SISÄÄNKÄYNTI KUKKIMAAN

Karuakin karumman sisäänkäyntimme ainoa ilo ovat kasvit. Yritän aina valita ruukut sopimaan ysäri-tiilitaloomme. Kulmikasta ja betonia tai keraamista. Tämän perustan sekaan kokeilen erilaisia ruukkuja. Tänä syksynä joukkoon pääsi yksi värikäskin.

 Kasvit ovat vihreän, hopean ja valkoisen sävyissä. Koristekaalia, valkoista kanervaa, hopeaputousta- ja -lankaa sekä lankaköynnöstä.

Mehikasvit istuvat kaikkiin istutuksiini ja lopulta ne voi laittaa takaisin kivikkoon. 'Othello' on intoutunut tekemään kesän aikana ruukussa monia pikku Othelloja. Ihan mahtavaa! Iso ja punainen mehitähti on suosikkini.

Keltainen ruukku on Elhon Green Basics-sarjaa. Vihreä lankaköynnös on siirretty siihen kesän ruukkuistutuksista ja se tuntuu kestävän pikkupakkaset oikein hyvin. Keltaiset haavan ja koivun lehdet ovat hauska pari ruukun kanssa.

Mikäs tuolla on haravoidessa. Huomaan jaksavani väkertää syysistutuksiakin ihan eri malliin, kun kelit suosivat. Näitä lisää!

SYYSKIMPPUJA

Tuntuu, että olen vääntänyt kimppuja puutarhan kukista koko kesän edestä viimeisen kuukauden aikana. Vielä viimeiset ennen kylmien tuloa. Syksy on ollut mitä täydellisin ja auringonpaisteessa kimppuja on ihana sitoa. Näitä syntyy somisteiksi lehtikuviin ja pääasiallisesti kotiin.

 Rennot kimput purkeissa ovat juuri minun näköisiäni. Syyskukkioiden värit ovat myös ihan parhaat. Vihertävät ja punertavat hortensiat maustettuna ripauksella marsalaa.

 Nämä kimput koristivat tyttäreni syntymäpäiväjuhlapöytää. Kimpun kasvit kestävät hyvin jopa viikon maljakossa. Työnteko on paljon kivempaa kukkien lomassa. Kun piirrän puita. Mitäpä muutakaan? Puutarha kulkee koko ajan matkassa.

Pihakäenkaali on lyömätön kimpuissa joista löytyy myös syyshortensia  'Early Sensationia', jotain ruukkuhortensiaa, purppuraheisiangervoa ja akileijan lehtiä.

 

Näistä on rattoisat työpäivät tehty.

SYYSKESÄN PUUTARHAN TUNTUA

Kesän suurin ponnistus Kirsikkamäki ihastuttaa myös syksyllä. Syyskukkijoita on paljon ja syyskuun lopusta kielivät vain kellastuneet särkyneetsydämet ja kuorikkeellee leijailleet keltaiset lehdet. Gladiolukset ovat lamonneet syyssateissa, mutta kaikesta huolimatta suloinen sekamelska näyttää kivalle.

Hyvämultainen maa on saanut kasvit röyhähtämään jopa enemmän kuin odotin. Pensaiden alustat ovat täynnänsä tuoksukurjenpolvea, suikeroalpia ja pikkutalviota. Rikoille ei ole juurikaan tilaa. 

Puunkuorikate oli paras idea ikinä. Kun työt ovat vieneet, ei kitkemisestä ole tarvinnyt huolia. Vaikka istutusalueet pitääkin kitkeä, on Kirsikkamäki silti huolitellun näköinen.

Kirsikkapuut ovat lähteneet jo kasvuun, mikä yllätti. Siinä missä toisaalla kolmatta vuotta kasvava omenapuu lähti juurtumiseltaan vasta nyt kasvuun, ovat kirsikkapuut jo ottaneet sen kiinni.

Näissä tunnelmissa on hyvä vetäytyä talveksi suunnittelemaan sisäänkäyntiä. Unelmia riittää.

SYKSY VAI SATOKAUSI

 Kun vuosia sitten aloittelin oman pihan laittoa, vietin tässä vaiheessa vuotta syksyä korkeintaan haravoiden. Syyskukkijat toivat hieman puutarhakauden tuntua elämään. 

Vasta hyötyviljely muutti kauden huomattavasti pidemmäksi. Satoa tulee vieläkin reilusti vilpoisista öistä huolimatta. Viime vuonna keräsin viimeisiä lehtikaaleja marraskuussa. 

Keltaisia lehtiä on yhä kaikkialla, mutta jotenkin sitä huomaa käyttävänsä termiä satokausi syksyn sijaan. Syksy on on huomaamatta muuttunut syyskesäksi.

En ollut huolissani sadon määrässä. Joskus ehkä unohtuu, että tällaiset kuluneen kaltaiset kesät olivat arkipäivää vielä omassakin lapsuudessa. Ei ollut megahellekesiä kuten nykyään. Ja satoa on Suomessa silti korjattu jo vuosisatojen ajan. Lämpö tulee harsoilla ja suojakatoksilla. Harsot pysyivät tukevasti paikallaan koko kesäkuun tänäkin vuonna. Ja kasvimaa kiittää näin suloisesti.

Leppoisaa sunnuntaita!

SADEPISAROITA

 Parasta syksyssä on keltainen väri, matalalla paistava aurinko, usva ja sadepisarat. Valo tuntuu tulevan pensaiden takaa sen sijaan, että se paistaisi korkealla. Satunnaisia kukkijoita on vielä yllättävän paljon.

Odotan jo innolla lasten syyslomaa. Kokonainen viikko! Miksi kummassa sellaista ei ollut  oma ala-aste aikanana? Niin hyvä keksintö. 

KAKSIN KAUNIHIMPI

Syksyn alkavat illat ja aamut ovat mitä parhain aika kuvata puutarhaa. Aika usein tulee kameran kanssa hipsittyä pihalle. 

Syksyyn asti sain jännätä toimivatko sinipiikkiputki ja sädepäivänhattu yhdessä niin hyvin kuin arvelin. Minusta ne muodostavat oikein kauniin parin.

Ihanaa alkanutta viikkoa! Tehdään tästäkin päivästä paras mahdollinen.

KESÄINEN TAIMIKASVATUS

Taimimultaa on kulunut pussitolkulla tänä vuonna. Kevään kylvöjen jälkeen olen tehnyt perennakylvöjä ulkona. Kesäkuussa kylvetyt kerratuT 'Nora Barlow' akileijat ovat jo tanakoita taimia. 

Olen kokenut GreenCaren GroBiootti Taimimullan aivan ylivertaisena. 

Multaan lisätyt hyötymikrobit tuntuvat todella tekevän tehtävänsä. Taimet kasvavat tässä selvästi nopeammin. Näitä kesäkylvöjä teen taatusti enemmän ensi kesänä.

Kuvan vaalean korallin väriset unikot on kylvetty heinäkuun toisella viikolla.

Ne ovat olleet hieman unohtuneena parvekkeen kasvihuonekaappiin. 

Sitkeästi ne ovat nojallaan valon suuntaan. 

Syksyn kosteudessa ne on kätevä istuttaa eikä karaisemisestakaan tarvitse kantaa huolta.

Ihana nähdä näiden kukkivan ensi kesänä! 

*tämä postaus on tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa*