keskiviikko 16. elokuuta 2017

Marja-aika on yhtä smoothiejuhlaa!

Mä niin tykkään kerätä mitä vain marjoja! Koiralenkeillä bongaan tällä hetkellä kaikki saasteettomalla paikalla kasvavat vadelmapensaat. Niitä on jostain syystä meidän pikkukylällä metsän laidoilla yllättävän hyvin. Jokaisella vanhalla tontilla tuntuu kasvavan puutarhavadelmaa mikä on ilmeisesti lähtenyt leviäämään sinne tänne. 


Tuoreet vadelmat päätyvät naposteluun ja ennen kaikkea smoothieihin. Surautan päivittäin vähintään yhden smoothien välipalaksi. Jatkuva tarjonta tuoreista marjoista tuntuu melkoiselta luksukselta. Nyt on päästy jo herkuttelemaan vadelmalla, mustikalla ja mansikalla. Kaveriksi heitän mantelimaitoa, sokeritonta maapähkinävoita ja banaania. Nam! Lisäksi harrastan viherpirtelöitä, joiden raaka-aineet löytyvät kasvimaalta. Kyllä on satoaika ihmisen parasta aikaa.


Yhden koiralenkin saalis mahtuu hyvin uuteen kristallikippoon. Pikkurahan löytö vakkarikirpparilta on uusi suosikkini. Kristallikipon kansi on niin nätti etten voinut vastustaa sitä. Hieman pyörittelin, että tarvitsenko tällaista... Olen onneksi mestari perustelemaan itselleni jokaisen uuden astiahankinnan. Tätä tarvitaan selvästi vadelma-astiaksi, keksikipoksi, pähkinöille jne. Eikö?


Ihanaa loppuviikkoa!
SHARE:

tiistai 15. elokuuta 2017

Pala rauhaa - ja leivontaa

Olen aina ollut kova leipomaan. Allergiaperheessä se on ollut myös tapa saada jotain pientä arkikivaa lapsille niin, että kaupasta ei tarvitse ostaa montaa eri tuotetta.  Leivonta on myös omaa aikaa tai kivaa yhdessä tekemistä lapsen kanssa. Meillä leivontavuoroon pääsee aina yksi lapsi kerrallaan. On ihanaa viettää kahdenkeskistä aikaa jonkun kullanmurun kanssa. Pidän myös leivontaan liittyvästä rauhasta ja viipyilevästä tahdista.


Sunnuntain leivontalistalle pääsivät korvapuustit. Näitä on aina ihana tehdä ja ne maistuvat koko perheelle. Jalkapalloturnauksesta saapuva miesväki arvostaa näitä erityisesti. Allergioitakaan ei tarvitse jännittää. Pulla syntyy yhtä helposti munattomana ja maidottomana kuin se perinteinenkin taikina. Ja mitä löysempi taikina sen pehmeämpi pulla. 


Kyllä oli onni aikoinaan huomata, että meidän superallergikollekin kävivät juuri kaneli ja kardemumma. Näihin ja vaniljaan meidän leivonnaiset siksi monesti perustuvatkin. Ja mikä sen ihanampaa kuin perinteinen korvapuusti!


Leivonnalla on aina ollut jännä arkea tasapainottava vaikutus. Kun alkaa tuntua, että yhtään mihinkään ei ole enää aikaa, tuuppaan kaikki hommat sivuun ja alan kaivaa jauhoja esille. Taikinaa vaivatessa järjestyvät ajatukset eikä arkikaan tunnu ihan niin kaoottiselta. 


Nämä pullat hujahtivat parempiin suihin melkein saman tien. En tykkää leipoa valtavia määriä kerralla. Ihan siksikin jotta leipomaan pääsee taas mahdollisimman pian. Toinen melko itsestään selvä syy on housunkaulus, joka hillitsee jonkun verran innokasta kotileipuria. 


