keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kasvarin parhaat kasvulaatikot

yhteistyö: elho

Käsittelin juuri kuvia tähän postaukseen. Äitini istui viereen ja kysyi: "Ainako vaan saat aiheita irti siitä kasvihuoneesta?". Pisti hieman naurattamaan. Mietin juuri samaan aikaan, että kyllästyttekö te lukijat siihen, blogi on pyörinyt jo viikon lähinnä kasvarin kulmilla. Äiti taisi kyllästyä. Heh. Mutta aihe on niin hyvä, että täältä pesee. 


Kasvarin laatikot olivat viime kesänä ainoa juttu mikä ei ihan heti loksahtanut kohdilleen. Ihan vain siitä syystä, että en löytänyt mitään mieleisiä. En halunnut maavaraisia kasvupaikkoja, koska kasvari on monikäyttöisempi, kun lattia on yhtenäinen koko alalta. Haaveilin käytännöllisistä ja kauniista laatikoista, jotka ovat suorakulmion muotoiset. elho pelasti tilanteen hieman sattuman kautta. Minulla oli jo ennestään valkoisia ja tummanharmaita loft urban terrace wheels laatikoita. Olin käyttänyt niitä tilanjakajina ulkona (jättiverbenan kanssa). Tajusin talven aikana, että nehän sopivat kuin tehtynä kasvariin. Kevyet laatikot on helppo kantaa ja liikutella. Alla on nimittäin piilossa pyörät. 


Valikoima täydentyi beigen sävyisillä laatikoilla. Kasvarissa on nyt yhteensä 8 laatikkoa ja erilaisia ruukkuja. Kantikkaissa laatikoissa on se hyvä puoli, että multatila on maksimoitu. Laatikot voi vetää kiinni toisiinsa ja hukkatilaa ei jää pyöreiden reunojen tapaan. Laatikossa on myös valepohja, jonne vesi varastoituu. Kosteus nousee kapillaarisesti kuten altakasteluruukuissa. Tämän ominaisuuden olen kokonut superkätevänä, koska isot kasvit tarvitsevat valtavasti vettä. Ei tarvitse pelätä, että hukutan kasvit. Päin vastoin. Kun kaadan vettä kerralla paljon, saavat kasvit sopivan annoksen myös seuraavana päivänä. 


Ensimmäiset tomaatit on jo syöty ja lisää punertuu kovaa vauhtia. Myös tosi myöhään istutettu kurkku on hyvässä vauhdissa. Mun huippu naapuri on pitänyt kasvarin kuosissa reissun ajan. Mikä onni, että ystävä asuu kadun toisella puolella.

elhon tuotteita löytyy erityisen hyvin Bauhausista.

Aurinkoista torstaita!


SHARE:

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Käsityöterveiset

Helteiset kesäterveiset Savosta. Täällä on aurinko läkättänyt, ompelukone surissut ja lankakerä kulunut poikineen. Valmistaudun äitini kanssa keppihevostapahtumaan ja olemme kesäpuhteiksi valmistaneet vinon pinon myytävää. Tilanteessa ei sinänsä ole mitään poikkeavaa, koska teemme aina käsitöitä yhdessä, kun olen käymässä täällä. Valikoima on vaan tällä reissulla ollut hieman suppeampi. 


Löysimme BookBeatin ja homma on sujunut joutuisaan, kun taustalla pyörii dekkari. Menossa on jo toinen Camilla Läckbergin kirja. Koukutuin palveluun välittömästi. Jatkossa teen taatusti kaikki kuvitustyöt ja kuvankäsittelyt kirjan tahdissa. Oletteko te kokeilleet vastaavia palveluita? Otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä kirjoista.


Vanhempieni vaalean kuulas talo kutsuu joka kesä keräämään kimpun jos toisenkin. Puutarhan kasvit ja tienpientareet tarjovat tällä hetkellä hyvin leikkomateriaaleja. Täällä on maitohorsmia ja päivänkakkaroita silmänkantamattomiin. Ihan parasta tälläiselle nostalgiaintoilijalle. 


Helteisimpinä hetkinä on ollut ihana karata järvelle veneilemään. Joko tämän voi julistaa parhaaksi kesäksi ikinä?

Aurinkoista tiistaita!

SHARE:

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Maatiililattia kasvihuoneeseen

Maatiililattia oli piste iin päälle, kun rakensimme kasvihuoneen viime kesänä puutarhaan. Lasinen kasvihuone oli ollut pitkäaikainen unelmani. Mielessäni näin aina siistiin maatiilen peittämässä lattiaa. Punertavan eri sävyt ja klassinen ladonta kuuluvat kasvihuoneeseen. Mitään muita vaihtoehtoja en edes harkinnut. 


Maatiili ei meillä Suomessa ole niin käytetty materiaali kuin muualla Euroopassa kuten esimerkiksi Tanskassa tai Hollannissa. Monet puutarhaharrastajat metsästävät vanhoja purkutiilejä. Meillä ne ovat kestäneet istutusten reunoissa hyvin vaihtelevasti. Purkutiili kun saattaa rapistua murusiksi jo yhdessä talvessa. Olin tosi iloinen, että kasvari saatiin tehtyä uudella, kestävällä tiilellä. Ne tulivat Chips and Bricksiltä, joka on erikoistunut käsityönä valmistettuihin tiiliin, kierrätettyihin puumateriaaleihin, luonnon kalkkiin ja pellavaöljyyn. 


Tiedän, että moni on erityisen kiinnostunut siitä mitä tiilien alla on. Kasvari on rakennettu loivaan rinteeseen, joten rakennekerrokset ovat rinteen alapäässä paksummat. Vaikka pohjamaa on lähes hiekkaa, en halunnut ottaa lasisen kasvihuoneen kanssa riskejä. Perustaa varten kaivettiin maata pois, ja tilalle tuli n.20 soramursketta ja 10cm paksu finnfoam levy. Levyn päällä on kivituhkaa ja hienoa asennus hiekkaa. Perustat ovat siis noin 35-40cm. Kasvihuonetta varten on aina hyvä tehdä kunnon perustus. Koin tosi helppona sen, että samalla kertaa tuli tehtyä pohja maatiiltä varten. Kun kasvihuone oli pystyssä, saattoi alkaa latomaan.

Maatiilen latominen oli tosi miellyttävää. Tiilet eivät ole kovin painavia ja ne asettuvat tosi mukavasti. Tärkeää asennuksessa on se, että maatiiltä ei ladota puskuun. Tiilet elävät hieman ja siksi tiilien väliin on hyvä jättää parin millin rako. Väliin harjataan hiekkaa. Tiiltä saa tilattua pienillä sivunystyröillä tai ilman. Minun tiilissäni oli nystyrät, ja suosittelen niitä ehdottomasti muillekin. Sopivan levyisen raon hakeminen tiilien väliin oli tosi helppoa, kun nystyrät pitivät tiilet juuri pari milliä erillään. Chips and Bricksin Olli antoi myös hyvän vinkin asennushiekasta. Hän kehotti jättämään siitä ensimmäiseksi kesäksi myös hieman tiilien päälle. Kun asennushiekka tiivistyy kesän mittaa, voi hiekkaa harjata rakoihin lisää. 

Näin minäkin tein. Heinäkuussa hiekka on jo lähes hävinnyt kokonaan tiilten väleihin. Oli ihanaa pestä lattia vesiletkulla. Loppu hiekka hulahti sen mukana sopiviin rakoihin. Siistiä jälkeä saa helposti. Yksi isoimmista syistä maatiileen valintaan oli juuri sen helppohoitoisuus. Halusin pitkäikäisen ja laadukkaan lattian, jota ei tarvitse huoltaa. Letkulla pienet kasvijätteet saa helposti kasaan. Raikas ja puhdas kasvihuone on nimittäin ihan parasta!


Maatiili on tehty kestämään. Käsityönä valmistettu tiili ei murene pohjoisen pakkasissa. Siksi tiili sopii käytettäväksi betoni- ja luonnonkivien tapaan. Tiilestä saisi upean pinnan sisääntuloon, nuotiopaikalle tai käytäviin. Itse ihastuin punertaviin tiiliin nurmikon reunassa. Maahan upotettu tiili helpottaa myös nurmikon ajamista. Leikkurin rengas kulkee tiilen päällä ja nurmikko on tupsuineen ajettu kerralla pois. Reunakivi kasvarin ympärillä jatkaa kasvihuoneen lattian ilmettä myös ulkopuolelle. 


Tiiltä löytyy punertavan lisäksi lukuisissa ihanissa sävyissä. Suosittelen vilkaisemaan Chips and Bricksin nettisivut. Sieltä löydät myös yhteystiedot, jos innostuit maatiilistä. 

Helteistä viikonloppua!

SHARE:

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kiehtovat basilikat

Basilikaan tuskin kyllästyy koskaan. Paras mahdollinen yrtti on myös kaunis. Siksi sitä kannattaa kasvattaa purkki tolkulla. Koskaan ei ole tullut liikaa. Päinvastoin! Basilika on yrteistä ensimmäinen, joka todennäköisimmin loppuu.


Halusin maksimoida basilikasadon, joten siirsin koko kasvuston kasvariin. Lämmössä ja kosteudessa taimet ovat venähtäneet ja kasvihuoneen täyttää lämmössä voimistuneet basilikan ja tomaatin tuoksu. Kaksikko on perinteinen yhdistelmä niin keittiössä kuin keittiöpuutarhassa. 


Omassa sadossa parasta on lajikeanti. On mahtavaa kokeilla kaikki mahdolliset basilikat mitä siemenhyllyltä löytyy. Lähikaupasta kun löytyy vain se perusvihreä. Meillä kasvaa pientä ja isompaa lehteä tummanpurppuraisena ja vihreänä. Omat suosikkini ovat tällä hetkellä thaibasilika ja kanelibasilika.


Basilikaan pätee sama kuin muuhunkin omaan maan satoon. Kun satokausi aukeaa, on tuoretta tavaraa aina tarjolla. Yrtit ovat myös siitä hyviä, että ne pitävät saksimisesta. Se jopa kiihdyttää kasvun määrää, koska taimet haarautuvat. 


Eniten basilikaa käytetään meillä tomaattipohjaisiin ruokiin, pestoon ja salaatteihin.

Nam!


SHARE:

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Ihanat erikoisuudet

Erikoispelargonit ovat vieneet pikkusormeni lisäksi sydämeni. Jaksan yhä ihmetellä kasvisuvun laajaa laji- ja lajikekirjoa. Pelargoni on kuitenkin juuri se maailman perinteisin markettikukka, joka löytyy jokaisen kaupan hyllyltä. Kukkavalikoima on tosin melko totinen siihen nähden millaisia helmiä pelakuista löytyy. 


Mårbackapelargoni 'Selman' kaksivärinen kukinto on hauska! Etualan vaaleanpunainen on 'Aquarello'.

Olen viehättynyt erityisesti ole erikoisesti kukkiviin pelakoihin kuten ruusunuppu- ja tulppaanipelargoneihin. Näitä on pakko kumartua ihmettelemään mahdollisimman läheltä.  



Vaikea näistä on valita, mutta ruusunnuppupelargoni 'Appleblossom' on ehkä kaunein näkemäni pelakuu. Kukinnot muistuttavat hieman pieniä ruusuja, joiden valkoisissa terälehdissä läikehtii vaaleanpunaista ja -vihreää. 


Tulppaanipelargoni 'Pink Pandora' puolestaan näyttää aina siltä kuin se olisi ihan juuri avautumassa. Tälläisia kukinnot nyt kuitenkin näyttävät olevan. Kerrassaan hauska tämäkin. 


Kuvat eivät tee oikeutta 'Nekita Salmon'-lajikkeen lohensävylle. Koristearvoa lisää erikoiset tummanpuhuvat lehdet. Lähes mustanpuhuvan purppuraiset lehdet on reunustettu vihreällä. Viimeisen kuvan ylhäisyys on 'Prinsesse Filippa'. 


Kuka muu innostuu lajikehifistelystä?

Ihanaa alkavaa viikkoa!

SHARE:

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Sitkeä sissi

Tämän kesän suurin ihmeellisyys on ollut orvokki, joka on ponnistanut viime vuoden siemenistä ennätysmäisellä tarmolla. Kasvualustaksi on kelvannut kuivakka kivituhka, ja veden sijaan se on nauttinut paahteista aurinkoa. 


Orvokkiin ei näemmä päde samat kasvun lait kuin valtaosalle kasveista. Ymmärrän orvokkia karaistumisen, mutta edes pitkä ja kuiva kausi ei sitä latistanut. Päin vastoin. Siementaimia on ollut tosi paljon. Tiedän, että moni inhoaa orvokkia sen rajun siementämisen takia. Minä en raaski kitkeä kaveria potagerin poluilta. Onhan se nyt melko söpö. Hyödynnän orvokin kukinnot kakkujen ja salaattien päällä. Näitä kaupanpäällisiä raaskii leikata ihan kuinka reilusti hyvänsä.


Aurinkoista viikonloppua!
SHARE:

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Viikunasatoa

Pikkuruinen viikunapuuni puskee viikunoita. Käyn ihailemassa tätä ihmettä joka päivä, kun kastelen tomaatteja ja kurkkuja kasvarissa. Siellä hänen ylhäisyytensä kypsyttelee hedelmiään. Olen miettinyt naurettavan monta kertaa, että miltä itsekasvatettu viikuna maistuu. Ymmärrän, että hommassa ei ole tolkun hiventä. Ja samalla tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on taatusti ties kuinka monta yhtä totista puutarhaharrastajaa. 


Viikuna on pienistä välimerellistä puista ehdottomasti se kaunein. Isot ja koristelliset lehdet ovat mahtavat. Erityiset niistä tekee sen, että joka kevät saa ihmetellä kuinka pienistä silmuista ne aukeavat. Viikuna on ainokainen pikkupuu kasvarissa. Laakerit, kalamondiini ja oliviipuut ovat parvekkeella. Viikunalle haluan varmistaa kaiken sen lämmön ja hoivan mitä (herkulliset) viikunat tarvitsevat kasvaakseen sopivan suuriksi suuhuni. 


Jos innostuit niin uusimmasta Kotipuutarha-lehdestä voit lukea lisää pikkupuistani. Pieni varoituksen sana on annettava. Tämä harrastus vie taatusti koko käden mukanaan. 


SHARE:

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Ruostetta ja rosoa

Olen aina pitänyt ruosteesta ja sen kuorruttamista pinnoista lukuisine sävyineen. Puutarhahulluuteni ei ole helpottanut asiaa tietystikään millään tavalla. Monet asiat kun vain paranevat taivasalla. Vanhat,koukeroiset metallituolit, englantilaista puutarhaa henkivät istutusreunukset ja upeasti valmistetut köynnöstuet. You name it. Tervetuloa meille kaikki. 


Näen usein mielessäni kasveja, kun mietin jotain uutta rompetta puutarhaani. Läheisen romiksen ukko on lakannut ihmettelemästä, kun raahaan sieltä niitä kaikkein rupisimpia vermeitä. Tämäkin laatikko suloisine kahvoineen suorastaan kutsui laventeleita. Pari on mitä parhain yhdistelmä. Ruosteista rosoa ja laventelin sulokkuutta. 


Juju on tasapaino. Ei liikaa vaan juuri sopivasti. Ruoste on ihana korostaja ja mausteen tuoja. Valitsen siis harkiten laatikkoni. Mikä parasta, nämä ovat lähes ikuisia jolleivat puhkiruostu. Lika ja kulumat eivät näy. Talvestakaan laatikko ei piittaa tuon taivaallista. 


Syttyykö joku muu ruosteesta?

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig