Suuri kitkemispäivä 18.6

Tiesitkö, että huomenna on vuoden paras kitkemispäivä? Tänään voit huoletta vielä loikoilla riippumatossa, mutta maanantaina ei ole mitään tekosyitä. Voimia kannattaakin ehkä keräillä sillä huomenna kitketään koko piha. Jaa mistä ihmeestä höpötän? Kuukalenterista tietenkin!

Tällä hetkellä menossa on nousevan kuun eli yläkuun aika, kun menemme kohti täysikuuta. Vanha kansa on seurannut kuukalenteria vähän yhdessä ja toisessa. Uskon, että moni teistäkin on tähän törmännyt. Joku siinä vaan on, että toisinaan siemenet itävät paremmin, kun toisinaan ne kuukahtavat alkuunsa. Kuukalenterista löytyy selitys tällekin ilmiölle. Kaikelle on nimittäin aikansa. 18.6 on kesän paras päivä kitkemiselle. Rikat lähtevät helposti juurineen, ja kitkemisen vaikutukset kantavat pitkälle. Epätoivotuista kasveista on helpompi päästä eroon. Merkitsin päivän jo hyvissä ajoin kalenteriin. Jätän työt vähemmälle ja keskityn erityisesti perennapenkkeihin. Minua on jo pitkään kiinnostanut testata miten kuukalenteri vaikuttaa kitkemiseen. Olen tietysti kokeeksi kuokkinut jo pari päivää aiemmin, jotta näen eron. 

Kuukalenteri ottaa kantaa myös moneen muuhun asiaan kuin puutarhaan. Koska rakastan tällaista huuhaata niin luin kalenteria huolella. Huomenna on myös hyvä päivä hoidattaa kuntoon sydän, pallea, valtimot ja selkä, joten varasin myös fysioterapian selkää varten. Mä olen niin tikissä rikkoja vastaan huomenna ettei tosikaan. Haa!

Joten... Kuka on mukana? 

Aurinkoista sunnuntaita!

Jatkoon vai ei?

Vuorikaunokki ei kuulu suosikkeihini. Tämä kasvi tuli kaupanpäällisinä kiinteistön mukana. Kukkavaihe on jopa viehättävä, mutta kasvutapa ei. Kasvi jotenkin levähtää helposti, ja kun kukintavaihe on ohi, kasvi lakastuu ja harmaantuu saman tien jo heinäkuussa. Tänä vuonna röntsäkettä saadaan ihailla jo ennen juhannusta. Olen siirtänyt kasvin tontin nurkkaan odottamaan tuomiotaan. Siinä se on iloisesti levinnyt entisestään. Nyt jo melko muhkea kasvusto on yllättävän upea kukassa. Olen huomannut saman muidenkin rumilusten kanssa. Massaistutuksena ne toimivat yllättävän hyvin. Joten arvon blogin lukijat. Laitetaanko jatkoon vai ei?

Aurinkoista viikonloppua!

Missasinko jotain?

Rakastan matkustamista ihan yhtä paljon kuin puutarhaa. Jo lyhyetkin reissut aiheuttavat kuitenkin pienen paniikin poikasen ennen ja jälkeen reissun.  Jos nyt joku kukkii ohi, juuri kun olen poissa. Niin ihana kuin onkin lähteä, on palaaminen aina yhtä mukavaa. Reissussa osaan onneksi relata.

No missasinko oikeasti jotain? En oikeastaan. Kevään ja kesän lähes ainoa lyhytkestoinen saadekuuro kyllä huuhtoi juuri auenneita idänunikoita mennessään. Onneksi nuppuja on tänä vuonna runsaasti. Ilahduttavinta oli nähdä persikanvärinen kurjenmiekka ensimmäistä kertaa kukassa. Ei niin persikka, mutta upea kuitenkin!

Mitä toin mukana Amsterdamin reissulta? Iloisen ja levänneen mielen täynnä kaikenlaisia puutarhahaihatuksia. Laukullinen sipuleita ja juurakoita oli myös mukavaa raahata kotiin. 

Huomasin myös miettiväni, että mitä kaikkea voisin muotoonleikata. Ja mahtuuko minnekään enää mitään uutta, joka kelpaisi saksittavaksi. Näin siinä käy, kun 5 päivää tuijottaa kaikkea ihanaa. Minäkin haluan palan Keski-Eurooppaa pihalleni. 

Kiva olla kotona taas! Mitä teille kuuluu?

Aurinkoista viikkoa!

Kukkaisa Amsterdam

Amsterdam on ihana sekoitus kukkia, kanaaleja ja vohveleita. Paikka jossa jokaisen puutarhaharrastajan tulisi käydä edes viikonlopun verran. Neljän päivän aikuisten loman aikana on ehtinyt nähdä nähtävyyksiä, ihastella kadunvarsia ja istua riittävästi kahvilla. 

Erittäin ilahduttavaa on puutarha, joka on täällä kaikkialla läsnä. Se tulee ikäänkuin kaupan päälle kaikissa kohteissa. Rijks-museon suuri muotopuutarha kiinnosti vähintään yhtä paljon kuin Van Gogh ja Rembrandt. 

