perjantai 21. heinäkuuta 2017

Siivouspäivä

Pitkä päivä puutarhassa eilen ja piha alkaa taas näyttää tutummalta. Tuskailin hommaa jo instan puolella eilen, kun hommaa tuntui olevan aivan järkyttävästi. Kaikkea ei päivässä saa tehtyä, mutta nyt on jo valoa tunnelin päässä.


Päätin jo reissussa, etä jos pioneita on vielä jäljellä niin napsin niitä armotta maljakkoon niin kauan kuin kukintaa riittää. En ole yleensä raaskinu niitä leikata. Niin monena kesänä olen katsonut kun sade niitä huuhtoo pitkin nurmikkoa, että nyt kokeillaan jotain muuta tänä kesänä. 


Pioneista ei edes huomannu, että napsin sieltä kolme isoa vartta. Leikkasin hempeään kimppuun myös mirrinminttua, kääpiöpeurankelloa, särkyttäsydäntä, malvaa, jalopähkämöä, kurjenpolvea ja jättipoimulehteä. Kyllä on ihana!


Kesäkin saapui juuri sopivasti!

Leppoisaa lauantaita!

SHARE:

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Juhlahumussa - kesän kauneimmatt kimput!

Kerroinkin jo aiemmin, että meidän Savon seudun lomailuun liittyivät juhlat. Viikko sujui tasaisella tohinalla äitini 60-vuotis syntymäpäivien ympärillä. Leivoimme varmasti enemmän kuin ikinä, kannoimme tykötarpeita juhlapaikalle, järjestelimme ja sidoimme kimppuja. En ole myöskään ikinä sitonut näin paljon kerralla.


Jo pelkkä kukkien kerääminen oli oma projektinsa. Suurin osa kasveista löytyi vanhempien tontin laidalta luonnonkukkien muodossa, mutta joukossa oli myös ruusuja ja pionia (siskoni puutarhasta). Kasvit sopivat täydellisesti vanhan lavatanssipaikan tunnelmaan. 


Kimput pysyivät hyvin kuosissaan vielä juhlapäivän jälkeenkin, vaikka keräsimme kasveja päivää ja kahta ennen juhlia. Keräsimme kukat ämpäreihin (joiden pohjalla oli vettä) ja lajittelimme ne jo keräysvaiheessa. Sitominen oli huomattavasti helpompaa, kun kaikki kukat eivät olleet sikin sokin.


Pöydät oli liinoitettu erilaisilla valkoisilla puuvilla- ja pellavaliinoilla. Vanhat pitsireunaiset lakanat toimivat joukossa loistavasti! Kynttilöiden ja maljakoiden alle oli tehty koivukiekkoja. Maljakoina toimivat kymmenet lasiset säilykepurkit, joista oli pesty etiketit pois.


Vanha tanssilava oli auki maisemaan toiselta laidalta ja kesä tulvi sisälle. Takaosan luukut jätettiin tarkoituksella kiinni. Pitkät Siriuksen valorimpsut olivat ihana tunnelmalisä. Ne sopivat yllättävän hyvin myös päiväjuhlaan. Ylimääräiset johdot vältettiin sillä, että koko valorimpsu oli ketjutettu ja koko höskä toimi yhden pistokkeen avulla. 


Kesä on ihanaa aikaa juhlille, kun luonto ja puutarha on yksi iso ilmainen kukkakauppa. Juhlissa on ihan oma tunnelmansa, kun kaikki on tehty itse. Lisäksi sitominen on tosi kivaa!


Ihanaa loppuviikkoa!

SHARE:

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Jo oli aikakin!

Kotiutuminen Savon seudulta paljasti joukon leuan venähtelyjä niin ilosta kuin surusta. Siinä missä mansikkapenkki pullisteli satoa, olivat rikat viettäneet puutarhajuhlia koko viikon. Voi apua!


Mansikkapenkki näytti pitkään tänä vuonna siltä, että sato nautitaan vihreänä. Lämpöaalto onneksi korjasi tilanteen. Mansikkapenkin muu tola onkin sitten toinen tarina. Kuten kuvista huomata saattaa, se on tuuhea kuin nurmikko - sillä lailla väärällä tavalla you know.


Metrejä pitkän mansikkapenkin alku nimittäin on kaikkea muuta oikeaoppinen. Ei ole kauniita eriteltyjä rivejä, ei kohopenkkejä tai katkottuja versoja. Nakkasin juuri sopivasti tyhjillään olleeseen penkkiin amppelimansikoiden jämät, jotka nopeasti intoutuivat versomaan kasvupaikan täyteen. Oli vissiin jotain muuta hommaa silloin käsillä. Kun satoa tuli siitä huolimatta, en jaksanut / viitsinyt tehdä muutosta parempaan. 


Nyt on turha edes arvailla enää mihin emokasvi loppuu ja mistä verso alkaa. Olen napsinut selkeimmät (polulle roikkuvat) versot pois, mutta siihen se hoito sitten jääkin. Hoitointoa ei varsinaisesti lisää se, että penkki on nyt todella kaunis. Pullisteleva penkki on kuin kauneinkin pensasryhmä. Ja kuten edellä mainittuna, nyt kun sitä satoa tulee niin olkoon siihen asti kunnes tämä keittiöpuutarhan häpeäpilkku hiipuu. Lupaan korjata tilanteen siinä vaiheessa.


Aurinkoista tiistaita!

SHARE:

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Mummolakukkien parhaimmistoa

Tämä kerroksellinen vaaleanpunainen verenpisara on vienyt sydämeni! Olen aina tykännyt amppeleista, mutta en ole niin lämmennyt verenpisaroille. Olen kokeillut niitä pistokkaista pari kertaa, mutta runsaasta latvomisesta huolimatta en ole saanut niistä isoja ja tuuheita kasvatettua. Lisäksi ne ovat olleet kaupoilla hieman synkkiä omaan makuuni.


Ilmeisesti synkkys on kuitenkin paikasta kiinni. Varjossa kukoistava verenpisara nimittäin niin sananmukaisesti kuin kuvainnollisestikin puhkeaa kukkaan vasta oikealla paikalla. Meidän katveisessa nurkassa, missä muut kesäkukat eivät pärjää, oli kuin tehty verenpisaralle. Eikä näytä ollenkaan synkältä - päinvastoin! Muoviset amppelirumiluksetkin kohenivat kummasti, kun poistin muovikoukut ja ujutttelin tilalle nyöristä punotut amppelit. 


Verenpisaroista löyty vaikka mitä lajikkeita ja väriyhdistelmiä. Minä tykkäsin tästä kokonaan hennon vaaleanpunaisesta. Kasvi tosiaan on melkoinen pelastus varjoisemmalle sisäänkäynnille, joka kaipaa piristystä. Meillä sisäänkäynnit on joku suunnitellut kummallisesti pohjoispuolelle. Ne ovat huutaneet joka kevät ankeuttaan. Eivät huuda tästä eteenpäin!


Aurinkoista sunnuntaita!

SHARE:

torstai 13. heinäkuuta 2017

Ruususen unta

En nuku missään samalla tavalla kuin vanhempieni luona. Oikeastaan alan haukotella jo, kun hiekkainen pihatie lähestyy. Mikään määrä päiväunia ei myöskään pilaa yöunia täällä. Joku käsittämätön koodi on kirjoitettu selkärankaani. Ja se on niin mahtavaa!


Huonona nukkujana osaan arvostaa sitä, että univelkoja saa kuitattua. Vanhempieni koti on aina edustanut minulle lomaa. Olen enemmän vähemmän aina tehnyt hyvin kesäpainoitteisia töitä. Jo parikymppisenä työskennellessäni kesät Ruotsin risteilijöillä varasin yhden viikon lomaa itselleni. Ja sen vietin aina täällä. Luulen, että unikoodin alku on siellä. Myöhemmin olen purkanut myös pikkulapsivuosien väsymystä täällä.


