keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Pelargonin pistokaskasvatus

En voinut vastustaa pieniä pelargonin pistokkaita tänäkään vuonna. Ostin kuitenkin paljon maltillisemman määrän, koska saan pistokkaita myös omista talvetetuista pelakuista. Pelargonin pistokkaissa on se hyvä puoli, että ne ovat kauniita pistokasvaiheesta isoiksi kukkiviksi kasveiksi.


Minulta kysellään usein missä vaiheessa siirrän pistokkaat ruukkuihin. Pelargonit pärjäävät pitkälle melko pienissä ruukuissa. Istutan pistokkaat kesäkukkamultaan heti kun vain ehdin eli yleensä parin päivän sisään. Niin myös tällä kertaa. 


Kastelen pikkupotin huolellisesti jolloin se irtoaa nätisti juuria vaurioittamatta. Ainakin Plantagenin pistokkaat tulevat pääsääntöisesti pienessä multaa sisältävässä potissa. Turvepriketti sen sijaan pysyy helpommin napakasti kasassa. Kastelen lopuksi koko komeuden. Pelargonit ovat luontaisesti kuivan maan kasveja, joten niiden kannattaa antaa kuivahtaa kunnolla kasteluiden välissä.


Ja sitten on se vaikein osuus eli nuppujen poistaminen. Valitsen jo kaupassa kauniisti haarautuneita yksilöitä, joten latvomista ei ole pakko tehdä. Nuppujen poisto antaa kasville voimaa kasvattaa vahva juuristo ja runko. Kukkien aika tulee sitten myöhemmin.


Aurinkoista keskiviikoa!

SHARE:

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

onnea voittajalle!

Teitä osallistui ihanan monia kirja-arvontaan. Netti on mahtava apu arvonnassa. Arpa osui tällä kertaa Elise H:n kohdalle, jolle lähtee Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle.  


Ihanaa viikonalkua ja onnea voittajalle!

SHARE:

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Ehkä-kasvihuone ja arvontamuistutus

Kunnollisen kasvihuoneen valinta ja perustus ei ole ihan pikkujuttu. Kuumeilin kasvarin perään jo toissakesänä. Ajatus on lämmennyt hiljalleen, rahapussi kasvanut kasvarin verran ja netti sauhunnut kuumana eri malleja vertaillessa. Nyt haave vaikuttaisi jo ihan realistiselta. Kesäpainotteisen työn lomassa olen todennut, että liian tarkkoja aikatauluja on turha itsensä (ja perheensä) kiusaksi turha naulata. Olen huomannut, että minusta saa vähän turhankin tavoitehakuisen kuvan. Taatusti olen sitäkin. Mutta olen myös joustava. Jos tässä nyt aikataulut pettävät ja komea lasiansari ei korista pihaa ensi kesänä, se ei ole maailman loppu.


Meillä on siitä hankala tilanne, että kaikki valtavan kokoiset puut oli välttämätöntä kaataa, jos kasvarin mielii hankkia. Pelkästään niissä olisi pilkottavaa yhden kesän verran. Vanhat koivut pudottavat isoja oksia myrskyissä. Niiden kaataminen kymmenen vuoden päästä + pieni lasinen talo ei myöskään kuulostanut houkuttelevalta yhtälöltä. Projekti on siis edennyt jo puun kaatojen verran. Uskallan varovasti toivoa, että puusavotta on apujoukkojen avulla pääsiäisenä ohi. 


Haluan ehdottomasti ottaa talon arkkitehtuurin huomioon mallia valitessa. Lähes musta tai vihreä malli tuntuisi parhaalta parilta. Nukkumaanmeno tuottaa tällä hetkellä hieman vaikeuksia, kun mallaan kasvihuonetta ja uusia kasvulaatikoita pitkin alapihaa. Olen ristinyt projektin mielessäni ehkä-kasvihuoneeksi. Homma poikineen on silloin paineettomampi. Töitä kasvarin perustamisessa nimittäin riittää. 


Muistuttelen vielä meidän ihanan Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle kirjan arvonnasta, johon on aikaa osallistua vuorokauden loppuun. Palaan huomenna ja katsotaan kuka meidän hyötyaiheisen järkäleen voittaakaan.

Leppoisaa sunnuntaita!


SHARE:

Onni on vapaa viikonloppu

Viikonloppuja osaa arvostaa, kun niistä on hetkeksi luopunut. Moni uusi ja pidempäänkin tahkonnut yrittäjä tunnistaa ajan lipsumisen käsistä. Ja sen miten vuorokaudesta tuntuu loppuvan tunnit. Parissa vuodessa tuntuu löytyneen rytmi, jossa viikonloput uskaltaa pitää vapaana tai korvata parilla vapaapäivällä viikolla. On ihanaa suunnitella ihan omia ja perheen juttuja. On mitä odottaa!


Kello ei ole vielä kymmentäkään ja olen jo ehtinyt kuvailla, syödä rauhallisen aamiaisen ja blogata. Koti on jo siisti ja kohta voi suunnata lenkille. Kaikille perheenjäsenille on tiedossa jotain kivaa. Myös Nessa the Rescuedogille, joka tapaa siskonsa tänään ensimmäistä kertaa sitten Viipurin päivien. Voi miten se ensimmäiset päivät kävi itkemässä peilikuvalleen. On jännittävää tunnistavatko lähes viisikuisena erotetut siskokset toisensa. 


Kasvihuonehaaveen tieltä kaatuneet täysikokoiset riippakoivut tietävät risusavottaa molemmille päiville. On käsittämätöntä paljonko kuudesta koivusta tulee puuta, risua ja roskaa. Mutta se on vapaa-aikaa ja yhteistä laatuaikaa puolison kanssa. En ole tosin ole ihan varma miten laatuajaksi puoliso sen laskee. Heh! Jos vielä ehdin kipaista kirpparille ja leipoa, voin kutsua viikonloppua täydelliseksi.


Mitä teillä on suunnitelmissa?
SHARE:

torstai 23. maaliskuuta 2017

Kevätilme keittiöön

Keittiö muuttui kertaheitolla keväiseksi parketin uudella maali- ja tapettipinnalla. Tumma parketti sai väistyä valkoisella maalikerroksella, ja tuntuu, että koko keittiö tulvii nyt valoa. Pesussa olleet valkoiset verhotkin saivat jäädä kaappiin lepäilemään kesän ajaksi. Niin ihanalta valon määrä tuntuu.


Tarkkasilmäisimmät lukijat ehtivät jo kysellä pari postausta sitten taustalla pilkottavan lehtitapetin perään. Isot viherkasvien lehdet valkoisella pohjalla tuntui saman tien omalta. Ja niin minä vuosikaudet vannoin, että vihreä kuuluu vain puutarhaan. 


Kaksi isoa Ikean juuttimattoa sekä iso valkoinen vitriini olivat meillä jo aiemmin keittiössä. Pientä rymsteerausta sekä tuolien vaihto muutti ilmettä aikalailla. Olen jo pitkään haaveillut valkoisesta lattiasta ja se mielessä oli ajatus kerätä kirppikseltä eripari tuoleja. Neljä vanhaa venäläistä tuolia löytyivät sen sijaan Facen roskalavaryhmästä. Ja ne ovat ihanat! Pinnatuolit löytyivät pilkkahintaan kirppikseltä. Myös aiemmin näkynyt ruskea lipasto on löytö pikkurahalla. Kuten myös vitivalkoinen pöytäliina sekä rottinkinen nojatuoli. Joten edulliseksi tuli tämä uudistus. 


Siedän keskeneräisyyttä hyvin. Minulle riittää, että on puhdasta. Maltan odottaa, että löytö tulee kohdalle, kun kierrän kirppiksiä tietty kaluste mielessä. Pöytää tässä vielä odottelen. Tuolit odottivat autotallissa vuoden ennen kuin ehdin parketin maalata. 


Jos nyt saisin myös uuden keittiön, tekisin taatusti toisenlaisen valinnan. Oli kuitenkin yllätys miten paljon ympärillä olevat uudet pinnat raikastivat myös 10 vuotta vanhan keittiön. Pesen kaapin ovet kerran viikossa mikä tietysti osaltaan pidentää keittiön ikää. Pinnoista huolehtiminen on peruja äidiltä, jolta olen oppinut mikä merkitys nimenomaan pesemisellä on talon pintojen iässä.


Ja mitä olisi keittiö ilman viherkasveja? Osa esikasvatuksistakin majailee keittiössä, mutta tänä keväänä en halua täyttää keittiötä pikkutaimilla vaan nauttia uudesta ilmeestä ihan tällaisenaan. 


Aurinkoista torstaita!


SHARE:

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kirja-arvonta!

Miten olisi kirja-arvonta? Vuosi sitten ilmassa oli jännitystä, kun Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle näki päivänvalon. Maria Kesäsen ja Hanna Sumarin kanssa tehty kirja on henkilökohtaisin työni mitä olen ikinä tehnyt. Niin paljon kirjan teko ottaa ja antaa. En muista ikinä esikasvattaneeni niin paljon vihanneksia kuin kirjantekokesänä. Toki tämä kevät taitaa lyödä senkin kevään ennätyksen. Meillä on Marian kanssa taas luvassa mahtava työprojekti ensi kesälle. Ihanaa vaihtelua kasvattaa kesäkukkia!

kuva: Kirsikka Simberg

Arvonnan säännöt:
Yhden arvan saat olemalla tai liittymällä blogini lukijaksi. 
Toinen arpa on tarjolla liittymällä Facebookissa blogini seuraajaksi.
Kolmannen arvan saat seuraamalla blogiani Blogit-sivustolla.

Muistathan ilmoittaa monellako arvalla olet mukana.


Arvonta päättyy 26.3. klo 24.00

Aurinkoista viikon jatkoa ja onnea arvontaan!

SHARE:

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Mitä minnekin

Keittiöpuutarhan kukat tuottavat päänvaivaa joka vuosi. Otan homman ehkä turhan tosissani, mutta ra-kas-tan suunnitella yksivuotiset kukat joka vuosi uudestaan. Haluan kokeilla, yllättyä ja nähdä uutta. Ja joka vuosi huomaan harhautuvani askel askeleelta kauemmaksi perinteisistä keittiöpuutarhan kukista. Haittaakse?


Tuoksuherneen tilalla kasvaa ruusunätkelmä, joka muistuttaa niin kovin tuota yksivuotista sisartaan, että harva edes tajuaa eroa. Neidonkukat ja punakosmoskukat ovat jo täysin vakiintuneet kesäasukit kasvulavoissa. Olen kokeillut myös huovinkukkaa ja markettaa mitkä upposivat hienosti muiden sekaan. Vaan mieli halajaisi vielä jotain uutta ja koreilevaa.


Keittiöpuutarhan kukista iisoppi, vaalea ja punertava krassi, kermanvaalea kehäkukka sekä yksinkertaiset samettikukat ovat saaneet luvan toimittaa oikeiden keittiöpuutahan kukkien virkaa. Harrastamisessa parasta on juuri se, että valinnat saa tehdä ihan itse. Kannustan asiakkaitakin siihen, että jos jostain oikein kovasti tykkää niin sen saa pitää. Oli se muiden mielestä kuinka pöljä valinta hyvänsä. 


Samettikukan siemenet ovat mullassa nyt. Minä jatkan pähkäilyä. 

Ihanaa viikonloppua!
SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig