Iloista vappua!

Vaikka toukokuu on vasta korkattu, tuntuu vappu aina mielestäni kesäkauden alulta. On mahtavaa, että vuoden värikkäimmät juhlat ajoittuvat kevään korville. Juuri nyt tätä tarvitaan. 

Meillä vappu on yhtä syömistä. Aatto kuluu iloisesti grillatessa ja päivää juhlistetaan tuhdilla brunssilla. On ihana syödä kiireettömästi ja ajan kanssa perheen parissa. Meidän lapsista on  vuosien saatossa kehkeytynyt oikeita nautiskelijoita. Pöydästä ei ole kiire mihinkään. He nauttivat tunnelmasta ja jutustelusta yhtä paljon kuin aikuisetkin. 

Vaikka kevät on ollut poikkeuksellisen viileä, on ihana nähdä, että vappuna vihertää nurmi. Täällä ainakin tulee vettä koko päivän. Annan mielelläni haravan levätä vielä päivän ja käperryn sohvan nurkkaan elokuvaa katsomaan lasten kanssa. 

Nostetaan kuitenkin malja keväälle, kesälle ja yöttömille öille. Niitä luvassa vielä monta kuukautta. On ihana pysähtyä ja tajuta, että kaikki on vielä edessä. Sadekin tuoksuu jo kesältä, pian on lämmönkin vuoro.

Ihanaa ja iloista vappua!

Viikonloppuna

Viikonloppu on sujunut iloisissa merkeissä Lahden pihapiiri-messuilla. Juontokeikka puutarhaan hurahtaneiden keskellä ei ainakaan vähennä kesänkaipuuta. On ihan pyöriä oman henkisten ihmisten keskellä, joita kaikkia yhdistää sama hulluus puutarhaan. Ilahduttavan moni bloggaajakin on käynyt tervehtimässä. 

Vaikka kotimatkat ovat kuluneet kaatosateessa, en silti ole menettänyt toivoa aurinkoisesta vapusta. Alkuviikosta paistoi vielä näin upeasti. Hennon vaalean liilat krookukset näyttivät täydessä valossa henkäyksen kevyiltä. Näissä on tunnelmissa on ihana alkaa valmistella vappua. Kotiin aion lähteä tänään messuilta ison kukkakimpun kanssa. Keväisessä tapahtumassa valinnanvaraa riittää!

Ihanaa sunnuntaita!

Alkukauden puutarhasuosikit

Kokosin teille omia alkukauden suosikkejani. Eilinen vesisade ei houkuttanut ulos, joten päätin lohduttautua viime kevään kuvilla. Raikkaita kuvia katsellessa tuntuu ihan utopistiselta, että ihan just. Nyt kun maltan vielä hetken niin tämä kaikki kukkiva on pian täällä. Siivotut perennapenkit pullistelevat perennojen alkuja ja tulppaneilla on jo hyvän verran mittaa. Särkynytsydän aloittaa kasvunsa aikaisin, koska mahtava kukkapuska pitää kasvattaa vauhdilla. Kukintaan ei enää ole pitkälti matkaa. 

Särkynytsydän on ehdoton alkukesän suosikki. Pidän lisäksi kaikesta pienestä, herkästä ja suloisesta. Niille on alkukaudesta tilaa paremmin, eivätkä kukat jää isompien varjoon. Päinvastoin! Pikkukukat ovat puunalusten pelastajia ja värintuojia. Suloisin niistä on kiurunkannus. Luonnossakin kasvava kukka on usein puutarhakarkulainen. Olen tehnyt lehtomaisen istutuksen, jossa puunalusilla kasvaa kevätkaihonkukkaa, kiurunkannusta, skilloja ja narsisseja. 

Mitä olisi kevät ilman tulppaaneja? Tähtään joka kevät varsinaiseen tulppaanimereen, missä koko piha hukkuu kaiken värisiin tulppaaneihin. Ihan joka kevät temppu ei onnistu. Kukintaa on siitä huolimatta aina runsaasti. Erityisen ihastunut olen näihin pieniin luonnonlajeihin. Kääpiötulppaanien lisäksi kreetantulppanit ja kurdintulppaanit ovat hauskoja kulkuväylien varsilla. 

 

Kesäkuussa vihreää on jo paljon, kun perennat ovat päässeet vauhtiin. Joka puolelta nousee tulppaaneja kasvustojen yläpuolelle. Tulppaaneissakin kannattaa satsata monipuolisuuteen niin kukinta on hieman porrastettu. Viileässä keväässä ja alkukesässä on puolensakin. Tulppaanien kukinta on silloin poikkeuksellisen pitkä. 

Kevätkullero on ihana! Edes keltainen väri ei haittaa. Pyöreät kukinnot ovat juuri sopivan sävyisiä. Erityisen hyvä pari se on tulppaanien kanssa. Toivoisin vielä saavani valkoisen tarhakullero 'New Moonin' puutarhaani. Vielä ei ole tullut kaupoilla vastaan. 

 Mitkä ovat teidän suosikkejanne? Ja lopuksi voisimme pistää joukkoanomuksen sääherralle, että laittaa aurinkoa tulemaan. 

Ihanaa torstaita!

Kevätfiilis

Kevät on muuttanut meille pysyvästi. Kylmä ilmakaan ei haittaa, kun aurinko paistaa. Pitkän talven jälkeen valo on juuri se mitä kaipaan. Pihatyöt sujuvat paljon rattoisammin paisteessa. Tuntuu, että ulos on päästävä nyt joka päivä. Niin ikävä tätä on ollut. 

Hommaan aina tähän aikaan vuodesta orvokkeja. Vaikka pari ruukkua on melko pieni ruukkupuutarhaksi, tuo väripläjäys kummasti iloa. Kuljen puutarhahommiin yleensä parvekkeen kautta ja sinne orvokitkin päätyivät. On ihana nähdä kukkia ensimmäiseksi, kun oven avaa. 

Piha on yhä armottoman paljas ja harmaa. Sotkun ja kuolleiden lehtien määrä onneksi vähenee päivä päivältä. Vuosien kokemuksella olen oppinut olemaan hötkyilemättä. Ison pihan edessä ei kannata masentua ja lannistua. Pala kerrallaan se valmistuu. Joka vuosi. Jos selkää kivistää tai homma puuduttaa, vaihdan lennossa uuteen askareeseen. Kaikki kun pitää joka tapauksessa saada valmiiksi. Kyllä on kertakaikkisen mahtavaa, kun ties kuinka monen kottarillisen jälkeen perennapenkit vihdoin alkavat olla klaffissa. Enää pari ja voin siirtyä listassa eteenpäin. 

Aurinkoista viikkoa! Nyt sitä piisaa!

Sininen pieni ihme

Tiedättekö sen tunteen, kun sekoaa nähdessään sinivuokkoja koiralenkillä? Sitten sitä kykkii pylly pystyssä maan tasalla. Koska tätä jokakeväistä on ihmettä on saatava tarkastella mahdollisimman läheltä. Koska onhan se nyt niin NIIN mahtavaa, kun kaiken tuon roskan seasta pilkistää jotain noin nättiä. Että sitä on ylpeä olo sekopäisyydestään, kun keräilee itseään ylös viidennen sinivuokon jälkeen. 

Onneksi lenkkeilen metsässä.

Aurinkoista lauantaita!

6 vinkkiä kelloköynnöksen kasvatukseen

Kelloköynnös kasvattaa suosiotaan koko ajan. Tein teille vinkkipostauksen, josta löytyvät tärkeimmät tiedot koskien koulimista, tukemista, latvomista ja lannoitusta. Kirjoitus keskittyy erityisesti taimivaiheeseen, koska monelle pulmia tuottaa isoksi kasvavat taimet. 

1. Kelloköynnöksen kylvöaika on helmikuussa. Jos kuitenkin kaipaat jotain vihreää esimerkiksi amppeleihin, voi kelloköynnöksen kylvää vaikka huhtikuussa. Kukkia ei silloin ole tiedossa. Taimet ovat nopeakasvuisia.

2. Kelloköynnös on on roteva jo pikkutaimivaiheessa. Taimet koulitaan omiin purkkeihinsa, kun ensimmäiset oikeat lehdet ilmestyvät sirkkalehtien jälkeen. Suosittelen koulimaan taimet suoraan lopullisiin ruukkuihinsa. Tällöin vältyt siltä, että joudut siirtelemään isoja taimen rötköjä toukokuun lopussa.  Suosi ruukkuja, jotka eivät kapene alaspäin. Silloin multatilaa on enemmän. Kelloköynnös vaatii kesällä paljon vettä. Jos et ole innokas kastelija, suosi muoviruukkua savisen sijaan. Saviruukku kuivahtaa nopeasti, mikä nopeuttaa myös mullan kuivumista. 

3. Istuta isoon ruukkuun 4-5 taimea. Silloin saat massiivisen kasvuston. Köynnös peittää usean neliön verran talon seinää. Isoon rottinkiseen amppeliin voi laittaa 3-4 taimea. Valitse aina parhaat yksilöt. Osa kelloköynnöksen taimista jää helposti juromaan pikkutaimivaiheessa. Näistä yksilöistä ei kesäkään taio isoja köynnöksiä. Sen sijaan pikkuyksilöt voi laittaa muiden taimien lisäksi isoon ruukkuun. 

 4. Tee kelloköynnökselle tukikehikko koulinnan jälkeen kolmesta pitkästä tukikepistä. Tuikkaa kepit multaan ja sido ne ylhäältä narulla kiinni. Näin köynnös suuntaa ylöspäin, ja tukea on riittävästi. Kelloköynnöstä voi kasvattaa amppelissa myös riippuvana. Silloinkin köynnös kannattaa ohjata ensin ylös, jonka jälkeen taimi suuntaa itse alas. Tukikepit voi jättää paikalleen koko kesäksi. Jos haluat ohjata taimen seinää kiipeämään tai pylvään ympärille, suosi naruja tai ritelikköä. Ohjaa narut alhaalta ylös asti. Köynnöksen versoja voi hellästi ohjaten pujotella köynnöstukeen tai esimerkiksi raudoitusverkon lomiin. Näin köynnös osaa lähteä moneen eri suuntaan. Köynnös kiipeää alkuun päästyään seinää pitkin ilman mitään tukea. 

5. Kelloköynnöksen voi latvoa. Latvominen saa aikaan haaroittuneempia taimia. Leikkaa taimen latvasta 10-15 senttiä kerrallaan. Taimen voi latvoa useaan kertaan. Se saattaa hieman  hidastaa kukkien muodostumista. Jos istutat useamman taimen isoon ruukkuun, tulee köynnöksestä runsas ilman latvomistakin. 

6. Lannoitus aloitetaan hiljalleen koulimisen jälkeen. Aloita pienellä määrällä kesäkukkalannoitetta. Sen voi sekoittaa kasteluveteen. Kerta viikkoon on sopiva tahti. Lannoitus lisää kukinnan määrää ja saa köynnöksen kiihdyttämään kasvuaan. Iso köynnös tarvitsee runsaasti vettä ja ravinteita. Tälle kaverille saa kokemukseni mukaan antaa lannoitusta reilumminkin. Itse lisään kesäaikaan ravinteita lähes joka kastelukerralla. Multa saa kuivahtaa kasteluiden välissä. Vettä saa kesällä antaa kerrallaan jopa litran pari riippuen ruukun koosta. 

Tsemppiä isojen kavereiden kanssa! Kysykää ihmeessä, jos joku vinkki jäi epäselväksi.

Aurinkoista torstaita!

Teidän kuninkaallinen korkeutenne

Ostan kevätmessuilta aina pelargoneja Peltosen puutarhan osastolta. Laadukkaat taimet ja ennen kaikkea hyvä ja monipuolinen lajikevalikoima vetää minut joka vuosi ostoksille. Pidän valkoisista ja vaaleanpunaisista pelakuista. Olen kuitenkin hyvin moniruokainen kaikennäköisille kukinnoille. Valintaa hauskuuttaa entisestään prinsessojen ja prinssien joukko, josta valita. Esisijainen suositukseni onkin Prinssi Nikolai, joka vahvakasvuisena herrasmiehenä on komea ja talvehtii erinomaisesti. 

Kallisarvoiset kuninkaalliset pääsevät multiin samantien oston jälkeen. Pienten pottien vahtiminen on rasittavaa, ja messujen kuiva ilma saa kasvit rutikuiviksi. Kesäkukkamulta, kastelu ja uudet ruukut. Kuten heidän arvolleen sopii.

Tuoreiden lajikkeiden joukossa on ruusunnuppupelargoni Prinsessa Filippa, tulppaanipelargoni Pink Pandora, ruusunnuppupelargoni Appleblossom, tulppaanipelargoni Red Pandora sekä Mårbackapelargoni Selma. Eniten jännitän kuitenkin pikkuruista PAC-pelargoni First Yellowta. En ole ikinä nähnyt keltaista pelakuuta. Lajike on hyvin hidaskavuinen ja taimi oli niin onnettoman pieni, että saa nähdä mitä tästä kesän aikana kehkeytyy. Saan aina osan lajikkeista talvehtimaan, ja osan menetän.  Muutaman kreivittären ja paronin kyllä hoviini haluaisin. Villipelargonit talvehtivat niin hienosti, että tänä vuonna mennään vanhoilla taimilla. 

En ole ikinä kokenut harrastavani pelakuita. Mutta kyllähän näitä melkoinen joukkio on jo kertynyt. 

Ihanaa tiistaita! Nyt sormet ja varpaat ristissä, että aurinko palaa loppuviikolla takaisin!

Kevät-messut 2018

Kävin eilein koluamassa Helsingin Kevät-messut. Jäin suustani kiinni yhdellä jos toisella osastolla ja törmäsin moneen tuttuun. Puutarhamessut ovat aina todellinen kauden aloitus, kun näkee kaikki tutut naamat kerralla. Messut tarjosivat aiempien vuosien tapaan ostettavaa ja nähtävää. Kivaa antia olivat ideaparvekkeet vähän niin kuin länsinaapurin malliin. Muutama neliö oli käytetty tehokkasti ja taidokkaasti eri osaajien käsissä. 

Kaunein oli ehdottomasti Kukkalan Sanna Raskun suunnittelema Vihertuunaajan parveke. Seinät oli koristeltu eukalyptusrenkailla ja pöytä oli katettu kukkasin. Tämän parvekkeen edessä riitti kuvaajia. 

Innostavin parveke oli Johanna Vireahon ja Eeva Tarkion käsialaa. Kasvitieteilijän parvekkeessa riitti katsottavaa kokonaisuuden lisäksi pienissä yksityiskohdissa, joita oli runsaasti. Tänne olisi ollut oikeasti ihana mennä istumaan ja istuttamaan pikkukaktuksia ruukkuihin. 

Muissakin parvekkeissa oli hauskoja yksityiskohtia, kuten nämä naruamppelit. Parvekkeet ovat olleet aina mielenkiintoisin juttu Ruotsin messuilla. Huomaan, että sama on tapahtumassa Suomen puolella. Iso koristelualue tuo tunnelmaa, mutta näissä täysin ilmeeltään poikkeavissa parvekkeissa on sitä jotain. Pieniä, uusia ja jänniä ideoita!

Pakollinen pysähdys oli Willab Gardenin raikas, vaalea ja vihertävä osasto. Sieltä löytyy upeiden kasvihuoneiden lisäksi kaunis koristelu sekä ihana Riina Hifumi Versoja Vaahteramäeltä-blogista. Riina on paikalla vielä sunnuntainkin. 

Yrttejä, vihreää ja vehreää oli joka puolella. Tykkään myös mullan tuoksusta, joka todella tulee niin kaivattuna monen kuukauden jälkeen. Olen vuosien saatossa oppinut ostamaan maltillisemmin kasveja. Hain kuitenkin Peltosen puutarhan osastolta hieman erikoisempia pelargonin taimia ja sorruin muutamaan daalian juurakkoon. 

Aurinkoista sunnuntaita!

Nähdään messuilla!

Olen juuri hilpaisemassa Helsingin kevätmessuille. Must-jutut ovat jokavuotiset pelargonin taimet ja Nelson Gardenin siemenet. Haluan ehdottomasti käydä katsomassa mitä kivaa Huone ett Rumin osastolla taas on. Muuten aion kulkea minne nenä milloinkin näyttää. 

Klo 12 suuntaan Onnelan tarjouskirjakaupalle (6r2) sainaamaan Juhlapuutarha-kirjaa Kanelia ja kardemummaa-blogin Maria Kesäsen kanssa. Tule sinäkin hakemaan oma kappaleesi ja moikkaamaan meitä. Kannattaa olla nopea, sillä olemme osastolla puolisen tuntia. 

Aurinkoista viikonloppua ja ihanaa messuretkeä kaikille, jotka messariin suuntaavat!

Välimerellisten puiden talvetus

Pienet välimerelliset puut ovat heikkouteni. Hyysään niitä kesän, järjestän talvetuspaikan lämpötilan sopivaksi ja vahdin niitä koko talven tarkalla silmällä. Näistä viimeinen nousee melkeinpä tärkeimmäksi seikaksi, jos aikoo puitaan kasvattaa vielä seuraavana kesänä. Erilaiset kasvitaudit ja ötökät ovat isoin riesa talvetuksessa. Hyvä ennaltaehkäisy on 10-15 asteen lämpötila valoisassa paikassa. Kannustan silti ainakin kokeilemaan talvetusta sisätiloissa ikkunan äärellä. Siinä riittää valoa ja lämpötila on usein himpun viileämpi. Olen itsekin talvettanut puita viherkasvin tavoin onnistuneesti. Kun määrä on kasvanut vuosi vuodelta, on vierasmökki ollut paras paikka talvetukseen. 

Olen huomannut, että jo ostovaiheessa kookkaat puut pärjäävät talven yli parhaiten. Hinta toki on suolainen, mutta kun iso laakeripuu ilahduttaa monta vuotta, ei hinta ole paha. Lisäksi isommat puut ovat parvekkeella ja terassilla näyttäviä. Pienistä puista erityisesti oliivit ja sitruspuut ovat kestäneet huonoiten. Tänä talvena myös kalamondiini sai jo syksystä jonkun ötökän vieraakseen. Nopeus on silloin valttia. Jo viikossa ötökkä oli levinnyt viereisiin villipelargoneihin, joita en kyennyt pelastamaan. Kalamamondiini sen sijaan selviytyi voittajana. Siirto eristykseen toiseen huoneeseen, sairaiden lehtien leikkuu ja puun huuhtelu riittivät tällä kertaa. Kaavin myös pintamullan pois ja lisään uutta tilalle. Puun juurelle karisee väistämättä munia ja ötököitä, kun lehtiä saksii pois. 

Silmät kannattaa pitää auki jo tähän aikaan vuodesta. Ikeasta löytyi iso oliivipuu alle kahdella kympillä. Tähän aikaan vuodesta puu saa ilahduttaa kotona lämpimässä. Valoa riittää, ja kun kastella muistaa, pärjää oliivipuu vallan hienosti tavanomaisessa huoneen lämmössä. 

Aurinkoista keskiviikkoa! 

Onnea voittajalle!

Osallistuitte sankoin joukoin Juhlapuutarha-kirjan arvontaan. On aina yhtä sydäntä lämmittävää miten ihanasti otatte kirjamme vastaan. Arpaonni osui tällä kertaa Marjo V:n kohdalle. Laitan voittajalle erikseen myös sähköpostia.

Olemme Marian kanssa signeeraamassa Juhlapuutarhaa tulevana viikonloppuna Kevät-messuilla Onnelan tarjouskirjakaupan osastolla (6r2) klo 12.00. Tulkaa ihmeessä tervehtimään!

Aurinkoista viikonalkua!

Pistokkaita pelargonista

Parhaat pistokashetket ovat juuri käsillä. Kun pelargonit kannetaan sisälle kasvuun, on hyvä vaihtaa tuore kesäkukkamulta. Samalla isoista yksilöistä voi hyvin napsia päitä uusiin ruukkuihin. Hyvä leikkuukohta on viistosti ja  siististi terävällä veitsellä leikattu. Pistokas on sopiva, kun saat siihen muutaman lehden. Kasvi juurtuu parhaiten, kun leikkaa nivelkohdan alta. 

Minulta kysytään usein myös blogin kautta, miksi vanha ja talvetettu pelakuu ei kuki. Todennäköisin syy on kasvualustan ravinneköyhyys ja lannoittamisen puute. Veden vähyys näkyy nuupottavana kasvina, ravinteiden puute kukattomuutena. Kasvilla on vain rajattu määrä multaa pienessä ruukussaan. Siksi uusi kesäkukkamulta kauden alussa on niin tärkeä. Hyvä lannoitustahti on kerran viikossa. Kesäkukkalannoite on helppo antaa kasteleveden mukana. Pelakuu tarvitsee myös reilusti aurinkoa. 

Omat vihreäni ovat talvehtineet vierasmökissä 10 asteen lämmössä. Mikään supervaloisa mökkimme ei ole. Siksi eteen ikkunan on tunkua. 

Viikonloppu on hyvää aikaa mullanvaihtoon, jos et vielä ole ehtinyt. 

Ihanaa perjantaita!

Papukaijoja ja arvontamuistutus!

En taatusti ole ainoa, joka on riemuissaan markettikimppujen valikoiman laajenemisesta. Perinteisten tulppaanien, krysanteemien ja viikkokimppujen rinnalle on tullut jos minkämoista ihanuutta. Erityisen innoissani olen papukaijatulppaaneista, joita on ollut tarjolla yllättävän hyvin.

Vihreänvalkoiset papukaijat ovat viihtyneet maljakossa jo muutaman päivän. Ja tuo väri, niin täydellinen! Mätsää hyvin myös meidän keittiön seinään ja tuoleihin. Heh! 

Muistuttelen myös Juhlapuutarha-kirjan arvonnasta. Meidän uutukainen on otettu valtavan hyvin vastaan. Kiitos kaikista super ihanista ja kannustavista kommenteistä, jotka meille ovat kantautuneet monia kanavia pitkin. Jokainen niistä ilahduttaa. Tämä kirja on meille tosi tärkeä ja valtavan uurastuksen tulos. Tästä linkistä pääset arvontaan. Myös Marian Kanelia ja kardemummaa-blogissa pyörii arvonta 8.4 saakka. Nyt kipin kapin osallistumaan, jos et ole vielä ehtinyt.

Aurinkoista keskiviikkoa!