torstai 20. syyskuuta 2018

Syksyllä istutettavat sipulikukat

Syksyllä istutettavien sipulikukkien aika on taas täällä. Leuto syyskeli lykännyt on istutusajankohtaa rutkasti viime vuoden tapaan. En hötkyillyt asian kanssa ollenkaan vaan odotin hyvän tovin. Sipulit ehtivät hyvin juurtua vielä, mutta ne eivät kuitenkaan lähde kasvuun. Täydellinen ajankohta.


Istutan joka vuosi valtavat määrät tulppaaneja. Hyväksyn sen tosiseikan, että jos haluan erikoisempia lajikkeita, niitä saa olla istuttamassa joka vuosi. Onneksi joukossa on myös niitä sitkeämpiä kukkijoita. Kerrytän joka vuosi myös pitkäikäisten sipulikukkien määrää puutarhassani. 


Erilaiset laukat, idänsinililjat, helmililjat, kevättähdet, krookukset, lumikellot, pikarililjat ja narsissit kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen. Kun niitä istuttaa lisää vuosittain, kertyy muutamassa vuodessa jo melkoinen määrä kasveja, jotka nousevat joka vuosi. Näissä kasveissa on myös se puoli, että viihtyessään ne lisääntyvät. 


Erityisen ihastunut olen NelsonGardenin sipulirautaan, joka nopeuttaa hommaa kummasti. Teräväreunainen ja järeä työkalu on tarpeen, kun myrää perennojen joukossa. 


Kukkasipulit, hanskat ja sipulirauta saatu NelsonGardenilta

Maailman paras merinovillapaita North Outdoor. Kätevä työhame Klöver Blå
SHARE:

tiistai 18. syyskuuta 2018

Upeat daaliat

Daaliat todella pelastivat tämän syyskesän. Normaasti niin kukkainen vuodenaika on tänä vuonna kärvistellyt kesän kuivuuden jäljiltä ja kukinta on ollut niukempi. Daalioihin voi onneksi luottaa aina. Ne ovat täyttäneet pari isoa penkkiä keskellä pihaan. Niin ihania!


Talvetan daalioita. Määrä on niin suuri ja juurakot kookkaita, etten jaksa nimetä niitä. Putsaan juurakot, heitän ne turpeen kanssa säkkiin ja arvon paikat seuraavana kesänä. Kohtuu hyvä tulee aina. Satunnaisesti joku matala lajike jää isompien kaunotarten jalkoihin. On myös jännä nähdä mitkä lajikkeet ovat säilyneet talven yli. 


Oli lajike mikä hyvänsä niin parhaiten minulla säilyvät aina fuksianpunaiset daaliat. En tiedä mistä tämä johtuu. Vuosien saatossa niitä on kertynyt aika tavalla. Ne myös kasvavat kokoa joka vuosi. Nostovaiheessa saa olla varovainen lapion kanssa. Yllätyn -ja järkytyn- joka kerta, kun nostan jättimäisiä juurakoita. Hiljaa mielessäni kiitän naapurin Hiljaa, jonka kellariin saan raahata juurakot talvilomalle.


Joka vuosi ihastun johonkin tietynmalliseen daaliaan. Yksinkertaiset mignondaaliat olivat pitkään suosiossa. Nyt olen alkanut lämmetä pompom-daalioille. Pienempikukkaiset lajikkeet ovat mitä parhaimpia leikkoja.


Seurailen säätiedotteita ja mietin kauanko näistä vielä nautitaan. Ihan vielä en olisi valmis luopumaan. Jos talvettaminen mietityttää, niin kuuntele minun ja Hernepensaan Johannan podcast juurakoiden ja mukuloiden talvetuksesta.

SHARE:

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Paahdetut viinirypäleet

Paahdetut viinirypäleet on monikäyttöinen herkku, joka sopii välipalaan, jälkiruokiin, salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Valmistaminen on äärimmäisen helppoa. Rypäleiden lisäksi tarvitset vain tilkan oliiviljyä ja ripauksen suolaa. 


