perjantai 20. lokakuuta 2017

marjakimppu

Sain syksyn kauneimman kimpun naapurin vanhalta rouvalta. En ole tällaista itse keksinyt, vaikka herukoita olen usein poiminutkin. Poikkeuksellisen hyvän visuualisen silmän omaava naapuri on ennenkin yllättänyt minut milloin milläkin ideallaan.


On todellinen onni omata ihanat naapurit. Sain yllätyskimppuni, kun vein turvetta rouvan talvisäilöön meneviä daalioita varten. Kimppu on kerätty tienvarrelta kasvavista villeistä punaherukoista. Sisällä nämä tiputtavat marjansa nopeasti, mutta ulos ruukutuspöydälle kimppu on mitä mainion. Sisällä nämä ehkä toimisivat, kun suihkuttaisi roiman määrän lakkaa päälle.


Herukan oksat ovat koristeellisia sellaisenaan. Olen kerännyt käkkyräisiä oksia usein talviasetelmiin. Kevättalvella leikkaan muutaman oksan ja hyödän ne sisällä. Tuoksu on aivan ihana. Mustaherukalla se on vielä voimakkaampi. 


Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

torstai 19. lokakuuta 2017

hetkessä

Terveisiä syyslomalta! Kotipäivät ovat vierähtäneet lähinnä keittiössä, mopin varressa ja kirjaa kirjoittaessa. Paksuturkkinen koiramme päätti loman kunniaksi aloittaa vuoden toisen karvanlähtökierroksen. Ihan vaan jotta karvapallojen keskellä voisi hengittää, saa imuria ja moppia heiluttaa melkoisen paljon. Mikäs tässä lomalaisella, kun aikaa on loputtomiin. 


No ehdin minä pullaakin ohimennen leipoa, kun on niin siisti kotikin, että kelpaa. Samalla olen lähinnä miettinyt, että voisihan sitä olla ulkonakin, kun on niin hyvä kelikin. Mitä jos vaikka repäisisi ja tekisi talven havukoristeet jo nyt, kun ulkona tarkenee vielä ilman hanskoja. Perinteisesti teen niitä, kun lämpötila laskee nollan tuntumaan tai ensilumi kolkuttelee ovella.



Lapset ovat olleet kovin onnellisia ihan vain vapaista ja yhdessäolosta. Iloon on riittänyt kasa äänikirjoja kirjastosta, pulla, leffaillat kotona ja halkojen kanniskelu talvisäilöön. Eli aika simppeleitä juttuja.


Mitenkäs teillä syyslomailijat, mitä te olette saaneet aikaiseksi?

Aurinkoista viikon jatkoa!



SHARE:

tiistai 17. lokakuuta 2017

Koti ja kynttilät

Blogeissa ja muuallakin somessa vilisee kaikenlaisia hyggepostauksia, joissa on ihania kukkia ja kynttilöitä. En ihmettele ollenkaan. Kun keli viilenee, huomaan huomaamattani järjesteleväni tasoille erilaisia asetelmia, jotka liittyvät kynttilöihin tavalla tai toisella.


Minulla on melkoiset varastot erilaisia valkoisia kynttilöitä, joita kuluu meillä syksyn ja talven mittaan pakettikaupalla. En tiedä mitään rentouttavampaa kuin siistin kodin, takan ja kynttilöiden yhdistelmän. Samaan saumaan iskee jouluvaihde päälle hiljalleen. Tiedän, että moni karsastaa tätä varhaista joulusta iloitsemista. En koe sen olevan keneltäkään pois, jos joku haluaa fiilistellä talven lämpöisintä juhlaa jo etukäteen. Pakko myöntää, että ostin jo ensimmäisen ruotsalaisen joululehden.


Tämän hetken käytetyimmät kynttilänaluset ovat nämä suorakaiteen muotoiset marmori- / kivipalaset. Ne ovat löytö romikselta, josta aiemmin kerroin. Pesu, kuivaus ja paikka paraatipaikalla. Ei uskoisi että tovi sitten palaset makasivat sateessa romun keskellä. 


Meillä jatketaan tällä mallilla syyslomaa. Hiema kotoilua, ulkoilua, päivän retki, leffa ja rentoilua. Niistä on nyt jokainen päivä tehty viikon ajan. Tuli kyllä tarpeeseen.


Ihanaa viikon jatkoa!

SHARE:

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Juuri oikeaan aikaan

Kävin aamupuhteiksi upottelemassa istutusta odottaneet kukkasipulit. Olen ostanut niitä jo aiemmin, mutta viime vuodesta oppineena olen malttanut odottaa h-hetkeä. Viime kesä oli ensimmäinen laatuaan, kun iso osa istutetuista ei kukkinutkaan. Osasin toki uumoilla pelolla tätä leudon lokakuun vuoksi.


Sipulikukkien istutuksen ajoittaminen voi olla haastavaa. Ilmastonmuuoksen mukana tulleet kelien keikautukset muuttavat vanhoja suosituksia parhaimmillaan joka vuosi. Ei auta kuin seurata keliä ja leikkiä ennustajaa. En usko, että kelit tästä enää ehtivät niin paljon lämmetä, että sipulit lähtisivät kasvuun kuten edellisvuonna kävi. Tänä vuonna en aio menettää ainuttakaan vaivalla istutetuista. 


Viime vuonna tulppaanitta ammottanut monta metriä pitkä perennapenkki sai aimo annoksen lisää sipuleita. Meillä erittäin varmoina kukkineita laukkoja laitoin reilusti. Tulppaaneissa suosin vaaleanpunaista, violettia ja vaaleankeltaista. Ensi keväänä toivon mukaan huokaillaan taas ihastuksesta. 


Ihanaa sunnuntaita!

SHARE:

perjantai 13. lokakuuta 2017

loman kynnyksellä

Syysloma on käsillä ja aurinko alkoi juuri sopivasti pilkistellä. Luvassa on toivon mukaan lasten valitsemia päiväretkiä, paljon ulkoilua ja hyvänmielen puutarhahommia. Näihin luen kaiken mukavan käsillä tekemisen raskaan puurtamisen sijaan. Jos keli on kyllin hyvä, voisin kyllä hyvin siivota keittiöpuutarhan.


Lokakuu on siitä mukava, että ulkona tarkenee ohuilla hanskoilla tai jopa ilman. Tämä on kaikkein paras hetki tehdä havupallot ja -ynnökset. Viimeiset kukkasipulitkin odottavat istuttajaa. Nyt jos olisi oikein fiksu niin tekisi nämä hommat vielä kun keli hellii. Puun suojauksia ja sipulihommia olen turhan usein tehnyt, kun maa on jo jäässä. Josko sitä vihdoin olisi oppinut tekemään kaiken ajoissa.


Siementen keruu on osoittautunut yllättävän haastavaksi tänä vuonna. Jatkuva veden tulo on saa kaiken märäksi ja limaiseksi. Kun keli on ollut vähänkin siedettävä, olen kerännyt suorakylvettävien kesäkukkien siemeniä talteen tulevalle kaudelle. Nyt kun vielä vähän tsemppaa niin ensi keväänä voi taputella itseään selkään hyvästä työstä.



Ihanaa syyslomaviikkoa kaikille teille joille se on jo ajankohtainen. Minut löytää lauantaina aamupäivällä Kauppakeskus Liilasta, jossa jaan vinkkejä puutarhan syys- ja talvitöihin.

Reipasta viikonloppua!

SHARE:

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Vettä kiitos!

yhteistyö Brita

En liene ainoa, joka on saanut opettelemalla opetella veden juomista. On lähes kummallista miten vähällä oikeasti pärjää. Täysin eri seikka miten terveellistä se on. Jos edes litran saisi ohimennen juotua niin, että se ei olisi pakkopullaa. Se mikä tässä pakkopullassa on erikoista, on se, että vesihän on oikeasti tosi hyvän makuista. Ja siitä tulee hyvä olo. Jostain kumman syystä siitä saa silti muistutella itseään.


Selkeä käännekohta veden juonnissa on aina kesän loppuminen. Kesällä tulee juotua tolkuttomia vesimääriä pihalla. Kannan mukana aina jonkunlaista mielellään mahdollisimman isoa vesipulloa, kun olen pihatöissä. Ja kun pihatöitä tulee tehtyä lähes päivittäin, on veden juominen automaatio. Jotenkin se ajatuksella tekeminen unohtuu sitä mukaan, kun auringon säteiden määrä lisääntyy. Kesän loppuun mennessä olen jo autuaasti unohtanut miten sitä sisällä saikaan vesikiintiön täyteen.


Oli aika ottaa esille vanha hyvä tapani vesikannu. Töiden lomassa tulee juotua huomaamatta, kunhan vain muistan laittaa vettä tarjolle. Uutta puhtia hommaan tuli, kun sain kokeiluuni vettä suodattavan Brita fill and serve Mind karahvin.  


Karahvia muistuttava uusi Brita on varsin linjakas  ja kaunis vesikannuksi. Se tekee yllättävän paljon muutakin kuin toimii kannuna. Se suodattaa vedestä pieniä epäpuhtauksia, joita vesijohtoveteen jää. Olen ollut kyllä jo opintojenikin puolesta tuskaisen tietoinen, että meidän varsin juomakelpoisessa vedessä on jäämiä kloorista, raskasmetalleista ja kasvinsuojeluaineista. Viimeinen näistä pitää sisällään melkoisia myrkkyjä varsin huolehtivasta nimestään huolimatta.  


Kun lapset lähtevät kouluun kaivan esiin milloin mitäkin myöhäistä aamiaista, vettä ja kahvia. Keittiön pöytä muuttuu pariksi tunniksi työpöydäksi. Siinä lomassa on ihana syödä ohimennen ja polttaa kynttilöitä. Varsin rattoisaa!


Britan suodatin myös parantaa veden makua ja hajua. Täytän oman kannuni illalla ja laitan sen jääkaappiin. Vesi on kylmää ja raikasta aamulla. Kaveriksi on ehdottomasti saatava sitruunaa tai limeä. Karahvi ja Britan perinteisempi kannu löytyvät esimerkiksi Prisman hyllyltä. 


Joten kippis ja puhtia päivään!



SHARE:

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Talvetuskimppu pelargoneista

Tiesittekö, että pelargonit toimivat upeasti leikkoina? Kun ruukut matkaavat talvetukseen alkaa minulla sakset viuhua. Talvetuskimppu on meillä jo jonkin sortin traditio. Se on ihana tapa hyvästellä kesäkukkakausi.


Ruukuissa on melkoinen raahaaminen talvisäilöön. Samaan syssyyn kanniskelen myös parvekelaatikoiden ja amppeleiden sisällön kompostiin. Loppurupeamana leikkaan itselleni kimpun. Erityisesti sateisen päivän päätteeksi kesän kaunein kimppu tuntui erityisen palkitsevalta.


Pelargoneista muodostuu niiden luontaisen kasvutavan ansiosta pyöreä kimppu, kun varret sitoo tiiviisti yhteen. Ulkonäkö muistuttaa hyvin paljon hääkimppua. Tämän vuoden kimppuun sekoittelin valkoisen, vaaleanpunaisen ja pinkin eri sävyjä useasta eri lajikkeesta. 


Eikö ole kertakaikkisen ihana? 

Ilon hetkiä sateisen viikon alkuun!

SHARE:

perjantai 6. lokakuuta 2017

Leppoisa lauantai

Kasvihuoneen tomaattisato on jotakuinkin korjattu. On jotenkin ihanakin pistää homma pakettiin  jo joiltain osin. Tänä viikonloppuna siivoan kasvarin, heilutan haravaa ja keskityn käsitöihin. Takkatuli ja kuppi kuumaakaan ei kuulostaisi hassummalta.  Kyllä kotona on mukavaa!



Leppoisaa lauantaita!

SHARE:

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Lokakuun kukkia

Syksyn tuntee päivisin jo luissa ja ytimissä asti, kun märkä ja kylmä ovat lähes päivittäin läsnä. Siksi jaksaa ihmetyttää näkymä keittiöpuutarhaan. Oranssikeltainen väriläiskä pihassa kun hehkuu sisälle asti. 


Keittiöpuutarha on kaukana paraatikunnosta, mutta jotain kertakaikkisen viehättävää on tässä rappioromanttisessa vaiheessakin. Kaalit ovat parhaimmillaan ja kukat tuntuvat levinneen joka paikkaan.


Kasvihuoneesta saa yhä tomaattia ja jokunen kesäkurpitsakin on lavoista yhä löytynyt. Maa-artisokkakin on vihdoin herännyt kukkimaan, joten sato on taatusti parhaimmillaan.


Olen käynyt kukkia kuvaamassa myös illan hämärässä. Jätän hiljalleen hyvästejä tälle kaudelle. Onneksi ei ihan vielä tarvitse siivota keittiöpuutarhaa. Sen ehtii vielä kuun lopussakin. 


Ihanaa loppuviikkoa!

SHARE:

maanantai 2. lokakuuta 2017

Jättiverbenat

Meillä on koko syksy ihailtu jättiverbenoiden pitkää riviä. Niiden kauneus tuntuu vain korostuvan moninkertaisesti, kun ruska voimistuu. Vieressä kasvava villiviini on ollut jättiverbenalle huikea pari. Olen asettanut jättiverbenoiden rivistön päätalon ja vierasmökin väliin, jotta kukkia saa ihailla mahdollisimman paljon. Meillä on tähän suora näkymä olohuoneesta. Matkalla mökkiin pitää aina pysähtyä näitä hujoppeja tervehtimään.


Jättiverbenat ovat ostotaimina melko tyyriitä, joten päädyin kasvattamaan kukat itse määrän takia. Kerroin siementen kylmäkäsittelystä jo aiemmin keväällä. Voit lukea postauksen tästä linkistä. Pitkästä esikasvatuksesta huolimatta jättiverbena on kasvattamisen arvoinen. Tämä on kiistatta kaunein kesäkukka jonka tiedän. 


Kasvi kukkii pakkasten tuloon asti ja myös talvetus pitäisi olla mahdollinen. Viime vuoden talvetuskokeilu kyykkäsi huhtikuun paikkeilla. Taimet olivat elinvoimaisia ja työnsivät vihreää talvetuslaatikossaan. Kevät sai ne hyvään kasvuvauhtiin, mutta jotain kummaa tapahtui. Ne vain lörähtivät pystyyn. Samaa on tapahtunut pelargoneille joskus. Hieman kyllä houkuttaisi  kokeilla paria taimea tänäkin talvena.

Pieni kannustuksen ja varoituksen sana on paikallaan tämän kasvin kohdalla, jos mielit esikasvattaa sen itse. Taimet ovat niin surkean pieniä alkuun, että toivo on todella koetuksella. Parimillisiä lilliputteja ihmetellessä on vaikea uskoa lopputulokseen.


Oma arvaukseni on, että jättiverbena yleistyy huimaa vauhtia latva-artisokan tavoin meidän puutarhaan hurahtaneiden parissa.

Aurinkoista tiistaita!
SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig