torstai 19. syyskuuta 2019

Vihreä pelastusoperaatio

Kylmän yön varoitus saa kummasti vipinää viherpeukalon kinttuihin. Vihreiden aarteiden pelastusoperaatioon saa osallistua koko perhe. Niin paljon kannettavaa on vierasmökkiin. Pienet puut ovat käyneet vuosien saatossa jo melko painaviksi. Apu on silloin tarpeen.


Onko tuttua puuhaa? Minä sortteerasin parvekkeelle sisään lähteviä ja lapset kiikuttivat niitä kaksi ruukkua kerrallaan suojiin. Tärkeimmät ensin: Pienet puut ja pelargonit. Sen jälkeen alkaa pudotuspeli. Mikä mahtuu, mitä säästetään?


Verenpisarat osoittautuivat viime talvena niin helpoiksi talvetettaviksi, että ne saavuttivat kertaheitolla saman arvon kuin pelargonit. On mahtavaa, jos edes joitain arvokkaita kasveja saa talven yli säilymään. Näiden lisäksi talvetin myös yhden suuren ruukullisen muratteja, pari verililjapuuta ja sinisarjan. Johan sitä tuohonkin listaan mahtuu.


Sisään mahtuu reilu 30 kasvia. Näistä kuolee noin viisi talven aikana. Silti sisään kantamisen aikaan ihmettelen joka vuosi samaa: minne nämä kaikki mahtuvat? Kukat ja lehdet hämäävät. Kun kasvit alkavat karista, mahtuvat ne sen jälkeen olemaan tiiviimmin kylki kyljessä ja tilaakin säästyy vierasmökin oikeaan käyttötarkoitukseen.



Kerroin instagramin puolella talvetuksistani ja sitä seurasi mahtava keskustelu. Oli yllättävää kuulla, että kommentoijien keskuudessa nousivat erityisesti esiin jättiverbena ja heliotrooppi. Vielä viisi vuotta sitten jättiverbena oli vain harvojen kasvatti. Mahtavaa miten nämä jutut leviävät. 



Mökki pidetään talven yli 10 asteessa, jos vieraita ei ole kylässä. Siirrän kaikki kasvit lähelle suurimpia ikkunoita. Tämän vuoksi vessassakin talvehtii pari suurempaa kasvia. Siellä kun on loistavan kokoinen ikkuna. 


Parin päivän sisään käyn leikkelemässä pelargoneista itselleni kukkakimpun talvetuksen kunniaksi. Kiitos kesä ja kukat!

SHARE:

maanantai 16. syyskuuta 2019

Ajatuksia syksystä

Kerroin instagramin puolella kärsiväni väsymyksestä, joka alkaa aina syksyn saapuessa. Sain postaukseen monta kommenttia ja moni koki tutuksi saman väsymyksen. Osalla se alkaa jo syyskuussa, kun taas monille pimeä marraskuu on vuoden pahin aika.  


Harhautan itseäni keskittymällä kivoihin juttuihin. Kerään kimppuja, koska syyskesä on siihen parasta aikaa. Käyn metsässä taas useammin, koska kostea ja sumuinen metsä tuoksuu hyvältä. Ulkoilu on päiväunien lisäksi paras keino virkistäytyä. 


Osa teistä on ehkä huomannut blogin hidastuneen tahdin. Ensimmäistä kertaa blogihistoriani aikana en ottanut siitä paineita. Poikkeuksellisen työläs kesä vei kaikki mehut, ja mietin, että mitä sitä tyhjästä tiristämään. Nyt pohdin sitä, mikä olisi jatkossa sopiva tahti. Puhelimen jatkuva kilkatus loppui kuin seinään, kun iso projekti päättyi. Nyt on taas tilaa ajatella ja keskittyä muuhunkin.


Olen hiljalleen järjestänyt töitä ja tarttunut kiireisiinpiin. Tästä se taas lähtee. Syksy ja erilainen tahti niin töiden kuin lasten harrastusten suhteen. Esikoinen aloitti yläasteen, mikä sekin tapahtui kuin huomaamatta. On tässä taas sulattelemista. Puhaltelen, ja ajattelen, että kaikki järjestyy. On ihana keskittyä taas enemmän kotiin ja tehdä kotona töitä. Olen aina nauttinut siitä.


Tällaisia ajatuksia syksyn kynnyksellä. Ihanaa viikon jatkoa!


SHARE:

lauantai 7. syyskuuta 2019

Kimppuja ja kirppistelyä

Syyskuuhun tuntuu aina kuluvan sakset ja kimppu, olin sitten puutarhassa, metsässä tai kävelylenkillä. Sidon kimppuja kotiin ja töihin, kuvauksiin ja viikkokimpuksi itselleni. Rohkeus ja luovuus korvaavat tekniset taidot. Onneksi luonnollisuus ja rentous on trendikästä.


Rakastan väri-ilottelua, mutta yhtä lailla toimii yksilajinen heinäkimppu. Syyskuu on ehdottomasti paras aika kimppuainesten keräämiseen, vaikka kukinta puutarhassa hiipuukin. On melkoinen etu, että töissäkin saa leikkiä kasveilla. Kuvausjärjestelyt ovat yksi kivoimmista jutuista töissäni. Tämän viikon sain asetella kukkia ihan kotosalla. Ensi viikolla hurautan taas kuvauspaikalle. 


Viikonlopun olen tietoisesti blokannut työt ulkopuolelle ja keskittynyt kotihommiin, jotta aivot saavat levätä. Ihmeen rentouttavaa oli pakata kirppiskamoja kasaan koko lauantai (mistä sitä kertyykin...). Kohta karavaani strarttaa kohti kaverin pihaa. 3 naisen pihakirppis voi olla menestys tai floppi. Toivottavasti en aja kotiin saman roinamäärän kanssa. Nyt kaikki on kuitenkin lajiteltu ja silitetty, joten tästä on hyvä jatkaa kohti facekirppiksiä (toivottavasti pari ikeaksassillista vajaammalla lastilla). Parasta on kuitenkin 4 tuntia laatuaikaa 2 ystävän kanssa, joiden kanssa ollaan tutustuttu hiekkalaatikolla, kun lapset olivat pieniä yli kymmenen vuotta sitten. 


Toivottakaa onnea! Laitan storyyn kuvia päivän seikkailusta.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

SHARE:

tiistai 3. syyskuuta 2019

Ihanat pelargonit

Pelargonit kukkivat tällä hetkellä niin täydellä tohinalla, että niistä on raaskinut leikellä kukkavarsia myös kimppuihin. Oma tapani on kasvattaa mahdollisimman monia erilaisia pelakuita. Tarjolla on niin paljon ihanuuksia, että en malta olla ostamatta lisää keväisin.


Rentoversoiset villipelargonit ovat aina yhtä ihania. Samalla ne muistuttavat siitä miten monipuolinen ja erikoinen kasvisuku on kyseessä. Vanhimmat villit ovat kasvaneet jo melko suuriksi ja ne eivät kukikkineet mullanvaihdosta ja lannoituksesta huolimatta. Sain keväällä vinkin jakaa (ja nuorentaa) kasvusto. Osaan kasveista tämä tepsikin hyvin.


Suurin osa pelakuista on parvekkeella omassa hyllyssään. Elo-syyskuussa kukkia pursuaa niin, että hyvä kun ohi mahtuu. Yllätyn loppukesästä itsekin siitä, miten paljon taimia todella on. Tämä siksi, että kantoreissuja kohti vierasmökkia saa suorittaa melko monta ennen kuin kaikki kukat ovat lähestyvältä talvelta suojassa. 


Vielä pari viikkoa ja on aika talvettaa pelakuut. Siinä kohtaan napsin kaikki kukat maljakoihin ja sidon talvetuskimppuja. Siitä on muodostunut ihana syysperinne. 


Eniten pidän näistä vanhoista ja hieman käppyröistä pelargoneista. Siksi en raaski leikellä kaikkia pistokkaiksi. Pelakuut saavat puolestani olla korkeita, epäsuhtaisia ja vänkyröitä. Silloin niissä on luonnetta. Se myös kertoo, että ne ovat talvehtineet minulla jo ties kuinka monta vuotta. 


Aurinkoista keskiviikkoa!
SHARE:

maanantai 26. elokuuta 2019

Parveke parhaimmillaan

Parveke otti eilen askeleen kohti syksyä. Kun aika ei riitä oikein mihinkään ja joka paikka on rempallaan, siitä selviää hoitamalla palan kerrallaa. Joten siivosin parvekepuutarhan, lakaisin kaikkien kukkapöytienkin alta, leikkelin ja nypin kasveja. Lisäksi kiikutin petuniat, miljoonakellot ja verbenat kompostiin. Parveke muuttui hetkessä hyvin vihreäksi ja rauhalliseksi. 


Ostin vain pari syksyistä kukkijaa. Pallokrysanteemit ovat ihania, mutta vielä enemmän sykähdytti jättimäinen syysvuokko herkkine kukintoineen. Yhdistin uudet ostokset tummiin koristebataatteihin, jotka pelastin parvekelaatikoista tyhjennysoperaation yhteydessä. 


Tällainen kasvimäärä kerää valtavat määrät leijailevaa roskaa ja siitepölyä. Lakaisuoperaatio ottaa todella aikansa, jos on lorvinut koko kesän. Se fiilis, kun sai heittää vasta ravistetut matot paikoilleen. Ah, ihanuutta!


Kasvipaljoutta ihmetellessä on hurjaa huomata mikä määrä näistäkin on meidän vakiasukkaita. Joka vuosi ostoslista on lyhyempi. Pelargonit ovat talvehtineet jo vuosia pikkupuiden kanssa vierasmökissä. Viherkasvit puolestaan luovat rauhallisen ja vehreän ilmeen koko parvekkeelle. Kasvit kannan sisään vasta syys-lokakuun taitteessa. 


On kiva kasata ja purkaa parvekepuutarha, joka vuosi paloissa. Muuten savotta olisi melkoinen kertarykäisyllä. Poistan hiljalleen kompostiin suuntaavat kasvit. Syyskukkia ei onneksi tarvitse kuin pari. Ilme muuttuu pienellä vaivalla. 



Kuuntele myös Versoilevan uusin podcast alla olevasta soittimesta. Syksyinen ruukkupuutarha valloittaa Versoilevan artikkelissa, jonka kokosin. Käy poimimassa kasvivinkit ja ohjeet ruukkupuutarhan perustamiseen. 


SHARE:

lauantai 17. elokuuta 2019

Punakosmoskukan siemenet talteet

Keräsin punakosmoskukan siemenet varastoon ennen kuin linnut ehtivät apajille. Juuri sopivan kuiva keli hommaa varten. Silloin tietää parhaiten, onko siemensato kypsä kerättäväksi.


Punakosmoskukka on kaikin puolin loisto kesäkukka. Kun lajike on hyvä, se kukkii suorakylvönä ja tuottaa kaupanpäällisiksi komean määrän kypsiä siemeniä. Punakosmoksen siemenkota muuttuu mustaksi ja muistuttaa karvaista palloa. Valmiit siemenet irtoavat hipaisusta. Siksi niiden keruu on niin kivaa puuhaa.


Osan siemenistä karistelen suoraan vakituiselle kasvupaikalle. Kosmoksien lisäksi olen kylvänyt istutukseen koristeheinää, jonka nimeä en tiedä. Pihaani vahingossa päätynyt koristeheinä osottautui helpoksi suorakylvettäväksi, minkä vuoksiheinä on saanut pitää seuraa kosmoksille. Kun kosmokset lopettelevat, aloittaa koristeheinä kukintansa. Mustat siemenkodat ovat kivannäköisiä koristeheinien kanssa. 


En ole jaksanut surra sitä, että aikaa pihanhoidolle ei ole riittänyt. Sen sijaan nautin niistä hetkistä mitä puutarhaan irtoaa. Keruukuppi, äänikirja ja hetki rauhaa oli juuri sitä mitä kaipasin. 


Olen saanut kosmoskukan siemenet pyytämättä lahjaksi. Sen vuoksi olen joka vuosi antanut puolet siemensadosta eteenpäin. Tällaiset puutarhatarinat ja -traditiot ovat minulle tärkeä osa harrastamista.

Ihanaa sunnuntaita!
SHARE:

lauantai 10. elokuuta 2019

Syyskesän kimppuja ja pellavamekkoja

Elokuu tuli niin yllättäen. Yht äkkiä illat pimenevät, puutarha muuttaa väriään ja kypsät syyskesän sävyt saapuvat. Joka vuosi hämmästyn samaa. Joko keskikesä meni jo?


Tähän aikaan vuodesta puutarhan leikkovalikoima on parhaimmillaan. On ihana kulkea kevyessä pellavamekossa ja leikata puuliljoja, daalioita ja kultapalloja maljakkoon. Myös keittiöpuutarha tarjoilee parastaan. Mintut, iisopit ja kehäkukat ovat loistavia leikkoja. 


Lapset palasivat kouluun ja taas muistellaan arjen rytmiä ja rutiineja. Läksyt, treenit ja kokeet ovat täällä taas. Esikoinen aloitti jo yläasteen. Sekin muistuttaa ajan kulumisesta. 


Meillä oli tyttären kanssa ihana iltahetki puutarhassa. Tytär valokuvasi ja koti sai uuden kimpun viikonlopuksi. Ihan parasta laatuaikaa. 


Näitä kimppukuvia ei voi koskaan ottaa liikaa. Jostain syystä juuri elo-syyskuun kimppukuvat sykähdyttävät eniten silloin, kun päivät ovat lyhyimmillään. Ihania muistoja kesästä ja lämmöstä. 


Kesän rennoin pellavamekko on Josefiinan Aitasta. Näitä ei voi koskaan olla liikaa.

Leppoisaa sunnuntaita!




SHARE:

lauantai 3. elokuuta 2019

Kasvihuone ja täydelliset tomaatit

Elokuu on kasvihuoneharrastajan kulta-aikaa. Tomaatteja ja kurkkuja kypsyy sitä tahtia kuin ehtii kerätä. Ja parasta on juuri tämä: kaiken kirjavat ja makuiset tomaatit ovat vihdoin käsillä.


Kokemusta on vaikea pukea edes sanoiksi. Auringossa kypsäksi asti kypsynyt tomaatti on ihan oma kokemuksensa. Silloin maistaa ja tuntee myös lajikkeiden erot. On makeaa, hapanta, pehmeää ja kiinteää. Ruoanlaitossa ja salaateissa ilahduttavat koko- ja värierot.


Kasvari on minulla nyt kolmatta vuotta. En osaa kuvitella puutarhaa enää ilman. Niin ihana se on! Erityisen tyytyväinen olen maatiililattiaan (Chips & Bricks). Se tekee kasvarista kauniin ja helppohoitoisen. Kasvulaatikkoina toimivat suuret elhon ruukut, jossa on pohjalla altakastelusäiliöt.


Teimme Versoilevaan uuden podcastin ja artikkelin kasvihuoneista ja sopivan valinnasta. Voit kuunnella uusimman podin suoraan alla olevasta soittimesta. 

SHARE:

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Katetaan ulos

Tein 3 vuotta sitten päätöksen siitä, että puutarhasta tulisi nauttia myös istualleen. Ja mieluiten samalla, kun syö tai juo jotain hyvää. Sitä varten hommattiin uusi pöytä pihalle. Oleskelutilan kruunaa pergolakatos, jonka alla ei haittaa, jos vähän tihkuu tai paahde kiusaa.


Meistä aika moni tunnistaa ne puolilleen jääneet ja aikaa sitten viilenneet kahvitilkat. Kuppeja saa kesän aikana keräillä pitkin puutarhaa, koska kahvihetki on keskeytynyt milloin minkäkin horsman tai repsottavat reunan takia. 


Puhdas pöytäliina, kimppu kukkia pihalta ja pala rauhaa on saapunut. Ei tarvitse kuin kantaa astiat ulos ja laittaa grilli kuumenemaan. Eikö kuulosta aika kivalta? Nyt kun ulkona nautiskelua on takana jo pari kesää, ihmettelen miksi en aiemmin tehnyt ikinä näin? Niin kivaa tämä on. Ja yllättävän helppoa. Perheen keskeltä ei ole kiire yhdenkään kukkapenkin takia. 


Leppoisaa sunnuntaita!
SHARE:

torstai 25. heinäkuuta 2019

Punaskomoskukkien niitty

Punakosmoskukat ovat parhaimmillaan suloisena värisekoituksena, laajana kasvustona. Omani kasvavat joka vuosi samassa paikassa. Vähemmän helteinen kesä on ollut kukille mieleen ja ne kukkivat nyt runsaammin kuin koskaan aikaisemmin.


Lämpöisemmissä maissa suuret kosmosniityt eivät ole harvinaisuus. Olisi ihanaa nähdä näitä meilläkin suurina kasvustoina maiseman hoidossa. Oma pikku niittyni on vain kolmen neliön kokoinen.


Istutus on syntynyt suorakylvönä. Ei esikasvastusta eikä hoitoa. En ole kastellut näitä kertaakaan. Sitkeästi ne nousevat joka vuosi. Tuntuu, että siemenissä on hieman taikaa. Ehkä niissä onkin, sillä siemenet on saatu lahjana. Tarinan siemenistä voit lukea täältä


Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Mitoituspulmia

Kasvukauden korvilla en vielä tiennyt millaiseen hullunmyllyn vuoksi möin kokonaisen kesäni. Sellaista se on yksin yrittävän friikun elämä. Aina ei tiedä mitä saa ja mitä myös menettää. Siinä se onkin paketissa työni sokeri ja suola. Tämän kesäinen keikka on ollut myös syy siihen, miksi minua on näkynyt vähemmän blogin puolella.


Kun töitä tehdä tehdään kello kaulassa ja vähäinen vapaa-aika menee palautumiseen ja perheen muistuttamiseen, että messissä ollaan, pistää miettimään mihin ihmeessä tarvitsen 30 metriä parveketta ja ison puutarhan. Ensimmäistä kertaa täällä asuessani olen miettinyt riittäisikö ikuiselle kesätyöläiselle pienempikin. 


Puutarha on niin ihana juttu, että sen pitäisi olla voimavara, ilon aihe ja paikka palautumiselle. Tänä kesänä kurkkua on kuristanut katsoa nyppimättömiä kesäkukkia ja rikkaruohottuvia kukkapenkkejä. Samaan aikaan olen nauttinut kastella tomaatteja ja ihan vain laahustaa pihalla tutkimassa uusia kukintoja. 


Onneksi ei ole pakko päättää lähiaikoina. Jos täältä ikinä muutan, haluan hyvästellä tilukseni ajan kanssa kaikessa rauhassa. Ennen niin spontaani minä haluaa tällä kertaa puntaroida rauhassa missä olisi kiva asua. Ja ikinä ei tiedä mitä se työelämäkään tuo tullessaan. Tai no, elämä ylipäätään. Toivottavasti yllätyn vielä monta kertaa.



Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!

SHARE:

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Heinäkuun kauneimmat kukkijat

Keskikesällä kukkii moni korkeampi kaunotar. Koko puutarha on humpsahtunut melkoiseksi viidakoksi. Silloin on ihanaa, että sieltä täältä nousee isoja perennoja. 


Näkymät ovat meillä tällä hetkellä hyvin vihreävoittoisia. Sieltä täältä nousee pastellisia perennoja. Varjoliljat tuottivat kauneimman kukinnan moneen vuoteen. Pioniunikkoja en kylvänyt tänä vuonna, mutta sieltä täältä ne nousevat siitä huolimatta.


Suurimmat ritarinkannukset huitelevat jo yli pääni. Sain lajikkeen jakotaimena. Siitä kehkeytyi korkein  ja rotevin ritarinkannus, minkä olen ikinä nähnyt. 


Itsekylväytyvät perennat ovat samaan aikaan ilo ja riesa. Kitken osan sormustinkukista, mutta moni saa jäädäkin. On hauskaa, kun niitä nousee jopa pensaiden uumenista. 


Aurinko paistaa ja uskoisin ehtiväni mustikkaan ja pihahommiin.
Täällä siis kaikki harvinaisen hyvin!

Ihanaa viikonloppua!
SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig