KÄRSIMYSKUKKA

 Psykedeelisen näköisin kukinnoin ilahduttava kärsimyskukka on ollut juuri niin mielenkiintoinen kuin odotinkin. Kasvi on hieman vaativa paikan ja pohjan suhteen. Kukkiakseen se tarvitsee aurinkoisen paikan, tasaisen kosteuden ja tasaisen lannoituksen.

Istutin köynnöksen isoon ruukkuun. Lekasorapohjan päälle laitoin GreenCaren kesäkukkamultaa. Vaikka kasville suositellaan viikottaista lannoitusta, on se minulla pärjännyt vähemmälläkin. Kastelen sitä kesäkuumilla tällä hetkellä päivittäin. Kerran viikossa annostelen kasteluveden mukaan vaaleanpunaista kesäkukkalannoitetta.

Tuen tai kaaren sijaan olen antanut köynnöksen valita kasvupaikkansa itse. On hauska katsoa mihin se seuraavaksi tarttuu taitavilla kiekuroillaan. Tällä hetkellä suosiossa on horisontaalinen menosuunta.

Kukat ovat auki vain hetken kerrallaan. Siksi tätä pitää käydä moikkaamassa päivittäin. Niin katsomisen arvoiset kukinnot ovat.

*postaus on tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa*

KAUNEIN KAKSIKKO

 Kaunohatut ovat kesän näyttävimpiä kukkijoita. Liekö sattumaa, että hyvästelemme kesän niiden kera? Olen miettinyt jo pidempään hyvää kasviparia hatuille. Kellopeippi oli nappivalinta. Ensi vuonna lisään seuraksi vielä sinipiikkiputkia ja vaaleanpunaista kellopeippiä. 

  Sulan lammikoksi, kun katson näitä. Pieni pala onnea omalla pihalla.

ONNEN KÄKKYRÄ

 Äidilläni on tapana sanoa onnekasta sattumaa onnen käkkyräksi. Ja sitä jos jotain on tämä loppukesän lämmin jakso. Pihassa on himpun verran vähemmän hommia. Aurinko paistaa ja on mahdollisuus tehdä töitä ulkona, juoda kahvia ja ihan vaan istua.

Ja käsillä näyttäisi olevan töistä vapaa viikonloppu. Taidan painua markkinoille, rannalle ja kitkeä ihan vaan sen verran mitä itseä huvittaa. 

Ihanaa viikonloppua!

UUDENLAINEN ARKI

 Koulujen taas alettua on arki etsinyt uusia uomia. Kuopuksenkin aloittessa koulutaipaleensa, ei meidän perheessä ole enää alle kouluikäisiä. Yllätyin siitä miten kummalliselta se tuntuu. Ei enää niin kovin pieniä. Perheen elämä on kiireisintä ikinä kaikkine harrastuksiin kuskaamisineen.  Samaan aikaan niitä omia hetkiä löytyy yhä enemmän, kun lapset huitelevat kavereidensa kanssa. 

Sellaista aikaa jolloin ehtii kerätä kaksi ämpärillistä mustikkaa ja riittävästi herukoita pakkaseen. Tämä tuli aivan puun takaa. Olen ottanut sen ilolla vastaan.

Mutta sitten on se kontaktimuovi. Miten siitä selviää?

KASVIMAAN TÄYDELTÄ SATOA

Kasvimaa tuntuu unohtaneen ja anteeksiantaneen vilpoisen alku- ja keskikesän. Auringon ja lämmön vihdoin saavuttua tuntuu siltä, kuin en olisikaan ollut huolissani sadosta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että niin satoa kuin kasvijätettä pursuaa keittiön ja kompostin täydeltä.

 

Ja vähän myös kavereiden keittiön täydeltä.  Paprika ja maissi ennättivät hyvin, kesäkurpitsat kasvavat alligaattorin kokoisiksi ja nyt niitä papuja tulee, että soi. Erityisen iloinen olen mangoldisadosta. Tuosta mainiosta rehusta syntyy vaikka mitä nopeaa keittiössä.

Viileän kesän lisäksi olin unohtanut miten paljon pitää kastella lämpöisillä keleillä. "Joko taas?", kyselen päivittäin itseltäni ja kasvimaaltani.

Mutta ihanaa se vaan on. Koska sato.

PARVEKKEEN PIENET PUUT

Isolla parvekkeellani hyötykasvit ovat pääosassa. Koska nautin kauniista visuaalisesta ilmeestä, istutan hyötykasveja kivoihin ruukkuihin ja astioihin. Kasvit valitsen niin, että ne istuvat ilmeeltään hyötykasvien seuraaan. Kukat eivät suinkaan ole tärkeimmässä roolissa. Kivan lisän tuovat pienet puut, jotka ovat kokonsa puolesta juuri sopivia parvekkeelleni.
 

Hapankvattipuu tunnetaan paremmin nimellä kalamondiini. Kyseessä on filippiinilläinen sitruspuu, jonka happamista sitrushedelmistä voi tehdä esimerkiksi hilloa. Sitä käytetään pitkälti limetin tavoin ja se sopii siksi esimerkiksi marinadeihin ja juomiin. En ole kokeillut, mutta harkitsen vahvasti!
 

Japaninvaahteroita minulla on kaksi isoissa ruukuissaan. Paradoksi sinänsä, että olen näistä superonnellinen ja suren samalla jo valmiiksi sitä, että talvettaminen on taatusti hankalaa. 

Kyseessä on lajike Deshojo. Olen nähnyt joillakin japaninvaahteroita pihassa, missä ne saattavat talvehtia. Koska minulla ei ole viileää varastoa harkitsen ainakin toisen jättämistä ulos suojaisaan paikkaan.
 

Lisäksi löytyy pikkuruisia laakeripuita, joita minulla on kolme. Multiin päästyään ne ottivat melkoisen kasvuspurtin, jota on ollut kiva seurata. Kanelia ja kardemummaa-blogin Maria kirjoitti niistä hauskan postauksen, jonka näet täälltä (KLIK).

Pienet puut ajavat minulla kesäkukkien virkaa ja taidan jatkaa jatkossakin samalla linjalla.

*Postaus tehty yhteistyössä K-Raudan kanssa*

ELOKUUN TUNNELMAA

Tunnelma elokuussa on ihan omanlaisensa juuri valon takia. Aurinko paistaa yhä kirkkaasti, mutta matalammalta. Huomaan puuhaavani muitakin juttuja kuin pelkän puutarhan parissa. Ja silloin nousee arvoonsa ne istutukset, jotka näkyvät erityisen hyvin sisälle. 

Lähes kukaton istutus puhkeaa kukkaan elokuun lopulla. Salkoruusut, iiisoppi ja eriväriset kaunopunahatut aukeavat. Surina on tässä penkissä tauoton.

Kaukaa katsottuna tumman salkoruusun kukinnot näyttävät mustilta. Ne ovat juuri niin dramaattiset kuin odotinkin. Musta kaunohattu sen sijaan hämmentää. Olen katsellut noita isoja pampuloita jo kolmisen viikkoa, mutta niissä ei näy vilaustakaan terälehdistä.

Elokuun työt sujuvat nyt rattoisasti sohvalla tai parvekkeella koneen ääressä. Piha lähellä rauhoittaa mieltä ja töitä jaksaa paremmin.