sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Sienestämässä vihdoin

Olen haaveillut sienestämisestä jo pari vuotta. Luontointoilijaksi, joka työkseen pelaa kasvien kanssa päivittäin olen armottoman onneton sienten kanssa. Lähipiiristä ei ole oikein löytynyt sellaista, joka opettaisi ja jaksaisi lähteä mukaan tarpomaan. Mutta nyt löytyi! Ja vielä kaksi kappalein. 


Viikonlopun keli oli kuulas, Lohjan harjuiset maisemat kutsuvia ja metsä pullollaan suppilovahveroita, vaikka kovin on kuulutettu miten huono sienivuosi nyt on. Kyllä meillä kolmella korit täyttyivät mukavasti. Keräsin myös lampaankääpiä ja tatteja. Kaveri varmisti etten myrkytä kotipuolessa ketään. 


Sienestämiseen jää helposti koukkuun. Huomasin tämän jo ensimmäisellä kerralla. Rakastan keräämistä ja luontoa, joten arvasin tämän kyllä jo ennestään minun jutukseni. Sieniä on paljon kivempi kerätä kuin vaikka mustikoita. Ei tarvitse kökkiä niin paljon, tulee käveltyä enemmän ja maisemistakin ehtii nauttia. 


Ehkä parasta oli kuitenkin se, että oli aikaa. Oli aikaa jutella, kulkea rauhassa ja olla läsnä. Itselle ja muille. Ehkä se korostui, koska olen tavannut ystäväni töiden kautta. Sellaisten työn, jossa painetaan tukka putkella, kannetaan kerrastalon painoista vastuuta ja puserretaan järjettömiä tuloksia. Toisaalta, oli mahtavaa huomata, että myös sellaisessa työssä ehtii kohdata toisen ihmisen niin hyvin, että on kivaa painella myös sieneen yhdessä. Ei tarvetta katsoa kelloa. Kunhan osaa suunnata takaisin lähtöpisteeseen, se riitti. Mukana oli tietysti kahvit ja eväät, jotka nautittiin kallion harjalla auringon paistaessa kasvoille. 


En ole mitenkään villinä sieniin. Nautin keräämisestä enemmän kuin syömisestä. Onnistuin kuitenkin tekemään tosi hyvän piirakan suppilovahveroista (joista käytin jokaisen keräämäni). Pohjassa maistui voi ja porkkana, täytteessä pinjansiemenet, parmesaani, timjami ja rosmariini. Erittäin onnistunut kokeilu. Isot valkoiset ajattelin pilkkoa risottoon. Katsotaan mitä siitä tulee. 


Sienireissun ajoitus oli täydellinen, koska seuraavana päivänä oli tiedossa vieraita. Toivoin saavani saalista sen verran, että saan piirakan pyöräytettyä. Aika täydellistä!
 

Ehkä rohkenen mennä sieneen myös yksin koirareissulla. Aloitan helpoista kuten tateista ja suppilovahveroista. Haluan löytää syksyn aikana vielä muutaman kanttarellin. Mustatorvisieni olisi jo melko komeaa! Mitä te olette saaneet, onko sienivuosi todella niin huono mitä on mainostettu? Meillä ainakin oli hyvä tuuri.



Ihanaa viikon alkua! Muistakaa mennä luontoon. Siellä on aika täydellistä juuri nyt. 



SHARE:

tiistai 24. syyskuuta 2019

Joko heipat daalioille?

Yksi riittävän kylmä yö, ja daaliani nuupottavat tällä hetkellä mustina ja lähes kuolleina. Näin ei ole käynyt ikinä syyskuussa. Seurailin kyllä säätiedotteita, mutta toivoin, että lämpötilat eivät putoaisi nollaan. Varsinkin, kun seuraava lämpöaalto lähestyy jo. Harsottamaan en viitsinyt enää alkaa. 
  

Kivoin daaliapenkki tänä vuonna oli tämä dramaattinen 'mustavalkoinen'. Lajikkkeet ovat pudonneet kauan aikaa sitten matkasta, koska talvetan juurakot sikin sokin. Tämä penkki on siis jonkun ihan muun suunnittelema kuin minun. Ja ah, miten upea se on!


Saa nähdä virkoavatko kylmää saaneet kaunottaret vielä. Onneksi kävin saksimassa valtavan daaliakimpun juuri ennen kylmää yötä, koska aavistelin tulevaa. Talvetan juurakot joka syksy. Näistä on vielä iloa moneksi vuodeksi, vaikka tänä syksynä lysti loppuisikin lyhyeen. 



Mitenkäs muilla kävi?

SHARE:

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Ei kukkasipulipaniikille

Se olisi taas tämä aika vuodesta. Aika jolloin aiemmin otin paniikkia sadoista sipuleista ja ahdistuin kuinka ihmeessä ehdin upottaa ne jonnekin. Pahimpia olivat krookuksen sipulit. Niitä pieniä penteleitä oli aina 50 pussissa. Vieläkin puistattaa, enkä siksi enää osta niitä. Onneksi jo istutetut krookukset nousevat uskollisesti vuodesta toiseen. 


Tänä vuonna kieltäydyn ahdistumasta edes siitä, etten taaskaan jaksa tilata erikoisempia lajikkeita maailmalta. Herkuttelen kyllä kuvilla ja rakastan surffailla puutarhanettikaupossa. Sen sijaan otan mitä marketit antavat. Jos tarjolla ei ole mitään kivaa ja laadukasta, en sorru ostamaan homeisia tai tylsiä sipuleita. Kunnollisia löytyy taatusti jostain toisesta lähikaupasta.


Viime vuodet parhaaksi kikaksi on osottaunut se, että ostan kerralla korkeintaan 100 sipulin erän. Nyt mukaan lähti yksi laukkasekoitus, kerrottuja, ripsureunaisia ja liljan mallisia tulppaaneja sekä erilaisia narsissilajikkeita.


Narsisseihin aloin satsata kunnolla vasta toissa syksynä. Lajikkeita on nykyään saatavilla muitakin kuin niitä isoja keltaisia torven mallisia. Sipulit kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen. Kun narsisseja on paljon, voi huoletta ostaa joka vuosi jonkun verran erikoisempia tulppaaneja. Ei käy niin paljon kukkaron päälle, kun ei tarvitse joka vuosi koko pihaa täyttää uusilla sipuleilla. 


Aion hakea ainakin toisen satsin vielä. Kirjopikarililjoja on nykyään siellä sun täällä, mutta haluan niitä lisääkin. Lisäksi ainakin yksi isompi satsi tulppaaneja ja ensi kevään runsas kukinta on turvattu.  Kelikin oli mitä mainioin - aurinkoinen ja kirpeä.


Teimme Johannan kanssa jakson kukkasipuleista Puhetta puutarhasta-podcastiin. Samasta aiheesta voi käydä myös lukaisemassa tekemäni artikkelin Versoilevan sivuilta. Voit kuunnella podin suoraan alla olevasta soittimesta. Pitäkää hauskaa kukkasipuleiden kanssa. Keväällä taas ihastellaan yhdessä syksyn ahkeroinnin tulosta.

SHARE:

torstai 19. syyskuuta 2019

Vihreä pelastusoperaatio

Kylmän yön varoitus saa kummasti vipinää viherpeukalon kinttuihin. Vihreiden aarteiden pelastusoperaatioon saa osallistua koko perhe. Niin paljon kannettavaa on vierasmökkiin. Pienet puut ovat käyneet vuosien saatossa jo melko painaviksi. Apu on silloin tarpeen.


Onko tuttua puuhaa? Minä sortteerasin parvekkeelle sisään lähteviä ja lapset kiikuttivat niitä kaksi ruukkua kerrallaan suojiin. Tärkeimmät ensin: Pienet puut ja pelargonit. Sen jälkeen alkaa pudotuspeli. Mikä mahtuu, mitä säästetään?


Verenpisarat osoittautuivat viime talvena niin helpoiksi talvetettaviksi, että ne saavuttivat kertaheitolla saman arvon kuin pelargonit. On mahtavaa, jos edes joitain arvokkaita kasveja saa talven yli säilymään. Näiden lisäksi talvetin myös yhden suuren ruukullisen muratteja, pari verililjapuuta ja sinisarjan. Johan sitä tuohonkin listaan mahtuu.


Sisään mahtuu reilu 30 kasvia. Näistä kuolee noin viisi talven aikana. Silti sisään kantamisen aikaan ihmettelen joka vuosi samaa: minne nämä kaikki mahtuvat? Kukat ja lehdet hämäävät. Kun kasvit alkavat karista, mahtuvat ne sen jälkeen olemaan tiiviimmin kylki kyljessä ja tilaakin säästyy vierasmökin oikeaan käyttötarkoitukseen.



Kerroin instagramin puolella talvetuksistani ja sitä seurasi mahtava keskustelu. Oli yllättävää kuulla, että kommentoijien keskuudessa nousivat erityisesti esiin jättiverbena ja heliotrooppi. Vielä viisi vuotta sitten jättiverbena oli vain harvojen kasvatti. Mahtavaa miten nämä jutut leviävät. 



Mökki pidetään talven yli 10 asteessa, jos vieraita ei ole kylässä. Siirrän kaikki kasvit lähelle suurimpia ikkunoita. Tämän vuoksi vessassakin talvehtii pari suurempaa kasvia. Siellä kun on loistavan kokoinen ikkuna. 


Parin päivän sisään käyn leikkelemässä pelargoneista itselleni kukkakimpun talvetuksen kunniaksi. Kiitos kesä ja kukat!

SHARE:

maanantai 16. syyskuuta 2019

Ajatuksia syksystä

Kerroin instagramin puolella kärsiväni väsymyksestä, joka alkaa aina syksyn saapuessa. Sain postaukseen monta kommenttia ja moni koki tutuksi saman väsymyksen. Osalla se alkaa jo syyskuussa, kun taas monille pimeä marraskuu on vuoden pahin aika.  


Harhautan itseäni keskittymällä kivoihin juttuihin. Kerään kimppuja, koska syyskesä on siihen parasta aikaa. Käyn metsässä taas useammin, koska kostea ja sumuinen metsä tuoksuu hyvältä. Ulkoilu on päiväunien lisäksi paras keino virkistäytyä. 


Osa teistä on ehkä huomannut blogin hidastuneen tahdin. Ensimmäistä kertaa blogihistoriani aikana en ottanut siitä paineita. Poikkeuksellisen työläs kesä vei kaikki mehut, ja mietin, että mitä sitä tyhjästä tiristämään. Nyt pohdin sitä, mikä olisi jatkossa sopiva tahti. Puhelimen jatkuva kilkatus loppui kuin seinään, kun iso projekti päättyi. Nyt on taas tilaa ajatella ja keskittyä muuhunkin.


Olen hiljalleen järjestänyt töitä ja tarttunut kiireisiinpiin. Tästä se taas lähtee. Syksy ja erilainen tahti niin töiden kuin lasten harrastusten suhteen. Esikoinen aloitti yläasteen, mikä sekin tapahtui kuin huomaamatta. On tässä taas sulattelemista. Puhaltelen, ja ajattelen, että kaikki järjestyy. On ihana keskittyä taas enemmän kotiin ja tehdä kotona töitä. Olen aina nauttinut siitä.


Tällaisia ajatuksia syksyn kynnyksellä. Ihanaa viikon jatkoa!


SHARE:

lauantai 7. syyskuuta 2019

Kimppuja ja kirppistelyä

Syyskuuhun tuntuu aina kuluvan sakset ja kimppu, olin sitten puutarhassa, metsässä tai kävelylenkillä. Sidon kimppuja kotiin ja töihin, kuvauksiin ja viikkokimpuksi itselleni. Rohkeus ja luovuus korvaavat tekniset taidot. Onneksi luonnollisuus ja rentous on trendikästä.


Rakastan väri-ilottelua, mutta yhtä lailla toimii yksilajinen heinäkimppu. Syyskuu on ehdottomasti paras aika kimppuainesten keräämiseen, vaikka kukinta puutarhassa hiipuukin. On melkoinen etu, että töissäkin saa leikkiä kasveilla. Kuvausjärjestelyt ovat yksi kivoimmista jutuista töissäni. Tämän viikon sain asetella kukkia ihan kotosalla. Ensi viikolla hurautan taas kuvauspaikalle. 


Viikonlopun olen tietoisesti blokannut työt ulkopuolelle ja keskittynyt kotihommiin, jotta aivot saavat levätä. Ihmeen rentouttavaa oli pakata kirppiskamoja kasaan koko lauantai (mistä sitä kertyykin...). Kohta karavaani strarttaa kohti kaverin pihaa. 3 naisen pihakirppis voi olla menestys tai floppi. Toivottavasti en aja kotiin saman roinamäärän kanssa. Nyt kaikki on kuitenkin lajiteltu ja silitetty, joten tästä on hyvä jatkaa kohti facekirppiksiä (toivottavasti pari ikeaksassillista vajaammalla lastilla). Parasta on kuitenkin 4 tuntia laatuaikaa 2 ystävän kanssa, joiden kanssa ollaan tutustuttu hiekkalaatikolla, kun lapset olivat pieniä yli kymmenen vuotta sitten. 


Toivottakaa onnea! Laitan storyyn kuvia päivän seikkailusta.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

SHARE:

tiistai 3. syyskuuta 2019

Ihanat pelargonit

Pelargonit kukkivat tällä hetkellä niin täydellä tohinalla, että niistä on raaskinut leikellä kukkavarsia myös kimppuihin. Oma tapani on kasvattaa mahdollisimman monia erilaisia pelakuita. Tarjolla on niin paljon ihanuuksia, että en malta olla ostamatta lisää keväisin.


Rentoversoiset villipelargonit ovat aina yhtä ihania. Samalla ne muistuttavat siitä miten monipuolinen ja erikoinen kasvisuku on kyseessä. Vanhimmat villit ovat kasvaneet jo melko suuriksi ja ne eivät kukikkineet mullanvaihdosta ja lannoituksesta huolimatta. Sain keväällä vinkin jakaa (ja nuorentaa) kasvusto. Osaan kasveista tämä tepsikin hyvin.


Suurin osa pelakuista on parvekkeella omassa hyllyssään. Elo-syyskuussa kukkia pursuaa niin, että hyvä kun ohi mahtuu. Yllätyn loppukesästä itsekin siitä, miten paljon taimia todella on. Tämä siksi, että kantoreissuja kohti vierasmökkia saa suorittaa melko monta ennen kuin kaikki kukat ovat lähestyvältä talvelta suojassa. 


Vielä pari viikkoa ja on aika talvettaa pelakuut. Siinä kohtaan napsin kaikki kukat maljakoihin ja sidon talvetuskimppuja. Siitä on muodostunut ihana syysperinne. 


Eniten pidän näistä vanhoista ja hieman käppyröistä pelargoneista. Siksi en raaski leikellä kaikkia pistokkaiksi. Pelakuut saavat puolestani olla korkeita, epäsuhtaisia ja vänkyröitä. Silloin niissä on luonnetta. Se myös kertoo, että ne ovat talvehtineet minulla jo ties kuinka monta vuotta. 


Aurinkoista keskiviikkoa!
SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig