maanantai 20. marraskuuta 2017

vauhtia hakemassa

Viikon tauko blogista tuntuu pitkältä ajalta. Normaalisti useamman kerran viikossa päivittyvä blogi on rutiini, ystävä ja tapa, josta en ole aiemmin pitänyt kertaakaan paussia. Rivien välistä tai joskus suoraankin voi lukea melko henkilökohtaisiakin asioita. Tauko kertoo monesti jostain sellaisesta, että nyt ei paukkuja ole yksinkertaisesti riittänyt. Oma blogini on raapaissut arjen pintaa aina melko kevyellä kädellä. En ole kokenut tarvetta tilittää elämän nurjaa puolta tänne. Yhtenä kappaleena ja hyvinvoivana täällä ollaan kyllä yhä edelleen. 


Pieni tauko ja syvähengityksiä Thaimaan kosteassa ja lämpöisessä ilmassa on saanut ajatuksen taas kulkemaan. Toivon parin viikon loman lataavan akkuja. Himpun ajattelin tehdä myös ajatustyötä. Mitä kulunut vuosi on itselleni antanut ja mitä seuraavalta toivon. Freelancerina olen hieman seilannut erilaisten töiden parissa, ja nyt on taas aika miettiä mihin haluan seuraavaksi aikaani painottaa ja paukkuja satsata.


Olen tällä hetkellä pikkupaikassa nimelätä Laem Mai Phim. Kerron vielä myöhemmin tästä omatoimimatkaajan unelmakohteesta lisää. Toistaiseksi on lähinnä uitu (lasten toiveesta), rentoiltu, otettu päiväunia ja lueskeltu vähän (aikuisten toiveesta). Kohde on meille tuttu ennestään ja tällainen paineeton perheloma on juuri se mitä kaivattiin. Me aikuiset teemme täältä käsin kyllä töitäkin hieman. Kovin rankalta kirjan editoiminen ei tosin aurinkotuolista käsin tunnu. Mieluummin täällä kuin kotisohvalla.


Olen bongannut innolla tuttuja viheraluiden kasveja, joita meillä kasvaa lähinnä viherkasveina. Paikallisia nauratti, kun kuvasin heidän esikasvatuksiaan (samettiruusuja suurin osa). Istutukset paremmilla asuinalueilla ovat täällä ovat vehreitä ja hyvinhoidettuja kuin paremmassa puutarhassa konsanaan. 


Turistikausi on täällä vasta alkamassa, koska marraskuu on vielä hieman viileämpi. Lähes kolmeakymmentä hipova mittari on kyllä meikäläiselle ihan riittävän passeli keli. 


Terkkuja lämmöstä! 
Komeasti leikattu pensasaita, eikö?
SHARE:

lauantai 11. marraskuuta 2017

Lumihiutaleita kuitukankaasta


Perinteiset paperista tehtävät lumihiutaleet taipuvat monen muuhunkin materiaaliin kuin tulostimesta löytyvään A4:een. Suosikkejani ovat ohuet ja läpikuultavat paperit. Tavallisesti saksin hiutaleia silkkipaperista. Tänä vuonna silmiin osui Eurokankaassa niin vastustamaton kangas, että pakkohan tätä oli kokeilla.


Kyseessä on Deco kuitukangas. Hieman kimalteleva ja läpikuultava kangas on ikäänkuin liimattu kasaan eripituisista hohtavista kuiduista. Pinta ei ole tasaisen läpitunkeutumaton, mutta suuria reikiä kankaassa ei ole. 


Haastavin työ oli saada kangas pysymään taitoksissaan. Paperista poiketen kangasta ei voinut painaa tiiviisti saumoilleen. Sen takia pakettia on pidettävä tiukasti hyppysissä, kun reikiä leikkaa. Velttoilu hommassa sai kankaan liikkumaan ja reiät eivät asettuneet enää symmetrisesti. Tykkään tavallisesti leikata melko haastavia kuvioita silkkipaperiin. Kankaan kohdalla totesin varmemmaksi mennä aika simppeleillä ja pienillä koloilla. Kuitu antaa paljon anteeksi, sillä kaikki tämä kimaltelu saa tähtösen näyttämään paljon koristeellisemmalta.


Tähdet säihkyvät ikkunassa ihanasti. Kuitukankaiset lumitähdet muistuttavat aitoja esikuviaan todella paljon. Kangas on kuin jäähilettä itsessään. Luulen, että nämä kaunokaiset paketoin loppukaudesta kauniisti pahvilaatikkoon ja kierrätän myös ensi vuodelle. Niin kivoja näistä tuli!


Leppoisaa sunnuntaita ja ihanaa isänpäivää kaikille!
SHARE:

torstai 9. marraskuuta 2017

Runsauden pula

Olen viime päivinä lärännyt uusia joululehtiä, Pinterestiä ja askartelukaapin sisältöä. Että mitähän mitähän...? Hurahdin jo viime vuonna helposti käsiteltävään helmimassaan sekä lasiputkiin joista voi tehdä himmeleitä. Jälkimmäiset tuntuvat olevan kovassa huudossa juuri nyt.


Mieli halajaa kuitenkin jotain uutta, joten kysynkin vinkkejä teiltä hyvät lukijat. Pieni tonttuovi tuntuu olevan joka toisella. Myös makramet houkuttavat. Viikonloppuna suuntaan ehdottomasti käsityötapahtumaan Messukeskukseen. Odotan jo innolla, että pääsen läräämään materiaaleja omin käsin. 


Reipasta loppuviikkoa!

