torstai 18. huhtikuuta 2019

Ihanaa pääsäistä ja leipomisen iloa!

Olen jo pitkään seurannut erityisesti instassa Annin Uunissa-blogia. Blogi on melko lyhyessä ajassa kivunnut suomalaisten leivontablogien kärkikaartiin eikä syyttä. Ohjeet ovat toimivia, Anni tarttuu innokkaasti maailmalta kantautuviin uusiin tuuliin ja ottaa superkauniita kuvia. Ei siis ihme, että Annin herkut löytyvät nyt myös kirjan kansien välistä.  


Kirja rakentuu hauskasti vuodenaikojen mukaan. Puutarhanystävää ihastuttavat myös lukuisat kukat, joita kuvissa on käytetty monipuolisesti niin koristelussa kuin taustalla. Koen itse tällaisen kirjan käyttännöllisenä. Samasta teoksesta löytyvät niin joulu- kuin kesäherkut. Oli ilahduttavaa huomata, että vuodenaikojen alle oli jaoteltu erilaisia juhlia mihin leivonnaiset sopivat. 

Ra-kas-tan Annin tapaa koristella kakkuja ja leivonnaisia. Kaikki näyttää niin herkullisesta ja suloiselta. Kirjan alkuun on koottu kaikki kakkupohjat, kreemit ja täytteet ja päälliset, jotka jokaisella kotileipojalla olisi hyvä olla jotenkin hanskassa. 


Olen siinä mielessä jämähtävää sorttia, että jos löydän mieleisen ja ohjeiltaan toimivan leivontablogin, palaan useimmiten samaan paikkaan reseptejä hakemaan. Annin blogi tuli itselleni saumaan, kun kaipasin uutta leivontaesikuvaa ja jotain mistä innostua. Kirja on siinä mielessä vieläkin parempi, että tykkään leipoa perinteisen kirjan kanssa. Mitä parempi kirja, sitä tahmaisemmat sivut. 


Tämän kirjan ehdoton erikoisuus on se, että ohjeiden perään on selkeästi merkitty, jos ne soveltuvat niin kutsutuiksi mökkiohjeiksi. Eli sellaisia simppeleitä, toimivia ja kivoja ohjeita, jotka onnistuvat alkeellisemmassakin keittiössä. Ihan parasta!


Upean kirjan on kirjoittanut Anni Paakkunainen, joka vastaa myös resepteistä ja stailauksesta. Kirjan kuvat on ottanut Anni ja Sofia Tietäväinen. Kaunis taitto on Laura Ylikahrin käsialaa. Kirjan on kustantanut WSOY.

Kirja on saatu arvostelukappaleena. 



SHARE:

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Puutarha kesäkuntoon - kasviuutuksia ja kuorikatetta

Yhteistyössä: Hankkijan Puutarha

Kahta en puutarhassani vaihtaisi: puuvartisia kasveja ja kuorikatetta. Miten ihana oli levitellä uutta kerrosta istutusalueille viikonlopun aikana. Piha kaunistui silmissä. Samalla puutarhakausi pyörähti isolla pyörällä käyntiin. Istutin jopa ensimmäisiä kasveja nyt jo pehmoiseen maahan.


Meidän tontin viimeinen rönttäreuna on edennyt hissuksiin muiden projektien ohessa. Olen  istuttanut sinne puuvartisen kasvien ryhmiä, katsonut miten ne istuvat ympäristöön, ja tiivistänyt sen jälkeen rivejä. Tämä on myös edullinen ja verkkainen tapa luoda polveileva ja vapaasti kasvava reunaistutus tontin laidalle. Kaikkea ei tarvitse istuttaa kerralla tai järjestyksessä. Myös harvempaan istutetut pensasryhmät tuovat osittaista näkösuojaa.


Hain Hankkijan Puutarhasta monta ihanaa uutuuskasvia tien reunaa kaunistamaan. Alue on siksikin tärkeä meille, että se on reunustaa sisäänkäyntiä. Kaksi vuotta sitten kaadetut vanhat, suuret ja lahot puut jättivät melko aution läntin jälkeensä. Tiedossa on kolmas kesä ja istutettavana taas uusi valtava satsi kasveja. Projektia on ihana jatkaa, koska edellisvuosien kasvit ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että valmista tulee myös hitaasti tekemällä. 


Eniten innoissani ole kasviuutuuksista ja -erikoisuuksista, joita pääsin kokeilemaan. Osa lajikkeista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta joukossa oli myös ihan vieraita lajikkeita. Hankkijan Puutarhalla on myynnissä tosi iso valikoima Tahvosten taimia, joista iso osa on viljelty Suomessa. Tahvoset puolestaan on tunnettu siitä, että he pyrkivät jatkuvasti löytämään uusia lajeja ja lajikkeita, jotka istuvat Suomen ilmastoon. Olen kokenut, että myös maahantuodut taimet ovat laadukkaita. Olen suosinut Tahvosten taimia aina kun mahdollista. Itseäni ilahduttaa myös, se että taimet ovat myyntiin saakka olleet puutarhureiden hoidossa, koska myös Hankkijan Puutarhan pisteissä kasveja ylläpitävät ammattilaiset. Hyvä hoito, hyvä taimi. 


Istutin kaksi Walkerinhernepuuta sisäänkäynnin viereen. Tällaiset rungolliset pensaat ovat kuin pikkupuita. Niitä mahtuu pihaan silloinkin, kun isojen puiden määrän kiintiö on aika lailla täynnä.


Monilajinen puu- ja pensasryhmä sai täydennystä näistä kasveista. Taimivalikoima vaihtelee Hankkijan Puutarhan pisteissä, mutta kasveja saa myös myös nettikaupan kautta. Minä kokeilin näitä:



Kastelin samalla pikkuhavuja. Ne voivat paremmin ja ovat vihreämpiä, kun niitä muistaa kastella keväällä. Muuten havut ovat ehkä simppeleimpiä hoidokkeja, mitä pihaansa voi istuttaa. 



Haravointi on pitkästä aikaa kivaa. En haravoi kaikkia lehtiä katealueilta talvehtevien hyönteisten takia. Ohut kerros katetta peittää kaiken mikä näyttää roskaiselta. Monta leppäkerttua mönki kyllä jo vastaan.  Kevät on kaikkinensa palkitsevin aika puutarhassa. Jälki näkyy hetkessä, kun alue alueelta vanhat kuihtuneet kasvit leikkaa alas. 


Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä. Talkoot ovat jo hyvässä vauhdissa!

SHARE:

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Vapaa viikonloppu ja touhu poikasineen

Keväinen viikonloppu on kirpakasta kelistä ja pihan lumikinoksista tuntunut lomalta. Edessä on vielä sunnuntai aikataulutonta tekemistä ihan oman mielen mukaan. Arvostan tällaista aikaa eniten. Haravoin ja järjestelin ruukkuja eilen tovin. Koulin pikkutaimia ja leivoin. Kuitenkin niin vähän, että aikaa jäi runsaasti Netflixille. 


Katselun alla on uusi nordicnoir-sarja  Quicksand - Suurin kaikista. Sen lomassa on ihana torkahtaa ja syödä suklaata (koska sokeriton on vihdoin ohi). Tänään hilpaisen kirppikselle ja teen loput kevätkylvöt. Ensimmäinen satsi auringonkukkaa on jo turvallisesti mullissa, mutta olin taas silti innoissani ostanut melkoisen määrän kaikenlaista kylvettävää. Näiden parissa on ihan puuhastella ihan itsekseen, kun ei ole kiire.


Meille eksyy hyvin harvoin pikkunoitia. Toiveikkaasti kyllä aina varaan heille jotakin. Ehkä tänä vuonna onnistaa. Tuoreus ja terveys olisi mahtava juttu!

Ihanaa palmusunnuntaita!
SHARE:

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Vihreitä parvekesuunnitelmia

Tänä vuonna puhaltaa erilaiset suunnitelmat ruukkupuutarhassa. Kaipaan jotain ihan uutta parvekkeen päätyyn. Päädyllä tarkoitan kulmaa, jossa kaksi 15 metriä pitkää parvekkeen sivua kohtaavat toisensa. Se on mun oleskelukulmaus, jossa juon kesällä kahvia. Kasvisuunnitelmat surraavat päässä. Parvekkeelle kun mahtuu kaikenlaista, vanhaa ja uutta suunnitelmaa. 


Olen usein kertonut, että meillä viherkasvit viettävät kesän parvekkeella. Olen ripotellut niitä sikin sokin kesäkukkien sekaan, joten niihin ei juuri kiinnitä huomiota. Mutta just nyt haluan kiinnittää niihin huomiota. Joten kulmaan on tulossa pelkästään viherkasveja ja pikkupuita. Omat kasvit ei täysin riitä, joten olen tässä pikkuhiljaa hommannut kesäsuunnitelmiin sopivia ruukkuja ja kasveja. Ihanin uusi juttu on pagodipuu, jonka ostin Kevätmessuilta HUONE ett RUMin osastolta (ja unohdin kuvata puun, kun niin vimmalla istuttelin). Tuolle inspiroivalle osastolle jäi kyllä monta muutakin innostavaa kasvia. Onneksi heillä on puoti ja nettikauppa. Osaavat rouvat tarjoavat myös hyviä hoitovinkkejä. Joten sinne kipin kapi ostoksille muutkin. Kauppa löytyy Kirkkonummelta. 


Olen erityisen ihastunut mehikasveihin ja kaktuksiin. Kaikki muutkin pienet kasvit viehättävät suuresti. Tykkään yhdistellä tosi isoja kasveja hyvin pieniin. Silloin riittää mielenkiintoista katsottavaa. Odotan innolla mitä saan aikaan. Olen hieman jämähtävää sorttia, kun ihastun johonkin. Lisäilen korkeintaan yksittäisiä uusia kasveja. Joten tänä vuonna teen kokonaisen uuden pienen ruukkupuutarhan. 


Jos haluat tietää miten viherkasvit saa viihtymään ulkona, kuuntele Versoilevan uusin podcast, jonka teimme Hernepensaskujanteen Johannan kanssa. Siellä ne on kaikki meidän hyvät ja huonot vinkit. Vassokuu... Toivottavasti tykkäätte. Moikka!

SHARE:

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Sokerittoman jälkeen

Sokeri on siitä hankala kumppani, että sen kanssa on usein hieman hankala elää, mutta ilman iskee ikävä. 3 sokeritonta kuukautta tekivät kyllä hyvää erityisesti talvella, koska liikun silloin vähemmän. En määritellyt taukoa etukäteen. Kuukausi venyi lopulta kolmeen. Mitä jäi käteen?


Olo on tuhannesti parempi ilman sokeria. Olo ei heittele, tulee syötyä tasaisemmin niitä terveellisempiä juttuja ja paino pysyy kurissa pingottamatta. Erityisesti nautin siitä miten hyvin iho voi. Se on siloinen, pehmeä ja atopia loistaa poissaolollaan. Kaipasin kuitenkin valtavasti leivontaa. Ihan yhtä paljon kuin sokeria. Virittelin kaikenlaisia sokerittomia reseptejä, mutta leipominen ei ollut yhtä kivaa kuin sokerin tuoksussa. 


Leivoimme tyttären toiveesta suklaamuffinsseja sokerittoman päätteeksi. Oli hauska huomata, että pari palaa riitti. Kokonainen leivos oli liikaa. Olen syönyt sokeria tauon jälkeen maltilla ja pitänyt huolen siitä, että välissä on selkeitä taukopäiviä. Sokerin mussuttaminen lipsahtaa niin helposti päivittäiseksi huviksi. 


Usein kuulee puhuttavan sokerikoukusta. Sen minäkin tunnistan. Tauon alku oli vaikea. Nyt sokeria ei tarvitse saada joka päivä. Yksi herkkupäivä ei kuitenkaan kaada kaikkea. Pienikin määrä riittää makeannälkään. Tarkkana saan silti olla, koska olen melkoinen sokerihiiri. 

Kesä lähestyy kovaa kyytiä. Ja silloin on erityisen ihana päästä leipomaan piirakoita ja pullia.

Mukavaa tiistaita!

SHARE:

torstai 4. huhtikuuta 2019

Urbaani parvekepuutarha

Tämän kevään isoin ponnistus tehtiin Versoilevan porukalla Kevätmessuille Helsingin messukeskukseen. Suunnittelimme ja toteutimme urbaanin parvekepuutarhan K-Raudalle. Parvekkeen vierestä löytyy upea K-Raudan osasto, jonne teimme kasvisuunnitelman ja stailauksen. Jos olet vielä matkalla messuille, kannattaa ehdottomasti suunnata osastolle. Sieltä löytyy meidän tekemä pökerryttävän ihana kukkaseinä, jossa voi ottaa itsestään kuvia. 


Parvekeprojektissa olivat kanssani mukana Maria Kesänen (Kanelia ja kardemummaa) sekä Sanna Rasku (Kukkala). Oli hauskaa tehdä tällainen kaupunkilaisen keidas, jossa viherkasvit viihtyvät ulkona sulassa sovussa yrttien ja mansikoiden kanssa. Kukkia on vain pari hassua. Koristeellinen voi olla ilmankin!


Itselleni isoin juttu oli päästä maalaamaan parvekkeen takaseinä. Oli hauskaa, että saimme niin vapaat kädet. Olen pienestä asti käynyt K-Raudassa. Käsistään kätevä isäni tuntui ramppaavan siellä alvariinsa. Olen tottunut siihen, että lähes mitä vaan voi tehdä itse. Kuten vaikka korotetun terassin parvekkeelle, pergolan viherseinällä tai päräyttävän koko seinän maalauksen. 


Lähes kaikki tuotteet parvekkeella ovat K-Raudan oman Cello merkin. Se K-Raudassa onkin kivaa. Sieltä löytyy rakennusmateriaalien lisäksi kalusteet, somisteet, matot ja kasvit.


Käväisin kuvaamassa parvekkeen torstaiaamuna. Moni ihaili parvekkeen ruukkuja. Erityisesti ruosteiset Echo-ruukut kiinnostivat. Niistä ei ikinä uskoisi, että ne ovat kevyttä muovia. Ruukut sopivat täydellisesti parvekkeen tyyliin.


Minusta pienikin parveke hyötyy valtavasti ruukutuspöydästä. Itselläni niitä on suurella parvekkeella kaksi. Parveke on ihan paras paikka istuttaa ja touhuta varsinkin sen jälkeen, kun tila on keväällä laitettu kivaksi. Paikka on aina siisti ja tunnelma ihana kasvien keskellä. 


Parvekkeella on useita omia suosikkikasvejani. Suuri puistokultapalmu on yksi niistä. Hopeanharmaa kultaimarre on aina yhtä upea. Lisäksi istutimme esimerkiksi korallikaktuksia, mehikasveja ja helmivillakkoa. Itselleni yllätys oli Sannan valitsemat flamingonkukat, jotka sopivat tyyliin täydellisesti. Ne toistivat seinän vaaleanpunaista sävyä. 


Tällaista tällä kertaa. Kävitkö sinä messuilla ja bongasitko mitään kivaa?
Mukavia messuja teille sinne vielä suuntaaville.

Ihanaa viikonloppua!



SHARE:

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Pääsiäisasetelmia ja -ajatuksia


Pääsiäinen on tänä vuonna niin myöhään, että tunnelmasta saa nauttia erityisen pitkään. Juhla on mielestäni jollain tapaa vuoden ihanin. Jopa joulun veroinen, vaikka pääsiäistä ei juhlitaan yhtä komein menoin. Pidän pitkästä vapaasta ja hiljentymisestä kotiin. Askarteluista, keväisistä asetelmista, pajunkinnoista ja pääsiäisruohosta. Lasten kautta on ollut ihana päästä taas osalliseksi virpomisesta, koristelusta ja jännityksestä, joka päivään liittyy. Saa nähdä montako kertaa meillä vielä rientoihin osallistutaan. Luulen, että nyt mennään jo viimeisiä vuosia. 


Lapsuudesta on jäänyt mieleen myös kartta jonka kanssa herkkuja etsittiin. Isot ja koristeelliset pahviset munat olivat puolestaan meidän perheen pelastus ensimmäisinä vuosina. Allergiat kun sotkivat pahasti osallistumisen suklaamunien maailmaan. Vieläkin niihin on ihana sujauttaa jotain pientä, vaikka lapset alkavat olla jo isompia. Luulen, että teen sitä myös itseni takia. Siinä saa kosketuksen samaan taikaan, jota koin lapsena. 


Narsissit ja keltainen väri on keväällä ihana! Ostan niitä aina ennen pääsiäistä. Tänä vuonna olen juuri tuon ajankohdan takia kantanut jo monet erilaiset narsissiruukut kotiin. Siinä on sekin kiva puoli, että raaskii leikata myös maljakkoon. Toivoisin, että markettien valikoimiin rantautuisi myös persikan väriset ihanuudet. 


En oikein itsekään tiedä mikä pääsiäisessä on niin sykähdyttävää. Olen kevään lapsi ja rakastanut pienestä asti tätä vuoden aikaa. Pääsiäinen kruunaa sen ehdottomasti. Olen myös ehdoton noitakirjallisuuden fani, joten varmaan senkin takia juhla kolahtaa. Lapsena suosikkini oli Mimosa-noita. Kuka muistaa tuon ihanan kirjasarjan?


Minkälaisia perinteitä teillä on? Kuinka monella käy pääsiäispupu?

Ihanaa sunnuntaita!
SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig