Maidottomat ja munattomat herkkumuffinssit

Sunnuntai sai taas suut makeaksi, kun en malttanut olla leipomatta. Kiireen keskellä muffinssit ovat takuuvarma ja nopea herkku, joka valmistuu ruoanlaiton ohella. Rakastan tällaisia korkeita ja pulleita muffinsseja, jotka on tehty amerikan malliin. Yksi herkku painaa kiitettävästi joten ihan kevyimmästä päästä tämä leivonnainen ei ole missään muodossa. Olen löytänyt ohjeen alkuperäisen version jostain netin syövereistä. Ajan saatossa tästä on kyllä fiilattu ja höylätty määriä ja ainesosia. 

Blogissani on ennenkin näkynyt näitä hyväksi havaittuja allergiaperheen herkkuja. Olen tehnyt näistä myös gluteenittoman version, joka onnistui korvaamalla jauhot luonnollisesti gluteenittomaan jauhoseokseen, joka sisälsi psylliumia. Taika hyvin kohoaviin muffinsseihin on kuuma vesi + leivinjauhe sekä taikinan oikeaoppinen sekoitus. Taikina saa jäädä jauhomöykkyiseksi. Sekoitus on enemmänkin nostelua ja mitä vähemmälä saat ainesosat sekaisin sen parempi. 

OHJE

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

2tl vanilliinisokeria

2dl hienoa sokeria

1/2 dl hienonnettua maidotonta tummaa suklaata (suklaan voi myös jättää pois)

1dl kaura- tai mantelimaitoa

1dl kiehuvaa vetttä 

100g maidotonta leivontamargariinia

Sekoita kuivat ainesosat sekaisin. Lisää ensin maito ja perään kuuma vesi ja sulatettu margariini. Sekoita mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin niin, että ainekset jotakuinkin sekoittuvat. Täytä vuoat lähes piripintaan. Parhaan (ja komeasti nousevan) lopputuloksen saat käyttämällä amerikanmuffinssi vuokia ja muffinssipeltiä tai kuvan mukaisia pahvisia kuppeja. 

Paista muffinsit uunin keskitasolla 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Herkullista viikon alkua!

Kasvihuone rinteeseen - nämä otin huomioon

Jos suinkin mahdollista olisin rakentanut kasvihuoneemme tasamaalle. Rinteessä - myös loivassa - asiat mutkistuvat huomattavasti. Laskettavaa, mittailtavaa ja suunniteltavaa on huomattavasti enemmän. Sanomattakin selvää, että vatupassi oli pian uusin paras ystäväni. Meillä kuviota helpotti rinteen yläreunan tasamaa. Ylhäältä ei ole luvassa kovia vesivalumia. 

Meillä rinne on alapihalla melko loiva. Siitä huolimatta korkeuseroa on kasvihuoneen toiselta sivulta tontin laitaan lähes metri. Uuden maan tuominen tontin reunaan tasauksen vuoksi ei ole aina mahdollista. Monesti kaavassa on säädetty missä korossa tontin reuna saa olla. Meillä asiaa mutkisti hyvinvoiva taikinamarja-aita. Hyvin harva kasvi kestää sitä, että niiden juurelle pakataan metrin verran maata. Silloin kannattaa harkita, voiko rakenteilla helpottaa asiaa. Muuri lienee se tyypillisin ratkaisu. Se tuntui kuitenkin tähän tarpeeseen jo kustannuksien vuoksi ylimitoitetulta. En myöskään halunnut, että keittiöpuutarhan hieman kotikutoinen ilme kärsii. Ratkaisimme korkeuseron kasvulavalla, joka kiertäää kasvihuoneen takaa L-muotoisena. Parhaiten rakenteen hahmottaa kuvista. Jos teet korkean kasvulavan, jota vasten pakkautuu soramursketta (kasvihuoneen pohjat), kannattaa lava tukea monesta kohtaa pystytolpilla. Se saa lavan pysymään muodossaan paremmin. Puuta vasten painuva maa painaa paljon.

Kotikutoisuuden nimissä ja spontaanilla luonteella varustettuna rakentelin kiveykset ja portaat ihan itse fiiliksen mukaan paikoillaan. Kun muutakaan ei ollut käsillä, tein puuportaat siirtolavoista, jotka sahasin 2/3 lavan kokoiseksi. Käsittelemättömän puun sudin Osmo Colourin EcoGarden sarjan mustalla (nyt tosin hiekkapölyn peitossa). Kasvihuoneen huoltopolulle pääsee kiviportaita. Ylijääneet nupukivet ja suuret laatat sopivat hommaan. Rinteeseen toin reilusti kivituhkaa ja päällystin sen seulanpääkivillä. Kivituhkan avulla sain mutoiltua profiilin hieman pyöreäksi ja pulleaksi. Pyöreät kivet ovat tosi käteviä, kun pitää muotoilla epämääräisiä rinteessä olevia alueita. Reunan rajasin nurmesta maatiilillä. Maatiiliin palaan vielä myöhemminkin, kun on aika latoa kasvihuoneen lattia. 

Oman pihan projekteissa olen melko rennnonletkeä. Riittää kun tulee sinne päin siistiä ja kunnollista. Itse rakentelu on harrastus ja hyvän mielen juttu. Jokainen paikalleen asettuva kivi on aina ilon aihe. Boheemit rakenteet pehmentävät mukavasti Juliana Juniorin valmiin kasvihuoneen ilmettä. Juuri sopiva yhdistelmä meille. 

Tästä hyvä jatkaa. Mielessä siintää jo seuraava projekti kasvihuoneen taakse. Vielä neuvotellaan tosin lasten kanssa, kuinka kauan hyvin vähällä käytöllä olevaa leikkipaikkaa säästellään.

Ihanaa viikonloppua!

Marja-aika on yhtä smoothiejuhlaa!

Mä niin tykkään kerätä mitä vain marjoja! Koiralenkeillä bongaan tällä hetkellä kaikki saasteettomalla paikalla kasvavat vadelmapensaat. Niitä on jostain syystä meidän pikkukylällä metsän laidoilla yllättävän hyvin. Jokaisella vanhalla tontilla tuntuu kasvavan puutarhavadelmaa mikä on ilmeisesti lähtenyt leviäämään sinne tänne. 

Tuoreet vadelmat päätyvät naposteluun ja ennen kaikkea smoothieihin. Surautan päivittäin vähintään yhden smoothien välipalaksi. Jatkuva tarjonta tuoreista marjoista tuntuu melkoiselta luksukselta. Nyt on päästy jo herkuttelemaan vadelmalla, mustikalla ja mansikalla. Kaveriksi heitän mantelimaitoa, sokeritonta maapähkinävoita ja banaania. Nam! Lisäksi harrastan viherpirtelöitä, joiden raaka-aineet löytyvät kasvimaalta. Kyllä on satoaika ihmisen parasta aikaa.

Yhden koiralenkin saalis mahtuu hyvin uuteen kristallikippoon. Pikkurahan löytö vakkarikirpparilta on uusi suosikkini. Kristallikipon kansi on niin nätti etten voinut vastustaa sitä. Hieman pyörittelin, että tarvitsenko tällaista... Olen onneksi mestari perustelemaan itselleni jokaisen uuden astiahankinnan. Tätä tarvitaan selvästi vadelma-astiaksi, keksikipoksi, pähkinöille jne. Eikö?

Ihanaa loppuviikkoa!

Pala rauhaa - ja leivontaa

Olen aina ollut kova leipomaan. Allergiaperheessä se on ollut myös tapa saada jotain pientä arkikivaa lapsille niin, että kaupasta ei tarvitse ostaa montaa eri tuotetta.  Leivonta on myös omaa aikaa tai kivaa yhdessä tekemistä lapsen kanssa. Meillä leivontavuoroon pääsee aina yksi lapsi kerrallaan. On ihanaa viettää kahdenkeskistä aikaa jonkun kullanmurun kanssa. Pidän myös leivontaan liittyvästä rauhasta ja viipyilevästä tahdista.

Sunnuntain leivontalistalle pääsivät korvapuustit. Näitä on aina ihana tehdä ja ne maistuvat koko perheelle. Jalkapalloturnauksesta saapuva miesväki arvostaa näitä erityisesti. Allergioitakaan ei tarvitse jännittää. Pulla syntyy yhtä helposti munattomana ja maidottomana kuin se perinteinenkin taikina. Ja mitä löysempi taikina sen pehmeämpi pulla. 

Kyllä oli onni aikoinaan huomata, että meidän superallergikollekin kävivät juuri kaneli ja kardemumma. Näihin ja vaniljaan meidän leivonnaiset siksi monesti perustuvatkin. Ja mikä sen ihanampaa kuin perinteinen korvapuusti!

Leivonnalla on aina ollut jännä arkea tasapainottava vaikutus. Kun alkaa tuntua, että yhtään mihinkään ei ole enää aikaa, tuuppaan kaikki hommat sivuun ja alan kaivaa jauhoja esille. Taikinaa vaivatessa järjestyvät ajatukset eikä arkikaan tunnu ihan niin kaoottiselta. 

Nämä pullat hujahtivat parempiin suihin melkein saman tien. En tykkää leipoa valtavia määriä kerralla. Ihan siksikin jotta leipomaan pääsee taas mahdollisimman pian. Toinen melko itsestään selvä syy on housunkaulus, joka hillitsee jonkun verran innokasta kotileipuria. 

Tämän pullan myötä syntyi myös arkea helpottava työlista. Ruksi toisensa perään kertoo jo hoidetusta hommasta. Kuinka helpottavaa! Kyllä ne loputkin lutviutuvat omalla painollaan. Yksi kerrallaan.

Ihanaa ja aurinkoista tiistaita!

Klaara maalasi taivasta - sinistä ja punaista

En taatusti ole ainoa, jonka some täyttyi eilen rankkasateesta, katkenneista puista tai hajonneista katoista. Meillä varauduttiin odottamaan Klaaraa tuttuun tapaan. Ensimmäisten jyrinöiden aikaan kaivelin kynttilöitä esille. Sähköt menivät, kun vettä alkoi tuupata taivaan täydeltä. Yllättävin asia maalle muutossa kymmenen vuotta sitten oli jatkuvasti luonnon armoilla reistaavat sähköt ja vesiputket. Nykyään onneksi puhutaan tunneista. Muutama vuosi takaperin puhuttiin päivistä. 

Kun sade hieman hellitti alkoi Klaara maalata taivasta vaaleanpunaisella Minä kyttäsin hellittääkö sade sen verran, että voin käydä nostelemassa ruukut tantereelta ja ottamassa kuvia. Oi ihana vaaleanpunainen Klaara!

Tällaiset päivät ovat harvinaisia hyvässä ja pahassa. Toivottavasti säästyitte vaurioilta.

Rauhallista sunnuntaita!

Tervetuloa rauha

Tiedättekö te sen istutusalueen, joka ei meinaa millään asettua istumaan muuhun puutarhaan. Meillä sellainen oli vierasmökin edessä. Keltapunaisena huutanut perenna-alue paloi verkkokalvoille joka kerta kun sitä olohuoneen ikkunasta katsoin. Iso istutusalue on nimittäin meidän päänäkymä sisältä.

Kaksi kesää sitten tempaisin kaiken ylös hetken mielijohteesta. Kaipasin ennen kaikkea rauhaa. Suunnitttelin alueen, joka oli säyseän värinen ja pysyisi kauniina pitkälle syksyyn. Pääkasvina istutuksessa on kuunliljan eri lajikkeet, jotka kehystävät istutusta metsän laitaan saakka. Samalla jaoin istutuksen kahtia ja tein toisen pienemmän sisäänkäynnin patiolle. Se on lisännyt toiminnallisuutta rutkasti.

Patio on aina vähintäänkin lievässä varjossa. Yksi rottinkituoli ja pieni pöytä on ollut riittävä oleskeluun. Tässä on yllättävän kiva juoda kahvit itsekseen, kun kirjoittaa blogia.

Tykkään jaloangervoista valtavasti ja oli ihanaa saada niitä lisää pihaan. Niillä on kauniit lehdet, pitkä kukinto ja rauhoittava olemus. Kasvi on mitä parhain nostamaan muita kasveja parrasvaloihin. Graafiset pallotuija, sormivaleangervo ja lehtokielo näyttävät heti paremmalla angervon hattaraisten kukintojen rinnalla.

Istutuksessa on myös angervopensaita. Keijuangervot ja keltajapaninangervo hakevat vielä täysin pyöreää muotoaan. Pari kesää saksimista niin muotoonleikkattu ulkomuoto alkaa olla pysyvä tila. 

Syyskesä alkoi täällä yhdessä yössä. Vaikka lämpöä ja valoa riittää niin jostain niitä keltaisia lehtiä alkoi sadella hiljalleen juuri sinä aamuna, kun kolme koululaista suuntasi kohti koulua. Minä tervehdin ilolla tyhjää taloa ja kirjoitusrauhaa. 

Ihanaa perjantaita!

Tomaatteja kiitos!

Kasvihuone saapui kreivin aikaan juuri tälle kesälle. Lisälämmöstä huolimatta nyt kaivataan myös aurinkoa, jotta tomaatit saisivat hieman väriä poskilleen. Ensimmäiset maistiaiset olen jo saanut. Avomaakasvatukseen verrattuina lämpöinen tomaatti oli makeampi ja maistuvampi. Siitä huolimatta keittiöön kaivattaisiin nyt valmiita tomaatteja. 

Kasvihuone on melkoinen viidakko. En ole vieläkään latvonut tomaatteja, mutta varkaita ja alaoksia olen jo riipinyt ämpärikaupalla. Siitä huolimatta tuntuu siltä, että hyvä kun sekaan mahtuu.

Kasvihuoneen mukana tuli aimoa annos lisää keittiöpuutarhaa. En edes tiennyt kaipaavani yrteille omaa latikkoaan. Pienen pienet auringonkukat, lehtikaalit ja maissit rajaavat ihanasti koko kasvihuoneen alueen. 

Olen kuullut muiltakin, että kasvihuoneen saavuttua tuntuu kuin se olisi aina siinä ollut. Näin meilläkin. Alkuperäisen keittiöpuutarhan suunnitelman mukaan tämä paikka on ollut varattuna kasvihuoneelle jo muutaman vuoden. Senkin takia tuntui kuin piha olisi ottanut aimo harppauksen kohti valmista.

En osaa kuvitella keittiöpuutarhaa ilman kukkia. Siksi niitä piti istuttaa myös tomaattilaatikoiden juurelle. Keltavihreä keitaani on päivän piristys. Voimakas tomaatin tuoksu ja trooppinen lämpö ovat parhaat stressinpoistajat tällä hetkellä.

Aurinkoista keskiviikkoa!