torstai 20. elokuuta 2015

UUDENLAINEN ARKI

 Koulujen taas alettua on arki etsinyt uusia uomia. Kuopuksenkin aloittessa koulutaipaleensa, ei meidän perheessä ole enää alle kouluikäisiä. Yllätyin siitä miten kummalliselta se tuntuu. Ei enää niin kovin pieniä. Perheen elämä on kiireisintä ikinä kaikkine harrastuksiin kuskaamisineen.  Samaan aikaan niitä omia hetkiä löytyy yhä enemmän, kun lapset huitelevat kavereidensa kanssa. 


Sellaista aikaa jolloin ehtii kerätä kaksi ämpärillistä mustikkaa ja riittävästi herukoita pakkaseen. Tämä tuli aivan puun takaa. Olen ottanut sen ilolla vastaan.

Mutta sitten on se kontaktimuovi. Miten siitä selviää?

SHARE:

28 kommenttia

  1. Voi, nuo viimeiset lauseet saivat kyllä kaiken myötätunnon.
    Joskus naapurin naisten kanssa puhuttiin, että äideille tarttis myöntää kirjanpäälystys lomaa. En tajua, miten suurperheiden äidit ehtivät kaikki kirjat päälystää.
    Nykyään onneksi lapset päälystävät jo itse kirjansa. Olen meinaan muutaman kirjan menneinä vuosina. :)
    Nauti omista hetkistäsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis olen pilannut muutaman kirjan menneinä vuosina.

      Poista
    2. Mä olen sellainen näpertäjä ja hifistelijä, että kuplan kuplaa ei saa jäädä. Siinä on kaikki kädet ja jalat ja mielenterveys käytössä. Ja sitten kun sieltä tulee niitä nippanappa kasassa pysyviä repaleisia käytettyjä kirjoja... Eilenkin meni koko ilta, kun yhtä kirjaa korjasin sivu kerrallaan :D

      Poista
  2. Ei siitä selviä. Vielä kamalampi kapistus kuin sukkahousut kesän jälkeen. Nauti, olet sen ansainnut! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Sukkahousut on kyllä kaiken pahuuden ilmentymä :D

      Poista
  3. Elämä helpottaa kyllä hirveästi, kun ei tarvitse käydä päiväkodin kautta. Ei pestä kurahousuja eikä muistaa palauttaa lippulappuja :) Eilen laitoin kuopuksen kirjoihin kontaktimuovit ja kritisoin ääneen kuinka typerää ja epäekologista on kontaktoida tehtäväkirjat. Niitä ei kierrätetä ja kannet kestävät ilman muoviakin lukukauden. "Mut kun ope käski" sanoi kuopus. "Kyllä äiti päällystää", sanoin, "mut aion ottaa tän koululla puheeksi". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei tahdo esikoisella kestää kirjat edes muovineen. Selkeästi lapsesta riippuv homma. Mä haen ja vien kuopuksen kouluun pidemmän matkan takia. Ja musta tuntuu, että se sähköpostitulva on vähintään yhtä paha kuin lippulappu-show. Siinä mä kyllä reputin kirkkaasti. Aina myöhässä joka ainoa lappu...

      Poista
  4. Viime vuonna satuin katsomaan aamuteeveetä (jota en muuten koskaan katso) ja siinä näytettiin rautalangasta vääntäen miten kontaktimuovi laitetaan. Ja olen onnistunut sen jälkeen joka kerta! Sekin auttaa että ostaa kunnon paksua muovia vaikka se maksaa enemmän, helpottaa nimittäin työtä huomattavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että niissä on eroja! Mä arvasin, että jossain on ihan oikea manuaali tohon hommaan. Se vain on unohdettu jakaa kaikille :D

      Poista
  5. Taidan olla outolintu, kun todellakin tykkään kontktoida kirjoja. Paksulla muovilla onnistuu parhaiten, kuten Katjakin vinkkasi. Onnea rutistukseen. Harjoitus tässäkin lajissa tekee mestarin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mäkin aika hyvä, mutta jessus se puhinan ja kiroamisen määrä :D

      Poista
  6. Voi juuri ihmettelin smaa! Voihan kontaktimuovi! Kirjat ovat onnistuneet ihan hyvin, mutta voihan vihkojen vihkot ja kontaktimuovit! Miten kummassa tosiaan rypyiltä säästyy.... Meilläkin nro2 aloitti ekaluokan ja sydämessä jotain muljahtaa samaan aikaan kuin ilahtuu kuinka reippaita koululaiset jo ovatkaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihkot tosiaan on vaikeimpia! Ihana vaihe kuitenkin. Niin isoja, että ovat reippaita, mutta niin pieniä, että seura kelpaa vielä :D

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Blogi on pala elämääni. Siihen kuuluuvat ilot, onnistumiset ja sitten nämä masentavat postaukset :D

      Poista
  8. Onneksi minun aikanani kirjat päällystettiin paperilla.

    tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei saa käyttää edes värillistä muovia :D Aikansa kutakin :D

      Poista
  9. Kyllä inhosinkin kontaktimuovisulkeisia. Nyt niitä ei enää ole ollut vuosiin. Jokaisella elämänvaiheella on omat hyvät ja huonot puolensa. Aika hyvin, jollei sen kummempia negatiivisia ongelmia kuin kontaktimuovi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Murheita suurin on aika pieni :D

      Poista
  10. Minä olen kontaktimuovihifistelijä. Ensinnäkin muovin on parasta olla laadukasta koska sillä ohuella ja samella muovilla ei tule kuin suttua. Ja kuplia ei saa jäädä, piste. Kaikki kirjat on päällystetty mitään kotiin on tuota, paitsi että isomman (14 v.) kirjoja ei ole näkynyt kyllä useampaan vuoteen. Päällystän myös osan vihkoista :)

    Nyt kun kontaktimyovi loppui kesken, tarjosin että jos päällystetään tälläisellä paperilla? Lapsi katsoi minua kuin mielenvikaista "Siis mitä? Ai että tolla paperilla päällystetään tämä? Että tämä kuva ei sitten näy? No ei käy". Aha, selvä -mennään ostamaan lisää kontaktimuovia. Itse muistan että päällystin itse monet vihot julisteilla että olivat kivemman näköisiä...

    Mutta tosiaan nyt meillä on toinen vuosi kun on vain koululaisia perheessä ja on niin eri meinki, ollaan sellainen aikusperhe melkein :D Noin vaan voidaan päättää lähteä vaikka miehen kanssa syömään ulos ja lapset voivat sen aikaan olla kotona- wau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kontaktimuovi herättää suuria tunteita! Mäkin päällystin vihkot julisteilla ja paperilla varsinkin yläasteella. Mutta me nyt ollaankin jo dinosauruksia. Hyvälaatuista muovia sen olla pitää :D

      Poista
  11. Pienet kuplat ei haittaa;) ja kannattaa ostaa sitä psksumpaa kontaktimuovia, on paljon helpompaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä äiti-salaliitto tämä on, että kaikki tietävät paksun muovin olevan parempaa? :D

      Poista
  12. Kiva, että sait omia marjaisia hengähdyshetkiä :) Minä ostan aina halvinta kontaktimuovia ja teen päällystykset nopeasti ja jos kupruja jää niin parasta on opettaa lapsetkin sietämään niitä. Niitä kupruja kun elämässä riittää muutenkin. Tsemppiä teille koulutielle ja uudenlaiseen arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Muovi herättää tunteita ja kupruja :D

      Poista
  13. Kirjat ja kontaktimuovi vielä sujuu jotenkin, mutta ne vihot. Ai, kamalaa. On kuitenkin vanhempia, jotka nauttivat päällystämisestä. Pitää ehkä ensi vuonna ostaa muovituspalvelu joltain.. ;)
    Olen nauttinut koululaisten äitinä olemisesta (ilman päiväkoti-ikäisiä) nyt toista vuotta (kuopus meni tokalle). On tässä helpommat puolet. Toisesta päästä murkkuikä (esikoinen) alkaa kolkutella, joten ei tässä kamalan helpolla kohta pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se murkkuikä on sitten taas uudenlainen arki sekin. En odota innolla, mutta otan sen suoraselkäisenä vastaan :)

      Poista
  14. Vieläkö vanhempia kiusataan kontaktimuovin kanssa :)
    Eikö voitaisi palata paperointiin, saisi kauniit kannet.

    VastaaPoista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig