torstai 19. lokakuuta 2017

hetkessä

Terveisiä syyslomalta! Kotipäivät ovat vierähtäneet lähinnä keittiössä, mopin varressa ja kirjaa kirjoittaessa. Paksuturkkinen koiramme päätti loman kunniaksi aloittaa vuoden toisen karvanlähtökierroksen. Ihan vaan jotta karvapallojen keskellä voisi hengittää, saa imuria ja moppia heiluttaa melkoisen paljon. Mikäs tässä lomalaisella, kun aikaa on loputtomiin. 


No ehdin minä pullaakin ohimennen leipoa, kun on niin siisti kotikin, että kelpaa. Samalla olen lähinnä miettinyt, että voisihan sitä olla ulkonakin, kun on niin hyvä kelikin. Mitä jos vaikka repäisisi ja tekisi talven havukoristeet jo nyt, kun ulkona tarkenee vielä ilman hanskoja. Perinteisesti teen niitä, kun lämpötila laskee nollan tuntumaan tai ensilumi kolkuttelee ovella.



Lapset ovat olleet kovin onnellisia ihan vain vapaista ja yhdessäolosta. Iloon on riittänyt kasa äänikirjoja kirjastosta, pulla, leffaillat kotona ja halkojen kanniskelu talvisäilöön. Eli aika simppeleitä juttuja.


Mitenkäs teillä syyslomailijat, mitä te olette saaneet aikaiseksi?

Aurinkoista viikon jatkoa!



SHARE:

tiistai 17. lokakuuta 2017

Koti ja kynttilät

Blogeissa ja muuallakin somessa vilisee kaikenlaisia hyggepostauksia, joissa on ihania kukkia ja kynttilöitä. En ihmettele ollenkaan. Kun keli viilenee, huomaan huomaamattani järjesteleväni tasoille erilaisia asetelmia, jotka liittyvät kynttilöihin tavalla tai toisella.


Minulla on melkoiset varastot erilaisia valkoisia kynttilöitä, joita kuluu meillä syksyn ja talven mittaan pakettikaupalla. En tiedä mitään rentouttavampaa kuin siistin kodin, takan ja kynttilöiden yhdistelmän. Samaan saumaan iskee jouluvaihde päälle hiljalleen. Tiedän, että moni karsastaa tätä varhaista joulusta iloitsemista. En koe sen olevan keneltäkään pois, jos joku haluaa fiilistellä talven lämpöisintä juhlaa jo etukäteen. Pakko myöntää, että ostin jo ensimmäisen ruotsalaisen joululehden.


Tämän hetken käytetyimmät kynttilänaluset ovat nämä suorakaiteen muotoiset marmori- / kivipalaset. Ne ovat löytö romikselta, josta aiemmin kerroin. Pesu, kuivaus ja paikka paraatipaikalla. Ei uskoisi että tovi sitten palaset makasivat sateessa romun keskellä. 


Meillä jatketaan tällä mallilla syyslomaa. Hiema kotoilua, ulkoilua, päivän retki, leffa ja rentoilua. Niistä on nyt jokainen päivä tehty viikon ajan. Tuli kyllä tarpeeseen.


Ihanaa viikon jatkoa!

SHARE:

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Juuri oikeaan aikaan

Kävin aamupuhteiksi upottelemassa istutusta odottaneet kukkasipulit. Olen ostanut niitä jo aiemmin, mutta viime vuodesta oppineena olen malttanut odottaa h-hetkeä. Viime kesä oli ensimmäinen laatuaan, kun iso osa istutetuista ei kukkinutkaan. Osasin toki uumoilla pelolla tätä leudon lokakuun vuoksi.


Sipulikukkien istutuksen ajoittaminen voi olla haastavaa. Ilmastonmuuoksen mukana tulleet kelien keikautukset muuttavat vanhoja suosituksia parhaimmillaan joka vuosi. Ei auta kuin seurata keliä ja leikkiä ennustajaa. En usko, että kelit tästä enää ehtivät niin paljon lämmetä, että sipulit lähtisivät kasvuun kuten edellisvuonna kävi. Tänä vuonna en aio menettää ainuttakaan vaivalla istutetuista. 


Viime vuonna tulppaanitta ammottanut monta metriä pitkä perennapenkki sai aimo annoksen lisää sipuleita. Meillä erittäin varmoina kukkineita laukkoja laitoin reilusti. Tulppaaneissa suosin vaaleanpunaista, violettia ja vaaleankeltaista. Ensi keväänä toivon mukaan huokaillaan taas ihastuksesta. 


Ihanaa sunnuntaita!

SHARE:

perjantai 13. lokakuuta 2017

loman kynnyksellä

Syysloma on käsillä ja aurinko alkoi juuri sopivasti pilkistellä. Luvassa on toivon mukaan lasten valitsemia päiväretkiä, paljon ulkoilua ja hyvänmielen puutarhahommia. Näihin luen kaiken mukavan käsillä tekemisen raskaan puurtamisen sijaan. Jos keli on kyllin hyvä, voisin kyllä hyvin siivota keittiöpuutarhan.


Lokakuu on siitä mukava, että ulkona tarkenee ohuilla hanskoilla tai jopa ilman. Tämä on kaikkein paras hetki tehdä havupallot ja -ynnökset. Viimeiset kukkasipulitkin odottavat istuttajaa. Nyt jos olisi oikein fiksu niin tekisi nämä hommat vielä kun keli hellii. Puun suojauksia ja sipulihommia olen turhan usein tehnyt, kun maa on jo jäässä. Josko sitä vihdoin olisi oppinut tekemään kaiken ajoissa.


Siementen keruu on osoittautunut yllättävän haastavaksi tänä vuonna. Jatkuva veden tulo on saa kaiken märäksi ja limaiseksi. Kun keli on ollut vähänkin siedettävä, olen kerännyt suorakylvettävien kesäkukkien siemeniä talteen tulevalle kaudelle. Nyt kun vielä vähän tsemppaa niin ensi keväänä voi taputella itseään selkään hyvästä työstä.



Ihanaa syyslomaviikkoa kaikille teille joille se on jo ajankohtainen. Minut löytää lauantaina aamupäivällä Kauppakeskus Liilasta, jossa jaan vinkkejä puutarhan syys- ja talvitöihin.

Reipasta viikonloppua!

SHARE:

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Vettä kiitos!

yhteistyö Brita

En liene ainoa, joka on saanut opettelemalla opetella veden juomista. On lähes kummallista miten vähällä oikeasti pärjää. Täysin eri seikka miten terveellistä se on. Jos edes litran saisi ohimennen juotua niin, että se ei olisi pakkopullaa. Se mikä tässä pakkopullassa on erikoista, on se, että vesihän on oikeasti tosi hyvän makuista. Ja siitä tulee hyvä olo. Jostain kumman syystä siitä saa silti muistutella itseään.


Selkeä käännekohta veden juonnissa on aina kesän loppuminen. Kesällä tulee juotua tolkuttomia vesimääriä pihalla. Kannan mukana aina jonkunlaista mielellään mahdollisimman isoa vesipulloa, kun olen pihatöissä. Ja kun pihatöitä tulee tehtyä lähes päivittäin, on veden juominen automaatio. Jotenkin se ajatuksella tekeminen unohtuu sitä mukaan, kun auringon säteiden määrä lisääntyy. Kesän loppuun mennessä olen jo autuaasti unohtanut miten sitä sisällä saikaan vesikiintiön täyteen.


Oli aika ottaa esille vanha hyvä tapani vesikannu. Töiden lomassa tulee juotua huomaamatta, kunhan vain muistan laittaa vettä tarjolle. Uutta puhtia hommaan tuli, kun sain kokeiluuni vettä suodattavan Brita fill and serve Mind karahvin.  


Karahvia muistuttava uusi Brita on varsin linjakas  ja kaunis vesikannuksi. Se tekee yllättävän paljon muutakin kuin toimii kannuna. Se suodattaa vedestä pieniä epäpuhtauksia, joita vesijohtoveteen jää. Olen ollut kyllä jo opintojenikin puolesta tuskaisen tietoinen, että meidän varsin juomakelpoisessa vedessä on jäämiä kloorista, raskasmetalleista ja kasvinsuojeluaineista. Viimeinen näistä pitää sisällään melkoisia myrkkyjä varsin huolehtivasta nimestään huolimatta.  


Kun lapset lähtevät kouluun kaivan esiin milloin mitäkin myöhäistä aamiaista, vettä ja kahvia. Keittiön pöytä muuttuu pariksi tunniksi työpöydäksi. Siinä lomassa on ihana syödä ohimennen ja polttaa kynttilöitä. Varsin rattoisaa!


Britan suodatin myös parantaa veden makua ja hajua. Täytän oman kannuni illalla ja laitan sen jääkaappiin. Vesi on kylmää ja raikasta aamulla. Kaveriksi on ehdottomasti saatava sitruunaa tai limeä. Karahvi ja Britan perinteisempi kannu löytyvät esimerkiksi Prisman hyllyltä. 


Joten kippis ja puhtia päivään!



SHARE:

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Talvetuskimppu pelargoneista

Tiesittekö, että pelargonit toimivat upeasti leikkoina? Kun ruukut matkaavat talvetukseen alkaa minulla sakset viuhua. Talvetuskimppu on meillä jo jonkin sortin traditio. Se on ihana tapa hyvästellä kesäkukkakausi.


Ruukuissa on melkoinen raahaaminen talvisäilöön. Samaan syssyyn kanniskelen myös parvekelaatikoiden ja amppeleiden sisällön kompostiin. Loppurupeamana leikkaan itselleni kimpun. Erityisesti sateisen päivän päätteeksi kesän kaunein kimppu tuntui erityisen palkitsevalta.


Pelargoneista muodostuu niiden luontaisen kasvutavan ansiosta pyöreä kimppu, kun varret sitoo tiiviisti yhteen. Ulkonäkö muistuttaa hyvin paljon hääkimppua. Tämän vuoden kimppuun sekoittelin valkoisen, vaaleanpunaisen ja pinkin eri sävyjä useasta eri lajikkeesta. 


Eikö ole kertakaikkisen ihana? 

Ilon hetkiä sateisen viikon alkuun!

SHARE:

perjantai 6. lokakuuta 2017

Leppoisa lauantai

Kasvihuoneen tomaattisato on jotakuinkin korjattu. On jotenkin ihanakin pistää homma pakettiin  jo joiltain osin. Tänä viikonloppuna siivoan kasvarin, heilutan haravaa ja keskityn käsitöihin. Takkatuli ja kuppi kuumaakaan ei kuulostaisi hassummalta.  Kyllä kotona on mukavaa!



Leppoisaa lauantaita!

SHARE:

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Lokakuun kukkia

Syksyn tuntee päivisin jo luissa ja ytimissä asti, kun märkä ja kylmä ovat lähes päivittäin läsnä. Siksi jaksaa ihmetyttää näkymä keittiöpuutarhaan. Oranssikeltainen väriläiskä pihassa kun hehkuu sisälle asti. 


Keittiöpuutarha on kaukana paraatikunnosta, mutta jotain kertakaikkisen viehättävää on tässä rappioromanttisessa vaiheessakin. Kaalit ovat parhaimmillaan ja kukat tuntuvat levinneen joka paikkaan.


Kasvihuoneesta saa yhä tomaattia ja jokunen kesäkurpitsakin on lavoista yhä löytynyt. Maa-artisokkakin on vihdoin herännyt kukkimaan, joten sato on taatusti parhaimmillaan.


Olen käynyt kukkia kuvaamassa myös illan hämärässä. Jätän hiljalleen hyvästejä tälle kaudelle. Onneksi ei ihan vielä tarvitse siivota keittiöpuutarhaa. Sen ehtii vielä kuun lopussakin. 


Ihanaa loppuviikkoa!

SHARE:

maanantai 2. lokakuuta 2017

Jättiverbenat

Meillä on koko syksy ihailtu jättiverbenoiden pitkää riviä. Niiden kauneus tuntuu vain korostuvan moninkertaisesti, kun ruska voimistuu. Vieressä kasvava villiviini on ollut jättiverbenalle huikea pari. Olen asettanut jättiverbenoiden rivistön päätalon ja vierasmökin väliin, jotta kukkia saa ihailla mahdollisimman paljon. Meillä on tähän suora näkymä olohuoneesta. Matkalla mökkiin pitää aina pysähtyä näitä hujoppeja tervehtimään.


Jättiverbenat ovat ostotaimina melko tyyriitä, joten päädyin kasvattamaan kukat itse määrän takia. Kerroin siementen kylmäkäsittelystä jo aiemmin keväällä. Voit lukea postauksen tästä linkistä. Pitkästä esikasvatuksesta huolimatta jättiverbena on kasvattamisen arvoinen. Tämä on kiistatta kaunein kesäkukka jonka tiedän. 


Kasvi kukkii pakkasten tuloon asti ja myös talvetus pitäisi olla mahdollinen. Viime vuoden talvetuskokeilu kyykkäsi huhtikuun paikkeilla. Taimet olivat elinvoimaisia ja työnsivät vihreää talvetuslaatikossaan. Kevät sai ne hyvään kasvuvauhtiin, mutta jotain kummaa tapahtui. Ne vain lörähtivät pystyyn. Samaa on tapahtunut pelargoneille joskus. Hieman kyllä houkuttaisi  kokeilla paria taimea tänäkin talvena.

Pieni kannustuksen ja varoituksen sana on paikallaan tämän kasvin kohdalla, jos mielit esikasvattaa sen itse. Taimet ovat niin surkean pieniä alkuun, että toivo on todella koetuksella. Parimillisiä lilliputteja ihmetellessä on vaikea uskoa lopputulokseen.


Oma arvaukseni on, että jättiverbena yleistyy huimaa vauhtia latva-artisokan tavoin meidän puutarhaan hurahtaneiden parissa.

Aurinkoista tiistaita!
SHARE:

lauantai 30. syyskuuta 2017

Sunnuntai

Verkkainen sunnuntaiaamun tahti tuntuu pitkästä aikaa tosi ihanalta. Minulle pitkään nukkuminen tarkoittaa puoli yhdeksää. Hidas aamiainen ja pari valokuvaa. Postauksen aihekin tuntuu löytyvän kuin itsestään. Eilisen jäljiltä kotona on tuoreita kukkia keittiössä ja olkkarissa tyttären syntymäpäiviltä. Tässä kohtaa kiitän aina itseäni, että jaksan siivota keittiön heti kemujen jälkeen. 


Tyttären syntymäpäiviä vietetään kun daaliat, hortensiat ja sädepäivänhatut ovat parhaimmillaan. Kimput ovat aina syvää purppuraa, violettia, vaaleanpunaista ja keltaista. Täydennän näitä aina marketin krysanteemeilla. Vanha soppakulho on juuri täydellinen asetelmaa varten.


Täällä on ihanan hiljaista, vaikka sukulaisvieraitakin on yhä talossa. Mummo leikkii kahden lapsenlapsen kanssa jossakin ja pojat lähtivät jo aikaisin päivän ensimmäiseen otteluun. Nyt ei rasita edes kaupassakäynti ja ruoanlaitto. Rakastan hiljaisuutta.


Iltapäivällä hilpaisen äitini ja siskoni kanssa kirpparille. Juuri tällaiset pienet asiat riittävät tekemään minut onnelliseksi. Aika täydellinen sunnuntai minun mittapuullani. Pala rauhaa, rakkaita ja hieman omaa tekemistä. Mitäpä sitä muuta osaisi edes kaivata.


Ihanaa sunnuntaita teillekin!

SHARE:

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Hämärää ja sumua

Meidän kylällä on syksyllä usein sumua. Se laskeutuu viereiselle pellolle ja kattojen ylle. Aurinkoisten päivien iltana hämärän tultua sumu on vastustamaton yhdistelmä valon kanssa, joka on mielestäni jokseenkin täydellinen. Päivän aurinkoiset hetket värjäävät illasta poikkeuksellisen sävyisen. Kun sumu kietoutuu syyskukkijoihin on puutarhabloggaajan ilta melko täydellinen. 


Ihanaa loppuviikkoa!

SHARE:

maanantai 25. syyskuuta 2017

Best kept secret

Uskon, että joka kunnasta ja kolkasta löytyy joku helmi paikka, joka jostain syystä ei ole kuin lähinnä paikallisille tuttu. Monesti paikat ovat kirppiksiä, antikvariaatteja tai muita kierrätykseen liittyviä yrityksiä, joissa tavara tai hinnat ovat poikkeuksellisia. Minä löysin paikan joka oli vähän kumpaakin. 


Kyseessä on romis, joka löytyi vieläpä hyvin läheltä meitä. Paikka pursuaa kymmeniä metrejä pitkiä vuorenomaisia kasoja romua, jotka koostuvat lähinnä jostain metallista. Minä metsästin sieltä erilaisia kivoja himpun ruostuneita laatikoita. Hinta ei todella päätä huimannut. Pääosin siellä oli kaikenlaista kalusteen raatoa, mutta suht nopealla etsinnällä löysin kolme laatikkoa ja saman sävyisen pellin mitä kuvauksiin olen etsinyt. Paikan nimi on Vihdin HyötyromuPk-seutulaisille ja kehäkunnista tuleville paikka tuskin on pahan matkan päässä. Sinne vaan industrial-löytöjä tekemään.


Aurinkoista tiistaita!

SHARE:

lauantai 23. syyskuuta 2017

Lämmin viikonloppu

Ihan intiaanikesäksi en herkeäsi hetkellistä lämmönnousua nimittämään, mutta kyllä viikonloppuna on ollut vallan mainio puutarhakeli. Villapaita on silti kyllä oikeampi varuste kuin shortsit. 


Meillä syksyn puutarha on täynnä vahvoja violetin ja purppuran sävyjä ripauksella keltaista mukana. Kesän vaiheiden värivaihtelu on syntynyt osittain tarkoituskella ja osittain vahingossa. Kai sitä tiettyyn hetkeen kaipaa erilaisia sävyjä ja hommaa niitä alitajunnan ohjaamanakin. Violetti ja purppura ovat ihanan vahvoja sävyjä ruskan rinnalla.


Villiviini on pukenut viininpunaisen syystakin ylleen. Pergolan säleikköä kiipeävä köynnös on mahtava väripilkku, joka tuntuu näkyvän puutarhan joka kolkkaan. Se on yksi niitä kasveja, joka mielestäni kuuluu jokaiseen puutarhaan.


Päräyttävin istutus on tietysti daaliapenkki puutarhan keskipisteessä. Kukat ovat yhä täydessä vedossa, vaikka muu puutarha pukee syysväritystä ylleen.


Näihin tunnelmiin. Nyt on jo kiire ulos!

Ihanaa sunnuntaita!


SHARE:

torstai 21. syyskuuta 2017

Pala keskikesää syyskuussa

Pelargonit alkoivat kukkia tänä vuonna vasta syyskesän puolella. Ja oi miten ne kukkivatkaan! En muista tällaista kukkavanojen määrää olleen ikinä. Parveke on nurinkurisen näköinen. Kuin pala keskikesää syyssävyjen keskellä.


Näitä pitäisi alkaa jo kantaa talvisäilöön, mutta en millään raaskisi. Onneksi parveke on melko suojainen ja paikka talon seinän vieressä hieman lämpöisempi.


 Yksi prinsessoista yllätti kaksivärisyydellään. Lajikkeen nimi on pudonnut matkan varrella, mutta joku kiva tämän piti olla. Se on yksi viime kevään messuostoksista. Mielenkiintoista nähdä jääkö se tuon väriseksi, jos selviää talven yli.


Minulla on tapana leikata kimppu kukkavanoista, kun kannan näitä talvisäilöön. Pelargoni kestää yllättävän hyvin maljakossa ja on melko veikeän ja romanttisen näköinen.


Talvetan pelakuut vierasmökissä ikkunan äärellä pienten rungollisten puiden kaverina. Talvi korjaa aina pari pelargonia mennessään, mutta suurin osa selviää onneksi kyllä.


Mitenkä teillä? Joko pelakuut ovat talvisuojassa?

Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

tiistai 19. syyskuuta 2017

Vihreä kranssi

Vuoden ensimmäinen kranssi on täällä. Ihan huomaamatta napsin materiaalia pihalta ja metsälenkiltä. Suolta keräsin karpalon lehtiä ja tontin laidalta mustikkaa.  Kertoo syksyn olevan käsillä, kun kranssit ja seppeleet ovat kovasti vihreää sorttia.


Suosikki kranssipohjani taipuu kasaan sekunneissa, kun käytössä on pehmeää alumiinilankaa. Se yhdistettynä kukkateippiin ja on kranssi kasassa vauhdilla. Pidän myös siitä, että kranssipohja on käsillä samantien. Näitä materiaaleja minulta löytyy aikalailla aina kaapista. Ikinä kun ei tiedä milloin inspiraatio iskee.


Vihreä kukkateippi kiertää mukana, kun lisään kasveja. Se on pehmeää, venyvää ja liimautuu juuri sopivasti kiinni. Vihreässä kukkateipissä on sekin hyvä puoli, että ei niin haittaa jos se jostain vähän vilkkuu.


Rouhea naru on yleensä valintani kiinnitykseen. Kukkala-blogin Sannan vinkin mukaan ripustan kranssini teipillä ulko-oven päälle. Silloin ei tarvitse erikseen naulaa oveen. Minua ei niin haittaa, jos kranssi hieman tuulessa keinuu. Sannan postauksessa myös vinkki täysin  eri tyyliseen kranssiin.


Ihanaa keskiviikkoa!
SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig