torstai 30. elokuuta 2018

Kukkia ja käsitöitä

Kummasti tuo syksyn läheneminen saa kodin tuntumaan ihan eri tavalla kutsuvalta. Kukkia ihastellaan lähinnä maljajoissa ja ajatukset ovat siirtyneet kummasti käsitöihin, leivontaan ja villasukkiin. Syksy on kyllä aivan ihanaa aikaa, kun siitä osaa ottaa kaiken irti. Piha näyttää kypsältä ja kauniilta. Värit oikein vyöryvät sisälle. Alkusyksy on juuri se aika, jolloin puutarhanäkymät ovat sisältä käsin parhaimmillaan. 


Työn alla oleva Suuri Kepparikirja on pitänyt kiireisenä. On ollut ihana haastaa itseään uudella alalla. Onneksi en tee kirjaa yksin vaan äitini kanssa. Kangasta on leikattu metritolkulla, kun kaavoja on testattu. Aivoja tuuletetaan koiralenkeillä. Juuri sopiva yhdistelmä. 


Täysin ei seepra raidoistaan pääse. Vaikka tahti on ollut miten tiivis, olen ehtinyt kerätä kukkia kimppuja ja asetelmia varten pihalta ja tienvarsilta, kun olemme kuvanneet heppoja. Työhuoneen pöydällä on ollut jos jonkin näköistä kimppua kesän varrella. Mikään ei kuitenkaan voita loppukesän daalia-asetelmia. Voiko kauniimpia olla?


Ihanan kirpeää torstaita! Nyt on ulkoilukelit parhaimmillaan! 

SHARE:

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Terveisiä Tallinnasta!

Kävin päiväreissulla Tallinnassa ihmettelemässä naapurimaata. Viime visiitistä on kulunut 7 vuotta joten ihmeteltävää riitti. Samaan aikaan kaupunki oli täysin tuttu, mutta täysin vieras. Tallinna rakentuu hurjaa vauhtia ja suuria taloja oli noussut valtavasti. Se mikä yllätti myös, oli turistien määrä. Kaikkialla oli ihmisiä valtavasti.


Tuntuu tosi etuoikeutetulta, että Tallinnassa voi piipahtaa päiväseltään. Päiväristeily riittää hyvin kahviloissa haahuilemiseen ja Vanhan Kaupungin ihmettelemiseen. Niiden lisäksi ehdin kiertää kaikki suurimmat käsityökaupat. Reissu oli siis oikein onnistunut. Oli kohde mikä hyvänsä niin liian täyteen sitä ei kannata änkää. Muuten kaikesta tulee stressinsekaista suorittamista.


Vaikka Vanhan kaupungin on nähnyt lukemattomia kertoja, on sinne aina mentävä siitä huolimatta. Vanhat talot, kukkamarketti ja kahvilat on nähtävä yhä uudestaan. Ja ne ovet! Niitä on bongailtava joka kerta. Kahvilat ovat minusta Tallinnan parasta antia. Niitä on niin paljon, että aina onnistuu löytämään kyllin rauhallisen paikan. Ja ihania leivonnaisia löytyy jokaisesta. 


Jos innostuit kuulemaan lisää Tallinnan käsityökaupoista, niin klikkaa itsesi Hirnuvillan blogiin. Kirjoitin sinne postauksen kierroksesta, joka Tallinnassa kannattaa tehdä. Löydät nimet, osoitteet ja kulkupelit millä pääsee. Kankaiden, lankojen ja muiden tarvikkeiden hinnat ovat yhä huomattavasti halvempia kuin Suomessa, jos tiedät minne suunnata.


Ihanaa viikon alkua!

SHARE:

lauantai 25. elokuuta 2018

Kukkaviemisiä

Itsetehty kimppu on ihana ja sydämellinen vieminen. Siltä se ainakin itsestä tuntuu, kun kasaan kimppua saajalle. Sävyjä ja kimpun saajaa tulee mietittyä ehkä tavallista enemmän, kun ajan kerää leikkoja omasta puutarhasta.


Elokuussa kimput ovat aina jotenkin mausteisia ja värit syviä. Keräsin heleän vaaleanvihreitä katsuran oksia ja salaatin kukintoja. Purppuraiset ja vaaleanpunaiset daaliat ovat täydellisiä valkoisten ja punertavien hortensioiden kanssa. Ja mitä olisi loppukesän kimppu ilman purppuraheisiangervon tummanpurppuraisia lehtiä. Kimppu on melko pyöreä, mutta katsuran oksat keventävät sitä kivasti. Pikkuisen puun / pensaan lehdet ovat täydellisiä asetelmiin. Tässä myös yksi syy kasvattaa tämä herttalehtinen erikoisuus. 


Nyt istun jo matkalla viettämään kivaa ja aurinkoista päivää sukulaisten kanssa. Kesän viimeisistä säteistä on ihana päästä nauttimaan meren rannalle. 

Leppoisaa lauantaita!

SHARE:

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Tomaattisatoa - onnistumiset ja epäonnistumiset

Tomaattisato on ollut tänä vuonna suloisen makea ja maistuva. Ennätysmäisellä määrällä aurinkoa on asian kanssa varmaankin jotain tekemistä? Omat tomaatit ovat kyllä aina niitä parhaita, mutta tänä vuonna meitä on hellitty erityisesti. 


Lajikkeita oli taas niin älytön määrä, ettei tosikaan. Blogiin on hyvä summata onnistumisia ja epäonnistumisia niin muistaa seuraavana keväänä mihin kannattaa satsata.  'Super Marmande' teki vain muutaman tosi ison tomaatin. Tämä vuosi taisi suosia enemmän pieniä ja keskikokoisia lajikkeita. 'Supersweet' ja 'Sungold' olivat takuuvarmoja kuten aina. 'Ildi' yllätti tänä vuonna totaalisesti. Aina yhtä satoisa ja tasaisen mauton tomaatti oli tänä vuonna makea kuin mikä. 'Tigerella' on kivan hapokas ja sopii hyvin kastikkeeseen. 'Cholate Cherry' ja 'Blue Indigo' olivat kesän mauttomimmat. 'Tanskan Vienti' on aina takuuvarma. Tuon keskikokoisen keltaisen tomaatin (lautasella lounaan suunnalla) nimen hukkasin. Ja se oli niin hyvä! Onko kellään mitään arvausta?


On ihanaa kasvattaa erikokoisia ja värisiä tomaatteja. Simppelikin salaatti on heti hauskemman näköinen, kun väriä piisaa. Ja eri lajikkeet maistuvat ihan oikeasti ihan erilaisilta. Parhaimmillaan tomaatti on, kun sen poimii suuhun suoraan kasvarissa tuoreena ja lämpöisenä. Nam!


Sadonkorjuu on mahtava tapa hyvästellä kasvukautta. Näissä yhdistyy kaikki hyvä kesästä. Värit, lämpö, kasvu, ilo ja onnistuminen. Puutarhailu on niin antoisaa!

Ihanaa loppuviikkoa!
SHARE:

maanantai 20. elokuuta 2018

Sitkeä sissi

En voinut uskoa silmiäni, kun huomasin jättiverbenan suorakylväytyneen paikoilleen. Huomasin jo alkukesästä, että kivituhka pukkasi tutunnäköistä taimea. Mielenkiinnosta annoin kasvaa. Elokuussa alussa oli jo kukinnan vuoro. Tavallisesti aloitan jättiverbenan esikasvatuksen kylmäkäsittelyllä tammikuussa. Mutta tämähän se on vallan hyvä vaihtoehto myös. Eli... Karistele siemeniä syksyllä kivituhkaan. Anna olla, älä kouli, karaise, kastele tai hoida. Tadaaa!


Ihanaa tiistaita!
SHARE:

lauantai 18. elokuuta 2018

Upea kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy'

Tämän kesän rankin kukkarakkaus kolahti toden teolla loppukesästä, kun kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy' avasi kukkansa. Ja mitkä kukat! Näiden kohdalla adjektiivit ja superlatiivit loppuvat kesken. Niin läkähdyttävän kaunis tämä kasvi on. 


Syvät marsalanpunaiset kukinnot taittuvat tummanruskeaan. Kasvi on kuin tehty meidän tiilitalon pikkuterassille. Näissä on sitä jotakin! Meillä kaverina on naapuriruukuissa esimerkiksi hopeakäpälää ja jättiverbenaa. Näkisin hyvin myös koristeheinät tässä modernissa istutuksessa. Kesäpäivänhattu taipuu kyllä moneen muuhunkin istutukseen.


Se on kuitenkin varma, että kasvista tuli kertaheitolla vakkari kevään esikasvatuslistalle. Koin kasvatuksen helpoksi. Annoin pikkutaimien kasvaa kesänkorville esikasvatusastiassaan. Karaisun jälkeen siirsin taimet suoraan pysyviin ruukkuihinsa. Siinä ne kasvoivat omassa rauhassaan ruukkupuutarhan uumenissa. Kukinta alkoi heinäkuun lopulla. En voi kuvitella enää loppukesää ilman näitä. 


Ihanaa puutarhasunnuntaita!

SHARE:

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Auringonkukat - ja niin kuin ei enää koskaan pitänyt.....

Loppukesän kaunein penkki löytyy meidän kasvarin kulmilta. Pitkä penkki täynnä hentoja vaaleita auringonkukkia. Vähän kuin pieni pelto! 'Italian White' ja 'Ice Cream' lajikkeet sopivat hyvin yhteen. Ne ovat hyvin samannäköisiä, mutta istutuksessa on pientä vaihtelua. Sekoitin taimet niin, että ne kasvavat lomittain. 


Oletteko koskaan esikasvattaneet auringonkukkia? Taimista tulee jopa lisävalon turvin sellaisia löysävartisia matoja. Kouliminen vain pahentaa tilannetta, koska taimet eivät tahdo kestää sitä. Kokeilin esikasvatusta ensimmäisen kerran vuosi sitten. Kun tila on kortilla niin jokainen epäonnistuminen risoo. Ne matoset veivät kuitenkin jonkun toisen paikan. Arvelin, että ei niistä kyllä kunnon kukkaa tulee. Tungin kuitenkin lonkerot maahan kesäkuun alussa, koska en raaskinut heittää niitä pois. Jokaisen kohdalla manasin, että en enää ikinä näihin kajoa.... Siellä oman onnensa nojassa taimet kuitenkin vahvistuivat ja kasvoivat. Rakastuin 'Ice Cream' lajikkeeseen palavasti. Jokaisessa taimessa on useita kukkavarsia ja väri on ihana hennon keltainen, lähes valkoinen. Ja niin sitä taas mentiin. 


Edellisvuodesta oppineena, en koulinut näitä. Esikasvatin ohjeen mukaan ja annoin olla samassa kupissa istutukseen asti. Kahdesta pussillisesta siemeniä riitti pitkään penkkiin taimia. Tuolla auringonkukkien juurella ja lomassa kasvaa erilaisia kaaleja ja minttua. Kaalit olivat alkuun isompia. Kasvit mahtuivat änkemisestä huolimatta hyvin lomittain, ja ne selvästi saivat suojaa toisistaan. Hämmästyttävää oli myös se, että penkki tarvitsi suuresta kasvimäärästä huolimatta suhteessa vähemmän vettä kuin muut lavat. Multatila oli niin hyvin peitossa, että haihtuminen oli huomattavasti vähäisempää.


Auringonkukat ovat erityisen upeita elokuun illoissa. Kuvistakin näkee miten ne oikein hohtavat illanhämyssä. Kimalaiset sekosivat onnesta, kun aurinkoinen kattaus aukesi. Perhosetkin ovat löytäneet tänne hiljalleen. 


Joten eiköhän oteta ensi keväänä uusiksi.