SHARE:

maanantai 6. marraskuuta 2017

Jouluvaihteelle

Piha on vaihteeksi peittynyt kuuraan eilisen sadekelin jälkeen. Puutarhabloggaajan aiheet ovat käymässä vähiin. Puutarhahommat eivät vielä niinkään. Pari kuukautta venynyt syyssiivous on edelleen kesken ja pahoin pelkään, että samalla tolalla ollaan vielä keväälläkin, kun lumi vihdoin sulaa pois. En ymmärrä miten aika livahti käsistä näin pahasti.


Jotta en hyydytä teitä loputtomilla kuurankukkakuvilla ja throwback-postauksilla niin vaihdan vaihteen tässä vaiheessa joululle kuten aiemminkin. Eli luvassa on taas DIY-juttuja, askartelua ja leivontaa. Yritän mahdollisuuksien mukaan saada aikaiseksi myös ohjeet. Tägään postaukset vanhaan tapaan nimellä joulu. Samalla tägillä löydät myös vanhat askartelu- ja fiilistelypostaukset viime vuodelta.


Isoin DIY-projekti seisoo kyllä tällä hetkellä ulkona. Kasvihuoneen tiililattia valmistuu hyvää vauhtia. Jösses miten upea se on jo nyt. Tiedän, että osa teistä odottaa tätä maatiilipostausta (kuten minäkin). Lisää tietoa näistä tanskalaisista tiilistä löytyy tästä linkistä. Kokemuksia ja lisää kuvia tulee isompaan postaukseen, kun valmista tulee.


Aurinkoista loppuviikkoa!

SHARE:

lauantai 4. marraskuuta 2017

Aurinkoista marraskuuta

Marraskuu on yllättänyt aurinkoisilla ja kirpeillä keleillä. Itse en ole nenääni ulos laittanut pariin päivään, jos autolle lampsimista ei lasketa. Tällaisten satunnaisten messuviikonloppujen jälkeen mikään ei ole niin kivaa kuin koti ja villasukat. Saatan jopa olla ihan vain sisällä koko päivän.


Jos toivoa saa niin kylmää ja aurinkoista saisi olla. Vielä olisi muutama homma puutarhassa kesken.  Mielessä siintää jo marraskuulle varattu matka lämpöön. Ei pöllömpi kuukausi tämä  marraskuu ollenkaan!


Reipasta sunnuntaita!
SHARE:

torstai 2. marraskuuta 2017

Joulukortteja

Tämän vuoden joulukortit ovat jo kivalla tolalla. Aloitimme viime vuonna vanhimman ystäväni kanssa perinteen istua lokakuussa alas joulukortteja väsäämään. Useampi tunti vierähtää helposti jutellen ja väsäten. Arjen keskellä ei tule nähtyä turhan usein. Siksi tällaiset perinteet ovat ihan parhaita.


Viime vuonna väsäsimme ties minkälaista korttia. Toisistamme tietämättä olimme molemmat varautuneet hieman yksinkertaisempiin malleihin tänä vuonna. Minun teki pitkästä aikaa mieli piirtää. Kovin hidasta, mutta niin terapeuttista. Olen näitä hissukseen jatkanut kuvitustöiden ohessa.   


Kortit ovat aina olleet minusta ihania. Tein jo lapsena näitä vinot pinot kavereille ja mieluiten omin käsin. Jossain vaiheessa perinne katosi, mutta olen sitä viime vuosina elvyttänyt. En tosin ota näistä stressiä. Jos en ehdi tai jaksa niin joulu ei siihen kaadu.  


Pakko myöntää, että kaivoin jo youtubesta pari joulubiisiä. Ihan vielä jouluradion taajuuksilla en ole, vaikka pimeää ja varhain saapunutta lunta onkin kiva fiilistellä.


Tällainen verkkainen valmistelu sopii minulle paremmin kuin hyvin. Olen juuri se tyyppi, joka ostaa joululahjoja heinäkuusta eteenpäin, paketoi marraskuussa ja leipoo joulutorttuja moneen otteeseen.


Joko teillä on tunnelmointi ja valmistelu aloitettu?

Ihanaa viikonloppua!


SHARE:

tiistai 31. lokakuuta 2017

Havutöitä

Vuoden ensimmäiset havutyöt on nyt tehty perinteisesti hanskat kädessä kylmän takia. Ja minä kun niin suunnittelin (kuten joka vuosi), että tekisin hommat pois jo lokakuun alussa, kun aurinko paistaa ja ulkona tarkenee. Jotenkin sitä ei vaan raidoistaan pääse. Havutyöt kun ovat vain listan hännän huippu, joka jää viime tippaan. Joskus tuntuukin, että elämä on yhtä tulipalojen sammuttamista. 


Miten onnellinen olenkaan palloista ja havuköynnöksestä. Nämä voivat ehkä tuntua turhalta hommalta, mutta minulle ne ovat ihan must. Teen töitä kotona ja havut sekä valot ilahduttavat minua läpi koko harmaan, mustan ja valkoisen talven. Oli väri mikä hyvänsä, nämä ovat taatusti vihreitä. 


Havutyöt eivät ole ikinä valmistuneet näin vikkelään. Ajan kulu johtui kyllä siitä, että homma eteni jouhevasti ystävän kanssa lätisten. Meidän koirat ovat parhaita ystäviä keskenään joten tilanne palveli meitä kaikkia. Nessa the Rescuedog tosin pihisti kaverin köynnöksen jossain vaiheessa ja viiletti sen kanssa  karkuun. Kuvassa ylpeä tihutyön tekijä saaliinsa kanssa.


Aurinkoista ja kylmää tiistaita!


SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig