GardenLiving - Mikä paikka!

Ehdin ilokseni pyörähtää eilen GardenLiving Viherstudion avajaisissa. Ja jestas mikä paikka! Aika valitettavasti oli taas kortilla ja visiitti jäi turhankin pikaiseksi. Tupa oli täynnä ihmisiä ja ystäviä ja tuttuja oli liikenteessä hurjasti. Pakko oli yksi selfie ottaa mun lempparibloggaajien kanssa. Kukkalan Sanna, Kanelia ja kardemummaa- blogin Maria ja Versoja Vaahteramäeltä-blogin Riina samassa kuvassa. Tarvitseeko sanoa, että naurua riitti!

Mutta itse paikkaan. Ihan uudenlainen ja tervetullut konsepti Suomeen. Saman katon alta saa kaikkea kukkiin ja pihanhoitoon liittyvää palvelua. Itseeni kuitenkin kolahti myymälän tilasuunnittelu, esillepano ja tuotevalinnat. Olisin voinut kotiuttaa näistä ihan kaiken. Pisteet myös rohkeasta industrial-henkisestä paikan valinnasta. Vaikka sijainti on hieman syrjässä niin reissu bussilla tai autolla kannattaa. Suositan ehkä jälkimmäistä. Tuskin poistut myymälästä tyhjin käsin. 

Yrityksen taustalla toimivat Mia Oksanen, Eva Wuite, Kirsti Pentti, Laura Talo ja Saara Räntilä. Hatunnosto hienosta pelinavauksesta. Tällaista on kaivattu Suomeen. 

GardenLiving. Sinimäentie 6, Espoo.

Be there.

Luonto kylässä

Blogiani pitkään seuranneet muistavat luontorakkauteni. Olen vuosien saatossa kunnostanut vanhaa ja villiä pihaani asuttavampaan kuntoon. Koko sen matkan on luonnon monimuotoisuuden lisääminen omalla pihallani ollut yksi tavoitteistani. Puutarhaani ovat tervetulleita lähes kaikki eläimet. Kyykäärmeitä ei ole onneksi näkynyt. Se on vähän hankalampi vieras lapsiperheessä. Sen sijaan kaikki lepattavat, pörisevät ja pomppivat ovat tervetulleita. Talvella suojaan kaiken mikä ei ole tarkoitettu heidän syötäväkseen. 

Toiveeni oli lisätä perhoskantaa ja määrää rutkasti, saada lisää pölyttäjiä sekä kutsua pihalle sammakoita ja sisiliskoja. Ja kaikkein suurin toive oli oma pihasiili. Näistä kaikki muu on toteutunut paitsi tuo viimeinen. Toistaiseki yksi piikikäs on vaeltanut pihalla päiväsaikaan. Oma kivikko ja kompostin ohessa oleva risukko ovat tuottaneet tulosta. Kevätsiivouksen aikaan olen törmännyt jo useampaan sisiliskoon. Eilen kylään tuli tämä komea sammakko. 

En koe joustavani mistään. Pari kimalaisen pistoa olen ajan kanssa saanut. Olen hyvä esimerkki siitä miten yksi ihminen voi tehdä ekoteon omalla pihallaan. Olen jättänyt isot nokkospehkot nokkosperhosen toukille tontin laidalle ja siedän rönttöisyyttä mökin takana. Mutta saan vastineeksi niin paljon enemmän. Hedelmäpuissa ja marjapensaissa se näkyy suurempana satona. Mutta ennen kaikkea se tekee minut onnelliseksi. Rakastan seurata eläimiä omissa hommissaan. Ja ajan kanssa ne muuttuvat koko ajan kesymmäksi seurassani. Tämäkin kaveri poseerasi minulle hyvän tovin. Olen tarkka siitä, että en koske eläimiin kuin suojelutarkoituksessa. Saman oppivat myös lapset. 

Aurinkoista keskiviikkoa! Nyt on kelit kohdillaan. 

Kaunista ja vihreää - arvonnan voittaja!

Vapunpäivän aamu valkeni täällä ihanan aurinkoisena. Lumesta ei ole rippeet kuin jäljellä ja  mieli on korkealla. Vappu on mitä parhain tapa toivottaa kevät tervetulleeksi.  Näissä juhlatunnelmissa on kivaa arpoa Sanna Raskun Kaunista ja vihreää kirja. Se meni tällä kertaa sinulle Maija / Taajamafarmari. Otathan yhteyttä sähköpostiini. 

Nyt takaisin vappubrunssin valmisteluun, hip hei! 

Aurinkoista juhlapäivää!

Nähdään telkkarissa

Täällä ollaan taas jännän äärellä. Vietin viime kesän puutarhaohjelmaa tehden ja keskiviikkona 3.5 se vihdoin näkee päivänvalon. Piha ja parveke pärähtää eetteriin klo 20.00 maikkarilla, joten se on juuri oikea aika säätää kanava kolmoselle. Piha ja parveke on Suomen kaunein koti-ohjelman uusi ulottuvuus, jossa vieraillaan 10 ohjelmaan osallistuneen perheen luona. Luvassa on pientä ja suurempaa laittoa ja touhua. Emme niinkään laita pihoja kokonaan uuteen uskoon vaan teemme kaikkea kivaa pihoille ja parvekkeille. Lähes joka juttu pitäisi olla jokanaisen tehtävissä. 

kuva: Numi Nummelin

Suomen kaunein piha-ohjelman teosta oli kulunut kaksi vuotta, kun Piha ja parvekkeen kuvaukset alkoivat. Oli ihana palata kameran eteen. Työskentely on hauskaa ja antoisaa. Minulta kysytään useinmiten ohjelman teosta, että jännittikö. Ei jännittänyt. Jostain syystä olen aina kokenut sen luontevaksi. Sen sijaan en ole ihan niin viimeisen päälle pro huolehtimaan miltä näytän. Onneksi siellä on iso kööri huomauttamassa, jos hiuskarvat vaeltavat ja essu repsottaa.

Näinkin pientä ohjelmaa on tekemässä useampi ihminen. Ohjaaja ja tuotantopäällikkö ovat luottopakkeja paikanpäällä. Maskeeraaja pitää huolen siitä, että naama ei ole multainen. Lisäksi mukana kulkee kuvaaja ja äänimies. Ohjelman tekoa seuraa taustalla tuottaja ja homman viimeistelee leikkaaja. Eli ihan pelkästään minun show tämä ei ole. Isoin kiitos kuuluu näille rautaisille ammattilaisille. Ohjelmasta tuli ihana!

Teitä bloggaajia ja lukijoita kiinnostanee, että ohjelmassa vilahtelee teille tuttuja naamoja myös parista muusta blogista. En paljasta jaksoja, saatte bongailla koko sarjan läpi. Versoja vaahteramäeltä-blogin Riina on hyvä ystäväni ja kollegani tosielämässä ja hän oli ihan valtava apu parissa jaksossa. Riinan puoleen käännyn aina muutenkin, jos joku rassaa mieltä. 

Ja sitten tämä oma lukunsa... En voi tehdä mitään ilman Kanelia ja kardemummaa-blogin Mariaa, en edes telkkariohjelmaa. Koska ystävyys, syvä luottamus ja loputtoman huono huumori. Jo kuva kertoo kaiken. En tajua miten emme taas tajunneet ottaa kuvauksissa mitään muuta kuvaa kuin tämän. Joten olkaa hyvät - yhtäläisen karmean näköisenä molemmat. Huomatkaa myös muodikas t-rex poseeraus. 

kuva: Maria Kesänen

3.5. klo 20.00 maikkarilla. 

See you!

villit + arvontamuistutus

Olen hehkuttanut villipelargonin ihanuutta täällä moneen otteeseeen. Ilmava ja köykäinen australian villipelargoni ei turhaan ole minun kesäni ykköskesäkukka. Siksi näitä on ostettava joka vuosi lisää (edellisten joukkoon).

Kerroin villipelargonin onnistuneesta talvehtimisesta jo aiemmin keväällä. Vaikka talvetus tapahtui hyvin samaan tapaan kuin muillakin pelargoneilla, on tämä villikko tarkempi valon määrän ja viileyden suhteen. Ei toivoakaan, että olisi onnistunut kotona lämpöisessä (kokeiltu sekin).

Olen pitkään etsinyt tietoa tästä mielenkiintoisesta erikoisuudesta. Tosi niukasti sitä on saatavilla. Jotain sen uuden tulokkaan asemasta kertoo sekin, että vakiintunutta nimistöstä löytyvää suomalaista nimeä sillä vielä ole.  Helpoiten tietoa tästä ihanuudesta löytyy sen latinalaisella nimellä Pelargonium australe. 

Ostan taimeni aina samasta paikasta. Peltosen puutarha on jokaisen pelargoniharrastajan ehdoton vierailukohde kevään messuilla. Kouvolan lähellä asuvat voivat piipahtaa myös myymälässä. Palvelu on aina osaavaa ja taimet laadukkaita. En ole kiirehtinyt vielä lopullisten ruukkujen kanssa. Luontaisesti kuivan paikan kasvina pelakka sietää melko rajun kuivumisen kasteluiden välillä ja muovipotissa se pärjää hyvin kesän korville saakka. 

Punasaviruukussa talvehtinut yksilö on isompi kuin tämän vuoden taimet. Kokoero ei kuitenkaan ole niin silmiinpistävä kuin muilla perinteisimmillä pelakuilla, jotka ovat selvinneet yhden talven yli. Versot tällä kaverilla ovat pidemmät, mutta runkomaisuuden puuttuessa ei korkeutta ole tullut juurikaan lisää.

Muistutan vielä arvonnasta, josta voit voittaa Sanna Raskun uutuusteoksen Kaunista ja vihreää. Aikaa arvonnan päättymiseen on 30.4 saakka. Muista osallistua, jos et vielä ole ehtinyt. 

Toivon mukaan teillä kaikilla paistaa aurinko. Aion sulkea silmäni kaikelta rännältä, lumelta ja rakeilta, joita viime viikon on vuoroin sadellut. 

Ihanaa viikonloppua!

Trendikäs kilpipiilea

Tämän hetken trendikasviksi noussut kilpipiilea on vallannut minunkin sydämeni - ja nyt myös kodin! Pienikin kilpipiilea ehtii vuodessa kasvaa niin isoksi, että mullanvaihdon yhteydessä kasvin jakaminen on helppoa. 

Kilpipiilea on varmasti tunnetuin piileoiden suvun edustaja. Kasvi on myös viherkasvialaoittelijalle helppo. Sinänsä erikoista, että näitä on kasvatettu Skandinaviassa jo 1940-luvulta saakka, mutta vasta nyt kasvi on tavoittanut suosikkikasvin aseman. Kilpipiilean on alunperin Etelä-Kiinasta.

Kilpipiilea tekee selkeitä uusia varsia. Yhdestä varresta lähtee jo pienenäkin taimena useampi lehti. Mursin ja taivuttelin juuripaakkua varovasti, jotta sain jokaiseen taimeen sopivasti juuria mukaan. Kesän aikana näistä kasvaa komeita ja tuuheita kasveja.

Kilpipiilea tarvitsee köykäisen viherkasvimullan ja riittävästi valoa. Muiden huonekasvien tapaan se viihtyy kesällä hyvin ulkona katetulla parvekkeella tai terassilla. Siellä se moninkertaistaa kokonsa nopeasti. Kannan omani taatusti ulos kesäkuussa hallanvaaran mentyä.

Joko kilpipiilea on löytänyt teidän kotiin?

Ihanaa keskiviikkoa!

Moninkertainen ilo

Olen täysin hurahtanut ruukussa kasvaviin sipulikukkiin, erityisesti narsisseihin. Ilo on moninkertainen, kun kasvua saa seurata nuppuvaiheesta auenneisiin kukkiin. Muutaman päivän kukinnan jälkeen naksin pitkät kukkavarret, sidon narulla ja laitan maljakkoon. Tämän jälkeen sipuleiden matka jatkuu puutarhassa. Ihan parhaita. Eikö? 

 

Kevään kauneimmat olivat nämä hennon keltaiset, todella isot ja röyhelöiset narsissit. Kukan auettua keskeltä paljastui hieman oranssia. Tajusin kukkien avauduttua, että istutin näitä samoja nasisseja puutarhaan viime syksynä. 

Olen innostunut narsisseista vasta pari vuotta sitten. Syksyllä istutin niitä sipulitolkulla puutarhaan. Vaikka taivas tiputtaa vuoroin lunta, räntää ja raetta, en ole antanut sen häiritä kevätkauteen valmistautumista. Suuri määrä kukkapenkkejä alkaa olla jo valmiina kevään vastaanottoon.

Narsissit, teitä kaivataan jo!