Ihanaa torstaita!

SHARE:

maanantai 13. elokuuta 2018

Kasvihuone on niin paras

Ikioma kasvihuone on täyttänyt monella tapaa kaikki toiveet ja unelmat. Haaveilin omasta lasitalosta niin monta vuotta, että jotenkin sitä jumittui vain siihen odotusvaiheeseen. Hyvin suunniteltu paikka ja viereinen keittiöpuutarha saivat ansarin näyttämään siltä kuin se olisi ollut meillä aina. Kasvatus on ollut niin helppoa, kun talo suojaa kurkut ja tomaatit viimalta. Trooppinen lämpö ja tomaatin tuoksu ovat jotain niin vastustamatonta, että siihen tuskin kyllästyy ikinä. 


Juliana Junior-kasvihuone on Kivikankaalta. Kirjoitin heille vieraskynäpostauksen siitä millainen kasvihuone on ollut käytössä. Postauksen pääset lukemaan täältä

Aurinkoista tiistaita!


SHARE:

lauantai 11. elokuuta 2018

Ihana kesä

Kesä on ollut poikkeuksellinen, samaan aikaan antelias ja kitsas. Siinä missä kelejä on piisannut, olisi puutarhahommia ollut tarjolla kaksin verroin, koska pelkästään kastelu olisi ollut kokopäivätyö. Niin olisi....Tavoistani poiketen olen tehnyt vähemmän hommia pihassa kuin viimeiseen 7 vuoteen. Ja kun vauhtiin pääsin lorvailussani, en oikein malttanut enää luopua siitä.


Olen tietoisesti sulkenut silmät ja ajatukset siltä seikalta, että sen eestään löytää minkä taakseen jättää. Sattumien summana sain melko loikoisan puutarhakesän. Kesät jolloin tehdään puutarhakirjaa, pakottavat pitämään pihan viimeisen päälle klaffissa. On ollut ihana pitää taukoa ja olla ajattelematta pihaa työnä. 


Tein hommia Keski-Suomessa sievoisen pätkän kesästä ja puutarha sai olla ihan niin röntöllään kuin oli. En ole myöskään ollut ihan niin terve kuin toivoisin, ja väsyneenä ja puolikuntoisena olen todennut, että ei ole vaivan väärti tehdä itseään vielä kipeämmäksi. 


Viimeisen seikan vuoksi olen viettänyt pihalla enemmän aikaa istuen kuin varman ikinä yhteensä. Olen loikoillut ja tehnyt kevyitä hommia. Kastelun ja kukkien keruun lomassa olen kuunnellut kohta 6 äänikirjaa. Parasta ikinä!


Loppukesä on tuonut mukanaan vuoden parhaan kukkakimppuajan. Vaikka leikeltävää on hiukan niukemmanlaisesti laiskan kastelun seurauksena, saa aina raavittua kasaan uuden asetelman, kun edellinen kuivahtaa. Onneksi markettileikot ovat edullinen tapa täydentää isompia asetelmia.


On muuten ollut melkoista luksusta, että ei ole jatkuvasti tarvinnut kantaa tyynyjä ja vilttejä sisään. Kuvat ovat lauantai-illalta. Tänään toivon mukaan saadaan sadetta.

Ihanaa sunnuntaita!



SHARE:

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Viinirypälesatoa

Koin melkoisen yllätyksen, kun kompastelin kasteluletkun kanssa keittiöpuutarhan portilla. Sivusilmällä katse poimi tertun rypäleitä! Olin seota onnesta, koska en ollut sen kummemmin odottanut satoa. Köynnös rötköttää portin päällä kolmatta kesää. Kaksi ensimmäistä se kasvoi hitaanlaisesti vain pituutta, mutta kunnolla juurruttuaan se otti melkoisen spurtin.


Rypäleet kasvavat lehtien siimeksessä suojassa katseilta. Tarkempi nostelu paljasti, että satoa on ainakin parin ämpärillisen verran. Kiljahtelin innoissani, kun etsin ryppäitä, joita tuntui löytyvän aina vain enemmän. 'Zilga' on osoittautunut lupausten mukaisesti kestäväksi ja helpoksi. Köynnös on kasvanut taivasalla oman onnensa nojassa ilman suojausta. Olen lannoittanut sen vuosittain, mutta kastellut vain ensimmäisenä kesänä. 


Portti muistuttaa hieman pientä pystypergolaa kattorakenteensa vuoksi. Olin aina ajatellut miten ihanaa olisi, jos siinä olisi rypäleköynnös. Vaikka tiesin, että köynnös on iso, en tajunnut miten iso. Portti näyttää siltä kuin sille olisi hommattu kokovartaloperuukki. Surkuhupaisaa sinänsä, että kierrän portin aina sivusta, koska läpi kulkeminen on tänä kesänä ollut hankalaa. Mutta onhan tuo nätti. Ja köynnös kestää ohjailua ja leikkuuta ilmeisen hyvin, jos joskus vielä mielin mennä portista läpi. 


Sattuiko teille mitään yllätyksiä tänä kesänä?


SHARE:

maanantai 6. elokuuta 2018

Liljat yllättivät

Liljat ovat nousseet kuivan kesän yllättäjiksi. Karrelle palaneista penkeistä on kesän mittaan noussut yhtä hehkuvia ja kirjavia liljoja kuin milloin hyvänsä muulloinkin. Kukaan ei ilmeisesti kertonut näille, että vettä ei kertakaikkiaan ole saatavilla ollenkaan. 


Minulla on useita eri liljoja, jotka kukkivat eri aikaan. Näitä on tullut vähän huomaamatta kerättyä. Olen aina ollut jotenkin viehättynyt sipuleiden piilottamisesta. Joka kerta on yhtä mahtava yllättyä. Varsinkin, jos on päätynyt ostamaan sipuleita messuilta. Silloin on lähes suotavaa unohtaa mitä on luullut ostavansa. Niiltä reissuilta ovat peräisin lähes kaikki pihani keltaiset, persikat ja oranssit liljat. Osan olen vaivalloisesti tuonut jopa ulkomailta asti. Heh!


Liljat ovat myös siitä mukavia, että niitä tuntuu mahtuvan ihan loputtomasti myös täyteen pihaan. Sen kuin vain upottelee niitä sinne tänne pitkin perennapenkkejä. Nämä eksoottiset kaunottaret ovat kauniita yksin ja ryhmässä. 


Suurin osa liljoistani on aurinkoisilla paikoilla. Liljat viihtyvät kuitenkin lähes parhaiten puolivarjossa. Ne kukkivat siellä pitkään ja hartaasti. Läpäisevä maa on ehdoton edellytys, jos liljasta haluaa  pitkäikäisen kumppanin. Liljat tarvitsevat myös vuosittaisen lannoituksen. Omani ovat pärjänneet hyvin kevät- ja syyslannoituksen turvin. Ainoa poikkeus on ruskolilja, joka vähemmän jalostettuna tuntuu ponnistavan vaikka hiekkalaatikosta. Niin sitkeä se on. 


Inhosin pitkään tätä syvänkeltaista tiikelilja 'Citronellaa', koska se ei ollut ihan niin vaaleanpunainen mitä odotin. Ajan kanssa olen tullut sinuiksi sen kanssa. Ehkä siksi, että tämä lilja kukkii aina viimeisenä. Elokuussa sen mausteinen olemus on hauska, ja pilkullinen lilja on upea kimpuissa. Kaikille näille on paikkansa. 


Ihanaa viikkoa!

SHARE:

lauantai 4. elokuuta 2018

Ihanat elokuun kimput

Kesä ja kimput kuuluvat yhteen. Loppukesällä niistä syntyy mielestäni kauneimpia. Tarjolla on kultapalloja ja daalioita - kaksi suosikkiani. Mikä vain näyttää niiden vieressä kivalta. 


Tein viime kesänä paljon asetelmia. Tänä vuonna maistuvat niittymäisen kevyet kimput. Keräilen kaikkea sekaisin ja asettelen ne ilmavasti kauneimpiin maljakoihin. Loppukesästä keltainen on taas kiva idea. Tuntuu siltä, että väriä ei voi olla liikaa. 


Kultapallot ovat uskomattomattoman kestäviä leikkoina. Jos keltaisesta ei muuten niin välitä, niin tätä pitkänhuiskeaa kaunotarta kannattaa kasvattaa tontin laidalla ainakin leikkotarpeiksi. Pitkät ja kapoiset kukkavanat ovat mielestäni parhaita täytekukkia. Iisoppi, mintut, kellopeippi ja korallikeijunkukka sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti. Mitä monipuolisempi kimppu - sen parempi!


Puutarhani on taatusti yhtä karrelle palanut kuin muillakin. Kerään siitä huolimatta niitä vähiä kukkia mitä sieltä löytyy. Turha näitä on säästellä puoliruskeissa penkeissä.

Rattoisaa sunnuntaita!

SHARE:

torstai 2. elokuuta 2018

Viherkasvit parvekkeella

Viherkasvit viihtyvät hyvin ulkona koko kesän. Se on sisäkasveillekin kasvukautta kuten muillekin kasveille. Toki ne voivat sisälläkin paremmin kuin talvella, mutta ulkoilmalla on kasveille enemmän suotuisia vaikutuksia. 


Ulkona kasvit saavat enemmän valoa ja ilmankosteus on niille parempi kuin sisällä. Tämä korostuu erityisesti uusissa taloissa, joissa on usein koneellinen ilmastointi. Koska kasvupaikka muuttuu melkoisesti, on hoitovaatimus hieman toista kuin sisällä. Kasveja saa kastella yhtä paljon kuin kesäkukkia. Myös säännöllinen lannoitus on tarpeen. Kasveille parasta on niille suunniteltu viherkasvien ravinne. Itse lorautan veden mukana kesäkukkalannoitetta kerran viikossa, koska en jaksa erikseen puljata eri lannoitteiden kanssa. Hyvin on kelvannut sekin. Minulla on viherkasveja pitkin parveketta kesäkukkien seassa. Yhtäläinen hoito on kätevää. Ainoan poikkeuksen tekevät vettä varastoivat kasvit kuten kaktukset. Niitä kastelen vasta, kun multa näyttää täysin kuivalta.


Kannan viherkasvit ulos kesäkuun alussa, kun ilma näyttää lämmenneen. Jos kesän alku on viileä, odotan 10.6 asti ja kokeilen ensin yön yli yhdellä kasvilla. Karaisuksi riittää se, että kasvit ovat pari vuorokautta parvekkeen seinustan vieressä varjoisemmalla paikalla. Sen jälkeen niitä voi ripotella minne hyvänsä. Hoitoa helpottaa se, että meidän koko parveke on katettu. Paahde ei ole viherkasveille hyväksi.


Kasvit kasvavat ulkona verrattain reilummin kuin sisällä. Olen ostanut useita parin euron hintaisia pieniä taimia. Kesäulkoilu saa kasvit venähtämään reippaasti. Esimerkiksi traakkipuu ja kilpipiilea ovat kasvaneet vauhdilla. Toki kasvu näkyy kaikissa muissakin kasveissa. 


Kilpipiilea tuottaa moninverroin enemmän poikasia ulkona kuin sisällä. Kasvit tuuheutuvat ja niitä voi jakaa uusiin purkkeihin. Sain tällaisen pienen jakotaimen Kukkalan Sannalta joku vuosi sitten. Nyt minullakin on kilpipiileaa jo useampi ruukullinen. Olen jakanut kasvia myös eteenpäin. En ihmettele, että kilpipiilea on tämän hetken trendikkäin kasvi. Se on upea ja kiitollinen hoidettava.


Ulkoilutetaanko teillä viherkasveja?

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig