Taimikasvatusta

Vuoden ensimmäinen taimimultapussi, rapisevat siemenet ja se tuoksu. Kyllähän te tiedätte. Lisäksi se tunnelma, joka vuosi toisensa jälkeen saa ryhtymään tähän hullutukseen. Notkukoon pöydät, loppukoon tila. Täältä tullaan taas!

Osa siemenistä on vielä matkalla, mutta kelloköynnökset pääsivät jo multiin. Itselleni sopii tällainen paloissa puuhastelu. Pääsee silloin se koko totuus painumaan jonnekin hämärän tuolle puolen. Tässähän nämä ohimennen valmistuvat. Toukokuun lopussa ihmetellään, kun koti on taas muuttunut viidakoksi. 

Suurin osa taimista saa alkunsa kätevissä minikasvihuoneissa. Kupu pitää huolen kosteustasapainosta, pieni luukku tuuletuksesta ja aluslautanen kotipuutarhurin järjissään. Sisällä homma saa nimittäin olla niin siistiä kuin suinkin. Ei pyöri vesi ja multa pitkin pöytiä.

Täältä tullaan kevät!

Ihanaa loppuviikkoa!

Helppo kotijäätelö

Kotijäätelön teko on superhelppoa, vaikka kotoa ei jäätelökonetta löytyisikään. Vain mielikuvitus on rajana sörsseleiden kanssa mitä jädeen voi upottaa. Tein viikonloppuna kahta eri versiota suklaajätelöstä: Laktoosittoman ja maidottoman. 

Netistä löytyy useita eri jäätelöohjeita, mutta tässä simppelit muunneltavissa olevat perusohjeet näihin kahteen. 

Laktoositon kotijäätelö:

5dl kuohukermaa

1tlk kondensoitua (sokeroitua) maitoa. 

1 tl vaniljasokeria 

Suklaata maun mukaan. Tähän jäätelöön meni yksi pieni levy.

Maidoton kotijäätelö

1 prk Oatly vanilijakastike 

maidotonta suklaata puoli levyä

Vatkaa kermasta vaahto. Lisää sokeri ja kondensoitu maito joukkoon vatkaten. Kaada sekaan lopuksi rouhittu suklaa. Kääntele joukkoon. 

Tein maidottoman jäätelön samaan tapaan. Vatkasin vaahdon ja lisäsin suklaan. Molemmat jäätelöt saavat tekeytyä rauhassa pakastimessa. Jäätelöä ei tarvitse käydä sekoittamassa välissä. Sitten vain tötteröön tai suuta kohti.

Makeaa viikonalkua!

Aamuhämärässä

Yksi empijutuistani on aamuhämärässä nautittu aamukahvi. Kahdeksaan nukuttu aamu on meillä jo myöhäinen. Talvella valo on silloin vielä vähissä. Talo on tosi hiljainen ja koirallakaan ei vielä ole kiire ulos. Puoli tuntia ja pala rauhaa. Uutiset ja aamupala.

Se on kumma miten lapsiperheen arjessa tällaiset jutut nousevat niin suureen arvoon. Oma pieni hetki takaa sen, että jaksaa juosta tukka putkella asioilla. Onneksi on aikaa myös ihan vaan olla. Supermarsu-leffa päivän ohjelmana ei myöskään kuulosta hullummalta.

Ihanaa viikonloppua!

Kausiruokaa

Kausiruoassa on se hyvä puoli, että aina saa olla tohkeissaan, kun tarjolle tulee herkkuja vain rajoitetun ajan vuodesta. Se tuo myös mukavaa vaihtelua ruokailuun. Tuntuu, että jokaisessa ruokakaupassa on tällä hetkellä ensimmäisenä tarjolla Romanesco-kukkakaali. Sen ymmärtää hyvin. Onhan tämä melkoinen taideteos.

Pidän kukkakaaleista paljon. Pääasiassa riittää keittäminen ja nokare voita. Tämä se on pikaruokaa jos joku. Romanesco päätyy minulla myös blenderiin vihersmoothieen lehtikaalin ja avokadon seuraksi. 

Nam!

Ihanaa loppuviikkoa!

Ihanat esikot

Kuinka moni myöntää nappaavansa esikoita mukaan lähes joka kauppareissulla? Näitä ei vain voi vastustaa. Sekin käy tekosyyksi, että viimeksi ostin tulppaaneja. Tai krysanteemeja. Pääasia että koti kukkii ja kevättä kohti mennään. 

Esikot pitävät viileästä ja valoisasta paikasta. Meidän 90-luvun alussa rakennettu talo on ilmeisesti tarkoitukseen kyllin vetoisa, sillä täällä voidaan hyvin. Mikään ei estä sitä, että säästäisi taimet kevääseen saakka ja istuttaisi ulos. Tilapulan vuoksi olen kuitenkin satsannut mieluummin esikasvatukseen kuin esikoiden hyysäämiseen. Hiljalleen ole istuttanut myös ulos näitä kavereita. Pidän niistä vuosi vuodelta enemmän!

Leppoisaa ja lumista sunnuntaita! 

 

wonderland

En voi kuin ihastella lumista puutarhaa, joka ilmestyi yön aikana. Ihana pölisevä pakkaslumi on parasta mitä talvi voi mukanaan tuoda. Eniten nautin lumisista puista, jotka maalaavat koko maiseman valkoiseksi ja huurteiseksi. 

Olen aina ollut enemmän lämmön ja kesän ystävä. Kuitenkin sydän sykähtää aina, kun se ensimmäinen kaunein talvikeli saapuu. Onhan tässä jotain tosi suomalaista. On kiva kuunnella lumen narinaa kengän alla ja antaa ilman huuruta hengittäessä.

Voisin hyvin jatkaa näissä meiningeissä kevään tuloon saakka. Hippusen talviaurinkoa ei myöskään olisi pahasta. Toivotaan tuleville viikoille kevyitä lumitöitä ja lumen valkoista puutarhaa.

Valoisaa viikonloppua! 

ultraviolettia

Vuoden väri on taas julkaistu Väri-instituutti Pantonen toimesta. Pantone sävy 18-3838 ultra violet on tämän vuoden juttu. Minusta on hauskaa arvuutella etukäteen mitä värivelhot ilmoittavat vuoden alusta. Itse veikkasin tummaa sammunutta syvänsinistä. Melko lähelle osuin, mutta violetti yllätti silti.

Itse olen ratsastanut tämän trendin huipulla jo vuosikausia. Violetti on ehdottomasti yksi kantavista väreistä puutarhassani. Siihen perustuu meillä ruukkupuutarha, köynnös- ja perennavalikoima. Koko violetin ja liilan väriskaala on edustettuna hyvin voimakkaasti. Vaaleanpunainen on puutarhassani violetin ehdoton aisapari.

Violetin ja vaaleanpunaisen väriliitto lienee meillä puutarhaihmisillä yksi suosituimmista värimaailmoista. On hupaisaa mummotella menemään vuodesta toiseen samalla meiningillä. Yhtäkkiä sitä huomaa olevansa muodin huipulla tuosta vaan.

Sanomattakin selvää on se, että kasvatan samat tutut jättiverbenat ja kelloköynnökset myös tälle kesälle. Ja seuraavalle ja sitä seuraavalle. Parvekkeen parvekelaatikot tuskin olisivat mitään ilman violetteja petunioitaan. Ensi kesänä tosin on hieman uudistuneempi fiilis ihan vaan tästä äkillisestä muodikkuuden puuskasta. Kyllä nyt tuulet puhaltavat meille puutarha-ihmisille. 

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Ihan hetkeen ei tästä kukkaloistosta nautita. Ihmetellään lumimaisemaa vielä ennen tätä. Pukekaa lämmintä päälle. Talvi on vihdoin täällä. 

Ihanaa loppuviikkoa!

DIY olkitähti

Sunnuntaiaamun ratoksi näpersin olkitähden. Hauska tähtönen on kaunis sellaisenaan, ja linnut arvostavat sitä taatusti yhtä paljon. Paljon tämä helppo askartelu ei maksa. Lintujen ruokintaan myytävästä olkipuntista tekee monta tähteä. 

Tein kuusi samankokoista nippua. Karsin ylimääräisen roskan ja lehdet varsista. Niput pysyvät napakasti kasassa, kun alhaalle ja ylhäälle kietoo tiukasti ohutta rautalankaa. Tein ensin kaksi kolmiota, jotka lopuksi yhdistin. Niput pitää asetella niin, että jokaisessa kulmassa on tupsu. Sitten vain mallaamaan kaksi mahdollisimman samankokoista kolmiota, jotta tähdestä tulee symmetrinen.

 

Leppoisaa sunnuntaita!

Kimppu viikossa

Tammikuussa alkaa 'kimppu viikossa'-kausi, joka jatkuu meillä kesään asti. Edulliset markettikimput ovat taatusti lisänneet muillakin kukkien määrää kotona. Koti kaunistuu siivouksen jälkeen tulppaaneilla ja neilikoilla. On kivaa kokeilla ihan kaikki värit mitä kaupasta löytyy. 

Tulppaanit taipuvat yllättävän monenlaisiin kimppuihin asetelmiin. Kauden ensimmäinen kimppu tuli sellaiseen kukka- ja vihreännälkään, että se oli saatava nopeasti maljakkoon. Pidän eniten vaaleanpunaisen ja violetin sävyistä. Miten ihanalta ensimmäinen kimppu tuntuikaan! Talven ensimmäinen kimppu pääsi Riihimäen savunsiniseen maljakkoon, joka on kirppislöytö kuukauden takaa.

Vaikka matkaa on yhä reilusti jäljellä niin joku näissä tulppaaneissa kuitenkin aina herättää toivon. Kevät ihan oikeasti tulee, ja valon määrä lisääntyy. Nyt ei enää hyvästellä vaan mennä kohti kesää täydellä vauhdilla. 

Muistakaa muutkin Kukkalan ideoima #tulppaanitorstai. Näitä on niin hauskaa varsinkin instasta bongailla.

Ihanaa loppuviikkoa!

Kevään esikasvatussunnitelma

Kevään esikasvatussuunnitelman aika on nyt, jos on minun tavoin mieltynyt pitkän esikasvatuksen vaativiin lajeihin. Tässä on vielä kuun loppuun aikaa hommata siemeniä. Tammi-helmikuun vaihteessa kylvetään jo jättiverbena (kylmäkäsittelyyn) ja latva-artisokka.

Huomaan väsyneeni siihen, että taimia on niin tolkuttomasti, että joku purkki jää aina vähän huonolle hoidolle. Mitä jos ihan oikeasti kylväisi ja kasvattaisi kunnolla sen mihin tila, into ja aika riittää. Ajattelin satsata erityisesti jättiverbenaan ja kelloköynnökseen, jotka ovat onnistuneet takuuvarmasti. Varuiksi kylvän isomman määrän. Viime vuonna Nessa the Rescuedog piti huolen, että myös hänellä on omia vihreitä vauvoja. Ne löytyivät kätevästi äidin taimiseimestä.

Kasvatin viime vuonna hyvin kummallisella menestyksellä auringonkukka 'Vanilla Ice'-lajiketta. Osa taimista kuihtui jo alkuunsa. Loput kaatuilivat, juroivat ja luikertelivat pitkin purkin seinää. Manasin, että en ikinä enää esikasvata auringonkukkia. Istutin tai lähinnä tyrkkäsin onnettomat pikkutaimet kasvilavaan. Huonosta kesästä huolimatta ne ponnistivat ja kukoistivat. Ja miten upeita! Lienee aika syödä sanani. Latva-artisokka kasvatti komeat lehdet, mutta vielä se ei kukkinut. Uusi yritys siis siitäkin.

Joten neljä. Huom vain neljä lajia. Loput taimimyymälästä. Katsotaan miten hienosti tämä pyhä lupaus pitää. 

Aurinkoista viikon jatkoa!

Ihanaa loppiasta

Viikonloppu on kulunut ainakin meillä siivouksen merkeissä. Kuusi tosin kannettiin ulos jo ennen uuden vuoden aattoa. Itselleni loppiainen ei ole oikein koskaan merkinnyt joulun loppumista. Viime vuosina se tosin on alkanut merkitä enemmän uuden vuoden alkua. Jopa enemmän kuin se ihan oikea uusi vuosi.

Aloitan joulun jälkeen siivouksen, joka ulottuu sinne kaapin perukoillekin. Autotalliin virtaa koristeita ja kaikkea muutakin mitä syksyllä oli ihanaa kantaa sisälle. Vaihdan tekstiilejä iloisempiin, vaikka valoisien tuntien määrä kielii ihan muusta kuin keväästä. Kaipaan tilaa ja vihreää koristeähkyn jälkeen. 

Siisti ja avara koti on parasta mitä tiedän. Kotihiirelle omilla nurkilla on merkitystä. Netflix, kirja ja käsityöt jostain syystä maistuvat paremmalta, kun mikään ei kutsu siivoamaan. 

Ihanaa joulukauden loppua ja tervetuloa tulppaanikausi!

Heippa!

DIY Vaahtokarkit

Tämä vaahtokarkki on kaukana irtomakeishyllyn kuivasta ja jauhoisesta karkista. Kehotan antamaan vaahtokarkille vielä toisen mahdollisuuden. Itsetehty vaahtis on ilmava ja mehukas. Ja tässä tapauksessa myös suklaalla sävytetty. Teko oli helpompaa kuin miltä homma vaikutti ohjeita tutkiessani. 

Teko vaatii raaka-aineiden lisäksi paistomittarin ja noin 25 halkaisijan vuoan. Uunia ei tarvita, ja herkun voi jättää tekeytymään yön yli vaikka seuraavan päivän namipäivää ja juhlia varten. 

RAAKA-AINEET:
tilkka öljyä voiteluun
2rkl maissitärkkelystä 

3 rkl tomusokeria
8 levyä liivatetta
2 valkuaista

2 1/2 dl vettä

5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3 palaa tummaa suklaata

tomusokeria vaahtokarkkien kierittelyyn

OHJE

Voitele vuoka öljyllä ja jauhota pohja ja reunat maissitärkkelys + tomusokerisekoituksella. Laita liivatteet turpoamaan jääkylmään veteen. Vaahdota valkuaiset erittäin kuokeaksi vaahdoksi. Vaahto on sopiva, kun se ei tipu kupista, vaikka käännät sen ylösalaisin.

Mittaa sokeri ja vesi kattilaan ja anna sokerin sulaa miedolla lämmöllä. Kun sokeri on sulanut, ala nostaa lämpöä (sekoittamatta!) 121 asteeseen. Meillä induktioliesi lopetti 90 asteen kohdalla lämmön nostamisen. Se riitti minulla onnistuneeseen lopputulokseen. Kaada kuuma sokeriliemi valkuaisvaahtoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten keskiteholla. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja lisää liivatteet kuumaan vaahtoon. Vatkaa noin 15 minuuttia kunnes vaahto on huoneenlämpöinen. (Minulla vaahto turposi yhä lisää vatkauksen aikana).

Jaa vaahto kahteen osaan. Sekoita toiseen osaan vaniljasokeri. Sulata suklaapalat ja sekoita ne toiseen vaahtopuolikkaaseen. Nostele molemmista vaahdoista isoja nokareita vuokaan. Sekoita vaahtonokareita kevyesti veitsellä tai lastalla, jotta pinta marmoroituu. Anna koko komeuden asettua noin 7 tuntia.

Kun vaahtokarkki on valmis kippaa se leivinpaperin päälle, jossa on tomusokeria. Leikkaamista helpottaa, jos sipaiset terävään leikkuuveitseen öljyä. Pyörittele paloja tomusokerissa. Säilytä vaahtokarkkeja ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä.

Nam!

Ihanaa keskiviikkoa!

Kiitos tästä vuodesta

Vuoden ensimmäinen on täällä. Yö toi mukanaan lumikerroksen ja uuden virkeämmän alun. Siltä se joka vuosi tuntuu. Elämän helminauhaan kertyi tänäkin vuonna yllätyksiä, naurua, surua ja hetken huumaa. Niitä asioita jotka saavat elämän maistumaan elämältä. 

Uuden vuoden postauksessani on ollut aina kuvia edelliskauden puutarhakukoistuksesta. Vuoden tähtihetki oli erityisesti alkukesä. Rhodot kukkivat tavattomalla runsaudella. Samaan ilonpitoon yhtyivät akileijat ja herttavuorenkilpi. Kaikki suosikkejani.

Kesän isoimmat muutokset kokivat keittiöpuutarha, joka sai kaverikseen kasvihuoneen sekä sisäpiha, jonne kasattiin helppotöinen pergola. Loppukesästä ihmettelen aina tuliko sitä juuri mitään uutta tehtyä. Siitäkin huolimatta, että puusavotan vaatinut  kasvihuoneen pohjatyö oli varmasti isoin rutistus mitä meillä on kuunaan nähty.

Kesä on pysynyt poikkeuksellisen tiiviisti mielessä läpi syksyn. Koneen ruudulla on vilissyt kirjaa varten kuvattuja  puutarhaotoksia. Suurtitöinen kirja palkitsee viimeistään keväällä, kun hommia painavat enää painokoneet. Toivon mukaan pian saisi jo hengähtää.

Vuosi toi myös surun hetkiä. Myllerrys lähipiirissä laantui onneksi nopeasti.  En ole myöskään ollut ihan niin terve kuin toivoisin. Vaikka kaikkea en tänne jaakaan niin oma elämä näkyy väistämättä jotenkin aina myös blogin puolella. Tänä syksynä ja talvena se on näkynyt hieman löyhempänä postaustahtina. On ilahduttavaa miten moni blogiin eksyy siitä huolimatta. Lukuisten kommenttien määrä sykähdyttää aina.

Sain Pihakuiskaajan blogista haasteen, joihin harvoin tartun. Siinä toivottiin 4 eri kuvaa puutarhasta mieluiten samasta paikasta. Tässä näitä nyt olisi jopa yksi kaupan päälle. Ei ihan samasta kulmasta, mutta meidän puutarhasta joka tapauksessa. 

Toivon, että vuodesta 2018 tulee tapahtumarikas, yllättävä ja iloinen!