Ohje helppoon köynnöstukeen

Helppo köynnöstuki syntyy trikookuteesta. Et tarvitse kuin sakset ja sorminäppäryyttä. Tykkään kehitellä näitä käytännöllisiä diy-juttuja, jotka ihan oikeasti päätyvät käyttöön. Laitetaan vinkki jakoon. Parhaiten tuki sopii paikkaan jossa on kaide ja katos. Mikään ei estä tekemästä tästä koko pitkää versiota maasta kattoon saakka. Ohje on helposti muunneltavissa. 

Tarvitset 5 samanmittaista trikookudepätkää. Solmi umpisolmulla ensimmäisen narun pää ylös katon rajaan. Itse kiepautin narun kattorakenteen palkin yli, mutta yhtä hyvin narun voi sitoa vaikka pikku nauloihin. Kiinnitä narun toinen pää alas kaiteeseen. Tarkista, että naru kulkee suorassa. Sido 4 muuta narua samalla tavalla. Hyvä etäisyys on noin 15 senttiä. Pingota narua aika napakalle. Trikookude on hyvin venyvää. 

Kun sinulla on 5 ylhäältä alas kulkevaa narua, aloita poikittain sitominen. Sido narun toinen pää vasempaan laitaan kahdella umpisolmulla. Jatka sitomista vasemmalta oikealle. Tarkista, että poikkinaru on suorassa. Trikookude pysyy hyvin paikoillaan, mutta solmut siirtyvät, kun liikutat niitä varovasti. Älä pingota poikkinarua. Lopputulos on silloin siistimpi ja verkko ei vedä vinoon. Jatka samalla tavalla alhaalta ylös asti. Valmis tuki on verkko, jossa on noin 15 x 15 cm silmäkoko. Siisti tuki leikkamalla solmujen ylijäämäpäät 

Verkkoon oli helppo ja mukava pujotella iso kelloköynnös, joka latvomisesta huolimatta ylsi jo kattoon asti. Verkko tuntui käytössä hyvin pitävältä. Uskon, että teen näitä myös jatkossa. 

Aurinkoista sunnuntaita!

Kevään kaunein ilta

Kerran pari kesässä sää ja valo kietoutuvat niin suloisesti yhteen, että puutarhaharrastaja saa haukkoa hartaana henkeä. Toukokuu on ollut poikkeavan aurinkoinen. Olen oppinut, että ennen ja jälkeen ukkosen värimaailma on ihan omanlaisensa. Kun taivas vihdoin ropsautti kauan kaivatun sateen, oli ilta todella maaginen.

Tulin kotiin vasta yhdeksän kieppeillä. Oli hämmästyttävää tulla pihaan, kun tuoksu oli niin poikkeuksellinen. En ole ikinä törmännyt siihen, että ilma voi tuoksua kostealle koivuvihdalle. Keskikesän tuntu oli käsinkosketeltava. Eriskummallinen toukokuu tosiaan.

Tulppaanit olivat visusti supussa illansuussa. Illat ovat niin valoisia, että on hassua miten ne tajuavat käydä nukkumaan. Pitkän talven jälkeen sitä jaksaa aina vain ihmetellä pitkiä päiviä ja valon täyteisiä öitä.

Luulen, että edessä on harvinaisen pitkä kesä. 

Leppoisaa lauantaita!

Piha kuin valkoinen pilvi

Olen ennenkin hehkuttanut kukkivien puiden ihanuutta. Todennäköisesti teen niin joka vuosi.  Innostun autuaasti kukinnasta taas keväällä niin paljon, että en välitä siitä, että toistan vanhaa virttä. Sen sijaan olen virittänyt pihaa vuosi vuodelta kohti komeampaa kukintaa. Joten kelpaakin taas huudella täällä. 

Jos haluaa mahdollisimman pitkän keväisen puiden kukinnan, kannattaa satsata sekä prunus- että malus-sukujen puihin. Mitä enemmän erilaisia, sitä pidempi kukinta. Osalla se vuoden kaunein hetki kestää vain pari päivää. Näillä helteillä rusokirsikoiden kukinta oli kahdessa päivässä taputeltu. Siksi on hyvä olla muitakin. 

Pääsääntöisesti ensin tulee prunus-sukuisten puiden kukinta ja tiiviisti vanavedessä puhkeavat malus-sukuiset puut. Osa menee hieman päällekkäin. Niin tai  näin, saa kukkapilvestä nauttia monta arvokasta päivää enemmän. Meidän pihan katveisimmat nurkat hohtavat valkoisenaan ikivanhojen kriikunoiden kukista. Luumun sukulainen on kirsikkaa ja luumua sitkeämpi ja kukintakin kestää hivenen pidempään. Kukat ovat pienemmät, mutta määrä korvaa koon. Katsokaa nyt tätäkin näkyä!

Kirsikkapuita löytyy tontin kahdelta laidalta. Kirsikkamäen hapankirsikat, luumu, kriikuna ja rusokirsikat muodostavat kukka-aallon vailla vertaansa. Tontin laidalla kukkivat vielä pikkuruiset suklaakirsikat. Jos pihalleen kaipaa nopeasti vanhojen puiden tuntua, on kirsikka ihan paras valinta. Ne ovat kaikki nopeakasvuisia. Erityisesti pilvikirsikka kasvaa jo kesässä hurjan paljon. Vielä pari kesää sitten nämäkin hapankirsikat olivat pieniä. Nyt ne huitelevat jo lähellä kolmea metriä. 

Miten ihana ajatus, että on vielä muutakin mitä odottaa. Omenapuut aukeavat ihan näinä päivinä. Voi kun saataisiin samanlainen kukkakesä kuin kaksi vuotta sitten. Sitä omenapuiden kukkien määrää en unohda ikinä.

Ihanaa loppuviikkoa!

Huh hellettä!

Ilon sekainen hämmennys on ollut päällimmäinen tunnelma toukokuussa. Tuskin olen ainoa ajatusteni kanssa. Tuntuu, että kunnon kesää on kaipailtu niin paljon pidempään kuin vain kulunut talvi. Tuntuu, että vuosi sitten kesä ei edes saapunut. Kuukaudet vain lipuivat ohi ja lämpö jäi saapumatta. 

Aurinko on hellinyt myös pihaa. Puuhasin ulkona koko viikonlopun, ja voin vannoa, että kasvit taisivat kasvaa humisten kokoa vieressäni. Joka puolella aukeni kukkia ja perennapenkit täyttyivät vihreästä. Jopa tulppaaneja on puhjennut kukkaan koko pihan täydeltä. Miten tässä näin kävi?

Piha pitää kiertää monta kertaa päivässä. Aamuvarhaisella tuoksu on paras. Yön jäljiltä ilma on raikas ja lämpö voimistaa tuoksuja. Keskellä päivää on ihmeteltävä kuumuutta ja pyörittävä onnesta soikeana pitkin tiluksia. Mitään en saa aikaiseksi, kun on niin kuuma. Laahustelen ympäriinsä ja kuvittelen olevani kovinkin tehokas. Illalla valo on kauneimmillaan. Värit ovat vahvoja, valo hohkaa terälehtien läpi ja yhä tarkenee t-paidassa ja shortseissa. Paras kevät ikinä!

Viime tippaan jäänyt kevätponnistus alkaa olla loppusuoralla. Penkit on nyt siivottu, kantattu ja katettu. Parveke hohtaa puhtaana. Voin hyvillä mielin siirtyä ruukkupuutarhan varusteluun. Ensimmäiset kesäkukat on jo hankittu. 

Tästä se lähtee. Kesä 2018.

Helteistä ja ihanaa tiistaita!

Puutarhajuhlissa

Kevään kuumin päivä oli kuin tehty Mustila Puutarhan puutarhajuhlille. Oli ihan pyörähtää myymälässä Marian kanssa, ja jutustella Juhlapuutarhasta asiakkaiden kanssa. On aina ihanaa kuulla lukijoiden kommentteja ja fiiliksiä kasvotusten. Odotin kovasti myös, että näen Kreetta Järvenpään tekemässä kukka-asetelmaa. Todellinen taitolaji, joka kiehtoo itseänikin. 

Mustila Puutarha on täysin omaa luokkaansa suomalaisissa puutarhapiireissä. Vaikka myymälä on moderni, huokuu joka puolelta menneen ajan meininki ja vankka osaaminen. Miljöö pikkukahviloineen on viehättävä. Vaikka myymälään taidetaan usein tulla matkan takaa, on paikka ehdottomasti reissun arvoinen. 

Mustila Puutarha on talven aikana saanut myös uuden kivan nettikaupan. Paras vinkki on huippuhyvä valikoima erikoisempia siemenperunalajikkeita. Niitä oli myös myymälässä. Olen monena vuonna tuskaillen etsinyt pikkueriä erikoisuuksia. Nyt ei enää tarvitse. Myymälässä puolestaan oli aiempien vuosien tapaan jättiverbena 'Lollypopia', mitä en ole muualla nähnyt myytävän. Rohmusin kyllä useamman, mutta kyllä sinne niitä jäi, heh!

Koko valikoima on erikoinen ja erityinen. Täältä saa juuri sitä kaikkea ihanaa rouheaa ja tyylikästä mitä länsinaapurimaiden puutarhalehdet ja -myymälät aina pursuavat. Ruukkuvalikoima on poikkeuksellisen hyvä! Jäin hieman haikailemaan tämän pallon muotoisen köynnöstuen perään. Olisiko sittenkin vaan pitänyt! 

Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu suuntamaan kesäretkelle.

Tänään keskityn äitienpäivään, juon monta kuppia kahvia ja nautin puutarhasta sekä auringonpaisteesta. Ihanaa juhlapäivää kaikille! Erityisesti sille omalleni!

Juhlapuutarha Mustila Puutarhassa

Juhlapuutarha-kirja vie meidät tekijät tulevana lauantaina 12.5 Mustilaan viettämään puutarhajuhlia. Minä ja Maria Kesänen olemme paikalla 10.30-12.00. Jaamme vinkkejä pihajuhlien järjestämiseen, inspiroimme nauttimaan omasta puutarhasta ja kerromme mikä on juhlapuutarha. 

Mikä olisi ihanampi teema näin keväällä kuin puutarhajuhlat? Koko kausi on edessä, ja maljoja ehtii kohottaa monet monituiset kerrat. Mustilan iloinen ja ihana väki on laittanut myymälässä pöydän koreaksi. Juhlapöydän asetelmasta vastaa Kreetta Järvenpää. Hän kertoo miten oman puutarhan kasveja voi hyödyntää kimpuissa. Tämän taitavan kukkataiteilijan kädenjälkeä saa seurata livenä klo 12.30-14.30. 

Nämä kattaukset teimme viime kesänä kirjaa varten. Oli ihanaa kasata vinkit yhteen ja jakaa ne teille lukijoille. Hyödynsimme pitkälti puutarhan- ja luonnonkasveja. Jälki on rentoa, helppoa ja kaunista. Niin meidän näköistämme.

Erityisen ihastunut olen vuohenputkeen. Ja noh - sitähän riittää! Tällainen pitkä vuohenputkiseppele on superhelppo sitoa. Se on samaan aikaan herkkä, kaunis ja näyttävä. 

Mustila on niin ihana paikka, että tuskin maltan odottaa. Tulkaa tekin moikkaamaan meitä.  

Aurinkoista viikonloppua!

Pientä ja sievää

Tähän aikaan vuodesta kukinta on yllättävän yltäkylläistä. Pikkukukat vain ovat niin pieniä, että menee tovi ennen kuin kokonaisuus uppoaa tajuntaan. Muita 10-senttisiä pikkukavereita on toki tarjolla kesälläkin. Toukokuu on kuitenkin paras aika loistaa. Areena on niin sanotusti melko tyhjä. Väriä ja vaihtelua riittää, ja kukkijoita on yllättävän paljon, kun laskea alkaa. Kuvissa näkyy vain osa pihani kukkijoista. 

Toukokuussa väri kuin väri käy. Mikään ei ole juuri nyt liikaa. Tänne vain keltaiset ja fuksian punaiset, joita en muuten niin hinkuen pihaani hommaa. Tämä erikoisen värinen esikko muistuttaa minua jo toista kevättä, että hanki nyt ihmeessä muitakin lajitovereita. Esikot ovat ihan mahtavia ja kirjo on käsittämättömän laaja. 

Kevätkaihonkukka on ihana koko kesän. Kukinnot ovat kuin lemmikillä. Erona vain se, että kasvi kasvaa maata myöten ja pysyy klaffissa koko kesän. Kasvusto ei röntsähdä kukinnan jälkeen vaan heleän vihreä lehdistö on kaunis sellaisenaan. Kasvi on parhaimmillaan pensaiden ja puiden juurella. Minulla tätä kasvaa laajoina mattoina kriikunan alla. Vuosien saatossa kasvusto on matkustanut versoillaan herukoiden luo. Matkaa on pari metriä. Metka kasvi!

Ihastelin vuosia naapurin keväisin kellertävää pihaa. Tuuli ilmeisesti kuuli toiveeni ja lähetti meillekin siemeniä. Ensin putkahti yksi yksilö ja nyt tämä villi ja vallaton kevätesikko valtaa meidänkin pihaa. Hyvä niin! Tällainen pehmeän pastellinen keltainen väri on harmikseni perennoissa aika harvinainen. Sävy olisi juuri täydellinen. Hempeä keltainen on upea yhdistelmä pastellisen vaaleanpunaisen kanssa.  

Ensimmäiset tulppaanit ovat jo auenneet. Nämä villit ovat ihan mahtavia, ja olen istutellut niitä vuosien saatossa koko ajan lisää. Niin siroja ollakseen tulppaaneja. Niillä on hauska tapa käydä iltaisin nukkumaan. Kun hämärä saapuu, sulkeutuvat kukat vain avautuakseen uudelleen aamulla.

Kiurunkannuksista en saa koskaan kyllikseni. Ne ovat vuosien saatossa vallanneet jo melko mukavan alan pienestä lehtopuutarhastani. Vaatimaton 3 puun lehto on olosuhteiltaan juuri riittävän lehto, että olen saanut sinne haalittua  lempiperennojani. Kiurunkannuksen niiden joukossa. Tämän pikkukukan muoto ja sävy jaksavat aina vain ihmetyttää joka kevät. Niin upea se on. Kyllä luonto osaa nämä hommat!

Tarvitseeko edes kertoa, että aivan joka paikkaa kolottaa ja ulkona on tullut 

oltua tuntitolkulla. 

Niin mahtavaa! 

Ihanaa ja ennen kaikkea aurinkoista viikkoa!