Mikä intiaanikesä!

Järki sanoo, että nyt on jo syksy. Lämmön ja hehkuvan keltaisen keskellä tuntuu ihan muulta. Tämä jos mikä on syksy parhaimmillaan. Olen kulkenut paljon luonnossa, mutta olen ehtinyt myös kuvausretkille. 

Hernepensaskujanne-blogin Johanna nappasi myös retkeilijästä kuvan. Kuva on otettu Lohjan museon pihalla. Kamerat ja suut kävivät samaa tahtia, kun juttelimme ja kuvasimme. Ihan parhaita nämä tällaiset retket. 

Kun kesä on töitä täynnä, osaa arvostaa erityisen paljon tällaisia syksyjä. Aurinkoinen keli ruskan värittämässä maisemassa on ihan parasta. On ihanaa, että ulos tekee mieli. 

En tiedä johtuuko se kelistä, mutta olen erityisen mielistynyt lämpimään keltaiseen, beigeen ja vihreään tällä hetkellä. Silmä poimii sävyjä luonnosta ja kukkapenkeistä. 

Rakastan pikkukaupunkeja joissa on vanhoja rakennuksia, maatiloja ja hyvin hoidettejua pihoja. Samankaltaisessa miljöössä seikkaillaan myös päivän Puhetta puutarhasta-podcastjaksossa. Aloitimme uuden Neuvontakäynti-nimisen juttusarjan, jossa pohdimme erilaisia suomalaisten pihojen ongelmia suunnitteluun liittyen. Tänään keskitymme vanhojen maatilojen pihoihin. Podin voit kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta. Tein aiheesta myös vinkkiartikkelin Versoilevan sivuille. 

Versoileva · 098 - Neuvontakäynti osa I - Vanhan maatilan pihapiiri

Pala kerrallaan

Sain roppakaupalla vertaistukea Instagramissa, jossa kerroin motivoitumisvaikeuksista. Piha täyttyy lehdistä, ja hommaa olisi roppakaupalla. Huomattavasti enemmän kuin motivaatiota. Takaraivossa painaa myös se, että kaappeja on alettava tyhjentämään (kirppikselle, lahjoitukseen, roskikseen jne). Puhaltelin hetken ja ajattelin, että peruna kerrallaan se kattilallinenkin kuoritaan... 

Aloitin parvekkeen siivoamisesta, koska se on iso kokonaisuus ja kaikkein mielekkäin puuha. Oli mahtavaa saada koko homma kerralla hoidettua. Bonuksena pesin myös kaikki tyhjentyneet ruukut. On hienoa, kun saa ruksittua to-do-listalta tehtäviä pois. Olen jo vuosia sitten todennut, että minulle sopii hyvin se aidan matalin kohta. Jos kaikki pitää kuitenkin tehdä, miksi ei alottaisi mielekkäimmästä, jotta saa homman käyntiin. Kun lista lyhenee, on helpompi tarttua tympeisiin töihin.

Parvekkeelta on näkymä meidän oleskelualueelle, mikä helpotti homman sujumista. Pergola-alue on tähän aikaan vuodesta mahtava, kun villiviini hehkuu punaisena ja jättiverbenat ovat kauneimmillaan. Ne saivat vielä jäädä - kunnossa kun yhä ovat. 

Uhrasin myös kokonaisen päivän lasten kamppeiden lajitteluun: kirppikselle, uffiin, kiertoon... Ja jos joku nyt ehdottaa, että eikö joskus voisi vaan relata, niin tiedoksi: sitä on tullut tehtyä liiankin kanssa viime vuodet. Kaappien ja tekosyiden rajallinen tila on tullut vastaan.

Ehdin myös laiskotella. Ajan kuluksi olen lukenut puutarhahistoriaa. Sen innoittamana teimme Johannan kanssa myös aiheeseen liittyvät podcastjakson. Kuuntele uusin Puhetta puutarhasta -tuotos alla olevasta soittimesta. Kirjoitin aiheesta myös artikkelin Versoilevan sivuille. 

Podcastit ja äänikirjat ovat olleet tälläkin kovalla käytöllä. Parasta hupia työn lomaan!

Versoileva · 097 Tasattu - Puutarhataiteen historian sanastoa

Myrskykukkia

Olen ollut viimeiset kaksi päivää samoissa puuhissa kuin moni muukin somen kuvavirran mukaan: olen saksinut korin ja maljakoiden täydeltä leikkoja myrskyn alta. Olen kerännyt surutta isot määrät daalioita kimpuiksi. Mieluummin näin kuin se vaihtoehto, että sade ja tuuli riepottavat herkkiä kukkavarsia. 

Olen erityisen iloinen siitä, että vaikka syksy on saapunut meidänkin puutarhaan niin silti on mitä kerätä. Ja katsokaa näitä ihanuuksia. Ei ihan mitä tahansa kukkia vaan juuri niitä kesän kauneimpia. Syyskesä ja jopa syksy ovat leikkokukkien parasta aikaa. Juuri nyt kukkivat daaliat, kaunopunahatut, kellopeipit, kiinanasterit, jättiverbenat ja monet muut ihanuudet. Villiviinin versoissa on jo punaista ja eukalyptus on kasvanut sellaisiin mittoihin, että siitä raaskii leikellä surutta. 

Tein kaksi suurta kimppua sisälle. Nyt toivotaan, että myrsky ja syyssateet eivät katko kaikkia kukkia. Leuto syksy on mahdollistanut poikkeuksellisen kauniin daaliasyksyn. Ensimmäinen kylmä yö koituu aina kertaheitolla daalioiden kohtaloksi. Toivoisin, että kukinta jatkuu vielä hieman. 

Kukkaista syksyä kaikille!

Viherkasvit sisälle

Viherkasvit ovat taas sisällä pitkän kesäulkoilun jälkeen. Meillä kasveja voisi pitää yhä parvekkeella nyt syyskuussa - niin lämpöiset ovat kelit yhä. En halua ottaa riskiä palelluttamisesta. Koen myös helpommaksi tyhjentää parvekkeen osissa. Viherkasveista on hyvä aloittaa.

Kaikki ulkoilevat viherkasvit päätyvät meillä keittiöön. Tämän kummempia varotoimia en tee. Yhdistelen ulkoilijat pariksi kolmeksi isoksi ryhmäksi ja seurailen tilannetta. 

Olen tietoinen, että ulkoa voi tulla ötököitä mukana. Viherkasvit ovat viettäneet kesän kesäkukkien ja pikkupuiden kanssa. Joka kesä siellä joku tauti on kesäkukissa tai puissa. Siirrän aina mahdollisimman nopeasti sairastuneet yksilöt pois. En altistumisesta huolimatta hoida muita kasveja, jos oireita ei näy. En usko, että ylihoitaminen on kasville hyväksi. 

Osa kasveista tiputtaa jonkun verran lehtiä siirron jälkeen. Kilpipiilea on sulkasatoisin. Yritän hieman hillitä karistelua suihkuttamalla kasvit usein. Mikroilmasto on parempi, kun kasvit ovat yhdessä. Suihkutus tekee yhteisestä lähi-ilmasta mukavan kostean. 

Moni kasveista on kasvanut valtavasti kesän aikana, osa ei juurikaan. Tämä on kuitenkin yksi syy ulkoilulle. Olen saanut monta mahtavaa kasvia tällä menetelmällä, vaikka olen ostanut taimet melko pieninä. 

 

Viherkasvien syys- ja talvihoito eroaa muusta kaudesta. Tein aiheesta vinkkiartikkelin Versoilevan sivuille. Alla olevasta soittimesta voit kuunnella samasta aiheesta uusimman Puhetta puutarhasta-podcastin. 

Versoileva · 094 - Viherkasvien syksy

Ananaskirsikka - kasvatus ja hoito

Kasvatin tänä kesänä ananaskirsikoita ensimmäisen kerran. Ananaskirsikan eli karviaiskoison kasvatuksesta löytyy jonkun verran kirjoitettuja artikkeleita, mutta olisin itse kaivannut tarkempia huomioita. Joten tässä niitä tulee - yhden kesän kokemuksella.

Ensimmäinen yllätys oli kasvin vedenkulutus. Parhaiten kasvi pärjäsi suuressa muoviruukussa (halkaisija noin 40 senttiä), jossa kasvoi vain yksi taimi. Tomaatteihin verrattuna veden kulutus oli melkein tuplat. Tuntui, että ruukku oli aina kuiva, ja kasvi nuupahti helposti. Toinen huomio oli se, että kasvi myös virkosi nopeasti saatuaan reilusti vettä. Alla olevassa kuvassa on yksi taimi täysikasvuisena. Melko iso roikale. 

Luin etukäteen, että ananaskirsikka tarvitsee lannoitusta, mutta typen kanssa saa olla varovainen. Kasvi villiintyy helposti tuottamaan lehtiä ylenmäärin - ja tämä tapahtuu aina kukkien kustannuksella. Koska minulla ei ollut näppituntumaa typen määrän tarpeesta, päätin tehdä kasville varastolannoituksen. Kaivoin multaan kuopan, laitoin sinne kaksi reilua kourallista luonnonlannoitetta. Sen jälkeen vain seurailin tilannetta. Kasvi ei näyttänyt siltä, että se olisi tarvinnut enempää lannoitusta. Taimi kasvoi hyvin ja kukkia alkoi muodostua nopeasti. Kasvi ei kellertänyt tai osoittanut muitakaan vajaan ravinnetasapainon merkkejä. Varastolannoituksessa on se hyvä puoli, että ravinteet liukenevat hitaasti kasvin käyttöön. Näin ylilannoituksen mahdollisuus ei ole niin ilmeinen kuin esimerkiksi kastelulannoitteen kanssa. 

Yllä olevassa kuvassa on vihreä koiso, jonka sisällä hedelmä vielä kehittyy.

Ananaskirsikka on kookas kasvi. Monissa kasvatusohjeissa lukeekin, että kasvi tarvitsee tuen. Minä en laittanut tukea vaan annoin kasvin retkottaa rennonoloisena omassa rauhassaan. Yksikin taimi vie paljon tilaa. Koin hyväksi raivata oman tilan nurkasta ananaskirsikoille. Näin en katkonut versoja ja kasvarissa mahtui hyvin touhuamaan. Tästä päästäänkin kasvupaikkaan. Omani siirtyivät sisätiloista suoraan kasvihuoneeseen. Uskon, että näitä voi kasvattaa yhtä hyvin ulkosalla. Niin helposti kasvi kasvoi. Varaisin kuitenkin paikan katetusta, tuulensuojaiselta ja aurinkoiselta paikalta. Voisin hyvin kokeilla kasvattaa ananaskirsikoita parvekkeellani. 

Kuvassa koiso, jonka sisällä on kypsä hedelmä. Se on helppo tunnistaa kuivuneista ja vaaleista verholehdistä. Olen ymmärtänyt, että verholehdet ovat myrkyllisiä. Kellanoranssi marja on todella maukas.

Marjat kypsyvät hiljalleen, ja satoa sai kerätä noin 10 marjan erissä. Marjat ovat todella hyvänmakuisia sellaisenaan. Minusta nämä ovat ihana lisä myös leivonnaisten päällä. Marjat sopivat hyvin myös salaatteihin ja hilloihin. 

Jos jatkossa kasvatan ananaskirsikoita, mietin tilan tarkemmin. Mielestäni yksi taimi vie tilaa vähintään yhtä paljon kuin runkotomaatti. Kasvi on jopa hieman leveämpi. Ananaskirsikka oli mielestäni todella helppo kasvi kasvattaa. Suosittelen!

Tällaista tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua!

Parveke ja pikkupuut

Parveke alkaa hiljalleen valmistautua syksyyn, mutta yhä on vehreää. Tyhjentelen ruukkuja yksitellen kompostiin kasvin elinkaaren mukaan. Näin urakka on myös helpompi. Ensimmäisenä lähtevät yleensä orvokit ja kosmokset. Sen jälkeen on aika raahata kasveja sisälle ja talvetukseen. Vielä en ole pitänyt kiirettä. Tänä vuonna näyttää siltä, että kasvit voivat hyvinkin olla ulkosalla syyskuuhun saakka. 