Meidän viinirypäleköynnös Zilga on kolmessa vuodessa kasvanut tosi isoksi. Sato oli sen mukainen. Rypäleterttuja tuli kerralla paljon. Zilgan marjat ovat pienehköjä ja sisällä on siemen tai kaksi, joten syötävää ei hirveästi jää. Maku on pikkaisen kirpsakka, joten valmistan sadosta mielelläni tätä helppoa uuniherkkua, joka tuo marjan makeuden esiin. Ohjeeseen sopii yhtä hyvin kaupan rypäleet. Pääset silloin vähemmällä, koska marjat ovat suurempia. 


OHJE:
viinirypäleitä 
tilkka oliiviöljyä
1 tl suolaa.
Puhdista ja kuivaa tertut. Laita uuninpellille. Pirskota päälle hieman öljyä ja ripottele perää suolaa. Kaupan rypäleet voi laittaa uuniin rankoineen. Minä poistin osasta siemenet mikä on kiva, mutta ei pakollinen lisä. Paahda uunissa alatasolla 200 asteessa noin 15 minuuttia. 


Paahdetut rypäleet ovat pehmeitä ja makeita. Ne sopivat hyvin maustamattoman jugurttiin granolan kanssa. Yhtä hyvin rypäleet taipuvat juustojen kaveriksi jälkiruokana. Kokeilin paahdettuja rypäleitä myös ruokaiseen kanasalaattiin mihin suolaisen makea marja sopi hyvin. 


Jos innostuit omista viinirypäleistä, lue kasvatusvinkit Versoilevan sivuilta, jonne kirjoitin aiheesta artikkelin. Minun ja Johannan podcastissa keskustelu jatkuu saman aiheen ympärillä.



Ihanaa viikonalkua!

SHARE:

perjantai 14. syyskuuta 2018

Pala syksyä

Istutin tänään syyskukkia. Totuuden nimissä ne ovat lojuneet sisäänkäynnin vieressä muovipoteissaan jo ainakin viikon. Se on oikeastaan tosi vähän. Tuntuu, että kaikki jää jalkoihin, kun tarpoo arjen suossa. Se ei varmasti kuvista näy, mutta olen aikalailla pitänyt taukoa puutarhasta koko kesän.  Tuntuu, että kevään jälkeen ainoastaan kastelin. Lapio on saanut olla vapaalla. Syystöihin tartuin ensimmäisen kerran eilen, kun rauhalliseen tahtiin purin omenavuorta vanhojen puiden alta. Mietin, onko syyskukissa mitään järkeä, kun joka paikka repsottaa.  


Kun istutus oli valmis, koko ajatus tuntui tyhmältä. Lakaisin terassin, poistin elähtäneitä kesäkukkia ja rymsteerasin syyskukat ja priimat kesäkukat uuteen järjestykseen. Pieni pala rauhaa, pieni pala siistiä vyöryvän puutarhan keskellä. 


Risukimppu kuuluu syksyyn. Niitä on ihana kerätä metsästä, jossa avohakkuun jälkeen polut on täynnä kuivahtaneita oksia. Kanervan puna ja hopealangan keveys oli juuri se mitä alavireiseen olooni kaipasin. Syyskuu onneksi hellii. Hieman enemmän tilaa hengittää, ulkona paistaa aurinko ja keli on raikas ja kuulas. Toivon upeaa ruskaa ja paljon sumuisia aamuja. 


 Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Juhlahumussa

Syksyn arki on yllättänyt hektisyydellään. Viikonloppuna sain kuitenkin keskittyä leipomiseen ja kukkien keräämiseen. Kuopuksen syntymäpäivää vietetään daalioiden aikaan. On ihana hakea pöydän somisteet omalta pihalta. 


Simppeli suklaakakku sai uuden ilmeen syötävillä kukilla. Olen täysin hurahtanut näihin helppoihin koristeisiin. Ne ovat myös nopeita ja kasvukaudella aina käden ulottuvilla. Koristeissa ei tarvitse säästellä, sillä materiaalia on keittiöpuutarhassa yllin kyllin. En osaisi enää kuvitella kesää ilman orvokkeja, kehäkukkia, ruiskaunokkia ja auringonkukkia.


Kirjoitin syötävistä kukista Versoilevan sivuille artikkelin. Kun itse vasta opettelin syötäviä kukkia ensimmäisiä kertoja, oli joukossa useampi yllättäjä. Kasvatan mieluiten syötävät kukkani itse, koska silloin tiedän mitä kukat ovat syöneet. 

Artikkeliin pääset tästä linkistä.

Ihanaa loppuviikkoa!



SHARE:

lauantai 8. syyskuuta 2018

Uudet viherkasvit

 yhteistyö: GreenCare

Kun pihalta jää vihdoin vihdoin aikaa, huomaan, että yhä vain viherpeukaloa kolottaa. Mikä ihana syy käydä ostamassa lisää viherkasveja! Yksi isoimmista syistä innostukseen on se, että Suomen markkinoilta saa vihdoin ruukkuja, joita kärsii katsella sisällä. Tingin ilolla altakastelumahdollisuudesta, jos  saan tilalle juuri täydellisen värisen keraamisen ruukun. 


Viherkasvibuumi on tehnyt sen, että tarjonta kaikkeen siihen liittyvään on hyvällä mallilla. Viherkasvimultaa ja ruukkusoraa saa markettien kukkaosastolta. Kaikkea ei tarvitse enää etsiä kissojen ja koirien kanssa. Minulla käytössä on GreenCaren Luomu Kukkamulta ja Ruukkusora. Multa on lannoitettu luonnonmukaisella kompostilla. Korkean hiekkapitoisuuden tuntee jo käsissään. Multa on kevyttä ja tuoksuu hyvältä. Hiekka pitää mullan ilmavana, minkä ansiosta juuristo voi hyvin talvella. Tämä korostuu erityisesti, kun käytetään ruukkuja joissa ei ole altakastelua. 


Tuntuu, että viherkasveja myydään nykyään ihan kaikkialla. Niitä tulee puutarhakauppojen lisäksi vastaan marketeissa, rautakaupoissa ja sisustusmyymälöissä. Valikoima ja hintataso vaihtelevat suuresti. Jos jaksaa nähdä vaivaa, voi trendikasveja saada suhteellisen edullisestikin. Ostan itse hieman pienemmän koon. Kyllä ne siitä vankistuvat parissa vuodessa. Lyyraviikuna ja peikonlehti ovat jo pitkään olleet ostoslistalla ja nyt ne vihdoin löytyvät kotoa. 


Mullalla läträäminen on ihanaa ja terapeuttista. Olen aina tykännyt näistä sisähommista. Aikaa kuluu suhteellisen vähän ja sotkujen siivoaminen on nopeaa. Hektisen viikon keskellä tunti viherkasvien parissa on luksusta. 


*Mullat ja ruukkusora GreenCare *
Helteistä sunnuntaita!

SHARE:

torstai 6. syyskuuta 2018

Versoileva - mikä ihana syy surffata netissä

Olen niin innosta ja onnesta pinkeänä, että on mahtavaa päästä vihdoin jakamaan uutinen teidän kanssanne. Me olemme avanneet uuden vehreän Versoileva-sivuston, joka tarjoaa monipuolista ja monikanavaista vihreää lifestylesisältöä. Minun lisäksi mukana ovat Kukkala-blogin Sanna, Kanelia ja kardemummaa-blogin Maria sekä Hernepensaskujanne-blogin Johanna. Jatkossa allekirjoittanutta ja kumppaneita näkee ja kuulee blogien lisäksi artikkeleiden, podcastien ja videoiden muodossa. Sivuston upeasta ulkoasusta vastaa Jouko Luhola.


Sisällöntuotannosta on tullut minulle monen onnellisen sattuman kautta ammatti harrastuksen lisäksi. Bloggaajien ja kollegoiden verkosto on ollut korvaamattoman tärkeä matkalla kohti unelmien työpaikkaa. Saan kirjoittaa, kuvata ja piirtää päivät pitkät. Jotta homma ei olisi niin yksinäistä, on hyvä olla ystäviä. Näiden kavereiden kanssa pystymme yhteisvoimin tarjoamaan myös teille lukijoille jotain paljon isompaa ja enemmän kuin yksinämme. Eniten innoissani olen podcasteista. Kuuntelen niitä paljon itsekin, joten on tosi jännää päästä tuottamaan niitä. Sivusto on aina taatusti tuore, sillä se päivittyy useamman kerran viikossa. Bloginostojen lisäksi voit lukea artikkeleita. Podcastit ovat pääasiassa puhetta puutarhasta ja kaikesta vihreästä. Videoista löytyy diy-vinkkejä ja inspiraatiota. Versoileva on juuri oikea lääke siihen, kun lorvikatarri iskee tai haluat heittää aivot narikkaan. 


Halusimme juhlistaa avaamista myös arvonnalla, jonka järjestämme Versoilevan instatilillä. Toivon, että mahdollisimman moni teistä innostuu Versoilevasta meidän laillamme. Arvostan suuresti, jos käyt klikkaamassa itsesi seuraajaksi instassa tai facetilillämme



Aurinkoista ja inspiroivaa viikonloppua!

SHARE:

maanantai 3. syyskuuta 2018

Kukkien lumoissa

Blogeissa on jo tovin ollut vallalla se, että tehdään vaivalla kukka-asetelmia ja kimppuja ihan itse. On ollut välillä jopa häkellyttävää seurata, miten kuka vain voi taikoa itsestään oman elämänsä kukkataiteilijan. Osa asetelmista on hämmästyttävän upeita! Sellaisia mitä luulisi saavan vain kukkakaupoista. 


Luulen, että villitykseeen on vaikuttanut osaltaan se, että kasvit ovat ylipäätään muodissa kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Toiseksi, edullisia kukkia on ollut viime vuosina paremmin saatavilla. Markettien kukkavalikoimat parantuvat koko ajan. Ja kun vauhtiin pääsee niin moni meistä varmasti hakee jotain spesiaalia sekaan kukkakaupan leikkovalikoimista. Itse olen monen muun tapaan oppinut hyödyntämään oman puutarhan kasveja hyvin tehokkaasti. Myös tienpientareita katselee ihan uudella silmällä. 


Pyörivä tarjotin on hyvä apuväline asetelmien kanssa. Omani löytyi kirppikseltä mitä sopivimpaan saumaan. Heti piti hakea marketista leikkokimppu. Suurin osa kasveista löytyi omasta pihasta. Kukkasidonta on ihanaa, luovaa ja antoisaa. Omaan makuuni viimeisin viritys oli jo aika onnistunut. Asetelmissa on se hyvä puoli, että ne vähemmän onnistuneetkin on kivoja. Koska kukat ovat.  


Aurinkoista syyskuuta!

SHARE:

lauantai 1. syyskuuta 2018

Kaikkien kehuma omenapiirakka

Kaikkien kehuma omenapiirakka oli jo nimeltään jotain sellaista mitä oli pakko kokeilla. Olen jokseenkin aina ollut pöhkönä leivonnaisiin joilla on mahdollisimman kliseinen ja grandioosi nimi. Olen juuri se, joka haksahtaa leivonta-ohjeisiin, jotka alkavat nimellä 'maailman paras'. Tällainen oli myös omenapiirakka, joka on ollut Kotikokki-palvelussa tosi suosittu. Nimi ei luvannut turhia. 


Omat herkkumenat on syöty jo pari viikkoa sitten ja jäljellä oli vain meidän vanhojen rupuisten puiden omppuja. Onneksi apu oli lähellä. Kivat naapurit ovat oikeasti ihan aarre! Viestiä myöhemmin olin tervetullut keräämään omenoita kadun toiselta puolelta. Vanhoissa omakotitaloalueissa  hedelmäpuiden määrä on huikea. Elo-syyskuu tuoksuu meillä omenalta.


OHJE:

pohja
200g voita
1 1/2 dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl kevytmaitoa
1 kananmuna

täyte
4 omenaa
kanelia

Sulata voi. Sekoita joukkoon jauhot ja sokeri. Siirrä taikinasta 1 dl pinnalle ripoiteltavaksi. Sekoita lopputaikinan joukkoon loput aineet ja sekoita. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Kaada löysä taikina vuokaan ja peitä pinta kuorettomilla omenan lohkoilla. Sirottele päälle kanelia sekä murusteltavaa taikinaa. Paista 200 asteessa noin 30 minuttia. Tarjoile vaniljakastikkeen tai jäätelön kera. 


Kokeilkaa! Piirakka on todella nimensä veroinen. Ehkä vähän pieni tosin.

Ihanaa sunnuntaita!

SHARE:

torstai 30. elokuuta 2018

Kukkia ja käsitöitä

Kummasti tuo syksyn läheneminen saa kodin tuntumaan ihan eri tavalla kutsuvalta. Kukkia ihastellaan lähinnä maljajoissa ja ajatukset ovat siirtyneet kummasti käsitöihin, leivontaan ja villasukkiin. Syksy on kyllä aivan ihanaa aikaa, kun siitä osaa ottaa kaiken irti. Piha näyttää kypsältä ja kauniilta. Värit oikein vyöryvät sisälle. Alkusyksy on juuri se aika, jolloin puutarhanäkymät ovat sisältä käsin parhaimmillaan. 


Työn alla oleva kepparikirja on pitänyt kiireisenä. On ollut ihana haastaa itseään uudella alalla. Onneksi en tee kirjaa yksin vaan äitini kanssa. Kangasta on leikattu metritolkulla, kun kaavoja on testattu. Aivoja tuuletetaan koiralenkeillä. Juuri sopiva yhdistelmä. 


Täysin ei seepra raidoistaan pääse. Vaikka tahti on ollut miten tiivis, olen ehtinyt kerätä kukkia kimppuja ja asetelmia varten pihalta ja tienvarsilta, kun olemme kuvanneet heppoja. Työhuoneen pöydällä on ollut jos jonkin näköistä kimppua kesän varrella. Mikään ei kuitenkaan voita loppukesän daalia-asetelmia. Voiko kauniimpia olla?


Ihanan kirpeää torstaita! Nyt on ulkoilukelit parhaimmillaan! 

SHARE:

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Terveisiä Tallinnasta!

Kävin päiväreissulla Tallinnassa ihmettelemässä naapurimaata. Viime visiitistä on kulunut 7 vuotta joten ihmeteltävää riitti. Samaan aikaan kaupunki oli täysin tuttu, mutta täysin vieras. Tallinna rakentuu hurjaa vauhtia ja suuria taloja oli noussut valtavasti. Se mikä yllätti myös, oli turistien määrä. Kaikkialla oli ihmisiä valtavasti.


Tuntuu tosi etuoikeutetulta, että Tallinnassa voi piipahtaa päiväseltään. Päiväristeily riittää hyvin kahviloissa haahuilemiseen ja Vanhan Kaupungin ihmettelemiseen. Niiden lisäksi ehdin kiertää kaikki suurimmat käsityökaupat. Reissu oli siis oikein onnistunut. Oli kohde mikä hyvänsä niin liian täyteen sitä ei kannata änkää. Muuten kaikesta tulee stressinsekaista suorittamista.


Vaikka Vanhan kaupungin on nähnyt lukemattomia kertoja, on sinne aina mentävä siitä huolimatta. Vanhat talot, kukkamarketti ja kahvilat on nähtävä yhä uudestaan. Ja ne ovet! Niitä on bongailtava joka kerta. Kahvilat ovat minusta Tallinnan parasta antia. Niitä on niin paljon, että aina onnistuu löytämään kyllin rauhallisen paikan. Ja ihania leivonnaisia löytyy jokaisesta. 


Jos innostuit kuulemaan lisää Tallinnan käsityökaupoista, niin klikkaa itsesi Hirnuvillan blogiin. Kirjoitin sinne postauksen kierroksesta, joka Tallinnassa kannattaa tehdä. Löydät nimet, osoitteet ja kulkupelit millä pääsee. Kankaiden, lankojen ja muiden tarvikkeiden hinnat ovat yhä huomattavasti halvempia kuin Suomessa, jos tiedät minne suunnata.


Ihanaa viikon alkua!

SHARE:

lauantai 25. elokuuta 2018

Kukkaviemisiä

Itsetehty kimppu on ihana ja sydämellinen vieminen. Siltä se ainakin itsestä tuntuu, kun kasaan kimppua saajalle. Sävyjä ja kimpun saajaa tulee mietittyä ehkä tavallista enemmän, kun ajan kerää leikkoja omasta puutarhasta.


Elokuussa kimput ovat aina jotenkin mausteisia ja värit syviä. Keräsin heleän vaaleanvihreitä katsuran oksia ja salaatin kukintoja. Purppuraiset ja vaaleanpunaiset daaliat ovat täydellisiä valkoisten ja punertavien hortensioiden kanssa. Ja mitä olisi loppukesän kimppu ilman purppuraheisiangervon tummanpurppuraisia lehtiä. Kimppu on melko pyöreä, mutta katsuran oksat keventävät sitä kivasti. Pikkuisen puun / pensaan lehdet ovat täydellisiä asetelmiin. Tässä myös yksi syy kasvattaa tämä herttalehtinen erikoisuus. 


Nyt istun jo matkalla viettämään kivaa ja aurinkoista päivää sukulaisten kanssa. Kesän viimeisistä säteistä on ihana päästä nauttimaan meren rannalle. 

Leppoisaa lauantaita!

SHARE:

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Tomaattisatoa - onnistumiset ja epäonnistumiset

Tomaattisato on ollut tänä vuonna suloisen makea ja maistuva. Ennätysmäisellä määrällä aurinkoa on asian kanssa varmaankin jotain tekemistä? Omat tomaatit ovat kyllä aina niitä parhaita, mutta tänä vuonna meitä on hellitty erityisesti. 


Lajikkeita oli taas niin älytön määrä, ettei tosikaan. Blogiin on hyvä summata onnistumisia ja epäonnistumisia niin muistaa seuraavana keväänä mihin kannattaa satsata.  'Super Marmande' teki vain muutaman tosi ison tomaatin. Tämä vuosi taisi suosia enemmän pieniä ja keskikokoisia lajikkeita. 'Supersweet' ja 'Sungold' olivat takuuvarmoja kuten aina. 'Ildi' yllätti tänä vuonna totaalisesti. Aina yhtä satoisa ja tasaisen mauton tomaatti oli tänä vuonna makea kuin mikä. 'Tigerella' on kivan hapokas ja sopii hyvin kastikkeeseen. 'Cholate Cherry' ja 'Blue Indigo' olivat kesän mauttomimmat. 'Tanskan Vienti' on aina takuuvarma. Tuon keskikokoisen keltaisen tomaatin (lautasella lounaan suunnalla) nimen hukkasin. Ja se oli niin hyvä! Onko kellään mitään arvausta?


On ihanaa kasvattaa erikokoisia ja värisiä tomaatteja. Simppelikin salaatti on heti hauskemman näköinen, kun väriä piisaa. Ja eri lajikkeet maistuvat ihan oikeasti ihan erilaisilta. Parhaimmillaan tomaatti on, kun sen poimii suuhun suoraan kasvarissa tuoreena ja lämpöisenä. Nam!


Sadonkorjuu on mahtava tapa hyvästellä kasvukautta. Näissä yhdistyy kaikki hyvä kesästä. Värit, lämpö, kasvu, ilo ja onnistuminen. Puutarhailu on niin antoisaa!

Ihanaa loppuviikkoa!
SHARE:

maanantai 20. elokuuta 2018

Sitkeä sissi

En voinut uskoa silmiäni, kun huomasin jättiverbenan suorakylväytyneen paikoilleen. Huomasin jo alkukesästä, että kivituhka pukkasi tutunnäköistä taimea. Mielenkiinnosta annoin kasvaa. Elokuussa alussa oli jo kukinnan vuoro. Tavallisesti aloitan jättiverbenan esikasvatuksen kylmäkäsittelyllä tammikuussa. Mutta tämähän se on vallan hyvä vaihtoehto myös. Eli... Karistele siemeniä syksyllä kivituhkaan. Anna olla, älä kouli, karaise, kastele tai hoida. Tadaaa!


Ihanaa tiistaita!
SHARE:

lauantai 18. elokuuta 2018

Upea kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy'

Tämän kesän rankin kukkarakkaus kolahti toden teolla loppukesästä, kun kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy' avasi kukkansa. Ja mitkä kukat! Näiden kohdalla adjektiivit ja superlatiivit loppuvat kesken. Niin läkähdyttävän kaunis tämä kasvi on. 


Syvät marsalanpunaiset kukinnot taittuvat tummanruskeaan. Kasvi on kuin tehty meidän tiilitalon pikkuterassille. Näissä on sitä jotakin! Meillä kaverina on naapuriruukuissa esimerkiksi hopeakäpälää ja jättiverbenaa. Näkisin hyvin myös koristeheinät tässä modernissa istutuksessa. Kesäpäivänhattu taipuu kyllä moneen muuhunkin istutukseen.


Se on kuitenkin varma, että kasvista tuli kertaheitolla vakkari kevään esikasvatuslistalle. Koin kasvatuksen helpoksi. Annoin pikkutaimien kasvaa kesänkorville esikasvatusastiassaan. Karaisun jälkeen siirsin taimet suoraan pysyviin ruukkuihinsa. Siinä ne kasvoivat omassa rauhassaan ruukkupuutarhan uumenissa. Kukinta alkoi heinäkuun lopulla. En voi kuvitella enää loppukesää ilman näitä. 


Ihanaa puutarhasunnuntaita!

SHARE:

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Auringonkukat - ja niin kuin ei enää koskaan pitänyt.....

Loppukesän kaunein penkki löytyy meidän kasvarin kulmilta. Pitkä penkki täynnä hentoja vaaleita auringonkukkia. Vähän kuin pieni pelto! 'Italian White' ja 'Ice Cream' lajikkeet sopivat hyvin yhteen. Ne ovat hyvin samannäköisiä, mutta istutuksessa on pientä vaihtelua. Sekoitin taimet niin, että ne kasvavat lomittain. 


Oletteko koskaan esikasvattaneet auringonkukkia? Taimista tulee jopa lisävalon turvin sellaisia löysävartisia matoja. Kouliminen vain pahentaa tilannetta, koska taimet eivät tahdo kestää sitä. Kokeilin esikasvatusta ensimmäisen kerran vuosi sitten. Kun tila on kortilla niin jokainen epäonnistuminen risoo. Ne matoset veivät kuitenkin jonkun toisen paikan. Arvelin, että ei niistä kyllä kunnon kukkaa tulee. Tungin kuitenkin lonkerot maahan kesäkuun alussa, koska en raaskinut heittää niitä pois. Jokaisen kohdalla manasin, että en enää ikinä näihin kajoa.... Siellä oman onnensa nojassa taimet kuitenkin vahvistuivat ja kasvoivat. Rakastuin 'Ice Cream' lajikkeeseen palavasti. Jokaisessa taimessa on useita kukkavarsia ja väri on ihana hennon keltainen, lähes valkoinen. Ja niin sitä taas mentiin. 


Edellisvuodesta oppineena, en koulinut näitä. Esikasvatin ohjeen mukaan ja annoin olla samassa kupissa istutukseen asti. Kahdesta pussillisesta siemeniä riitti pitkään penkkiin taimia. Tuolla auringonkukkien juurella ja lomassa kasvaa erilaisia kaaleja ja minttua. Kaalit olivat alkuun isompia. Kasvit mahtuivat änkemisestä huolimatta hyvin lomittain, ja ne selvästi saivat suojaa toisistaan. Hämmästyttävää oli myös se, että penkki tarvitsi suuresta kasvimäärästä huolimatta suhteessa vähemmän vettä kuin muut lavat. Multatila oli niin hyvin peitossa, että haihtuminen oli huomattavasti vähäisempää.


Auringonkukat ovat erityisen upeita elokuun illoissa. Kuvistakin näkee miten ne oikein hohtavat illanhämyssä. Kimalaiset sekosivat onnesta, kun aurinkoinen kattaus aukesi. Perhosetkin ovat löytäneet tänne hiljalleen. 


Joten eiköhän oteta ensi keväänä uusiksi.

Ihanaa torstaita!

SHARE:

maanantai 13. elokuuta 2018

Kasvihuone on niin paras

Ikioma kasvihuone on täyttänyt monella tapaa kaikki toiveet ja unelmat. Haaveilin omasta lasitalosta niin monta vuotta, että jotenkin sitä jumittui vain siihen odotusvaiheeseen. Hyvin suunniteltu paikka ja viereinen keittiöpuutarha saivat ansarin näyttämään siltä kuin se olisi ollut meillä aina. Kasvatus on ollut niin helppoa, kun talo suojaa kurkut ja tomaatit viimalta. Trooppinen lämpö ja tomaatin tuoksu ovat jotain niin vastustamatonta, että siihen tuskin kyllästyy ikinä. 


Juliana Junior-kasvihuone on Kivikankaalta. Kirjoitin heille vieraskynäpostauksen siitä millainen kasvihuone on ollut käytössä. Postauksen pääset lukemaan täältä

Aurinkoista tiistaita!


SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig