torstai 10. elokuuta 2017

Tervetuloa rauha

Tiedättekö te sen istutusalueen, joka ei meinaa millään asettua istumaan muuhun puutarhaan. Meillä sellainen oli vierasmökin edessä. Keltapunaisena huutanut perenna-alue paloi verkkokalvoille joka kerta kun sitä olohuoneen ikkunasta katsoin. Iso istutusalue on nimittäin meidän päänäkymä sisältä.



Kaksi kesää sitten tempaisin kaiken ylös hetken mielijohteesta. Kaipasin ennen kaikkea rauhaa. Suunnitttelin alueen, joka oli säyseän värinen ja pysyisi kauniina pitkälle syksyyn. Pääkasvina istutuksessa on kuunliljan eri lajikkeet, jotka kehystävät istutusta metsän laitaan saakka. Samalla jaoin istutuksen kahtia ja tein toisen pienemmän sisäänkäynnin patiolle. Se on lisännyt toiminnallisuutta rutkasti.


Patio on aina vähintäänkin lievässä varjossa. Yksi rottinkituoli ja pieni pöytä on ollut riittävä oleskeluun. Tässä on yllättävän kiva juoda kahvit itsekseen, kun kirjoittaa blogia.


Tykkään jaloangervoista valtavasti ja oli ihanaa saada niitä lisää pihaan. Niillä on kauniit lehdet, pitkä kukinto ja rauhoittava olemus. Kasvi on mitä parhain nostamaan muita kasveja parrasvaloihin. Graafiset pallotuija, sormivaleangervo ja lehtokielo näyttävät heti paremmalla angervon hattaraisten kukintojen rinnalla.


Istutuksessa on myös angervopensaita. Keijuangervot ja keltajapaninangervo hakevat vielä täysin pyöreää muotoaan. Pari kesää saksimista niin muotoonleikkattu ulkomuoto alkaa olla pysyvä tila. 


Syyskesä alkoi täällä yhdessä yössä. Vaikka lämpöä ja valoa riittää niin jostain niitä keltaisia lehtiä alkoi sadella hiljalleen juuri sinä aamuna, kun kolme koululaista suuntasi kohti koulua. Minä tervehdin ilolla tyhjää taloa ja kirjoitusrauhaa. 

Ihanaa perjantaita!


SHARE:

16 kommenttia

  1. Kaunis kukkapenkki <3 Tykkään juuri tuollaisista simppeleistä, mutta näyttävistä ja kauniista penkeistä. Tosin itsellä meinaa monesti mopo karata käsistä, kun on vaan niin paljon kauniita kukkia, mitä haluaisi pihalleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama vika täälläkin. Sitä juuri tarkoitin, että pitäisi vissiin useammin suunnitella ja ihan pitäytyäkin siinä. Omalla pihalla olen niin harrastaja henkeen ja vereen, että samaa yltiöpäistä kukkasekoilua harrastan kuin kaikki muutkin :D

      Poista
  2. Kyllä sielu lepää jo pelkästään kuvaa katsellessa.
    Minulla on pari kohtaa rinteessä, joiden rauhoittamista olen suunnitellut. On käsittämättömän ihana tunne, kun saa jonkin itseä häiritsevän alueen uudistettua.
    Rauhaisia ja luovia hetkiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla tuli tästä kyllä sun piha mieleen. Mutta sä oletkin ollut mua säntillisempi siinä että olet pitäytynyt tiukasti yhdessä tyylissä :D Mulla tuppaa menee aina tuonne romanttisen puolelle. Koko keskipiha on kyllä tällainen ihanan rauhallinen.

      Poista
  3. Ihania angervoja sinulla! Niin ja tietysti koko uudistunut penkki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ne ovat kyllä ihan parhaita runkokasveja puutarharhaan.

      Poista
  4. Minä olen jotenkin vasta tänä kesänä löytänyt jaloangervot, ehkä juuri blogien kuvien myötä. ja nyt mietin kuumeisesti minne niitä istuttaisin omaan pihaan. Rauhallinen tyyli on kaunista vaikka saa väriäkin olla. Syyskukkijat on monesti värikkäitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne eivät ole niitä näyttävämpiä kasveja myymälöissä. Onneksi niitä osataan käyttää. Tosi varmoja ja tukevia, kauniit lehdet ja pitkä kukinta on kuitenkin aika monen toivelistalla. Tässä kasvissa on ne kaikki.

      Poista
  5. Rauhallinen on nyt penkkisi! Kuunliljoilla saa näyttäviä penkkejä! Noita angervoita tekisi mieleni mökkipihalle laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljat ovat kyllä toinen supervarma valinta puutarhaan. Kuunliljapenkki jatkuu monta metriä kohti puutarhan rönttälaitaan reunustaen nauhuksia.

      Poista
  6. Tuo valkoinen angervo kuvissasi on tosi kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on melkoinen hattara. Tuo marsalanpunainen on oma suosikki.

      Poista
  7. Kaunista! Olen itsekin pensas- ja jaloangervofani. Miten leikkaat pallomaisuutta keijuangervoihin. Lyhentämällä latvoja? Kuinka paljon vuosittain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 3 kertaa leikkaamalla vuosittain on tullut paras tulos. Aloitan pienemmästä pallolla (eka kerta kyllä muistuttaa sitä vain etäisesti) ja seuraavalla leikkuukierroksella jätän noin sentin kerrosta lisää. Jättimäinen morsiusangervo on pakko aina kutistaa hieman kokoaan pienemmäksi parin vuoden välein, koska muuten sen koko karkaa käsistä. Olen saanut siitä sellaisen ison tiiviin pallon. Kukinta tosin kärsii, mutta musta muotoonleikattu habitus on arvokkaampi koristearvoltaan.

      Poista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig