Valoa kasvihuoneeseen

Kasvihuone muuttuu syksyn tullen harrastetilaksi, jossa syntyy kransseja ja jouluasetelmia. Koska homma vie usein mennessään, tuppaa valo loppumaan ennen intoa. Asensin kasvariin jouluvaloja, joilla hommaa sai jatkettua vielä tovin. Vaikka valaistus ei ollut viimeisen päälle, oli tunnelma sitäkin parempi. 

Meillä ei ole kasvihuoneessa pistorasiaa, joten valitsin kausivalot, jotka toimivat patterilla ja ajastimella. Näin patterit eivät kulu hetkessä. Suosin tällaisissa patterivaloissa ladattavia AA-pattereita. Olen aiemmin onnistunut löytämään myös valoja, jotka toimivat aurinkokennoilla. Ne olisivat paras ratkaisu kasvariin. Valoa on päivällä riittävästi, jotta valot toimivat illalla. 

Ostin erilaisia valopalleroita. En yleensä välitä värivaloista, mutta kasvihuoneeseen syvän punaiset jouluvalot sopivat tosi hyvin. Nyt ne ilahduttavat lasiseinän edessä, johon olen ripustanut erilaisia kransseja. Yhdistelmä on todella kiva! 

Tein kausivalojen käytöstä myös vinkkiartikkelin Versoilevan sivuille. Käyhän lukaisemassa! 

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Vihersisustus - vastaisku harmaudelle

Vihersisustus piristää kummasti erityisesti vuoden harmaimpana aikana. Meillä kasveja on olohuoneessa, keittiössä ja vierasmökissä - paljon! Olen tarkoituksella keskittänyt kasvit kodin isoimpiin huoneisiin, jotta saan luotua erilaisia kasviryhmiä. Isoissa huoneissa on myös useampi ikkuna, mistä kasvit kiittävät.  

Olen aina tykännyt amppelikasveista, mutta jostain syystä niitä tulee ripustettua kattoon harvoin. Tuntuu, että pää kolisee aina, ihan sama minne niitä kiinnitän. Meillä kultaköynnös, korallikaktus, juorut ja ajoittain valikoimassa mukava oleva helmivillakko on nostettu korkeiden kaappien päälle, josta ne saavat ryöpsähtää alas. 

En halua, että koti menee ihan tukkoon ja muistuttaa viidakkoa - niin ihania kuin kasvit ovatkin. Tämän vuoksi kasvivalintoja pitää tehdä tosi harkiten ja välillä myös luopua jostakin. Jatkuvasti lisäänntyvät kilpipiileat olen pitänyt kolmessa kappaleessa. Nuorukaiset saavat jatkaa matkaa. 

Amppelikasvien valikoimaa haluaisin vielä vähän kasvattaa. Olen tehnyt listan ja en hulluttele sen ulkopuolelta enää mitään. Jos innostut amppelikasveista, kuuntele päivän podi, jossa listaamme Rintasen kanssa 10 kivointa amppelikasvia. 

Versoileva · 105 - 10 amppelikasvia

Toivotaan, että aurinko pilkistäisi taas pian. 

Rescue-koiran kotihoitajana

Terveisiä kotihoidosta! Meillä on kuulunut tällä viikolla pitkästä aikaa tassujen tepsutusta. Tämä ihana pikkuinen karvanakki on Sally, jolta riittää suukkoja kaikille yllin kyllin. Sally on rescue, joka odottaa meillä oman loppuelämän kodin löytymistä. 

Sallyn touhuja on voinut seurata instassani stoorin puolella, ja kotihoitajuudesta on tullutkin jo kysymyksiä. Koira on tullut maahan Viipurin koirien kautta. Ennen matkaa, koiralta testataan pitkä liuta tauteja. Koiralla on rokotukset kunnossa, loisten häätö aloitetaan jo Venäjän puolella. 6-kuinen Sally ei ole steriloitu, mutta tosi moni radoptoitavista rescueista kyllä on. 

Mitenkä homma toimii? Kotihoitajan paikkaa voi hakea yhdistykseltä. Jos perheeseen sopiva koira tuodaan Suomeen, voi sille toimia hoitajana. Koiraa hoidetaan, kuten omaansa. Hommasta ei makseta palkkaa. Sen sijaan ostan itse koiralle tarvikkeet ja ruoat. Mahdollisista eläinlääkärikuluista vastaa yhdistys. Koira on meillä niin kauan, että joku sen adoptoi. 

Millainen Sally on? Rohkein rescue mitä olen tavannut. Hyvähermoinen koira on lempeä, rohkea ja aktiivinen. Sally on poikkeuksellisen valmis kotikoiraksi. Esimerkiksi hihnassa kävely sujuu todella hienosti. Jos kiinnostuit Sallysta, ota yhteys Viipurin koiriin. Vastuullinen yhdistys etsii koirille loppuelämän kodit. Siksi koiran kyselijät haastatellaan. Koira luovutetaan ihmiselle, joka sopii koiralle parhaiten. Tämä koissuli on muuten paljon pienempi kuin miltä se kuvissa näyttää. Siro 13-kiloinen veitikka on kuin minikokoinen saksanpaimenkoira. Sallysta tulee aikuisena siro keskikokoinen. 

Kotihoitajuus on vain yksi tapa tukea yhdistystä. Täältä näet listan, miten sinä voit auttaa. Mitä jos tekisit pienen lahjoituksen jouluksi? Jokainen koira tarhalla taatusti arvostaisi sitä 🤎

Jos en kirjoittaisi

Kirjoitain vuosittain valtavia määriä tekstejä: blogi- ja somepostauksia, lehtiartikkeleita, nettitekstejä, tuotetekstejä, tiedotteita, uutiskirjeitä ja ties mitä muuta. Isoin ponnistus on ollut saattaa maailmaa jokunen kirja. Sanoisin, että kirjojen kirjoittaminen on ollut paras koulu kirjoittamiseen. En ole ikinä ajatellut pitäväni kirjoittamisesta. Sille ei vain ole ollut vaihtoehtoa. Sitä vaihtoehtoa etten kirjoittaisi. 

Pidin tarinoiden kirjoittamisesta jo lapsena. Haaveilin satujen kirjoittamisesta työnä, mutta jostain syystä niitä en ole kirjoittanut. Kirjoitin kirja- ja vihkotolkulla päiväkirjoja. Olen myös sen ikäinen, että olen ollut kirjeenvaihdossa. Uskoisin, että autotallin uumenista löytyy vieläkin iso laatikollinen kirjeitä. Saman verran olen minäkin niitä rustannut maailmalle. 

Vaikka olen ammattikirjoittaja, en ole opiskellut kirjoittamista. Olen ollut siitä onnekas, että olen matkallani törmännyt osaaviin ammattilaisiin, joilta olen saanut neuvoja, perspektiiviä ja kannustusta. Mutta ilman loputonta naputtamista tuossa sohvalla, en olisi ikinä kehittynyt näin paljon - en kirjoittajana tai ihmisenä. Kirjoittamisesta on lopputuloksen lisäksi se hyöty, että siinä oppii myös jäsentämään asioita. Palastelen, hahmotan, editoin ja rakennan tekstejä samaan tapaan kuin analysoin muutakin elämää. 

Haaveilen kyllä yhä tarinoista ja vielä enemmän ajasta, jolloin niihin olisi mahdollista tarttua. Ehkä vielä joskus tartunkin. 

Joskus mietin, miksi kirjoitan näin paljon? Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että voin valita töitäni. Vaikka suunnittelen ja luon muutakin, annan kirjoittamiselle eniten aikaa. Kun ensimmäistä kertaa huomasin, että aika ei enää riitä kaikkiin töihin, oli tehtävä päätöksiä. Silloin ratkaisin asian niin, että en enää kirjoita muiden töiden ohessa. Minä teen aikaa kirjoittamiselle. Ja pyydän palkkaa kirjoittamisesta. 

Blogi on samaan aikaan helpoin ja vaikein paikka kirjoittaa. Tänne voi tuutata lyhyitä ja kevyitä fiilistekstejä. Samaan aikaan kirjoitan tänne ne kaikkein henkilökohtaisimmat tekstini. Ja minä tiedän, että näitä lukee moni. Vaikka on ihanaa avata omaa mielen maisemaa, se on samalla pelottavaa. Koska kaikki julkinen teksti altistuu julkiselle kritiikille.  

Millaisia tekstejä sinä haluaisit lukea blogistani? 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

Erikoinen marraskuu

Viikonloppu kului rattoisasti pihahommissa. Sunnuntaina haravoin ja leikkelin useamman kottikärryllisen kasvijätettä pois. Samalla ihmettelin erikoista marraskuuta. Viime vuoden epätalven jälkeen tämä ei enää tunnu niin ihmeelliseltä. Nyt tästä osaa ottaa jo ne parhaat puolet irti. 

Tein useita hommia, joihin tartun normaalisti vasta keväällä. Leikkelin kuivia hortensian kukintoja, putsasin sorakäytäviä ja leikkelin jopa tuuleentuneita perennoja pois. Perennat talvehtivat yleensä paremmin, kun ne jättää talventörröttäjiksi. Samalla se kuitenkin lisää kevään puutarhaurakkaa huomattavasti. Päätin kokeilla sitä, että siivoilen osan perennoista jo nyt kompostiin. 

Nostin myös daalian juurakot kuivumaan ennen talvetusta ja leikkelin kranssi- ja leikkotarpeita sisälle. Eukalyptukset ja ruusunkiulukat näyttivät yhdessä niin ihanalta, että saivat mennä hetkeksi maljakkoon. Kyllä näistä ehtii vielä kranssinkin tehdä. 

Oli ihana aloittaa työviikko, kun sain niin paljon aikaiseksi viikonloppuna. On mukava kirjoittaa takkatulen ääressä, kun mieltä ei rasita roikkuvat kotityöt. Sillä kaikki tuntuu tällä hetkellä bonukselta. Lähes jokainen homma on keväältä pois. En minä yleensä ole tavannut enää marraskuussa pihahommia tehdä. Paljon mukavampaa tällainen paineeton puuhastelu. 

Tein sunnuntaina myös pihasuunnittelua koskevan artikkelin. Suunnitteluaiheisia juttuja pyydetään usein, mutta harvoin niihin täällä blogin puolella tartun. Joten olkaat hyvät - alla olevasta soittimesta voit kuunnella päivän podcastin. Pienen pihan suunnitteluvinkit löydät Versoilevan nettisivuilta. 

Versoileva · 103 - Neuvontakäynti - Pienet pihat

Mukavaa viikkoa!

näkemiin ensi kesään

Ensimmäinen pakkasyö tietää syyskesän loppua. Johan tästä saatiinkin pitkää nauttia. Silti on yhtä haikeaa sanoa näkemiin ensi kesään. Keräsin valtavat määrät leikkoja viime viikkojen aikana, kun odottelin milloin pakkasherra saapuu.

Huominen on hyvää aikaa tyhjentää viimeisiä suuria ruukkuja. Daalioiden nosto saa vielä odottaa. Annan paleltuneiden varsia olla noin viikon verran ennen kuin nostan juurakot ylös. 

Olen erityisen iloinen siitä, että satsasin juuri tänä kesänä uusiin erilaisiin daalialajikkeisiin. Suurikukkaisen Cafe au Laitin lisäksi penkeissä kukki useita erilaisia persikan ja vaaleanpunaisen sävyisiä lajikkeita. 

Esikasvatin daalioiden kavereiksi kiinanastereita nimenomaan kukkakimput mielessäni. Sävyt sopivat vielä paremmin yhteen kuin osasin odottaa. Näitä lisää ensi vuonnakin. 

Ihanaa puutarhasunnuntaita!

Viikon parhaat

Juttelin tossa pari päivää sitten Instagramissa siitä miten koville pimeä kausi ottaa. Koen asian joka vuosi rankemmaksi. Tuntuu, että keho ei kestä tätä enää. Hiukset tippuvat päästä, joka paikkaan särkee ja väsyttää. Sain paljon viestejä. En todellakaan ole asian kanssa yksin. Minulta kysyttiin myös, että millä pää kestää. 

Hieman klisee, mutta kiitollisuus ja optimisuus auttavat. Ja niiden avullaa jaksan lähes mitä vain. Iloitsen paljon pikku jutuista. Kiinnitän huomiota siihen mitä hyvää on arjessa. Olen usein tosi tyytyväinen. Päätin kasata viikon parhaat. Mitä kaikkea mahtuu 7 päivään. 

Säännöllinen lenkkeily | Olen käynyt kävelylenkillä lähes päivittäin. Olen täysin addiktoitunut askelmittariin ja  en hevillä luovu kävelystä. Jaksan riemuita lähes päivittäin siitä, että tästä on tullut rutiini. 

Mittauskeikka ystävän kanssa | Hivenen rankka, mutta ihana työpäivä ystäväni Riinan kanssa pihaa mittaamassa. Tämä fellow-bloggaaja on nimittäin myös pihasuunnittelija. Päivä oli tosi antoisa. Jaoimme samalla vinkkejä ja pallottelimme ideoita. Päivän päätteeksi kävimme ajelulla Kulosaaressa katselemassa taloja ja pihoja. 

Hevosten rapsuttelu | tytär aloitti ratsastunnit lauantaisin. Minun onnekseni paikka on tuttu ja kaverini tekee siellä tallihommia samaan aikaan. Hän kierrättää minua rapsuttamassa eläimiä. Viime lauantain vietin parin ihanan issikan kanssa. Tuli niin hyvä mieli. 

Hoitokoira tulossa | Sovin erään rescueyhdistyksen kanssa, että meille voi tulla hoitokoira odottamaan uutta kotia. Sally tulee meille marraskuun alussa. Sain jo koirasta kuvia. Ihanaa saada koiraelämää kotiin taas. Olen melko liikuttunut, että koira pääsee pois kylmältä tarhalta juuri talvea vasten. Pieni teko, iso vaikutus. 

Kaapit kasattu | Olkkariin tuli uudet hyllyt. Ne piti kasata. Vaikka kasaaminen ei niin ilahduttanut, niin valmistuminen kyllä sitäkin enemmän. 

Ekat sipulit istutettu | Eka satsi sipuleita maassa. Olen samalla leikellyt perennoja matalaksi ja kitkenyt kukkapenkkejä. Miten rentouttavaa ja palkitsevaa. 

Tuntematon sotilas | Katsoin poikani kanssa  Tuntemattoman sotilaan (sen vanhan). Ei saatu kumpikaan kaikesta selvää. Ihana hetki teini-ikäisen kansssa. 

Vohvelit | Tarvitseeko sanoa enempää? Kyllä ne mansikkahillo ja Kaslinkin kaurakermavaahtokin ilahduttivat. 

100 podcastjakso | Ihan hullu homma tahkoa viikottain podcastjaksoja. Mutta niin vaan valmistui 100:s jakso Puhetta puutarhasta -podia. Jos et vielä eilen ehtinyt, voit kuunnella juhlajakson tosta alapuolelta. 

Versoileva · 100 - Kysy sinä - me vastaamme!

Ihanaa viikkoa kaikille!