Kummasti tuo syksyn läheneminen saa kodin tuntumaan ihan eri tavalla kutsuvalta. Kukkia ihastellaan lähinnä maljajoissa ja ajatukset ovat siirtyneet kummasti käsitöihin, leivontaan ja villasukkiin. Syksy on kyllä aivan ihanaa aikaa, kun siitä osaa ottaa kaiken irti. Piha näyttää kypsältä ja kauniilta. Värit oikein vyöryvät sisälle. Alkusyksy on juuri se aika, jolloin puutarhanäkymät ovat sisältä käsin parhaimmillaan.
Työn alla oleva Suuri Kepparikirja on pitänyt kiireisenä. On ollut ihana haastaa itseään uudella alalla. Onneksi en tee kirjaa yksin vaan äitini kanssa. Kangasta on leikattu metritolkulla, kun kaavoja on testattu. Aivoja tuuletetaan koiralenkeillä. Juuri sopiva yhdistelmä.
Täysin ei seepra raidoistaan pääse. Vaikka tahti on ollut miten tiivis, olen ehtinyt kerätä kukkia kimppuja ja asetelmia varten pihalta ja tienvarsilta, kun olemme kuvanneet heppoja. Työhuoneen pöydällä on ollut jos jonkin näköistä kimppua kesän varrella. Mikään ei kuitenkaan voita loppukesän daalia-asetelmia. Voiko kauniimpia olla?
Ihanan kirpeää torstaita! Nyt on ulkoilukelit parhaimmillaan!