Syyskukkien hoito

yhteistyö: GreenCare

Vaikka elokuun jälkeen tekisi mieli himmailla puutarhan hoidon kanssa, on muutama juttu mistä pidän kiinni. Kastelen ja lannoitan hyvinvoivat syyskukat lähes lokakuun loppuun saakka. Moni kasveista nuutuu ensimmäiseen hallayöhön. Osa puolestaan on yllättävänkin sitkeitä. Jättiverbena on yksi näistä. Tammikuusta saakka kasvatettu ja hoidettu kaunotar on mielestäni arvokasvi, josta kannattaa ottaa kaikki ilo irti niin kauan kuin sitä on tarjolla. 

Jättiverbenan kukinta hyytyy helposti, jos se ei saa tasaisesti vettä ja lannoitetta. Kasvi myös innostuu kukkimaan tauon jälkeen, jos hoito aloitetaan uudestaan. Osa taimistani kuivahti pahasti heinäkuussa, kun olimme reissussa. Oli mahtava huomata, että kesäkukkalannoite ja vesi elvyttivät jo melko kuolleen näköisen taimen. Nyt takapihan pikkuterassia koristaa aiempien vuosien tapaan ihana violetti kukkameri.

Jättiverbenan lisäksi muita sitkeitä kesän kukkia ovat kelloköynnös, hopealanka, hopeaputous ja muratti. Näiden rinnalle olen hommannut krysanteemeja, keijunkukkia ja reilusti kanervia. Hoito tuntuu varsin helpolta, koska ruukkupuutarha on kutistunut huomattavasti kesästä. Syyskukkien hoito on rentoa ja ihanaa. Näistä kasveista kanervat kukkivat koko talven, jos niitä jaksaa vain lannoittaa ja hoitaa. Vaaleanpunainen PuutarhanKESÄ-kesäkukkalannoite on meillä käytössä nimestään huolimatta maaliskuun alusta lokakuun loppuun. 

Leppoisaa sunnuntaita! Meillä se sujuu pihahommissa. 

Keittiöpuutarha kukassa

Keittiöpuutarha kukkii pitkälle pakkasten tuloon asti. Vaikka osa laatikoista ammottaa osittain tyhjyyttään, ja osa kehäkukista on ehtinyt jo kukkia ohi, on yleisilme vielä ihanan kukkaisa. Syysvalo on pehmeä ja aurinko paistaa alhaalla. Tähän aikaan vuodesta jokainen lämmin aurinkoinen kukkapäivä on mahdollisesti vuoden viimeinen. Ja juuri niinä viimeisinä päivinä syntyvät usein vuoden kauneimmat kuvat. Taidan joka vuosi kuvata samat kehäkukat, neidonkukat ja laventelit. Mutta ei näihin kyllästy koskaan.

Minulla oli ajatuksissa siivota keittiöpuutarha talvikuntoon viikonloppuna. En tiedä raaskiiko kuitenkaan. Tai jos tyhjentäisi kaiken muun paitsi kukat. Siitä päästäänkin aiheeseen laventelit. Olen kuullut kokemuksia, joiden mukaan laventeli ja tähkälaventeli on saattanut talvehtia, kun ne on valeistutettu keittiöpuutarhan laatikkoon ja suojattu havuilla. Aion kokeilla tätä. Minulla on laventeita joka vuosi useita ja varsinkin isot taimet ovat melko tyyriitä. Kaikki positiiviset kokemukset ovat erittäin tervetulleita. Oletteko te onnistuneet?

Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua!

Illansuussa

Syksyn hämärässä on hyvätkin puolensa. Hyssyn sylissä on ihana sytytellä kynttilöitä ja pihavaloja. Kannoin kerralla kunnon varaston sytyteltävää kasvihuoneeseen. Koska kynttilät on vaan niin kivoja! Parhaita ne on juuri silloin, kun on aikaa askarrella ja laitella paikkoja kuntoon lasitalossa.

Kasvihuone on tyhjä tomaateista. Tilalle kannoin rottinkituolit ja bambupöydän. Taustalla soi koko ajan äänikirja kännykässä. Sen tahdissa aika kuuluu kuin siivillä. Kiipeilin katon rajassa ja kiinnitin aurinkokennolla toimivan valosarjan. On ihanaa, kun markkinoille on tullut kivannäköisiä pihavaloja, jotka sopivat käyttöön muutenkin kuin jouluna. Kipaisin omani Honkkarista. Parasta on, että ei tarvinnut viritellä jatkojohtoja tai sähköä. 

Ihastuin kesällä äänikirjapalveluun. Tykkään pohjoismaisista dekkareista, chick litistä ja fantasiasta. Otan mielelläni vinkkejä hyvistä kirjailijoista / kirjoista. Hankalinta on löytää sellaisia superhyviä kirjasarjoja, kun on jo lukenut / kuunnellut niin paljon. 

Meillä on Versoilevan instassa ihana syysaiheinen haaste käynnissä. Osallistukaa tekin,  se on helppoa. Jaa syksyaiheinen kuva instassa ja laita tunnukseksi #versoilevasyksy, jotta me muutkin näemme mikä sinun syksyssäsi on se juttu. Jaamme kuvia instastroryssa ja tägäämme kuvaaajat. 

Kirjoitin oman #versoilevasyksy-artikkelin Versoilevan sivuille. Myös fellow-versoilevat ovat tehneet ihania syksyartikkeleita. Täältä löydät Marian maailman parhaan omenahilloreseptin. Johanna teki kauniin minimalistisen kranssin. Sannan parveke sai upean syysilmeen. 

Ihanaa syksyä!

Pelargonit - talvetuskimppu

Pelargonit on kannettu sisään ja oli aika kerätä jokavuotinen talvetuskimppu. Pelagoni on ihana leikko. Sisäänkannon yhteydessä voin hyvällä mielellä saksia kaikki kukinnot pois. Niistä syntyy helposti parikin suurta kimppua. 

Erikoisemmat pelargonilajikkeet ovat keräilykohteita. Toivon juuri niiden talvehtivan. Hauskat ruusunnuppu- ja tulppaanipelargonit tekevät erikoisia kukintoja. Toisaalta, nämä kaikki ovat ihan yhtä ihastuttavia. 

Pelargonin kukinnot ovat sen muotoiset, että niistä syntyy luonnostaan tiivis ja pyöreä kimppu. Pelargoniin törmää silti äärimmäisen harvain leikkona. Kimppu säilyy hyvänä muutaman päivän. 

Jos talvetus mietityttää, kuuntele minun ja Hernepensaskujanne-blogin Johannan podcast pelargoneista ja talvetuksesta. Puheohjelma rönsyilee myös erikoisiin lajikkeisiin ja pelargonien asemaan suomalaisessa puutarhahistoriassa. Tiesitkö, että pelargoni oli aikoinaan suosittu viherkasvi? Tämän ja monta muuta hauskaa seikkaa kuulet Versoilevan podcastissa. Talvetusvinkit voit lukea Versoilevan artikkelista.

Syksyllä istutettavat sipulikukat

Syksyllä istutettavien sipulikukkien aika on taas täällä. Leuto syyskeli lykännyt on istutusajankohtaa rutkasti viime vuoden tapaan. En hötkyillyt asian kanssa ollenkaan vaan odotin hyvän tovin. Sipulit ehtivät hyvin juurtua vielä, mutta ne eivät kuitenkaan lähde kasvuun. Täydellinen ajankohta.

Istutan joka vuosi valtavat määrät tulppaaneja. Hyväksyn sen tosiseikan, että jos haluan erikoisempia lajikkeita, niitä saa olla istuttamassa joka vuosi. Onneksi joukossa on myös niitä sitkeämpiä kukkijoita. Kerrytän joka vuosi myös pitkäikäisten sipulikukkien määrää puutarhassani. 

Erilaiset laukat, idänsinililjat, helmililjat, kevättähdet, krookukset, lumikellot, pikarililjat ja narsissit kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen. Kun niitä istuttaa lisää vuosittain, kertyy muutamassa vuodessa jo melkoinen määrä kasveja, jotka nousevat joka vuosi. Näissä kasveissa on myös se puoli, että viihtyessään ne lisääntyvät. 

Erityisen ihastunut olen NelsonGardenin sipulirautaan, joka nopeuttaa hommaa kummasti. Teräväreunainen ja järeä työkalu on tarpeen, kun myrää perennojen joukossa. 

Kukkasipulit, hanskat ja sipulirauta saatu NelsonGardenilta. 

Maailman paras merinovillapaita North Outdoor. Kätevä työhame Klöver Blå. 

Upeat daaliat

Daaliat todella pelastivat tämän syyskesän. Normaasti niin kukkainen vuodenaika on tänä vuonna kärvistellyt kesän kuivuuden jäljiltä ja kukinta on ollut niukempi. Daalioihin voi onneksi luottaa aina. Ne ovat täyttäneet pari isoa penkkiä keskellä pihaan. Niin ihania!

Talvetan daalioita. Määrä on niin suuri ja juurakot kookkaita, etten jaksa nimetä niitä. Putsaan juurakot, heitän ne turpeen kanssa säkkiin ja arvon paikat seuraavana kesänä. Kohtuu hyvä tulee aina. Satunnaisesti joku matala lajike jää isompien kaunotarten jalkoihin. On myös jännä nähdä mitkä lajikkeet ovat säilyneet talven yli. 

Oli lajike mikä hyvänsä niin parhaiten minulla säilyvät aina fuksianpunaiset daaliat. En tiedä mistä tämä johtuu. Vuosien saatossa niitä on kertynyt aika tavalla. Ne myös kasvavat kokoa joka vuosi. Nostovaiheessa saa olla varovainen lapion kanssa. Yllätyn -ja järkytyn- joka kerta, kun nostan jättimäisiä juurakoita. Hiljaa mielessäni kiitän naapurin Hiljaa, jonka kellariin saan raahata juurakot talvilomalle.

Joka vuosi ihastun johonkin tietynmalliseen daaliaan. Yksinkertaiset mignondaaliat olivat pitkään suosiossa. Nyt olen alkanut lämmetä pompom-daalioille. Pienempikukkaiset lajikkeet ovat mitä parhaimpia leikkoja.

Seurailen säätiedotteita ja mietin kauanko näistä vielä nautitaan. Ihan vielä en olisi valmis luopumaan. Jos talvettaminen mietityttää, niin kuuntele minun ja Hernepensaan Johannan podcast juurakoiden ja mukuloiden talvetuksesta.

Paahdetut viinirypäleet

Paahdetut viinirypäleet on monikäyttöinen herkku, joka sopii välipalaan, jälkiruokiin, salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Valmistaminen on äärimmäisen helppoa. Rypäleiden lisäksi tarvitset vain tilkan oliiviljyä ja ripauksen suolaa. 

Meidän viinirypäleköynnös Zilga on kolmessa vuodessa kasvanut tosi isoksi. Sato oli sen mukainen. Rypäleterttuja tuli kerralla paljon. Zilgan marjat ovat pienehköjä ja sisällä on siemen tai kaksi, joten syötävää ei hirveästi jää. Maku on pikkaisen kirpsakka, joten valmistan sadosta mielelläni tätä helppoa uuniherkkua, joka tuo marjan makeuden esiin. Ohjeeseen sopii yhtä hyvin kaupan rypäleet. Pääset silloin vähemmällä, koska marjat ovat suurempia. 

OHJE:

viinirypäleitä 

tilkka oliiviöljyä
1 tl suolaa.

Puhdista ja kuivaa tertut. Laita uuninpellille. Pirskota päälle hieman öljyä ja ripottele perää suolaa. Kaupan rypäleet voi laittaa uuniin rankoineen. Minä poistin osasta siemenet mikä on kiva, mutta ei pakollinen lisä. Paahda uunissa alatasolla 200 asteessa noin 15 minuuttia. 

Paahdetut rypäleet ovat pehmeitä ja makeita. Ne sopivat hyvin maustamattoman jugurttiin granolan kanssa. Yhtä hyvin rypäleet taipuvat juustojen kaveriksi jälkiruokana. Kokeilin paahdettuja rypäleitä myös ruokaiseen kanasalaattiin mihin suolaisen makea marja sopi hyvin. 

Jos innostuit omista viinirypäleistä, lue kasvatusvinkit Versoilevan sivuilta, jonne kirjoitin aiheesta artikkelin. Minun ja Johannan podcastissa keskustelu jatkuu saman aiheen ympärillä.

Ihanaa viikonalkua!

Pala syksyä

Istutin tänään syyskukkia. Totuuden nimissä ne ovat lojuneet sisäänkäynnin vieressä muovipoteissaan jo ainakin viikon. Se on oikeastaan tosi vähän. Tuntuu, että kaikki jää jalkoihin, kun tarpoo arjen suossa. Se ei varmasti kuvista näy, mutta olen aikalailla pitänyt taukoa puutarhasta koko kesän.  Tuntuu, että kevään jälkeen ainoastaan kastelin. Lapio on saanut olla vapaalla. Syystöihin tartuin ensimmäisen kerran eilen, kun rauhalliseen tahtiin purin omenavuorta vanhojen puiden alta. Mietin, onko syyskukissa mitään järkeä, kun joka paikka repsottaa.  

Kun istutus oli valmis, koko ajatus tuntui tyhmältä. Lakaisin terassin, poistin elähtäneitä kesäkukkia ja rymsteerasin syyskukat ja priimat kesäkukat uuteen järjestykseen. Pieni pala rauhaa, pieni pala siistiä vyöryvän puutarhan keskellä. 

Risukimppu kuuluu syksyyn. Niitä on ihana kerätä metsästä, jossa avohakkuun jälkeen polut on täynnä kuivahtaneita oksia. Kanervan puna ja hopealangan keveys oli juuri se mitä alavireiseen olooni kaipasin. Syyskuu onneksi hellii. Hieman enemmän tilaa hengittää, ulkona paistaa aurinko ja keli on raikas ja kuulas. Toivon upeaa ruskaa ja paljon sumuisia aamuja. 

 Ihanaa viikonloppua!

Juhlahumussa

Syksyn arki on yllättänyt hektisyydellään. Viikonloppuna sain kuitenkin keskittyä leipomiseen ja kukkien keräämiseen. Kuopuksen syntymäpäivää vietetään daalioiden aikaan. On ihana hakea pöydän somisteet omalta pihalta. 

Simppeli suklaakakku sai uuden ilmeen syötävillä kukilla. Olen täysin hurahtanut näihin helppoihin koristeisiin. Ne ovat myös nopeita ja kasvukaudella aina käden ulottuvilla. Koristeissa ei tarvitse säästellä, sillä materiaalia on keittiöpuutarhassa yllin kyllin. En osaisi enää kuvitella kesää ilman orvokkeja, kehäkukkia, ruiskaunokkia ja auringonkukkia.

Kirjoitin syötävistä kukista Versoilevan sivuille artikkelin. Kun itse vasta opettelin syötäviä kukkia ensimmäisiä kertoja, oli joukossa useampi yllättäjä. Kasvatan mieluiten syötävät kukkani itse, koska silloin tiedän mitä kukat ovat syöneet. 

Artikkeliin pääset tästä linkistä.

Ihanaa loppuviikkoa!

Uudet viherkasvit

 yhteistyö: GreenCare

Kun pihalta jää vihdoin vihdoin aikaa, huomaan, että yhä vain viherpeukaloa kolottaa. Mikä ihana syy käydä ostamassa lisää viherkasveja! Yksi isoimmista syistä innostukseen on se, että Suomen markkinoilta saa vihdoin ruukkuja, joita kärsii katsella sisällä. Tingin ilolla altakastelumahdollisuudesta, jos  saan tilalle juuri täydellisen värisen keraamisen ruukun. 

Viherkasvibuumi on tehnyt sen, että tarjonta kaikkeen siihen liittyvään on hyvällä mallilla. Viherkasvimultaa ja ruukkusoraa saa markettien kukkaosastolta. Kaikkea ei tarvitse enää etsiä kissojen ja koirien kanssa. Minulla käytössä on GreenCaren Luomu Kukkamulta ja Ruukkusora. Multa on lannoitettu luonnonmukaisella kompostilla. Korkean hiekkapitoisuuden tuntee jo käsissään. Multa on kevyttä ja tuoksuu hyvältä. Hiekka pitää mullan ilmavana, minkä ansiosta juuristo voi hyvin talvella. Tämä korostuu erityisesti, kun käytetään ruukkuja joissa ei ole altakastelua. 

Tuntuu, että viherkasveja myydään nykyään ihan kaikkialla. Niitä tulee puutarhakauppojen lisäksi vastaan marketeissa, rautakaupoissa ja sisustusmyymälöissä. Valikoima ja hintataso vaihtelevat suuresti. Jos jaksaa nähdä vaivaa, voi trendikasveja saada suhteellisen edullisestikin. Ostan itse hieman pienemmän koon. Kyllä ne siitä vankistuvat parissa vuodessa. Lyyraviikuna ja peikonlehti ovat jo pitkään olleet ostoslistalla ja nyt ne vihdoin löytyvät kotoa. 

Mullalla läträäminen on ihanaa ja terapeuttista. Olen aina tykännyt näistä sisähommista. Aikaa kuluu suhteellisen vähän ja sotkujen siivoaminen on nopeaa. Hektisen viikon keskellä tunti viherkasvien parissa on luksusta. 

*Mullat ja ruukkusora GreenCare *

Helteistä sunnuntaita!

Versoileva - mikä ihana syy surffata netissä

Olen niin innosta ja onnesta pinkeänä, että on mahtavaa päästä vihdoin jakamaan uutinen teidän kanssanne. Me olemme avanneet uuden vehreän Versoileva-sivuston, joka tarjoaa monipuolista ja monikanavaista vihreää lifestylesisältöä. Minun lisäksi mukana ovat Kukkala-blogin Sanna, Kanelia ja kardemummaa-blogin Maria sekä Hernepensaskujanne-blogin Johanna. Jatkossa allekirjoittanutta ja kumppaneita näkee ja kuulee blogien lisäksi artikkeleiden, podcastien ja videoiden muodossa. Sivuston upeasta ulkoasusta vastaa Jouko Luhola.

Sisällöntuotannosta on tullut minulle monen onnellisen sattuman kautta ammatti harrastuksen lisäksi. Bloggaajien ja kollegoiden verkosto on ollut korvaamattoman tärkeä matkalla kohti unelmien työpaikkaa. Saan kirjoittaa, kuvata ja piirtää päivät pitkät. Jotta homma ei olisi niin yksinäistä, on hyvä olla ystäviä. Näiden kavereiden kanssa pystymme yhteisvoimin tarjoamaan myös teille lukijoille jotain paljon isompaa ja enemmän kuin yksinämme. Eniten innoissani olen podcasteista. Kuuntelen niitä paljon itsekin, joten on tosi jännää päästä tuottamaan niitä. Sivusto on aina taatusti tuore, sillä se päivittyy useamman kerran viikossa. Bloginostojen lisäksi voit lukea artikkeleita. Podcastit ovat pääasiassa puhetta puutarhasta ja kaikesta vihreästä. Videoista löytyy diy-vinkkejä ja inspiraatiota. Versoileva on juuri oikea lääke siihen, kun lorvikatarri iskee tai haluat heittää aivot narikkaan. 

Halusimme juhlistaa avaamista myös arvonnalla, jonka järjestämme Versoilevan instatilillä. Toivon, että mahdollisimman moni teistä innostuu Versoilevasta meidän laillamme. Arvostan suuresti, jos käyt klikkaamassa itsesi seuraajaksi instassa tai facetilillämme. 

Aurinkoista ja inspiroivaa viikonloppua!

Kukkien lumoissa

Blogeissa on jo tovin ollut vallalla se, että tehdään vaivalla kukka-asetelmia ja kimppuja ihan itse. On ollut välillä jopa häkellyttävää seurata, miten kuka vain voi taikoa itsestään oman elämänsä kukkataiteilijan. Osa asetelmista on hämmästyttävän upeita! Sellaisia mitä luulisi saavan vain kukkakaupoista. 

Luulen, että villitykseeen on vaikuttanut osaltaan se, että kasvit ovat ylipäätään muodissa kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Toiseksi, edullisia kukkia on ollut viime vuosina paremmin saatavilla. Markettien kukkavalikoimat parantuvat koko ajan. Ja kun vauhtiin pääsee niin moni meistä varmasti hakee jotain spesiaalia sekaan kukkakaupan leikkovalikoimista. Itse olen monen muun tapaan oppinut hyödyntämään oman puutarhan kasveja hyvin tehokkaasti. Myös tienpientareita katselee ihan uudella silmällä. 

Pyörivä tarjotin on hyvä apuväline asetelmien kanssa. Omani löytyi kirppikseltä mitä sopivimpaan saumaan. Heti piti hakea marketista leikkokimppu. Suurin osa kasveista löytyi omasta pihasta. Kukkasidonta on ihanaa, luovaa ja antoisaa. Omaan makuuni viimeisin viritys oli jo aika onnistunut. Asetelmissa on se hyvä puoli, että ne vähemmän onnistuneetkin on kivoja. Koska kukat ovat.  

Aurinkoista syyskuuta!

Kaikkien kehuma omenapiirakka

Kaikkien kehuma omenapiirakka oli jo nimeltään jotain sellaista mitä oli pakko kokeilla. Olen jokseenkin aina ollut pöhkönä leivonnaisiin joilla on mahdollisimman kliseinen ja grandioosi nimi. Olen juuri se, joka haksahtaa leivonta-ohjeisiin, jotka alkavat nimellä 'maailman paras'. Tällainen oli myös omenapiirakka, joka on ollut Kotikokki-palvelussa tosi suosittu. Nimi ei luvannut turhia. 

Omat herkkumenat on syöty jo pari viikkoa sitten ja jäljellä oli vain meidän vanhojen rupuisten puiden omppuja. Onneksi apu oli lähellä. Kivat naapurit ovat oikeasti ihan aarre! Viestiä myöhemmin olin tervetullut keräämään omenoita kadun toiselta puolelta. Vanhoissa omakotitaloalueissa  hedelmäpuiden määrä on huikea. Elo-syyskuu tuoksuu meillä omenalta.

OHJE:

pohja

200g voita

1 1/2 dl sokeria

3dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl kevytmaitoa

1 kananmuna

täyte

4 omenaa

kanelia

Sulata voi. Sekoita joukkoon jauhot ja sokeri. Siirrä taikinasta 1 dl pinnalle ripoiteltavaksi. Sekoita lopputaikinan joukkoon loput aineet ja sekoita. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Kaada löysä taikina vuokaan ja peitä pinta kuorettomilla omenan lohkoilla. Sirottele päälle kanelia sekä murusteltavaa taikinaa. Paista 200 asteessa noin 30 minuttia. Tarjoile vaniljakastikkeen tai jäätelön kera. 

Kokeilkaa! Piirakka on todella nimensä veroinen. Ehkä vähän pieni tosin.

Ihanaa sunnuntaita!