Takapakkeja

Helmikuun loppu yllätti mitä kauneimmalla talvella. Aurinko paistaa lähes päivittäin ja lumi on kuin puuteria. Siitä huolimatta ajatus karkaa kevääseen. Minkä sitä sisäiselle kellolleen mahtaa. Kädet kaipaavat multaa, varpaat pehmeää nurmikkoa alleen ja mieli aurinkoa. Onneksi on esikasvatus. Se lienee keksitty pitämään meidät puutarhaintoilijat aloillaan toistaiseksi. 

Omat kasvatukseni ottivat niin järkyttävän takapakin, etten tiennyt miten päin olla. Miten oli mahdollista ettei yksikään kelloköynnöksen siemenistä itänyt? Ihmettelin tyhjää multapintaa lähes kaksi viikkoa ja manasin turvepottivalintaa. Oliko viherpeukaloni talviunilla vai missä mätti?

Kiikutin pottitarjottimet vessaan lattialämmityksen päälle ja upotin potti kerrallan jokaisen yksilön veteen. Kastelin turvepotit läpimäräksi kaksi kertaa päivässä ja jo alkoi tapahtua! Kunnes... Nessa the Rescuedog ihastui pieniin vihreisiin vauvoihin ja kantoi niitä yksi kerrallaan olkkariin. Onneksi ehdin viidennen potin kohdalla hätiin. Miten satuinkin kylvämään onnekseni tuplamäärän siemeniä tälle keväälle? Tässä ne pikkuiset nyt ovat kurottelemassa kohti kesää. 

Meitä ei estä enää mikään. Täältä tullaan!

Oma domain Bloggeriin - selkeät ja helpot ohjeet

Oma domain eli verkkosivun osoite on tärkeä osa blogin ilmettä ja tavaramerkkiä. Isokin blogi voi toimia blogisalustan osoitteella, mutta omaa osoitetta kannattaa ainakin harkita, kun kävijämäärät kasvavat. Mitä enemmän bloggaaminen liippaa myös kaupallista toimintaa tai omaa yritystä, sitä merkityksellisempi osa brändiä osoite on. Lupasin kirjoittaa ohjeet domainin hankintaan, joten tässä tulee!

1. Hanki domain palveluntarjoajan kautta. Yrityksiä -ja hintoja- on useita. Vertaile ja valitse. Osoitteen voi hankkia esimerkiksi Nebulan, Domainhotellin ja Neutechin sivuilla. Omani on jälkimmäiseltä. Tarkasta osoitteen saatavuus palveluntarjoajan sivuilta ja osta vapaa domain. Harkitse osoite tarkkaan. Itse tein tässä kohtaa osoitteenmuutoksen. Työni henkilöityy minuun niin vahvasti, että on kätevintä löytyä nimeni perusteella. Bloginnimi.fi on varmasti se tyypillisin osoite. 

2. Mene Bloggerissa seuraavaa reittiä. Asetukset --> Perus--> Julkaiseminen -->Blogin osoite --> *Määritä blogillesi kolmannen osapuolen URL-osoite* (kirjoita muodossa www.bloginnimi.fi) --> tallenna.

3. Tallennus saa aikaan virheen. ÄLÄ HÄTÄÄNNY. Se kuuluu asiaan. Blogger kertoo, että 'Emme pystyneet varmistamaan, että sinulla on valtuutus käyttää tätä verkkotunnusta. Virhe (ja joku vaihteleva numero). Seuraava askel on kertoa Bloggerille palveluntarjoajasi kautta, että sinulla on valtuutus domainiin. Sitä varten, Blogger antaa sinulle kaksi CNAME-nimeä, jotka sinun pitäisi syöttää palveluntarjoajasi asiakassivuilla DNS-asetuksiisi. Oikeasti helpompaa kuin voisi luulla. En aluksi ymmärtänyt mikä yhdistyy mihin ja missä. Tein tällaisen helpon kaavion, joka on helpotettu versio Bloggerin kaaviosta. Kaavioon olen merkinnyt ruusuilla mitkä kaksi kuuluvat yhteen. Yhdistä keltaiset keskenään ja punaiset keskenään. Kirjainrimpsut ovat uniikit jokaisella. 

4. Mene palveluntajoajan sivuille ja kirjaudu sisään (olet todennäköisesti saanut tunnukset sähköpostiisi). Esimerkiksi Neutechilla paikka on merkitty tunnuksella Asiakassivut. Etsi kohta Verkkotunnukset TAI dns hallinta --> Nimipalvelutietueet. Etsi kohta missä voit lisätä tietueita. Valitse CNAME.

KELTAISET RUUSUT

- Kirjoita kohtaan CNAME *www*

- Kirjoita kohtaan TTL *3600* (tämä on yleensä jo valmiina)

- Kirjoita kohtaan KOHDE *ghs.google.com*

PUNAISET RUUSUT

-Kirjoita kohtaan CNAME *lyhyt kirjainrimpsu*

-Kirjoita kohtaan TTL *3600* (tämä on yleensä jo valmiina)

-Kirjoita kohtaan KOHDE *pitkä kirjainrimpsu*

Tallenna / hyväksy muutokset

5. Palaa Bloggeriin ja tallenna. Voi mennä tuntikin ennen kuin Blogger antaa tallentaa muutoksen. Älä siis hätäänny, vaikka tallennus ei heti onnistu. Voi myös mennä hetki ennen kuin blogi toimii uudella domainilla. Paina refresh pari kertaa niin pian toimii.

Yleispätevät ohjeet ovat siitä hankalat kirjoittaa, että palveluntarjoajan sivut ovat aina uniikit. Kysy rohkeasti apua teknisestä tuesta CNAME - tietueen kirjoittamiseen. Tällä tiedolla he osaavat ohjata sinut oikeaan paikkaan.

Ilokseni huomasin, että muiden blogilistojen linkkaukset löysivät myös uuteen osoitteeseeni ilman, että piti tehdä mitään. Toivottavasti näistä ohjeista on muillekin iloa!

Leppoisaa sunnuntaita!

Haastetta kerrakseen

On hauskaa, kun bloggaaminen ylittää blogirajat. Olen ennenkin hehkuttanut sitä, miten iloinen olen puutarhaystävistäni joita näen myös vapaalla. Oli ilo saada Kukkala-blogin Sannan #tulppaanitorstai haaste. Sanna tuli meille kylään kuvaamaan kimppuni. Kyllä oli kuulkaas paineita! Sanna saa kaiken näyttämään niin helpolta blogissaan. Siellä ne tulppaanit on milloin mitenkin päin roikkumassa, pujoteltuina tai kieputettuina. Sanna on lisännyt myös muiden haasteeseen osallistuneiden kuvia blogiinsa. Käykääs katsomassa! 

Minä ratkaisin asian sillä, että ostin materiaalia tosi paljon. Määrä korvaa yllättävän paljon laatua. Uskokaa tai älkää. Ja kimpusta tuli lopulta oikeastaan aika kiva! Kukkivat materiaalit hain marketista ja täydensin niitä kukkakaupan vihreillä. 

Kiitos vielä Bieder-ketjun Nummelan kukkakaupalle. On ihana saada vinkkejä ja avarakatseista palvelua!

Aurinkoista perjantaita!

Remontissa

Puuterilumisesta maisemasta huolimatta meillä on vietetty hiihtolomaa lähinnä sisätiloissa touhuten. Toipilaiden hoidon lisäksi äidillä on ollut aikaa askarrella niin blogin kuin remontin parissa. Lattiaremppa etenee hyväksi todetulla mallilla. Blogin kanssa ei menytkään ihan niin simppelisti. 

Joku ehkä huomisikin, että sivut lakkasivat toimimasta eilen illalla. Sain ne nimittäin solmuun. Domainin vaihto ei ollutkaan ihan niin näppärää kuin miltä monet asian puolesta liputtavat saivat sen näyttämään. Ohjeistukset ovat niin kovin erilaiset isännöintipalvelun puolella, että selkeitä ja yleispäteviä ohjeita ei ole. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Nyt se toimii. 

Kiinnosaako teitä tietää miten oman domainin saa vaihdettua?

Rennosti

Hiihtolomaviikon alkua ei juuri huomaa, koska täällä ollaan jatkettu samalla kaavalla jo toista viikkoa. Pikkulomalaiset ovat imuroineet kaikki tarjolla olevat pöpöt, ja koti kaikuu eri huoneista kantautuvasta yskästä. Onneksi on elokuvat, äänikirjat ja akkarit. Sisälle tulviva valo piristää yllättävän paljon mieltä. Kuten myös kimppu tulppaaneja. Meneehän se näinkin. Onneksi kotona on kivaa!

Tiedättekö muuten miten tällaisen rennon tulppaanikimpun saa aikaiseksi? Tulppaanit alkavat taipua ja kiemurtaa, kun poistat muovikääreen samantien kotiin saavuttua. Jämäkämmästä nipusta nauttivan kannattaa pitää kimppu vedessä muoveineen 1-2 tuntia. Eikö ole kummallista miten se toimii?

Helmikuussa nappaan tulppaanikimpun melkein jokaiselta kauppareissulta. Yllätin jopa itseni valitsemalla tällaisia oranssinpunertavia, joissa on hieman keltaista. Kevään korvilla voimakkaat värit ovat juuri se mitä kaipaan!

Kukkakimpuissa on sekin hyvä puoli, että tekee mieli pitää koti siistinä koko ajan. En tiedä miksi se toimii minulla niin. Sekainen koti kasveineen ei vain jostain syystä vetele. Se toimii kumpaankin suuntaan. Tarvitseehan vasta siivottu kotikin tuoreen kimpun kukkia.

Mukavaa hiihtoloman alkua kaikille, joilla loma jo alkoi.

Ihanaa viikonalkua kaikille!

Esikasvatus, pistokkaat vai valmiit taimet

Kasvatin viime vuonna pienen pistokasarmeijan verran kesäkukkia. Pienet alut hankin Plantagenista, missä pistokkaita on yleensä tarjolla joka vuosi. Nyt puntaroin kannattiko? No kannatti ja ei...

Pistokkaiden kasvatus on hauskaa ja melko helppoa puuhaa. Jos haluaa päästä mukaan esikasvatuksen huumaan ja kouliminen mietityttää, ovat pistokkaat hyvä ratkaisu. Ne eivät kuitenkaan ole erityisen halpoja verrattuina kesäkukkiin, ja lajeissa ja yksilöissä on isoja eroja kasvun suhteen.

Valitsin tarkoituksella erikoisempia kerrattuja petunioita, joiden tiesin olevan arvokkaampia täysikasvuisina. Tämä kannatti. Yksilöistä valitsisin nyt vain ne valmiiksi kaikkein leveimmät ja pulleimmat. Kevään huumassa sitä napsii helposti muutakin mukaan. Niin minäkin tein. Ei olisi kannattanut. Niistä pistokkaista ei ikinä kasvanut niin isoja kuin pulleista pikkutaimista.

Entä ne lajit, mikä kasvoi parhaiten? Ehdottomasti pelakuut! Näissäkin oli koko eroja lopputuloksen suhteen, mutta pääsääntöisesti niistä tuli isoja ja komeita kaikista, kunhan muisti latvoa. Talvetin niistä suurimman osan, ja otan omat pistokkaat tänä vuonna. Selkeästi epätasaisinta kasvu oli kaikenlaisilla verbenoilla. Osa onnistui ja osa juroi. Muutamasta kasvoi luikeroita muotopuolia, vaikka latvoin ne. Ehkä en vain osannut, mutta kalliiksi kokeilu silti tuli. Jatkossa haen riippaverbenani myymälästä. 

Joskus kannattaa kasvattaa ihan vain kokemuksen vuoksi. Koska se on niin ihanaa.

Mukavaa viikonloppua!

Suorakylvöjen suosikit

Suorakylvöjen mahdollisuudet, helppouden ja näyttävyyden tajuaa oikeastaan vasta, kun niitä itse kokeilee. Kukinta ja runsaus vetää vertoja perennoille, ja moni suorakylvettävistä kukkii jopa keskivertoperennaa pidempään.

Omalla suosikkilistalla ei ole kummoisia erikoisuuksia. Pitäydyn hyväksi havaituissa ja simppeleissä suorakylvöissä. Satunnaisesti kokeilen jotain uutta. Ehdoton suosikkini on pioniunikko. Sen lajikekirjo ja kukinnan kauneus on jotain aivan uskomatonta. Kukintaa pidentääkseni kylvän siemeniä kahden viikon välein yhteensä kolme kertaa. Onneksi siemenkodat lisäävät koristeellisuutta.

Suorakylvöt ovat siitä käteviä, että ei tarvitse kuin kylvää siemenet kukkapenkkiin tai ruukkuun, muistaa kastella silloin tällöin ja aurinko hoitaa loput. Nämä todella ovat takuuvarmoja! Täytän näillä perennapenkkien aukkopaikkoja, uusia istutusalueita ja ruukkuja.

Kiiltomalvikki 

En tiedä kuinka moni tulee ajatelleeksi, että keittiöpuutarha on loistava paikka kasvattaa kukkia. Nillä on tärkeä rooli tuholaisten houkuttajina ja karkoittajina. Ajan kanssa niistä on tullut itselleni myös tärkeä lisä kesän kimppujen sulostuttajina. Kylvän kukkia joka vuosi enemmän - nyt riittää myös leikkotarpeiksi. 

Keittiöpuutarhassa suorakylvöinä onnistuvat joka vuosi pensas- ja köynnöskrassit, punakosmoskukka, ruiskaunokit, kehäkukat ja neidonkukka. Näistä kaksi viimeistä on loistava yhdistelmänä. 

Jos näkee hieman vaivaa, löytää myös keittiöpuutarhan kukkien lajikkeista muitakin kuin kirkkaan oranssia ja keltaista. Punaisen ja kermanväriset krassit ja haalean vaaleat kehäkukat ovat ihania!

Olen jo hommannut pussitolkulla suorakylvettävien kesäkukkien siemeniä. Voi sitä iloa ja onnea, kun näihin kukkamääriin taas päästään!

Vaaleanpunaista ystävänpäivää

Jos tänään soittaisi ystävälle, laittaisi viestin tai veisi ehkä kukkia. Vai laitoitko jo kortin matkaan? Muistetaan olla myös ystäviä itsemme kanssa. Kimppu kukkia (ja ehkä vähän suklaata) kauppareissulta piristää kummasti! 

Ihanaa ystävänpäivää! 

Viherkasveilla ilmettä kotiin

Vielä hetki sitten niin mummomaiselta tuntuneet viherkasvit ovat nyt niin tätä päivää. Hortonomina en voisi olla asiasta iloisempi. Kasvit antavat kodille ihan eri tavalla kotoisan tunnelman. En voisi kuvitella kotia ilman.Viherkasveilla saa myös tosi kivan ilmeen kesäiselle parvekkeelle tai katetulle terassille. Kasvit rakastavat olla ulkona. Jos toivoo kasvua esim. jukkapalmulle, se kannattaa kiikuttaa ulos kesäksi. Kasvuvauhti on aivan toinen raikkaassa ilmassa auringon helliessä. En tuo viherkasveja sisälle ollenkaan kesällä, vaikka sää olisi välillä huonompikin. Kasvit pärjäävät kyllä.

Käy katsomassa vinkkini viherkasvien hoitoon, jos tuntuu ettet omaa viherpeukaloa. Viherkasvit ovat lopulta helppoja, kun taitaa muutaman perusasasian. 

Jutun pääset lukemaan Etuovi.comin Parempaan asumiseen-blogista.

Reipasta viikonalkua!

Runsas ja suurikukkainen kellokönnös

Köynnökset ovat mielestäni parhaita kesäkukkia. Erityisesti valtavaksi kasvava kelloköynnös on suosikkini kaikissa vaiheissaan. Esikasvatus on syytä aloittaa jo tammi-helmikuussa, jos mielii nähdä myös kukintaa. Köynnöksen ehtii kyllä kylvää yhä. 

Kelloköynnöstä kasvatetaan meillä yksivuotisena kasvina, joskin sen voi myös talvettaa. Kesässä köynnös venähtää helposti 2-3 metrin mittaiseksi. Synnyinsijoillaan Meksikossa kelloköynnös on monivuotinen kasvi. Lämpöä rakastavana se tarvitsee suojaisen paikan. Hyvänä puolena on, että köynnös kasvaa aurinkoisen paikan lisäksi hyvin myös puolivarjossa.

Moni jättää köynnöksen kokeilematta, koska se on epävarma kukkija viileinä kesinä. Iso ruukku, multaisa kasvualusta, tasainen kosteus ja reilu lannoitus ovat taanneet minulla kukinnan myös vähemmän lämpöisenä kesänä. Viime kesänä köynnös kukki loppukesästä pitkälle syksyyn. 

Nimensä köynnös on saanut suurista kellomaisista kukista, jotka aukeavat vihertävän sävyisinä ja muuttuvat ajan kanssa liilasta syvän purppuraisiksi. Myös lehdistö saa loppukesästä kauniin purppuraisen sävyn.

Vaikka kukinta on käsittämättömän upea, on kelloköynnös minulle tärkeä sen runsaan kasvutavan ja upean lehdistön takia. Tällä köynnöksellä saa vehreyttä, runsautta ja viidakkomaista tunnelmaa helposti. Iso parvekkeemme tarvitsee suuria kasveja. Näiden kastelu on myös helpompaa kuin pikkuisissa ruukuissa kasvavien yksittäisten kukkien. 

Loppukesästä kasvustoa on niin paljon, että uuden purppuraisen seppeleen voi kietaista vaikka joka päivä. Näistä saisi upeat kukka-asetelmat loppukesän juhliin!

Joko alkoi houkuttaa?

Aurinkoista sunnuntaita!

Behind the Scenes

Moni on varmasti noteerannutkin blogini ulkoasun muutoksen. Uutta on myös omalla naamalla ja nimellä bloggaaminen. Työni linkittyy niin vahvasti sosiaalisen median sisällöntuotantoon ja monenlaiseen esillä oloon puutarhaan liittyen, että tuntui luontevalta kaivaa loputkin luut kaapista ulos myös blogin suhteen. 

Blogi on tuonut elämääni myös ihmisiä joiden kanssa jakaa työkuvioita ja puutarhaharrastusta. Yksi näistä on Kukkalan Sanna. Meillä oli kuulkaas harvinaisen jännittävä ja vaiherikas torstai, kun pyöräytimme blogien ulkoasut uusiksi. Päivä alkoi tietysti uusien profiilikuvien ottamisella. Hieman valoja, säätöä, naurua ja epämukavaa kiemurtelua jakkaralla. Ja kyllä sieltä lopulta kuvatkin saatiin. 

En ole minkään sortin koodari ja kaikki bloggaamiseen ja blogiin liittyen on pitänyt opetella ajan kanssa. Onneksi netti pursuaa nykyään tutoriaaleja ja valmiita pohjia minkä päälle rakentaa omansa. Isoin urakka oli selkeästi pohjatyössä. En edes aluksi tiennyt mitä etsin. Mutta ajan kanssa kaikki selkeni. 

Nyt olen blogiin tyytyväinen! On ihanaa, kun Pinterest- ja Instagram-tilini ovat vihdoin kunnolla esillä ja kaikkiin asianmukaisiin paikkoihin on linkit. Kiitos jo tässä vaiheessa niille, jotka pohjaa ovat kommentoineet ja bugeja löytäneet! Kiva saada kaikki toimimaan ja kuntoon. Itse ei kaikkea aina huomaa.

Mitä mieltä olette muutoksesta?

Aurinkoista viikonloppua!

#tulppaanitorstai

Johan tässä helmikuu on niin pitkällä, että on aika osallistua jokavuotiseen #tulppaanitorstai haasteeseen. Eikö ole tuttu vielä? Haaste on puutarhablogi Kukkalan alkuunpanema, ja helmikuun alusta voi esitellä omia tulppuasetelmiaan. Osallistua voi kuka hyvänsä. 

Valonmäärän selvästi lisääntyessä alan kaivata pastellisävyjä ja vihreää. Tätä hurlumheitä sitten jatkuukin pääsiäiseen saakka. Kukka-asetelma syntyi oikeastaan ylijäämistä, joita ei raaski ikinä heittää pois. Katkenneet pikkutulput, eukalyptuksen oksat ja yksi germini riittivät juuri sopivasti kahteen värikkääseen viinilasiin.

Ihanaa loppuviikkoa!

Kirppisten aarteet

On ollut ihana löytää vuosien jälkeen kirppikset - siis muutkin kuin lastenvaatekirppikset. En hamstraa hulluna, tiedän mitä etsin, ja ennen maksamista katson onko kaikki ihan oikeasti tarpeellista. Yksi ylitse muiden heikkous on maljakot. Tiedän heti mikä silmääni miellyttää. Tykkään esimerkiksi Nanny Stillin, Tamara Aladinin ja Helena Tynellin kädenjäljestä. 

Riihimäen lasin maljakot ovat yksi suosikeistani. Viime viikonloppuna kävi tuuri, kun löysin ehjän maljakon pikkurahalla. Oliivinvihreä sävy ja muotoilu on ihan täydellinen pari. Hyödynnän paljon puutarhani kukkia ja ostan leikkoja usein. Meillä on aina kimppu tai pari kotona. Silloin oppii myös millainen maljakko on käytännöllinen. Ja tämä Aladin suunnittelema Kielo on juuri sellainen.

Kipaisin hakemaan eukalyptuksia, jotta saan uutukaisen käyttöön. Hennot oksat antavat myös maljakon paistatella katseen alla. Luulen, että tästä tulee ensi kesän käytetyin maljakko. 

Aurinkoista keskiviikkoa!

Esikasvata perennat ulkona

Eilisen esikasvatuspostaus herätti tosi kivasti keskustelua onnistumisista ja epäonnistumisista. Yksi vinkki ansaitsee kuitenkin oman postauksensa. Nimittäin perennojen esikasvatus ulkona. Poimin tämän vinkin matkaani Hernepensaan takana siintää potager-blogin Johannalta, kun olin tekemässä juttua lehteen heidän puutarhastaan. Ihmettelin, miten yksi rouva voi kasvattaa sellaisen tantereen täyteen perennoja itsekseen. Ja syy oli niin simppeli, etten voinut korviani uskoa.

Kaunopunahattu on melko lyhytikäinen perenna. Siksi niitä olisi hyvä kylvää lisää vähintään joka toinen vuosi.

Perennat voi nimittäin kasvattaa kokonaan ulkona. Oli sitten kyseessä kylmäkäsiteltävät tai ilman itävät siemenet. Tilasin viime talvena isot määrät perennan siemeniä kuten tulikukkia, tähtiputkia, akileijoja ja tyräkkejä. Kylmäkäsiteltävät laitoin tulille tammikuun lopulla ja muut siemenet maaliskuussa. Homma toimi näin: Kylvin siemenet taimimultaan sisällä ja annoin siementen kerätä mullassa kosteutta pari päivää. Sen jälkeen etsin runsaslumisimman paikan pihalta, kääräisin ruukut harsolla ja lapioin lunta päälle. Valitsin tarkoituksella loivan rinteen, jotta vesi ei jäisi seisomaan ruukkujen juurelle.

 

 Harson voi virittää yhden tai useamman ruukun päälle kerrallaan. 

Viime talven vaihtelevat lumikelitkään eivät haitanneet kylmäkäsittelyä. Välillä lumi oli sulanut kokonaan pois ruukkujen päältä. Riivin viimeisiä lumirippeitä ruukkujen päälle aina kun muistin. Johannan filosofian mukaan siemen kyllä tietää milloin on sopiva aika alkaa itää. Ja näin juuri se meni. En koulinut siemeniä missään vaiheessa. Annoin niiden vain kasvaa ruukussa. Kastelun kanssa oli hieman muistamista, ja välillä potit olivat aivan kuivia ja taimet nuupollaan. Jotenkin nämä ulkona kasvaneet taimet olivat kuitenkin paljon sitkeämpiä. Vesitilkka herätti ne aina henkiin.

Sinipallo-ohdake onnistuu jopa suorakylvönä. Yksi helpoimmista perennoista, joka on ehdottomasti kasvattamisen arvoinen.

Kesä-heinäkuun aikana siirtelin pikkutaimia tuleville paikoilleen kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Ja tulevana kesänä ne kukkivat ensi kertaa. Siitä olen varma. Saatoin huoletta varata sisätilojen esikasvatuspinnat kesäkukille ja hyötykasveille. Tuntui jopa hieman höhlältä, että miten en ole tätä aiemmin tajunnut. 

Lehtoakileija 'White Barlow'

Kylmäkäsiteltävät akileijat ovat siitä näppäriä, että siemenet voi halutessan kylvää jo syksyllä. Irrotan kypsät siemenkodat ja ripottelen siemenet akileijojen juurille syksyllä. Kesäkuun paikkeilla pikkutaimet ovat sen kokoisia, että niitä voi siirtää jo toiseen penkkiin. Näitä taimia en kastele ollenkaan. Tällaiset pikkutaimet ovat niitä kaikkein kestävimpiä ja pitkäikäisimpiä. Alkuun ostettu yksi White Barlow on levinnyt siemenistä pienen kukkameren kokoiseksi. 

 Monen haaveilema tähtiputki on erittäin helppo kasvattaa ulkona. 

Olen itsekin vuosien saatossa kasvattanut melkoisen määrän perennoja pihalleni. Toivottavasti joku muukin innostuu tästä. Ei tarvitse surra olemattomia esikasvatustiloja tai huonoa valoa. Tällä keinolla onnistuu jokainen varmasti. 

Reipasta viikonalkua!

Miten niiden onnistumisien kanssa?

Esikasvatus on aina vähän vaikeaa, tavallaan helppoa ja lopulta myös sattumien summa. Koska niinhän se on. Tietyt perusjutut kuten mullan valinta, puhtaat kipot ja koulinta on suhteellisen helppo omaksua ohjeista. Sen sijaan taimen voinnin seuraaminen ja optimaalisen valon tarjoaminen vaatii jo hieman enemmän. Ja sitten on niitä mysteerejä. Ainakin minulla siemenet ovat joskus jättäneet itämättä,  pikkuinen sirkkalehtiarmeija tehnyt äkillisen joukkokuoleman tai pikku taimet jääneet juromaan. Tämä ikään kuin elossa, mutta tahdottua kasvua ei tapahdu- tyyppinen ratkaisu on se kaikkein raivostuttavin.

Olenko aistinut oikein blogiini vuosien saatossa tulleista viesteistä, että moni pelkää näitä epäonnistumisia? Ovatko ne noloja? Niin lamaannuttavia, että ei edes tahdo yrittää? Hortonomin tutkinnostakaan ei ole minulle ollut apua esikasvatuksen opetteluun. Koska niiden perustaitojen jälkeen kaikki on kiinni näppituntumasta. Ja sitä ei synny ilman sitkeää harjoittelua. Kyllä ne epäonnistumiset minuakin harmittavat. Viime vuotiset juromaan jääneet tsinniat niin paljon, että tuskin koitan tänä vuonna uudelleen. Mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö kehtaisi blogissa kertoa kokeilevani latva-artsiokkaa ensimmäistä kertaa. Vaativa hyötykasvi, jonka kukinta on kiinni myös kesästä, ei pelkästään minusta. Mutta kyllä se jossain vaiheessa onnistuu. Minulta ja ihan jokaiselta joka niin päättää. 

Ystävääni lainaten: Puutarhassa ei ole epäonnistumisia, ainoastaan kokeiluja. 

Kaivaakaahan kylvökamat esiin! Nyt on loistava aika aloittaa.