Loistokärhö Multi Blue

Olen puutarhatoimittajana päässyt näkemään melkoisen kattauksen upeita pihoja. Muutamassa niistä olen nähnyt kärhöjä kiipeämässä pitkin vanhoja omenapuita, enkä osaa enää ajatella omenapuuta ilman kärhöä. Niin suloinen pari ne ovat. 

Omassani kasvaa Loistokärhö Multi Blue. Se pulleat ja karvaisen näköiset kukinnot ovat upeita ja isoja. Ja tänä vuonna se kohoaa korkeammalle kuin koskaan aiemmin. Sen parina oli vielä viime kesänä ruusunätkelmä, joka ei näytä selvinneen viime talvesta.

Kärhöt ovat erinomaisia loppukesän kukittajia. Omenapuiden alla on kaksi isoa perennapenkkiä, jotka kukkivat runsaasti aikaisesta keväästä heinäkuun puoleen väliin saakkaa. Tämän jälkeen nousee enää muutama lilja ja kärhö. Viereinen omapuu tarvitsee selkeästi oman kärhönsä.

Valtavaa määrää kärhöjä ei pihaana mahdu. Siksi ne on valittava huolella. Mieli haikailee näiden suurten ja näyttävien perään, vaikka ne ovat huomattavasti arempia ja alttiimpia taudeille kuin pienikukkaiset alppikärhöt. Onneksi näitä suurikukkaisia löytyy pihasta kaksi. 

Leppoisaa sunnuntaita. Kyllä vapaapäivät on ihania!

Ruukkupuutarhan kukoistuskausi

Heinäkuu on ehdottomasti ruukkupuutarhan paraatiaikaa. Pistokkaista kasvaneet pelargonit ovat ehtineet täyteen mittaansa, petuniat ryöpsähtävät komeasti parvekelaatikon reunan yli ja muhkeat kelloköynnökset kiipeävät jo katon rajassa. Täällä ei ole tietoakaan pihan ylikasvaneista istutusalueista ja heinäkuun sekamelskasta.

Tämän kesän ihastuksen aihe on ollut uusi kukkapöytä. Pelastin ruostuneen häkkyrän vanhempieni tiluksilta metsään hylättynä. Se lienee ollut joskus aikoinaan pöydän jalka tai vastaava. Täydellinen pöytälevy löytyi Viherpeukaloilta. Suuri keraaminen ruukun aluslautanen ei ollut edes kovin kallis. Kaverikseen pöytä sai toisen rompelöydön. Jo vuosia sitten alasajettavasta talosta viidellä eurolla ostettu Bertoian tuoli on rakkain aarteeni.

Sain isältäni vanhan lehtipuhaltimen parvekkeen lakaisua varten. En ollut edes tajunnut tarvisevani sellaista. Nyt pysyy lattiat vimpan päälle siisteinä alati karisevista kesäkukista. En edes tiennyt tarvitsevani sellaista.

Rentoa viikonloppua!

Iltojen ilo

En muista kesää jolloin olisi ollut näin vähän aikaa omalle pihalle. Työreissujen- ja päivien jälkeen on ihanaa mennä kastelemaan ja kuvaamaan pihaa kaikessa hiljaisuudessa. Heinäkuun lopun valokin on jo erilainen. 

Panostan nykyään kukkia enemmän puuvartisiin kasveihin. Siitä huolimatta pihaan ilmestyy joka kesä uusia perennojakin. Ja kun illalla pihalle menen, silmä hakee automaattisesti auenneita nuppuja. Jokin näissä sytyttää.

Kimalaisia ja perhosia on valtavasti. Joka kukassa tuntuu surraavan joku. Kaukasiantörmänkukka kelpaa myös lepopaikasi monelle surriaiselle.

Pidän heinäkuun lopun sekamelskasta. Vaikka alkukesän selkeys ja siisteys on makuuni enemmän, niin on tässäkin oma taikansa. Perennani kasvavat lomittain ja toivonkin niiden hakeutuvan toistensa lomaan.

Kotipäivän luksusta on se, että ehtii rauhassa blogata töiden lomassa. Huomenna taas reissun päälle.

Onneksi on vielä kesää jäljellä!

Keittiöpuutarha parvekkeella

Keittiöpuutarha on mainio harrastus, joka ei katso tilaa. Oma piha tai palsta ei ole välttämättömyys, sillä homma luonnistuu ruukuissa terassilla tai parvekkeella. Omalla parvekkeellani kasvaa tänä vuonna raparperin lisäksi esimerkiksi yrttejä, maissia, papuja, tomaatteja, salaattia ja chilejä. Nautin suunnattomasti parvekkeella hääräämisestä. 

Ja mikä sen ihanampaa kuin tassutella paljain jaloin aamulla rukolaa hakemaan.

Lue vinkkini Etuovi.comin Parempaan asumiseen-blogista.

Suorakylvöillä

Viime vuonna väliin jääneet suorakylvöt harmittivat niin suuresti, että tänä vuonna ryhdistäydyin oikein isommalla kaavalla. Tein perennapenkkiin ison tyhjän kohdan, jossa on kesäkukille paikka. Jatkossa asia ei unohdu ikinä.  

Kerratut ja yksinkertaiset pioniunikot aloittivat juuri kukintansa. Vaikka kukinta on kesäkukalle lyhyt, on pioniunikon kukinta jotain niin sykähdyttävää, että kylvö kannattaa. Kaveriksi kylvin punakosmoskukkaa, joka pitää huolen loppukesän kukinnasta. Punakosmoskukka onnistuu minusta helpommin suorakylvönä kuin esikasvatettuna, vaikka kukinta hieman myöhempi onkin.

Unikoiden terälehdet ovat kuin silkkihuiveja. Kun valo kuultaa niiden läpi olen vakuuttunut, että tässä on kesän kaunein hetki. Hyvä vinkki on kylvää näitä viikon välein kolmen viikon ajan niin saat hieman pidemmän kukinnan.

Todellista unikkorakkautta!

Lehdessä

Ystäväni Hanna Marttinen kävi meillä kuvaamassa parveketta viime kesänä. Vaikka teen itsekin lehtijuttuja muiden pihoista, niin onhan se jännä paikka päästää joku kotiinsa kameran kanssa. Ammattilaista on kuitenkin niin mahtavaa seurata, että jo ihan siitä ilosta kutsuin Hannan kotiini. Sain itse kirjoittaa jutun. 

Juttu löytyy Kotilieden Puutarha-lehdestä.

Kotona

Alkuviikko pyörähti iloisissa merkeissä työreissulla. Matkan aikana heräsin myös ajatukseen siitä miten ihanaa on, että alalla työskentely ei ole vienyt iloa omasta puutarhailusta. Vaikka palaisin rättiväsyneenä kotiin aherrettuani jonkun ventovieraan pihassa, odotan silti innolla pääsyä omaan kotiini ja puutarhaani.

Tänään tosin riittää pelkkä parvekkeelle pääsy. Nopea kierros kertoo mikä nurkka kaipaa nyppimistä, hoitoa ja huoltoa. Mutta ennen kaikkea aion keskittyä paikallaan oloon ja kahvin juontiin. Pieni puuhastelu saa riittää tälle päivälle.

Huomenna aloitan tositoimet pihan puolella.