Upeat jättiverbenat

Jättiverbenat ovat tänä kesänä täydellisen kukkaisia ja tuuheita. Jopa hieman tavallista enemmän. Nämä soreat kaunottaret toimivat meillä tilanjakajana pikkuterassilla, johon pääsee parvekkeelta portaita alas. Terassilta puolestaan on kulku puutarhaan ja isolle oleskelualueelle. Koska terassin ympärillä on kivituhkaiset kulkuväylät, on kiva, että kukat terassilla ovat näyttävät. Ja mikä olisi parempi vehreyttäjä kuin jättiverbena?

Laitoin joku kesä sitten ensimmäiset jättiverbenani juuri tälle paikalle. Tiedättehän, juuri sille täydelliselle paikalle. On hämmästyttävää miten nopeasti sitä kangistuu kaavoihinsa, kun löytää jotain ihanaa. Mutta tiedän, että en ole asian kanssa yksin. Kesä ja puutarha ei vain enää tunnu samalta, jos pikkuterassilla ei ole jättiverbenaa. Tämä ei tietysti suinkaan ole pihan ainoa must have-kasvi. Lähes jokaiselta harrastajalta löytyy vastaava. Kutsun näitä kasveja kesän tuojiksi. 

Viime kesänä ruukuissa oli perinteistä jättiverbenaa. Päätin kuitenkin hommata tänä vuonna 'Lollypop'-lajiketta, joka näyttää aivan samalta lajilta, mutta on huomattamasti matalampi. 70-senttinen ja hyvin haarautunut lajike on juuri täydellinen tähän. Lajikkeen taimia olen nähnyt myynnissä ainoastaan Mustila Puutarhan-myymälässä. Sieltä nämäkin ovat. 

Pikkuterassi on pihan paahteisin paikka. Muut kasvit ovat usein hätää kärsimässä, mutta jättiverbena säilyy kauniina, vaikka aurinko porottaa multatilan jo päivässä rutikuivaksi.  Kasvi ei suotta ole suosikkikesäkukkani. Myös lajikkeen nimi kannattaa painaa mieleen. Jättiverbena on myös kiva esikasvattettava.

Esikasvatuksen alkuunkaan ei ole enää kuin puoli vuotta!

Oi pionit!

Pionien kukinta-aika on niin monella tapaa yksi parhaista hetkistä kesässä. Näistä uhkeista kaunottarista on vaikea olla pitämättä. Niin ihania kuin ne ovat puutarhassa, ovat ne yhtä kauniita sisällä. Pari kukintoa kerrallaan riittää. 

Kun edelliset kuihtuvat tuon uudet sisälle. Juhannusta oli ihan juhlia suuren ja näyttävän kimpun kanssa. Arjessa ilahduttavat yksittäiset kukinnot pienissä lasimaljakoissa.

Pioni on siitä hyvä kasvi, että se asettuu maljakkoon kauniisti myös hyvin lyhytvartisena. Karuttomasti yksinään pionin kauneus tulee ehkä vielä hieman paremmin esiin. Keittiössä kukat ilahduttavat eniten, koska vietän siellä niin paljon aikaa. Kesälomaa odotellessa on ollut ihana tehdä töitä köökissä, joka on kukkinut läpi käsin.

Pioneista saa enemmän irti, kun hankkii eri aikaan kukkivia lajeja. Tänä vuonna ensimmäiset maatiaiset aukesivat jo kesäkuun alussa. Itoh-pionia olen himoinnut koko kesän, mutta jotenkin sen hankkiminen on jäänyt. Ne jos mitkä ovat upeimpia näistä ihanuuksista. 

Viimeistään huomenna on hyvä aika hakea pioneja sisälle. Viikonlopusta on tulossa ilmeisen sateinen. 

Ihanaa torstaita!

Parvekkeen parhaat

yhteistyössä: elho

Meillä on tosi iso ruukkupuutarha. Niin iso että saan joka kerta kuulla saman kysymyksen, kun joku näkee sen ensimmäisen kerran. Miten usein tämä pitää kastella? Ihan yhtä usein kuin se yhdenkin ruukun puutarha. Helteisimmillä keleillä kerran päivässä ja pilvisemmällä riittää kahden tai hyvällä lykyllä kolmen päivän välein. Minä vastaan kastelusta aina kun olen kotona. On onneksi muutamia kikkoja joilla 20 metriä parveketta hoituu suht sukkelaan. 

Kastelen parvekkeen joko letkulla (joka on vähän hankala aina saada ylös) tai sillä suurimmilla puutarhan kastelukannulla. Kuusi kannullista riittää hyvin. Parvekkeella iso osa ruukuista, parvekelaatikoista ja amppeleista on laadukasta muovia. Tämä siksi, että muovi ei kuivata multatilaa niin nopeasti kuin saviruukut. En käytä muovia kovin kevytkenkäisesti, joten tuotteet pitää olla juuri sellaisia mitä meillä käytetään pitkään. Meillä käytetään elhon tuotteita, joista osa on kierrätysmuovia. Hyvä muovi kestää aikaa ihan konkreettisesti, mutta myös muotoilun puolesta. Tuote pitää olla sellainen, että sitä jaksaa ja haluaa katsoa vuodesta toiseen. 

Blogini ylivoimaisesti kysytyin tuote on tämä elhon b. for soft air-amppeli. Pikkuruiset muovipallot on suunniteltu jo 60-luvulla. Ja yhä vaan ne ihastuttavat niin sisällä kuin ulkona. En taida kyllästyä näihin ikinä. Valkoisen ja vaaleanvihertävän joukkoon sain tänä kesänä tummanvihreät amppelit. Sävy on niin täydellinen! Hieman sammunut tumma pehmeä vihreä. Amppeleissa kasvaa hopeaputousta, maahumalaa ja murattia. Amppelin pienestä koosta huolimatta kasvit pärjäävät hyvin, ja niitä ei tarvitse kastella sen useammin kuin muitakaan kasveja. Amppelin  ja ison valikoiman muita elhon tuotteita löydät helpoiten Bauhausin hyllyiltä ja nettikaupasta. 

Meidän tähän mennessä pitkäikäisimmat parvekelaatikot ovat elhon Barcelonat. Rakastan niiden huomaamatonta antrasiitin harmaan sävyä. Muistan, että minua jännitti aikoinaan ottaa käyttöön laatikot, joissa ei ole altakastelua. Mietin, että kuivuvatko hetkessä kasaan. Näiden käyttö ei ole kuitenkaan poikennut sen kummemmin ruukuista. Tiesittekö, että tuo altakastelufanaattisuus on ihan meidän suomalaisten juttu? Keski-Euroopassa ne eivät ole ollenkaan niin tavallisia. Ja siellä sitä kastelua vasta tarvitaankin. Jännä juttu. 

Suuremmat muoviruukut ovat erityisen ihania pikkupuilla. Talvetukseen matkaavat välimerelliset puut painavat tosi paljon multineen. Kevyt ruukku on parasta mitä tiedän. Renkaat ruukun alla auttavat parvekkeella siirtelyssä. Harvinaisen kätevää! 

Notkahdus keleissä antoi pienen hengähdystauon kastelurumban kanssa. Voisin nyt ottaa sen helteen jo takaisin. 

Aurinkoista viikon alkua!

Kesäinen jäätelökakku

Tähän superhelppoon jäätelökakkuun tarvitset vain 4 ainesosaa ( ja ison läjän syötäviä kukkia). Kakku on niin helppo, että se on lähes pakko tehdä juhannukseksi. Hyvällä lykyllä ei tarvitse edes lähteä kauppaan. Meillä tätä syötiin jälkkäriksi juhannusaattona. 

Tarvitset:

70g voita
250g digestivekeksejä (muutkin sopivat)

9,5 dl vanijlajäätelöä 

3-4 dl mansikoita

n.20cm irtovuoka

Käytän kakussa useinmiten Oatlyn maidotonta vaniljajäätelöä, mutta eilen testattiin Ainon vanilja+valkosuklaa, joka sopi mansikan kanssa täydellisesti.

Ohje:
Ota jäätelö huoneenlämpöön. Pehmenneenä massaa on helpompi työstää.
Hienonna dikgestivekeksit ja nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. Sipaise pyöreän irtovuoan pintaan voita niin kakku irtoaa helpommin.

Laita mansikat blenderiin ja sekoita ne sileäksi. Pienet sattumat eivät haittaa. Lisää jäätelöä ruokalusikallinen kerrallaan blenderiin. Lopputulos on tasainen mansikkajäätelö. 

Painele digestivekeksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Lado päälle jäätelömassa. Laita pakastimeen vähintään tunniksi. Ota kakku esille noin 15 minuttia ennen tarjoilua. Mansikan maku tulee voimakkaammin esiin, kun kakku hieman sulaa. 

Pääsin kukkakakkujen makuun oikein tosissani viime kesänä, kun teimme Marian kanssa Juhlapuutarha-kirjaa. Päätin jo silloin, että jatkossa teen joka kesä vähintään yhden kukkakakun ainakin omaksi ilokseni. Niin ihania ja helppoja ne ovat. Voiko kakku enää tämän kesäisempi olla?

Suosittelen lämpimästi syötäviä kukkia kakunkoristeeksi. Itse kerään niitä puutarhasta ja luonnosta. Huuhtelen kukat varovasti ja laitan talouspaperin päälle kuivumaan. Asettelu on helppoa ja hauskaa. Yllättävin syötävä on mielestäni verenpisara. Muita suosikkeja ovat ruusut, päivänkakkarat, apilat, krassit, samettikukat ja orvokit. 

Toivotaan, että aurinko pilkistää edes hieman juhannuksena. Ihanaa mittumaaria kaikille!

Kaunis keittiöpuutarha

Kaunis keittiöpuutarha on ilahduttanut erityisesti tänä kesänä, kun kasvu on ollut poikkeuksellisen niukkaa ja kituliasta kastelusta huolimatta. Kun puitteet ovat kunnossa, ei sentin mittaiset porkkanat sureta niin paljon. Potager kun on aina valmis. Muulloinkin kuin sadonkorjuun aikaan. Rakenteet tuovat valtavasti ilmettä. Niiden lisäksi monivuotiset marjapensaat, lipstikka ja maa-artisokka antavat nopeasti vihreän ilmeen, vaikka muu sato kasvaisikin hitaasti.

Tällaista lavatarhaa ei tehdä vain kauneuden vuoksi. Keittiöpuutarha on supehelppohoitoinen ja käytännöllinen. Rikkoja ei ole nimeksikään ja niiden poisto jo pikkutaimivaiheessa on helppoa. Rakenteet tuovat kovasti kaivattua suojaa, ja satoa tulee aikaisemmin. Lavoihin on helppo lisätä tuet hallaharsoja varten. Tuet ovat loistavia myös köynnöksiä ja tukea tarvitsevia satokasveja varten. Sain tänä kesänä vanhemmiltani juuri keittiöpuutarhaan sopivan ruukutuspöydän. Olen kaivannut tällaista koko ajan. Sinkitty työtaso on riittävän suuri ja säilytystilaakin löytyy. Turkoosi lipasto on aikoinaan ollut keittiössä. Väri on kuin karkki! 

En ole tällaiseen kesään törmännyt ikinä. Nyt on korostunut lavatarhan ainoa miinuspuoli. Normaalistikin vettä enemmän kaipaava keittiöpuutarha on ollut kuiva kuin autiomaa. Multapinta vain pölisee, kun sitä alkaa kastelemaan. Tuntuu, että vettä saa lorotella ikuisuuden ennen kuin kosteus riittää pintaa syvemmälle. Onneksi eilinen toi kovasti kaivatun muutoksen tilanteeseen. Sadetta tuli koko alkukesän edestä. 

Salaattia ja retiisiä kummempaa en ole vielä keittiöpuutarhasta tänä vuonna saanut. Keittiöpuutarhan kupeessa olevassa kasvihuoneessa voidaan sitäkin pulleammin. Tomaattisato on jo osittain raakilevaiheessa. Kesä on onnistunut hämmentämään kaikin puolin. 

Kuka teistä on jo innostunut rakentamaan oman potagerin? Voin lämpimästi suositella niille, jotka sellaista vielä harkitsevat.

Sateista loppuviikkoa!

Suuri kitkemispäivä 18.6

Tiesitkö, että huomenna on vuoden paras kitkemispäivä? Tänään voit huoletta vielä loikoilla riippumatossa, mutta maanantaina ei ole mitään tekosyitä. Voimia kannattaakin ehkä keräillä sillä huomenna kitketään koko piha. Jaa mistä ihmeestä höpötän? Kuukalenterista tietenkin!

Tällä hetkellä menossa on nousevan kuun eli yläkuun aika, kun menemme kohti täysikuuta. Vanha kansa on seurannut kuukalenteria vähän yhdessä ja toisessa. Uskon, että moni teistäkin on tähän törmännyt. Joku siinä vaan on, että toisinaan siemenet itävät paremmin, kun toisinaan ne kuukahtavat alkuunsa. Kuukalenterista löytyy selitys tällekin ilmiölle. Kaikelle on nimittäin aikansa. 18.6 on kesän paras päivä kitkemiselle. Rikat lähtevät helposti juurineen, ja kitkemisen vaikutukset kantavat pitkälle. Epätoivotuista kasveista on helpompi päästä eroon. Merkitsin päivän jo hyvissä ajoin kalenteriin. Jätän työt vähemmälle ja keskityn erityisesti perennapenkkeihin. Minua on jo pitkään kiinnostanut testata miten kuukalenteri vaikuttaa kitkemiseen. Olen tietysti kokeeksi kuokkinut jo pari päivää aiemmin, jotta näen eron. 

Kuukalenteri ottaa kantaa myös moneen muuhun asiaan kuin puutarhaan. Koska rakastan tällaista huuhaata niin luin kalenteria huolella. Huomenna on myös hyvä päivä hoidattaa kuntoon sydän, pallea, valtimot ja selkä, joten varasin myös fysioterapian selkää varten. Mä olen niin tikissä rikkoja vastaan huomenna ettei tosikaan. Haa!

Joten... Kuka on mukana? 

Aurinkoista sunnuntaita!

Jatkoon vai ei?

Vuorikaunokki ei kuulu suosikkeihini. Tämä kasvi tuli kaupanpäällisinä kiinteistön mukana. Kukkavaihe on jopa viehättävä, mutta kasvutapa ei. Kasvi jotenkin levähtää helposti, ja kun kukintavaihe on ohi, kasvi lakastuu ja harmaantuu saman tien jo heinäkuussa. Tänä vuonna röntsäkettä saadaan ihailla jo ennen juhannusta. Olen siirtänyt kasvin tontin nurkkaan odottamaan tuomiotaan. Siinä se on iloisesti levinnyt entisestään. Nyt jo melko muhkea kasvusto on yllättävän upea kukassa. Olen huomannut saman muidenkin rumilusten kanssa. Massaistutuksena ne toimivat yllättävän hyvin. Joten arvon blogin lukijat. Laitetaanko jatkoon vai ei?

Aurinkoista viikonloppua!

Missasinko jotain?

Rakastan matkustamista ihan yhtä paljon kuin puutarhaa. Jo lyhyetkin reissut aiheuttavat kuitenkin pienen paniikin poikasen ennen ja jälkeen reissun.  Jos nyt joku kukkii ohi, juuri kun olen poissa. Niin ihana kuin onkin lähteä, on palaaminen aina yhtä mukavaa. Reissussa osaan onneksi relata.

No missasinko oikeasti jotain? En oikeastaan. Kevään ja kesän lähes ainoa lyhytkestoinen saadekuuro kyllä huuhtoi juuri auenneita idänunikoita mennessään. Onneksi nuppuja on tänä vuonna runsaasti. Ilahduttavinta oli nähdä persikanvärinen kurjenmiekka ensimmäistä kertaa kukassa. Ei niin persikka, mutta upea kuitenkin!

Mitä toin mukana Amsterdamin reissulta? Iloisen ja levänneen mielen täynnä kaikenlaisia puutarhahaihatuksia. Laukullinen sipuleita ja juurakoita oli myös mukavaa raahata kotiin. 

Huomasin myös miettiväni, että mitä kaikkea voisin muotoonleikata. Ja mahtuuko minnekään enää mitään uutta, joka kelpaisi saksittavaksi. Näin siinä käy, kun 5 päivää tuijottaa kaikkea ihanaa. Minäkin haluan palan Keski-Eurooppaa pihalleni. 

Kiva olla kotona taas! Mitä teille kuuluu?

Aurinkoista viikkoa!

Kukkaisa Amsterdam

Amsterdam on ihana sekoitus kukkia, kanaaleja ja vohveleita. Paikka jossa jokaisen puutarhaharrastajan tulisi käydä edes viikonlopun verran. Neljän päivän aikuisten loman aikana on ehtinyt nähdä nähtävyyksiä, ihastella kadunvarsia ja istua riittävästi kahvilla. 

Erittäin ilahduttavaa on puutarha, joka on täällä kaikkialla läsnä. Se tulee ikäänkuin kaupan päälle kaikissa kohteissa. Rijks-museon suuri muotopuutarha kiinnosti vähintään yhtä paljon kuin Van Gogh ja Rembrandt. 

Nautin itse eniten rauhallisesta tahdista ja paikkojen ja ihmisten ihmettelystä. Siippa on ollut perin kärsivällinen, kun olen ihastellut 26. viikunapuuta tien varrella. Talon seiniä peittävät vihreät köynnökset ja isot köynnösruusut ovat upeita. Voi kun meilläkin olisi näin vihreää!

Itselläni tahtoo suuntavaisto pettää täällä alituiseen. Kanaalit, sillat ja tiilitalot vain vilisevät silmissä. Huonosti merkityt turistikartat eivät helpota asiaa. Kun pienelle poukkoilulle varaa aikaa, on Amsterdamissa helppo kulkea. Raitiovaunun 48 tunnin kortti on edullinen. Sillä suhaa niin kasvitieteelliseen puutarhaan kuin eri museoihin. Shoppailijan kannattaa suunnata '9 straatjes'-alueelle, jonka yhdeksän pientä katua muodostaa kaupungin hauskimman ja rennoimman paikan. Tunnelma muuttuu ydinkeskustan sykkivästä tahdista leppoisaksi. Myös kahvilat ovat toinen toistaan ihanampia. 

Tärkein kohde on Munt eli kukkatori. Leikkojen lisäksi siellä myydään erityisesti kukkasipuleita ja juurakoita. Myös viherkasveja on jonkin verran. Tarjonta on monessa kojussa sama. Hintatietoiten kahlaa ensin koko alueen läpi ja ostaa vasta sitten. Tarvitseeko edes sanoa, että laukku on pakattu lähes pelkästään kukkasipuleilla?

Hotellimme Apollo sijaitsi noin 1,2 kilsan päässä ydinkeskustasta. Puitteet ja erityisesti aamiainen olivat niin hyvät, että etäisyys ei haitannut. Raitiovaunuja kulki parin minuutin välein. Välimatkaa ei oikeastaan edes huomannut. Viimeisessä kuvassa hotellin käytävän dekoorauksia. Voisin ottaa matkamuistoksi kaiken tästä. 

Leppoisaa sunnuntaita!

4 hyvää syytä rakentaa hoitopolkuja

yhteistyö: GreenCare

Hoitopolut ovat tärkeä osa puutarhaa. Hyödyn lisäksi niistä on hupia. Polut ovat myös helppo tapa luoda ilmettä pihaan. Kokosin 4 vinkkiä, joiden jälkeen et voi enää pidättäytyä rakentamasta ainakin muutamaa polkua pihaasi. 

Hoitopolkua kutsutaan myös nimellä hoitokäytävä. Tavallisimmin sillä tarkoitetaan pientä polkua kasvillisuuden lomassa. Niiden avulla hoito on helpompaa, kun istutuksiin ulottaa eri puolilta. Pihaa suunnitellessa kannattaa miettiä kuitenkin laajemmin. Polkujen lisäksi pitäisi oikeastaan puhua pihan hoitoverkostosta. Kun sijoitat kompostia, varastoa, halkopinoa tai vaikka keittiöpuutarhaa, mitoita käytävät sen mukaan miten niistä pitää päästä kulkemaan. Kottikärryt ovat hyvä mittari. Olisi myös mukava, jos kärryttelijän ohi pääsee vastaantulija. Kottarin kääntösäde on lisäksi moninkertainen ihmiseen verrattuna. Summa summarun. Tee pääväylät kyllin leveiksi. Hoitokäytävien, polkujen ja kulkuväylien ei tarvitse kaikkien olla saman levyisiä. 

Hoitopolut voivat olla näkyviä, piilossa tai jotain siltä väliltä. Joskus voi sijoittaa vain astinlaattoja pensaiden väliin. Ne ovat huomaamaton ja kätevä lisä, joiden kautta hoito sujuu sukkelammin. Poluista kannattaa ottaa ainakin osittain ilo irti. Niillä on helppoa ja edullista luoda ilmettä pihaan. Polkuverkostoa luodessa on hyvä muistaa, että pinnat voivat vaihdella eri puolella pihaa. Polun voi kattaa GreenCaren kuorikatteella tai koristekatteella. Värivaihtoehtoja on useita. Kovista pinnoista kivituhka, singeli tai laatoitus on hyvä ratkaisu. Metsäpuutarhan ystävä kattaa polun neulasilla. Ei myöskään kannata unohtaa nurmikäytäviä. Sellainen on upea esimerkiksi niityn keskellä. Materiaalin valintaan kannattaa käyttää tovi, sillä niitäkin pitää hoitaa. Nurmi tarvitsee säännöllisen leikkauksen ja kivituhkaa saa raaputella ja kitkeä vaikka kesät läpeensä. 

Pintojen lisäksi tärkeää on muotokieli. Pehmeiden linjojen ystävä etenee kaarilla. Polut voivat olla hyvin myös viivasuoria ja jopa säntillisen kulmikkaita. Jonkunlainen johdonmukaisuus läpi pihan on hyvästä. Poluilla ja käytävillä on suuri merkitys pihan ilmeeseen. 

Kasvien lopullisen koon hahmottaminen vaatii paljon jopa kokeneelta harrastajalta. Kun pensaita istuttaa, on vaikea muistaa, että taimen koko voi olla lopulta kymmenkertainen. Laajat kuorikatteella päällystetyt hoitopolut tuovat ilmaa istutusten väliin myös silloin, kun puuvartiset kasvit ovat jo isoja. Reunat voi halutessaan reunustaa esimerkiksi reunanauhalla tai reunakivillä. Aina reunoja ei tarvita. Anna kuorikatteen jatkua myös pensaiden alle. Kasvillisuuden väliin jäävä tyhjä alue muodostaa rennon hoitopolun. 

Hoitopolut ovat ehdottomasti myös lasten juttu. Meillä omat ja vieraat lapset ovat aina tykänneet juosta pitkin polkuja. Mitä kapeampia ja kiemuraisempia, sitä enemmän ne houkuttavat. Pensaiden taakse katovat polku on kuin tehty piiloleikkejä varten. Tämän kauniimmaksi ei leikkikenttä muutu. 

Miten hoitopolut on teillä ratkaistu?

Aurinkoista viikonloppua!

Siitä se ajatus sitten lähti...

Ei jumankekka... sieltä se halla nyt kuitenkin saapui. Tässä sitä ollaan vietetty hellekesää jo vaikka kuinka kauan, ja sääherra päätti muistuttaa lähestyvästä juhannuksesta. Säätiedotusta seurasi ryntäys autotalliin harsoja etsimään. Ensin paketoin hyvän tovin keittiöpuutarhaa. Hyvä se toki on nostaa kesäkukat kasvihuoneeseen. Ja sitten vielä tuo kaalipenkki kasvarin takaa. Ja onhan nuo daaliatkin tosi arkoja. 

Daaliat tosiaan. Niitä on toinen iso penkillinen keskellä pihaa. No kun näin pitkälle pitkälle pääsin ja kellokin oli vasta yhdeksän illalla, annoin periksi hulluudelle ja paketoin lähes koko 15 metriä pitkän parvekkeen. Hätyytin ensin siipan nostamaan ruukkuja seinän viereen, koska onhan siinä lämpimämpi. Muistinko jo mainita, että myös kastelin penkit, koska kosteus lämmittää.

Oon n-i-i-n naatti.

Helle, toivotan sinut tervetulleeksi takaisin. Viivy niin pitkään kuin haluat.

Ihanaa keskiviikkoa!

yllättäviä kohtaamisia

Tapahtumarikas sunnuntai oli pullollaan omituisia luontokohtaamisia, täpäriä pelastumisia ja ennen kaikkea iloa ja aurinkoa. Vaikka asummekin maalla, ja täällä melko tiheään näkee teiden yli loikkivia peuroja, kauriita ja hirviä, pääsi pyhäpäivän tapahtumaketju yllättämään minutkin.

Olen aina ollut varsin eläinrakas ja innostun valtavasti myös, kun näen jonkun villieläimen. Kohtaaminen ihkaoikean bambin kanssa oli ehkä parasta ikinä. Koiralenkki korkean heinikon läpi ei luvannut mitään tavallisesta poikkeavaa. Vasta kaverin kauhistunut ääni paljasti hyvin nuoren kauriin, joka kyyhötti kerällä heinikon sylissä. Jos ystävälläni ei olisi refleksit toimineet nopeasti, olisi kauris jäänyt kengän alle. Pienen emo oli todennäköisesti jossain lyhyen matkan päässä syömässä tai juomassa. Lähes vastasyntyneen näköinen pienokainen oli jotain niin liikuttavaa!

Iltapäivän pihansiivous ja halkojen kanto rytmittyi mukavasti linnunpoikia pelastaen. Valtavan suuren ja korkean rukon päälle rakennettu linnunpesä paljastui vasta, kun halkoja oli kannettu yli puolet kuormasta. Kuivumaan jätetyt halot houkuttivat kasana useampaakin lintua. Väleistä löytyi tykötarpeita ja pesänalkuja. Pesä piti kantaa turvaan. Ämpäri täynnä kuivaa kasvijätettä oli juuri sopiva paikka pesälle. Linnut sirkuttivat kauhuissaan, kun pienokaista kannettiin eri paikkaan. Hommaa ei tietysti helpottanut yksi pudonnut poikanen, jota metsästettiin halkojen välistä. Illansuun suurin yllätys oli kaksi poikasta lisää, jotka ilmiintyivät halkojen seasta, kun puita kannettiin lisää. Raukkaparat olivat varmasti tipahtaneet pesästä jo aiemmin. Voi helpotusta, kun näimme vihdoin yhdeksän aikaan illalla emolinnun kantavan toukkaa pienokaisilleen. Pelkäsin, että se hylkää pesän kaiken touhuamisen takia. 

Illan päätteeksi oli ihan kiertää rauhassa kameran kanssa ja huomata, että kaikki ruusut kukkivat. Juhannusruusu on aina upea näky iltamyöhällä. 

Aurinkoista ja ihanaa viikon alkua!

Suvi suloinen

Meillä suvivirsi laulettiin koulussa jo eilen. Tänään suuntaamme vain käväisemään koulussa heippaamassa opettajat ja hakemassa todistukset. Lasten riemu kesälomasta on varsin tarttuvaa. Ihan kuin itsekin pääsisi jo kesälaitumille. On niin helppo samaistua ja muistaa miltä itsestä tuntui, kun kesälomat koululaisena alkoivat. Koko kesä rannalla ja kavereiden kanssa. 

Oma lapsuuteni tuoksui kuumalta asfaltilta. Rakastan sitä tuoksua vieläkin. Meri tuoksui suolaiselta ja ilma oli kostea. Rannalle pääsi bussilla tai pyörällä. Parhaiten mieleen on jäänyt ysiluokan lopettajaiset, kun vietimme viimeisen illan tutun porukan kanssa, joka kesän jälkeen hajosi vieden kenet minnekin. 

Omille lapsilleni toivon muistoja helpoista ja onnellisista kesistä vailla huolen häivää. Isoja murheita ehtii kantaa myöhemminkin. Toivon uimaretkiä, jäätelötötteröitä ja kiljuntaa trampalla. Toivon, että pikkukylään juurtuneet lapset muistaisivat kylän raitteja lämmöllä ja tutun lammen rantaa parhaana ikinä. Silloin on helppo lentää isona isoon maailmaan. Kun on paikka jota muistella, kun tuulee hieman enemmän. 

Onnentoivotukset kaikille koulunsa päättäjille, ylioppilaille, ammatinsaajille ja vastavalmistuneille!

Yhtäläisen ihanaa kesää kaikille!