UUDEN VUODEN TILINPÄÄTÖS

Vuodenvaihde on kuluneen vuoden tilinpäätös. Hetki kurkata mennyttä kaikkine hyvineen. 

Vuosi oli ihana, vauhdikas, villi ja hullu. Se toi mukanaan uusia tuttuja, uusia työmahdollisuuksia, uusia unelmia ja toteutuneita unelmia.

 Kuva: Maria Kesänen

 On ihanaa huomata, että olen kasvanut ihmisenä niin paljon, että osaan tehdä valintoja, jotka tuovat hyvää elämään ja loitompana ne, jotka saavat kaiken hyvänkin maistumaan happamalta. Uskallan ottaa riskejä ja uskoa itseeni.

Käteentekevä hetki elämässäni on ollut lapseni vakava sairastuminen kuusi vuotta sitten. Perheen tiukka paikka opetti priorisoimista ja nykyhetken tärkeyttä. Silloin havahduin myös huomaamaan tosi ystävät. Ne jotka jaksoivat käydä kylässä, vaikka itsellä ei ollut voimia edes soittaa. 

Kipuilin aikani luopumista huonoista ja väljistä ihmissuhteista. Opin myös, että kaikkien ei tarvitse olla niitä läheisimpiä. Myös satunnaisen tutun kanssa voi jakaa makeat naurut. Olen tarkka siitä, kuka lähelleni pääsee. Uskon, että elämäni on sen näköinen joksi sen teen. Ihmissuhteet joista saan ja joihin voin itse panostaa on se tärkein juttu. Lisäksi meidän tiivis perhe tulee aina ykkösenä.

Harkitsin tarkkaan myös työuraani, koska se on niin suuri osa elämää. Haluan nauttia myös työstäni. Olkoon sekin näköiseni eläkeikään saakka. 

 Olen siitä onnekas, että olen saanut valita kenen kanssa töitä teen. Se ilo tulee yksityisyrittäjyydestä. On mahtavaa kun töissä naurattaa niin, että ainakin kaverille meinaa tulla pissat housuun. Monille Marian Kanelia ja kardemummaa-blogi on tuttu jo ennestään (ja jos ei ole, niin sietäisi olla). Työ ja ystävyys käsikädessä on jotain aivan supermahtavaa. Puutarhahommeleita, blogiyhteistyökuvioita ja unelmien täyttymistä. Niitä ne meidän työt oli. Ehkä hetken päästä voin paljastaa enemmänkin.

Vaikka kulunut vuosi toi mukanaan myös vakavia juttuja ja sopeutumista uuteen, pari ylimääräistä syyskiloa talven varalle sekä jonkun uuden rypyn, en silti vaihtaisi omaani mihinkään. 

Koska mun elämä on niin huippu!

Aion rokata ensi vuodenkin. Toivon samaa myös teille! Tehdään vuodesta 2016 tapahtumarikas, rakas ja ikimuisotinen. Nautitaan tässä ja nyt! Toivottavasti näen teistä mahdollisimman monta tulevana vuonna. 

Hyvää uutta vuotta 2016!

T. Diippi-meikäläinen

TALVINEN PUUTARHA

 No nyt on kelit kohdallaan! Ihana luminen huurre ja mieletön auringon paiste. Ei masenna edes se, että teen töitä tänään. Lenkille ehtii kyllä johonkin väliin. Aamusta oli kuitenkin pakko kiertää piha, kun näytti niin kivalle.

Yllätyin itsekin miten paljon pihan talvimaisema on muuttunut. Syynä ovat kokoa kasvaneet puuvartiset kasvit. Jopa suojatut hedelmäpuut olivat kivannäköisiä. Pensaat ja puut ovat ehdottomasti pihan runko!

Mikään ei piristä mieltä niin kuin valo. Ja sitä on piisannut ihmeen kaupalla koko syksy ja talven alku vähän väliä.  #Kiitollinen 

KOHTI UUTTA VUOTTA

 Joulun välipäivät  kulkevat meillä monella tapaa tuttuja ratojaan. Yksi niistä on tunteja kestävä sähkökatko, joka vihdoin on ohi. Lisäksi ohjelmassa on ollut kirjojen lukemista, pelaamista ja leffoja. Myös joogata olen ehtinyt. Luv it!

Meillä koko joululoma pyörii myös hyvän ruoan ympärillä. Ei pelkästään jouluruoan. On ihana rauhoittua pöydän ympärille perheen kesken,vaikka hyvän pitsan pariin. Mieli kaipaa jo myös jotain kevyttä ja raikasta.

Yksi suosikkini on vesimelonisaalaatti Hanna Sumarin Pienet suuret reseptit-kirjasta. 

Tähän ei oikeastaan tule muuta kuin vesimelonia, fetaa ja viinisuolaheinää. Juju piilee kastikkeessa, joka on ihan ykkönen. Se saa vesimelonin maistumaan makealle ja kirpeälle. En ole muutenkaan ymmärtänyt tunkkaisten ja paksujen kastikkeiden päälle. Olen ehdottomasti sitruksen ystävä. 

Kastikkeeseen tulee:

1 dl vastapuristettua appelsiinimehua

1 dl vastapuristettua sitruunamehua

1 1/2 rkl hunajaa

2dl oliiviöljyä

1tl hyvää suolaa

mustapippuria

Nätimmän salaatin saat murrettavalla pehmeällä fetalla, kuin näillä kumipalleroilla.

Älä huoli jos kastiketta jää yli. Se säilyy useamman päivän jääkaapissa ja voit käyttää sitä muihinkin salaatteihin. Kylmä papusalaatti on ihana pari sitruskastikkeen kanssa.

MINUNNÄKÖISENI KIIREETÖN JOULU

Päästin jo vuosia irti siitä, millainen joulun pitäisi olla ehkä jonkun toisen mielestä. Leivon ja kokkaan itse niitä juttuja joista nautin ja surutta ostan valmiita mitä haluan. Joulusiivouksesta en tingi, sillä puhdas koti, lakanat ja sauna on aina ollut suurimpia nautintojani. 

Ehdin hyvin tehdä töitä vielä tänään. Pieni viimeistely imurin kanssa ja olen glögivalmiina joulunviettoon.  Siihen nähden mikä tarmonpesä olen pitkin vuotta, olen yllättävän lunki kaveri jouluna.

 Koska ostelen joululahjoja pitkin sykyä, en ole kauppoihin edes vaivautunut hetkeen. Marraskuussa siellä ei ollut ollenkaan ruuhkaa. Nautiskelin pakkaamisesta ja tein sitä erissä - joulukuun alussa.

Oman perheen joulussa parasta on se, että voi tehdä mitä lystättää. Tänä jouluna se tarkoittaa sitä, että pöydästä ei löydy perinteisiä jouluruokia vaan toisenlainen juhla-ateria. Meidän näköisemme.

Nyt on aikaa pelata, löhötä, ottaa nokkaunet, haravoida ja olla perheen parissa. Luksusta!

Lahjatkaan eivät ole niin tärkeitä. Omat siis. Kivempi on katsella lasten iloa.

Nauttikaa kiireettömästä, omanlaisestanne ja onnellisesta joulusta!

KORISTEITA FIMOMASSASTA

 Minun jouluni rakentuu itsetehdyistä koristeista, siivotusta kodista ja viipyvästä tunnelmasta. Koristeet ovat olleet paikoillaan jo kuukauden. Aatoksi teen enää pintapuolisen siivouksen. Siinä vaiheessa en aio ottaa stressiä ja kiirettä enää mistään. Kaikki järjestyy aina jotenkin. 

 Tämän vuoden joulukoristeita on syntynyt vanhoista kirjansivuista ja nyt niin muodikkaasta Fimo-massasta. Massa on helppo lapsenkin käsitellä, sitä ei tarvitse paistaa ja valkoinen sävy on kaunis jo sellaisenaan!

Kun massan saa työstettettyä sileäksi ja kuplattomaksi on loppu lasten leikkiä. Nämä koristeet syntyivät piparimuoteilla. Narulenkin reikä on tehty kuulakärkikynän terällä. Kuvioita painoin erilaisilla tuikkukupeilla, kuten Iittalan  Kastehelmisarjan kupilla. 

Näitä roikkuu nyt männynoksassa ja kuusessa. Niissä on kiva fiilis. Tietysti. Onhan ne tyttären kanssa yhdessä tehty. 

MUISTATKO MUISTAA?

Joulukuussa on muistettavaa paljon. Ja muistettavia on paljon. Ja kuitenkin se on arjessa niin kovin tärkeää. 

 

Erityisesti kun kyseessä ovat lasten opettajat ja harrastusohjaajat. Itsekin satujumppaa ohjanneena mieleen on jäänyt joulu jolloin yksikään vanhemmista tai lapsista ei kiittänyt. Ja se yksi sana olisi merkinnyt niin paljon vapaaehtoistyössä.

 Koska en tunne näitä ihmisiä henkilökohtaisesti, suosin kynttilöitä ja kukkia. Uskon, että ele on materiaa tarkempi.

Viimeisten joulunaluspäivien aikana lähetän matkaan toivotuksia, kortteja, terveisiä taivaaseen. Ja muistan kiittää ja olla kiitollinen.

MUNATTOMAT JA MAIDOTTOMAT PIPARKAKUT

 Joulukalenterista paljastui pikkuleipureille uutukaiset essut ja ihania eläinaiheisia muotteja. Nalle, siili, etana ja kettu tuovat mukavaa vaihtelua tonttujen syömiseen.

Jääkaapissa köllötti allergisille lapsille sopiva taikina. Alkuperäinen ohje on Hellapoliisin, ja olen muokannut siitä maidottoman ja mausteiltaan meille sopivan.

Ohje: 

200 g maidotonta leivontaan sopivaa margariinia
2 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl siirappia
1 dl Oatlyn vaniljakastiketta
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä

1 tl pomeranssia

1tl kardemummaa
8 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa

1tl leivinjauhetta

Paista 175 asteessa 6-9 minuuttia.

Piparit kannattaa leipoa mahdollisimman kylmänä, sillä taikina on kaupan taikinaan verrattuna työläämpi käsitellä. Reilu määrä jauhoja  ja teräväkärkinen lasta auttoivat kummasti siirrossa.

Pomeranssin sitruksinen maku on ihana!

AMARYLLIS

 Itsenäisyyspäivässä oli tunnelmaa, kun vietimme esikoisen synttäreitä lähisuvun kesken. 

Juhlia varten tein muutamia joulukukka-asetelmia. Yksi näistä oli tämä amaryllis.

 Pidän valkoisista kukista niiden rauhallisen ilmeen vuoksi. Yksi syy on kuitenkin myös esikoisen joulukuiset synttärit. En halua tukkia kotia täyteen joulupunaista varastamaan hänen päiväänsä. Valkoiset kukat ovat siksi hyvä kompromissi.

Kävyt, pikkuksat ja jäkälät. Ei tämä muuta kaipaa. Myös valkoinen Elhon ruukku on mieleeni.

Ilta menikin itsenäisyyspäivän vastaanottoa katsellessa. Ihana viikonloppu!

VIIME HETKEN HOMMIA

 Olin oikeastaan tyytyväinen, kun lumi suli. Helpottaa nimittäin sipulien istuttamista huomattavasti. Kevyt kerros luntakaan ei tietysti estä päättäväistä puutarhuria, mutta istuttaminen on kyllä mukavampaa näin.

 Uskon ja toivon, että keväällä nostetut tulpun sipulit ehtivät vielä juurtua. 

Moni kokee tämän homman jostain syystä vaikeaksi. Tulppaanille tekee kuitenkin hyvää nostaa se välillä lepäämään laatikkoon kesän ajaksi. Sitten ne voi istuttaa taas tässä joulun korvilla (tai mieluiten hieman aikaisemmin).

 En jaksanut erotella sipuleita. Värimaailma on helppo liila-vaaleanpuna-valkoinen, joten niistä syntyy kaunis kimara ryhmänä. Nostin sipulit vanhan kukkapenkin tyhjennyksen yhteydessä sen jälkeen, kun tulppaanit olivat tuulentuneet rauhassa. Osa niistä ei enää edes kukkinut, joten nyt oli korkea aika kesälevolle.

Nyt on aika myös viikonloppulevolle. Tämä touhutäti on taas tehnyt ja mennyt koko viikon tukka putkella, joten aion hyvällä omallatunnolla lojua ja korkeintaan kääntää hieman kylkeä.

Ihanaa viikonloppua!

HELPPOA SAMMALESTA

 Ystäväni kahdehti maanisuuttani yksi päivä. Vain se sana kuvaa hyvin touhuintoani joulun alla. Kortit on jo askarreltu, lahjat hankittu ja pakattu. Sormet näpräävät kaikkea pientä kivaa milloin mistäkin ja päässä sauhuaa tuhat projektia, joita ei  voi toteuttaa kesällä. Koska ei ehdi. Koska puutarha.

 

 No nyt värkkäsin tyttären kanssa tällaisia sammalamppeleita. Tosi helppoa. Ei vaadi kuin hieman vaivannäköä, lekasoraa ja sammalta. 

Yritän toteuttaa jouluun mennessä isommat työprojetit alta pois, jotta voisin siirtyä seinien maalaamiseen. Ja ehkä lattian. Tämä viimeinen saa aikaan lievää verenpaineen nousua ja sellaista jännää tuskaista naaman vääntelyä miehelläni. 

Saan selville näillä projekteilla yhäkö mieheni minua rakastaa. Tiedän, että osaan olla hieman hengästyttävä. Onneksi olen löytänyt rinnalle kumppanin, joka jaksaa minua. Se on parasta se!

Tarttukaa unelmiinne, toteuttakaa niitä ja eläkää! Muutama lisätunti vuorokauteenkaan ei haittaisi. 

KORTTIPAJA

 Vaikka mikä kiire olisi (kuten nyt on), niin tämä on silti melko pakollista puuhaa joulun alla. 

Haluan tehdä joulukorttini itse. Mies tätä joskus aikoinaan ihmetteli, mutta ei enää. Onhan näissä nyt ihan eri fiilis.

Ja se tekemisen ilo, kun kynttilät palavat ja kahvi kylmenee kupissa, kun tekeminen vie mennessään. 

 

 Aiemmin maalasin kortteja, mutta nykyään yritän miettiä korttimalleja, joihin lapsetkin voivat osallistua. Tämä kuusi oli ekaluokkalaisen helppo läpsytellä kasaan. Eikä senkään niin väliä, jos kuusi on vähän kallellaan.

Sieltä se joulu tulla jolkottaa!

TÄHTI TUIJASTA JA MUITA VÄKERRYKSIÄ

Olen kerrankin ajoissa! Olen hissukseen keräillyt luonnonmateriaaleja pihasta ja pihan takaa alkavasta metsästä. Tyttärelle olen keruureissut myynyt metsäretkenä ja ekaluokkalainen on osoittautunut verrattomaksi avuksi.

 

 Yleensä havahdun käpyjen ja oksien keruuseen, kun ne ovat suurin piirtein 15 senttisen lumikerroksen alla .Nyt näitä on jemmassa kukka-asetelmia varten. Olen lisäksi napsinut tuijasta oksia. Olen aivan myyty. Ei pistele, kestää ja taipuu. Esimerkiksi tähdeksi. Pohjana on oksista tehnyt tähtikehikko ja siihen sidoin rautalangalla tuijanoksia. Tuijasta saisi myös kivan köynnöksen!

Lisäksi teimme tyttären kanssa sommitelmia jäkälästä, katajasta ja puolukasta. Tällainen taipuu lapseltakin hyvin.

Puutarhaelämäni on kutistunut parvekkeen kokoiseksi. Näin on hyvä juuri nyt.

TALVITELOILLE

 Poikkeuksellisen lämpimän syksyn ansiosta, myös syystöitä on voinut tehdä rauhalliseen tahtiin. Marraskuu tuntuu ihanalle. Lämmin päivä ja pimeääkin pimeämmät illat. 

Olen hissun kissun nostellut talvettettavia koristekasveja mullista ylös. Daaliat, tuoksimiekkaliljat ja gladiolukset alkavat nyt olla nostettu.

Suomessa talvetettavat kasvit ovat mielestäni mainettaan helpompia. En stressaa siitä kuoleeko jokunen talven aikana. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että vaikka meillä maakellaria ei olekaan, niin kavereilta löytyy. Sipulit olen kokenut helpommiksi kuin juurakot. Tänä talvena kokeilen talvettaa sipulit lämpimässä autotallissa.

 

Juurakoiden osalta kannattaa huomioida, että ne kasvavat melkoisesti kesän aikana. Varovasti siis lapion kanssa. Napsaisen kasvin varren 10 sentin korkeudelta ja annan mullan kuivahtaa sanomalehtien päällä. Siitä ne ovat helppo karistella ja laittaa pahvilaatikoihin talviunille.

Tuoksumiekkaliljat nostin lehtineen kaikkineen laatikkoon, missä ne saavat rauhassa kuivahtaa.

En näe myöskään hölmönä vaihtoehtona sitä, että ostaa uudet taimet joka kesä. Niin upeita nämä pään kokoiset kukinnot ovat!

Ihanaa viikon alkua!

VUOSI YRITTÄJÄNÄ

Yksinään yrittämisen nurja puoli on töiden aikatauluttaminen. En todellakaan ole ylpeä, jos teen töitä liikaa. Sisäinen paradoksini huolii onko töitä tarpeeksi ja mihin väliin pitäisin lomaa. 

 Yksin yrittämistä tuli juuri täyteen tasan vuosi. Töitä on ollut paljon ja silti elämä jotenkin tuhannesti rennompaa. En voisi olla kiitollisempi. Lisäksi olen kotona, kun pikkukoululaiset tulevat kotiin kaveriremminsä kanssa. Aina on aikaa auttaa läksyissä ja välipalassa.

Kun huomaan tekeväni liikaa, tiputan hanskat lattialle suosiolla kesken päivän. Siivoan, ripustan jouluvaloja ja juon kahvia puhtaassa kodissani. Verenpaineen ja vauhtimonon kivutessa tappiinsa lääkitsen itseäni makealla. 

Onni on aviomies, joka tuo työreissulta tällaisia kotiin. Melko aikuiseen makuun. Vaniljan makuista lakritsaa. En tiedä ihastuinko sokerisiin palleroihin vai laatikkoon enemmän. Hyvä Fasu!

Vuosi yrittäjänä on ollut täynnä unelmia, tavoitteita, toteutuneita unelmia ja ihania kohtaamisia asiakkaiden ja kollegoiden kanssa. Kiitos elämä <3

PARVEKKEEN JOULUASU

 Lämpömittarin asteiden laskiessa öisin nollaan, alkaa meillä takka pöhistä päivisin ja maisemia ihastellaan yhä enemmän sisätiloista. Olen kiinnittänyt huomiota näkymiin paljon. Näistä keittiön ja olohuoneen näkymät ovat ne tärkeimmät. Keittiöstä pääsee parvekkeelle, jota koristaa talvisin valot ja havut. Tänä vuonna halusin vielä jotain enemmän.

Kasvit pärjäävät suojaisella parvekkeella tosi pitkään, kun niitä muistaa kastella hieman.

Nämä ovat ruokapöydän välittömässä läheisyydessä, ikkunan toisella puolella. 

Keittiö tuntuu aina laitetummalta, kun kasvit parvekkeella ovat nätisti.

Sammalta ja kanervaa en ole vielä ehtinyt hakemaan. Niiden lisäksi kävyt ovat ihan pakollisia.

Myös viereinen vaahtera on hyvin somistushenkinen. Sillä on kyllä silmää. Pakko myöntää.

 

Strömsön istutuspöytä on yllättänyt monikäyttöisyydellään. Ihastelin sen ulkoasua jo keväällä, ja näin jo silloin mielessäni, että siirrän sen talveksi tänne. Asetelmaan saa sillä luontevaa korkeuseroa. Olen nähnyt pöytää vilahtelevan muissakin blogeissa ja  moni muukin tuntuu käyttävän sitä myös kasvien esillepanoon.

 

Vanha roosa on lempivärejäni jouluna. Tykkään muutenkin astetta rouheammasta ja romanttisemmasta ilmeestä talvella. 

Joulu on ihmisen parasta aikaa heti kesän jälkeen!

*postaus on tehty yhteistyössä Strömsön kanssa*