Järven ranta, niittykukat ja landemeininki on parasta mitä Suomen suvelta toivoa voi. Myös Nessa the Rescuedog nauttii olostaan. Se saa juosta vapaana päivät pitkät isossa pihassa ja uida lasten kanssa. Myös Neppu nukkuu täällä kuin tukki. Tullut omistajaansa.


Toinen kesäloman vakiopuhteista on päivittäinen leipominen. Sitä arvostavat erityisesti lapset ja isäni. Huomaan haaveilevani kakuista, pullasta ja letuista jo matkalla tänne. Leivontalistalla on aina jotain uutta ja perheen vakiosuosikkeja. Tällä kertaa on saatu leipoa enemmänkin, sillä äidin viikonloppuiset syntymäpäivät lähestyvät kovaa vauhtia. 


Mutta nyt lähden vahtimaan lapsia rantaan. Uintia kolme kertaa päivässä on varsin komea saldo. Nyt mennään kuittaamaan päivän ensimmäinn reissu.

Aurinkoista torstaita!

SHARE:

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Äidin hauskat ideat

Terveisiä Savon sydämellisimmästä paikasta eli äitini kasvimaalta. Suuri ja kaunis keittiöpuutarha on pullollaan ideoita, joista varmasti moni teistäkin tykkäisi. Laitetaan siis jakoon!


Keittiöpuutarhaa leimaa suuri 30 neliöinen kasvihuone (isäni rakentama). Kaikki muu on tehty samassa mittasuhteessa, jotta kokonaisuus säilyy ehyenä. Täällä on laatikoilla ja mansikkapenkillä kokoa. Laatikoiden lomassa on helppo liikkua, koska tyhjälle tilalle on kerrankin annettu tilaa. Ei kuulkaas kinnaa kottikärry helposti kiinni.


Kaikki on rakennettu mansikkapenkkiä myöten siististi ja huolellisesti. Mansikkamaa on perustettu samaan tapaan kuin mansikkapellot, joita täällä Suonenjoen läheisyydessä piisaa yhdellä sun toisella tontilla. Mansikkamuovi pitää rikat kurissa. Isoin juttu on kuitenkin vanhoista sähkötolpista tehdyt rajaukset mansikkamaan päissä. Niiden ansiosta pikku peltokin näyttää kivalta ja harkitulta.


Laatikot ovat suuria ja ne on kasattu eri tasoihin. Yhdessä ne muodostavat symmetrisen kuvion, joka näky katsottaessa kasvihuonetta kohti. Monet laatikoista ovat kiinni toisissaan, mutta suuren keskikäytävän ansiosta työskentely täällä on helppoa. Laatikot on rakennettu vesivanerista. Pohjana niissä on mullan ja turpeen lisäksi risua, palanutta lantaa ja maatuneita lehtiä sekä kasvijätettä.


Äiti esikasvattaa useat hyöty- ja koristekasvit osin sisällä, mutta pääosin kasvihuoneessa. Siellä riittää tilaa touhuta. Iso kasvihuone toimittaa myös harrastetilan virkaa. Äitini vaikuttaa kasvaristaan hyvin onnelliselta enkä ihmettele. Siellä on kyllä kivaa puuhata.


Äiti on melkoinen haukka bongaamaan ihania vanhoja kuluneita penkkejä, hyllyjä ja tuoleja. Niitä löytyy sisätilojen lisäksi myös kasvarista ja pihalta. Kasvihuoneen lattia on betonilaattaa, jotka on ladottu tiililadonnalla. Tomaattilaatikoiden saaveille varattu tila on rajattu betoniseinämillä, jotka on valettu paikoilleen. Seinämän päälle äiti on upotellut koristekiviä. Korkeutta rajauksella on noin 30 senttiä.


Täällä pinnat vaihtuvat tiheään. Suurin osa sorapoluista on pinnoitettu seulanpääkivillä. Erilaiset rajaukset tekevät alueesta ryhdikkään. Hedelmä- ja marjatarha on katettu punaisella koristekatteella. Samaa sävyä löytyy selän takaa punamultaisesta malissista ja liiteristä. Voimakas väri sopii tänne harvinaisen hyvin!


Me olemme siis Savossa viettämässä lomaa ja juhlimassa synttäreitä. Kirjoittelen tämän viikon kuulumisia maalaistunnelmissa. 

Ihanaa tiistaita!

SHARE:

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Keittiöpuutarhassa kaikki hyvin

Tein omanalaiseni ennätyksen ottamalla tämän kesän ensimmäiset keittiöpuutarhakuvat heinäkuussa, kun vihdoin irrottelin loputkin harsot. Tähän mennessä lavatarha on ollut harsojen peitossa ja kuvaaminen ei ole vain jaksanut houkuttaa. Melko pitkään tosin tuntui, että edes harsot eivät taanneet tasaista kasvua. Niin takkuinen kesä on ollut kasvun suhteen.


Vaikka normaalisti satoa tulee tähän aikaan vuodesta huomattavasti reilummin, ei tilanne nyt niin kovin paha ole. Selkeästi rankin kesä on ollut kesäkurpitsalle (todellinen yllätys!), avomaankurkulle, herneelle ja mansikalle. Jopa pavut ovat kasvaneet kylmästä välittämättä kohtalaisen hyvin.


Malabarinpinaatit sain onnekseni tänäkin vuonna Kanelia ja kardemummaa-blogin Marialta. Jatkossa aion muistaa tämän itsekin. Poikkeuksellisen hyvänmakuinen köynnös on nopeasti saavuttanut suosikkivihanneksen aseman. Ei jatkossa kesää ilman tätä!


Muuten kylvin lavoihin aikalailla vanhoja suosikkeja (lue pussinpohjia). Luotin esikasvatuksen sijaan suorakylvöihin vilakasta keväästä huolimatta. En jaksa ottaa sadosta stressiä. Sitä tuppaa tulla jopa liikaa joka vuosi kuitenkin. Salaatit, porkkana ja perunat ovat meillä niitä kaikkein kulutetuimpia ja varmasti myös odotetuimpia satokasveja. 


Jo alkaa näyttää kesältä. Ihanaa sunnuntaita!
SHARE:

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kaunein kirjavalehtinen

Taimienvaihtotapahtumat ovat tunnelmaltaan aina kivoja. Parasta on, kun löytyy joku erikoisuus tai ihanuus, jonka on pitkään halunnut. Vuosi sitten poimin matkaani kirjovuohenputken. Tunnistin kasvin vaikken sen nimeä muistanutkaan alkuun. Edes vuohenputkien maine ei pelottanut. Nyt tämä väriläiskä on asettunut ja saa levitä kaikessa rauhassa omenapuun alla.


Katveiseissa penkissä on monia muitakin runsaasti leviäviä kasveja. Ne saavat hakea paikkaansa ja asettua toistensa lomaan. Vuosien saatossa ei ongelmia tai huonoja yhdistelmiä ole ilmaantunut. Purppurainen käenkaali on tälle kirjavalle valopilkulle aivan ihana pari. Minun puolestani saavat levitä runsaasti kumpikin. Tämän parempaa kasviparia en varjoon voisi toivoa.


Olen aina pitkänyt erilaisten putkien kukinnoista. Kirjovuohenputki ei tee tässä poikkeusta. Kukka on siro ja kaunis. Maalaiseen serkkuunsa verrattuna kasvi on maltillisemman kokoinen, korkeintaan 40 senttiä kukintoineen. Lehdet toimivat loistavasti myös kimpuissa.


Joko innostuitte? Aurinkoista perjantaita!

SHARE:

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Uusi pergola

Olen täysin myyty! Piha tuntuu saaneen täysin uuden ilmeen tänä kesänä Hillerstorpin uudella valkoisella pergolalla. Olemme mieheni kanssa sopineet, että vuodessa ei rakenneta kuin yksi pergola (se ei onneksi rajaa muiden proggisten määrää). Tänä kesänä pääsimme helpolla, kun uutukainen tuli pihaan paketissa. Kasaus oli helppoa ja lopputulosta päästiin ihailemaan nopeasti. 


Pergola on iso ja solahtaa juuri sopivasti päärakennuksen ja vierasmökin väliselle sorapihalle. Tila ei tunnu enää niin avaralta mikä on pelkästään hyvä asia. Pergolan ympärillä on juuri sopivasti tilaa liikkua kottikärryn kanssa ja se riittää. Jättimäiset istutusalueet ovat juuri oikean kokoiset ison talon ja kookkaan pergolan parina. Juuri nyt olen onnellinen, että istutusalueet on rakennettu ensin. Olisi kurjaa odotella kasvua pari kesää.


Valkoinen väri puutarhassa on todellla raikas. On ihanaa miten aaltoileva katos kiinnittää huomion joka puolelta pihaa. Nyt oleskelualue kutsuu istumaan. Olemme syöneet ja oleskelleet ulkona jo nyt enemmän kuin aiemmin. Vieressä oleva nuotiopaikka houkuttelee lapsetkin tänne iltapalalle. Toisin  kuin parvekkeella olen malttanut juoda jopa kahvit täällä. 


Tänään tulee Piha ja parveke-ohjelman viimeinen jakso. Tiedossa on pihajuhlat. Muistakaa avata telkkarit klo 20.00. 

Nähdään siellä!

SHARE:

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Parveke 2017

En voi käsittää, että nyt on jo heinäkuu enkä ole postannut vielä yhtään kuvaa parvekkeesta. Vielä vähemmän haluan miettiä sitä, että en ole ehtinyt juoda vielä yhtään kahvia siellä. Tämä nyt on kuitenkin ollut muutenkin monella tapaa poikkeuksellinen ja kiireinen kesä. Tämän aamun kuvatkin olivat työn takana. Välillä tuuli puhisi niin kovaa, että tukka seisoi päässä. 


Parvekkeen kalustus on kerätty kasaan hyvinkin edullisesti. Ikean kevyet tuolit ja pikkupöydät olen ostanut uutena, mutta muuten parvekkeella on paljon kierrätystavaraa. Roikkuva korituoli on mieheni lapsuuden kodista. Rottinkisen lepotuolin pelastin roskiksesta. Lisäksi olen dyykannut tänne erilaisia kuluneita pikkujakkaroita ja ostanut pari edullista ja kulunutta lipastoa. Riittää niihin kasveihin sitten enemmän. Säästön ja ilon vuoksi kasvatin kyllä useita kesäkukkia itse. Pikkupuita ei onneksi tarvitse ostaa joka kesä uusiksi, koska ne talvehtivat hyvin mökin suojissa. 


Parveke on onneksi yhtä runsas kuin muinakin kesinä. Poikkeuksena aiempaan, olen jättänyt syötävät kasvit pois. Keittiöpuutarhassa ja kasvihuoneessa on yllin kyllin tilaa ja kaipasin hieman vaihtelua. Värimaailmassa on paljon vaaleanpunaista, liilaa, violettia ja tummaa. Tämä taitaa olla se kaikkein mieluisin värimaailma meidän parvekkeella. 


Olen lisännyt istumapaikkojen ja oleskelun määrää. Sinänsä surkuhupaisaa, että kertaakaan en ole vielä niihin istunut. Lapset sen sijaan käyvät täällä mielellään välipalalla ja eväsretkellä. Löhöpaikoissa nauru raikaa.


Leppoisaa sunnuntaita!

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig