Hakuropaju - puutarhani kysytyin kasvi

Pikkuinen paju 'Hakuro Nishiki' tuntuu herättävän kysymyksiä vuodesta toiseen. Saan siitä joka kasvukausi kysymyksiä meiliini ja blogiini. Se hämmästyttää myös somen kuvissa muutenkin, kun sattuu vilahtamaan jossakin. Erityisesti sen valkoinen olemus ihastuttaa. Tällainen se on heinäkuusta eteenpäin. Kesän edetessä paju muuttuu koko ajan valkoisemmaksi. 

Hakuropajusta sanotaan, että se ei menesty meidän lakeuksilla. Oma pihani on 1b-vyöhykkeellä, ja täällä pikkupuu on kukoistanut jo viisi vuotta. En ole suojannut sitä koskaan mitenkään. Vahdin ainoastaan lumimassaa, joka kertyy sen päälle. Latvus alkaa silloin taipua ja painua uhkaavasti. 

Hakuron voi istuttaa suoraan maahan tai ruukkuun. Silloin se pitää talvettaa kellarissa, jotta juuristo ei palellu. Paras keino saada se viihtymään, on suojaisan paikan valinta. Koko keskipihassamme on runsasravintenen multamaa, joten kasvualusta puulla on viimeisen päälle. Puuta suojaa kahdelta sivulta rakennukset ja kolmannelta metsikön reuna. Neljännellä sivulla, aivan puun vieressä on suuri katsurapensas, joka on tuo reilusti lisäsuojaa. Tällaisella paikalla minä olen saanut sen menestymään. Varaa siis reilusti multaa ja valitse paikka tarkoin. Meillä pajulle on tarjolla aurinkoa koko päivä, mutta paahteinen paikka ei ole. Hyvin ideaali sijainti mille tahansa aralle kasville. 

Hakuropaju ei ole kallis. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Hakuropajua on ainakin Tahvosten valikoimassa. Taimiston kasveja myydään laajalti monissa puutarhamyymälöissä. 

Aurinkoista viikon jatkoa!

Vasta-alkajan houkutukset

Kun aloitin puutarhani vuosia sitten, olin kirjaimellisesti pihalla siitä mistä aloittaa. En ollut ikinä asunut oma-kotitalossa tai omistanut pihaa. Minulla ei ollut pihasuunnittelijan tutkintoa. Sen sijaan minulla oli 2300 neliötä, jossa kasvoi rikkaa kainalon korkeudelle. Päälle kohosi vanhojen puiden latvustoja. Luontevinta oli yrittää löytää nurmi kaiken alta ruohonleikkurilla. Ja siitä se sitten lähti. Täysillä väärään suuntaan.

Vinkkini kenelle hyvänsä nykyään olisi se, että keskity ensin puuvartisiin kasveihin. Mieti puille paikat, hommaa paljon pensaita, tee tukia ja pergoloita köynnöksille. Sulje silmäsi perennoilta, sillä niillekin löytyy paikka lopulta. Mutta vasta viimeiseksi. 

Minä sen sijaan en voinut vastustaa perennoja. Kukkia oli loputtomasti ja miten kauniita ne olivatkaan. Esikasvatustaitoni juontavat vahvasti noilta ajoilta. Olen kasvattanut valtavan määrän perennoja siemenestä. Useita lajeja, satoja yksilöitä. Olen heikkona metrejä pitkiin penkkeihin. Rakastan erilaisten kasvupaikkojen mahdollisuuksia ja niihin sopivia perennoja. Meni muutama vuosi  ja vasta sitten keskityin kunnoilla puuvartisiin kasveihin. Niille on ollut haastavaa löytää paikkoja jälkikäteen. En henno luopua perennoistani. Sen sijaan siirtelen niitä paremmille paikoille, kun pensaita tulee lisää. Hieman työläs tapa, jota en varsinaisesti suosittele kenellekään. 

Olen siitä onnekas, että tonttiini mahtuu niin erilaisia kasvupaikkoja. On paahteinen ja rutikuiva kivikko, rehevä runsasmultainen keskipiha, hedelmäpuutarhan lehtomainen kasvupaikka ja kompostinurkkauksen syvä varjo. Olen saanut kokeilla monenlaisia perennoja. Jokaiselle on oma paikkansa. 

Pihani on nykyään kuin tilkkutäkki. Sieltä löytyy alkuaikojen räpellyksiä, tunteella sommiteltuja istutuksia. Mutta myös järjellä suunniteltuja alueita ja rakenteita, joita on syntynyt opintojeni jälkeen. Kokonaisuus on kaukana siitä miten nyt kaiken toteuttaisin. Aito puutarha on kuitenkin aina matka ja seikkailu. Siellä saakin olla kerroksia ja kokemuksia. Onneksi niitä mahtuu vielä hieman lisääkin, kun oikein mielikuvitusta käyttää. 

Aurinkoista sunnuntaita! Kevät on ihan nurkan takana.

Maistuva marenki

Postauksistani voi varmasti päätellä, että hiihtoloma on sujunut rattoisasti jälkiruokien merkeissä. Pakko kuitenkin jakaa vielä tämäkin vinkki. Marengin suurena ystävänä olen vastaanottanut ilolla ruokakauppojen laajenneen marenkipohjavalikoiman. Nyt löytyy isoa kakkupohjaa ja pieniä leivonnaispohjia. Ihan pikkukaupoistakin. 

Niin ihanaa kuin marengin valmistaminen kiireettä onkin, on ihanaa joskus myös oikaista. Valmis marenkipohja on juuri tätä. Mitä parhain vierasvara ja sokerihampaan taltuttaja. Päälle riittää kermavaahto, kinuskikastike ja marjat maun mukaan. Kokeile vaikka tätä suolaista kinuskikastikkeen ohjettani jonka löydät täältä. 

Minä suuntaan parhaillani kohti Etelä-Suomea. Onneksi vielä on pari aurinkoista hiihtolomapäivää jäljellä.

Ihanaa viikonloppua!

Loma maistuu

Tiedättekö sen tunteen, kun jossain paikassa, kaupungissa tai maassa on saatava jotain tiettyä herkkua, oli se sitten jälkiruoka, välipala tai lämmin ruoka? Me suuntaamme vähintään pari kertaa vuodessa Savon seudulle vanhempieni luokse. Paikka tarkoittaa minulle lomaa ja lepoa. Niiden jatkeena tulee aina letut ja kinuskijäätelö. Kesällä kylkeen on saatava tuoreita mustikoita, ja letut syödään terassilla järven rannalla. Talvella lettujen kanssa kelpaavat vaikka jäiset tyrnit. Missään muualla letut eivät maistu yhtä hyvältä. Ja loma ei maistu ihan täysin lomalta, jos sitä en saa lettujani. 

Aurinkoiset ja hyisen kylmät terkut Savon sydämestä!

Kevättalven ensimmäiset

Kevättalven narsisseissa on sitä jotain. Mullasta ponnistavat ensimmäiset sipulikukat, ripaus heleän vihreää ja lupaus keväästä. Narsissit voi hyvin kantaa kasvihuoneeseen, kun koira ulkoilee pihalla. Samalla tulee harjattua nurkat.

Voi kevät, tule jo!

Siementen kylmäkäsittely

Kylmäkäsittely on helppoa. Taimet, jotka tarvitsevat kylmäkäsittelyn, ovat aivan turhaan vaikean maineessa. Uskaltaisin mennä jopa niin pitkälle, että kylmäkäsittely on taimikasvatuksen helpoin osa, varsinkin runsaslumisina talvina. 

Laita laakeaan ja puhtaaseen astiaan taimimultaa. Kastele koko multa-ala kauttaaltaan. Kylvä pienet siemenet pinnalle tai upota isommat siemenet siemenen syvyydelle multaan. Anna astian olla sisällä muutama päivä, jotta siemenet ehtivät imeä vettä. Joskus joku voimakas yksilö itää jo tässä vaiheessa.  Puutikku on hyvä apu jolla nostaa pieni alku erilliseen taimiastiaan. Taimi saa jäädä sisälle jatkamaan kasvuaan, kun sisaret saavat vielä lumikäsittelyn. Laatikko saa olla lumen alla 4-5 viikkoa. 

Kietaisen laatikon aina harsoon. Hommaan käy hallaharso tai kasvihuoneen varjostusverho. Lumi ei seiso silloin laatikossa. Lunta saa lapioida reilusti päälle. Jos talvi on huono, käyn aina siirtämässä viimeisiä lumikasoja laatikon päälle. Käy katsomassa vanhassa postauksessani vinkit hallaharson kiinnittämiseen. 

Jos kyseessä on perennan siemenet, saa laatikko jäädä ulos pitkälle kevääseen. Perennan taimet nousevat kun aika on kypsä. Karaisua ei tarvita ja yksilöt ovat supervahvoja, kun ne kasvavat suoraan ulkona. Jättiverbena pääsee sisälle 4 viikon päästä. 

Reipasta viikonloppua! Etelän lapsille ihanaa hiihtoloman alkua! Nautitaan lumikeleistä. 

Ihanaa ystävänpäivää!

Ystävänpäivä rantautui minun maailmaani 25 vuotta sitten. Kouluun tuli postilaatikko johon sai jättää  viestejä ja kortteja ystäville. Rohkeimmat jättivät nimettömiä viestejä salaisen ihailun kohteelleen.  Niihin kirjoitettiin englannin tunnilla 'Will you be my valentine?'. Kortit jaettiin ystävänpäivänä. Miten jännittävää oli saada pikkuviestejä. Siinä missä oma pulpetin kansi täyttyi viesteistä, en voinut olla huomatta sitä, että jotkut saivat vain yhden viestin. Joku ei ollenkaan. Ystävyys on yksi elämän tärkeimmistä jutuista. Siksi toivon sydämestäni, että koulujen postilaatikot ovat pullollaan viestejä tänään. Ja niitä saa ihan jokainen. 

Olen saanut valtavan ihania ystäviä elämääni. Osa heistä on kulkenut matkassa jo kouluvuosilta saakka. Yhtä rakkaita ovat myös aikuisiän ystävät. Vaikka aikaa ei lapsiperheessä ole loputtomiin, on mahtavaa, miten juttu jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Se on tosiystävyyttä. 

Onnellista ja nauruntäyteistä ystävänpäivää!

Päin prinkkalaa!

Kylvöhommat ovat aina ennalta arvaamattomia. Taimien eteen voi tehdä parhaansa ja loppu on kiinni  - noh siemenistä. Pari viikkoa sitten kylvetyt kelloköynnöksen siemenet eivät itäneet millään. Reilu viikko lämmittelyä lattialämmityksen päällä ja ylimitoitettu kastelu sai lopulta 11 kuivahtanutta siementä itämään. 

Yhtään sen paremmin ei mene jättiverbena-osastollakaan. Suomalaisesta siemeniä myyvästä nettikaupasta pari viikkoa sitten tilatut siemenet jumittuivat jonnekin jälkitilausten aallokkoon missä rantaa ei ole näkyvissään. Luvattu parin päivän toimitus on venähtänyt niin pitkälle, että mietin muutanko huolella tehdyn esikasvatussuunnitelman kokonaan. 

Onneksi aloitin tammikuussa. Kesään on vielä monta autuasta kuukautta aikaa mokailla ja onnistua. Oi, Strömsö missä lienet!

Ihanaa viikonloppua!

Frozen Pineapple - mikä juttu?

Jäädytetty ananas on ihan huippu! Ameriikassahan tämä on jo ihan vanha juttu, mutta meille se rantautuu hieman jälkijunassa. Amerikkalaiset supermarketit myyvät ananasta myös suoraan pakkasesta. Meillä se täytyy vielä pilkkoa itse ja lykätä pakastimeen. Mikä tässä on sitten niin kummallista. Rakenne hyvät ihmiset. Pakastettu ananas lykätään blenderiin ja surautetaan. Lopputuloksena on miedon makuinen kuohkea vaahto. Meillä ananasta löytyy pakkasesta nykyään päivittäin. Smoothie on välipalana terveellinen herkku varsinkin hieman vaahtomaisena. Itse juon smoothien muodossa myös päivän terveelliset marjat. Alla ohje tämän päivän sekoitukseen. Se on meidän perheen suosituin versio. 

Mustikka-ananas smoothie

Reilu desin verran ananasta jäädytettyinä paloina

1 dl mustikoita

puolikas banaani

2 rkl sokeritonta maapähkinävoita

2-3 dl makettamatonta mantelimaitoa

Sitten vain surautetaan.

Ihanaa pakkaspäivää!

Hip hei! Uusi kirja tulossa!

Meiltä on Maria Kesäsen kanssa tulossa uusi kirja! Juhlapuutarha on visuaalista tykitystä alusta loppuun. Suuri ja kaunis kirja kätkee sisäänsä loputtomasti kattausvinkkejä, kimppu- ja koristeluideoita sekä ruokaohjeita. Kirja kertoo myös miten kasvatat omat juhlakukat ja laitat puutarhan kuntoon ennen juhlia. 

Kirjan kuvasi pitkähermoinen Jaska Poikonen, joka mukisematta rymysi pitkin pihoja aamusta iltamyöhään. Kuvasimme harvakseltaan, ja päivät olivat pitkiä. Kisakuntoa kysyttiin usein, mutta kun tiimi on hyvä, ei väsymys paina. Naurua piisasi useaan otteeseen lähes itkuun saakka. 

Olen haaveillut tällaisesta kirjasta pitkään. Puutarhajuhlat kuulostavat mielestäni parhailta juhlilta ikinä. Olivat ne sitten isot tai pienet. Halusimme kirjaan ideoita, joihin kuka tahansa voi tarttua. Hyödynsimme pääosin puutarha- ja luonnonkasveja. Kattaukset ovat kauniita ja rentoja. 

Kesä oli yhtä kantamista ja kannattelua. Autolastilliset astioita, tilpehööriä ja kukkia matkasi mukana, kun kuvauspäivä koitti. Tällaisista kesistä jää aina ikimuistoiset tunnelmat. Tekemisen meininkiä, syvää ystävyyttä ja paras tiimi. Niillä aineksillä syntyy ihana kirja. Meidän kirjakesä oli jo toistamiseen viileä. Mutta kun kuvauspäivä koitti, aukeni taivas ja nautimme kesän parhaista päivistä. Jotain taikaa siinä täytyi olla. 

Kirjan kansi on Jaska Poikosen käsialaa. Se on juuri niin kaunis, sykähdyttävä ja erikoinen kuin toivoa saattoi. Onni on kuvaaja, joka lukee kahden idearikkaan ja taukoamatta pölöttävän naisen ajatuksia kirkkaasti. 

Nyt vain odotellaan helmikuun loppuun, että saadaan uutukainen painosta. 

Postauksen kuvat Maria Kesänen, Kati Jukarainen ja Jaska Poikonen. 

Hääpäivänä

Kymmenen vuotta on hurahtanut käsittämättömän nopeasti, kun seura on ollut hyvää.

Ihanaa viikonloppua!