Pikkupuut kestävät yllättävän hyvin viileitä öitä. En ole kertaakaan onnistunut palelluttamaan näitä, vaikka vien puut mieluummin hieman myöhässä kuin ajoissa sisälle. Verivaahterat saavat tuulentua ulkona rauhassa. Kun lehdet ovat varisseet kokonaan, vien puut sisälle. Vähemmän roskaista hommaa. 

Puiden kanssa talvetukseen matkaavat pelargonit ja villakot. Olen saanut pidettyä ensimmäistä kertaa herkät mehikasvit elossa yli talven, kun vein ne samaan tilaan puiden kanssa. Niin mahtavaa! Rakastan villakoita, mutta ne ovat todella haastavia talvella. Villakko on tuo hopealehtinen mehikasvi kalamondiinin takana yllä olevassa kuvassa. 

Alan jo tässä vaiheessa tarkkailla puita ja mahdollisia tautien merkkejä. Viikuna menee tänä vuonna suoraan eristykseen ja myrkytettäväksi laikullisine lehtineen. Muiden kasvien osalta olen melko selvillä vesillä. Ei uskoisi, että kaikkia isompia puitani vaivasi villakilpikirva toissa talvena. Sain hoidettua jokaisen puista kuntoon. Joihinkin kasveihin kiintyy enemmän kuin toisiin. Nämä pikkupuut ovat minun arvokkaimmat kasvini. 

Pikkupuista, niiden hoidosta ja talvetuksesta tulee paljon kysymyksiä. Teimme aiheesta Johannan kanssa jakson Puhetta puutarhasta -podcastiin. Voit kuunnella jakson suoraan alla olevasta soittimesta. Jos haluat vain lukea hoitovinkkejä, tsekkaa tämä Versoilevan artikkeli aiheesta. 

Versoileva · 093 - Puuvartiset pikkupuut terassille tai parvekkeelle

Mukavaa viikkoa!

Elotunnelmia

Kesästä luopuminen ottaa tänä vuonna poikkeuksellisen koville. Nopeatempoinen työ nopeuttaa myös kesän kulkua, vaikka meno lystiä onkin. Kummallinen 2020 laittaa loppukesän kiemuroille, ja syksy ei oikein houkuta monestakaan syystä. En liene ainoa, jonka perheessä jonkun kurkkua alkoi karhentaa tai lapsella nokka vuotaa, kun elokuun ensimmäiset päivät saapuivat. Huumori on koetuksella, kun toista tuntia kuuntelee hissimusiikkia puhelimen jonotuslistalla. 

Olen siitä huoliamatta iloinen, että testeihin pääsee tällä hetkellä. En missään vaiheessa epäillyt koronaa, mutta silti on mukava olla asiasta varma. On helpottavaa mennä töihin rennolla mielellä ja päästää lapsi yhteiskyytiin. Vaikka ohjeistukset, suositukset ja käytänteet ovat niin sekavia tällä hetkellä, niin toivoisin, että ihmiset testauttaisivat itseään mieluummin liian herkästi kuin myöhään. Samassa veneessähän tässä ollaan. 

Tuloksia odotellessa huomasin tekeväni sitä samaa mitä muulloinkin. Kökin kotona. Onneksi tämä on minulle niin luontaista, että eristystä ei huomaa. Puolikuntoisena en oikein jaksanut tehdä mitään. Viikonloppu kului rattoisasti äänikirjojen, kukkakimppujen ja piirtämisen parissa. Sellaista mukavaa sohvatekemistä. Piirroksia on voinut seurailla Instagramin stoorien puolella. 

Ei huono tuo oman pihan leikkovalikoimakaan tällä hetkellä. Erityisen kivat kimput ilahduttavat kumman paljon, kun elämä rajoittuu 4 seinän sisään.  On ihanaa, että pienet asiat jaksavat ilahduttaa. Se juuri tekee arjesta maistuvan - oli korona tai ei. 

Ihanaa viikonalkua kaikille!