perjantai 26. toukokuuta 2017

Herkkuperunat

yhteistyö GreenCare

Kevään ensimmäiset keittiöpuutarhan kylvöt on nyt tehty, kun peruna pääsi laatikoihin kasvamaan. Pähkäilen joka vuosi minne perunaa voisi laittaa lisää (ja mistä muusta luopua), koska tämä on ehdoton hyötyherkkuni. Lajikkeilla testailu on tosi kivaa ja mikään ei ole niin hyvää kuin omat perunat.


Tilasin hyötykasviyhdistykseltä kolme lajiketta. Pink Fir Apple ja Highland Burgundy Red ovat jo vanhoja tuttuja, mutta Epicure pääsi uutena kokeiluun. Lähitaimimyymälästä tarttui mukaan myös Timo, joka on nopeasti kypsyvä peruna. Nämä erikoisemmat kun tuppaavat olla enemmän  tai vähemmän hitaita.


Kasvulavoissa on aiemmilta vuosilta luonnonlannoitettua puutarhamultaa ja luonnonturvetta. Perunalaatikoissa suosin melko turvepitoista ja köykäistä pohjaa. Hyvän startin perunat saavat GreenCaren herkkuperunalannoksella. Samaa lannoitetta voi antaa myös marjakasveille ja hedelmäpuille.  Perunan lannoittamisessa tärkeintä on oikea-aikaisuus ja määrä. Liika lannoittaminen voi hankaloittaa taimettumista. Peruna on tarkka kaveri myös oikeasta lannoitteesta. Liika typpi koituu helposti mukuloiden kohtaloksi, mutta ilmankaan peruna ei pärjää.


Peruna on yllättävän hauskannäköinen kasvi kasvulavoissa. Jämäkkä kasvumuoto ja vihreät lehdet, jotka eivät ränsisty missään vaiheessa on juuri sitä mitä kauniiseen keittiötarhaan kaivataan. Paras palkinto sadonkorjuuaikaan on erikoisen makuinen tai näköinen peruna, jota missään muualla ei voisi maistaa. 


Sitä kohti! Aurinkoista viikonloppua! 

SHARE:

tiistai 23. toukokuuta 2017

Illan hämyssä

Kevään kauneimmat illat osuvat aina samaan aikaan fritillaarioiden eli kirjopikarilijojen kanssa. Aurinkoisten päivien iltoina valo on matalalla ja sen sävy on sinertävä. Syyskesän herkkuiltoihin verrattuna nämä kevään kauneimmat päivät ovat laskettavissa vain muutamissa. 



Löydän itseni joka kevät konttaamassa kameran kanssa, kun näiden kaunokaisten aika on. Shakkiruutukuvio kukinnan pinnassa jaksaa viehättää vuodesta toiseen. Myös heinämäisen kevyt habitus on aina makuuni. En ole käynyt nuuhkimassa näitä. Olen ymmärtänyt, että ne haisevat kissanpissalle.



Istutan näitä joka vuosi lisää ja nyt niitä nousee iloisesti lähes joka puolella tonttia. En ole huomannut, että ne olisivat vielä siementäneet. Näitähän tapaa varjoliljan tavoin ojissa silloin tällöin asutusten lähellä, kun siemenet kulkeutuvat tuulen mukana. 


Tiesittekö, että kirjopikarilija on Ahvenmaalla rauhoitettu? Näitä tuotiin muualta Euroopasta Ruotsiin jo 1600-luvulla. Ajatelkaa, että naapureilla oli kunnon puutarhoja jo silloin. Olisiko sieltä kulkeutuneet viemisinä myös saarelle? Olisi ihana nähdä laajalle levinnyt villikasvusto.


Aurinkoista keskiviikkoa. Kuvauskelpoinen ilta taas tiedossa!

SHARE:

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Maailman kaunein puu

En ollut tajunnut edes haaveilla näkeväni täysikasvuista magnoliaa kukassa. Ja vielä Suomessa. Niin hullulta ajatus tuntui. Olen ollut tietoinen siitä, että Mustila Arboretumissa on isoja magnolioita. Mutta en ollut käsittäny miten isoja. Ja minä näin sen isoimman täydessä kukassaan. Maailman kauneimman puun.


Yksi työni kivoimmista puolista on se, että päädyn jännittäviin paikkoihin ja saan kokea puutarhaelämyksiä muuallakin kuin omalla kotipihallani. Olin lauantaina kertomassa hyötyviljelystä ja keittiöpuutarhasta Mustilan taimimyymälässä. Myymälää luotsaava Mari Tigerstedt esitteli samalla uudistunutta myymälää ja kierrätti arboretumin alueella. Pääsin myös kurkistamaan heidän yksityispihaansa missä magnolia 'Vanha Rouva' oli täydessä meiningissä.


En tiedä miksi magnolia on niin vaikuttava. Ehkä sen tenho perustuu ohikiitävän nopeaan kukintaan, epävarmaan talvehtimiseen ja suurin kukkiin. Ja mikä pari se oli Mustilan vanhojen rakennusten kanssa! Olin onnesta ymmyrkäisenä ja jokseenkin sanaton tämän näyn edessä.


Mustilalla on ihana historia ja arboretum on itsessään hieno vierailukohde. Taimimyymälä on piste iin päälle. Mukaan lähti puita, ruukkuja ja kesäkukkia. Valikoima on suomalaisittain poikkeuksellinen. Marin lennokkaita ideoita ja innostumista kuunnellessa uskon ja toivon, että Mustilasta tulee meidän puutahaan hurahtaneiden ykkösvierailukohde. Esimakua saatte heidän uusituilta nettisivuiltaan. Jos matka tuntuu ylitsepääsemättömältä, on verkkokauppa onneksi kaikkien ulottuvilla. 


Kukkaisaa ja aurinkoista maanantaita!

SHARE:

perjantai 19. toukokuuta 2017

Hommaa pukkaa

Minusta on kyllä yllättävän kiva tehdä töitä kesällä. Olen virkeämpi ja aikaansaavampi kuin talvella. Päivät tuntuvat niin pitkältä, että illallakin ehtii hyvin ulos pihahommiin. Ammatinvalinnan ainoa miinuspuoli on se, että kaikki kiva tapahtuu samaan aikaan; työt, harrastukset ja kesä. 


Silloin kun kiire ja hommat kasautuvat on, kaaos jotain ihan muuta kuin pelkkää teoriaa. Olen ollut hautautuneena sisälle jo monta päivää putkeen. Kun tänään nenäni ulos laitoin en ollut uskoa silmiäni. Onnessani kiersin pihaa. Edes keskeneräiset pihatyöt eivät häirinneet. Voi kun pääsisi jo käsiksi!


Kesä oli tullut päivässä. Joka puolella pullistelee silmuja, kukat ovat puhjenneet kukkaan ja taimet kurottavat kohti taivasta. Erilaiset narsissit ja aikaiset liljat sekä perennat kukkivat jo. Kirsikkakin aukoo ensimmäisiä nuppujaan. Huokaillen kuvasin pihaa ilta-auringossa. 


Vaikka tämäkin viikonloppu menee töiden merkeissä, tiedän olevani onnekas siitä, että homma ei tympäise. Tänään minut löytää Mustila Arboretumin kevättapahtumasta, missä annan vinkkejä keittiöpuutarhan hoitoon. Minusta on aina ihanaa nähdä lukijoita, joten hihasta saa tulla nykimään!



Aurinkoista viikonloppua!

SHARE:

torstai 18. toukokuuta 2017

Herkkä ja kaunis jouluruusu

Vuokon näköinen jouluruusu kuuluu leinikkien sukuun. Viime vuosina suosiotaan joulukukkana nostanut jouluruusu on samaa vauhtia yleistynyt selvästi myös kotipihoissa, kun monet onnistuvat siirtämään joulukukan pihalle. Näin myös meillä. Vaikka ostotaimiakin saisi keväällä ovat omat taimeni joulun jäänteitä. Lajikekirjon kasvaessa jouluruususta on jalostettu isompia, kerratumpia ja koristeellisempia. Itseäni puhuttelee eniten vanhan roosan sävyt ja yksinkertaiset kukat.


Jouluruusu tarvitsee runsasmultaisen tasaisen kostean paikan missä vesi ei seiso. Myös suojaisuus on tärkeää talvehtimisen kannalta. Omani olen istuttanut puuvartisten kasvien juurelle missä istutusryhmää varten on muutenkin puolimetriä runsasravinteista multaa. Maapohjana on hyvin hiekkapitoinen maa, minkä läpi vesi holahtaa helposti. 


Jouluruusun kukintaa sai tänä vuonna vuonna odottaa tovin. Yleensä pihan ensimmäinen kukkija aloitti kukintansa vasta toukokuun puolessa välissä. Yhtä kaikki ajankohdan kanssa - kunhan kukinta on menestys. Se kun ei ole näiden herkkisten kanssa mitenkään itsestään selvää.


Leppoisaa loppuviikkoa!

SHARE:

maanantai 15. toukokuuta 2017

Rakkaat vanhat omenapuut

Hedelmäpuiden kukinta on yksi kesän isoimmista kohokohdista. Pihamme kaksi jo talon ostovaiheessa ikivanhaa ja huonokuntoista omenapuuta ovat sinnitelleet meillä hyvällä hoidolla 11 vuotta. Viime kesän kukinta oli upein koskaan! Miten sen tein? Muumiotautisten omenapuiden ykköshoitotoimenpide on kerätä rupiset omenat saman tien pois puun alta, jotta kierre ei jatku ja pahene. Tämä on vähentänyt vuosi vuodelta muumiopilkkujen määrää. Vuosittainen kalkitseminen sekä kevät- ja syyslannoitus on kuulunut koko ajan ohjelmaan. Tärkein on kuitenkin puun oikeaoppinen leikkaaminen. Onneksi olin alussa liiankin varovainen. Törmään asiakkailla jatkuvasti siihen, että uuden kiinteistön vanhat omenapuut halutaan hoitaa kerralla kuntoon. Ja sitten se onkin menoa, kun sakset viuhuvat liian tehokkaasti.


Olen luovuttanut sen suhteen, että puista tulisi ilmavia. Leikkaan hieman kevättalvella ja isommin heinäkuussa. Heinäkuinen leikkuu ei kiihdytä puun versojen kasvua niin voimakkaasti. Lisäksi se vähentää sadon määrää, joka puolestaan keventäää oksiin kohdistuvaa kuormaa. Leikkaan latvuksesta 1/3 vuodessa. Siitä huolimatta puut ovat melkoisia risukasoja. Niillä on kuitenkin merkittävä koristearvo pihassa. En luovu niistä ennen kuin on aivan pakko. 


Kirjoitin kattavan postauksen kiinteistön puista Etuovi.comin Parempaan asumiseen-blogiin. Tein sinne myös ensimmäistä kertaa videon. Jutussa on rutkasti vinkkejä kiinteistön ostajalle.

Vaalitaan puita, eiköstä? Sen helpompaa ekotekoa ei voi tehdä. 

Aurinkoista tiistaita!


SHARE:

lauantai 13. toukokuuta 2017

toukokuun toinen viikonloppu

Olen ain kokenut itseni onnekkaaksi, koska saan viettää syntymäpäiväni ja äitienpäivää toukokuussa. Olen ehdottomasti kevään lapsi, joka pursuaa energiaa ja ideoita, kun luonto on heleimmillään. Onko ihanampaa kuin syntyä valkovuokkojen aikaan? Molemmat päivät tuntuvat loputtoman pitkältä. Niihin mahtuu rauhallinen ja pitkä aamiainen, useampi kahvihetki, päiväunet, aikaa perheen kanssa ja pihahommia. Ja tänään toukokuun toisena viikonloppuna olen loputtoman kiitollinen äitiydestäni ja äidistäni.


Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Myös heille, jotka vielä syli tyhjänä odottavat. 
SHARE:

perjantai 12. toukokuuta 2017

kitke, kalkitse, lannoita ja kata


Huolellinen kevätrutiini palkitsee koko kesän. Aikaa se ottaa useamman viikon, mutta en ole valmis tinkimään siitä. Kun piha on haravoitu on aika kantaa multapusseja istutusalueiden viereen. Penkki kerrallaan piha siistiytyy kesää vastaanottamaa. 


Hyvinvoivan istutusalueen salaisuus on laadukkaassa ja hoidetussa kasvualustassa. Perennat, pensaat ja puut on meillä istutettu rikattomaan ja paksuun multapetiin. Siitä huolimatta kunnostan kasvualustat joka kevät. Pilkon vain osan kuivista perennoista takaisin kukkapenkkiin. Kukkavanat ja vaikeasti leikattavat varret siivoan surutta pois. Takaisin kiertoon päätyy vain helposti käsissä murenneltava osa kasvista. Jo tällä menetelmällä aikaa saa kulumaan rutkasti. Hoitakoon komposti puisevat varret.


Silpun päälle ripottelen GreenCaren rakeisen puutarhakalkin ja puutarhan kevätlannoitteen. Kalkki pitää huolen pohjan mururakenteesta, optimoi alustan pH-tason ja auttaa kasveja hyödyntämään niille tarjotut ravinteet. Päälle levitän parin sentin multakatteen luonnonlannoitettua puutarhamultaa.


Multakate on perienglantilainen tapa, josta on tuplasti hyötyä. Se siistii istutusalueet nopeasti kauniiksi ja ravitsee maata. Teen multakattauksen välillä myös kesällä, jos pihaan on tulossa vieraita ja haluan puutarhan nopeasti kauniiksi. 


Kevätrutiinin yksi parhaita puolia on se, että syksyllä vauhtiin päässeet rikat tulee kitkettyä huolella. Tässä  vaiheessa ne on vielä helppo kaivaa juurineen. Nuorena kitketyt rikat iso palvelus kesälle. Istutusalueiden hoito pysyy hyppysissä ja epätoivo ei pääse iskemään. 


Jo aamusta paistava aurinko lupaa hyvää puutarhaviikonloppua.

Leppoisaa lauantaita!

SHARE:

torstai 11. toukokuuta 2017

Hellou Cision!

Kyllä oli yllätys melkoinen, kun meiliin tupsahti tänä aamuna vuoden 2017 Cisionin puutarhablogien listaus. 100% outdoor komeilee siellä kakkosena. Jo piti pari kertaa hieraista. Vaikka tätä hommaa tehdään lukijoita, ystäviä ja puutarhayhteisöä varten niin tottakai tunnustus tuntuu aina hyvältä. Isoin kiitos siis teille kaikille jotka klikkaatte, linkitätte, kommentoitte ja luette.


Onnittelut myös kaikille muille listalle päässeille!
SHARE:

tiistai 9. toukokuuta 2017

Pikkasen paksu

Puutarhabloggajan ja -toimittajan työ on aina ollut ihanan paineetonta verrattuna lukijarunsaampiin blogityyppeihin verrattuna. Kunnes menin telkkariin. Olen saanut useamman huolestuneen ja kiinnostuneen kommentin koskien kameran lihottavaa vaikutusta. Jokainen nainen tuntuu olevan tietoinen siitä, että linssi lihottaa viisi kiloa. Etkö ole huolissasi? Eikö sua haittaa ollenkaan? Aiotko laihduttaa? Ensin ajattelin, että ilmeisesti pitäisi. Mutten sitten oikein ehtinyt, muistanut ja jaksanut. Oli oikeastaan huojentavaa tajuta, että kelpaan itselleni tällaisena.

Olisi melkoista jeesustamista sanoa, etten ikinä olisi huolissani. Lihon joka talvi neljä kiloa. Poikkeuksetta. Ja kesän korvilla se kaikki on sulanut. Olen todennut olevani karhuille sukua tässä asiassa. Olisi upeaa olla viisi kiloa kevyempi ja sujahtaa kokoa pienempiin vaatteisiin. Mutta ei niin upeaa, että jaksaisin vaivautua. Kannan huolta ainoastaan kuluttamastani sokerin määrästä ja sen vaikutuksesta ihoon ja yleiseen hyvinvointiin. Sokeri sopii minulle tosi huonosti, mutta syön sitä siitä huolimatta. 

En tiedä mihin huoli kamerasta perustuu. Olen normaalipainon ylärajoilla ja mielestäni sopusuhtainen neljääkymppiä kolkutteleva varhaiskeski-ikäinen nainen. Ylitänkö jonkun maagisen rajan, jos näytän viisi kiloa paksummalta? Olen nähnyt ohjelman jaksot jo etukäteen ja näytän mielestäni itseltäni. Ihan siltä samalta, jonka aina muutenkin peilistä näen. En näytä täydelliseltä, mutta näytän kyllin hyvältä.  Toivoisin, että me naiset kannustaisimme toisiamme. En usko, että kukaan meistä kaipaa lisää paineita. 


Looooove!

SHARE:

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Hyvin talvehtinut tuoksumiekkalilja

Tuoksumiekkaliljan istutus kuuluu jokaiseen kevääseen. Loppukesä ei vain tunnu samalta ilman näitä hyvältä tuoksuvia ja nuokkuvia kaunottaria. Nopeasti lähes metrin korkeat miekkamaiset lehdet kasvattava kasvi on hieno lisä perennapenkkiin jo ennen kukintaakin. Sen komea lehtimuoto tuo kivaa vaihtelua kasviryhmiin. 


Tähän aikaan vuodesta alan rapistella autotallissa kuivaa tuoksumiekkaliljanippuani. Nostan mukulat ylös ensimmäisten pakkasten aikaan ja lykkään nipun sinkkiämpäriin lehtineen kaikkineen. Ämpäri on lämpimässä autotallissa ilman huomiota tai kuivikkeita niillä sijoillaan kevääseen saakka. Tällä menetelmällä olen onnistuneesti talvettanut tuoksumiekkaliljan jo useamman talven. 


Mielestäni kasvi on helpompi talvettaa kuin daalia. Vaikka tuoksumiekkaliljalle suositellaan samanlaista viileää varastoa kuin daaliallekin, sietää tuoksumiekkalilja selvästi paremmin kuivaa ja lämmintä ilmaa. Mukulat ovat myös melko pieniä ja helppo nostaa. Menetän aina muutaman pikkumukulan talven aikana, mutta hukka on suurin piirtein sama myös daalioilla.


Hyvin talvehtineen mukulan oppii tunnistamaan näppituntumalla nopeasti. Kuorin teille yhden hyvin talvehtineen mukulan. Sisäosa on kiinteä, napakka ja vaalean kellertävä. Kuivunut mukula painuu kasaa ja karisee. Ero on hyvin selvä.


Tuoksumiekkalilja tekee myös sivumukuloita. Talvehtinut mukula kannattaa tutkia kunnolla, koska joskus kuorikasan sisältä löytyy hengissä oleva sivumukula, vaikka isompi mukula olisikin jo menetetty. Tänä vuonna en istuttanut näitä ruukkuun vaan kaikki päätyivät perennapenkkiin. Tämä upea kasvi on myös oiva leikko. Nyt vain odottamaan runsasta kukintaa. 


Ihanaa viikonalkua!


SHARE:

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kyllin hyvää

Kun keli antaa parastaan ja kevättyöt etenevät hyvää tahtia olen tyytyväisin. Se ei tarkoita, ettenkö olisi tänä keväänä haravoinut ja kykkinyt räntäsateessa ja raekuuroissa. Koska niin se meillä täällä menee. En jaksa hermostua keleistä, koska olen vihdoin päässyt ulos lempipuuhani pariin.


Väsähdän nopeasti someen, joka tuntuu monikertaistavan sateiden ja kylmän luissa ja ytimissä tuntuvan kurjuuden. En halua lähteä siihen mukaan, koska siitä tulee vain huono olo. Kesti vuosikausia oppia asennoitumaan pieniin ja isoihin pettymyksiin maltillisesti. Onko märehtiminen tuonut ikinä mitään hyvää elämääni? Siihen on tosi vaikea vastata. Ihan nopeasti en keksi yhtään asiaa. 


Mietin monet asiat sitä kautta mikä on kyllin hyvää. Sitä ovat tällä hetkellä ainakin tämän viikonlopun kestävät lämpimät kelit, askeleen siistimpi sisäänkäynti kuin viime kesänä, lähes kokonaan haravoitu piha ja pala rauhaa kiireen keskellä. Tosi hienoja juttuja ovat perheviikonloppu ja kukkaan puhjennut puutarha. Suureen määrään onnea ei oikeasti tarvita suuria asioita, pienetkin riittävät. 


Asennemuutokset ovat tosi vaikeita juttuja. Ei se minullakaan tapahtunut päivässä, kuukaudessa tai vuodessa. Se oli pitkä prosessi, joka vaati melko raadollista itsetutkiskelua, vähemmän kauniiden piirteiden myöntämistä ja luopumista. Koska märehtiminen tuntui niin tutulta. En osaa sanoa missä vaiheessa muutos tarkalleen tapahtui. Sen huomaaminen oli ennen kaikkea huojentavaa, koska positiivinen elämä on niin paljon helpompaa. Se myös tuo lisää positiivisia asioita ja onnistumisia elämään.


Tiedän olevani monissa asioissa utopistinen, suuruudenhullu ja yltiöpositiivinen, kun unelmoin jostain. Teen niin koska se on hauskaa. Mutta isoin juttu on se, että osaan myös luottaa siihen, että maailmani ei romahda, vaikka suunnitelmat muuttuisivat. 


Ja katsokaa nyt tätä eilisen kukkaloistoa! Nopeasti laskien kymmeniä syitä olla iloinen.

Aurinkoista sunnuntaita!

SHARE:

torstai 4. toukokuuta 2017

GardenLiving - Mikä paikka!

Ehdin ilokseni pyörähtää eilen GardenLiving Viherstudion avajaisissa. Ja jestas mikä paikka! Aika valitettavasti oli taas kortilla ja visiitti jäi turhankin pikaiseksi. Tupa oli täynnä ihmisiä ja ystäviä ja tuttuja oli liikenteessä hurjasti. Pakko oli yksi selfie ottaa mun lempparibloggaajien kanssa. Kukkalan Sanna, Kanelia ja kardemummaa- blogin Maria ja Versoja Vaahteramäeltä-blogin Riina samassa kuvassa. Tarvitseeko sanoa, että naurua riitti!


Mutta itse paikkaan. Ihan uudenlainen ja tervetullut konsepti Suomeen. Saman katon alta saa kaikkea kukkiin ja pihanhoitoon liittyvää palvelua. Itseeni kuitenkin kolahti myymälän tilasuunnittelu, esillepano ja tuotevalinnat. Olisin voinut kotiuttaa näistä ihan kaiken. Pisteet myös rohkeasta industrial-henkisestä paikan valinnasta. Vaikka sijainti on hieman syrjässä niin reissu bussilla tai autolla kannattaa. Suositan ehkä jälkimmäistä. Tuskin poistut myymälästä tyhjin käsin. 


Yrityksen taustalla toimivat Mia Oksanen, Eva Wuite, Kirsti Pentti, Laura Talo ja Saara Räntilä. Hatunnosto hienosta pelinavauksesta. Tällaista on kaivattu Suomeen. 

GardenLiving. Sinimäentie 6, Espoo.

Be there.



SHARE:

tiistai 2. toukokuuta 2017

Luonto kylässä

Blogiani pitkään seuranneet muistavat luontorakkauteni. Olen vuosien saatossa kunnostanut vanhaa ja villiä pihaani asuttavampaan kuntoon. Koko sen matkan on luonnon monimuotoisuuden lisääminen omalla pihallani ollut yksi tavoitteistani. Puutarhaani ovat tervetulleita lähes kaikki eläimet. Kyykäärmeitä ei ole onneksi näkynyt. Se on vähän hankalampi vieras lapsiperheessä. Sen sijaan kaikki lepattavat, pörisevät ja pomppivat ovat tervetulleita. Talvella suojaan kaiken mikä ei ole tarkoitettu heidän syötäväkseen. 


Toiveeni oli lisätä perhoskantaa ja määrää rutkasti, saada lisää pölyttäjiä sekä kutsua pihalle sammakoita ja sisiliskoja. Ja kaikkein suurin toive oli oma pihasiili. Näistä kaikki muu on toteutunut paitsi tuo viimeinen. Toistaiseki yksi piikikäs on vaeltanut pihalla päiväsaikaan. Oma kivikko ja kompostin ohessa oleva risukko ovat tuottaneet tulosta. Kevätsiivouksen aikaan olen törmännyt jo useampaan sisiliskoon. Eilen kylään tuli tämä komea sammakko. 


En koe joustavani mistään. Pari kimalaisen pistoa olen ajan kanssa saanut. Olen hyvä esimerkki siitä miten yksi ihminen voi tehdä ekoteon omalla pihallaan. Olen jättänyt isot nokkospehkot nokkosperhosen toukille tontin laidalle ja siedän rönttöisyyttä mökin takana. Mutta saan vastineeksi niin paljon enemmän. Hedelmäpuissa ja marjapensaissa se näkyy suurempana satona. Mutta ennen kaikkea se tekee minut onnelliseksi. Rakastan seurata eläimiä omissa hommissaan. Ja ajan kanssa ne muuttuvat koko ajan kesymmäksi seurassani. Tämäkin kaveri poseerasi minulle hyvän tovin. Olen tarkka siitä, että en koske eläimiin kuin suojelutarkoituksessa. Saman oppivat myös lapset. 


Aurinkoista keskiviikkoa! Nyt on kelit kohdillaan. 
SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig