En malttanut vastustaa herkkiä jouluruusuja. Olen hieman hillinnyt ostohalujani lähestyvän reissun takia. Mutta kai sitä pari voi hommata? Pienet ja suloiset joulukukat ovat mainettaan helpompia hoitaa. Matkan ajaksi ne voi siirtää viileään vierasmökkiin. Uskon niiden pärjäävän sen verran.
Tiesitkö että, jouluruusu on leinikkikasvi, eikä suinkaan ruusu? Hidaskasvuisen taimen kasvatus joulumarkkinoille ottaa vuodesta kahteen. Siksi sen hintakin on hieman kalliimpi. Piskuinen kasvi puskee nuppuja paljon. Kukinta voi siksi olla yllättävän pitkä ja komea, parhaimmillaan kuutisen viikkoa. Kuivahtavia lehtiä ja kukkia voi nyppiä pois uusien alta. Jos säästät jouluruusun pitkälle kevääseen, on uusien lehtien määrä ja vaihtuvuus yllättävän suuri. Valoisa ja viileä paikka on kukalle se kaikkein mieluisin. Tasainen kosteus on hyväksi. Tuoreet nuput nuupahtavat helposti, jos kasvi pääseet kuivumaan.
Juurelleen jouluruusut saivat kuusen ja katajien havuja. Erityisesti sinisivyisiä katajia kasvatan erityisesti jouluasetelmien vuoksi. Kuivat kuusen oksat ja kuivatut siemenkodat sopivat kokonaisuuteen.
Jouluruusu on myrkyllinen. Siksi on ihmeellistä, että sitä on kasvatettu aikoinaan lääkkeeksi. Kasvin musta juuri saa aivastamaan. Siitä tulee nimi musta pärskäjuuri. En löytänyt mihin vaivaan kasvia aikoinaan käytettiin. Tietääkö joku muu?
Yritän myös tänän vuonna saada jouluruusun sinnittelemään kevääseen saakka. Aina kannattaa yrittää. Pensaiden juurella kasvista voi saada pitkäikäisen ja kookkaan kaverin.
Ihanaa joulunodotusta!