maanantai 16. heinäkuuta 2018

Käsityöterveiset

Helteiset kesäterveiset Savosta. Täällä on aurinko läkättänyt, ompelukone surissut ja lankakerä kulunut poikineen. Valmistaudun äitini kanssa keppihevostapahtumaan ja olemme kesäpuhteiksi valmistaneet vinon pinon myytävää. Tilanteessa ei sinänsä ole mitään poikkeavaa, koska teemme aina käsitöitä yhdessä, kun olen käymässä täällä. Valikoima on vaan tällä reissulla ollut hieman suppeampi. 


Löysimme BookBeatin ja homma on sujunut joutuisaan, kun taustalla pyörii dekkari. Menossa on jo toinen Camilla Läckbergin kirja. Koukutuin palveluun välittömästi. Jatkossa teen taatusti kaikki kuvitustyöt ja kuvankäsittelyt kirjan tahdissa. Oletteko te kokeilleet vastaavia palveluita? Otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä kirjoista.


Vanhempieni vaalean kuulas talo kutsuu joka kesä keräämään kimpun jos toisenkin. Puutarhan kasvit ja tienpientareet tarjovat tällä hetkellä hyvin leikkomateriaaleja. Täällä on maitohorsmia ja päivänkakkaroita silmänkantamattomiin. Ihan parasta tälläiselle nostalgiaintoilijalle. 


Helteisimpinä hetkinä on ollut ihana karata järvelle veneilemään. Joko tämän voi julistaa parhaaksi kesäksi ikinä?

Aurinkoista tiistaita!

SHARE:

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Maatiililattia kasvihuoneeseen

Maatiililattia oli piste iin päälle, kun rakensimme kasvihuoneen viime kesänä puutarhaan. Lasinen kasvihuone oli ollut pitkäaikainen unelmani. Mielessäni näin aina siistiin maatiilen peittämässä lattiaa. Punertavan eri sävyt ja klassinen ladonta kuuluvat kasvihuoneeseen. Mitään muita vaihtoehtoja en edes harkinnut. 


Maatiili ei meillä Suomessa ole niin käytetty materiaali kuin muualla Euroopassa kuten esimerkiksi Tanskassa tai Hollannissa. Monet puutarhaharrastajat metsästävät vanhoja purkutiilejä. Meillä ne ovat kestäneet istutusten reunoissa hyvin vaihtelevasti. Purkutiili kun saattaa rapistua murusiksi jo yhdessä talvessa. Olin tosi iloinen, että kasvari saatiin tehtyä uudella, kestävällä tiilellä. Ne tulivat Chips and Bricksiltä, joka on erikoistunut käsityönä valmistettuihin tiiliin, kierrätettyihin puumateriaaleihin, luonnon kalkkiin ja pellavaöljyyn. 


Tiedän, että moni on erityisen kiinnostunut siitä mitä tiilien alla on. Kasvari on rakennettu loivaan rinteeseen, joten rakennekerrokset ovat rinteen alapäässä paksummat. Vaikka pohjamaa on lähes hiekkaa, en halunnut ottaa lasisen kasvihuoneen kanssa riskejä. Perustaa varten kaivettiin maata pois, ja tilalle tuli n.20 soramursketta ja 10cm paksu finnfoam levy. Levyn päällä on kivituhkaa ja hienoa asennus hiekkaa. Perustat ovat siis noin 35-40cm. Kasvihuonetta varten on aina hyvä tehdä kunnon perustus. Koin tosi helppona sen, että samalla kertaa tuli tehtyä pohja maatiiltä varten. Kun kasvihuone oli pystyssä, saattoi alkaa latomaan.

Maatiilen latominen oli tosi miellyttävää. Tiilet eivät ole kovin painavia ja ne asettuvat tosi mukavasti. Tärkeää asennuksessa on se, että maatiiltä ei ladota puskuun. Tiilet elävät hieman ja siksi tiilien väliin on hyvä jättää parin millin rako. Väliin harjataan hiekkaa. Tiiltä saa tilattua pienillä sivunystyröillä tai ilman. Minun tiilissäni oli nystyrät, ja suosittelen niitä ehdottomasti muillekin. Sopivan levyisen raon hakeminen tiilien väliin oli tosi helppoa, kun nystyrät pitivät tiilet juuri pari milliä erillään. Chips and Bricksin Olli antoi myös hyvän vinkin asennushiekasta. Hän kehotti jättämään siitä ensimmäiseksi kesäksi myös hieman tiilien päälle. Kun asennushiekka tiivistyy kesän mittaa, voi hiekkaa harjata rakoihin lisää. 

Näin minäkin tein. Heinäkuussa hiekka on jo lähes hävinnyt kokonaan tiilten väleihin. Oli ihanaa pestä lattia vesiletkulla. Loppu hiekka hulahti sen mukana sopiviin rakoihin. Siistiä jälkeä saa helposti. Yksi isoimmista syistä maatiileen valintaan oli juuri sen helppohoitoisuus. Halusin pitkäikäisen ja laadukkaan lattian, jota ei tarvitse huoltaa. Letkulla pienet kasvijätteet saa helposti kasaan. Raikas ja puhdas kasvihuone on nimittäin ihan parasta!


Maatiili on tehty kestämään. Käsityönä valmistettu tiili ei murene pohjoisen pakkasissa. Siksi tiili sopii käytettäväksi betoni- ja luonnonkivien tapaan. Tiilestä saisi upean pinnan sisääntuloon, nuotiopaikalle tai käytäviin. Itse ihastuin punertaviin tiiliin nurmikon reunassa. Maahan upotettu tiili helpottaa myös nurmikon ajamista. Leikkurin rengas kulkee tiilen päällä ja nurmikko on tupsuineen ajettu kerralla pois. Reunakivi kasvarin ympärillä jatkaa kasvihuoneen lattian ilmettä myös ulkopuolelle. 


Tiiltä löytyy punertavan lisäksi lukuisissa ihanissa sävyissä. Suosittelen vilkaisemaan Chips and Bricksin nettisivut. Sieltä löydät myös yhteystiedot, jos innostuit maatiilistä. 

Helteistä viikonloppua!

SHARE:

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kiehtovat basilikat

Basilikaan tuskin kyllästyy koskaan. Paras mahdollinen yrtti on myös kaunis. Siksi sitä kannattaa kasvattaa purkki tolkulla. Koskaan ei ole tullut liikaa. Päinvastoin! Basilika on yrteistä ensimmäinen, joka todennäköisimmin loppuu.


Halusin maksimoida basilikasadon, joten siirsin koko kasvuston kasvariin. Lämmössä ja kosteudessa taimet ovat venähtäneet ja kasvihuoneen täyttää lämmössä voimistuneet basilikan ja tomaatin tuoksu. Kaksikko on perinteinen yhdistelmä niin keittiössä kuin keittiöpuutarhassa. 


Omassa sadossa parasta on lajikeanti. On mahtavaa kokeilla kaikki mahdolliset basilikat mitä siemenhyllyltä löytyy. Lähikaupasta kun löytyy vain se perusvihreä. Meillä kasvaa pientä ja isompaa lehteä tummanpurppuraisena ja vihreänä. Omat suosikkini ovat tällä hetkellä thaibasilika ja kanelibasilika.


Basilikaan pätee sama kuin muuhunkin omaan maan satoon. Kun satokausi aukeaa, on tuoretta tavaraa aina tarjolla. Yrtit ovat myös siitä hyviä, että ne pitävät saksimisesta. Se jopa kiihdyttää kasvun määrää, koska taimet haarautuvat. 


Eniten basilikaa käytetään meillä tomaattipohjaisiin ruokiin, pestoon ja salaatteihin.

Nam!


SHARE:

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Ihanat erikoisuudet

Erikoispelargonit ovat vieneet pikkusormeni lisäksi sydämeni. Jaksan yhä ihmetellä kasvisuvun laajaa laji- ja lajikekirjoa. Pelargoni on kuitenkin juuri se maailman perinteisin markettikukka, joka löytyy jokaisen kaupan hyllyltä. Kukkavalikoima on tosin melko totinen siihen nähden millaisia helmiä pelakuista löytyy. 


