Ihanan kevyt kurkuma-chia-vanukas

Valmistin välipalaksi kurkumachiavanukkaan. Koostumus on niin tuhti, että tämä muistuttaa monella tapaa enemmän tuorepuuroa. Sokeriton ja gluteeniton herkku tekee olosta hyvän ja kylläisen hetkessä. Varsinkin, kun teet annoksesta kerralla reilun.

Yritän lisätä terveysvaikutuksiltaan hyviä kurkumaa ja inkivääriä päivittäiseen ruokavaliooni. Allergiaperheessä asia ei aina ole niin kovin mutkakon. Lasten mentyä kouluun, voin tehdä vain itselleni räätälöidyn lounaan. Vanukas on maustettu kurkuman lisäksi kanelilla ja hunajalla. Inkiväärin sain upotettua itse tehtyyn granolaan, mutta vanukkaan kanssa sopii minkälainen granola hyvänsä. Marjoina syön tällä hetkellä mitä pensaista löytyy. Tänään oli kypsänä herkkumarja karhunvatukka.

Chiavanukas

2 rkl chiasiemeniä 

2dl sokeroimatonta mantelimaitoa

2tl kurkumaa

1tl kanelia

hunajaa maun mukaan

1/3 isosta banaanista

granolaa

maustamatonta jogurttia 

marjoja

Laita purkkiin siemenet, kaneli, kurkuma ja mantelimaito. Laitan purkin kansi kiinni ja ravista kunnolla. Purkki saa olla yön yli jääkaapissa niin että siemenet turpoavat kunnolla.

Lisää vanukkaan päälle juoksevaa hunajaa, banaanin siivut, granolakerros ja luonnonjogurtti. Päälle hieman granolaa ja marjoja maun mukaan. Sitten vain suuta kohti. Nam!

Mikään ei tee olosta niin hyvää kuin sokeriton ja gluteeniton ruokavalio. Sen noudattiminen voi arjessa olla himpun vaikeaa, jos reseptit eivät ole hanskassa. En noudata ruokavaliota ollenkaan pilkulleen, mutta lasken asian niin, että jokainen syömättä jäänyt leipäpala on kotiin päin. Siksi kehittelen itselleni varastoon näitä herkkuja ja välipalaohjeita. 

Kokeilkaa ja kertokaa miten upposi :) 

Ihanaa torstaita!

Satumainen kelloköynnös

Jaksan joka vuosi ihmetellä kelloköynnöstä, kun se herkeää kukkimaan. Miten voi olla näin monipuolinen ja ihmeellinen kukinta. Suomen oloihin jopa himpun eksoottinen. Valmiina kukintoina pienen nyrkin kokoiset kellomaiset kukat ovat hämmästyttävän kauniita. 

Parasta kukinnossa on sen moninaiset vaiheet. Lehtevän näköinen vihreä nuppu muuttuu suureksi nupuksi. Aukeava kukka on alkuun lähes valkoinen. Siitä se hiljalleen muuttuu täysin purppuraiseksi. Joko mainitsin kaikki ihanat sävyt siinä matkan varrella? Lähes liian hyvää ollakseen totta.

Kelloköynnös on kaikista kasveista se hauskin ja helpoin esikasvatettava. Homman saa aloittaa jo tammikuun lopussa (kaltaiselleni hätähousulle erittäin jees), pienet taimet ovat suuria ja helppo koulia. Kuvan jättimäiset lehdet ovat sirkkalehdet. Jos harkitset esikasvatusta ja koulinta mietityttää - aloita tästä! Tätä helpompaa pikkutaimen käsitteleminen ei voi olla. Rakastan köynnöksiä ja vauhdikkaan kasvun seuraaminen on hauskaa. Syykin vauhdille on melko selvä. Kaveri ottaa mittaa 2-4 metriä kesän aikana. Kiirettä pitää!

Vesisuositus kelloköynnökselle on keskiverto. Tämä tulee kuitenkin suhteuttaa kasvin kokoon. Vettä saa kaataa kerralla valtavan kannullisen. Ravinteita kasvi tarvitsee runsaasti. Parhaan kukinnan olen saanut, kun lannoitan kesäkukkalannoitevedellä joka kerta. Saattaa mennä himpun liikalannoituksen puolelle, mutta toimii. Blogin kautta minulle on suositeltu myös runsaita määriä kanankakkaa. En siis ole yksin ajatukseni kanssa. 

Köynnös on upea jo lehtivaiheessa. Se kiipeää komeasti myös seinää pitkin.  Olen kasvattanut kelloköynnyöstä myös amppeleissa missä kukinta on jostain syystä ollut heikoin. Kasvi on kuitenkin kasvattanut aina upea lehtimassan, joten en ole kukkien puutetta surrut. Keväällä kelloköynnös sietää huonosti kylmää, mutta loppusyksystä tämä on se kylmänkestoisin köynnös. Syksyllä purppuraiset lehdet taipuvat kauniiksi seppeleiksi ensilumien aikaa. Kuvia näet linkistä. 

Aurinkoista tiistaita!

Vinkit kunnon marjasadon varmistamiseen

Syyskesä on marjomisen kulta-aikaa. Onnekseni nämä hieman lomittuvat sillä metsämustikka vie minut aina niin mennessään, että muu tahtoo unohtua. Nyt kun metsäinen sato on kerätty on aikaa myös puutarhan suuremmille marjoille. 

Olen jo nelisen vuotta tuskastelllut pensasmustikan onnettoman pientä satoa. Paksu ja hapan multapohja, kevätlannoitus ja kastelu ei tuottanut tulosta. Kyllä tympäisi, kun mielestäni huolella hoidin ja tuloksena oli kourallinen mustikoita neljästä pensaasta. Apuun tuli Kanelia ja kardemummaa-blogin Maria joka tahollaan oli saanut käsittämättömän hyvät ja yksinkertaiset ohjeet tutulta puutarhurilta. Ne tepsivät nyt meilläkin.

Ohjeena oli käyttää kasteluvedessä luomulannoitetta marjomiseen saakka. Itse käytin rakeista luomulannoitetta ja kastelin. Lopputulos oli sama. Pensaat täynnä kukkia ja nyt syyskesästä kunnon marjasato. Hip hurraa ja jihuu! 

Pari kesää kukatta ja marjatta möllöttänyt karhunvatukka sai myös saman käsittelyn. Kukkia ja marjoja tuli aivan järkyttävän paljon. Hieman olin huolissani ehtiikö marjasato kypsäksi, mutta nyt saan hakea kunnon kupillisen joka päivä. Karhunvatukka on lempimarjani. Täällä ollaan onnesta ymmyrkäisinä kunnon sadosta!

Nämä herkut päätyivät suuhun sellaisinaan. Piti tosin yksi marjapiirakkakin tehdä 

Ihanaa sunnuntaita!

Parveke parhaimmillaan

Parveke on muuttunut elokuussa runsaaksi ja täydellisen kukkaisaksi. Liikkuminen on paikoitellen ahdasta, koska on tärkeämpää suojella pelargonin pitkää kukintoa kuin kävellä mukavasti. Uusia kimppuja riittää niin sisälle kuin parvekkeellekin. 

Tummanharmaat elhon parvekelaatikot pursuavat vihdoin yli äyräidensä. Mustat petuniat ja tummaakin tummempi koristebataatti on ollut se tämän vuoden juttu. Satsaan jokaiseen 90 senttiä pitkään laatikkoon 2 kalliimpaa kesäkukkaan ja lopputila täytetään edullisilla euron petunioilla. Tänä vuonna löytyi lähinnä noita suurikukkaisia. Jos tarjolla on pienikukkaisia lajikkeita, tähtään yleensä niihin. Onneksi tätä puolta on hoitanut pistokkaista kasvatetut pienet ja moniväriset lajikkeet, joita riitti onneksi lähes joka laatikkoon. 

Köynnöksistä kasvatin valkokukkaista mustasilmäsusannaa, kelloköynnöstä ja erilaisia päivänsiniä. Kesä oli kyllä turhan vilakka köynnöksille, mutta onneksi muutama kasvoi reheväksi. Kellokukka oli ainoa joka ei ole ollut moksiskaan keleistä. 

Pelargonihyllyllä alkaa olla ruuhkaa, kun joka vuosi on ostettava muutama erikoisempi pelakka talvehtineiden kaveriksi. Nyt setti alkaa kyllä aika kivasti kasassa, jos nämä ihanuudet saa vain talvehimaan kunnolla.

Viileä keli ei haittaa tässä miljöössä, kun jalassa on villasukat ja päällä paksu neule. Kahvi tai tee kupissa onneksi lämmittää.

Ihanaa viikonloppua!

Sekaisin daalioista

Puutarha on parissa viikossa muuttunut aivan toisen näköiseksi kahden suuren daaliapenkin puhjettua kukkaan. Suuret ja värikkäät kukinnot ovat niin näyttäviä, että ne näkyvät joka puolelle. Ooooh!

Käyn laskemassa auenneet nuput joka aamu ja huokailen onnesta, kun joku uusi lajike on alkanut kukkia. Halusin kaikenlaisia daalioita joten piha kukkiin nyt valkoisen, vaalenapunaisen, purppuran, keltaisen ja persikan eri sävyissä. 

Osa daalioista kasvaa kasvihuoneen takana pitkässä lavassa. Kaverina sillä on jättiverbenoita, jotka vasta aloittelevat kukintaa ja latva-artisokka, joka näyttää keskittyvän pelkkään lehtien kasvatukseen.

Tummaakin tummemmat purppurat ja keltaiset kuuluvat ehdottomasti elokuun puutarhaan. Väriä ei tunnu voivan olla liikaa. Kuvaan ja ihastelen näitä kaunokaisia joka solullani. Loppukesän puutarha on ihanan värinen tapa heipata kasvukaudelle.

Vaikka sadetta piisaa ainakin meillä, pilkahtelee valo aina välissä. Päivisin on yhä lämmintä, mutta aamujen kirpsakkuuskaan ei haittaa, koska yhä kukkii pitkään. 

Ihanaa keskiviikkoa!

Maidottomat ja munattomat herkkumuffinssit

Sunnuntai sai taas suut makeaksi, kun en malttanut olla leipomatta. Kiireen keskellä muffinssit ovat takuuvarma ja nopea herkku, joka valmistuu ruoanlaiton ohella. Rakastan tällaisia korkeita ja pulleita muffinsseja, jotka on tehty amerikan malliin. Yksi herkku painaa kiitettävästi joten ihan kevyimmästä päästä tämä leivonnainen ei ole missään muodossa. Olen löytänyt ohjeen alkuperäisen version jostain netin syövereistä. Ajan saatossa tästä on kyllä fiilattu ja höylätty määriä ja ainesosia. 

Blogissani on ennenkin näkynyt näitä hyväksi havaittuja allergiaperheen herkkuja. Olen tehnyt näistä myös gluteenittoman version, joka onnistui korvaamalla jauhot luonnollisesti gluteenittomaan jauhoseokseen, joka sisälsi psylliumia. Taika hyvin kohoaviin muffinsseihin on kuuma vesi + leivinjauhe sekä taikinan oikeaoppinen sekoitus. Taikina saa jäädä jauhomöykkyiseksi. Sekoitus on enemmänkin nostelua ja mitä vähemmälä saat ainesosat sekaisin sen parempi. 

OHJE

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

2tl vanilliinisokeria

2dl hienoa sokeria

1/2 dl hienonnettua maidotonta tummaa suklaata (suklaan voi myös jättää pois)

1dl kaura- tai mantelimaitoa

1dl kiehuvaa vetttä 

100g maidotonta leivontamargariinia

Sekoita kuivat ainesosat sekaisin. Lisää ensin maito ja perään kuuma vesi ja sulatettu margariini. Sekoita mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin niin, että ainekset jotakuinkin sekoittuvat. Täytä vuoat lähes piripintaan. Parhaan (ja komeasti nousevan) lopputuloksen saat käyttämällä amerikanmuffinssi vuokia ja muffinssipeltiä tai kuvan mukaisia pahvisia kuppeja. 

Paista muffinsit uunin keskitasolla 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Herkullista viikon alkua!

Kasvihuone rinteeseen - nämä otin huomioon

Jos suinkin mahdollista olisin rakentanut kasvihuoneemme tasamaalle. Rinteessä - myös loivassa - asiat mutkistuvat huomattavasti. Laskettavaa, mittailtavaa ja suunniteltavaa on huomattavasti enemmän. Sanomattakin selvää, että vatupassi oli pian uusin paras ystäväni. Meillä kuviota helpotti rinteen yläreunan tasamaa. Ylhäältä ei ole luvassa kovia vesivalumia. 

Meillä rinne on alapihalla melko loiva. Siitä huolimatta korkeuseroa on kasvihuoneen toiselta sivulta tontin laitaan lähes metri. Uuden maan tuominen tontin reunaan tasauksen vuoksi ei ole aina mahdollista. Monesti kaavassa on säädetty missä korossa tontin reuna saa olla. Meillä asiaa mutkisti hyvinvoiva taikinamarja-aita. Hyvin harva kasvi kestää sitä, että niiden juurelle pakataan metrin verran maata. Silloin kannattaa harkita, voiko rakenteilla helpottaa asiaa. Muuri lienee se tyypillisin ratkaisu. Se tuntui kuitenkin tähän tarpeeseen jo kustannuksien vuoksi ylimitoitetulta. En myöskään halunnut, että keittiöpuutarhan hieman kotikutoinen ilme kärsii. Ratkaisimme korkeuseron kasvulavalla, joka kiertäää kasvihuoneen takaa L-muotoisena. Parhaiten rakenteen hahmottaa kuvista. Jos teet korkean kasvulavan, jota vasten pakkautuu soramursketta (kasvihuoneen pohjat), kannattaa lava tukea monesta kohtaa pystytolpilla. Se saa lavan pysymään muodossaan paremmin. Puuta vasten painuva maa painaa paljon.

Kotikutoisuuden nimissä ja spontaanilla luonteella varustettuna rakentelin kiveykset ja portaat ihan itse fiiliksen mukaan paikoillaan. Kun muutakaan ei ollut käsillä, tein puuportaat siirtolavoista, jotka sahasin 2/3 lavan kokoiseksi. Käsittelemättömän puun sudin Osmo Colourin EcoGarden sarjan mustalla (nyt tosin hiekkapölyn peitossa). Kasvihuoneen huoltopolulle pääsee kiviportaita. Ylijääneet nupukivet ja suuret laatat sopivat hommaan. Rinteeseen toin reilusti kivituhkaa ja päällystin sen seulanpääkivillä. Kivituhkan avulla sain mutoiltua profiilin hieman pyöreäksi ja pulleaksi. Pyöreät kivet ovat tosi käteviä, kun pitää muotoilla epämääräisiä rinteessä olevia alueita. Reunan rajasin nurmesta maatiilillä. Maatiiliin palaan vielä myöhemminkin, kun on aika latoa kasvihuoneen lattia. 

Oman pihan projekteissa olen melko rennnonletkeä. Riittää kun tulee sinne päin siistiä ja kunnollista. Itse rakentelu on harrastus ja hyvän mielen juttu. Jokainen paikalleen asettuva kivi on aina ilon aihe. Boheemit rakenteet pehmentävät mukavasti Juliana Juniorin valmiin kasvihuoneen ilmettä. Juuri sopiva yhdistelmä meille. 

Tästä hyvä jatkaa. Mielessä siintää jo seuraava projekti kasvihuoneen taakse. Vielä neuvotellaan tosin lasten kanssa, kuinka kauan hyvin vähällä käytöllä olevaa leikkipaikkaa säästellään.

Ihanaa viikonloppua!

Marja-aika on yhtä smoothiejuhlaa!

Mä niin tykkään kerätä mitä vain marjoja! Koiralenkeillä bongaan tällä hetkellä kaikki saasteettomalla paikalla kasvavat vadelmapensaat. Niitä on jostain syystä meidän pikkukylällä metsän laidoilla yllättävän hyvin. Jokaisella vanhalla tontilla tuntuu kasvavan puutarhavadelmaa mikä on ilmeisesti lähtenyt leviäämään sinne tänne. 

Tuoreet vadelmat päätyvät naposteluun ja ennen kaikkea smoothieihin. Surautan päivittäin vähintään yhden smoothien välipalaksi. Jatkuva tarjonta tuoreista marjoista tuntuu melkoiselta luksukselta. Nyt on päästy jo herkuttelemaan vadelmalla, mustikalla ja mansikalla. Kaveriksi heitän mantelimaitoa, sokeritonta maapähkinävoita ja banaania. Nam! Lisäksi harrastan viherpirtelöitä, joiden raaka-aineet löytyvät kasvimaalta. Kyllä on satoaika ihmisen parasta aikaa.

Yhden koiralenkin saalis mahtuu hyvin uuteen kristallikippoon. Pikkurahan löytö vakkarikirpparilta on uusi suosikkini. Kristallikipon kansi on niin nätti etten voinut vastustaa sitä. Hieman pyörittelin, että tarvitsenko tällaista... Olen onneksi mestari perustelemaan itselleni jokaisen uuden astiahankinnan. Tätä tarvitaan selvästi vadelma-astiaksi, keksikipoksi, pähkinöille jne. Eikö?

Ihanaa loppuviikkoa!

Pala rauhaa - ja leivontaa

Olen aina ollut kova leipomaan. Allergiaperheessä se on ollut myös tapa saada jotain pientä arkikivaa lapsille niin, että kaupasta ei tarvitse ostaa montaa eri tuotetta.  Leivonta on myös omaa aikaa tai kivaa yhdessä tekemistä lapsen kanssa. Meillä leivontavuoroon pääsee aina yksi lapsi kerrallaan. On ihanaa viettää kahdenkeskistä aikaa jonkun kullanmurun kanssa. Pidän myös leivontaan liittyvästä rauhasta ja viipyilevästä tahdista.

Sunnuntain leivontalistalle pääsivät korvapuustit. Näitä on aina ihana tehdä ja ne maistuvat koko perheelle. Jalkapalloturnauksesta saapuva miesväki arvostaa näitä erityisesti. Allergioitakaan ei tarvitse jännittää. Pulla syntyy yhtä helposti munattomana ja maidottomana kuin se perinteinenkin taikina. Ja mitä löysempi taikina sen pehmeämpi pulla. 

Kyllä oli onni aikoinaan huomata, että meidän superallergikollekin kävivät juuri kaneli ja kardemumma. Näihin ja vaniljaan meidän leivonnaiset siksi monesti perustuvatkin. Ja mikä sen ihanampaa kuin perinteinen korvapuusti!

Leivonnalla on aina ollut jännä arkea tasapainottava vaikutus. Kun alkaa tuntua, että yhtään mihinkään ei ole enää aikaa, tuuppaan kaikki hommat sivuun ja alan kaivaa jauhoja esille. Taikinaa vaivatessa järjestyvät ajatukset eikä arkikaan tunnu ihan niin kaoottiselta. 

Nämä pullat hujahtivat parempiin suihin melkein saman tien. En tykkää leipoa valtavia määriä kerralla. Ihan siksikin jotta leipomaan pääsee taas mahdollisimman pian. Toinen melko itsestään selvä syy on housunkaulus, joka hillitsee jonkun verran innokasta kotileipuria. 

Tämän pullan myötä syntyi myös arkea helpottava työlista. Ruksi toisensa perään kertoo jo hoidetusta hommasta. Kuinka helpottavaa! Kyllä ne loputkin lutviutuvat omalla painollaan. Yksi kerrallaan.

Ihanaa ja aurinkoista tiistaita!

Klaara maalasi taivasta - sinistä ja punaista

En taatusti ole ainoa, jonka some täyttyi eilen rankkasateesta, katkenneista puista tai hajonneista katoista. Meillä varauduttiin odottamaan Klaaraa tuttuun tapaan. Ensimmäisten jyrinöiden aikaan kaivelin kynttilöitä esille. Sähköt menivät, kun vettä alkoi tuupata taivaan täydeltä. Yllättävin asia maalle muutossa kymmenen vuotta sitten oli jatkuvasti luonnon armoilla reistaavat sähköt ja vesiputket. Nykyään onneksi puhutaan tunneista. Muutama vuosi takaperin puhuttiin päivistä. 

Kun sade hieman hellitti alkoi Klaara maalata taivasta vaaleanpunaisella Minä kyttäsin hellittääkö sade sen verran, että voin käydä nostelemassa ruukut tantereelta ja ottamassa kuvia. Oi ihana vaaleanpunainen Klaara!

Tällaiset päivät ovat harvinaisia hyvässä ja pahassa. Toivottavasti säästyitte vaurioilta.

Rauhallista sunnuntaita!

Tervetuloa rauha

Tiedättekö te sen istutusalueen, joka ei meinaa millään asettua istumaan muuhun puutarhaan. Meillä sellainen oli vierasmökin edessä. Keltapunaisena huutanut perenna-alue paloi verkkokalvoille joka kerta kun sitä olohuoneen ikkunasta katsoin. Iso istutusalue on nimittäin meidän päänäkymä sisältä.

Kaksi kesää sitten tempaisin kaiken ylös hetken mielijohteesta. Kaipasin ennen kaikkea rauhaa. Suunnitttelin alueen, joka oli säyseän värinen ja pysyisi kauniina pitkälle syksyyn. Pääkasvina istutuksessa on kuunliljan eri lajikkeet, jotka kehystävät istutusta metsän laitaan saakka. Samalla jaoin istutuksen kahtia ja tein toisen pienemmän sisäänkäynnin patiolle. Se on lisännyt toiminnallisuutta rutkasti.

Patio on aina vähintäänkin lievässä varjossa. Yksi rottinkituoli ja pieni pöytä on ollut riittävä oleskeluun. Tässä on yllättävän kiva juoda kahvit itsekseen, kun kirjoittaa blogia.

Tykkään jaloangervoista valtavasti ja oli ihanaa saada niitä lisää pihaan. Niillä on kauniit lehdet, pitkä kukinto ja rauhoittava olemus. Kasvi on mitä parhain nostamaan muita kasveja parrasvaloihin. Graafiset pallotuija, sormivaleangervo ja lehtokielo näyttävät heti paremmalla angervon hattaraisten kukintojen rinnalla.

Istutuksessa on myös angervopensaita. Keijuangervot ja keltajapaninangervo hakevat vielä täysin pyöreää muotoaan. Pari kesää saksimista niin muotoonleikkattu ulkomuoto alkaa olla pysyvä tila. 

Syyskesä alkoi täällä yhdessä yössä. Vaikka lämpöä ja valoa riittää niin jostain niitä keltaisia lehtiä alkoi sadella hiljalleen juuri sinä aamuna, kun kolme koululaista suuntasi kohti koulua. Minä tervehdin ilolla tyhjää taloa ja kirjoitusrauhaa. 

Ihanaa perjantaita!