Nautin itse eniten rauhallisesta tahdista ja paikkojen ja ihmisten ihmettelystä. Siippa on ollut perin kärsivällinen, kun olen ihastellut 26. viikunapuuta tien varrella. Talon seiniä peittävät vihreät köynnökset ja isot köynnösruusut ovat upeita. Voi kun meilläkin olisi näin vihreää!

Itselläni tahtoo suuntavaisto pettää täällä alituiseen. Kanaalit, sillat ja tiilitalot vain vilisevät silmissä. Huonosti merkityt turistikartat eivät helpota asiaa. Kun pienelle poukkoilulle varaa aikaa, on Amsterdamissa helppo kulkea. Raitiovaunun 48 tunnin kortti on edullinen. Sillä suhaa niin kasvitieteelliseen puutarhaan kuin eri museoihin. Shoppailijan kannattaa suunnata '9 straatjes'-alueelle, jonka yhdeksän pientä katua muodostaa kaupungin hauskimman ja rennoimman paikan. Tunnelma muuttuu ydinkeskustan sykkivästä tahdista leppoisaksi. Myös kahvilat ovat toinen toistaan ihanampia. 

Tärkein kohde on Munt eli kukkatori. Leikkojen lisäksi siellä myydään erityisesti kukkasipuleita ja juurakoita. Myös viherkasveja on jonkin verran. Tarjonta on monessa kojussa sama. Hintatietoiten kahlaa ensin koko alueen läpi ja ostaa vasta sitten. Tarvitseeko edes sanoa, että laukku on pakattu lähes pelkästään kukkasipuleilla?

Hotellimme Apollo sijaitsi noin 1,2 kilsan päässä ydinkeskustasta. Puitteet ja erityisesti aamiainen olivat niin hyvät, että etäisyys ei haitannut. Raitiovaunuja kulki parin minuutin välein. Välimatkaa ei oikeastaan edes huomannut. Viimeisessä kuvassa hotellin käytävän dekoorauksia. Voisin ottaa matkamuistoksi kaiken tästä. 

Leppoisaa sunnuntaita!

4 hyvää syytä rakentaa hoitopolkuja

yhteistyö: GreenCare

Hoitopolut ovat tärkeä osa puutarhaa. Hyödyn lisäksi niistä on hupia. Polut ovat myös helppo tapa luoda ilmettä pihaan. Kokosin 4 vinkkiä, joiden jälkeen et voi enää pidättäytyä rakentamasta ainakin muutamaa polkua pihaasi. 

Hoitopolkua kutsutaan myös nimellä hoitokäytävä. Tavallisimmin sillä tarkoitetaan pientä polkua kasvillisuuden lomassa. Niiden avulla hoito on helpompaa, kun istutuksiin ulottaa eri puolilta. Pihaa suunnitellessa kannattaa miettiä kuitenkin laajemmin. Polkujen lisäksi pitäisi oikeastaan puhua pihan hoitoverkostosta. Kun sijoitat kompostia, varastoa, halkopinoa tai vaikka keittiöpuutarhaa, mitoita käytävät sen mukaan miten niistä pitää päästä kulkemaan. Kottikärryt ovat hyvä mittari. Olisi myös mukava, jos kärryttelijän ohi pääsee vastaantulija. Kottarin kääntösäde on lisäksi moninkertainen ihmiseen verrattuna. Summa summarun. Tee pääväylät kyllin leveiksi. Hoitokäytävien, polkujen ja kulkuväylien ei tarvitse kaikkien olla saman levyisiä. 

Hoitopolut voivat olla näkyviä, piilossa tai jotain siltä väliltä. Joskus voi sijoittaa vain astinlaattoja pensaiden väliin. Ne ovat huomaamaton ja kätevä lisä, joiden kautta hoito sujuu sukkelammin. Poluista kannattaa ottaa ainakin osittain ilo irti. Niillä on helppoa ja edullista luoda ilmettä pihaan. Polkuverkostoa luodessa on hyvä muistaa, että pinnat voivat vaihdella eri puolella pihaa. Polun voi kattaa GreenCaren kuorikatteella tai koristekatteella. Värivaihtoehtoja on useita. Kovista pinnoista kivituhka, singeli tai laatoitus on hyvä ratkaisu. Metsäpuutarhan ystävä kattaa polun neulasilla. Ei myöskään kannata unohtaa nurmikäytäviä. Sellainen on upea esimerkiksi niityn keskellä. Materiaalin valintaan kannattaa käyttää tovi, sillä niitäkin pitää hoitaa. Nurmi tarvitsee säännöllisen leikkauksen ja kivituhkaa saa raaputella ja kitkeä vaikka kesät läpeensä. 

Pintojen lisäksi tärkeää on muotokieli. Pehmeiden linjojen ystävä etenee kaarilla. Polut voivat olla hyvin myös viivasuoria ja jopa säntillisen kulmikkaita. Jonkunlainen johdonmukaisuus läpi pihan on hyvästä. Poluilla ja käytävillä on suuri merkitys pihan ilmeeseen. 

Kasvien lopullisen koon hahmottaminen vaatii paljon jopa kokeneelta harrastajalta. Kun pensaita istuttaa, on vaikea muistaa, että taimen koko voi olla lopulta kymmenkertainen. Laajat kuorikatteella päällystetyt hoitopolut tuovat ilmaa istutusten väliin myös silloin, kun puuvartiset kasvit ovat jo isoja. Reunat voi halutessaan reunustaa esimerkiksi reunanauhalla tai reunakivillä. Aina reunoja ei tarvita. Anna kuorikatteen jatkua myös pensaiden alle. Kasvillisuuden väliin jäävä tyhjä alue muodostaa rennon hoitopolun. 

Hoitopolut ovat ehdottomasti myös lasten juttu. Meillä omat ja vieraat lapset ovat aina tykänneet juosta pitkin polkuja. Mitä kapeampia ja kiemuraisempia, sitä enemmän ne houkuttavat. Pensaiden taakse katovat polku on kuin tehty piiloleikkejä varten. Tämän kauniimmaksi ei leikkikenttä muutu. 

Miten hoitopolut on teillä ratkaistu?

Aurinkoista viikonloppua!

Siitä se ajatus sitten lähti...

Ei jumankekka... sieltä se halla nyt kuitenkin saapui. Tässä sitä ollaan vietetty hellekesää jo vaikka kuinka kauan, ja sääherra päätti muistuttaa lähestyvästä juhannuksesta. Säätiedotusta seurasi ryntäys autotalliin harsoja etsimään. Ensin paketoin hyvän tovin keittiöpuutarhaa. Hyvä se toki on nostaa kesäkukat kasvihuoneeseen. Ja sitten vielä tuo kaalipenkki kasvarin takaa. Ja onhan nuo daaliatkin tosi arkoja. 

Daaliat tosiaan. Niitä on toinen iso penkillinen keskellä pihaa. No kun näin pitkälle pitkälle pääsin ja kellokin oli vasta yhdeksän illalla, annoin periksi hulluudelle ja paketoin lähes koko 15 metriä pitkän parvekkeen. Hätyytin ensin siipan nostamaan ruukkuja seinän viereen, koska onhan siinä lämpimämpi. Muistinko jo mainita, että myös kastelin penkit, koska kosteus lämmittää.

Oon n-i-i-n naatti.

Helle, toivotan sinut tervetulleeksi takaisin. Viivy niin pitkään kuin haluat.

Ihanaa keskiviikkoa!

yllättäviä kohtaamisia

Tapahtumarikas sunnuntai oli pullollaan omituisia luontokohtaamisia, täpäriä pelastumisia ja ennen kaikkea iloa ja aurinkoa. Vaikka asummekin maalla, ja täällä melko tiheään näkee teiden yli loikkivia peuroja, kauriita ja hirviä, pääsi pyhäpäivän tapahtumaketju yllättämään minutkin.

Olen aina ollut varsin eläinrakas ja innostun valtavasti myös, kun näen jonkun villieläimen. Kohtaaminen ihkaoikean bambin kanssa oli ehkä parasta ikinä. Koiralenkki korkean heinikon läpi ei luvannut mitään tavallisesta poikkeavaa. Vasta kaverin kauhistunut ääni paljasti hyvin nuoren kauriin, joka kyyhötti kerällä heinikon sylissä. Jos ystävälläni ei olisi refleksit toimineet nopeasti, olisi kauris jäänyt kengän alle. Pienen emo oli todennäköisesti jossain lyhyen matkan päässä syömässä tai juomassa. Lähes vastasyntyneen näköinen pienokainen oli jotain niin liikuttavaa!

Iltapäivän pihansiivous ja halkojen kanto rytmittyi mukavasti linnunpoikia pelastaen. Valtavan suuren ja korkean rukon päälle rakennettu linnunpesä paljastui vasta, kun halkoja oli kannettu yli puolet kuormasta. Kuivumaan jätetyt halot houkuttivat kasana useampaakin lintua. Väleistä löytyi tykötarpeita ja pesänalkuja. Pesä piti kantaa turvaan. Ämpäri täynnä kuivaa kasvijätettä oli juuri sopiva paikka pesälle. Linnut sirkuttivat kauhuissaan, kun pienokaista kannettiin eri paikkaan. Hommaa ei tietysti helpottanut yksi pudonnut poikanen, jota metsästettiin halkojen välistä. Illansuun suurin yllätys oli kaksi poikasta lisää, jotka ilmiintyivät halkojen seasta, kun puita kannettiin lisää. Raukkaparat olivat varmasti tipahtaneet pesästä jo aiemmin. Voi helpotusta, kun näimme vihdoin yhdeksän aikaan illalla emolinnun kantavan toukkaa pienokaisilleen. Pelkäsin, että se hylkää pesän kaiken touhuamisen takia. 

Illan päätteeksi oli ihan kiertää rauhassa kameran kanssa ja huomata, että kaikki ruusut kukkivat. Juhannusruusu on aina upea näky iltamyöhällä. 

Aurinkoista ja ihanaa viikon alkua!