Mårbackapelargoni 'Selman' kaksivärinen kukinto on hauska! Etualan vaaleanpunainen on 'Aquarello'.

Olen viehättynyt erityisesti ole erikoisesti kukkiviin pelakoihin kuten ruusunuppu- ja tulppaanipelargoneihin. Näitä on pakko kumartua ihmettelemään mahdollisimman läheltä.  



Vaikea näistä on valita, mutta ruusunnuppupelargoni 'Appleblossom' on ehkä kaunein näkemäni pelakuu. Kukinnot muistuttavat hieman pieniä ruusuja, joiden valkoisissa terälehdissä läikehtii vaaleanpunaista ja -vihreää. 


Tulppaanipelargoni 'Pink Pandora' puolestaan näyttää aina siltä kuin se olisi ihan juuri avautumassa. Tälläisia kukinnot nyt kuitenkin näyttävät olevan. Kerrassaan hauska tämäkin. 


Kuvat eivät tee oikeutta 'Nekita Salmon'-lajikkeen lohensävylle. Koristearvoa lisää erikoiset tummanpuhuvat lehdet. Lähes mustanpuhuvan purppuraiset lehdet on reunustettu vihreällä. Viimeisen kuvan ylhäisyys on 'Prinsesse Filippa'. 


Kuka muu innostuu lajikehifistelystä?

Ihanaa alkavaa viikkoa!

SHARE:

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Sitkeä sissi

Tämän kesän suurin ihmeellisyys on ollut orvokki, joka on ponnistanut viime vuoden siemenistä ennätysmäisellä tarmolla. Kasvualustaksi on kelvannut kuivakka kivituhka, ja veden sijaan se on nauttinut paahteista aurinkoa. 


Orvokkiin ei näemmä päde samat kasvun lait kuin valtaosalle kasveista. Ymmärrän orvokkia karaistumisen, mutta edes pitkä ja kuiva kausi ei sitä latistanut. Päin vastoin. Siementaimia on ollut tosi paljon. Tiedän, että moni inhoaa orvokkia sen rajun siementämisen takia. Minä en raaski kitkeä kaveria potagerin poluilta. Onhan se nyt melko söpö. Hyödynnän orvokin kukinnot kakkujen ja salaattien päällä. Näitä kaupanpäällisiä raaskii leikata ihan kuinka reilusti hyvänsä.


Aurinkoista viikonloppua!
SHARE:

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Viikunasatoa

Pikkuruinen viikunapuuni puskee viikunoita. Käyn ihailemassa tätä ihmettä joka päivä, kun kastelen tomaatteja ja kurkkuja kasvarissa. Siellä hänen ylhäisyytensä kypsyttelee hedelmiään. Olen miettinyt naurettavan monta kertaa, että miltä itsekasvatettu viikuna maistuu. Ymmärrän, että hommassa ei ole tolkun hiventä. Ja samalla tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on taatusti ties kuinka monta yhtä totista puutarhaharrastajaa. 


Viikuna on pienistä välimerellistä puista ehdottomasti se kaunein. Isot ja koristelliset lehdet ovat mahtavat. Erityiset niistä tekee sen, että joka kevät saa ihmetellä kuinka pienistä silmuista ne aukeavat. Viikuna on ainokainen pikkupuu kasvarissa. Laakerit, kalamondiini ja oliviipuut ovat parvekkeella. Viikunalle haluan varmistaa kaiken sen lämmön ja hoivan mitä (herkulliset) viikunat tarvitsevat kasvaakseen sopivan suuriksi suuhuni. 


Jos innostuit niin uusimmasta Kotipuutarha-lehdestä voit lukea lisää pikkupuistani. Pieni varoituksen sana on annettava. Tämä harrastus vie taatusti koko käden mukanaan. 


SHARE:

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Ruostetta ja rosoa

Olen aina pitänyt ruosteesta ja sen kuorruttamista pinnoista lukuisine sävyineen. Puutarhahulluuteni ei ole helpottanut asiaa tietystikään millään tavalla. Monet asiat kun vain paranevat taivasalla. Vanhat,koukeroiset metallituolit, englantilaista puutarhaa henkivät istutusreunukset ja upeasti valmistetut köynnöstuet. You name it. Tervetuloa meille kaikki. 


Näen usein mielessäni kasveja, kun mietin jotain uutta rompetta puutarhaani. Läheisen romiksen ukko on lakannut ihmettelemästä, kun raahaan sieltä niitä kaikkein rupisimpia vermeitä. Tämäkin laatikko suloisine kahvoineen suorastaan kutsui laventeleita. Pari on mitä parhain yhdistelmä. Ruosteista rosoa ja laventelin sulokkuutta. 


Juju on tasapaino. Ei liikaa vaan juuri sopivasti. Ruoste on ihana korostaja ja mausteen tuoja. Valitsen siis harkiten laatikkoni. Mikä parasta, nämä ovat lähes ikuisia jolleivat puhkiruostu. Lika ja kulumat eivät näy. Talvestakaan laatikko ei piittaa tuon taivaallista. 


Syttyykö joku muu ruosteesta?

SHARE:

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Upeat jättiverbenat

Jättiverbenat ovat tänä kesänä täydellisen kukkaisia ja tuuheita. Jopa hieman tavallista enemmän. Nämä soreat kaunottaret toimivat meillä tilanjakajana pikkuterassilla, johon pääsee parvekkeelta portaita alas. Terassilta puolestaan on kulku puutarhaan ja isolle oleskelualueelle. Koska terassin ympärillä on kivituhkaiset kulkuväylät, on kiva, että kukat terassilla ovat näyttävät. Ja mikä olisi parempi vehreyttäjä kuin jättiverbena?


Laitoin joku kesä sitten ensimmäiset jättiverbenani juuri tälle paikalle. Tiedättehän, juuri sille täydelliselle paikalle. On hämmästyttävää miten nopeasti sitä kangistuu kaavoihinsa, kun löytää jotain ihanaa. Mutta tiedän, että en ole asian kanssa yksin. Kesä ja puutarha ei vain enää tunnu samalta, jos pikkuterassilla ei ole jättiverbenaa. Tämä ei tietysti suinkaan ole pihan ainoa must have-kasvi. Lähes jokaiselta harrastajalta löytyy vastaava. Kutsun näitä kasveja kesän tuojiksi. 


Viime kesänä ruukuissa oli perinteistä jättiverbenaa. Päätin kuitenkin hommata tänä vuonna 'Lollypop'-lajiketta, joka näyttää aivan samalta lajilta, mutta on huomattamasti matalampi. 70-senttinen ja hyvin haarautunut lajike on juuri täydellinen tähän. Lajikkeen taimia olen nähnyt myynnissä ainoastaan Mustila Puutarhan-myymälässä. Sieltä nämäkin ovat. 


Pikkuterassi on pihan paahteisin paikka. Muut kasvit ovat usein hätää kärsimässä, mutta jättiverbena säilyy kauniina, vaikka aurinko porottaa multatilan jo päivässä rutikuivaksi.  Kasvi ei suotta ole suosikkikesäkukkani. Myös lajikkeen nimi kannattaa painaa mieleen. Jättiverbena on myös kiva esikasvattettava.


Esikasvatuksen alkuunkaan ei ole enää kuin puoli vuotta!

SHARE:

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Oi pionit!

Pionien kukinta-aika on niin monella tapaa yksi parhaista hetkistä kesässä. Näistä uhkeista kaunottarista on vaikea olla pitämättä. Niin ihania kuin ne ovat puutarhassa, ovat ne yhtä kauniita sisällä. Pari kukintoa kerrallaan riittää. 


Kun edelliset kuihtuvat tuon uudet sisälle. Juhannusta oli ihan juhlia suuren ja näyttävän kimpun kanssa. Arjessa ilahduttavat yksittäiset kukinnot pienissä lasimaljakoissa.


Pioni on siitä hyvä kasvi, että se asettuu maljakkoon kauniisti myös hyvin lyhytvartisena. Karuttomasti yksinään pionin kauneus tulee ehkä vielä hieman paremmin esiin. Keittiössä kukat ilahduttavat eniten, koska vietän siellä niin paljon aikaa. Kesälomaa odotellessa on ollut ihana tehdä töitä köökissä, joka on kukkinut läpi käsin.


Pioneista saa enemmän irti, kun hankkii eri aikaan kukkivia lajeja. Tänä vuonna ensimmäiset maatiaiset aukesivat jo kesäkuun alussa. Itoh-pionia olen himoinnut koko kesän, mutta jotenkin sen hankkiminen on jäänyt. Ne jos mitkä ovat upeimpia näistä ihanuuksista. 


Viimeistään huomenna on hyvä aika hakea pioneja sisälle. Viikonlopusta on tulossa ilmeisen sateinen. 

Ihanaa torstaita!


SHARE:

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Parvekkeen parhaat

yhteistyössä: elho

Meillä on tosi iso ruukkupuutarha. Niin iso että saan joka kerta kuulla saman kysymyksen, kun joku näkee sen ensimmäisen kerran. Miten usein tämä pitää kastella? Ihan yhtä usein kuin se yhdenkin ruukun puutarha. Helteisimmillä keleillä kerran päivässä ja pilvisemmällä riittää kahden tai hyvällä lykyllä kolmen päivän välein. Minä vastaan kastelusta aina kun olen kotona. On onneksi muutamia kikkoja joilla 20 metriä parveketta hoituu suht sukkelaan. 


Kastelen parvekkeen joko letkulla (joka on vähän hankala aina saada ylös) tai sillä suurimmilla puutarhan kastelukannulla. Kuusi kannullista riittää hyvin. Parvekkeella iso osa ruukuista, parvekelaatikoista ja amppeleista on laadukasta muovia. Tämä siksi, että muovi ei kuivata multatilaa niin nopeasti kuin saviruukut. En käytä muovia kovin kevytkenkäisesti, joten tuotteet pitää olla juuri sellaisia mitä meillä käytetään pitkään. Meillä käytetään elhon tuotteita, joista osa on kierrätysmuovia. Hyvä muovi kestää aikaa ihan konkreettisesti, mutta myös muotoilun puolesta. Tuote pitää olla sellainen, että sitä jaksaa ja haluaa katsoa vuodesta toiseen. 


Blogini ylivoimaisesti kysytyin tuote on tämä elhon b. for soft air-amppeli. Pikkuruiset muovipallot on suunniteltu jo 60-luvulla. Ja yhä vaan ne ihastuttavat niin sisällä kuin ulkona. En taida kyllästyä näihin ikinä. Valkoisen ja vaaleanvihertävän joukkoon sain tänä kesänä tummanvihreät amppelit. Sävy on niin täydellinen! Hieman sammunut tumma pehmeä vihreä. Amppeleissa kasvaa hopeaputousta, maahumalaa ja murattia. Amppelin pienestä koosta huolimatta kasvit pärjäävät hyvin, ja niitä ei tarvitse kastella sen useammin kuin muitakaan kasveja. Amppelin  ja ison valikoiman muita elhon tuotteita löydät helpoiten Bauhausin hyllyiltä ja nettikaupasta. 


Meidän tähän mennessä pitkäikäisimmat parvekelaatikot ovat elhon Barcelonat. Rakastan niiden huomaamatonta antrasiitin harmaan sävyä. Muistan, että minua jännitti aikoinaan ottaa käyttöön laatikot, joissa ei ole altakastelua. Mietin, että kuivuvatko hetkessä kasaan. Näiden käyttö ei ole kuitenkaan poikennut sen kummemmin ruukuista. Tiesittekö, että tuo altakastelufanaattisuus on ihan meidän suomalaisten juttu? Keski-Euroopassa ne eivät ole ollenkaan niin tavallisia. Ja siellä sitä kastelua vasta tarvitaankin. Jännä juttu. 


Suuremmat muoviruukut ovat erityisen ihania pikkupuilla. Talvetukseen matkaavat välimerelliset puut painavat tosi paljon multineen. Kevyt ruukku on parasta mitä tiedän. Renkaat ruukun alla auttavat parvekkeella siirtelyssä. Harvinaisen kätevää! 


Notkahdus keleissä antoi pienen hengähdystauon kastelurumban kanssa. Voisin nyt ottaa sen helteen jo takaisin. 

Aurinkoista viikon alkua!



SHARE:

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Kesäinen jäätelökakku

Tähän superhelppoon jäätelökakkuun tarvitset vain 4 ainesosaa ( ja ison läjän syötäviä kukkia). Kakku on niin helppo, että se on lähes pakko tehdä juhannukseksi. Hyvällä lykyllä ei tarvitse edes lähteä kauppaan. Meillä tätä syötiin jälkkäriksi juhannusaattona. 


Tarvitset:
70g voita
250g digestivekeksejä (muutkin sopivat)
9,5 dl vanijlajäätelöä 
3-4 dl mansikoita

n.20cm irtovuoka

Käytän kakussa useinmiten Oatlyn maidotonta vaniljajäätelöä, mutta eilen testattiin Ainon vanilja+valkosuklaa, joka sopi mansikan kanssa täydellisesti.

Ohje:
Ota jäätelö huoneenlämpöön. Pehmenneenä massaa on helpompi työstää.
Hienonna dikgestivekeksit ja nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. Sipaise pyöreän irtovuoan pintaan voita niin kakku irtoaa helpommin.

Laita mansikat blenderiin ja sekoita ne sileäksi. Pienet sattumat eivät haittaa. Lisää jäätelöä ruokalusikallinen kerrallaan blenderiin. Lopputulos on tasainen mansikkajäätelö. 

Painele digestivekeksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Lado päälle jäätelömassa. Laita pakastimeen vähintään tunniksi. Ota kakku esille noin 15 minuttia ennen tarjoilua. Mansikan maku tulee voimakkaammin esiin, kun kakku hieman sulaa. 


Pääsin kukkakakkujen makuun oikein tosissani viime kesänä, kun teimme Marian kanssa Juhlapuutarha-kirjaa. Päätin jo silloin, että jatkossa teen joka kesä vähintään yhden kukkakakun ainakin omaksi ilokseni. Niin ihania ja helppoja ne ovat. Voiko kakku enää tämän kesäisempi olla?


Suosittelen lämpimästi syötäviä kukkia kakunkoristeeksi. Itse kerään niitä puutarhasta ja luonnosta. Huuhtelen kukat varovasti ja laitan talouspaperin päälle kuivumaan. Asettelu on helppoa ja hauskaa. Yllättävin syötävä on mielestäni verenpisara. Muita suosikkeja ovat ruusut, päivänkakkarat, apilat, krassit, samettikukat ja orvokit. 


Toivotaan, että aurinko pilkistää edes hieman juhannuksena. Ihanaa mittumaaria kaikille!

SHARE:

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kaunis keittiöpuutarha


Kaunis keittiöpuutarha on ilahduttanut erityisesti tänä kesänä, kun kasvu on ollut poikkeuksellisen niukkaa ja kituliasta kastelusta huolimatta. Kun puitteet ovat kunnossa, ei sentin mittaiset porkkanat sureta niin paljon. Potager kun on aina valmis. Muulloinkin kuin sadonkorjuun aikaan. Rakenteet tuovat valtavasti ilmettä. Niiden lisäksi monivuotiset marjapensaat, lipstikka ja maa-artisokka antavat nopeasti vihreän ilmeen, vaikka muu sato kasvaisikin hitaasti.


Tällaista lavatarhaa ei tehdä vain kauneuden vuoksi. Keittiöpuutarha on supehelppohoitoinen ja käytännöllinen. Rikkoja ei ole nimeksikään ja niiden poisto jo pikkutaimivaiheessa on helppoa. Rakenteet tuovat kovasti kaivattua suojaa, ja satoa tulee aikaisemmin. Lavoihin on helppo lisätä tuet hallaharsoja varten. Tuet ovat loistavia myös köynnöksiä ja tukea tarvitsevia satokasveja varten. Sain tänä kesänä vanhemmiltani juuri keittiöpuutarhaan sopivan ruukutuspöydän. Olen kaivannut tällaista koko ajan. Sinkitty työtaso on riittävän suuri ja säilytystilaakin löytyy. Turkoosi lipasto on aikoinaan ollut keittiössä. Väri on kuin karkki! 


En ole tällaiseen kesään törmännyt ikinä. Nyt on korostunut lavatarhan ainoa miinuspuoli. Normaalistikin vettä enemmän kaipaava keittiöpuutarha on ollut kuiva kuin autiomaa. Multapinta vain pölisee, kun sitä alkaa kastelemaan. Tuntuu, että vettä saa lorotella ikuisuuden ennen kuin kosteus riittää pintaa syvemmälle. Onneksi eilinen toi kovasti kaivatun muutoksen tilanteeseen. Sadetta tuli koko alkukesän edestä. 


Salaattia ja retiisiä kummempaa en ole vielä keittiöpuutarhasta tänä vuonna saanut. Keittiöpuutarhan kupeessa olevassa kasvihuoneessa voidaan sitäkin pulleammin. Tomaattisato on jo osittain raakilevaiheessa. Kesä on onnistunut hämmentämään kaikin puolin. 


Kuka teistä on jo innostunut rakentamaan oman potagerin? Voin lämpimästi suositella niille, jotka sellaista vielä harkitsevat.

Sateista loppuviikkoa!

SHARE:

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Suuri kitkemispäivä 18.6

Tiesitkö, että huomenna on vuoden paras kitkemispäivä? Tänään voit huoletta vielä loikoilla riippumatossa, mutta maanantaina ei ole mitään tekosyitä. Voimia kannattaakin ehkä keräillä sillä huomenna kitketään koko piha. Jaa mistä ihmeestä höpötän? Kuukalenterista tietenkin!


Tällä hetkellä menossa on nousevan kuun eli yläkuun aika, kun menemme kohti täysikuuta. Vanha kansa on seurannut kuukalenteria vähän yhdessä ja toisessa. Uskon, että moni teistäkin on tähän törmännyt. Joku siinä vaan on, että toisinaan siemenet itävät paremmin, kun toisinaan ne kuukahtavat alkuunsa. Kuukalenterista löytyy selitys tällekin ilmiölle. Kaikelle on nimittäin aikansa. 18.6 on kesän paras päivä kitkemiselle. Rikat lähtevät helposti juurineen, ja kitkemisen vaikutukset kantavat pitkälle. Epätoivotuista kasveista on helpompi päästä eroon. Merkitsin päivän jo hyvissä ajoin kalenteriin. Jätän työt vähemmälle ja keskityn erityisesti perennapenkkeihin. Minua on jo pitkään kiinnostanut testata miten kuukalenteri vaikuttaa kitkemiseen. Olen tietysti kokeeksi kuokkinut jo pari päivää aiemmin, jotta näen eron. 


Kuukalenteri ottaa kantaa myös moneen muuhun asiaan kuin puutarhaan. Koska rakastan tällaista huuhaata niin luin kalenteria huolella. Huomenna on myös hyvä päivä hoidattaa kuntoon sydän, pallea, valtimot ja selkä, joten varasin myös fysioterapian selkää varten. Mä olen niin tikissä rikkoja vastaan huomenna ettei tosikaan. Haa!


Joten... Kuka on mukana? 

Aurinkoista sunnuntaita!
SHARE:

torstai 14. kesäkuuta 2018

Jatkoon vai ei?


Vuorikaunokki ei kuulu suosikkeihini. Tämä kasvi tuli kaupanpäällisinä kiinteistön mukana. Kukkavaihe on jopa viehättävä, mutta kasvutapa ei. Kasvi jotenkin levähtää helposti, ja kun kukintavaihe on ohi, kasvi lakastuu ja harmaantuu saman tien jo heinäkuussa. Tänä vuonna röntsäkettä saadaan ihailla jo ennen juhannusta. Olen siirtänyt kasvin tontin nurkkaan odottamaan tuomiotaan. Siinä se on iloisesti levinnyt entisestään. Nyt jo melko muhkea kasvusto on yllättävän upea kukassa. Olen huomannut saman muidenkin rumilusten kanssa. Massaistutuksena ne toimivat yllättävän hyvin. Joten arvon blogin lukijat. Laitetaanko jatkoon vai ei?


Aurinkoista viikonloppua!


SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig