Kuivatut appelsiinit

Kuivatut appelsiinit ovat jouluklassikko jo vuosien takaa. Superhelppoon jouluaskarteluun tarvitsee vain appelsiineja ja tomusokeria sekä uunin ja terävät veitsen. Kuivattuihin appelsiineihin uppoavat myös ne hieman nahistuneet appelsiinit, jotka ovat unohtuneet syödä. Lopputuloksessa nahkeus ei näy. 

Aloita leikkaamalla appelsiinista siivuja. Tee tasaisista jälkeä niin, että siivut ovat mahdollisimmat tasapaksuja ja ympärillä on aina saman verran kuorta. Mitä ohuempia siivuja leikkaat, sitä nopeammin ne kuivuvat. 

Lado appelsiinin siivut talouspaperille ja painele toisella paperilla siivuista kosteutta pois. Tämä nopeuttaa uunikuivatusta huomattavasti. Ripottele sen jälkeen tomusokeria siivujen päälle. Tomusokeri antaa kuivatuille appelsiinin siivuille kauniin kiillon. Siirrä siivut uuninpellille, jonka päällä on leivinpaperi. Kuivata appelsiinit 75 asteessa uunin keskitasolla. Varaudu siihen, että kuivatus voi viedä useita tunteja. Siivut ovat valmiita, kun ne ovat täysin kuivia. Saat kosteuden haihtumaan uunista helpommin, kun lisäät puisen lastan uunin luukun väliin.

Kuivatut appelsiinit ovat monipuolisia koristeita. Kokeile niitä esimerkiksi havujen ja kynttilöiden kanssa tai kransseissa ja paketin koristeina.

Ihanaa joulun odotusta! 

Lämpökompostori valmistellaan nyt talveen

Kaupallinen yhteistyö: Biolan

Lämpökomposti on aika laittaa syyskuntoon, jotta biokompostointi onnistuu hyvin myös talvella. Pakko myöntää,  että omakin kesän hyvin puksuttanut multatehdas oli hyytynyt elokuun jälkeen. Todellinen yhdestoista hetki tehdä asialle jotakin. Tein samanlaisen huollon viime syksynä ja kompostori pöhisi pitkälle syksyä ilman lämpöpullojen käyttöä.

Lämpökompostorin syyshuoltoon tarvitset ainoastaan Biolan Tehokuivikkeen ja  viitseläisyyttä. Hommassa auttaa lapio ja kottikärryt. Itselläni oli käytössä myös teräväkärkinen pikkulapio. Tehokuivike on ehdoton hankinta syyskuusta eteenpäin. Biolan Pikompostori 220 pöhisee oikealla käytöllä ympäri vuoden. Lämpötilojen laskiessa kompostori tarvitsee hieman apua käyttäjältään. 

Tyhjennä kompostorista 1/3 verran. Itselläni kompostori oli ihan täysi, joten tyhjennettävää riitti. Kompostorin pohjalla on jäähtynyt massa, joka viilentää koko kompostoria. Kun osa tyhjennetään, piristyy kompostori välittömästi. Meillä kompostorin massa oli päässyt hieman kostean puoleiseksi, joten näin tyhjennyksen yhteydessä enemmän vaivaa. Samalla kun tiputin ylhällä olevaa massaa alemmaksi sekoitin siihen reilusti Tehokuivikketta. Tällä keinolla olen saanut lämpölukemat nousemaan todella vauhdikkaasti. Tehokuivikkeessa on esimerkiksi biohiiltä ja hamppurouhetta, jotka imevät hyvin kosteutta. Rypsirouheen sisältämä typpi kiihdyttää kompostorin toimintaa. Komposti massan sekoittelu on melko brutaalia hommaa. Se onnistuu mielestäni helpoiten, kun käytössä on iso pistolapio ja terävämpi metallinen pikkulapio. 

Tässä vaiheessa pienennetään venttiilin (tuo säädin lämpömittarin alla) ilmansaanti minimiin. Pienimmillään aukko on, kun arvo on 20. Muista myös tuoda kompostoriin biojätettä mieluummin useammin kuin harvemmin. Toimiakseen hyvin, pikakompostorin olisi hyvä saada uutta ruokaa 3–4 kertaa viikossa.

Tämän kierroksen jälkeen en enää juuri sekoita kompostorin biomassaa, kuten teen kesällä. Möyhennän noin kerran kuussa ylhäällä olevaa osaa massasta. Hämmentäminen jäähdyttää kompostoria, siksi sitä pitää tehdä viileillä keleillä harkitummin. Kun pakkaset saapuvat otan käyttöön lämpöpullot. Iso limpparipullo täyteen kuumaa vettä piristää kompostoria kummasti. Jos pikakompostori sattuisi jämähtämään. Ei huolta - kevät korjaa tilanteen! 

Pakko myöntää, että olen yhä innoissani joka kerta, kun kaivelen kompostorista kottikärryllisen uutta multaa. Tämä kärryllinen menee keittiöpuutarhan lavoihin syyshuollon yhteydessä. Suosittelen tätä lämpimästi muillekin. 

Uusi tuleva jätehuoltolaki on lisännyt kompostoijien joukkoa ilahduttavasti. On tosi hienoa, että vuodesta 2024 eteenpäin yli 10 000 asukkaan taajamissa biojätteen lajittelu tulee olemaan pakollista kaikissa kiinteistöissä, myös omakotitaloissa. Lajittelun voi hoitaa yhteiskeräyksellä tai kompostoimalla itse. Suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa lämpimästi. 

Syysterveisin,
Kati 🍁

Syyslannoituksen aika on nyt

kaupallinen yhteistyö: Biolan 

Tiesitkö, että syyslannoituksen aika on heinä-elokuussa eikä suinkaan syksyllä? Lannoitepurkki kulkee tällä hetkellä koko ajan kottikärryissä, kun siirryn kasviryhmästä toiseen. Meillä on tehty nyt leppoisia loppukesän puutarhahommia ja samalla valmisteltu pihaa syksyä ja talvea varten. Lannoitus on tärkeä osa valmistautumista. Samalla kitken kasvualustaa ja leikkaan perennoja. 

Itselleni tärkein asia puutarhassa on sen vointi. En hätkähdä rikkaruohoista, mutta sen sijaan kärsin, kun kasvit kärsivät. Haluan vehreän puutarhan ja suuria, hyvinvoivia kasveja. Koska meidän pihalla on jo ikää, on täällä myös sellaista vanhan puutarhan tuntua. Viidakkomeininkiä saa välillä suitsia kovinkin ottein. Perustamisen jälkeen tärkeintä on ollut ylläpitää kasvualustan kuntoa. Se tapahtuu säännöllisellä lannoittamisella.

Syyslannoitus annetaan jo heinä-elokuussa, koska silloin kasvit pystyvät vielä hyödyntämään lannoitteen ravinteet. Tiesitkö, että juuri tällä hetkellä pihan monivuotiset kasvit muodostavat ensi kesän kukkasilmuja? Biolanin Syksyn PK-lannoitteesta kasvit saavat lisäpuhtia hommaan, ja ensi kesän kukinta on runsaampi, kun lannoittaa oikeaan aikaan. Kasvien tulee olla vielä kesäisen vihreitä, kun syyslannoitus annetaan. 

Syyslannoite poikkeaa keväällä annettavista lannoitteista erityisesti typen määrässä, joka kiihdyttää kasvua. Nyt kasvit kaipaavat erityisesti fosforia ja kaliumia. Kalium tekee solunesteestä väkevämpää, mikä nostaa kasvin jäätymispistettä. Siksi Biolanin syyslannoite parantaa kasvien talven kestävyyttä. Fosfori puolestaan auttaa kasvia muodostamaan runsaasti kukkasilmuja seuraavaa kesää varten. Fosforin ansiosta kukka-, marja- ja hedelmäsato on seuraavana suvena runsaampi. Typpipitoisia lannoitteita ei saa antaa enää syksyä vasten, koska kasvua kiihdyttävä typpi sotkee kasvin asettumista syksyyn.

Vaikuttavin kokemus syyslannoituksesta on ollut meidän 7-vuotiaan päärynäpuun kanssa. Se on kasvanut komeasti koko, mutta ei kukkinut ikinä päärynöistä puhumattakaan. En tiedä miksi olin unohtanut sen lannoittaa. Nyt se on saanut syyslannoitteen kahtena kesänä. Tuloksena oli valtava kukinta tänä keväänä,  ja nyt oksat notkuvat vihdoin pikkupääröinä. En voisi olla onnellisempi!

Biolanin Syksyn Pk-lannoitteella voi lannoittaa kaikki puutarhan monivuotiset kasvit, eli puut, pensaat, perennat ja köynnökset. Pakkauksessa on selkeä annosteluohje. Lue lisää syyslannoituksesta Biolanin sivuilta. 

Joko sinä olet ehtinyt lannoittaa? 😊

Alppiruusut - hoito ja kasvatus

Alppiruusut ovat varjotarhan upeimmat kukkivat pensaat. Hoito on helppoa ja kasvuakin tapahtuu, kun malttaa odottaa. Nopeita nämä kaunottaret eivät ole. Kasvua saa usein odotella useita vuosia. Onneksi pensaat ovat kauniita heti ostovaiheesta eteenpäin, vaikka koko olisikin pienempi. Lajikkeissa on valtavia kokoeroja, jotka tulee ottaa huomioon jo istutusvaiheessa. Itselläni pienin rhodo on polvenkorkuinen 'Elviira' ja suurin 'Helsingin Yliopisto', joka on yksi tavallisimmista rhodoista Suomessa. Se menestyy V-vyöhykkeellä asti. 

Alppiruusu kannattaa istuttaa puolivarjoiseen paikkaan. Meillä pensaat ovat pihan varjoisimmassa kulmassa, jossa pensaat jäävät puiden ja rakennuksen katveeseen. Rhodo on myös täydellinen valinta metsäpuutarhaan.  Tämä on yksi parhaista pensaista tontin laitaan, jos tontti jatkuu sen jälkeen metsäisenä. Liitoskohta tontin rajalla on silloin pehmeämpi ja kauniimpi. Jos pihasta ei löydy varjoista paikkaa,  ja haluat istuttaa alppiruusun aurinkoiselle paikalle, tarvitsee pensas säännöllistä kastelua ja erittäin huolellisen kevätsuojauksen. 

Alppiruusun edessä kasvaa sormivaleangervo. 

Alppiruusulla on kokoonsa nähden maltillisen kokoinen juuristo, joka on pinnassa. Siksi alppiruusun voi hyvin istuttaa esimerkiksi männyn juurelle. Maan tulee olla kalkitsematon, kuohkea ja runsasmultainen. Pohjan saa helpoiten kuntoon käyttämällä havu-rhohomultaa. Yhtä hyvin kasvualustan voi sekoittaa kompostista ja olemassa olevasta maapohjasta. Tärkeintä on, että kasvualusta on ainakin puoli metriä syvä. Helpointa on tehdä pensaille kohopenkkejä, jolloin ei tarvitse kaivaa niin paljon. Kasvualustaan voi lisätä rhodolannoitetta, jos ei käytä havu-rhodomultaa. Säkeissä myytävä multa on jo peruslannoitettua eikä kaipaa lisälannoitusta. Tein omat kasvualustat sekoittamalla kompostia, olemassa olevaa pohjaa ja pussimultaa. Sekaan nakkasin hieman kuusen neulasia, jotka happamoittavat kasvualustaa. Alppiruusu istutetaan samaan korkeuteen kuin se on muoviruukussa. Näin juurenniska ei jää maan alle. Multa tiivistetään huolellisesti käsin painellen juurenniskan ympäriltä. Kasvi tarvitsee alkuun viikottaista kastelua. Ensimmäisen 1–2 kuukauden jälkeen tahtia voi harventaa. Pensas nuupottaa lehtiään, jos se on päässyt kuivahtamaan. 

Alppiruusut ovat aina vihantia kasveja eli ne ovat vihreitä ympäri vuoden. Kasvi alkaa haihduttaa heti ensimmäisten säteiden aikaan. Jos pensasta ei varjosta, alkaa kuivuminen. Puiden katveessa varjostamisen kanssa pääsee helpommalla. Mitä nuorempi pensas, sitä herkempi se on kuivumaan. Keväällä pensaiden vointia on hyvä seurata, ja kastella tarvittaessa. Myös paahteiset ja tuuliset kesät saattavat aiheuttaa lisäkastelun tarvetta. Keväällä rhodoille annetaan myös havu-rhodolannoite ennen kukintaa. Pensas ei tarvitse paljon lannoitusta, joten ohjeen määrää on hyvä noudattaa. Alppiruusut hyötyvät katteesta, joka vähentää haihduntaa ja pitää rikkoja hieman kurissa. 

