tiistai 19. maaliskuuta 2019

Pihan täydeltä perennoja

En ole missään vaiheessa unelmoinut helppohoitoisesta puutarhasta. Toive, johon itse törmäsin jokaisen pihan kohdalla, jonka suunnittelin. Itse toivoin pihan täydeltä kukkia, lomittain liukuvia kukinta- aikoja ja nuppuja aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Joskus mietin onko se kaiken työn arvoista, mutta kyllä se on. Erityisesti touko-kesäkuun vaihteessa huokailen sydämeni pohjasta.



En osaa sanoa monenko sadannen taimen kohdalla alkoi tuntua siltä, että kyllä se siitä. Kasvatin suuria määriä perennoja siemenestä joka kevät. Oli satsi ja valikoima miten suuri ja laaja hyvänsä, niin hups vaan, sinne ne humahtivat jonnekin puutarhan uumeniin. Olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, että tilaa on vielä uudelle, mutta valintoja pitää tehdä harkiten. Kaikki maailman kasvit eivät tule pariin tuhanteen neliöön mahtumaan. Monta vuotta kasvaneissa perennapenkeissä on se hyvä puoli, että kasvit siementävät aika lailla. Hommaa voi suitsia leikkaamalla siemenkotia, mutta tiettyjen kasvien annan lisääntyä määrättömästi. Tällainen on esimerkiksi särkynytsydän. Perenna oli viihtynyt pihalla viitisen vuotta, kun siementaimia alkoi ilmestyä. On ollut ihana siirrellä pikkutaimia uusiin paikkoihin. Sen helpommaksi ei perennojen kasvatus muutu. 



Kasvatan perennan taimia siemenestä nykyään pihalla tai parvekkeella. En ole vuosiin kasvattanut niitä kotona. Sisätilat on varattu kesäkukille ja hyötykasveille. Tämän ja monta muutakin vinkkiä kuulet Versoilevan uusimmasta podcastista. Tsekkaa myös Johanna tekemä artikkeli, josta saat poimittua lisää vinkkejä kuvien kera. 


SHARE:

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Pian se alkaa - Kevään puutarhakarkelot!

Huhtikuu lähestyy kovaa vauhtia. Se tietää sitä, että kevään puutarhamessu- ja tapahtumaputki alkaa pian. En malta odottaa mullan tuoksua ja ilmassa kihisevää odotuksen tunnetta. Puutarhaihmiset ovat niin täpinöissään messuilla, että tunnelma ei voi olla tarttumatta. 


Toivon näkeväni tänä vuonna huolella suunniteltuja osastoja, paljon viherkasveja, uusia ideoita ja jotain kekseliästä, joka yllättää minut. Kivointa olisi, jos kasvien joukkoon eksyisi paljon muutakin kuin tulppaaneja ja kevään kukkia. Viherkasvitrendi kulkee niin käsi kädessä puutarhaharrastamisen kanssa, että olisi ihanaa nähdä myös se puoli vahvasti edustettuna kevään puutarhariennoissa. 


Tavoitteena on käydä ainakin parilla messuilla ja tapahtumassa. On aina yhtä kiva törmätä tuttuihin kevään kynnyksellä. Myös ostoslistalla alkaa olla pituutta. 


KEVÄÄN PUUTARHATAPAHTUMIA

29.–31.3.2019 Piha ja Puutarhamessut, Turun messukeskus

4.–7.4.2019 Kevätmessut, Helsingin messukeskus 

12.–14.4.2019 Piha & Koti -messut, Tampereen messukeskus

27.–28.4.2019 Lahden Pihapiiri, Lahden messukeskus

11.5.2019 Kotipuutarha VERSOOo, Konepajan Bruno, Helsinki

16.5.2019 Annalan Taimitori, Annala Helsinki


7.7.2019 Avoimet Puutarhat, koko Suomi

16.–18.8.2019 LEPAA näyttely, Lepaa 


Onneksi vaihtoehtoja on paljon. Toivottavasti löydän itseni mahdollisimman monesta paikasta.

Ihanaa viikon alkua!

SHARE:

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Suunnittele sato

Lavatarhasta - pienestä tai isosta - voi saada tosi suuren sadon, kun suunnittelee istutusjärjestyksen hyvin. Tämä kasviton kuva keittiöpuutarhastani herätti eilen paljon keskustelua instassa. Pohjaa ja kokoa kysellään usein. Hyvä pohjakartta on oman suunnitteluni perusta, kun mietin mitä ja minne kylvän minkäkin verran. 


Varsinaisen keittiöpuutarhan pinta-ala huitelee noin 70 neliön kieppeillä. Yhtään ei voi kyllä väheksyä kasvihuonetta kiertävää metrejä pitkää lavaa. Se on merkittävä lisä kasvualaan. Osa vihanneksista kypsyy kasvihuoneessa.


Väljän rakenteen väliin mahtuu hyvin myös ruukkuja. Syötävien kukkien lisäksi niissä kasvaa esimerkiksi yrttejä, malabarin pinaattia ja milloin mitäkin. Isoissa ruukuissa voi viljellä mitä vain!


Eniten satoa syntyy kuitenkin tekniikalla, jossa hitaita ja nopeita vihanneksia kasvatetaan vuororiveissä. Opin uusimmassa podcastissa, että olen väliviljelijä. Podissa on aiheena 'Succesion planting', jolle en tiedä suomenkielistä termiä. Pointti on kuitenkin se, miten satoa saadaan mahdollisimman paljon. Lue aiheesta lisää myös Versoilevan artikkelista


SHARE:

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Ennen Satoa Tulee Taimi

Kevään kauneimman kirjan titteli menee kiistatta Johanna Vireahon ja Hanna Marttisen uutukaiselle. Tyylikäs, hyvin kuvattu ja jäsennelty kirja on sellainen herkku, että sitä selaa hupiaan monta kertaa. Jokainen sivu on harkiten tehty. Kirja vain soljuu aukeamalta toiselle. On ihana jäädä viipyilemään kuviin. 


Olen lukenut sivuja sieltä täältä aamiaispöydässä. Kirja toimii kronologisesti luettuna tai minun tavallani. Jokainen tiedonmuru koskien taimikasvatusta, on koottu pieniksi kokonaisuuksiksi. Ja niistä paloista syntyy Taimi.


Kirjan tekstit ja stailaus ovat Johanna Vireahon käsialaa. Kuvat on ottanut Hanna Marttinen, joka on tämän hetken kärkinimi suomalaisessa puutarhakuvauksessa. Lyömätön kaksikko. Se näkyy joka aukeamalla. Kirjan on taittanut Satu Kontinen


Kirjassa on käsitelty taimea monipuolisesti. Kaikki alkaa siemenestä, mutta matkan varrella käsitellään myös kasvuolosuhteet, ruukut ja itse taimikasvatus. Mukana on myös kiva esittely esikasvatettavista kasveista kuvineen. Lopusta löytyy myös taimisanasto. 


Taimi on siitä erikoinen teos, että sen perässä seuraa pian Sato. Huipputyypit ovat tehneet kerralla kaksi kirjaa. Ei voi kun hattua nostaa! Odotan jo innolla Taimen seuraajaa. 


Etsikää käsiinne. Lukemisen arvoinen.

Ihanaa viikon alkua!

SHARE:

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Hei me tehtiin Kepparikirja!

Kepparikirja on ollut unelma siitä lähtien, kun ajatus omasta kepparikaupasta oli vasta suunnitteluasteella. Kaavoja oli silloin lähes mahdoton löytää mistään. Tarjolla oli joitain ohjeita, mutta kunnon mallia ei löytynyt mistään. Jokaisen oma malli oli visusti tekijänsä tiedossa. Tiesimme, että emme ole ainoita, jotka ovat olleet alussa samassa tilanteessa. Siitä syntyi Kepparikirja - vinkkejä ja ohjeita keppihevosten tekemiseen.


Viime kesä kului kirjaa kuvatessa, kaavoja piirtäessä ja keppareita ahertaessa. Jännän äärellä ollaan siinäkin mielessä, että minä kuvasin kirjan. Kyllä oli kova paikka. Homma oli ihan erilaista kuin kukkien kanssa. Mutta kaikesta selvittiin. 


Erityisin juttu kirjassa on se, että tein sen äitini Eevaliisan kanssa. On ollut hyvin erikoista ja ihanaa tehdä töitä äidin kanssa. Kaksi aikuista, mutta kuitenkin äiti ja tytär. Myös oma tyttäreni auttoi ja piirsi oman kaavansa kirjaan. Hirnuvilla ja koko kepparitaiteilu on meillä selvästi kolmen sukupolven juttu. 


Kirjassa on useita erilaisia ja erikokoisia keppareita. Jokaiselle hevoselle on myös varusteet. Kirjassa on useita kaavoja ja ohjeita keppareiden lisäksi suitsille, riimuille ja loimille. 


Kirjan älyttömän hienon taiton teki Jouko Luhola. Hänen pistämätön värisilmänsä jaksaa ihastuttaa joka kerta. 


Kirjasta löytyy myös muuta kivaa! Tosiharrastajalle siellä on reissureppu ja kisalaukku. Helpoilla nikkarointiohjeilla syntyy esteet. 


Kirja löytyy jo kaupoista. Sitä saa pian myös Hirnuvillan nettikaupasta. Sieltä löytyy myös tarvikkeita ja keppareita. Kierrämme keväällä myös messuilla Horse Fairissa Helsingissä ja Tampereen Hevoset-messuilla. Kirjaa voi ostaa myös sieltä. 


Kirja on suunnattu keppariharrastajille ja vanhemmille, jotka joiden lapset harrastavat. Kirjasta löytyy taatusti malli jokaiselle, myös pidemmälle ehtineille. Mukana on myös pari tosi helppoa mallia. 


Niin rakas ja ihana aihe kuin puutarha onkin, on kiva joskus hairahtua sivupoluille. Kepparikirja oli superhauska projekti!

Ihanaa lauantaita!

SHARE:

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Herkkä helmililja

Helmililjaa kutsutaan joskus myös toisella  nimellään helmihyasintti. Jotain samaa kasveissa on. Parasta  ovat pienet helmen muotoiset kukinnot. Alkuun kasvi meni meillä puutarhassa muiden joukossa ennen kuin todella huomasin sen. Joskus ihastuminen ottaa aikaa. 

 
Helmililjasta on tullut jonkilainen kevään airue minulle. Sipulikukista tämä on se, joka meille kotiin yleensä ensimmäisenä rantautuu. Sen myötä olen kiintynyt kasviin myös puutarhassa. Tarjolla on erikoisiakin lajikkeita, joita olisi kiva kerätä enemmän. Toivoisin, että niitä myytäisiin enemmän ruukuissakin. Erityisesti vaalenpunainen olisi ihana näin maaliskuussa.


Yksi helmililjan parhaita puolia on sen kuivan paikan sieto puutarhassa. En tiedä monelleko on tuttu asia, että helmililja pärjää hiekansekaisessa kuivassa pohjassa? Meilläkin helmililja on ainoa sipulikasvi, joka kivikossa menestyy erinomaisesti. 


Luulen, että napsin lamoavat kaunottaret pian maljakkoon.

Ihanaa keskiviikkoa!

SHARE:

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Sokerittomat lakritsitaatelit - lue helppo ohje

Sokerittomat, maidottomat ja gluteenittomat lakritsitaatelit ovat supernopeita valmistaa. Tämä helpommaksi ei karkin teko käy. Vegaaninen herkku on niin hyvää, että on vaikea uskoa sen olevan täysin sokeriton. Muitakaan makeuttajia ei tarvita, taateli pitää siitä huolen. 


Näitä herkkuja myydään myös valmiina. Meidän kulmilla niitä ei saa, joten olen ostanut raaka-aineita kotiin riittävästi. Sekin näissä on hyvä. Pussissa myytävät pehmeät taatelit ja raakalakritsijauhe eivät kovin nopeasti vanhene. 


Olen ostanut näitä valmiina pienempinä ja suurempina paloina. Isoimmat ovat kokonaisia taateleita, jotka on pyöritetty lakritsijauheessa. Jos haluat maksimoida lakritsin maun, pilko taateli pieniin osiin. Näin ei tule myöskään syötyä kovin isoa määrää. 


Raakalakristijauhetta on alkanut näkyä lähes joka ruokakaupassa. Purkki ei ole kovin kallis ja jauhe on suht riittoisa. Se maistuu aika lailla samalta kuin jauhe Draculakarkkien päällä. Jauhe on jopa sellaisenaan hyvää. Oikeastaan ainoa asia, joka on sokerittomalla kaudella maistunut karkilta tai samanlaiselta makealta kuin karkit. 


Poista taateleista kivet (jos niissä on sellaiset), pilko paloiksi ja kaada päälle lakritsijauhetta. Pyörittele ja nauti! 


Ihanaa alkanutta viikkoa!
SHARE:

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Vihreää energiaa

Viikkoon on mahtunut niin paljon meininkiä työn puolesta, että alkaa jo hieman painaa hartioilla. Enkä nyt tarkoita mitään hauskaa pr-tapahtumissa juoksemista tai muuta inspiroivaa. Ihan vaan sitä sellaista tavallista, kun tekstiä pitää syntyä nopeammin kuin mieli tahtoisi tuottaa. Selkä huutaa hoosiannaa, koska olen tehnyt kuvituksia huonossa asennossa keittiön pöydän äärellä. Näissä tunnelmissa puutarha-alan sesongin tuntee nahoissaan. Saako aiheesta edes narista? Koska todellakin olen kiitollinen joka ainoasta työstä mitä näppäismistölle päätyy. 


Onko teillä jotain millä piristätte pitkäpiimäisiä päiviä? Koska sotken piirtäessä ja kuvatessa aina, pyrin saamaan aiheesta iloa myös itselleni. Hyllyn päällinen muuttui hetkessä kuvauksen jäljiltä vehreäksi maisemaksi, jota tuijottaa tapetin sijaan. Ihan hirveää luovuutta ja vaivaa tämä ei vaatinut, mutta teki juuri tänä aamuna minut tosi iloiseksi. Kun lähtee viikon kolmanteen päivään kuin urakkahommiin, on kaikki keinotekoinen ja aito piristys tervetullutta. Kyllä sujui kuvitushommat niin paljon iloisemmissa merkeissä. Joku siinä on, että kun järjestää ympäristön seesteiseksi, niin melu päässä rauhoittuu. Tiedän, että en ole ainoa, joka kokee asian näin.


Ja tarvitseeko edes mainita tuoksusta? Sillä keittiössä leijailee nyt vieno perunanarssisin tuoksu, joka siivittää ajatukset valon nopeudella keväiseen puutarhaan.

Ihanaa torstaita!
 
SHARE:

maanantai 25. helmikuuta 2019

Kauanko kesti saada perhosia pihaan?

Perhospuutarha on monen unelma. Siivekkäiden seuraaminen on levollista ja ihanaa puuhaa. Perhoset ovat kauneutensa takia syystäkin tavoiteltava lisä pihaan. Minulla oli jo 10 vuotta sitten tavoitteena lisätä perhosten lisäksi pölyttäjien määrää. Olen tosi kiinnostunut ekologiasta ja luonnon monimuotoisuudesta. Oli kiva ajatella, että omalla pihalla voisi tehdä suuren ekoteon. Perhosten määrä on nimittäin koko ajan laskussa.


En ollut kovin tavoitteellinen eri lajien suhteen. Siirsin pienen alun nokkosta tontin laidalle missä se on saanut kehittyä isoksi pöheiköksi. Tämä tuntuu ihmetyttävän monia. Nokkonen on kuitenkin yksi parhaista kasveista, jolla  houkutella useamman perhoslajin toukkia. En usko, että oli sattumaa, että juuri nokkos- ja amiraaliperhosten määrä lähti ensimmäisenä kasvuun. Niitä on yhä selkeästi eniten.


Nokkosen lisäksi varasin mesikasveja perhosille ja perustin suuria perennapenkkejä. Tuskin on sattumaa sekään, että perhosia on aina eniten kahdessa suurimmassa istutuksessa, jotka ovat aurinkoisella ja suojaisalla paikalla. Kaunopunahatuissa on aina ruuhkaa. Iisoppi ja jättiverbena ovat myös hyviä. Paras on kuitenkin mirrinminttu ainakin meidän pihalla. Mesikasveja on meillä perennapenkeissä, ruukkupuutarhassa ja keittiöpuutarhassa. Ruohosipuli saa kasvaa puhtaasti koristekasvina ja perhosten ilona. Yrtit päästän aina kukintavaiheeseen, sillä perhoset pitävät niistä. 


Sanoisin, että meni noin 3–4 vuotta ennen kuin alkoi tuntua, että kylläpä perhosia on paljon! Nopeasti tai yhdellä mesikasvipenkillä tähän ei ole päästy. Perhosten kanssa samassa suhteessa kasvoi erityisesti kimalaisten määrä. Pihassa käy melkoinen surina koko ajan. 
 
Jos olet kiinnostunut perustamaan oman perhospuutarhan, lue vinkit artikkelista, jonka kirjoitin Versoilevan sivuille. Kuuntele aiheesta myös uusin podcast, jonka teimme Hernepensaskujanteen Johannan kanssa. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä innostuu aiheesta. Täytetään kesä perhosilla!

SHARE:

torstai 21. helmikuuta 2019

Hurmaavan joulukaktuksen hoito ja kukinta

Joulukaktuksen kukinta on aina ollut mielestäni yksi kasvimaailman ihmeellisyyksistä. Suurimman osan vuodesta jopa hieman rujon näköinen kasvi herkeää kukkimaan vuoden pimeimpään. Ja mikä kukinta! Roikkuvat, herkät ja melko suuret kukat ovat upeat. Erityisesti valkoinen kukka on ihana!


Kasvia ei ole vaikea saada kukkimaan. Se on lyhyen päivän kasvi, joten kukinnan edellytys on kuukauden verran niukkaa valoa (alle 12 tuntia päivässä). Se ei Suomessa ole ongelma. Kukinta osuu tyypillisesti hieman aikaisempaan ajankohtaan. Tämänkin kaktuksen pitäisi periaatteessa olla jo levolla. Kun kukinta loppuu, huilaa kaktus hiukan. Silloin on tärkeää olla ylikastelematta. Pikku tilkka harvakseltaan on riittävästi. Veden määrää lisätään, kun kaktus alkaa pukkaamaan uutta versoa. Silloin on aika aloittaa lannoittaminen ja vaihtaa mullat. 


Joulukaktus on siitä erikoinen, että se viettää myös toisen lepokauden, joka osuu heinä–elokuulle. Myös silloin ravinteiden ja vedensaanti säädetään minimiin. On tärkeää hoitaa kaktusta vähän huonosti. Se on edellytys kukinnalle, joka voi jopa toistua vuoden aikana. Vie kasvi kesällä ulos. Se parantaa kukinnan mahdollisuutta. Ulkokaudella vettä annetaan niukasti. Jos lehdet alkavat kipristellä, tarvitsee kaktus vettä lisää. Muuten voit huoletta kokeilla miten kuivilla joulukaktus pärjää. Muista siirtää joulukaktus sisään syksyllä. 


Mitä te tykkäätte kasvista? Minä en osaa oikein päättää. Tavallaan aika karmea ilman kukkia, mutta toisaalta olen alkanut lämmetä tälle pikkuhiljaa. Tämä komeasti kukkiva joulukaktus on äitini. 

Ihanaa viikonloppua!



SHARE:

maanantai 18. helmikuuta 2019

Englantilaisen puutarhan innoittamana

Englantilainen puutarha on loputon inspiraation lähde. Vaikka oma puutarha ei ihan vastaa saarivaltion upeita cottage-puutarhoja, olen tehnyt monia ratkaisuja ja valintoja niiden innoittamana. Isoin juttu lienee rakenteiden ja kasvien luonteva yhdistäminen. Kumpikaan ei näyttäisi niin hyvältä ilman toista. Romanttiset penkit ja kaaret ovat kivoja puutarhassa. Tyyli voi hyvin olla eri ulko- ja sisätiloissa. 


Kasvivalintoihin ovat englantilaiset esikuvat ovat vaikuttaneet paljon. Mitä olisi piha ilman uhkeita pioneja (mieluiten kaikissa eri väreissä). Parin viime kesän aikana olen huomannut innostuvani myös ruusuista. Tontin tyhjä laita sai täydennystä pensasruusuista. Olen jo pidempään miettinyt minne saisin mahdutettua myös pari peittoruusua. 


Rakastan englantilaisten tapaa yhdistellä kasveja. Perennapenkit ovat suuria, kerroksellisia, ilmavia ja näyttäviä. Tykkään itsekin ydistellä kasveja niin, että muutaman taimen ryhmässä voi olla yksinäinen eri lajin edustaja. Kasvit saavat lomittua luontevasti. Pidän elävästä jäljestä enemmän kuin selkeistä rajoista kasvilajien välillä. Väreillä maalaamien on ihanaa myös ulkona. Perennojen väripaletti on ehtymätön.


Koristeelliset köynnöstuet, obeliskit, pergolat ja seinäkkeet kuuluvat ehdottomasti puutarhaan. Voi kun omaani mahtuisi enemmän portteja. Tämä metallinen koukero on suosikkini. Se on kiinnitetty laatikkoon potagerissa. Koristeelliset kasvimaat kuuluvat olennaisesti myös samaan teemaan. 


Näkymät ovat tärkeitä. Kerroksellisuus korostuu suuressa puutarhassa missä näkee pitkälle. Avoimet tilan lisäksi on tärkeää sulkea näkymiä välillä. On kiva, että kaikki ei näy kerralla joka puolelle. Erilaiset kasvien yhdistäminen on taitolaji, jota saa harjoitella varmaan lopun ikää. On ihanaa kun lehtimuodot, kukinnat ja kasvien korkeudet ikään kuin loksahtavat paikoilleen. 


Juttelimme Hernepensaskujanteen Johannan kanssa enkkupuutarhoista myös uusimmassa  Versoilevan podcastissa. Katso Versoilevan sivuilta myös uusin artikkeli, jossa näet Johanna pökerryttävän upeat perennojen kuvat!

Klikkaa soittimisesta playta niin pääset mukaan tunnelmaan. Jos haluat, voit myös ryhtyä podcastimme tilajaaksi SoundCloudissa. Saat silloin aina ilmoituksen, kun uusin podcast on ilmestynyt. Hyviä hetkiä podin parissa!

SHARE:

lauantai 16. helmikuuta 2019

Koristele kukilla

Aidoilla kukilla koristeltu kakku on varmasti yksi kesäisimpiä asioita, mitä ajatella saattaa. Tuoreita syötäviä kukkia on tarjolla vain rajatun ajan. Toivoisin, että muistaisin ja malttaisin tehdä ainakin pari kukkakakkua ensi kesänä. Vesi herahtaa samantien jo pelkkää kuvaa katsoessa. Aidoista mansikoista tehty jäätelökakku, joka on kuorrutettu kukilla. Voi tule jo kesä. Tämä ajatus on käynyt mielessä lukemattomia kertoja. 


Kukilla voi koristella niin monia asioita. Sadonkorjuukoriin olen laittanut rennommin myös ei niin syötäviä kasveja. Hedelmät ja marjat tulee pestyä joka tapauksessa ennen kuin ne menevät suuhun.


Ihastuin kukkakakkuihin palavasti, kun teimme teimme Juhlapuutarha-kirjaa. Ajatuksen siivittämänä istutin monta erilaista pensasruusua tontin vapaalle laidalle. Koska mikään ei ole kakkukukkana näyttävämpi kuin ruusu. 


Pidän vaaleanpuna-violetti värimaailmasta eniten. Yllättävän raikas on myös keltaisten samettikukkien ja orvokkien kuorruttama hekkulautanen. Ensi kesänä ainoa tehdä valkoisen kakun juhannusruusuista. 


Kukkakakut tarjoillaan meillä poikkeuksetta ruusukuppien kanssa. Harvakseltaan käytössä olevat astiat on ihana kaivaa esille kahvihetkeen. Jotenkin tuntuisi haaskuulta juoda kahvit arkisemmista kupeista, kun tarjolla on jotain näin ihanaa.


Ensi kesänä meillä kasvaa kakkuja varten samettikukkia, verenpisaroita, orvokkeja, laventelia, minttua, ruusuja, ruiskaunokkia ja kehäkukkia. 


Onko teillä hurahdettu syötäviin kukkiin? Mitä teidän suosikkiyhdistelmät ovat? Innolla kasvatan listaani, jos saan hyviä vinkkejä.
Ihanaa sunnuntaita!

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig