Tomaatin varastolannoitus ja tukeminen

Valtava määrä hyöty- ja koristetaimia on siirtynyt esikasvatuksesta (ja taimikaupoilta) ruukkuihin, lavoihin ja parvekelaatikoihin. Viimeisten joukossa olen istuttanut tomaatin ja kurkun taimia. Sain Kanelia ja kardemummaa-blogin Marialta 3 tanakkaa tomaatin taimea, jotka istutin Elhon iloisen keltaisiin Green basics Grow poteihin. Ruukku on kierrätysmuovia ja sävy on mitä täydellisin! 

Yksi taimi per ruukku on sopiva määrä. Laitan tomaatille joka vuosi uuden ravinteikkaan mullan. Käden ulottuvilla on luomu yleislannoite, narua ja sakset. Iso kourallinen lannoitetta omana kasanaan toimii varastolannoituksena, mistä se liukenee kesän aikana pikku hiljaa.

Laitan pohjalle viisi senttiä ruukkusoraa, viisi senttiä multaa, ja tämän jälkeen lisään varastolannoituksen. Sopiva paikka on jossain ruukun reunan ja taimen juuripaakun välimaastossa. Ei kuitenkaan kiinni juurissa. 

Kierrän narun löyhästi taimipaakun tai juurenniskan ympärille. Kieputtelen narun taimen ympäri hellästi lehtiä varoen ja kiinnitän narun kattorakenteen tankoon.

Minulla ei ole kasvihuonetta. Sen sijaan tomaatit ja kurkut kasvat Grow Campin suojissa. Korkealaatuisesta muovista tehty kasvihuonelava on uudenveroisessa kunnossa toisen kauden alkaessa. Olen saanut siitä paljon kyselyjä. Irrotin talveksi kaikki muovit ja vaijerit. Kasasin ja pesin sen keväällä. En näe siinä mitään kulumaa. Runko kesti hyvin ulkona talven. Se oli hieman huterampi ilman vaijereita, mutta pysyy silti  kasassa. Muovien laitto toisella kerralla sujui jo rutiinilla ja siihen meni puolisen tuntia. Minulla on keittiöpuutarhassa perusosa ja yksi lisäosa.

Tässä vielä kuva vielä narusta, jonka kiersin tomaatin rungon ympärille. Se pysyy hyvin paikallaan, kun lähtö on mullan alla. 

Istutin lavan eteen vielä pari ruukullista laventelia ja petunioita. Tykkään näistä leveistä ja matalista kasvatusastioista.  Petuniat istutin Elhon Green basics bowliin ja tähkälaventelit Loft urban bowliin. 

Keittiöpuutarha tuottaa sadon lisäksi niin suunnatonta iloa, etten voi sanoiksi pukea!

*Postaus on tehty yhteistyössä Elhon kanssa*

Villi puutarha

Olen aina ollut hieman kallelllaan rappioromanttisiin perennapuutarhoihin, joissa puiden katveessa nousee toinen toistaan ihanampi varjojen vangitsija. Aurinkoisen pihani ainoa katveiset alueet ovat kesäkuussa jo täydessä loistossaan. Villi sekoitus erilaisia lehtomaisia ja varjon perennoja tuntuvat kertovan ihan omaa tarinaansa.

Perennojen keskeltä kurkottelevat kärhöt ja ruusunätkelmät, jotka kiertyvät vanhojen runkojen ympärille. Akileijojen kirjo hämmästyttää erilaisuudellaan, ja joka vuosi löydän uuden suosikkini.

Olen jo pitkään ollut ihastuksissani tumman roosan ja valkoisen sävyihin. Tänä vuonna miellyttää myös valkoinen ja vaaleansinertävä.

Se on kesä nyt! 

Bloggaajatapahtuman riemua

Voi sitä tunnelmaa ja puheensorinaa, kun puutarhabloggaajat laitetaan yhteen. Tältä joukolta ei aiheet kesken lopu, vaikka aihealue tuppaakin olemaan melko rajattu. Kun kukaan ei kyllästy, voi hyvällä mielellä jauhaa loputtomiin puutarhan ihmeistä.

Kotipuutarhan bloggaajatapahtumassa teemana oli vesi, mitä käsiteltiin monelta kantilta. Tapahtuman isäntinä toimivat myös Ruduksen, Puutarha Tahvosten, Tikkurilan ja Kekkilän porukka. Oli hauskaa kuulla aiheesta hieman eri kanteilta. Kasvi-intoilijana sytyin erityisesti Puutarha Tahvosten Karoliinan pitämään kasviesittelyyn uutuuslajikkeista. Ruduksen tuotteet kiinnostavat myös työn puolesta, joten Ruduksen Jaanin esitys oli mielenkiintoista kuunneltavaa.

Tapahtuma pidettiin Marketanpuistossa samaan aikaan Marketan markkinoiden kanssa. Oli hupaisaa kun osallistujia tupsahteli paikalle kassit pullollaan taimia. Niitä vertailtiin ja ihailtiin tietysti. Valikoima oli poikkeuksellisen hyvä tänä vuonna. Olisi pitänyt tulla jo aikaisemmin. Puolitoista tuntia vierähti turhan nopeasti. Omiin pussukoihin päätyi jättiverbenaa, maissia, yrttejä ja yksi koristepuu.

Saimme Puutarha Tahvosilta kotiinviemisiksi lakkataimen ja selkeät ohjeet sopivan kosteikon luomisesta lakalle. Tätä yritän taatusti. Toivon mukaan näen postauksia tästä kokeilusta muiltakin.

Kiitos vielä kanssaosallistujille, Kotipuutarhalle, Rudukselle, Tikkurilalle, Puutarha Tahvosille ja Kekkilälle.

Lystiä oli!

Valmista tuli

Parvekkeen pesu, kalusteiden laitto ja istutus on aina parin päivän homma. Ja nyt se homma alkaa olla valmis. Puhtaalle parvekkeelle oli ihanaa tuoda uudet tekstiilit ja matot. Riippukorituolin asetin meidän makuuhuoneen oven eteen. Tähän on ihana käpertyä illalla ja aamulla kukintaa katselemaan.

 Ilme on taas erilainen. Se on parvekkeen ehdottomasti paras puoli. Saan hullutella sen kanssa joka kevät! 

Suloinen toukokuu

En muista toista näin suloista toukokuuta, jolloin olisi ollut näin kukkaisaa. Hedelmäpuiden ylenpalttinen kukinta kruunasi lämpimän kevään. Olen hiippaillut illan suussa monena iltana kuvaamaan. Valo on ollut mitä täydelllisin.

Omenapuiden kukinta alkaa hiipua ja tänä viikonloppuna varmaan karisevat loputkin terälehdet. Silti kukinta tuntuu yhä olevan kuin keskivertokeväänä. Ei voi olla kuin kiitollinen.

Perennapenkeissä alkaa olla jo ruuhkaa. Tulppaanit kukkivat yhä, vaikka perennat alkavat olla jo melko rotevia. Kevään viimeinen tulppaani on aina Queen of Night. Kaikessa dramaattisuudessaan se on oiva lopetus tulppaanikaudelle.

Ihanaa viikonloppua!

Keittiöpuutarhan kesä

Keittiöpuutarhasa kaikki alkaa olla kohdillaan. Viimeisetkin kylvöt on tehty. Enää harsotuet ja harsot paikoilleen. Nyt on ollut sellaiset helteet, etten ole jaksanut harsoista stressata. Laatikoihin on uponnut juurekkaiden siemeniä, valtavasti erilaisia lehtivihreitä sekä herneitä, yrttejä ja papuja. 

Pidän siitä, että keittiöpuutarha on näkyvällä paikalla. Se on hauskaa katseltavaa ympäri vuoden korkeiden rakenteidensa vuoksi. Pergola ja leikattu pensasaita antavat myös suojaa. Papusato oli valtaisa myös viime kesän viileissä tunnelmissa.

Puutarhan ammattilaisena vietän huippusesonkia myös töissä. Pihalle ehtii aivan liian vähän ja monesti silloinkin otan melko iisisti. Teen yleensä kesälle keittiöpuutarhan istutuskartan. Tänä vuonna en ole ehtinyt. Ostin isoja hienoja puutikkuja, joilla merkitsen kylvöt työn edetessä. Jotenkin unohdin ne... Ja unohdin myös mitä kylvin minnekin. Onneksi homma on jo niin tuttua, että erotan perunan porkkanasta.

Keittiöpuutarha on ollut upea pari tänä vuonna viereiselle hedelmä- ja marjatarhalle. Pidän ajatuksesta, että  ne muodostavat kokonaisuuden. Omenapuiden valtavat kukat alkavat jo varista, mutta vielä riittää ihailtavaa ja tuoksuteltavaa.

 Työntäyteisiä ja onnellisia puutarhapäiviä kaikille!

Sireeni vai syreeni

Helteisen aurinkoiset päivät saavat puutarhan tuoksumaailman huippuunsa. Joka paikan tuntuu täyttävän makea omenapuiden ja syreenien tuoksu. Olen miettinyt puutarhan tuoksua erityisesti syreenejä hankkiessani. 

Tänä kesänä hommasin Puutarha Tahvosilta rungollisen 'Sensation' syreenin, jonka kukinnot ovat kaksiväriset. Tällaiset pikkupuut sopivat loistavasti myös perennapenkkeihin. Pidän siitä, että juurivesoja ei muodostu ja koko pysyy maltillisena. Perennapenkki kuitenkin ryhdistyy kummasti saadessaan hieman korkeamman elementin.

Puhun itse aina syreeneistä, vaikka sireeni taitaa olla yhä tänäkin päivänä se puhekielessä käytetyin muoto. Jo 1700-luvulla Suomeen rantautunutta syreeniä kutsuttiin alunperin sireeniksi. Nimi vaihtui, kun sireenin ajateltiin menevän sekaisin mölyä tuottavan sireenin kanssa. Kansa oli tainnut vahvasti omaksua nimen, koska niin paljon siihen vieläkin törmää. Yksi tuttuni mietti, että onko sillä ollut aikoinaan vaikutusta, että venäjänkielessä syreeni on siren ja ruotsinkielessä syren. Uskon että kasvin kutsumanimellä on nimenomaan alueellisiä eroja vieläkin. Koko ikäni pääkaupunkiseudulla ja sen läheisyydessä asuneena, olen törmännyt enemmän sireeniin.

En ole mikään erityinen syreeni-harrastaja, mutta muutama erilainen laji ja lajike pihastani löytyy. Pidän siitä, että unkarinsyreeni on hieman myöhemmässä kuin perinteinen puistosyreeni. Myös valkoinen lajike on yleisempää liilaa ainakin minulla hieman jäljessä. Näin saan nauttia tuoksusta ja kukinnasta pidempään.

Työpäivä sujuu rattoisasti parvekkeella kirjoitellessa. Mikä sen kivempaa!

Homma poikineen

Meillä näyttää tänään tältä. Aurinko helottaa täydeltä taivaalta, on vapaapäivä ja pihalla odottaa homma poikineen. Aika täydellinen suunnitelma. Tämän kukkameren keskellä kelpaa mattoja pestä ja pergolaa pystyttää. 

Mukava viikon alkua!

Kevään kaunein näkymä

Ulkona on juuri nyt käsittämättömän kaunista. Kukkivat puut ovat kevään näyttävin kohokohta, kun tuhannet pikkukukat helähtävät kerralla auki. Tuntuu, että joka puolella kukkii, koska suuret puut näkyvät kaikkialle. 

Rakastan tätä näkymää puiden lomasta keittiöpuutarhaan. Yksi helpotuksen syistä lienee se, että tämä oli rikkaisin osa pihaamme. Nyt kun omenapuut on leikattu, marjatarha suitsittu katteella rikattomaksi ja isoa osaa pinta-alasta peittää keittiöpuutarha sorapintoineen ei voi kuin huokaista. 

Omenapuiden alle istutetut kärhö ja ruusunätkemät näyttävät selviinneen talvesta. Versoja ja silmuja on valtavasti. On hämmentävää miten suuriksi köynnökset kesässä ehtivät. 

Yhtään ei keväisen iloista mieltä haittaa myöskään se, että aurinko taitaa helliä tänään vapaapäiväläistä. Eilen ostetut pikkupuut ja uudet pensaat odottava istuttajaansa. 

Ei muuta kuin ulos ja hommiin!

Kaksin kaunihimpi

Olen ennenkin hehkuttanut herttavuorenkilpeä, joka on monen inhokki. Huonosti hoidettuna se onkin melkoinen rumilus. Kun pitkä rivi vuorenkilpiä on kukassa samaan aikaan omenapuiden kanssa, tuntuu siltä kuin koko puutarha kukkisi. Siinä on jotain sykähdyttävää varsinkin illansuussa.

Loistavien kasviparien miettiminen ei ole yksinkertaisin homma. Kukinnan ajoitusta ja niiden lumovoiman tehostumista parina kannattaa kuitenkin miettiä. Vaatimattomampikin kasvi saattaa nousta silloin ihan uuteen arvoon.

Tämä kaksikko ei tosin ole minun aikaansaannostani. Nämä kaksi olivat niitä harvoja kasveja mitä pihaan on istutettu jo ennen minua. Muuten en olisi näistä varmaan ikinä innostunut. Onneksi en repinyt vuorenkilpiä pois heti alkuunsa. Tämä on nimittäin yksi vuoden odotetuimpia kukka-aaltoja nykyään.

Päivästä on tulossa täydellinen. Aurinkoista viikonloppua!

Mökkiremppa

Olen ilokseni saanut liittyä Etuovi.comin Parempaan asumiseen-blogin bloggaaja-remmiin. Miten ilahduttava ja antoisa mahdollisuus! Blogista löytyy kaikkea kivaa asumiseen liittyvää. Omat suosikkini liittyvät DIY-projekteihin ja remontteihin. Kirjoitin blogiin jutun meidän mökkimme remontista. Tämä pikkumökki palvelee kesämökkinä vanhemmilleni, vierasmökkinä ja satunnaisesti myös työtilana. Ja nyt se on täydellinen juuri meille.

Parempaan asumiseen-blogin postauksen pääset lukemaan tästä linkistä.

Teelusikkatyyppi

Olen aina ollut omassa puutarhassa melko suurpiirteinen ja lunki. En  hermostu, jos unohdan leikata tai lannoittaa jonkun tietyn kasvin. Kasveja voin kokeilla vähän arempiakin. Monessa asiassa kyllin hyvä on minulle riittävä. Olen aina mieltänyt, etten ole teelusikkatyyppi. Se joka tarkasti mittaa määriä ja noudattaa annettuja ohjeita. Isoimmat ponnistukseni kohdistuvat aina asioihin joita tykkään tehdä.

Jos jossain asiassa, niin kesäkukkien lannoituksessa se näkyy. Olen jo vuosia käyttänyt GreenCaren PuutarhanKESÄ-lannoitetta. Sitä vaaleanpunaista. Kyllähän te tiedätte! Kaadan jauhetta suoraan purkista kasteluveteen fiiliksen mukaan. Tämä onkin sitten niitä harvoja asioita, joita en unohda tehdä. Koska kesäkukat ihan oikeasti kukkivat enemmän ja kasvavat suuremmmiksi kuin vähällä lannoituksella. En ole koskaan huomannut niiden kärsivän liikalannoituksesta, mihin monet monivuotiset ja hyötykasvit puolestaan reagoivat.

Ruukkukasvit ovat hoitolistani kärkipäässä. Ne saavat parhaan mahdollisen kesäkukkamullan, jotka sisältävät kastelukiteitä ja hyötymikrobeja. Jaksan kastella ja nyppiä kesäkukkia helposti tunnin päivässä. Se on jotenkin rentouttavaa. Tykkäsin myös PuutarhanKESÄ-sarjan poretableteista. Näitä säilytän parvekkeella ja nakkaan mukaan, kun kastelen ulkoa kerätyltä sadevedellä. 

Parvekekausi on vihdoin avattu!

*Yhteistyöpostaus*
*Yhteistyössä GreenCaren kanssa*

Kahvi ja puutarha

Onko teille tuttu tarina kahvikupista ja puutarhasta? Menet iltapäiväkahveelle pihalle ja otat varuiksi kameran mukaan. Villiinnyt kaikista uusista tulppaaneista ja perennoista, auringonpaisteesta sadekuurojen välillä ja kaikesta siitä vihreästä. Näön vuoksi raahaat kuppia mukana, kun hulluna samalla taltioit kaikki ihanat näyt ja tulevat muistot. Viiden huikan jälkeen lähes täysi kuppi on jostain maagisesta syystä viilennyt. Ja seuraavana aurinkoisena päivänä sama uudestaan. 

Tällaiset tarinat naurattavat itseäni. Ja tiedän sen naurattavan montaa muutakin samanhenkistä vihersekoilijaa. Koska sitähän tämä bloggaajayhteisö parhaimmillaan on. Sen sain huomata myös edellisestä postauksesta, jossa kerroin talvivaurioille menetetyistä kasveista. Sain monta ihanaa vastausta ja kommenttikentässä pöhisi mahtava keskustelu. 

Bloggaajyhteisö on myös sitä, että olet monta vuotta blogiasi kirjoittanut ja kaverin blogiin kommentoinut. Ja sitten se sama kaveri, jota et oikeastaan ole edes livenä tavannut, tulee morjestamaan rautakaupan puutarhaosastolla, koska kyllähän te oikeasti tunnette! Koska sitä tietää toisen pihan onnistumiset ja menetykset, suosikit ja erikoisuudet.

Bloggaajayhteisö on antanut mahtavan tuttavapiirin, luottokavereita, yhden sydänystävän ja porukan jolla on kannustava henki keskenään. Monia teistä olen onneksi saanut tavata bloggaajatapahtumissa.

Terveisin,

Diippi-Meikäläinen

Win some lose some

Tohdin aina epäillä kummallisen talven aikana kasvien vointia. Ja syystä. Kun pakkanen jäädyttää lumettoman maan tammikuussa, tietää se takuuvarmoja vahinkoja kasveille. Myös niiden kestävimpien kasvien juuristot ovat vaarassa tuhoutua.  Vaikka kevät kukkii ja vihertää, on myös jopa hieman yllättäviä  vahinkoja nähtävillä. Tällaiset kirpaisevat ja harmittavat, koska osa kasveista on ollut minulla ihan pihaprojektin alusta. Vaikka koristeheinien menetys tympäisee, ei se yllätä. Ne on menetetty niin moneen kertaan, että en jaksa niitä surra. 

Menetettyjen joukossa on esimerkiksi keltakirjokanukoita, pensasmustikoita ja pari angervoa. Sen sijaan aremmat hakuropaju, katsura, ruusuherukka ja viiniköynnös näyttävät porskuttavan eloisasti. Myös iso osa tulppaaneista tuntuu kovin lyhytvartisilta ja kukinnot pienemmiltä. Monta vuotta vanhat tulppaanit tuppaavat taantumaan, mutta joukossa on myös niitä ihan uusia. 

Särkyneitäsydämiä minulla kasvaa jopa viidessä paikassa. Nyt osa näistä varmoista maatiaisperennoista on mennyttä. Onneksi suurin osa niistä talvehti hyvin. Nämä valtavat särkyneidensydämien pehkot ovat olleet minulla vuosia ja niistä on tullut rakkaita. Ehdottomasti  yksi minun kevääni odotetuimpia kaunottaria. 

Puutarhan pito ja varsinkin harvinaisuuksien harrastaminen on hienoista uhkapeliä, jonka kuka tahansa tiedostaa. Onneksi suurin osa selviytyy aina. Huomaahan sen pihastakin joka niin komeasti kukkii jo nyt.

Toivotaan lempeitä ja lämpimiä sateita viikonlopulle!