tiistai 15. elokuuta 2017

Pala rauhaa - ja leivontaa

Olen aina ollut kova leipomaan. Allergiaperheessä se on ollut myös tapa saada jotain pientä arkikivaa lapsille niin, että kaupasta ei tarvitse ostaa montaa eri tuotetta.  Leivonta on myös omaa aikaa tai kivaa yhdessä tekemistä lapsen kanssa. Meillä leivontavuoroon pääsee aina yksi lapsi kerrallaan. On ihanaa viettää kahdenkeskistä aikaa jonkun kullanmurun kanssa. Pidän myös leivontaan liittyvästä rauhasta ja viipyilevästä tahdista.


Sunnuntain leivontalistalle pääsivät korvapuustit. Näitä on aina ihana tehdä ja ne maistuvat koko perheelle. Jalkapalloturnauksesta saapuva miesväki arvostaa näitä erityisesti. Allergioitakaan ei tarvitse jännittää. Pulla syntyy yhtä helposti munattomana ja maidottomana kuin se perinteinenkin taikina. Ja mitä löysempi taikina sen pehmeämpi pulla. 


Kyllä oli onni aikoinaan huomata, että meidän superallergikollekin kävivät juuri kaneli ja kardemumma. Näihin ja vaniljaan meidän leivonnaiset siksi monesti perustuvatkin. Ja mikä sen ihanampaa kuin perinteinen korvapuusti!


Leivonnalla on aina ollut jännä arkea tasapainottava vaikutus. Kun alkaa tuntua, että yhtään mihinkään ei ole enää aikaa, tuuppaan kaikki hommat sivuun ja alan kaivaa jauhoja esille. Taikinaa vaivatessa järjestyvät ajatukset eikä arkikaan tunnu ihan niin kaoottiselta. 


Nämä pullat hujahtivat parempiin suihin melkein saman tien. En tykkää leipoa valtavia määriä kerralla. Ihan siksikin jotta leipomaan pääsee taas mahdollisimman pian. Toinen melko itsestään selvä syy on housunkaulus, joka hillitsee jonkun verran innokasta kotileipuria. 


Tämän pullan myötä syntyi myös arkea helpottava työlista. Ruksi toisensa perään kertoo jo hoidetusta hommasta. Kuinka helpottavaa! Kyllä ne loputkin lutviutuvat omalla painollaan. Yksi kerrallaan.


Ihanaa ja aurinkoista tiistaita!
SHARE:

9 kommenttia

  1. Kyllä nyt tekee mieli korvapuusteja <3 Olen viimeksi leiponut pullaa laskiaisena, eikä niistä ole ollut pakastimessa yhtään jäljellä enää aikoihin. Täytyykin skarpata pian ja upottaa kädet pullataikinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se eroaa. Mä taas en leivo pakkaseen ollenkaan. Ihan vaan, että saa taas pian leipoa :)

      Poista
  2. No onpa kauniit korvapuustit, leipuri ja koko postaus! Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä ihmettelen miksi moni kokee, että munaton pullataikina on niin kovin erilainen. Ei musta ole.

      Poista
  3. Oi miten herkullisia korvapuusteja voi melkein tuntea tuoksun nenässä kun kuvia katsoo. Pitäisikin pitkästä aikaa tehdä kunnon puusteja voisi mieskin yllättyä kun tulee töistä kotiin. Terkuin Katja https://paleredrose.blogspot.fi Tervetuloa visiitille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätä ihmeessä :D Näistä tulee itsellekin hyvä mieli :)

      Poista
  4. Sanoisin näin: saat kokonaisen kympin ihanista korvapuusteistasi. Tuollaiset ihanuudet eivät kyllä kaikilta kotileipureilta synny.Tosin eihän se ulkonäkö makuun vaikuta mutta se on ilo silmälle. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Mä tykkään leipoa kaikkea. Korvapuustit on kyllä aina olleet mun bravuuri :D Mä oon näitä jo aika nuoresta tytöstä asti leiponut :)

      Poista
  5. Voisin tulla luoksesi pullakahveille :) t.Jani-75

    VastaaPoista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig