Kauneimmillaan

Loppukesän kukkijoilla on ollut valtava merkitys siihen miten syyskesän koen. Elokuu on kyllä mielestäni vielä puhtaasti kesää, mutta pimenevät illat kielivät omaa tarinaansa lähestyvästä syksystä. Mutta miten rakastuin loppukesään ja jopa syksyyn? Luomalla mahdollisimman pitkään kukkivan puutarhan.

Kärhöt ja erilaiset hortensiat on meillä loppukesän näyttävin yhdistelmä. Tuoksumiekkaliljat, daaliat ja suorakylvöt pääsevät elokuun taitteessa vasta kunnolla vauhtiin. Silti on vielä odotettavaakin. Sinipiikkiputki, erisävyiset kaunopunahatut, lyhtykoiso ja kellopeippi  pitävät vielä nuppunsa visusti kiinni. Ne jaksavat pitkälle pakkasten tuloon asti. Kultapiisku, sädepäivänhattu, syyskaunosilmä ja kultapallo tuovat ripauksen keltaista mikä loppukesästä on vain tervetullutta. Samaan tahtiin kun luontokin värjäytyy hiljalleen okrankeltaiseksi. Meillä puutarha on nyt kauneimmillaan! 

Aurinko on ollut vihdoin vakituinen vieras lähes päivittäin. Lämpimät säteet iholla, kesän tuoksu ja nurmikko jalkojen alla ovat koko vuoden kohokohta. Juuri tämä tekee vuodesta odottamisen arvoisen. Nämä lämpöiset ja kauniit asiat kätken mieleeni pitkän talven varalle. Nyt haluan olla vain tässä hetkessä. 

Aurinkoista elokuuta!

Kukoistava ruukkupuutarha

Yhteistyöpostaus

Lannoitteet ja kesäkukkamulta: GreenCare

En voisi kuvitella kesää ilman suurta ruukkupuutarhaa. Olen monesti kuullut hienovaraisia ja suorempiakin vihjailuja siitä, että ison pihan lisäksi moinen on hullunhommaa. Kun kasvit pääsevät vauhtiin ja koko sisäpiha ja parveke on yhtä suurta kukkamerta, tiedän tämän olevan minun juttuni!

Ruukkupuutarha on meillä oma selkeä kokonaisuutensa. Pari hassua ruukkua katoaa kukkivaan puutarhaan kuin niitä ei olisikaan. Siksi en ripottele aarteitani pitkin poikin. Satsaan aina oleskelupaikoille, jotka meillä sijaitsevat sisäpihalla ja parvekkeella. Sisäpihan puolelta sisälle pääsee portaita pitkin parvekkeen kautta. Ilahdun joka kerta kukkaisasta kotiin tulosta. Pidän kukista, mutta tummat kasvit ovat ehdottomasti juttuni. Tämän kesän synkin kasvi on ehdottomasti hirssi. Joukossa on myös koristeheiniä, hopeakäpälää, keijunkukkaa, daalioita ja keijunkukkaa. Tässäkin on vain osa kasveista.

Ruukkupuutarhan tärkeimmät jutut ovat lannoitus, kastelu ja nyppiminen. Kun kasvit ovat hyvässä kasvuvauhdissa lisään vaaleanpunaista PuutarhanKESÄ-lannoitetta hyppysellisen jokaiseen isoon kastelukannulliseen. Ja kyllä! Lannoitan siis joka kerta. Kasteluväli on tänä kesänä ollut 2-3 päivän välein. Pidän lannoitemäärän maltillisena, mutta kaiken kaikkiaan lannoitan melko paljon. Ja kasvini ovat joka kesä suuria ja kukkaisia. 

Aurinkoista sunnuntaita!

savolaiset superkosmokset

Yksi puutarhamaailman pienistä ihmeistä osui kohdalleni helmikuussa, kun minulle ennestään tuntematon Marja lähestyi minua sähköpostitse. Marja kertoi kosmoskannasta, jonka hän on saanut siemeninä anopiltaan. Riistaveteläinen kosmoksen siemen kuulosti varsin eksoottiselta. Erityisesti ihastutti siementen tarina. Näitä on vaalittu pihassa vuodesta toiseen, koska kanta oli ainoa joka Savon korkeudella ehti kukkaan. 

Viesti loppui sanoihin: "Haluaisitko, että lähetän sinulle näitä kosmoskukan siemeniä?". Hetken rohkaisua keränneenä, vastasin kyllä. Marjahan ei näet voinu tietää, että arastelen ihmisiä jotka lähestyvät minua. Avun tai ystävällisen eleen vastaanottaminen on aina tuntunut haastavalta. Tämä siitäkin huolimatta, että itse teen vastaavia tekoja tämän tästä. Vilpittömyyteen ja ilmaiseen lounaaseen luottaminen on aina ollut minulle yksi vaikeimpia asioita ikinä. Asiaa ei helpota se, että järjen tasolta tiedän suurimman osan ihmisistä olevan tolkun ihmisiä joilla on sydän paikallaan. 

Niinpä nämä täydelliset kosmokset kukkivat nyt minun pihallani. Niiden habitus on kuin kaupan taimilla. Ne eivä ole liian korkeita ja olemus on ylväs. Värikimara on kaikkea valkoisesta fuksiaan. Jos pihallani majaillut rusakon poikanen ei olisi myös rakastunut näihin, olisivat ne taatusti kukkineet jo heinäkuun alussa. Onneksi pupujussi vain latvoi taimet. Näistä riittää kyllä meille molemmille.

Kauneimmillaan nämä kosmokset ovat aurinkoisen päivän iltoina, kun valo vielä kajastaa jostain. Erityisesti valkoiset kosmokset ovat viiruhelpin kaverina yksi kauneimmista kasvipareista ikinä! Nämä kosmokset - ja Marjan ihana ele - on jotain mitä en aio unohtaa. Marjan tavoin aion kerätä siemenet joka vuosi. Osan laitan kiertämään ja osa kasvakoon meillä. Sillä jos johonkin uskon niin siihen, että hyvä kiertää.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Kasvihuoneen ensimmäinen kesä

Kasvihuone ei olisi voinut saapua parempana kesänä. Kesä on ollut niin viileä, että jos olisin siitä etukäteen tiennyt, olisin kasvattanut myös vähintäänkin kesäkurpitsan  sisätiloissa. Kivikankaalta tilattu Juliana Juniorin kymmenneliöinen kasvari on ollut riittävän suuri minun tomaattitarpeisiini. Oleskelunurkan sain unohtaa, sillä alapihalle isompi kasvari ei olisi mahtanut. Täydellinen ruukutuspöytä  ja tiililattia ovat vielä hakusessa ja työn alla, mutta muuten meillä on asiat melko täydellisesti.

Onneksi isäni oli kasaamassa kasvihuonetta kanssani. Kätevä kirvesmies teki samalla kertaa hankalat rinteeseen mitoitetut laatikot kasvihuoneen ympärille. Valtava L-muotoinen laatikko on oiva lisä keittiöpuutarhalle. Pitkä sivu on varattu keittiöpuutarhan kasveille ja kasvihuoneen takana kasvaa useita erilaisia daalioita ja jättiverbenaa. Kukintaa tosin vielä odotellaan.

Olen aiemmin kasvattanut yrtit parvekkeella ruukuissa, mutta tänä vuonna ne ovat olleet siististi laatikossa samettikukkien, lehtikaalien ja maissien kaverina. Hienon alun ottaaneet kukkakaalit kyykkäsivät pahemman kerran, vaikka kukinnot olivat jo aluillaan. Keittiöpuutarha on vuositttain täynnä onnistumisia ja menetyksiä, joten en jaksa kovin pitkään surra, jos joku menee mönkään.

Kasvihuoneen ja laatikoiden välissä on leveät sorapolut. Pienemmät kujat olisivat ehkä olleet kauniimmat, kun kasvihuonetta olisi kehystäneet vihannes- ja kukkapenkit. Tässä vaihtoehdossa kuitenkin yhdistyy käytännöllisyys ja kauneus. Olen sen verran hutilo, että mitä enemmän tilaa minun ja lasista rakennut talon vieressä on, sen parempi ja turvallisempi vaihtoehto.

Kaumpaa katsottuna L-penkki jää kasvihuoneen taakse. Laatikon takana on matala taikinamarja-aita, joka peittää taakseen tien. Keittiöpuutarha sijaitsee aivan tontin reunalla mikä on monelle täällä ensimmäistä kertaa vierailevalle yllätys. 

Kun painan 'julkaise', on aika nousta sängyltä ja suunnata pihalle. Homma poikineen odottaa.

Ihanaa keskiviikkoa!

erilainen kesä

Jos haluaa koko kesän laittaa omaa pihaa, kannattaa ainakin harkita onko puutarha silloin oikea työpaikka. Tiedän valinneeni itselleni juuri oikean alan. Joskus tunkutäydet kesät vain menevät ristiin perheen suunnitelmien kanssa. Harva kollega pitää kesällä pitkän loman (jos ollenkaan).Työt keskittyvät auttamatta kevääseen ja kesään, vaikka suunnitelmia saisikin myytyä talvelle. On riski olla kesä pois hommista. Minä nyt kuitenkin otin sen riskin tänä kesänä. Tein keväällä vuoden viimeiset pihasuunnitelmat. Olen kirjoittanut kesän aikana hieman, mutta pääasiassa olen ollut perheen kanssa.

Tauko tuli tarpeeseen. Onneksi freelancerin työt joustavat. Työni on muutenkin painottunut niin paljon kirjoittamiseen ja sisällöntuotantoon viime aikoina, että maailma tuskin huomaa, jos yksi Jukarainen on poissa suunnittelukuvioista hetken. En kuvaa myöskään tv-ohjelmaa tänä kesänä (tätä on kyselty usein). Kirjaa tosin kirjoitan muuan Kesäsen kanssa. Tänä kesänä perhe tarvitsi minua eniten. Olen ottanut erilaisen kesän avosylin vastaan. 

Saan silloin tällöin meiliini kysymyksiä hortonomi-opinnoistani. Poikkeuksetta haaveilijat ovat alanvaihdosta suunnittelevia aikuisia kuten minäkin aikoinani olin. Harrastuksen muuttaminen ammattiksi on varmasti monen toiveena. Niin se oli minunkin.  Haaveeni oli tehdä töitä pihasuunnittelijana. Mietin jo alkumetreillä mitä muita urapolkuja tutkinnolla voisi kulkea. En tosin arvannut minne kaikkialle uusi työ kuljettaisi. En myöskään arvannut miten hauskaa töissä voi olla.

Pihasuunnittelijan hommia voi tehdä useammalla tutkinnolla. Opiskelin itse Hämeenlinnassa Lepaalla ammattikorkeakoulussa. Paikka oli huikea, opetus korkeatasoista ja kokemus monella tapaa unohtumaton. Itseäni mietitytti ainoastaan se, riittääkö töitä myös talvelle. Itselleni oli tärkeää, että voisin halutessani perustaa yrityksen ja tehdä hommia friikkuna. Halu kirjoittaa puutarhasta paloi alkumetreiltä asti. Se oli haaveena yhtä tärkeä kuin suunnittelu.

Kuvat kertovat yllättävän paljon tästä kesästä. Olen laittanut pihaa paljon vähemmän kuin suunnittelin, olen keskittynyt lähinnä keräämään kukkia ja mansikoita. Olen vienyt lapsia uimaan, köllöttänyt Nessa the Rescuedog kainalossa ja pyörittänyt huushollia. Johan sitä siinäkin.

Ihanaa viikon alkua!

Siivouspäivä

Pitkä päivä puutarhassa eilen ja piha alkaa taas näyttää tutummalta. Tuskailin hommaa jo instan puolella eilen, kun hommaa tuntui olevan aivan järkyttävästi. Kaikkea ei päivässä saa tehtyä, mutta nyt on jo valoa tunnelin päässä.

Päätin jo reissussa, etä jos pioneita on vielä jäljellä niin napsin niitä armotta maljakkoon niin kauan kuin kukintaa riittää. En ole yleensä raaskinu niitä leikata. Niin monena kesänä olen katsonut kun sade niitä huuhtoo pitkin nurmikkoa, että nyt kokeillaan jotain muuta tänä kesänä. 

Pioneista ei edes huomannu, että napsin sieltä kolme isoa vartta. Leikkasin hempeään kimppuun myös mirrinminttua, kääpiöpeurankelloa, särkyttäsydäntä, malvaa, jalopähkämöä, kurjenpolvea ja jättipoimulehteä. Kyllä on ihana!

Kesäkin saapui juuri sopivasti!

Leppoisaa lauantaita!

Juhlahumussa - kesän kauneimmatt kimput!

Kerroinkin jo aiemmin, että meidän Savon seudun lomailuun liittyivät juhlat. Viikko sujui tasaisella tohinalla äitini 60-vuotis syntymäpäivien ympärillä. Leivoimme varmasti enemmän kuin ikinä, kannoimme tykötarpeita juhlapaikalle, järjestelimme ja sidoimme kimppuja. En ole myöskään ikinä sitonut näin paljon kerralla.

Jo pelkkä kukkien kerääminen oli oma projektinsa. Suurin osa kasveista löytyi vanhempien tontin laidalta luonnonkukkien muodossa, mutta joukossa oli myös ruusuja ja pionia (siskoni puutarhasta). Kasvit sopivat täydellisesti vanhan lavatanssipaikan tunnelmaan. 

Kimput pysyivät hyvin kuosissaan vielä juhlapäivän jälkeenkin, vaikka keräsimme kasveja päivää ja kahta ennen juhlia. Keräsimme kukat ämpäreihin (joiden pohjalla oli vettä) ja lajittelimme ne jo keräysvaiheessa. Sitominen oli huomattavasti helpompaa, kun kaikki kukat eivät olleet sikin sokin.

Pöydät oli liinoitettu erilaisilla valkoisilla puuvilla- ja pellavaliinoilla. Vanhat pitsireunaiset lakanat toimivat joukossa loistavasti! Kynttilöiden ja maljakoiden alle oli tehty koivukiekkoja. Maljakoina toimivat kymmenet lasiset säilykepurkit, joista oli pesty etiketit pois.

Vanha tanssilava oli auki maisemaan toiselta laidalta ja kesä tulvi sisälle. Takaosan luukut jätettiin tarkoituksella kiinni. Pitkät Siriuksen valorimpsut olivat ihana tunnelmalisä. Ne sopivat yllättävän hyvin myös päiväjuhlaan. Ylimääräiset johdot vältettiin sillä, että koko valorimpsu oli ketjutettu ja koko höskä toimi yhden pistokkeen avulla. 

Kesä on ihanaa aikaa juhlille, kun luonto ja puutarha on yksi iso ilmainen kukkakauppa. Juhlissa on ihan oma tunnelmansa, kun kaikki on tehty itse. Lisäksi sitominen on tosi kivaa!

Ihanaa loppuviikkoa!

Jo oli aikakin!

Kotiutuminen Savon seudulta paljasti joukon leuan venähtelyjä niin ilosta kuin surusta. Siinä missä mansikkapenkki pullisteli satoa, olivat rikat viettäneet puutarhajuhlia koko viikon. Voi apua!

Mansikkapenkki näytti pitkään tänä vuonna siltä, että sato nautitaan vihreänä. Lämpöaalto onneksi korjasi tilanteen. Mansikkapenkin muu tola onkin sitten toinen tarina. Kuten kuvista huomata saattaa, se on tuuhea kuin nurmikko - sillä lailla väärällä tavalla you know.

Metrejä pitkän mansikkapenkin alku nimittäin on kaikkea muuta oikeaoppinen. Ei ole kauniita eriteltyjä rivejä, ei kohopenkkejä tai katkottuja versoja. Nakkasin juuri sopivasti tyhjillään olleeseen penkkiin amppelimansikoiden jämät, jotka nopeasti intoutuivat versomaan kasvupaikan täyteen. Oli vissiin jotain muuta hommaa silloin käsillä. Kun satoa tuli siitä huolimatta, en jaksanut / viitsinyt tehdä muutosta parempaan. 

Nyt on turha edes arvailla enää mihin emokasvi loppuu ja mistä verso alkaa. Olen napsinut selkeimmät (polulle roikkuvat) versot pois, mutta siihen se hoito sitten jääkin. Hoitointoa ei varsinaisesti lisää se, että penkki on nyt todella kaunis. Pullisteleva penkki on kuin kauneinkin pensasryhmä. Ja kuten edellä mainittuna, nyt kun sitä satoa tulee niin olkoon siihen asti kunnes tämä keittiöpuutarhan häpeäpilkku hiipuu. Lupaan korjata tilanteen siinä vaiheessa.

Aurinkoista tiistaita!

Mummolakukkien parhaimmistoa

Tämä kerroksellinen vaaleanpunainen verenpisara on vienyt sydämeni! Olen aina tykännyt amppeleista, mutta en ole niin lämmennyt verenpisaroille. Olen kokeillut niitä pistokkaista pari kertaa, mutta runsaasta latvomisesta huolimatta en ole saanut niistä isoja ja tuuheita kasvatettua. Lisäksi ne ovat olleet kaupoilla hieman synkkiä omaan makuuni.

Ilmeisesti synkkys on kuitenkin paikasta kiinni. Varjossa kukoistava verenpisara nimittäin niin sananmukaisesti kuin kuvainnollisestikin puhkeaa kukkaan vasta oikealla paikalla. Meidän katveisessa nurkassa, missä muut kesäkukat eivät pärjää, oli kuin tehty verenpisaralle. Eikä näytä ollenkaan synkältä - päinvastoin! Muoviset amppelirumiluksetkin kohenivat kummasti, kun poistin muovikoukut ja ujutttelin tilalle nyöristä punotut amppelit. 

Verenpisaroista löyty vaikka mitä lajikkeita ja väriyhdistelmiä. Minä tykkäsin tästä kokonaan hennon vaaleanpunaisesta. Kasvi tosiaan on melkoinen pelastus varjoisemmalle sisäänkäynnille, joka kaipaa piristystä. Meillä sisäänkäynnit on joku suunnitellut kummallisesti pohjoispuolelle. Ne ovat huutaneet joka kevät ankeuttaan. Eivät huuda tästä eteenpäin!

Aurinkoista sunnuntaita!

Ruususen unta

En nuku missään samalla tavalla kuin vanhempieni luona. Oikeastaan alan haukotella jo, kun hiekkainen pihatie lähestyy. Mikään määrä päiväunia ei myöskään pilaa yöunia täällä. Joku käsittämätön koodi on kirjoitettu selkärankaani. Ja se on niin mahtavaa!

Huonona nukkujana osaan arvostaa sitä, että univelkoja saa kuitattua. Vanhempieni koti on aina edustanut minulle lomaa. Olen enemmän vähemmän aina tehnyt hyvin kesäpainoitteisia töitä. Jo parikymppisenä työskennellessäni kesät Ruotsin risteilijöillä varasin yhden viikon lomaa itselleni. Ja sen vietin aina täällä. Luulen, että unikoodin alku on siellä. Myöhemmin olen purkanut myös pikkulapsivuosien väsymystä täällä.

Järven ranta, niittykukat ja landemeininki on parasta mitä Suomen suvelta toivoa voi. Myös Nessa the Rescuedog nauttii olostaan. Se saa juosta vapaana päivät pitkät isossa pihassa ja uida lasten kanssa. Myös Neppu nukkuu täällä kuin tukki. Tullut omistajaansa.

Toinen kesäloman vakiopuhteista on päivittäinen leipominen. Sitä arvostavat erityisesti lapset ja isäni. Huomaan haaveilevani kakuista, pullasta ja letuista jo matkalla tänne. Leivontalistalla on aina jotain uutta ja perheen vakiosuosikkeja. Tällä kertaa on saatu leipoa enemmänkin, sillä äidin viikonloppuiset syntymäpäivät lähestyvät kovaa vauhtia. 

Mutta nyt lähden vahtimaan lapsia rantaan. Uintia kolme kertaa päivässä on varsin komea saldo. Nyt mennään kuittaamaan päivän ensimmäinn reissu.

Aurinkoista torstaita!

Äidin hauskat ideat

Terveisiä Savon sydämellisimmästä paikasta eli äitini kasvimaalta. Suuri ja kaunis keittiöpuutarha on pullollaan ideoita, joista varmasti moni teistäkin tykkäisi. Laitetaan siis jakoon!

Keittiöpuutarhaa leimaa suuri 30 neliöinen kasvihuone (isäni rakentama). Kaikki muu on tehty samassa mittasuhteessa, jotta kokonaisuus säilyy ehyenä. Täällä on laatikoilla ja mansikkapenkillä kokoa. Laatikoiden lomassa on helppo liikkua, koska tyhjälle tilalle on kerrankin annettu tilaa. Ei kuulkaas kinnaa kottikärry helposti kiinni.

Kaikki on rakennettu mansikkapenkkiä myöten siististi ja huolellisesti. Mansikkamaa on perustettu samaan tapaan kuin mansikkapellot, joita täällä Suonenjoen läheisyydessä piisaa yhdellä sun toisella tontilla. Mansikkamuovi pitää rikat kurissa. Isoin juttu on kuitenkin vanhoista sähkötolpista tehdyt rajaukset mansikkamaan päissä. Niiden ansiosta pikku peltokin näyttää kivalta ja harkitulta.

Laatikot ovat suuria ja ne on kasattu eri tasoihin. Yhdessä ne muodostavat symmetrisen kuvion, joka näky katsottaessa kasvihuonetta kohti. Monet laatikoista ovat kiinni toisissaan, mutta suuren keskikäytävän ansiosta työskentely täällä on helppoa. Laatikot on rakennettu vesivanerista. Pohjana niissä on mullan ja turpeen lisäksi risua, palanutta lantaa ja maatuneita lehtiä sekä kasvijätettä.

Äiti esikasvattaa useat hyöty- ja koristekasvit osin sisällä, mutta pääosin kasvihuoneessa. Siellä riittää tilaa touhuta. Iso kasvihuone toimittaa myös harrastetilan virkaa. Äitini vaikuttaa kasvaristaan hyvin onnelliselta enkä ihmettele. Siellä on kyllä kivaa puuhata.

Äiti on melkoinen haukka bongaamaan ihania vanhoja kuluneita penkkejä, hyllyjä ja tuoleja. Niitä löytyy sisätilojen lisäksi myös kasvarista ja pihalta. Kasvihuoneen lattia on betonilaattaa, jotka on ladottu tiililadonnalla. Tomaattilaatikoiden saaveille varattu tila on rajattu betoniseinämillä, jotka on valettu paikoilleen. Seinämän päälle äiti on upotellut koristekiviä. Korkeutta rajauksella on noin 30 senttiä.

Täällä pinnat vaihtuvat tiheään. Suurin osa sorapoluista on pinnoitettu seulanpääkivillä. Erilaiset rajaukset tekevät alueesta ryhdikkään. Hedelmä- ja marjatarha on katettu punaisella koristekatteella. Samaa sävyä löytyy selän takaa punamultaisesta malissista ja liiteristä. Voimakas väri sopii tänne harvinaisen hyvin!

Me olemme siis Savossa viettämässä lomaa ja juhlimassa synttäreitä. Kirjoittelen tämän viikon kuulumisia maalaistunnelmissa. 

Ihanaa tiistaita!

Keittiöpuutarhassa kaikki hyvin

Tein omanalaiseni ennätyksen ottamalla tämän kesän ensimmäiset keittiöpuutarhakuvat heinäkuussa, kun vihdoin irrottelin loputkin harsot. Tähän mennessä lavatarha on ollut harsojen peitossa ja kuvaaminen ei ole vain jaksanut houkuttaa. Melko pitkään tosin tuntui, että edes harsot eivät taanneet tasaista kasvua. Niin takkuinen kesä on ollut kasvun suhteen.

Vaikka normaalisti satoa tulee tähän aikaan vuodesta huomattavasti reilummin, ei tilanne nyt niin kovin paha ole. Selkeästi rankin kesä on ollut kesäkurpitsalle (todellinen yllätys!), avomaankurkulle, herneelle ja mansikalle. Jopa pavut ovat kasvaneet kylmästä välittämättä kohtalaisen hyvin.

Malabarinpinaatit sain onnekseni tänäkin vuonna Kanelia ja kardemummaa-blogin Marialta. Jatkossa aion muistaa tämän itsekin. Poikkeuksellisen hyvänmakuinen köynnös on nopeasti saavuttanut suosikkivihanneksen aseman. Ei jatkossa kesää ilman tätä!

Muuten kylvin lavoihin aikalailla vanhoja suosikkeja (lue pussinpohjia). Luotin esikasvatuksen sijaan suorakylvöihin vilakasta keväästä huolimatta. En jaksa ottaa sadosta stressiä. Sitä tuppaa tulla jopa liikaa joka vuosi kuitenkin. Salaatit, porkkana ja perunat ovat meillä niitä kaikkein kulutetuimpia ja varmasti myös odotetuimpia satokasveja. 

Jo alkaa näyttää kesältä. Ihanaa sunnuntaita!