torstai 5. marraskuuta 2020

Jos en kirjoittaisi

Kirjoitain vuosittain valtavia määriä tekstejä: blogi- ja somepostauksia, lehtiartikkeleita, nettitekstejä, tuotetekstejä, tiedotteita, uutiskirjeitä ja ties mitä muuta. Isoin ponnistus on ollut saattaa maailmaa jokunen kirja. Sanoisin, että kirjojen kirjoittaminen on ollut paras koulu kirjoittamiseen. En ole ikinä ajatellut pitäväni kirjoittamisesta. Sille ei vain ole ollut vaihtoehtoa. Sitä vaihtoehtoa etten kirjoittaisi. 


Pidin tarinoiden kirjoittamisesta jo lapsena. Haaveilin satujen kirjoittamisesta työnä, mutta jostain syystä niitä en ole kirjoittanut. Kirjoitin kirja- ja vihkotolkulla päiväkirjoja. Olen myös sen ikäinen, että olen ollut kirjeenvaihdossa. Uskoisin, että autotallin uumenista löytyy vieläkin iso laatikollinen kirjeitä. Saman verran olen minäkin niitä rustannut maailmalle. 


Vaikka olen ammattikirjoittaja, en ole opiskellut kirjoittamista. Olen ollut siitä onnekas, että olen matkallani törmännyt osaaviin ammattilaisiin, joilta olen saanut neuvoja, perspektiiviä ja kannustusta. Mutta ilman loputonta naputtamista tuossa sohvalla, en olisi ikinä kehittynyt näin paljon - en kirjoittajana tai ihmisenä. Kirjoittamisesta on lopputuloksen lisäksi se hyöty, että siinä oppii myös jäsentämään asioita. Palastelen, hahmotan, editoin ja rakennan tekstejä samaan tapaan kuin analysoin muutakin elämää. 

Haaveilen kyllä yhä tarinoista ja vielä enemmän ajasta, jolloin niihin olisi mahdollista tarttua. Ehkä vielä joskus tartunkin. 

Joskus mietin, miksi kirjoitan näin paljon? Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että voin valita töitäni. Vaikka suunnittelen ja luon muutakin, annan kirjoittamiselle eniten aikaa. Kun ensimmäistä kertaa huomasin, että aika ei enää riitä kaikkiin töihin, oli tehtävä päätöksiä. Silloin ratkaisin asian niin, että en enää kirjoita muiden töiden ohessa. Minä teen aikaa kirjoittamiselle. Ja pyydän palkkaa kirjoittamisesta. 

Blogi on samaan aikaan helpoin ja vaikein paikka kirjoittaa. Tänne voi tuutata lyhyitä ja kevyitä fiilistekstejä. Samaan aikaan kirjoitan tänne ne kaikkein henkilökohtaisimmat tekstini. Ja minä tiedän, että näitä lukee moni. Vaikka on ihanaa avata omaa mielen maisemaa, se on samalla pelottavaa. Koska kaikki julkinen teksti altistuu julkiselle kritiikille.  


Millaisia tekstejä sinä haluaisit lukea blogistani? 

Ihanaa viikonloppua kaikille!


 

SHARE:

5 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus, pystyn samastumaan tähän täysillä. Minäkin vain kirjoitan, kaiken aikaa, välillä palkattuna, välillä harrastusmielessä, ja haaveilen myös kirjailijan urasta.

    Minusta blogeista on kivaa lukea niin lyhyitä fiilistelyjuttuja kuin pitkiä asiapainotteisempia postauksia, molempia tasapuolisesti. Sinun blogissasi kyllä kuvat ovat niin hienoja, että välillä, vaikkei minulla olisi yhtään lukemisfiilis, tulen katsomaan uuden postauksesi vain kuvien takia. :D

    VastaaPoista
  2. Voi Kati, löysin blogisi aivan sattumalta ja olen kahlailemassa läpi kaikkea mielenkiintoista täältä blogistasi. Olen seurannut puutarha- ja sisustusohjelmiasi ja viimeksi eilen katselin Kari Hotakaisen pihan muodonmuutosta. Sinä onnekas kun olet saanut toteutettua omat kirjaunelmasi. Minä olen edelleen haaveiluasteella.Olen pitänyt omaa kädentaitojen blogiani jo 12 vuotta ja lähes alusta asti haaveillut omasta kirjasta. Joskus on tullut aloitettua mutta kaikki on tyssännyt mitä sitten - tilanteeseen. Joillekin kustantajille olen lähettänyt kyselyn onko ne innostuneita kirjasta mutta askartelukirjoja on kuulemma pilvin pimein. Jatka näitä kivoja postauksiasi ja kuvathan ovat mitä mainioimmat. Hyvää syksyn jatkoa sinulle

    VastaaPoista
  3. Always so nice visiting your beautiful blog...
    Love from a grey Sweden & Titti

    VastaaPoista
  4. Minulle on aina tuottanut vaikeuksia oikeinkirjoitus ja erityisesti välimerkit ja yhdyssanat. Usein mietin, että miksi ihmeessä aloitinkaan blogin pitämisen silloin joskus?! Onneksi kuitenkin aloitin, sillä niin paljon tämä on tuonut hyvää elämääni näiden vuosien aikana. Uusia kivoja tuttavia ja jopa hieman tuloja. Itselläni ei kuitenkaan ehkä löytyisi niin paljon rohkeutta, että heittäytyisin kokonaan kirjoittamisen varaan. Pelkäisin myös, että sen jälkeen siitä katoaisi se kirjoittamisen ja valokuvaamisen ilo, rentous ja intohimoinen ote. Vaan tällä hetkellä minun on myös vaikea motivoitua varsinaiseen leipätyöhöni hoitoalalla☹️ Tiedä vaikka olisinkin paljon onnellisempi tietokoneen kanssa kuin tökkimässä tikkuja ihmisten neniin😊

    VastaaPoista
  5. Luen innolla kaikenlaisia tekstejäsi! Harmillisen harvoin tulee kommentoitua, vaikka olen ollut vuosikausia lukijasi. Erityisen mukavia ovat vinkkipostaukset.

    VastaaPoista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig