Punakosmoskukan siemenet talteet

Keräsin punakosmoskukan siemenet varastoon ennen kuin linnut ehtivät apajille. Juuri sopivan kuiva keli hommaa varten. Silloin tietää parhaiten, onko siemensato kypsä kerättäväksi.

Punakosmoskukka on kaikin puolin loisto kesäkukka. Kun lajike on hyvä, se kukkii suorakylvönä ja tuottaa kaupanpäällisiksi komean määrän kypsiä siemeniä. Punakosmoksen siemenkota muuttuu mustaksi ja muistuttaa karvaista palloa. Valmiit siemenet irtoavat hipaisusta. Siksi niiden keruu on niin kivaa puuhaa.

Osan siemenistä karistelen suoraan vakituiselle kasvupaikalle. Kosmoksien lisäksi olen kylvänyt istutukseen koristeheinää, jonka nimeä en tiedä. Pihaani vahingossa päätynyt koristeheinä osottautui helpoksi suorakylvettäväksi, minkä vuoksiheinä on saanut pitää seuraa kosmoksille. Kun kosmokset lopettelevat, aloittaa koristeheinä kukintansa. Mustat siemenkodat ovat kivannäköisiä koristeheinien kanssa. 

En ole jaksanut surra sitä, että aikaa pihanhoidolle ei ole riittänyt. Sen sijaan nautin niistä hetkistä mitä puutarhaan irtoaa. Keruukuppi, äänikirja ja hetki rauhaa oli juuri sitä mitä kaipasin. 

Olen saanut kosmoskukan siemenet pyytämättä lahjaksi. Sen vuoksi olen joka vuosi antanut puolet siemensadosta eteenpäin. Tällaiset puutarhatarinat ja -traditiot ovat minulle tärkeä osa harrastamista.

Ihanaa sunnuntaita!

Syyskesän kimppuja ja pellavamekkoja

Elokuu tuli niin yllättäen. Yht äkkiä illat pimenevät, puutarha muuttaa väriään ja kypsät syyskesän sävyt saapuvat. Joka vuosi hämmästyn samaa. Joko keskikesä meni jo?

Tähän aikaan vuodesta puutarhan leikkovalikoima on parhaimmillaan. On ihana kulkea kevyessä pellavamekossa ja leikata puuliljoja, daalioita ja kultapalloja maljakkoon. Myös keittiöpuutarha tarjoilee parastaan. Mintut, iisopit ja kehäkukat ovat loistavia leikkoja. 

Lapset palasivat kouluun ja taas muistellaan arjen rytmiä ja rutiineja. Läksyt, treenit ja kokeet ovat täällä taas. Esikoinen aloitti jo yläasteen. Sekin muistuttaa ajan kulumisesta. 

Meillä oli tyttären kanssa ihana iltahetki puutarhassa. Tytär valokuvasi ja koti sai uuden kimpun viikonlopuksi. Ihan parasta laatuaikaa. 

Näitä kimppukuvia ei voi koskaan ottaa liikaa. Jostain syystä juuri elo-syyskuun kimppukuvat sykähdyttävät eniten silloin, kun päivät ovat lyhyimmillään. Ihania muistoja kesästä ja lämmöstä. 

Kesän rennoin pellavamekko on Josefiinan Aitasta. Näitä ei voi koskaan olla liikaa.

Leppoisaa sunnuntaita!

Kasvihuone ja täydelliset tomaatit

Elokuu on kasvihuoneharrastajan kulta-aikaa. Tomaatteja ja kurkkuja kypsyy sitä tahtia kuin ehtii kerätä. Ja parasta on juuri tämä: kaiken kirjavat ja makuiset tomaatit ovat vihdoin käsillä.

Kokemusta on vaikea pukea edes sanoiksi. Auringossa kypsäksi asti kypsynyt tomaatti on ihan oma kokemuksensa. Silloin maistaa ja tuntee myös lajikkeiden erot. On makeaa, hapanta, pehmeää ja kiinteää. Ruoanlaitossa ja salaateissa ilahduttavat koko- ja värierot.

Kasvari on minulla nyt kolmatta vuotta. En osaa kuvitella puutarhaa enää ilman. Niin ihana se on! Erityisen tyytyväinen olen maatiililattiaan (Chips & Bricks). Se tekee kasvarista kauniin ja helppohoitoisen. Kasvulaatikkoina toimivat suuret elhon ruukut, jossa on pohjalla altakastelusäiliöt.

Teimme Versoilevaan uuden podcastin ja artikkelin kasvihuoneista ja sopivan valinnasta. Voit kuunnella uusimman podin suoraan alla olevasta soittimesta. 

Katetaan ulos

Tein 3 vuotta sitten päätöksen siitä, että puutarhasta tulisi nauttia myös istualleen. Ja mieluiten samalla, kun syö tai juo jotain hyvää. Sitä varten hommattiin uusi pöytä pihalle. Oleskelutilan kruunaa pergolakatos, jonka alla ei haittaa, jos vähän tihkuu tai paahde kiusaa.

Meistä aika moni tunnistaa ne puolilleen jääneet ja aikaa sitten viilenneet kahvitilkat. Kuppeja saa kesän aikana keräillä pitkin puutarhaa, koska kahvihetki on keskeytynyt milloin minkäkin horsman tai repsottavat reunan takia. 

Puhdas pöytäliina, kimppu kukkia pihalta ja pala rauhaa on saapunut. Ei tarvitse kuin kantaa astiat ulos ja laittaa grilli kuumenemaan. Eikö kuulosta aika kivalta? Nyt kun ulkona nautiskelua on takana jo pari kesää, ihmettelen miksi en aiemmin tehnyt ikinä näin? Niin kivaa tämä on. Ja yllättävän helppoa. Perheen keskeltä ei ole kiire yhdenkään kukkapenkin takia. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Punaskomoskukkien niitty

Punakosmoskukat ovat parhaimmillaan suloisena värisekoituksena, laajana kasvustona. Omani kasvavat joka vuosi samassa paikassa. Vähemmän helteinen kesä on ollut kukille mieleen ja ne kukkivat nyt runsaammin kuin koskaan aikaisemmin.

Lämpöisemmissä maissa suuret kosmosniityt eivät ole harvinaisuus. Olisi ihanaa nähdä näitä meilläkin suurina kasvustoina maiseman hoidossa. Oma pikku niittyni on vain kolmen neliön kokoinen.

Istutus on syntynyt suorakylvönä. Ei esikasvastusta eikä hoitoa. En ole kastellut näitä kertaakaan. Sitkeästi ne nousevat joka vuosi. Tuntuu, että siemenissä on hieman taikaa. Ehkä niissä onkin, sillä siemenet on saatu lahjana. Tarinan siemenistä voit lukea täältä. 

Ihanaa viikonloppua!

Mitoituspulmia

Kasvukauden korvilla en vielä tiennyt millaiseen hullunmyllyn vuoksi möin kokonaisen kesäni. Sellaista se on yksin yrittävän friikun elämä. Aina ei tiedä mitä saa ja mitä myös menettää. Siinä se onkin paketissa työni sokeri ja suola. Tämän kesäinen keikka on ollut myös syy siihen, miksi minua on näkynyt vähemmän blogin puolella.

Kun töitä tehdä tehdään kello kaulassa ja vähäinen vapaa-aika menee palautumiseen ja perheen muistuttamiseen, että messissä ollaan, pistää miettimään mihin ihmeessä tarvitsen 30 metriä parveketta ja ison puutarhan. Ensimmäistä kertaa täällä asuessani olen miettinyt riittäisikö ikuiselle kesätyöläiselle pienempikin. 

Puutarha on niin ihana juttu, että sen pitäisi olla voimavara, ilon aihe ja paikka palautumiselle. Tänä kesänä kurkkua on kuristanut katsoa nyppimättömiä kesäkukkia ja rikkaruohottuvia kukkapenkkejä. Samaan aikaan olen nauttinut kastella tomaatteja ja ihan vain laahustaa pihalla tutkimassa uusia kukintoja. 

Onneksi ei ole pakko päättää lähiaikoina. Jos täältä ikinä muutan, haluan hyvästellä tilukseni ajan kanssa kaikessa rauhassa. Ennen niin spontaani minä haluaa tällä kertaa puntaroida rauhassa missä olisi kiva asua. Ja ikinä ei tiedä mitä se työelämäkään tuo tullessaan. Tai no, elämä ylipäätään. Toivottavasti yllätyn vielä monta kertaa.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!

Heinäkuun kauneimmat kukkijat

Keskikesällä kukkii moni korkeampi kaunotar. Koko puutarha on humpsahtunut melkoiseksi viidakoksi. Silloin on ihanaa, että sieltä täältä nousee isoja perennoja. 

Näkymät ovat meillä tällä hetkellä hyvin vihreävoittoisia. Sieltä täältä nousee pastellisia perennoja. Varjoliljat tuottivat kauneimman kukinnan moneen vuoteen. Pioniunikkoja en kylvänyt tänä vuonna, mutta sieltä täältä ne nousevat siitä huolimatta.

Suurimmat ritarinkannukset huitelevat jo yli pääni. Sain lajikkeen jakotaimena. Siitä kehkeytyi korkein  ja rotevin ritarinkannus, minkä olen ikinä nähnyt. 

Itsekylväytyvät perennat ovat samaan aikaan ilo ja riesa. Kitken osan sormustinkukista, mutta moni saa jäädäkin. On hauskaa, kun niitä nousee jopa pensaiden uumenista. 

Aurinko paistaa ja uskoisin ehtiväni mustikkaan ja pihahommiin.
Täällä siis kaikki harvinaisen hyvin!

Ihanaa viikonloppua!