Alppiruusut eivät varsinaisesti tarvitse leikkausta. Kuivuneet ja kuolleet oksat on aina hyvä poistaa. Jos pensaan juurelle haluaa istuttaa muuta, kestää rhodo alimpien oksien leikkauksen, jolloin alle tulee enemmän tilaa. Silloinkin on hyvä muistaa, että ei jätä tappeja vaan tekee siistin leikkauksen. Monet perennat viihtyvät alppiruusun juurella, vaikka maa onkin hieman hapan. 

Alppiruusujen kukinta oli tänä vuonna todella upea! 💜

Kasvihuonekurkku niin best

Kasvihuonekurkku - se kesän eka - on yksi puutarhavuoden kohokohdista. En tiedä miksi pitkäkurkut eivät saa osakseen samanlaista hypetystä kuin itse kasvatetut tomaatit. Itse kasvatetun ja kaupasta ostetun kurkun makuero on samalla tavalla tosi iso kuin tomaatillakin. 

Meillä puolet kasvarin kasvatustilasta on varattu kurkuille, koska koko perhe syö niitä mielellään. Kurkku ehtii usein satoikään myös tomaattia nopeammin, miksi näitä on kiva kasvattaa. Tänäkin vuonna saan kerätä ensimmäiset kurkut jo ennen juhannusta. Heinäkuussa satoa alkaa tulla tasaisesti.

Itse kasvatetun kasvihuonekurkun maksu on pehmeämpi ja makeampi. Kitkerä se on ainoastaan silloin, jos kurkun antaa kasvaa liian isoksi. Pienempänä kurkku on maukkaampi.

Jos kurkun kasvatus kiinnostaa, kuuntele uusin Puhetta puutarhasta -podcast alla olevasta soittimesta. Jos haluat lukea täsmävinkit kasvatukseen. Lue Versoilevan sivuilta uusin artikkeli: Kasvihuonekurkun kasvatus.

Versoileva · 138 - Kasvihuonekurkku - uhka vai mahdollisuus?

Eija´s Garden - ihana puutarhakohde

 

Eija's Garden oli juuri niin ihan puutarharetkikohde kuin muistinkin. Puutarha sijaitsee Ahvenkoskella ja Helsingistä sinne hurauttaa noin tunnissa. Puutarhan on sunnitellut Eija Keckman, pihasuunnittelija, ympäristökouluttaja, kirjailija ja puutarha-alan asiantuntija. Ilokseni törmäsin kierroksella Eijaan. Oli ihana vaihtaa kuulumisia.

Olen aikoinaan käynyt Eijan puutarhassa Suomen kaunein piha -ohjelman kuvauksissa. Oli ihana palata paikkaan. Mieleeni oli jäänyt monta yksityiskohtaa jo ensimmäiseltä kerralta. Uusintaretki on kolkutellut takaraivossa jo pitkään. Vihdoin hieman väljempi kesä mahdollistaa tällaiset ihanat retkipäivät.

Jos haaveilet puutarhasta, on Eija´s Garden loistava retkikohde. Isosta puutarhasta saa valtavasti vinkkejä ja ideoita isoon ja pieneen pihaan. Erityisesti englantilaisen puutarhan ystäville kohde on inspiroiva. Puutarha on täynnä kivoja rakenteellisia ratkaisuja. Uskon, että moni itse puutarhaansa rakentava saa niistä idean jos toisenkin.

Kivointa puutarhassa ovat sen moninaiset polut ja käytävät, joita on vaikka minkälaisia. On suoria, mutkittelevia ja eri tavalla päällystettyjä. Eri kokoiset kivet ovat läsnä kaikkialla puutarhassa. Polkuja on ihan kulkea ja kurkisteltavaa riittää. On ihanaa, että kaikki ei avaudu kerralla.

Puutarha auki hyvin, ja aukioloajat näkee Eija's Gardenin verkkosivuilta. Puutarhaan voi yhtä hyvin järjestää ryhmäretken tai mennä poikkeamaan yksin. Minä kävin kaverin kanssa heti paikan auetessa. Oli ihana kiertää, kun oli vielä hiljaista. Kohde sopii myös lapsiperheille. Puutarhassa on iso kala-lampi, kanoja ja aitaus, minne varmaankin muuttaa taas poneja kesäksi. Alueella on iso reilun kokoinen piknik-alue, jossa voi syödä eväitä. 

Säästin oman suosikkikohtani kuvista viimeiseksi. Menkäähän käymään. Lupaan, että tykkäätte 😊

Kesän kivoimmat vaatteet - North Outdoor

 Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor

Kuvan neule Kuohu on 100% merinovillaa ja valmistettu North Outdoorin omassa neulomossa Oulussa.

Olen kulkenut koko kevään ja alkukesän suomalaisen merinovillamerkki North Outdoorin vaatteissa. Kun välillä on kylmä ja yht´äkkiä lämmin, on merinovilla toiminut yllättävänä ratkaisuna pulmaan. Merinovilla tasaa kehon lämpötilaa, miksi olo aina just passeli. Kotihiirenä tykkään panostaa kivoihin ja rentoihin vaatteisiin, jotka saa helposti stailattua osaksi kaupunkiasua. Kotona ja puutarhassa parasta ovat kuitenkin verkkarit, hupparit, shortsit, t-paidat ja neuleet. 

Parhaat kotivaatteet ovat sellaiset, että voin käyttää niitä myös puutarhassa. Kun akuutti puutarhapulma yllättää, en todellakaan jaksa vaihtaa vaatteita, kun säntään kaupoille. Siksi on kiva, että verkkarit ovat kivannäköiset. All day 250 merinofleecehousut ovat kuin mitkä tahansa verkkarit, mutta paremmat. Ensinnäkin ne ovat superpehmoiset ja hengittävät. Tuntumasta ei ikinä uskoisi, että ne ovat merinovillaa. Plussaa kivoista väreistä ja siitä, että polviin ei ole tullut pusseja. Kuvan punainen All day 150 merino t-paita on myös mun uusi suosikki. Olen käyttänyt sitä jo melko paljon, mutta en pessyt kertaakaan. Joko arvaat miksi?

Kuvan sininen neule Vilja on 100% merinovillaa ja valmistettu Suomessa.

Merinovilla on siitä jännä, että materiaalilla on kyky puhdistaa itsensä raikkaassa ilmassa. Siksi vaatteille riittää tuuletus käytön jälkeen. Pikku tahrat olen poistanut sappisaippualla paikallisesti. Parasta on, että vaatteista lähtee helposti tuulettamalla savun haju, mikä on mielestäni haastava välillä saada vaatteista pois.

Olen suosinut kesällä erityisesti North Outdoorin All day -mallistoa, mutta tykkään myös merkin neuleista. Mulla on lähes päivittäin joku merinovillavaate päällä. On hienoa, että neuleet North Outdoor valmistaa Suomessa, ja toiminta kotimaassa lisääntyy koko ajan. Verkkokaupasta näkee helposti, missä tuote on tehty. Plussaa myös yrityksen selkeästä vastuullisuus-osiosta.

Haluan vinkata myös myös tästä kesän ihanimmasta Lily-merinovillamekosta, joka mulla on lilana ja sitruunankeltaisena. Neulos on ihanan pehmeä, kevyt ja hengittävä.  Täydellinen ja rento maksimekko, joka on helppo yhdistää niin tennareihin kuin sandaaleihin. Toimii kivasti myös esimerkiksi farkkutakin kanssa.

Ihanaa, että sain teillekin jaettavaksi alekoodin. Koodilla kati15 saat 15% alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista North Outdoorin verkkokaupassa. Alekoodi on voimassa 19.6 saakka.

Osallistu myös arvontaan, jossa voit voittaa yhden vapaavalintaisen tuotteen North Outdoorin verkkokaupan valikoimasta. Arvonta päättyy 19.6 ja pääset sinne tästä linkistä. 

Toivotaan, että näille kevyille kesävaatteille on mahdollisimman paljon käyttöä tänä kesänä 🌸

Versailles - omatoimiretki puistoon

Kävin perheen kanssa Pariissa viime viikolla. Itselleni kohokohta oli Versailles, jonka puutarhan olen halunnut nähdä aina. Jos samalla haluaa nähdä palatsin, kannattaa aikaa varata koko päivä. Meillä vierähti pelkästään puistossa pitkä tovi. Myös perheen teinit tykkäsivät kohteesta todella paljon, vaikka eivät jaakaan äitinsä intohimoa puutarhaan. 

Versaillesista puhutaan puutarhana. Käsite on mielestäni hieman alakanttiin. Kokonaisuus on suljettu jokaiselta sivulta ja muistuttaa erilaisten puutarhojen kokonaisuutta. Joukossa on myös isoja puistoja muistuttavia alueita. Nähtävää on hehtaari tolkulla. 

Versaillesiin oli todella helppo mennä julkisilla kulkuvälineillä. Juna Pariisista kestää reilusti alle tunnin. Osa junista oli nopeampia, mutta eroa oli korkeintaan 10 minuuttia, ja junia kulki tiheästi. Vaihtoja ei tarvitse tehdä, ja koska Versailles on päätepysäkki, ei siitäkään voi erehtyä. Asemalta kävelee noin 15 minuuttia Versaillesiin. Kannattaa huomioida, että kyltit (ja ihmisvirta) ohjaavat Versaillesin palatsiin, mistä ei pääse pelkästään puistoalueelle. Asemalta lähin sisäänkäynti puutarhaan on Queen´s Gate, joka löytyy helposti.

Versailles on 5 vyöhykkeellä Pariisista. Meillä oli joka päivä julkisiin kulkuvälineisiin 1 päivän Mobilis-liput. Versailles-päivänä otimme Mobilikset 5 vyöhykkeelle. Lipulla pääsi kulkemaan junamatkojen lisäksi loppupäivän vielä metrolla. Lippu maksoi alle 20 euroa. 

Versailllesissa on paljon bosqueita eli vihreitä huoneita. Mielestäni hienoin oli heti Queen´s gaten sisäänkäynnin vieressä. Ylläoleva kuva on tästä bosquesta. Tunnelma oli mieletön, suunnittelu ja ylläpito silmiä hivelevä.

Versaillesin keskiosassa on isoja laajempia kokonaisuuksia, jossa on myös vesiaiheita. Katsomisen arvoisia nekin. Puistossa oli helppo suunnistaa, kun nappasi kartan. Puistoon on ilmainen sisäänpääsy ja sinne ei tarvitse varata lippua. Jos puistossa on musiikkiesitys, peritään portilla pääsymaksu. Meille sattui tällainen päivä. Klassista musiikkia oli yllättävän ihana kuunnella, kun se kuului joka puolelle puistoa. 

Suosittelen miettimään reitin etukäteen ja suunnistamaan kiinnostavimpiin kohteisiin ensin. Matkaa kertyy todella paljon. Puistossa ei ole montaa vessaa, joten ne kannattaa katsastaa kartasta heti alkuun. Toiletit olivat onneksi siistit.

Ehdottomasti hienoin osa puutarhaa on L'Orangerie, jota pääsee katsomaan myös näköalatasanteelta. Näky oli livenä uskomaton. Ehdottomasti näkemisen arvoinen. 

Suosittelen myös kävelemään L´Orangerien läpi. Alue on täynnä hedelmäpuita kasvulaatikoissa. Näky oli hämmästyttävä. Alueen toiselta puolelta löytyi myös yllätyksenä yksi puutarhan kivoimmista alueista. Kuvia siitä alla. 

Suorakaiteen muotoinen alue on rauta-aidan takana, mutta tilaan pääsee. En ole varma missä käytössä rakennus oli, mutta se vaikutti hotellilta, koska sisään paineli turisteja avaimillaan. Alue oli rakennusten ja aidan rajaama. Nurmikkoa reunusti kauniit istutukset. Tämän tyyppisiä kukkaistutuksia ei ole puistossa mitenkään erityisen paljon. Alla kuvia vielä toiseen suuntaan.

Suosittelen lämpimästi, jos suuntaat Pariisiin 💜