Niitty kipsivalussa

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, meillä on äitini kanssa tapana kokeilla jotain uutta käsityötä tai tekniikkaa, kun kyläilen vanhempieni luona. Katin & Eevaliisan pajassa on valmistunut betonitöitä, tilkkutäkkejä, mekkoja, Monster High nukkejen kalusteita ja mitä mielikuvituksellisimpia juttuja. Viime kerralla teimme kynttilöitä, koska äitini oli pakko saada kokeilla sitä.

Olen pitkään haaveillut kipsiin valetusta niitystä. Näin sellaisen ensimmäisen kerran Garden Illustrated-lehdessä, mutta vei tovin selvittää miten näitä tehdään. Siksi tein teille yksityiskohtaiset ohjeet hommaa varten.

Aloitimme luonnonkasvien keräämiselllä. Monen kokeilun jälkeen voi todeta, että heinät näyttävät sirolta. Parhaita kasveja ovat sellaiset joissa on kiehkuroita (hiirenvirna, niittynätkelmä) ja sellaiset jotka ovat hentoja ja haarautuvia (matara). Kasvit joista irtoaa osia olivat haastavia. Hankalin oli päivänkakkara.

Valun muotti syntyy muovailuvahasta. Kaulitse se aivan sileäksi. Sopiva paksuus muotille oli noin puoli senttiä. Jos sinulla on rotevia kasveja, niin pohjasta kannattaa tehdä paksumpi. Valkoinen muovailuvaha olisi paras (ei taatusti irtoa väriä), mutta kyllä nämäkin menivät.

Lätty sovitetaan sopivaan astiaan tai muotiin ja reunat leikataan siististi voiveitsellä. Sitten vain mallaamaan kasveja. Olkaa rohkeita ja laittakaa kasveja myös lomittain. Lopputulos on luonnollinen ja hauska.

Kasvit pitää painaa muottiin huolellisesti. Me teimme pahvista läpyskät joilla painoimme kasveja. Läpyskän avulla pohja pysyi sileänä ja siihen ei tullut kuoppia.

Kasvien poistaminen muotista on tarkkaa puuhaa. Suosittelen lämpimästä pinsettien käyttöä, jotta herkkään pohjaan ei tule ei toivottuja kuoppia. Valmis muotti näyttää tältä.

Kipsimassa tehdään vasta kun kaikki on aivan valmista. Valmis massa pysyy työstettävässä kunnossa noin 18 minuttia ennen kuin se alkaa kovettua. Me teimme valuista noin sentin paksuisia. Kun valu on kupissa, sitä kannattaa kopsuttaa pöytään hieman niin, että ilmakuplat nousevat pintaan ja puhkeavat.

Valu kovettuu parissa tunnissa, mutta täydellinen kuivuminen ottaa pari päivää. Kipsin sävy itsessään on ihana. Jos kasveja haluaa korostaa, suosittelen kipsivalun maalaamista. Jo hento sävy saa kasvit pomppaamaan paremmin esille. Itse sekoittelin harmaan sävyjä. Kaksi vastaväriä ja valkoinen sopivassa suhteessa synnyttää luonnolllisen harmaan sävyn.

Tältä se sitten näytti. Olen todella tyytyväinen ja homma oli superhauskaa. Hieman tarkkuuta ja ajatusta vaativaa, mutta kuitenkin helppoa. 

Näitä on tehtävä lisää!

Oman maan mansikka

Reissu oli ihana, mutta niin oli kotiinpaluukin. Sen kruunasi kasvimaan mansikkalaatikko, joka oli punaisenaan kypsistä marjoista. Kesän ensimmäiset kolme litraa. Tuoksukin on jotain niin mahtavaa!

Lupaan tehdä käsityöpostauksen seuraavaksi.

Nyt nautin näistä. Nam!

Rennonletkeää

 

Yritän kerran kesässä päästä käymään vanhempieni luona. Järven rannalla keskellä peltoja ja metsiä mieli rauhoittuu kummasti, vaikka työt seuraavatkin mukana. Onni ja autuus on etätyön mahdollisuus. Sormet syyhyävät täälläkin puutarhan pariin. Onneksi äidillä on iso kasvimaa ja kasvihuone joiden parissa askarrella, kun kitkemisen tarve yllättää.

Olen viettänyt Savossa paljon aikaa lapsuuteni kesinä. Harjut ja mäkinen maasto humisee nostalgiaa aina kun tänne pääsen. Vilja- ja mansikkapeltojen laidoilla on ihanaa käydä lenkillä ja lehmiä ihmettelemässä.

Perässä seuraa ajokoirapentu Boris, joka haukkaa pohkeesta aina kun silmä välttää. Suloinen ulkokuori voi todellakin pettää.

Olen joskus kertonutkin siitä, että varaamme aina äitini kanssa jonkun uuden käsityön jota kokeilemme kimpassa. Pallottelemme ideoilla jo etukäteen ja valikoimme mieluisan. Laitan teille kuvia myöhemmin siitä mitä tällä kertaa teimme. Luonnonkasvit liittyvät siihen olennaisesti.

Aurinkoista viikkoa!

Kuka kastelee?

Yksi puutarhaharrastamisen pulmallisimmista puolista on jatkuvasta kastelusta huolehtiminen. Tämä korostuu erityisesti keittiöpuutarhassa ja parvekkeen ruukkupuutarhassa. Paahteisella kelillä lyhytkin reissu aiheuttaa päänvaivaa. Kun ensimmäisen köynnöksen on kylvänyt jo tammikuun lopulla ja kasvi kuolee kuivuuteen reissun aikana, ei menetystä voi oikein rahassa edes mitata.

Meillä ei ole sukulaisista koostuvaa turvaverkkoa lähellä. Äitiä on turha itkeä avuksi, kun välimatkaa on useampi sata kilometria. Silloin auttavat ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Suomalainen jäyhä kulttuuri istuu minussakin sen verran tiukassa, että avun kysyminen on välillä vaikeaa. Sen ylittää vain luotto hyvään ystävään ja joku niin tärkeä asia kuin keittiöpuutarha.

Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että olen aikuisiällä onnistunut luomaan hyviä ja syviä ystävyyssuhteita omalla kylällä. Puolin ja toisin lainataan milloin mitäkin. Kotona työskennellessä olen voinut auttaa myös lastenhoidossa pienille koululaisille pitkien iltapäivien aikana. 

Nytkin saatoin hyvillä mielillä lähteä useammaksi päiväksi reissuun, koska tiedän että hommat hoituvat kotona. Minua ei odota kotona kasvien hautuumaa. Viimeistään loppukesästä tulee minun vuoroni auttaa. Silloin hyötytarhasta lähtee herukoita ja kesäkurpitsoja ystävien matkaan.

Myös kotona ollessa apukädet ovat lähellä. Kuopus on innokas ja tunnollinen kastelija.

Mittumaarin aikaan

Täällä ollaan valmiina ottamaan juhannus vastaan. Nyt ei häiritse itikat tai sade, sillä meille kelpaa kaikki. Koko perhe on kasassa isovanhempia myöten valmiina vastaanottamaan juhannus. Töiden nielaistessa minut kesäisin lähes kokonaan, osaan arvostaa rauhoittumista ja yhdessäoloa. 

Rauhallista juhannuksen aikaa!

Lempiväri

Olisiko yksi siihen, että valmista ei meinaa tulla millään ilveellä on alati muuttuva mieleni. Erityisesti värien suhteen. Poistin tänä keväänä  valtavat määrät väriminttua, koska ei nyt ollut niin punainen fiilis enää. Joskus sekin oli lempikasvini.

Olen aivan hullaantunut hempeän liilan ja valkoisen yhdistämiseen. Oikeastaan vaalea ja pehmeä liila innostaa minua kaikennäköisissä yhdistelmissä. Myös vihreä ja valkoinen sykähdyttää sekä kasvipareissa että yhdessä ja samassa kasvissa.

Ikuinen inhokkini keltainen sen sijaan on alkanut jostain syystä näyttämään tosi kivalle. Varsinkin jos vieressä on liilaa. Siitä puheenollen esittelen tämän keltakurjenmiekan, joka ilmestyi kuin tilauksesta, koska en ole sitä hankkinut. Mistä lie tullut. Täysi mysteeri.

Tiedän, että keltainen on monen suurinhokki. Joko te olette lämmenneet sille?

Kylvöjä ja satoa

 Yhteistyö Nelson Garden

Kesän mukavimpia hetkiä on valita keittiöpuutarhaan kylvettävät hyötykasvit. Suurimmaksi osaksi laatikoihin päätyy varmoja valintoja kuten salaatteja, porkkanoita, herneitä ja lehtikaalia, mutta varsinkin lajikkeilla on kiva hullutella. Sain kokeiluun vinon pinon siemeniä Nelson Gardenin valikoimasta. Siemenet ovat tuttuja jo ennestään, sillä olen kylvänyt niillä satoa jo vuosia. 

Ensimmäistä satoa on jo korjattu. Retiisit ja salaatit valmistuvat niin nopeasti, että uusintakylvös oli jo paikallaan. Olen tökkinyt kylvöreikiä ja -uria koulintasetin tikulla. En edes tiennyt tarvitsevani tällaisia, koska en tiennyt miten kätevät nämä ovatkaan!

Nelson Gardenilta on tullut myös laadukkaita istutuskasseja. Harmaa-pinkkiä Blueberry-kassia on kolmea kokoa. Omani ovat vielä niin siistit ja uudenkarheat, että en raaskinut istuttaa niihin. Sen sijaan varastoin niissä siemeniä, harsoja ja hanskoja. Nämä ovat kevyet kantaa, mikä on aina plussaa minusta. 

Kokeilua odottamaan jäi vielä esikasvatussetti. Turvepriketit ja minikasvihuone pääsevät taatusti käyttöön ensi keväänä. 

Nyt on satoa mitä odotella!

Pergolalla huonemaisia tiloja

Joku tarkkasilmäinen on varmaan huomannut puutarhakuvieni taustalla häämöttävän pystypergolan. Jossain vaiheessa sitä toivon mukaan verhoaa villiviinit ja kärhöt.  Jo nyt se luo selkeitä tiloja puutarhaan. 

Lisää tietoa ja kuvia rakennusvaiheista löydät tästä linkistä Etuovi.comin Parempaa asumista-blogista. 

Sadepäivän ilo...

 ...on tietysti parveke! Siellä ei tahdo tavarat pysyä pitkään samassa paikassa. Jotenkin niitä vain pitää saada siirtää. Usein ja tietysti parvekkeen äärilaitaan. Nämä kuvat nappasin juuri ennen sateita. Pidän siitä, että tänne ei keli kylmää kynttään ulota. Voin häärätä paljain jaloin ja kuivissa vaatteissa milloin haluan. 

Tänä vuonna olen vienyt ulos myös viherkasveja. Jotenkin ne sopivat pienten puiden kanssa hyvin yhteen. Laakeripuut ja kalamondiini saivat seurakseen oliivin ja viikunan. Kukkia en ole juuri edes kaivannut. Uskon tosin, että ensimmäinen kunnon lämpöaalto heläyttää kaikki pelargonit kukkaansa. En edes tajunnut miten paljon niitä on. Satuin innostumaan keväällä pistokaskasvatuksesta. 

Ja tämä ihana on kilpipiilea, jonka sain Kukkalan Sannalta. 

Olen jo aika monta kertaa hokenut miten ihana se on. Koska se on!

Voi huokaus näitä iltoja

Viime päivien aurinkoiset illat ovat saaneet nurmikon hohtamaan kultaisena ja kukat hehkumaan tavallistakin kauniimpina. Iltasella on ollut pakko tehdä vielä kierros paljain jaloin kamera kaulassa. Joku pieni hiirulainenkin sieltä yleensä on perässä hiipinyt.

Illoissa on ollut keskikesän suven tuntu. Ensimmäiset maatiaispionit ovat aukaisseet nuppunsa, iirikset ilahduttavat eri väreissä ja kaikkialla tuntuu nyt kukkivan.

Aurinko laskee hakuropajun taakse mikä saa sen hohtamaan valkoisenaan. Tuo pieni puu tuntuu keräävän kaiken valon itseensä. Suomen valoisissa öissä se on pihan maamerkki. Ihmeellinen pieni puu, josta on tullut vuosien saatossa rakas ja se tärkein pihan kasveista. 

Tänään nautin myös sateesta. Kasvit todella kaipasivat sitä.

Sorapinnat puhtaaksi rikoista

  yhteistyö Fiskars

Vapaa-ajan ongelma on taas ratkottu, kun pihaan kipattiin nuppikuormallinen kivituhkaa. Kuin taivaanlahjana tuli postissa myös sorapintojen huoltoon sopivat Fiskarsin light-sarjan välineet. Sora-alue on meillä keskiverto beduiinikentän kokoinen, mikä vaatii melkoisia ponnistuksia, jotta se pysyy rikoista puhtaana. 

Sala-ojaremontin yhteydessä uusittu soramateriaali on pysynyt säännöllisellä huololla rikoista puhtaana. Ainostaan reuna-alueet kasvavat rikkaa erityisesti syksyllä. Alkukesästä on aika hoitaa ne rikattomaksi. Pidän pihaan valitusta isompirakeisesta luonnonsorakivimurskeesta. Se oli kuitenkin epäkäytönnöllinen valinta pihaan, jota ympäröi suuret jalopuut. Haravointi isojen kiven möllyköiden välistä on hankalaa ja kottikärry oli aina täynnä soraa. Lisäämme rikkojen poiston jälkeen pintaan 6mm kivituhkan joka tiivistyy hyvin. Haravointi on jatkossa huomattavasti käytännöllisempää. 

Törmään usein kysymykseen miten sorapinnat pysyvät siisteinä. Tähän ei auta kuin jatkuva haraaminen ja yksittäisten rikkojen poisto. Alueet, mihin kertyy enemmän maatunutta ainesta, kaivan ylös kokonaan parin vuoden välein ja täytän ne uudella kivituhkalla. Mukana häipyy rikkojen kasvualusta ja mahdolliset siemenet. Voikukat kannattaa nyppiä ohimennen voikukkaraudalla, kun ne ovat mahdollisimman pieniä. Homma on hyödytöntä, jos et saa koko juurta mukana. Isommille voikukille on Fiskarsilla oma työkalunsa. Sillä saa pitkätkin juuret ylös. 

Kivituhka on ollut käytännöllinen myös keittiöpuutarhassa. Siellä nypin rikkoja heti kun niitä ilmestyy. Haraan polut 2-3 kertaa kuukaudessa. Jos multaa putoaa polulle poistan orgaanisen aineksen saman tien pois. 

Työkalut ovat käden ulottuvilla keittiöpuutarhassa. Talikolle ja lapiolle on jatkuvasti käyttöä. Light-sarja on paljn paremman kokoinen minun kokoiselleni keskivertomittaiselle naiselle. Jaksan työskennellä näillä paremmin kuin perinteisen kokoisilla työvälineillä. Nyt ei puutu enää kuin kanttausrauta!

Ei varmaan tarvitse edes kertoa minkä hiekkakasan kanssa askartelen taas tämän päivän. 

Aurinkoista viikkoa!

Kotikirppiksen taikaa

Lauantai oli yhtä tohinaa aamusta iltaan. Vierasmökki oli taiottu edellisenä päivänä kotikirppikseksi odottamaan asiakkaita. Lasten ja aikuisten vaatteet oli koon mukaan siisteissä pinoissa ja henkareissa odottamassa hypistelijöitä. On aina yhtä ilahduttavaa, että siisti ja silitetty vaate jatkaa meiltä usein vielä seuraavaan kotiin. Myös siskoni myi tavaroitaan. Tämän rennommaksi ei kirppistely voi mennä.

Mökki täyttyi nauravista naisista ja lapsista, kun useampi ystävä ja tuttu kylältä tuli etsimään itselleen uusia aarteita. Moni jäi kiertämään vielä pihaa ostosten jälkeen.

Tapahtumaa odotti innolla myös tytär, joka oli taiteillut oman kahvio-kyltin ja hinnaston mökin perälle. Sieltä kelpasi myyydä raparperimehua, pullaa ja kahvia. Hienosti sujui vaihtorahoineen kaikkineen. 

Meidän komeron saranat kiittivät, kun useampi pussillinen vaatetta ja kenkiä matkasi uuteen kotiin. Erityisesti lasten vaatteita oli kertynyt valtavasti jo parissa vuodessa. 

Tämän päivän vietän leppoisasti puutarhassa. Mitään kovin tavoitteellista en yritä saada aikaiseksi. Hyvä mieli ja kasteltu keittiöpuutarha ovat riittävästi. 

Rentoa sunnuntaita!