Tämän pullan myötä syntyi myös arkea helpottava työlista. Ruksi toisensa perään kertoo jo hoidetusta hommasta. Kuinka helpottavaa! Kyllä ne loputkin lutviutuvat omalla painollaan. Yksi kerrallaan.


Ihanaa ja aurinkoista tiistaita!
SHARE:

lauantai 12. elokuuta 2017

Klaara maalasi taivasta - sinistä ja punaista

En taatusti ole ainoa, jonka some täyttyi eilen rankkasateesta, katkenneista puista tai hajonneista katoista. Meillä varauduttiin odottamaan Klaaraa tuttuun tapaan. Ensimmäisten jyrinöiden aikaan kaivelin kynttilöitä esille. Sähköt menivät, kun vettä alkoi tuupata taivaan täydeltä. Yllättävin asia maalle muutossa kymmenen vuotta sitten oli jatkuvasti luonnon armoilla reistaavat sähköt ja vesiputket. Nykyään onneksi puhutaan tunneista. Muutama vuosi takaperin puhuttiin päivistä. 

Kun sade hieman hellitti alkoi Klaara maalata taivasta vaaleanpunaisella Minä kyttäsin hellittääkö sade sen verran, että voin käydä nostelemassa ruukut tantereelta ja ottamassa kuvia. Oi ihana vaaleanpunainen Klaara!


Tällaiset päivät ovat harvinaisia hyvässä ja pahassa. Toivottavasti säästyitte vaurioilta.

Rauhallista sunnuntaita!

SHARE:

torstai 10. elokuuta 2017

Tervetuloa rauha

Tiedättekö te sen istutusalueen, joka ei meinaa millään asettua istumaan muuhun puutarhaan. Meillä sellainen oli vierasmökin edessä. Keltapunaisena huutanut perenna-alue paloi verkkokalvoille joka kerta kun sitä olohuoneen ikkunasta katsoin. Iso istutusalue on nimittäin meidän päänäkymä sisältä.



Kaksi kesää sitten tempaisin kaiken ylös hetken mielijohteesta. Kaipasin ennen kaikkea rauhaa. Suunnitttelin alueen, joka oli säyseän värinen ja pysyisi kauniina pitkälle syksyyn. Pääkasvina istutuksessa on kuunliljan eri lajikkeet, jotka kehystävät istutusta metsän laitaan saakka. Samalla jaoin istutuksen kahtia ja tein toisen pienemmän sisäänkäynnin patiolle. Se on lisännyt toiminnallisuutta rutkasti.


Patio on aina vähintäänkin lievässä varjossa. Yksi rottinkituoli ja pieni pöytä on ollut riittävä oleskeluun. Tässä on yllättävän kiva juoda kahvit itsekseen, kun kirjoittaa blogia.


Tykkään jaloangervoista valtavasti ja oli ihanaa saada niitä lisää pihaan. Niillä on kauniit lehdet, pitkä kukinto ja rauhoittava olemus. Kasvi on mitä parhain nostamaan muita kasveja parrasvaloihin. Graafiset pallotuija, sormivaleangervo ja lehtokielo näyttävät heti paremmalla angervon hattaraisten kukintojen rinnalla.


Istutuksessa on myös angervopensaita. Keijuangervot ja keltajapaninangervo hakevat vielä täysin pyöreää muotoaan. Pari kesää saksimista niin muotoonleikkattu ulkomuoto alkaa olla pysyvä tila. 


Syyskesä alkoi täällä yhdessä yössä. Vaikka lämpöä ja valoa riittää niin jostain niitä keltaisia lehtiä alkoi sadella hiljalleen juuri sinä aamuna, kun kolme koululaista suuntasi kohti koulua. Minä tervehdin ilolla tyhjää taloa ja kirjoitusrauhaa. 

Ihanaa perjantaita!


SHARE:

tiistai 8. elokuuta 2017

Tomaatteja kiitos!

Kasvihuone saapui kreivin aikaan juuri tälle kesälle. Lisälämmöstä huolimatta nyt kaivataan myös aurinkoa, jotta tomaatit saisivat hieman väriä poskilleen. Ensimmäiset maistiaiset olen jo saanut. Avomaakasvatukseen verrattuina lämpöinen tomaatti oli makeampi ja maistuvampi. Siitä huolimatta keittiöön kaivattaisiin nyt valmiita tomaatteja. 


Kasvihuone on melkoinen viidakko. En ole vieläkään latvonut tomaatteja, mutta varkaita ja alaoksia olen jo riipinyt ämpärikaupalla. Siitä huolimatta tuntuu siltä, että hyvä kun sekaan mahtuu.


Kasvihuoneen mukana tuli aimoa annos lisää keittiöpuutarhaa. En edes tiennyt kaipaavani yrteille omaa latikkoaan. Pienen pienet auringonkukat, lehtikaalit ja maissit rajaavat ihanasti koko kasvihuoneen alueen. 


Olen kuullut muiltakin, että kasvihuoneen saavuttua tuntuu kuin se olisi aina siinä ollut. Näin meilläkin. Alkuperäisen keittiöpuutarhan suunnitelman mukaan tämä paikka on ollut varattuna kasvihuoneelle jo muutaman vuoden. Senkin takia tuntui kuin piha olisi ottanut aimo harppauksen kohti valmista.


En osaa kuvitella keittiöpuutarhaa ilman kukkia. Siksi niitä piti istuttaa myös tomaattilaatikoiden juurelle. Keltavihreä keitaani on päivän piristys. Voimakas tomaatin tuoksu ja trooppinen lämpö ovat parhaat stressinpoistajat tällä hetkellä.


Aurinkoista keskiviikkoa!

SHARE:

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Keittiöpuutarha kukassa

En voisi kuvitella keittiöpuutarhaa ilman kukkia. Ja tarkoitan todella paljon kukkia. Nopeuttaakseni lopputulosta ostan edullisia samettikukan taimia torilta. Esikasvasvatetut kirivät melko nopeasti niiden rinnalle. Loppukesä onkin yhtä suorakylvöjen kukkamerta.


Satsaan joka vuosi kolmeen kosmoksen taimeen. Näyttävän kasvin paikka on keskikäytävän varrella mistä kukat näkyvät joka puolelle. Kesäkuussa niiden kaveriksi ponnistaa ruohosipuli. Sipuliallergisena kasvatan ruohosipulia puhtaasti koristesyistä. Niin kaunis se on! Kosmoskokeilussa oli tummaakin tummempi versio tänä vuonna. 


Kukilla on oikeasti myös tärkeä tehtävä. Ne karkottavat tai harhauttavat tehokkaasti tuholaisia.  Osa kukista on myös syötäviä. Oma suosikit ovat krassin lehti ja pieni sitruunainen samettikukka. 


Kehäkukissa suosin mahdollisimman vaaleita tai kellertäviä sävyjä. Voihan toki olla, että palaan oranssiin taas jossain vaiheessa. Suurin osa kehäkukista on poikkeuksellisen myöhässä ja availee vasta nuppujaan. Innolla odotan myös kirjokakkaraa, joka on tämän vuoden kokeilu.


Kiinnostaisi tietää mitkä ovat teidän vakiovieraitanne keittiöpuutarhassa? Lajikehifistelijöiden vinkit ovat myös tervetulleita. Uskon, että moni muukin lukisi niitä mielellään kommenteista.


Mukavaa viikon alkua!


SHARE:

perjantai 4. elokuuta 2017

Onks mustikoit?

Niin että mitenkäs teillä? Täällä on ollut todelliset apajat. Marja on suurta ja maistuvaa. Niinpä en ole voinut hillitä itseäni -isäni sanoin- ampaisemasta mustikkaan harva se ilta. Pakkanen pullistelee jo lähes liitoksistaan ja tuoreita marjoja on ollut syödä niin paljon kuin huvittaa.


Luulen, että muiden marjamättäällä väkisin kasvatettujen lasten tavoin ei ole itsestään selvyys, että viihdyn metsässä. Omat muistikuvat keruuretkistä marjahirmujen vanhempien seurana ovat muuta kuin ruusuisia. Mieleen on jäänyt lähinnä satapäinen itikka-armeija, minua pistäneet ampiaiset (5) ja se, että metsässä oltiin ainakin kuusi tuntia putkeen (no ehkä ei todellisuudessa kuitenkaan). Mutta mustikkamaito oli ihanaa jo silloin. Ja niin on nytkin!


Lähden vielä tästä siskon kanssa mustikkaan. Ihan vaan seuraksi. 

Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

torstai 3. elokuuta 2017

vähän mönkään

Kuvista voisi päätellä, että suorakylvöt onnistuivat tavalliseen tapaansa helposti ja huolettomasti. Joku tässä kuitenkin mätti. Valmistelen huolella joka kesä suorakylvöjen kesän mittaisen kaaren, jossa yleensä vain hetken kukkivat pioniunikotkin kukoistavat kuukauden. Näin silloin, kun kaikki menee putkeen. Olen näemmä keväällä kirjoittanut postauksenkin siitä miten kaikki hoituu tuosta vaan. Sen kuin kylvää siemeniä kahden viikon välein. 


Söikö joku siemeni? Kahden kylvökerran jälkeen ihmettelin, kun yhtikäs mitään ei nouse mullasta. Siemenet olivat tuoreita, vettä riittävästi ja alla puolen metrin ravinteikas multapeti. En nähnyt ketään kukkamaallani, mutta vihjeitä vierailijoista oli ollut aiemminkin. Keittiöpuutarhan sorakäytävät olivat maalis-huhtikuussa mullan peitossa. Kuka kumma pöllytti lavatarhaani? Eilen löysin savuna ilmaan kadonneet kukkakaalin taimeni nurmikolta. Kyllä on kerrassaan kumma kesä. 


Unikoista tunnistan, että tässä kukkii kylvökierros nro 4, eli kaikkein viimeinen. Perennat olivat silloin jo hyvässä kasvuvauhdissa ja mietin onko mitään järkeä kylvää enää näin myöhään. Tyhjyyttään ammottavalle kukkapenkille oli kuitenkin tehtävä jotain. Ja onneksi tein. Kesä ilman pioniunikkoja tuntuisi jotenkin vajaalta.


Onko teillä kukkamaan herkut menneet parempiin suihin?

Aurinkoista loppuviikkoa!

SHARE:

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kauneimmillaan

Loppukesän kukkijoilla on ollut valtava merkitys siihen miten syyskesän koen. Elokuu on kyllä mielestäni vielä puhtaasti kesää, mutta pimenevät illat kielivät omaa tarinaansa lähestyvästä syksystä. Mutta miten rakastuin loppukesään ja jopa syksyyn? Luomalla mahdollisimman pitkään kukkivan puutarhan.


Kärhöt ja erilaiset hortensiat on meillä loppukesän näyttävin yhdistelmä. Tuoksumiekkaliljat, daaliat ja suorakylvöt pääsevät elokuun taitteessa vasta kunnolla vauhtiin. Silti on vielä odotettavaakin. Sinipiikkiputki, erisävyiset kaunopunahatut, lyhtykoiso ja kellopeippi  pitävät vielä nuppunsa visusti kiinni. Ne jaksavat pitkälle pakkasten tuloon asti. Kultapiisku, sädepäivänhattu, syyskaunosilmä ja kultapallo tuovat ripauksen keltaista mikä loppukesästä on vain tervetullutta. Samaan tahtiin kun luontokin värjäytyy hiljalleen okrankeltaiseksi. Meillä puutarha on nyt kauneimmillaan! 


Aurinko on ollut vihdoin vakituinen vieras lähes päivittäin. Lämpimät säteet iholla, kesän tuoksu ja nurmikko jalkojen alla ovat koko vuoden kohokohta. Juuri tämä tekee vuodesta odottamisen arvoisen. Nämä lämpöiset ja kauniit asiat kätken mieleeni pitkän talven varalle. Nyt haluan olla vain tässä hetkessä. 


Aurinkoista elokuuta!

SHARE:

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kukoistava ruukkupuutarha

Yhteistyöpostaus
Lannoitteet ja kesäkukkamulta: GreenCare


En voisi kuvitella kesää ilman suurta ruukkupuutarhaa. Olen monesti kuullut hienovaraisia ja suorempiakin vihjailuja siitä, että ison pihan lisäksi moinen on hullunhommaa. Kun kasvit pääsevät vauhtiin ja koko sisäpiha ja parveke on yhtä suurta kukkamerta, tiedän tämän olevan minun juttuni!


Ruukkupuutarha on meillä oma selkeä kokonaisuutensa. Pari hassua ruukkua katoaa kukkivaan puutarhaan kuin niitä ei olisikaan. Siksi en ripottele aarteitani pitkin poikin. Satsaan aina oleskelupaikoille, jotka meillä sijaitsevat sisäpihalla ja parvekkeella. Sisäpihan puolelta sisälle pääsee portaita pitkin parvekkeen kautta. Ilahdun joka kerta kukkaisasta kotiin tulosta. Pidän kukista, mutta tummat kasvit ovat ehdottomasti juttuni. Tämän kesän synkin kasvi on ehdottomasti hirssi. Joukossa on myös koristeheiniä, hopeakäpälää, keijunkukkaa, daalioita ja keijunkukkaa. Tässäkin on vain osa kasveista.


Ruukkupuutarhan tärkeimmät jutut ovat lannoitus, kastelu ja nyppiminen. Kun kasvit ovat hyvässä kasvuvauhdissa lisään vaaleanpunaista PuutarhanKESÄ-lannoitetta hyppysellisen jokaiseen isoon kastelukannulliseen. Ja kyllä! Lannoitan siis joka kerta. Kasteluväli on tänä kesänä ollut 2-3 päivän välein. Pidän lannoitemäärän maltillisena, mutta kaiken kaikkiaan lannoitan melko paljon. Ja kasvini ovat joka kesä suuria ja kukkaisia. 


Aurinkoista sunnuntaita!
SHARE:

torstai 27. heinäkuuta 2017

savolaiset superkosmokset

Yksi puutarhamaailman pienistä ihmeistä osui kohdalleni helmikuussa, kun minulle ennestään tuntematon Marja lähestyi minua sähköpostitse. Marja kertoi kosmoskannasta, jonka hän on saanut siemeninä anopiltaan. Riistaveteläinen kosmoksen siemen kuulosti varsin eksoottiselta. Erityisesti ihastutti siementen tarina. Näitä on vaalittu pihassa vuodesta toiseen, koska kanta oli ainoa joka Savon korkeudella ehti kukkaan. 


Viesti loppui sanoihin: "Haluaisitko, että lähetän sinulle näitä kosmoskukan siemeniä?". Hetken rohkaisua keränneenä, vastasin kyllä. Marjahan ei näet voinu tietää, että arastelen ihmisiä jotka lähestyvät minua. Avun tai ystävällisen eleen vastaanottaminen on aina tuntunut haastavalta. Tämä siitäkin huolimatta, että itse teen vastaavia tekoja tämän tästä. Vilpittömyyteen ja ilmaiseen lounaaseen luottaminen on aina ollut minulle yksi vaikeimpia asioita ikinä. Asiaa ei helpota se, että järjen tasolta tiedän suurimman osan ihmisistä olevan tolkun ihmisiä joilla on sydän paikallaan. 


Niinpä nämä täydelliset kosmokset kukkivat nyt minun pihallani. Niiden habitus on kuin kaupan taimilla. Ne eivä ole liian korkeita ja olemus on ylväs. Värikimara on kaikkea valkoisesta fuksiaan. Jos pihallani majaillut rusakon poikanen ei olisi myös rakastunut näihin, olisivat ne taatusti kukkineet jo heinäkuun alussa. Onneksi pupujussi vain latvoi taimet. Näistä riittää kyllä meille molemmille.


Kauneimmillaan nämä kosmokset ovat aurinkoisen päivän iltoina, kun valo vielä kajastaa jostain. Erityisesti valkoiset kosmokset ovat viiruhelpin kaverina yksi kauneimmista kasvipareista ikinä! Nämä kosmokset - ja Marjan ihana ele - on jotain mitä en aio unohtaa. Marjan tavoin aion kerätä siemenet joka vuosi. Osan laitan kiertämään ja osa kasvakoon meillä. Sillä jos johonkin uskon niin siihen, että hyvä kiertää.


Aurinkoista loppuviikkoa!

SHARE:

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kasvihuoneen ensimmäinen kesä

Kasvihuone ei olisi voinut saapua parempana kesänä. Kesä on ollut niin viileä, että jos olisin siitä etukäteen tiennyt, olisin kasvattanut myös vähintäänkin kesäkurpitsan  sisätiloissa. Kivikankaalta tilattu Juliana Juniorin kymmenneliöinen kasvari on ollut riittävän suuri minun tomaattitarpeisiini. Oleskelunurkan sain unohtaa, sillä alapihalle isompi kasvari ei olisi mahtanut. Täydellinen ruukutuspöytä  ja tiililattia ovat vielä hakusessa ja työn alla, mutta muuten meillä on asiat melko täydellisesti.


Onneksi isäni oli kasaamassa kasvihuonetta kanssani. Kätevä kirvesmies teki samalla kertaa hankalat rinteeseen mitoitetut laatikot kasvihuoneen ympärille. Valtava L-muotoinen laatikko on oiva lisä keittiöpuutarhalle. Pitkä sivu on varattu keittiöpuutarhan kasveille ja kasvihuoneen takana kasvaa useita erilaisia daalioita ja jättiverbenaa. Kukintaa tosin vielä odotellaan.


Olen aiemmin kasvattanut yrtit parvekkeella ruukuissa, mutta tänä vuonna ne ovat olleet siististi laatikossa samettikukkien, lehtikaalien ja maissien kaverina. Hienon alun ottaaneet kukkakaalit kyykkäsivät pahemman kerran, vaikka kukinnot olivat jo aluillaan. Keittiöpuutarha on vuositttain täynnä onnistumisia ja menetyksiä, joten en jaksa kovin pitkään surra, jos joku menee mönkään.


Kasvihuoneen ja laatikoiden välissä on leveät sorapolut. Pienemmät kujat olisivat ehkä olleet kauniimmat, kun kasvihuonetta olisi kehystäneet vihannes- ja kukkapenkit. Tässä vaihtoehdossa kuitenkin yhdistyy käytännöllisyys ja kauneus. Olen sen verran hutilo, että mitä enemmän tilaa minun ja lasista rakennut talon vieressä on, sen parempi ja turvallisempi vaihtoehto.


Kaumpaa katsottuna L-penkki jää kasvihuoneen taakse. Laatikon takana on matala taikinamarja-aita, joka peittää taakseen tien. Keittiöpuutarha sijaitsee aivan tontin reunalla mikä on monelle täällä ensimmäistä kertaa vierailevalle yllätys. 


Kun painan 'julkaise', on aika nousta sängyltä ja suunnata pihalle. Homma poikineen odottaa.

Ihanaa keskiviikkoa!

SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig