SYYSKIMPPUJA

Tuntuu, että olen vääntänyt kimppuja puutarhan kukista koko kesän edestä viimeisen kuukauden aikana. Vielä viimeiset ennen kylmien tuloa. Syksy on ollut mitä täydellisin ja auringonpaisteessa kimppuja on ihana sitoa. Näitä syntyy somisteiksi lehtikuviin ja pääasiallisesti kotiin.

 Rennot kimput purkeissa ovat juuri minun näköisiäni. Syyskukkioiden värit ovat myös ihan parhaat. Vihertävät ja punertavat hortensiat maustettuna ripauksella marsalaa.

 Nämä kimput koristivat tyttäreni syntymäpäiväjuhlapöytää. Kimpun kasvit kestävät hyvin jopa viikon maljakossa. Työnteko on paljon kivempaa kukkien lomassa. Kun piirrän puita. Mitäpä muutakaan? Puutarha kulkee koko ajan matkassa.

Pihakäenkaali on lyömätön kimpuissa joista löytyy myös syyshortensia  'Early Sensationia', jotain ruukkuhortensiaa, purppuraheisiangervoa ja akileijan lehtiä.

 

Näistä on rattoisat työpäivät tehty.

SYYSKESÄN PUUTARHAN TUNTUA

Kesän suurin ponnistus Kirsikkamäki ihastuttaa myös syksyllä. Syyskukkijoita on paljon ja syyskuun lopusta kielivät vain kellastuneet särkyneetsydämet ja kuorikkeellee leijailleet keltaiset lehdet. Gladiolukset ovat lamonneet syyssateissa, mutta kaikesta huolimatta suloinen sekamelska näyttää kivalle.

Hyvämultainen maa on saanut kasvit röyhähtämään jopa enemmän kuin odotin. Pensaiden alustat ovat täynnänsä tuoksukurjenpolvea, suikeroalpia ja pikkutalviota. Rikoille ei ole juurikaan tilaa. 

Puunkuorikate oli paras idea ikinä. Kun työt ovat vieneet, ei kitkemisestä ole tarvinnyt huolia. Vaikka istutusalueet pitääkin kitkeä, on Kirsikkamäki silti huolitellun näköinen.

Kirsikkapuut ovat lähteneet jo kasvuun, mikä yllätti. Siinä missä toisaalla kolmatta vuotta kasvava omenapuu lähti juurtumiseltaan vasta nyt kasvuun, ovat kirsikkapuut jo ottaneet sen kiinni.

Näissä tunnelmissa on hyvä vetäytyä talveksi suunnittelemaan sisäänkäyntiä. Unelmia riittää.

SYKSY VAI SATOKAUSI

 Kun vuosia sitten aloittelin oman pihan laittoa, vietin tässä vaiheessa vuotta syksyä korkeintaan haravoiden. Syyskukkijat toivat hieman puutarhakauden tuntua elämään. 

Vasta hyötyviljely muutti kauden huomattavasti pidemmäksi. Satoa tulee vieläkin reilusti vilpoisista öistä huolimatta. Viime vuonna keräsin viimeisiä lehtikaaleja marraskuussa. 

Keltaisia lehtiä on yhä kaikkialla, mutta jotenkin sitä huomaa käyttävänsä termiä satokausi syksyn sijaan. Syksy on on huomaamatta muuttunut syyskesäksi.

En ollut huolissani sadon määrässä. Joskus ehkä unohtuu, että tällaiset kuluneen kaltaiset kesät olivat arkipäivää vielä omassakin lapsuudessa. Ei ollut megahellekesiä kuten nykyään. Ja satoa on Suomessa silti korjattu jo vuosisatojen ajan. Lämpö tulee harsoilla ja suojakatoksilla. Harsot pysyivät tukevasti paikallaan koko kesäkuun tänäkin vuonna. Ja kasvimaa kiittää näin suloisesti.

Leppoisaa sunnuntaita!

SADEPISAROITA

 Parasta syksyssä on keltainen väri, matalalla paistava aurinko, usva ja sadepisarat. Valo tuntuu tulevan pensaiden takaa sen sijaan, että se paistaisi korkealla. Satunnaisia kukkijoita on vielä yllättävän paljon.

Odotan jo innolla lasten syyslomaa. Kokonainen viikko! Miksi kummassa sellaista ei ollut  oma ala-aste aikanana? Niin hyvä keksintö. 

KAKSIN KAUNIHIMPI

Syksyn alkavat illat ja aamut ovat mitä parhain aika kuvata puutarhaa. Aika usein tulee kameran kanssa hipsittyä pihalle. 

Syksyyn asti sain jännätä toimivatko sinipiikkiputki ja sädepäivänhattu yhdessä niin hyvin kuin arvelin. Minusta ne muodostavat oikein kauniin parin.

Ihanaa alkanutta viikkoa! Tehdään tästäkin päivästä paras mahdollinen.

KESÄINEN TAIMIKASVATUS

Taimimultaa on kulunut pussitolkulla tänä vuonna. Kevään kylvöjen jälkeen olen tehnyt perennakylvöjä ulkona. Kesäkuussa kylvetyt kerratuT 'Nora Barlow' akileijat ovat jo tanakoita taimia. 

Olen kokenut GreenCaren GroBiootti Taimimullan aivan ylivertaisena. 

Multaan lisätyt hyötymikrobit tuntuvat todella tekevän tehtävänsä. Taimet kasvavat tässä selvästi nopeammin. Näitä kesäkylvöjä teen taatusti enemmän ensi kesänä.

Kuvan vaalean korallin väriset unikot on kylvetty heinäkuun toisella viikolla.

Ne ovat olleet hieman unohtuneena parvekkeen kasvihuonekaappiin. 

Sitkeästi ne ovat nojallaan valon suuntaan. 

Syksyn kosteudessa ne on kätevä istuttaa eikä karaisemisestakaan tarvitse kantaa huolta.

Ihana nähdä näiden kukkivan ensi kesänä! 

*tämä postaus on tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa*

SADEHATTUJA

Keli muuttui yhdessä aamupäivässä syksyksi. Parissa tunnissa koivu muuttui keltaiseksi ja varisti lehtiä kasapäin. Haravat on kaivettu taas esiin. Kaunohatut näyttävät nuhaisilta vettä tippuvine terälehtineen. Onneksi on sadehatut.

 Koen pihan onnistuneen, kun se näyttää puutarhalta vielä syksylläkin. Suosikkini on juhannusruusun viininpunainen syysasu. Kukat seisovat vielä ryhdikkäästi ja uhmaavat kylmää ja sadetta.

 

Takana on pitkä kevät ja ihana kesä. Toivon mukaan yhtä kauniin syksyn jälkeen tuleekin jo joulu ja sen jälkeen voi taas kaivaa siemenluettelot ja potit esiin. Hip huraa!

PELARGONI SIEMENESTÄ

 Tammikuun lopussa kylvin siemenet intoa uudesta kaudesta puhkuen. Tarkasti seurasin ja hoidin, kun viidestä siemenestä iti kolme kappaletta. Yksi tarkoin varjeltu taimi kuoli huhtikuussa. Touko-kesäkuussa jo vannoin, että ei ikinä enää. Niin hidasta kasvu oli. 

 Sitten tuli elokuun alku ja ensimmäiset kukkanuput tähän hentoon honteloon varteen. Niin paljon helpommalla olisi päässyt hakemalla muutaman euron taimen. Mutta annoin kaiken viivyttelyn anteeksi. Niin vaivan väärti. Jokaikinen kukka. Tämän takia tätä jaksan. 

Niin palkitsevaa!

AURINGON KYPSYTTÄMÄT

 Kasvimaa tuntuu elävän täyttää kesää. Auringon paistaessa samettikukkiin tuntuu kuin syksyä ei olisikaan. Kasvimaa tuottaa nyt täyttä häkää sen, mitä olisi pitänyt tulla jo kuukausi sitten. Tomaatteja kypsyy päivittäin. Isot pihvitomaatit jatkavat pullistumistaan, mutta kirsikkatomaatteja saadaan päivittäin.

Tässä satoa pääosin Tomtatosta, eli tomaattiperusta joka tuottaa kirsikkatomaatteja ja perunoita. Mullan alle en ole vielä edes vilkaissut. Kummallisuus, jonka sain ystävältä lahjaksi.

Ihanaa sunnuntaita! Muutaman tunnin päästä aion nauttia puhtaasta kodista, siivotusta vaatehuoneesta, tuoreista lakanoista ja leikkokukista.

PUUTARHAN LUKUJA

 Puutarhan kausi on yllättävän pitkä. Mitä paremmin syystyöt hoitaa sen kivempi on keväällä aloittaa.

Pari tuntia arki-iltoina edistää hommia mukavasti. Otin riskin ja istutin 130 sipulia maahan. Toivon, että tulput eivät lähde kasvuun lämmön takia. Viime vuoden kiireessä sipulit jäivät istuttamatta. Todennäköisesti haen vielä toisen mokoman, sillä eivät nämä riittäneet vielä mihinkään.

Pidän eniten liiloista tulpuista, mutta nyt värikimara oli enemmän vaaleanpunavoittoinen. Lilja- ja ripsureunatulppaanit ovat suosikkejani. Istutusten yhteydessä kitken viimeisiä kertoja kukkapenkkejä. Syksyn sateet saavat rikat aina villiintymään.

Isoin homma on pottien ja ruukkujen pesu, koska niitä on satoja. Nyt on niin lämmintä, että homma hoituu kätevästi letkun kanssa ulkona. Kippaan purkit valumaan ylösalaisin ja niputan ne koon mukaan autotallin ruukkuhyllyyn. Keväällä kiitän itseäni. Näitä kertyy niin paljon, etten tahdo heittää näitä kaatopaikalle vaan mieluummin kierrätän.

Jostain syystä tämä on puutarhatöistä se, joka herättää ohikulkijoissa eniten kiinnostusta.

HABITARE

Habitare 2015 on nyt kierretty. Messuilla kivointa oli tuttujen tapaaminen ja uutuuksien bongaaminen. Blogimaailma on vuosien saatossa tullut niin tutuksi, että lähes joka tapahtumassa törmää tuttuihin naamoihin, mikä on aina kivaa.

Ihastuin eniten minulle entuudestaan tuntemattoman VAJAn tuotteisiin.  Herkät kuvioinnit, maskuulinen muotoilu ja superherttainen suunnittelija olivat messujen parasta antia.

 VAJAn Sirkus astiasto ja uutuus joulukoristeet

Destinyn tyynyt ja Ceramicon raastimet
 

Minna Siltala-Nyman ja Piia Ouri olivat tehneet oivaltavan sammalräsymaton messuille.

Marimekon kasviseinä ja suunittelja Aino Michelsenin tuoli ja lamppu

Olin ilahtunut viherkasvien määrästä, joka on selvästi nouseva trendi. Veikkaan, että messujen kuvatuin tuote oli tänä vuonna tuo Michelsenin tuoli. 

MINÄKIN ONNISTUIN

Olen aina ihaillut blogeja, joissa on upeita makrolinssillä otettuja lähiksiä perhosista ja muusta faunasta. Omat kuvat muistuttavat aina enemmän ja vähemmän "Löydätkö kuvasta perhosen"-otoksia.

Mutta nyt on kuulkaas toisin! Katsokaa näitä. En voi itsekään uskoa todeksi.

Kyseessä ei ole uusi kamera vaan jotakin niinkin mystistä kuin vierailu ystäväni Kanelia ja kardemummaa-blogin Marian luokse. Siellä oli minttukasvusto väärällään perhosia. Valehtelematta kymmeniä samaan aikaan. Rymistelin kuin hirvi mintuissa ja katsokaa näitä penteleitä... Ne poseerasivat. 

 

 Myös kimalaiset halusivat poseerata. Ne luulivat minua Mariaksi.

Näitä kuvia on nyt ruututolkulla. Joten laitan vielä ainakin kaksi. Kyseessä ei ole sama perhonen, vaikka ne näyttävät kovin samalle.

Aivan käsittämätöntä. 

PERUNA

Loppukesän sadosta minua on aina ilahduttanut eniten peruna. Perheemme on todella allerginen ja nyt kun kuopuskin voi vihdoin syödä perunaa, on meillä juures jota koko perhe voi syödä. Ja tätä menee. 

Kesä on siitä ihanaa aikaa, että omalla kasvimaalla voi kasvattaa lajikkeita, eikä tarvitse tyytyä kaupan perunoihin, jossa usein on tarjolla vain 'kiinteä' ja 'jauhoinen'.

Kaksi kesää meillä on kasvanut Gobbas gårdin perunoita. Lajikekirjo on mitä mahtavin! Tilalla viljellään vain niitä kaikkein herkullisimpia. Tilan emäntä kutsuukin perunoitaan herkkujuureksiksi. 

Nostan hattua sille, että tila vie perunakulttuuria eteenpäin ja tilan kasvit kuuluvat pohjoismaiseen geenipankkiin (NGB). 

Perunan lisäksi tilalla viljellään härkäpapu 'Ukkoa'. Ukkoja vilahti meilläkin perunavakojen väliin kevätkylvöjen aikaan. Ukon siemeniä oli niin reilusti, että halusin kokeilla sitä myös parvekkeella vahapavun seurana. Komeasti onnistui sielläkin. 

Rakastan erityisesti perunoiden lajikenimiä: Shetland black, Duke of York, parsaperuna,... Tekee mieli kokeilla ihan kaikkia mahdollisia!

  

Tein lasten riemuksi ohuita siivuja pikkuperunoista. Paistoin ne oliiviöljyssä ja ripsautin suolaa päälle. 

Oli kyllä pakko päästä jaolle itsekin.

 

Jos haluat päästä maistamaan perunoita ta löytää Gobbaksen tilan jälleenmyyjät,

löydät ne kätevimmin täältä.