikä sen parempaa hommaa ensimmäisenä adventtina, kuin tehdä kranssi jouluksi. Helppoa ja rentoa ajanvietettä. Joulumarkkinoilla oli sopivasti leikkojen myyjä, jolta lähti mukaan eukalyptusta, mimosaa ja brunnioita. Osan materiaaleista säästin toista kranssia varten.

Halusin vihreän kranssin, jossa on hieman ruskeita kuivakukkia. Sitomiseen varasin tummaa rautalankaa ja metsän vihreän satiininauhan.

Rakastan mimosan oksia. Niissä on niin ihanat lehdet. En ole varma miten mimosa toimii kuivana, mutta pian se nähdään. Täydensin kranssia kuivilla suokasveilla, joita keräsin lokakuussa. 

Haluan  nätisti kuivuvan ja rennon kranssin takan edustalle. Viime vuotisesta kranssista oli ilo koko talvikauden. Katso viime vuoden puna-vihreä kranssi täältä. Postauksesta löytyy myös kranssi-video.

Jo tuli joulu kertaheitolla olohuoneeseen. Napsaisen satiininauhoja lyhyemmäksi, kun seuraavan kerran sytytän takkaan tulen. Tämä se on niin parasta joulussa! Rauhallinen askartelu, tunnelma ja kodin lämpö. 

Ihanaa viikon alkua!

Ajatuksia somesta ja bloggaamisesta

Tajusin juuri, että aloitin bloggaamisen lähes kymmenen vuotta sitten. Ensimmäinen blogini oli täynnä puutarhaa, askartelua, pieniä ja melko surkeita kuvia. Sitä mukaa, kun ikää ja ryppyjä on tullut lisää, on myös kamerakalusto ja kirjoitustaito parantuneet. Olen oppinut melko hyvin rajani sosiaalisessa mediassa, vaikka yhä palaan samaan ajatukseen: miten henkilökohtaisia asioita haluan jakaa, mitä voin blogissa julkaista ja ketä nämä jorinat kiinnostavat. Tätä peilaamista on hyvä harjoittaa aika ajoin, jos blogia julkisesti kirjoittaa. On hyvä olla sinut kaiken kanssa mitä julkaisee. Olen myös lakannut miettimästä liikaa sitä, pitääkö kaiken liittyä puutarhaan, vai voinko kirjoittaa muustakin. Ja miksen voisi? Minun blogini tämä on. On upeaa, että netissä riittää niin roppakaupalla luettavaa, että aikaansa ei kenenkään tarvitse uhrata sellaiseen mistä ei pidä. 

Luin hetki sitten Maria Veitolan haastattelun, jossa hän sanoi, että somessa moni on taantunut 50-luvulle; laitetaan koti nätiksi ja poseerataan näteissä vaatteissa ympäriinsä. Melko herättävä ajatus. En yhtään ihmettele, että sellainen aiheuttaa varsinkin nuoremmille somen kuluttajille paineita. Olen välillä miettinyt, että olen myös onnekas, että ikää oli jo hieman kertynyt, kun aloin blogata. En muista milloin viimeksi meillä olisi sisustettu uusiksi jotain. Siirtelen tavaroita paikasta toiseen ja olen tietoinen, että sohva taitaa olla jo aikansa elänyt. Haaveilen sisustuslehtien parissa, mutta ahdistun kerskakulutuksesta. Haluan kestäviä juttuja. Myös itsetuntoni kestää sen, että sisustukseni ei ole viimeisten tai edes edellisten trendien mukainen.

Koska jokaisella on oikeus olla somessa. En halua ottaa siitä paineita - tai myöskään luoda niitä muille. Viihdyn meidän liian isossa talossa ja tykkään täällä monista jutuista. Joskus, mietin miten helpolta diginatiivien somettaminen näyttää. Kaikki taidot hyppysissä jo niin nuorena. Olisi ollut mahtavaa hypätä suoraan muutaman kiusallisen harjoitteluvaiheen yli. Kaikissa hetkissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Sisällöntuottamisesta on tullut minulle työ. Suurin osa teksteistä päätyy ihan muihin kanaviin kuin omiini. Mutta tänne on aina ihana palata. Tunnistan monia kommentin jättäneiden nimimerkkejä jo vuosien takaa. On ihana huomata, että aina tänne löytää yhä vain uusiakin lukijoita. Vuorovaikutus tekee tästä hommasta merkityksellisen. Se ja vapaaehtoisuus. Kirjoitan, kun haluan ja jaksan. 

Toivotan kaikille ihanaa kuun viimeistä viikonloppua. Suuntaan huomenna toivon mukaan joulumarkkinoille. Ehkä törmään siellä muutamaan teistäkin.

Kuivakukka-asetelma olohuoneeseen

Kuivakukat taipuvat ihaniin asetelmiin. Olen kokeillut tehdä kimppuja, mutta nyt halusin jotain nopeaa ja simppeliä. Siihen sopivat valmiiksi kuivatut heinät.

Minulla on asetelmia varten pieniä ja isoja pohjia. En edes tiedä näiden nimeä. Ne laitetaan maljakon pohjalle, ja piikkien väliin asetellaan kukkia. Olen todennut nämä erityisen käteväksi Aalto-maljakon kanssa, johon on vaikea saada kimppuja asettumaan. 

Tällaiset pikkuaskartelut ovat mielestäni paras joulun alla. Aina aikaa ei ole paljon, ja sormia kuitenkin syyhyttää. Kuivakukissa on kivaa sekin, että niitä voi kierrättää. Maljakon heinät taipuvat vielä hyvin kimppuun tai kranssiin. 

Loka-joulukuussa tulee tehtyä käsitöitä koko vuoden edestä. Olen vuosien saatossa näpertänyt yhtä ja toista. Kurkkaa Versoilevan artikkelista vinkkejä DIY-projekteihin. Teimme aiheesta myös jakson Puhetta puutarhasta-podcastiin. Voit kuunnella sen suoraan alla olevasta soittimesta.

Ihanaa viikonloppua!

Paha poika voi olla unelmien täyttymys

Ainoa paha poika, johon olen ikinä kokenut suurta vetoa, on nukkatyräkki. Kaveri tunnetaan monilla muillakin hauskoilla nimillä, kuten Merimiehen syrjähyppy ja Tuhma poika. 

Olen himoinnut erityistä kookasta tuhmeliinia. Kasvi on harmistuttavan hidaskasvuinen ensimmäiset vuodet. Mutta niin vain kävi, että tarpeeksi kun toivoo, voi onni kävellä kotiovelle. Kirjaimellisesti. Tällä kertaa kaverin talutti uuteen kotiinsa naapurini Hilja, joka ei ollut erityisen viehättynyt nukkatyräkkiin. Se on jo iänkaiken vanha, monihaarainen ja yli 40 senttiä pitkä. Täydellinen.

Kasvin kauneus perustuu mielestäni sen järkyttävän rujoon ulkomuotoon. Kasvi on niin pahan näköinen, että se alkaa näyttää kauniilta. Tämän tyräkin varret näyttävät pystyynkuolleilta. Lehdet ovat ihanan suonekkaat ja kauniin vihreät. Nukkatyräkki on melko viuhka kaveri. Siitä sen nimikin tulee. Kasvi ampuu siemeniään myös naapuriruukkuihin. Ja juuri nämä pikkutyräkit ovat niin kauniita. Tästä se vaan sitten pahenee. Poikaset on helppo nostaa pikkulusikalla mullasta ja siirtää omaan ruukkuunsa. Kun maaliskuu saapuu, aion yrittää ottaa emosta latvapistokkaan. Uskon sen onnistuvat samoin kuin lännentyräkin kanssa. Ohjeet hommaan löytyy täältä. Kerron sitten miten kävi. 

Kuuntele myös Versoilevan uusin podcasti tyräkeistä. Jos olet yhtä ihastunut tyräkkeihin kuin minä, löytyy  aiheesta myös artikkeli Versoilevan sivuilta. Ihanaa viikon alkua!

Joulutunnelmissa

Joulumotivaatio on ollut kerrassaan hukassa. Tänä viikonloppuna tartuin härkää sarvista ja muokkasin kodin marraskuun joulumoodiin. Kummia siihen ei tarvittu. Syystähti, pari joulukaktusta, valkoinen liina ja kynttilöitä. Jälkimmäisillä pääsee jo pitkälle.

Tällaiselle armottomalle askartelijalle jouluton marraskuu on täysin vieras käsite. Lempeä tunnelmaan virittäytyminen saa sormet ajan kanssa syyhyämään. Sen tiedän kokemuksesta. Joskus on kuitenkin kiva oikoa ja mennä helpon kautta. Aina ei tarvitse tehdä suureellisia viritelmiä. 

Joululehdet ovat jokavuotinen herkku inspiraation suhteen. Oma hetki, kuppi kahvia ja uunituoreet lehdet. Kaivan esille myös aiempien vuosien suosikkilehdet. Näitä on ihana selata erityisesti viikonloppuna, kun ei ole kiire minnekään.

Mitä teillä on työn alla? Itse ajattelin tehdä hieman havutöitä ja kranssin. Myös paperi-diy kiinnostaa jouluna. Luulen, että suuntaan seuraavaksi Pinterestiin inspiroitumaan paperiaskartelujen kanssa. Joululeivonnan aloitan joulukuussa. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Siemenet joululahjaksi

Anna siemenet joululahjaksi puutarhaystävälle, aloittelijalle ja erityisesti hänelle, joka arvostaa itsetehtyjä lahjoja. Sinipallo-ohdakkeella on tähän tarkoitukseen monessa mielessä kaikkein parhaimmat siemenet. Syitä on kolme. 

1. Sinipallo-ohdakkeen siemenet ovat poikkeuksellisen kauniita. Ihana hopean sinertävä sävy säilyy vielä siinäkin vaiheessa, kun siemenet kuivuvat. Näitä on ihana sujauttaa paperipussiin tai pieneen kirjekuoreen. Tällaiset siemenet näyttävät hyvältä myös läpinäkyvässä pussissa.
2. Sinipallo-ohdakkeen siemenet lähtevät kasvuun suorakylvönä. Esikasvatus ei ole pakollinen. Sopii loistavasti aloittelijalle ja / tai helpputta rakastavalle.
3. Siemenet on erityisen helppo kerätä. Kukkavarret talteen ja paperin päälle kuivumaan. Sitten vaan ripsutellaan irti siemeniä. Sinisiä palleroita oli ulkona vieläkin, joten käytännössä näitä voisi käydä yhä keräämässä, jos ei ole niittänyt kukkavarsia alas. 

Pienet kirjekuoret, paperipussit ja nimikyltit. Juuri muuta ei tarvita. Säilytyspussi käy nätistä paketista. Tällainen on helppo sujauttaa myös joulukortin kanssa kirjekuoreen. Ihana pieni joulumuistaminen. 

Ihanaa loppuviikkoa!