lauantai 7. syyskuuta 2019

Kimppuja ja kirppistelyä

Syyskuuhun tuntuu aina kuluvan sakset ja kimppu, olin sitten puutarhassa, metsässä tai kävelylenkillä. Sidon kimppuja kotiin ja töihin, kuvauksiin ja viikkokimpuksi itselleni. Rohkeus ja luovuus korvaavat tekniset taidot. Onneksi luonnollisuus ja rentous on trendikästä.


Rakastan väri-ilottelua, mutta yhtä lailla toimii yksilajinen heinäkimppu. Syyskuu on ehdottomasti paras aika kimppuainesten keräämiseen, vaikka kukinta puutarhassa hiipuukin. On melkoinen etu, että töissäkin saa leikkiä kasveilla. Kuvausjärjestelyt ovat yksi kivoimmista jutuista töissäni. Tämän viikon sain asetella kukkia ihan kotosalla. Ensi viikolla hurautan taas kuvauspaikalle. 


Viikonlopun olen tietoisesti blokannut työt ulkopuolelle ja keskittynyt kotihommiin, jotta aivot saavat levätä. Ihmeen rentouttavaa oli pakata kirppiskamoja kasaan koko lauantai (mistä sitä kertyykin...). Kohta karavaani strarttaa kohti kaverin pihaa. 3 naisen pihakirppis voi olla menestys tai floppi. Toivottavasti en aja kotiin saman roinamäärän kanssa. Nyt kaikki on kuitenkin lajiteltu ja silitetty, joten tästä on hyvä jatkaa kohti facekirppiksiä (toivottavasti pari ikeaksassillista vajaammalla lastilla). Parasta on kuitenkin 4 tuntia laatuaikaa 2 ystävän kanssa, joiden kanssa ollaan tutustuttu hiekkalaatikolla, kun lapset olivat pieniä yli kymmenen vuotta sitten. 


Toivottakaa onnea! Laitan storyyn kuvia päivän seikkailusta.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

SHARE:

tiistai 3. syyskuuta 2019

Ihanat pelargonit

Pelargonit kukkivat tällä hetkellä niin täydellä tohinalla, että niistä on raaskinut leikellä kukkavarsia myös kimppuihin. Oma tapani on kasvattaa mahdollisimman monia erilaisia pelakuita. Tarjolla on niin paljon ihanuuksia, että en malta olla ostamatta lisää keväisin.


Rentoversoiset villipelargonit ovat aina yhtä ihania. Samalla ne muistuttavat siitä miten monipuolinen ja erikoinen kasvisuku on kyseessä. Vanhimmat villit ovat kasvaneet jo melko suuriksi ja ne eivät kukikkineet mullanvaihdosta ja lannoituksesta huolimatta. Sain keväällä vinkin jakaa (ja nuorentaa) kasvusto. Osaan kasveista tämä tepsikin hyvin.


Suurin osa pelakuista on parvekkeella omassa hyllyssään. Elo-syyskuussa kukkia pursuaa niin, että hyvä kun ohi mahtuu. Yllätyn loppukesästä itsekin siitä, miten paljon taimia todella on. Tämä siksi, että kantoreissuja kohti vierasmökkia saa suorittaa melko monta ennen kuin kaikki kukat ovat lähestyvältä talvelta suojassa. 


Vielä pari viikkoa ja on aika talvettaa pelakuut. Siinä kohtaan napsin kaikki kukat maljakoihin ja sidon talvetuskimppuja. Siitä on muodostunut ihana syysperinne. 


Eniten pidän näistä vanhoista ja hieman käppyröistä pelargoneista. Siksi en raaski leikellä kaikkia pistokkaiksi. Pelakuut saavat puolestani olla korkeita, epäsuhtaisia ja vänkyröitä. Silloin niissä on luonnetta. Se myös kertoo, että ne ovat talvehtineet minulla jo ties kuinka monta vuotta. 


Aurinkoista keskiviikkoa!
SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig