MUSTASILMÄSUSANNAN TALVETUS

Kollegani on sitä mieltä, että jokaisella puutarhurilla on oma pimeä kohtansa. Ja tämä on kuulemma minun. Nimittäin mustasilmäsusannaharrastaminen. Kyllä minulla joku jännä suhde näihin veijareihin on, koska en edes pidä kasvia erityisen kauniina. Ensimmäiset siemenet taisin kylvää puolivahingossa. Siemenestä matka isoksi köynnökseksi oli niin kiehtova, että olen jaksanut seurata sitä jo useamman vuoden.

Tiesin että mustasilmäsusannaa on aikoinaan kasvatettu myös huonekasvina. Nyt useamman talven seuranneena, kun se rapistaa lähes kaikki lehtensä en ihan täysin ymmärrä miksi. Luulen että kyse on ollut enemmän talvettamisesta kuten minullakin. 

Kannan köynnöksen sisään elokuun lopussa, katson kun se karistaa lehtensä, huolestun ja lopulta ihastun kun uusia lehtiä alkaa hiljalleen ilmaantua viimeistään helmikuussa. 

Öljylämmityksen aikakaudella viileä keittiömme oli mitä parhain talvetuspaikka. Siirryimme maalämpöön ja tasalämpöinen talo ei ollutkaan enää sussun mieleen. Otin riskin viime syksynä ja kiinnitin kasvutuen ihan työhuoneen ikkunaan kiinni. Arvelin että kylmä ikkuna viilentää sitä sopivasti. Leikkasin kuivia lehtiä ja varsia kunnes jäljellä oli pahimmillaan neljä tervehköä lehteä. Heikko elpyminen alkoi tammikuussa. 

Vasemmanpuoleinen mustavalkoinen kuva kertoo tilanteen helmikuun lopulta, kun kasvu oli jo käynnissä. Oikealla tilanne viime viikolta. En uskalla vaihtaa edes multia, koska tiedän kokemuksesta sussun ärtyvän ronkkimisesta. Nyt altakastelulaatikko on kyllin iso tälle yhdelle köynnökselle. Hän saa olla siinä rauhassa. Kaivan vanhaa multaa ympäriltä pois ja lisään uutta tilalle. Lannoittamisen aloitin helmikuun lopussa.

Neljä vuotta täyttänyt sussuni on jo tosi rakas. Kylvän näitä yleensä keväisin ja talvetan neljä kappaletta. Aina pari niistä kuolee. Joskus ne ovat iloisesti kukkineet sisällä jo maaliskuun alussa.

 

Mustasilmäsusannan lisäksi talvettaa voi esimerkiksi keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Rohkeasti kokeilemaan!

TERVEISIÄ MESSUILTA

Neljä päivää Kevätpuutarha–messuilla hurahti kuin siivillä. Kannoin uskollisesti kameran mukaan töihin joka päivä ja kotiin päästyäni totesin kuvanneeni aivan naurettavan vähän. Se kyllä kertoo enemmän kiirestä kuin innosta. 

Eniten kuvia löytyi Eva Wuiten suunnittelemasta modernista pihasta. Kävin muutenkin pyörimässä näytepihoilla ennen töiden alkua. Itse koin saavani niistä paljon enemmän irti kuin valtavasta tulppaanimerestä. Plussaa myös siitä, että tuotteiden nimet ja yritykset olivat selvästi esillä.

Oli mahtavaa nähdä, että suomalaisilla messuilla oli satsattu näin paljon isoihin espalier–puihin. Myös isot Elhon ruukut olivat näyttävät. Muovista tehdään nykyään yllättävän kivoja juttuja pihalle. 

Vehoniemeltä tulleet laatat olivat mielenkiintoiset. Näitä voisin harkita myös omalle parvekkeelle.

 Moni bloggaajatuttu kävi moikkaamassa minua Kotipuutarhan osastolla, mikä on aina tosi ilahduttavaa! Kukkalan Sannan tapasin ensimmäistä kertaa, mutta monta muuta olenkin jo tavannut aiemmin. Sannan kuten monen muunkin kohdalla oli kyllä sellainen olo, että vanhoja kavereitahan nämä ovat. Niin monta vuotta ollaan toistemme blogeissa luuhattu :)

Suunnittelin Kotipuutahan osastoa jo viime syksynä. Oli ilo nähdä miten kivalle roikkuvat lasipurkit mehikasveineen livenä näyttivät. Katsotaan jaksaisiko sitä omallekin parvekkeelle tämmöisen kasata.

 

Taidan tehdä vielä rauhallisen messukierroksen muiden puutarhablogeissa. Nyt kun on aikaa siihen katseluunkin.

Mukavaa viikon alkua!

LUPA LEVÄTÄ

Siivottu koti ja kukkia. Takuuvarma tapa saada rentous asettumaan taloksi.

 Vaikken erityisesti pidä siivoamisesta, niin pidän siitä tunteesta, kun pölyt karisevat niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eilinen siivouspäivä tuli tarpeeseen, vaikken töiden jälkeen olisi millään jaksanut.

Huomasin nimittäin vahingossa tehneeni töitä kaksi viikkoa putkeen ilman vapaapäiviä. Teen töitä oman yrityksen kautta. Vaikka kevät tietää pihaihmiselle usein töitä, niin silti sitä ikäänkuin varuiksi haalii niitä mahdollisimman paljon, jotta niitä varmasti on. Onko tuttua kenellekään?

Tänään aion pitää vapaapäivän. Pojan jalkapallopelin aikana äiti voi kipaista Plantageniin. Ja saa tulla takaisin siistiin kotiin. Kuulostaa ihan minun sunnuntailtani. 

 

Ihanaa viikonloppua!

NEITI KEVÄT

Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

-Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Neiti Kevät

 Vein poikani kouluun ja hänkin haistoi sen. Kevään. Ja miten huumaavalle se tuoksuukaan pitkän talven jälkeen. Tuntuu kuin itsekin heräisi talviunilta. Nyt jos ehtisi mennä levittämään viimeisiä lumikasoja, niin ne sulaisivat hetkessä.

Onneksi on muitakin tapoja aikaistaa kevään tuntua. Ikeasta kipaistut sipulikukat –helmililjat ja narsissit– kukkivat pian. Nuput näyttävät jo niin lupaavilta.

Koska teen töitä kotona, huomaan täällaisten asioiden merkityksen entistä selvemmin. Kyllä on kuulkaa aika paljon kivempaa naputella menemään kukkien vieressä. Siitä kahvitaosta puhumattakaan. Vähemmän lystikkäitä kevään merkkejä on myös meidän jättimäisen parvekkeen siivous. Luulen että tänä keväänä ehdin juomaan päiväkahvitkin siellä entistä useammin. Kotoa käsin työskentely on kyllä minun juttuni. 

Tuosta kun tuo esikasvatuskausi kiihtyy niin luulen, että kahvitauot muuttuvat koulimis– ja kastelutauoiksi. En valita. Hih!

LAVATARHURI

Sain kutsun Lavatarhuri–kirjan julkkareihin, jossa kävimme Kanelia ja kardemummaa–blogin Marian kanssa. Kotiin viemiseksi saimme uunituoreet kirjat. Teija Tuisku, Heidi Haapalahti ja Suvi Lehtonen ovat saaneet aikaiseksi todennäköisesti tämän kevään parhaan puutarhakirjan.

Julkkarit pidettiin Hirvihaaran kartanon talvipuutarhassa. Suurin osa kirjan upeista kuvista on kuvattu Hirvihaaran kartanon lavatarhassa ja oli ihana käydä haistelemassa tunnelmaa.

Olen vasta selannut kirjaa ja se vaikuttaa tosi asiapitoiselta. Tämä on sellainen herkku jota selailee mielellään jo kuviensa puolesta pelkästään. Konkarijoukko onnistuu kuitenkin tarjoamaan paljon sellaista mitä en ole muissa kirjoisssa nähnyt. Ja iskeehän se myös tämän hetken kuumimpaan trendiin –hyötytarhaan.

Tämä on kyllä must hankinta jokaiselle joka suunnittelee lavatarhan tai kasvimaan perustamista. 

Suosittelen!

KEVÄTTÄ RINNASSA

Lumen määrällä tai auringonpaisteella ei ole mitään tekemistä sisäisen kevääni kanssa. Luulen että moni muukin tunnistaa fiilikseni. Heräsin aamulla siihen, että ulkoinen kevät oli ropsauttanut kunnon lumet (jotka nyt ovat jo sulaneet).

 Sisäinen kevääni sen sijaan  taisi herätä eilen. Aloin nimittäin himoita kasvihuonetta, jonka tiedän olevan realistinen toive vasta muutaman vuoden päästä. Sisäinen kevääni on sekoileva puutarhahullu, joka kaipaa multaa, uskoo mahdottomaan ja on aina valmiina uuteen kauteen.

Työ pihan ja puutarhan parissa verottaa armottomasti oman pihan laittoa. Varsinaista lomaa ei ole ja koko aika pyörii saman asian ympärillä. Mutta kun sitä niin rakastaa! Yritän kesän aikana järkeillä omaan  pihaan menevää työmäärää, vähentää turhat hömpät pois ja olla tarttumatta liikaa uusiin projekteihin. 

Se sisäinen kevät on sanomattakin selvää himpun eri mieltä järkeilystä.

MITÄ JOS LAAJENTAISI?

Suunnittelin ja rakensimme mieheni kanssa laatikkotarhan viime kesänä. Mietin toiveita ja vaatimuksia kasvimaalle tarkasti. Itselle tehdessä toimin monesti hieman ylimalkaisesti ja hyvin suunniteltu kasvimaa olikin ihana lahja itselleni.

 Kasvimaalle oli useita vaatimuksia. Halusin käyttää jämälautoja laatikoihin. Lavakauluksiin olen hieman kyllästynyt ja kannatan kierrätystä. Harmaantuva puu on ihana, vaikka ei niin pitkäikäinen. 

 Laatikoihin halusin puhtaan pussimullan, mikä oli harvinaisen hyvä päätös. Multaa menee paljon, mutta se todella kannattaa!

Laatikkotarhassa on eri korkuisia penkkejä. Salaateille ja yrteille hyvin matala ja muille kasveille korkeampi. Korkeita laatikoita piti olla myös riittävä määrä, jotta kiertoviljely onnistuu.

Kasvimaa on täysin auringossa koko päivän. Se nurkka tontista oli kuin kasvimaalle tehty.  Jos mahdollista niin etsikää te muut paikka jossa ei tarvitse tuijottaa trampoliinia koko kesä. Varmaan arvaatte, että mietin jo mihin sen tohtisi siirtää. Haaveissa on kasvihuone, kun trampasta joskus päästään.

  

Polut ovat 70 senttiä leveät ja kottikärry mahtuu komeasti. Hoito on ollut tosi helppoa! 

Mietin jo alun perin sijoittaessani kasvimaata, että vieressä pitää olla tilaa lajentamiselle.

Kasvimaa on myös suunniteltu siten, että kuviota on helppo jatkaa.

Nyt houkuttaisi kovasti lisätä pari laatikkoa lisää ja kokeilla hiekkaviljelyä. Myös olkipaalissa kasvatus kutkuttaisi kovasti.

Suosittelen kasvimaata ihan kaikille. Sadon määrää ei voi edes tajuta ennen kuin itse kokeilee. Tämän koukuttavampaa puuhaa ei olekaan.