Puutarhan vuosi 2018

Mikään ei ole puutarhan kanssa armollisempaa kuin tieto siitä, että uusi kesä tulee joka vuosi. Joka kevät uuteen kauteen ponnistaa niin hirmuisella intensiteetillä, että loppuvuodesta ihan ihmetyttää, että joko se meni. Samaan aikaan mielessä surisevat uudet trendivärit, -kukat ja -hyötykasvit. 

Viime kesä oli kaikissa mielin poikkeuksellisin ikinä. Olin kotoa pois ennätysmäärän. Kun aikaa olisi ollut touhuta pihalla, en jaksanut kovinkaan paljon. Tein taatusti ennätyksen myös pihalla istumisessa. Join kahvia ja katselin kukkia. Varsin valaisevaa. Puutarha pysyi paremmassa kunnossa ilman hoitoa kuin olin kuvitellut. Samaan aikaan huomasin kaiken villiintyvän silmissä. 

Kasvihuone oli ensimmäistä kertaa käytössä täysin valmiina. Kasvari oli tiililattiaa myöten valmis. Mikä onni ja ilo tuo pieni lasinen talo onkaan ollut! Tein siellä niin paljon muutakin kuin vain kasvatin tomaatteja. Sitä lämmintä tomaatin tuoksua olen kaivannut koko kylmän kauden. 

Kasvimaalla nautittiin herkkuja ennätys aikaisin. Suurin huoli oli veden riittäminen. Kun pihakaivo kuivui, kännettiin päälle kunnan vesi. Kylmä kesä on kauhistus, mutta viime kesän paahde hirvitti enemmän. Sellaiset lämpöasteet eivät voi tietää ilmastonmuutoksen kannalta hyvää.

Loppukesästä piha oli melkoisen kuiva. Onneksi kukkia riitti jonkun verran. Syyskesä on tyypillisesti ollut vuoden kukkaisinta aikaa meillä. Paahde verottaa selvästi kylmää kesää enemmän.

Tulevalle kaudelle toivoisin lempeitä sateita ja hieman lämpöä. Voimia ylläpitää puutarhaa ja intoa edistää sisäänkäynnin laittoa. Siinäpä ne tärkeimmät. 

Ihanaa uutta vuotta! Kevät on ihan pian täällä taas.

Hyviä hetkiä

Lumen peittämä maisema, päivän aurinkoiset hetket ja iltaan sinertyvä puutarha ovat olleet tämän joulun loppumaton kiitollisuuden aihe. Eteläisessä Suomessa valkoinen joulu ei aina ole itsestäänselvyys. Koko joululoma on tuntunut niin rennolta. Oli mahtavaa käydä aattona pulkkamäessä. Nuorisoakaan ei ole juuri tarvinnut patistaa ulos. Lumi luo tunnelman, jollaista ei voi pakottaa.

Nauru on raikanut ja aikaa riittänyt yhdessäoloon. Vaikka pian on taas pakko avata työkone, tuo lasten lomailu ihan eri rytmin töihinkin. Keskellä päivää käydään ulkoilemassa, mikä katkaisee hyvin myös oman istumisen. Happihyppelyn (ja päiväunien) jälkeen on omakin olo virkeämpi. 

Olen innostunut pakkaamaan mukaan glögiä, kun sitä vihdoin saa koko allergiaperhe juoda. Aikuisempaan makuun ostettu tyrniglögi oli loistava. Iloinen kellertävä väri toi hymyn huulille, kun siivoilin kasvihuonetta.  Toivon mukaan lumesta saadaan nauttia vielä pitkään, vaikka sulamisen merkkejä onkin havaittavissa. Voisin ilomielin keitellä vielä useammat pulkkamäki-glögit. 

Rentoja ja iloisia hetkiä välipäiville! Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että lumi pysyy maassa. 

Hyasintti - joulun tuoja

Hyasintti lienee joulutähden rinnalla suosituin joulukukkamme. Vasta lähivuosina hyasintin käyttö leikkona on yleistynyt myös Suomessa. Komea kukkavana sopii maljakkoon sellaisenaan tai kimpun osaksi. Niin tai näin, kukka on kestävä myös maljakossa. Loistava vaihtoehto joulupöydän kattaukseen.

Se mikä itseäni on aina hämmästyttänyt hyasintissa eniten, on se, että kasvi oli ensimmäinen joulukukka joka rantautui Suomeen 1800-luvun loppupuoliskolla. Silloin sinertävä ihanuus ihmetytti helsinkiläisen kukkakaupan ikkunassa, jota ihasteltiin sankoin joukoin. Tuntuu jopa hieman edistykselliseltä, että juuri eksoottisen tuoksuinen hyasintti saapui meille ensimmäisenä samoihin aikoihin joulupuiden kanssa.

Tuoksut olivat tärkeä osa joulun tunnelmaa. Tuoksuvia ja helposti hyödettäviä kasveja suosittiin joulun aikaan. Monelle joulu ei tule ilman hyasinttia. 1890-luvulla sen rinnalla suosittiin kieloa ja syreeniä. Miten ihana ajatus olisikaan kerätä omalta pihalta lepoon asettuneita kielon silmuja ja hyötää ne jouluksi.

Mitä teillä suositaan joulupöydän kimpussa tai asetelmassa?

Ihanaa viikonloppua! Joulu taitaa olla täällä. 

Kahvia kiitos!

Olen ehdottomasti kahvin ystävä. Tai tarkemmin sanottuna hyvän kahvin. Se on tietysti aina makuasia mistä pitää. Juon vain kaksi kupillista päivässä ja haluan silloin maistuvan kupillisen. Matkoilla on ihana bongailla erikoiskahveja. Dubai yllätti totaalisesti kahvikulttuurillaan. Joka paikasta sai täydellisen hyvää kahvia. Siellä oli myös pieniä kahvimyymälöitä, joista saattoi ostaa makunsa mukaan. Minulle sopivasti siellä suosittiin tummaa paahtoa.

Kahvi on myös ihana lahja tai tuliainen ihmisellä jolla on jotakuinkin kaikkea. Lahja tulee juotua eikä jää nurkkiin pyörimään. Ostimme oman pussin meille ja toisen tuliaisiksi. 

Täällä onkin taas sopivasti pannu kuumana. Ihanaa keskiviikkoa!

Oi kuusipuu + podcast

Ei pelkoa, en ala laulaa podcasteissa. Sen sijaan oli pakko tehdä joulun alla Johannan kanssa podcast, jossa sai turista sydämensä kyllyydestä joulukuusista. Aihe on tosi innostava, koska se herättää niin paljon tunteita ja jakaa mielipiteitä.

Niin se jakaa minullakin. Toisaalta katselin melko monta vuotta muovikuusta allergiapakon takia, joten tällä hetkellä olen valmis hyväksymään minkä tahansa elävän millä on neulaset. Meidän perheen pelastus on pihtakuusi, joka ei aiheuta allergiaoireita (meillä) metsäkuusen tavoin. Kasvariin voi onneksi sitten hankkia ihan kaikkia havueläviä.

Tämän päivän podcastin voit kuunnellla kätevästi suoraan tuosta alla olevasta soittimesta. Käy ihmeessä myös lukemassa artikkelis joulupuista Versoilevan sivuilla. Artikkelissa loistovinkki myös heille, jotka haluavat itse kaataa kuusen, vaikka oma lääni puuttuu.

Terveisiä auringon alta!

Meidän perhe lomailee yhdessä marras-joulukuun paikkeilla, kun työtilanne on joustavin. Parhaiten puhelinta ja meilejä pääsee pakoon, kun on mahdollisuus suunnata jonnekin pois kotoa. Tällä kertaa matkasimme Dubaihin. Blogi ei ole sen takia juuri päivittynyt. Matkakuulumisia on voinut seurata lähinnä instagramista. 

Dubai on erikoinen vastakohtien kaupunki. Keskusta on rakennettu niin täyteen leveys- ja korkeussuunnassa, että huimasi. Kaikki on suurta ja kaikkea on paljon. Viimeiset 9 päivää olen yrittänyt miettiä miten se on hyvä juttu. Turrena pilvenpiirtäjien ihmettely on alkuun hauskaa, mutta nopeasti se on nähty. Mieli kaipasi aika sukkelaan jotain aidompaa. Mitä lie se sitten tarkoittaa. Komeassa hotellissa palvelu on ollut hyvää, mutta ihmiset hyvin etäisiä. Todennäköisimmin juttuun vieraan ihmisen kanssa ajautui metrossa. Tällaisia kummallisuuksia olen täällä ihmetellyt.

Dubai on helppo, siisti ja turvallinen kohde lasten kanssa. Rannat pursuavat aktiviteetteja, jos kukkaro suinkin antaa myöten. Itselleni riittää pitkälti se, että aurinko hellii, voin haistaa meren ja hiekka rapisee varpaiden alla. Lapset ovat tottuneet siihen, että emme osta vain ostamisen ilosta ja huvituksista pitää osata valita ne kaikkein kiinnostavimmat. Tällä kertaa kävimme vesipuistossa (Wild Wadi), joka oli niin hyvä, että olin kyllä itsekin ihan innoissani. 

Dubaista löytyy myös sitä vanhempaakin aluetta, jos osaa ja haluaa etsiä. Al Seef on hauska yhdistelmä vanhaa ja uutta. Erikoista kyllä, ainakaan joulukuun alussa siellä ei ollut juuri ihmisiä. Dubai Mallissa oli tietysti senkin edestä. 

Tämän vuoden loma tuli niin tarpeen, ettei tosikaan. Olen lähinnä nukkunut ja levännyt, joten toivon, että tästä jää varastoonkin hieman. Mikään ei korvaa valon ja lämmön määrää keskellä Suomen pimeintä vuodenaikaa. Tästä on kiva lähteä hyvillä mielin kohti kotia ja sitä oikeaa joulua. 

Ihanaa sunnuntaita!

Puutarhahenkinen joululahja + podcast

Jouluna on ihanaa muistaa ainakin pienesti. Itsetehty lahja on yksi niistä parhaista. Puutarhaharrastajalle itse kerätyt siemenet ovat mieleinen saaminen. Se kertoo välittämisestä, henkilökohtaisesta muistamisesta ja vaivannäöstä. Tiesitkö, että monia siemeniä voi kerätä vielä tähän aikaan vuodesta? Kaunis pussi siemenille on myös ehdoton. Sellaisen voit tulostaa Versoilevan artikkelista. Kuuntele myös minun ja Johannan podcast, jossa kerromme omat siemensuosikkimme, helpot valinnat aloittelijalle ja ne olennaisimmat tiedot, jotka siemenpussissa olisi hyvä lukea. 

Ihana, inspiroiva paketointi

Paketointiin voi suhtautua kuten askarteluun. Uusia ideoita voi keksiä loputtomiin. Jos oma inspiraation lähde on kuivunut, voi vinkkejä kaivaa Pinterestistä. Tein sinne taulun, johon kokosin kaikkein kivoimpia paketteja. Versoilevan sivuilta löydät puolestaan uusimman artikkelin, jonne tein paketointivinkkejä. 

Ei kun askartelemaan! Ihanaa joulun odotusta!

Joulu, kranssit ja uusi podcast

Joulukuu on pyörähtänyt käyntiin melkoisella mylläkällä. Päivät ovat olleet ympäripyöreitä, kun nettikauppaan on valmistunut uusia tuotteita myytäväksi. Ihanaa, raskasta ja niin palkitsevaa saman aikaisesti. Myös Versoileva pitää ihanan kiireisenä. Koska joulu on antamisen aikaa, päätimme tehdä Versoilevan instagram-tilille joulukalenterin. Ja mitä olisi joulukalenteri ilman arvontoja. Onneksi meillä on mahtavia yhteistyökumppaneita!

Kaiken hössötyksen ja haipakan keskellä olen onnistunut tehdä kasvihuoneeseen joulun, istuttaa joulukukkia ja leipoa kasaan esikoisen synttärit. Kasvihuoneen joulukuuset ja kranssit saavat minut niin hyvälle mielelle! Ansarissa on ihana käydä hengähtämässä ja kuvaamassa. Pihtakuusi on ollut mahtava löytö. Se ilahduttaa ensin kasvihuoneessa, tulee jouluksi meille sisään ja kevääseen se seisoo kasvarin vieressä. 

Teimme Kukkalan Sannan kanssa kranssiaiheisen podcastin, jonka löydät postauksen lopusta. Meiltä on kyselty kranssikursseja, joita ei valitettavasti vielä tälle joululle ehditty järjestämään. Versoilevalla on kuitenkin paljon ideoita, joten eiköhän me myös jokunen kurssi saada aikaiseksi jossain vaiheessa. Podcastissa on paljon hyviä vinkkejä jokaiselle, joka haluaa kransseja taiteilla itse.  Katso myös Versoilevan joulusivut, jossa on koottuna kaikkea kivaa jouluun. 

Adventtikranssi

Adventtikranssi on vanha perinne jo 1800-luvun puolelta. Alun perin hevoskärryn pyörään tehty suuri kranssi on ajan kanssa jalostunut ja saanut kuusenhavuja ylleen. Kuusen havut muistuttivat orjantappurakruunun piikeistä. Nykypäivän versioita on useita. Omaa kranssiani koristaa muhkean pohjan lisäksi vain kuivatut heinän kukinnot, puolukat ja kanervat. 

Adventtiasetelmat tuntuvat tehneen jonkilaisen paluun. Ulkoasu voi olla mitä kekseliäin. Neljä kynttilää saa taipumaan niin monenlaiseen viritelmään. Itse kaipasin tänä vuonna jotain perinteisempää. Kranssia en ole tehnyt koskaan aiemmin, joten päätös oli helppo. Meillä on useimmiten valkoisia kynttilöitä, vaikka väri voisi olla joku muukin. Perinteet vaihtelevat maittain. Alunperin valkoisen ajateltiin symboloivan viattomuutta ja punaisen rakkautta. Kynttilöiden lukumäärä on aina ollut neljä.

Muistatko yhä neljän adventtikynttilöiden merkityksen? Joskus on hyvä pysähtyä hetkeen ja muistaa miksi kynttilät sytytetään. Lue Versoilevan sivuilta Marian ihana adventti-postaus. Siellä kynttilät on käyty yksitellen läpi ja kuvissa vilahtee toinen toistaan kauniimpia adventtiasetelmia.

Ihanaa 1. adventtia!

Jouluruusujen pauloissa

En malttanut vastustaa herkkiä jouluruusuja. Olen hieman hillinnyt ostohalujani lähestyvän reissun takia. Mutta kai sitä pari voi hommata? Pienet ja suloiset joulukukat ovat mainettaan helpompia hoitaa. Matkan ajaksi ne voi siirtää viileään vierasmökkiin. Uskon niiden pärjäävän sen verran. 

Tiesitkö että, jouluruusu on leinikkikasvi, eikä suinkaan ruusu? Hidaskasvuisen taimen kasvatus joulumarkkinoille ottaa vuodesta kahteen. Siksi sen hintakin on hieman kalliimpi. Piskuinen kasvi puskee nuppuja paljon. Kukinta voi siksi olla yllättävän pitkä ja komea, parhaimmillaan kuutisen viikkoa. Kuivahtavia lehtiä ja kukkia voi nyppiä pois uusien alta. Jos säästät jouluruusun pitkälle kevääseen, on uusien lehtien määrä  ja vaihtuvuus yllättävän suuri. Valoisa ja viileä paikka on kukalle se kaikkein mieluisin. Tasainen kosteus on hyväksi. Tuoreet nuput nuupahtavat helposti, jos kasvi pääseet kuivumaan. 

Juurelleen jouluruusut saivat kuusen ja katajien havuja. Erityisesti sinisivyisiä katajia kasvatan erityisesti jouluasetelmien vuoksi. Kuivat kuusen oksat ja kuivatut siemenkodat sopivat kokonaisuuteen.

Jouluruusu on myrkyllinen. Siksi on ihmeellistä, että sitä on kasvatettu aikoinaan lääkkeeksi. Kasvin musta juuri saa aivastamaan. Siitä tulee nimi musta pärskäjuuri. En löytänyt mihin vaivaan kasvia aikoinaan käytettiin. Tietääkö joku muu?

Yritän myös tänän vuonna saada jouluruusun sinnittelemään kevääseen saakka. Aina kannattaa yrittää. Pensaiden juurella kasvista voi saada pitkäikäisen ja kookkaan kaverin. 

Ihanaa joulunodotusta!

Joulumielellä + podcast

Melkein parasta joulussa on joulun odottaminen. Kaikki pikkujutut mitkä liittyvät jouluun, ilman suurempaa ponnistelua, pelkästään hyvän mielen vuoksi. Askartelu, koristelu, kukat ja leivonta. Niistä syntyy minun joulumieleni. 

Joku vuosi sitten aikaista jouluhössöttämistä sai hieman anteeksipyynnellä.  Tuntuu, että yhä useampi aloittaa jouluilunsa aiemmin vuosi vuodelta. Kauppakeskuksiin ilmestyvät valot eivät enää ole amerikkalaista hapatusta vaan hyvää mieltä. Valoja näin pohjoisessa tuskin voi olla liikaa. 

Teimme Versoilevaan Johannan kanssa podcastin aiheesta.  Oli hauska vaihtaa ajatuksia. Toisen joulun odotus on aina niin toisen näköinen. Podcastin voit kuunnella suoraan postaukseen upotetusta soittimesta. Versoilevan joulusivulle kerääntyvät kaikki meidän jouluaiheiset artikkelit, videot ja podcastit, jos haluat kahlata niitä enemmänkin läpi.  Ihanaa joulun odotusta!

Tuunaa valosarjaa

Joulun odotus on meillä yhtä askartelua. Rakastan nopeita ja toimivia pieniä DIY-juttuja, jotka näyttävät oikeasti kivalta. Olen ennenkin tuunannut valosarjoja filmipurkeilla sun muilla virityksillä. Tänään tekaisin valoihin sanomalehdestä pienet lieriöt. Vähän kuin pikku valaisimet. 

Sarja roikkuu nyt ikkunan pielessä. Inspiraation sain värikkäistä paperipalloistani, jotka ovat tämän joulun uudet koristeet. Yksi palloista on tehty juuri sanomalehdistä, ja se oli tosi viehättävän näköinen. No siitä se ajatus sitten lähti. Sanomalehti suikaleiksi, hieman erikeepperiä ja kierros lampun ympärille. Nopeaa ja näppärää. 

Äitini koira Heta kiirehti ihmettelemään kuvaussessiotani. Huomaan, että meidän Nessa-koira on jo niin tottunut näihin erinäisiin asetelemiin, että se ei juuri korvaansa näille lotkauta. 

Ihanaa ja leppoisaa sunnuntaita! 

Kranssi DIY + video

Viikonloppuna lupaamani kranssi-DIY-video on vihdoin edattu ja se löytyy tämän postauksen lopusta sekä Versoilevan youtube-tililtä. Videossa on runsaasti vinkkejä kranssin tekoon sekä kranssin tekovaiheet. Jos homma on täyttä utopiaa, pääsee videon avulla helposti kärryille siitä miten sitominen aloitetaan. Lue Sannan artikkeli vajaista kransseista Versoilevan sivuilta. Sieltä löytyy myös materiaalit mitä meidän kransseissamme on käytetty. Olisi myös tosi kiva, jos klikkailisitte tilaajaksi meidän tube-tilille. Kiitos!

Kirppislöytöjä ja podcast

Kirpputorit ovat viehättäneet minua pikkutytöstä lähtien. Kirppareiden yllätyksellisyys ja arvaamattomuus hyvässä mielessä loivat mystisyyden kehän pölyisten hyllyjen ylle. Muistan hyvin jopa ensimmäisen löytöni. Se oli pieni karvanpala, jota pidin niin suurena aarteena, etten tohtinut ensin pyytää äitiä ostamaan sitä. Niinpä piilotin sen kirpputorin kirjahyllyyn, missä kävin ihmeellistä silkipehmeää karvaa morjestamassa, kun vierailimme kirpputorilla. Lopulta rohkenin pyytää sitä äidiltä. Karva sai nimekseen Möttönen. Äiti kutoi sille pienen vaaleanpunaisen viltin. 

Pidän yhä kirppareista. Tunnelma ei ole niin hektinen kuin kaupoissa. Omia tavaroita on helppo kierrättää kirpputoreilla ja löydöt jaksavat sykähdyttää aina vaan. Erityisen viehättynyt olen astioihin ja lasiin. Yritän hillitä sisäistä romuroosaani ja poimia vain helmiä. Sininen maljakko on vilahdellut blogissa ennenkin. Nyt löysin tällaisen ruskean sävyisen kannun. Tunnistaako joku suunnittelijan tai valmistajan?

Kuuntele myös minun ja Hernepensaskujanteen Johannan kirppisaiheinen blogi. Mun top 3-sarja paljastaa tällä kertaa kirppislöytyjä ja kertoo millaisia kirpputoriluuhaajia olemme. 

#kranssiLOVE

Joko olet osallistunut Kukkalan Sannan #kranssiLOVE haasteeseen? Homma on helppoa. Teet kranssin, kuvaat sen instagramiin tai blogiin ja tägäät kranssin haasteen tunnuksella. Pakkohan tähän oli tarttua. Niin ihania Sannan haasteet ovat. Olin tällä kertaa vähän spesiaaliasemassa, koska Sanna tuli meille kylään. Sain ohjausta kädestä pitäen. 

Toiveena ja ajatuksena oli tehdä jouluinen, ilmava ja rento kranssi messinkiseen kranssirenkaanseen. Halusin jättää renkaan kaunista pintaa näkyviin mahdollisimman paljon. Isoin juttu oli harjoitella sitä, että malttaa lopettaa materiaalien laittamisen. Oli hämmästyttävää huomata miten vähillä aineksilla kranssi lopulta valmistui. 

Kranssiin käytin sembramäntyä, metsämäntyä, kuivan kuusen oksan, eukalyptusta ja ruusunkiulukkaoksan.  Tai kaikkea ei mennyt läheskään oksan verran, vaan pieniä osia oksasta. 

Sanna on ihan mieletön kranssitaitaja ja olen usein inspiroitunut hänen blogistaan, kimpuistaan ja kransseistaan. Sain neuvoja siihen miten aloittaa sitominen, katsoa kasvien paikat ja miten päätellä kranssi kauniisti. Sitomiseen käytin kirkkaanpunaista rautalankaa. Eipä olisi tämäkään tullut  itselleni mieleen. Rautalanka pilkahtaa vain hieman sieltä täältä, mutta on aivan ihana lisä kranssissa. 

Sembramäntyä en ole aiemmin käyttänyt kranssissa. Sen pehmeä ja lähes tupsumainen habitus valloitti kertaheitolla. Sanna pyysi myös keräämään tuulenpieksemiä männyn oksia. Ja totta tosiaan... ne ovat ihan täydellisiä joulukranssiin. 

Teimme Sannan kanssa molemmat omat kranssimme. Kuvasimme aiheesta samalla videon. Lupaan laittaa sen jo ensi viikolla Versoilevan sivuille. Ennakkoon voin kertoa, että videossa on paljon vinkkejä kranssitaiteiluun. Videosta saa myös hyvän käsityksen sitomisesta. Minun kranssini näyttävät jatkossa ihan erilaiselta. Niin hyvät vinkit sain, joten laitetaan hyvä kiertämään. 

Katso Sannan tähän mennessä tekemät kranssit allaolevista linkeistä.
#kranssi 1

#kranssi 2

Ihanaa viikonloppua!

Kynttelikkö rautalangasta

Rautalanka ja paksumpi alumiinilanka ovat ihania askartelumateriaaleja. Kieputtamisessa on jotain terapeuttista ja kivaa. Rautalanka taipuu niin monenlaiseen helppoon ja vaikeampaan askarteluun. Ajan saatossa kaappiin on kertynyt erilaisia rullia eri väreissä ja vahvuuksissa. 

Kieputtelin eilen helpon kynttelikön mustasta alumiinilangasta. Paksu lanka on pehmeää, helposti taipuvaa, mutta kuitenkin tukevaa. Loistava yhdistelmä juuri tällaisiin juttuihin. Kynttelikkö on taivuteltu yhdestä pitkästä palasta. Pidin kynttilät käden ulottuvilla ja pyöritin lankaa kynttilän varren ympärille, jotta nuo pikku jalustat ovat juuri oikean kokoiset. 

Rautalangan ja kynttilän väliin sujahti heleän vihreää tuijaa ja värjätyn callunan kukkavanoja. Aika ihastuttava yhdistelmä! Kummatkin kasvit kestävät kuivahtamista, joten ne pysyvät kauniina monta päivää. 

Marraskuu on ollut harvinaisen harmaa ja musta. Jotenkin tähän kotoiluun sopii se, että muutama kynttilä palaa. Töiden tekokin sujuu kivemmissa tunnelmissa. Juuri tämä on minulle sitä joulun odotusta, mistä olen aina nauttinut. Tämän isompaa se ei tarvitse. 

Me Versoilevat pyöräytimme instassa ihanan somehaasteen käyntiin. Toivomme, että mahdollisimman moni jakaa #versoilevajoulu tägillä omia fiilistelyitä, koristeluideoita ja joulujuttuja. Me jaamme niitä puolestamme Versoilevan instan storyssa. Jaettu ilo on niin monikertainen ilo!

Joko teillä on joulun odotus vahvasti käynnissä?

Ihanaa keskiviikkoa!