sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Parvekkeen parhaat

yhteistyössä: elho

Meillä on tosi iso ruukkupuutarha. Niin iso että saan joka kerta kuulla saman kysymyksen, kun joku näkee sen ensimmäisen kerran. Miten usein tämä pitää kastella? Ihan yhtä usein kuin se yhdenkin ruukun puutarha. Helteisimmillä keleillä kerran päivässä ja pilvisemmällä riittää kahden tai hyvällä lykyllä kolmen päivän välein. Minä vastaan kastelusta aina kun olen kotona. On onneksi muutamia kikkoja joilla 20 metriä parveketta hoituu suht sukkelaan. 


Kastelen parvekkeen joko letkulla (joka on vähän hankala aina saada ylös) tai sillä suurimmilla puutarhan kastelukannulla. Kuusi kannullista riittää hyvin. Parvekkeella iso osa ruukuista, parvekelaatikoista ja amppeleista on laadukasta muovia. Tämä siksi, että muovi ei kuivata multatilaa niin nopeasti kuin saviruukut. En käytä muovia kovin kevytkenkäisesti, joten tuotteet pitää olla juuri sellaisia mitä meillä käytetään pitkään. Meillä käytetään elhon tuotteita, joista osa on kierrätysmuovia. Hyvä muovi kestää aikaa ihan konkreettisesti, mutta myös muotoilun puolesta. Tuote pitää olla sellainen, että sitä jaksaa ja haluaa katsoa vuodesta toiseen. 


Blogini ylivoimaisesti kysytyin tuote on tämä elhon b. for soft air-amppeli. Pikkuruiset muovipallot on suunniteltu jo 60-luvulla. Ja yhä vaan ne ihastuttavat niin sisällä kuin ulkona. En taida kyllästyä näihin ikinä. Valkoisen ja vaaleanvihertävän joukkoon sain tänä kesänä tummanvihreät amppelit. Sävy on niin täydellinen! Hieman sammunut tumma pehmeä vihreä. Amppeleissa kasvaa hopeaputousta, maahumalaa ja murattia. Amppelin pienestä koosta huolimatta kasvit pärjäävät hyvin, ja niitä ei tarvitse kastella sen useammin kuin muitakaan kasveja. Amppelin  ja ison valikoiman muita elhon tuotteita löydät helpoiten Bauhausin hyllyiltä ja nettikaupasta. 


Meidän tähän mennessä pitkäikäisimmat parvekelaatikot ovat elhon Barcelonat. Rakastan niiden huomaamatonta antrasiitin harmaan sävyä. Muistan, että minua jännitti aikoinaan ottaa käyttöön laatikot, joissa ei ole altakastelua. Mietin, että kuivuvatko hetkessä kasaan. Näiden käyttö ei ole kuitenkaan poikennut sen kummemmin ruukuista. Tiesittekö, että tuo altakastelufanaattisuus on ihan meidän suomalaisten juttu? Keski-Euroopassa ne eivät ole ollenkaan niin tavallisia. Ja siellä sitä kastelua vasta tarvitaankin. Jännä juttu. 


Suuremmat muoviruukut ovat erityisen ihania pikkupuilla. Talvetukseen matkaavat välimerelliset puut painavat tosi paljon multineen. Kevyt ruukku on parasta mitä tiedän. Renkaat ruukun alla auttavat parvekkeella siirtelyssä. Harvinaisen kätevää! 


Notkahdus keleissä antoi pienen hengähdystauon kastelurumban kanssa. Voisin nyt ottaa sen helteen jo takaisin. 

Aurinkoista viikon alkua!



SHARE:

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Kesäinen jäätelökakku

Tähän superhelppoon jäätelökakkuun tarvitset vain 4 ainesosaa ( ja ison läjän syötäviä kukkia). Kakku on niin helppo, että se on lähes pakko tehdä juhannukseksi. Hyvällä lykyllä ei tarvitse edes lähteä kauppaan. Meillä tätä syötiin jälkkäriksi juhannusaattona. 


Tarvitset:
70g voita
250g digestivekeksejä (muutkin sopivat)
9,5 dl vanijlajäätelöä 
3-4 dl mansikoita

n.20cm irtovuoka

Käytän kakussa useinmiten Oatlyn maidotonta vaniljajäätelöä, mutta eilen testattiin Ainon vanilja+valkosuklaa, joka sopi mansikan kanssa täydellisesti.

Ohje:
Ota jäätelö huoneenlämpöön. Pehmenneenä massaa on helpompi työstää.
Hienonna dikgestivekeksit ja nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. Sipaise pyöreän irtovuoan pintaan voita niin kakku irtoaa helpommin.

Laita mansikat blenderiin ja sekoita ne sileäksi. Pienet sattumat eivät haittaa. Lisää jäätelöä ruokalusikallinen kerrallaan blenderiin. Lopputulos on tasainen mansikkajäätelö. 

Painele digestivekeksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Lado päälle jäätelömassa. Laita pakastimeen vähintään tunniksi. Ota kakku esille noin 15 minuttia ennen tarjoilua. Mansikan maku tulee voimakkaammin esiin, kun kakku hieman sulaa. 


Pääsin kukkakakkujen makuun oikein tosissani viime kesänä, kun teimme Marian kanssa Juhlapuutarha-kirjaa. Päätin jo silloin, että jatkossa teen joka kesä vähintään yhden kukkakakun ainakin omaksi ilokseni. Niin ihania ja helppoja ne ovat. Voiko kakku enää tämän kesäisempi olla?


Suosittelen lämpimästi syötäviä kukkia kakunkoristeeksi. Itse kerään niitä puutarhasta ja luonnosta. Huuhtelen kukat varovasti ja laitan talouspaperin päälle kuivumaan. Asettelu on helppoa ja hauskaa. Yllättävin syötävä on mielestäni verenpisara. Muita suosikkeja ovat ruusut, päivänkakkarat, apilat, krassit, samettikukat ja orvokit. 


Toivotaan, että aurinko pilkistää edes hieman juhannuksena. Ihanaa mittumaaria kaikille!

SHARE:

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kaunis keittiöpuutarha


Kaunis keittiöpuutarha on ilahduttanut erityisesti tänä kesänä, kun kasvu on ollut poikkeuksellisen niukkaa ja kituliasta kastelusta huolimatta. Kun puitteet ovat kunnossa, ei sentin mittaiset porkkanat sureta niin paljon. Potager kun on aina valmis. Muulloinkin kuin sadonkorjuun aikaan. Rakenteet tuovat valtavasti ilmettä. Niiden lisäksi monivuotiset marjapensaat, lipstikka ja maa-artisokka antavat nopeasti vihreän ilmeen, vaikka muu sato kasvaisikin hitaasti.


Tällaista lavatarhaa ei tehdä vain kauneuden vuoksi. Keittiöpuutarha on supehelppohoitoinen ja käytännöllinen. Rikkoja ei ole nimeksikään ja niiden poisto jo pikkutaimivaiheessa on helppoa. Rakenteet tuovat kovasti kaivattua suojaa, ja satoa tulee aikaisemmin. Lavoihin on helppo lisätä tuet hallaharsoja varten. Tuet ovat loistavia myös köynnöksiä ja tukea tarvitsevia satokasveja varten. Sain tänä kesänä vanhemmiltani juuri keittiöpuutarhaan sopivan ruukutuspöydän. Olen kaivannut tällaista koko ajan. Sinkitty työtaso on riittävän suuri ja säilytystilaakin löytyy. Turkoosi lipasto on aikoinaan ollut keittiössä. Väri on kuin karkki! 


En ole tällaiseen kesään törmännyt ikinä. Nyt on korostunut lavatarhan ainoa miinuspuoli. Normaalistikin vettä enemmän kaipaava keittiöpuutarha on ollut kuiva kuin autiomaa. Multapinta vain pölisee, kun sitä alkaa kastelemaan. Tuntuu, että vettä saa lorotella ikuisuuden ennen kuin kosteus riittää pintaa syvemmälle. Onneksi eilinen toi kovasti kaivatun muutoksen tilanteeseen. Sadetta tuli koko alkukesän edestä. 


Salaattia ja retiisiä kummempaa en ole vielä keittiöpuutarhasta tänä vuonna saanut. Keittiöpuutarhan kupeessa olevassa kasvihuoneessa voidaan sitäkin pulleammin. Tomaattisato on jo osittain raakilevaiheessa. Kesä on onnistunut hämmentämään kaikin puolin. 


Kuka teistä on jo innostunut rakentamaan oman potagerin? Voin lämpimästi suositella niille, jotka sellaista vielä harkitsevat.

Sateista loppuviikkoa!

SHARE:

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Suuri kitkemispäivä 18.6

Tiesitkö, että huomenna on vuoden paras kitkemispäivä? Tänään voit huoletta vielä loikoilla riippumatossa, mutta maanantaina ei ole mitään tekosyitä. Voimia kannattaakin ehkä keräillä sillä huomenna kitketään koko piha. Jaa mistä ihmeestä höpötän? Kuukalenterista tietenkin!


Tällä hetkellä menossa on nousevan kuun eli yläkuun aika, kun menemme kohti täysikuuta. Vanha kansa on seurannut kuukalenteria vähän yhdessä ja toisessa. Uskon, että moni teistäkin on tähän törmännyt. Joku siinä vaan on, että toisinaan siemenet itävät paremmin, kun toisinaan ne kuukahtavat alkuunsa. Kuukalenterista löytyy selitys tällekin ilmiölle. Kaikelle on nimittäin aikansa. 18.6 on kesän paras päivä kitkemiselle. Rikat lähtevät helposti juurineen, ja kitkemisen vaikutukset kantavat pitkälle. Epätoivotuista kasveista on helpompi päästä eroon. Merkitsin päivän jo hyvissä ajoin kalenteriin. Jätän työt vähemmälle ja keskityn erityisesti perennapenkkeihin. Minua on jo pitkään kiinnostanut testata miten kuukalenteri vaikuttaa kitkemiseen. Olen tietysti kokeeksi kuokkinut jo pari päivää aiemmin, jotta näen eron. 


Kuukalenteri ottaa kantaa myös moneen muuhun asiaan kuin puutarhaan. Koska rakastan tällaista huuhaata niin luin kalenteria huolella. Huomenna on myös hyvä päivä hoidattaa kuntoon sydän, pallea, valtimot ja selkä, joten varasin myös fysioterapian selkää varten. Mä olen niin tikissä rikkoja vastaan huomenna ettei tosikaan. Haa!


Joten... Kuka on mukana? 

Aurinkoista sunnuntaita!
SHARE:

torstai 14. kesäkuuta 2018

Jatkoon vai ei?


Vuorikaunokki ei kuulu suosikkeihini. Tämä kasvi tuli kaupanpäällisinä kiinteistön mukana. Kukkavaihe on jopa viehättävä, mutta kasvutapa ei. Kasvi jotenkin levähtää helposti, ja kun kukintavaihe on ohi, kasvi lakastuu ja harmaantuu saman tien jo heinäkuussa. Tänä vuonna röntsäkettä saadaan ihailla jo ennen juhannusta. Olen siirtänyt kasvin tontin nurkkaan odottamaan tuomiotaan. Siinä se on iloisesti levinnyt entisestään. Nyt jo melko muhkea kasvusto on yllättävän upea kukassa. Olen huomannut saman muidenkin rumilusten kanssa. Massaistutuksena ne toimivat yllättävän hyvin. Joten arvon blogin lukijat. Laitetaanko jatkoon vai ei?


Aurinkoista viikonloppua!


SHARE:

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Missasinko jotain?

Rakastan matkustamista ihan yhtä paljon kuin puutarhaa. Jo lyhyetkin reissut aiheuttavat kuitenkin pienen paniikin poikasen ennen ja jälkeen reissun.  Jos nyt joku kukkii ohi, juuri kun olen poissa. Niin ihana kuin onkin lähteä, on palaaminen aina yhtä mukavaa. Reissussa osaan onneksi relata.


No missasinko oikeasti jotain? En oikeastaan. Kevään ja kesän lähes ainoa lyhytkestoinen saadekuuro kyllä huuhtoi juuri auenneita idänunikoita mennessään. Onneksi nuppuja on tänä vuonna runsaasti. Ilahduttavinta oli nähdä persikanvärinen kurjenmiekka ensimmäistä kertaa kukassa. Ei niin persikka, mutta upea kuitenkin!


Mitä toin mukana Amsterdamin reissulta? Iloisen ja levänneen mielen täynnä kaikenlaisia puutarhahaihatuksia. Laukullinen sipuleita ja juurakoita oli myös mukavaa raahata kotiin. 


Huomasin myös miettiväni, että mitä kaikkea voisin muotoonleikata. Ja mahtuuko minnekään enää mitään uutta, joka kelpaisi saksittavaksi. Näin siinä käy, kun 5 päivää tuijottaa kaikkea ihanaa. Minäkin haluan palan Keski-Eurooppaa pihalleni. 


Kiva olla kotona taas! Mitä teille kuuluu?

Aurinkoista viikkoa!

SHARE:

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Kukkaisa Amsterdam

Amsterdam on ihana sekoitus kukkia, kanaaleja ja vohveleita. Paikka jossa jokaisen puutarhaharrastajan tulisi käydä edes viikonlopun verran. Neljän päivän aikuisten loman aikana on ehtinyt nähdä nähtävyyksiä, ihastella kadunvarsia ja istua riittävästi kahvilla. 


Erittäin ilahduttavaa on puutarha, joka on täällä kaikkialla läsnä. Se tulee ikäänkuin kaupan päälle kaikissa kohteissa. Rijks-museon suuri muotopuutarha kiinnosti vähintään yhtä paljon kuin Van Gogh ja Rembrandt. 


Nautin itse eniten rauhallisesta tahdista ja paikkojen ja ihmisten ihmettelystä. Siippa on ollut perin kärsivällinen, kun olen ihastellut 26. viikunapuuta tien varrella. Talon seiniä peittävät vihreät köynnökset ja isot köynnösruusut ovat upeita. Voi kun meilläkin olisi näin vihreää!


Itselläni tahtoo suuntavaisto pettää täällä alituiseen. Kanaalit, sillat ja tiilitalot vain vilisevät silmissä. Huonosti merkityt turistikartat eivät helpota asiaa. Kun pienelle poukkoilulle varaa aikaa, on Amsterdamissa helppo kulkea. Raitiovaunun 48 tunnin kortti on edullinen. Sillä suhaa niin kasvitieteelliseen puutarhaan kuin eri museoihin. Shoppailijan kannattaa suunnata '9 straatjes'-alueelle, jonka yhdeksän pientä katua muodostaa kaupungin hauskimman ja rennoimman paikan. Tunnelma muuttuu ydinkeskustan sykkivästä tahdista leppoisaksi. Myös kahvilat ovat toinen toistaan ihanampia. 


Tärkein kohde on Munt eli kukkatori. Leikkojen lisäksi siellä myydään erityisesti kukkasipuleita ja juurakoita. Myös viherkasveja on jonkin verran. Tarjonta on monessa kojussa sama. Hintatietoiten kahlaa ensin koko alueen läpi ja ostaa vasta sitten. Tarvitseeko edes sanoa, että laukku on pakattu lähes pelkästään kukkasipuleilla?


Hotellimme Apollo sijaitsi noin 1,2 kilsan päässä ydinkeskustasta. Puitteet ja erityisesti aamiainen olivat niin hyvät, että etäisyys ei haitannut. Raitiovaunuja kulki parin minuutin välein. Välimatkaa ei oikeastaan edes huomannut. Viimeisessä kuvassa hotellin käytävän dekoorauksia. Voisin ottaa matkamuistoksi kaiken tästä. 



Leppoisaa sunnuntaita!

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig