Sensommar

Syyskuun puutarhaa katsoessa voi hyvin ymmärtää miksi ruotsalaiset kutsuvat loppukesää nimellä sensommar. Kukkien määrästä ja auringonpaisteesta voisi päätellä ettei kesä vielä ole ohi. 

Puutarhani on yhtä kukkaisa kuin muulloinkin kasvukauden aikana. Kaunopunahatut, tuoksumiekkaliljat, daaliat, sinipiiikkiputket ja sädepäivänhatut tervehtivät joka puolella pihaa. Suorakylvetyt kesäkukat kuten punakosmokset jaksavat pitkälle pakkasten tuloon asti. 

Siivoan ja kitken pihaa syys-lokakuussa paljonkin. Kostea ilma on omiaan saamaan rikat villiintymään. Pihasta saa myös enemmän irti, kun istutusalueet on kantattu kauniiksi. Hakuropaju on muuttunut elokuun aikana lähes vitivalkoiseksi. Pieni valopuu on mainio näky iltahämärässä. 

Jotenkin puutarha näyttää myös tunnelmallisemmalta kuin keskikesällä. Piha on kypsä, värejä on paljon ja ilma tuoksuu omenalta. Nyt on aika kaivaa pihavaloja ja lyhtyjä esille.

Ihanaa sunnuntaita!

Habitare 2016

Värit ovat virallisesti palanneet. Voimakkaat vihreät, punainen, munakoiso, sininen ja kultainen. Näitä näkyi eniten. Voimakkaiden värien vastapainona oli huurteista roosaa, pellavaa, luonnollisia sävyjä. Kaikesta kuitenkin huokui villi ja vapaa meininki, oman erilaisuuden korostaminen, luonnon materiaalit ja viherkasvit.

Tulevaisuuden trendeistä koottu Signals edusti selkeästi yksilöllisyyttä, kerroksellisuutta ja värejä.

Erilaista laatoista koottuja pintoja näkyi seinillä ja lattioilla. 

My o my oli koonnut  hyvin erikoisen osaston, jossa riitti katseltavaa. 

Deko-lehden osaston kyljessä oli viihtyisä nurkkaus täynnä viherkasveja. Hieman etäiseksi jäi tämän tilan rajauksen tarkoitus, vaikka se kaunis olikin. 

Kaiken värin vastapainona oli paljon koivuvaneria ja puuta, ilmavia muotoja, käsitöitä ja vaaleutta. Nuoria ja pieniä yrityksiä kasannut kulma oli todella mielenkiintoinen. Erityisesti mieleen jäi Woodyn osasto ja sen hauskat puusepät.

Matrin osasto oli varmasti kuvatuin. Vaalean säyinen osasto oli myös messujen valoisin. Sängyt oli stailattu upealla otteella. Punottuja koreja ja kuivattuja kukkia. Niistä oli Matrin osasto tehty.

Antiikkiosasto oli kiva lisä. Vaikka se melkoinen romulandia onkin niin moni yksittäinen osasto oli panostanut kivalla otteella ulkoasuunsa.
.

Menkää Habitareen. Messut olivat paranteet hiipunutta meininkiään ja pohjan layout oli paras vuosiin. Kannatti käydä. Mukavaa lauantaita!

Kevään kukkaloistoa varmistassa

Kun lämpötila laskee kymmenen asteen kieppeille on aika varmistaa tulevan kevään kukkaloisto. Upotan joka syksy pari sataa  uutta sipulia multiin. Rakastan ennen kaikkea tulppaaneja ja kirjopikarililjoja, mutta ajan kanssa olen lämmennyt muillekin sipulikasveille.

Myytävillä olevista sipuleista valitsen suurimmat. Tarkistan myös, että ne eivät ole nahistuneita tai homeisia. Jos myyntipaikassa on useita huonoja sipulipusseja, en osta sieltä mitään. kuoren halkeilu tai lievä kuoriutuminen ei haittaa sipulia.

Metrejä pitkät perennapenkit ovat paras paikka kätkeä itselleen syksyisiä salaisuuksia. Vuosien kokemuksella tiedän, että nautin ennen kaikkea vaaleanpunaisen, liilan, violetin ja valkoisen sävyistä. Kerrattua ja simppeliä kaikissa muodoissaan ja sävyissään. Mitä enemmän sen parempi.

Useampi iso perennapenkki mahdollistaa kaikenlaisen leikkittelyn. Isoimmat istutusalueet on varattu tulppanisekoituksille. Pienempiin upottelen tarkemmin harkitut yhden lajikkeen ryhmät. Aikaisin kukkievien perennojen juurelle upotan kaikken aikaisimmat sipulikasvit kuten talventähdet ja lumikellot.

Lämpenin hitaasti narsisseille, mutta rakastuminen räjäytti tajuntani niin, että  sipuleita oli saatava useita eri lajikkeita usean pussin verran. Olen varannut istutettavaksi erilaisia valkoisia, valkokeltaisia ja keltaisia tulppaaneja joita en malta odottaa. Keltaisia päätyi erityisesti pieneen metsäpuutarhaan helmililjojen, lumikellojen ja keltakoiranhampaiden kaveriksi.

Viime keväänä kukkivat ensimmäiset villitulppaanini. Nämä luonnonlajit ovat kaikessa herkkyydessään läkähdyttävän ihania kaiken keväisen harmauden keskellä. Ne kukkivat tulppaaneista ensimmäisenä ja pidentävät sipukukkien kautta mukavasti. Tarvitseeko sanoa, että näitäkin uppoaa multiin uusia erilaisia lajikkeita.

Mitä te aiotte istuttaa? Kaikki vinkit nettitilaamiseen otan myös ilolla vastaan!

Mitä kuuluu

Syyskuussa on nykyään lempikuukauteni. Kun sesonki hiljenee voin tehdä asioita ihan itseäni varten. Harrastaa ja kysellä itseltäni mitä nyt kuuluu. Syyskuussa on jotenkin muutenkin niin mahtava meininki.

Saa kaivaa esiin kesän jälkeen kaivatut villasukat. Mikään ei ilahduta mieltä kuten lämpöiset jalat. Olen varannut villasukille oman korin sohvan viereen. Päivän fiiliksen mukaan jalkaan valikoituu tasaisen harmaata, raidallista tai värikästä sukkaa. Takkaakin voi polttaa ilman, että talonväki paistuu sisätiloissa. Ja kynttilät! Tarvitseeko edes perustella?

Näistä kuvista näkyy melko tiivistetysti mitä olen viime päivinä puuhannut. Olen istuttannut useamman uuden viherkasvin. Huopalehti valkoisessa ruukussaan on vienyt sydämeni. Lämpenen edeleen piileoille, mehikasveille ja kaktuksille.

Olen myös kaivanut pohjat, maalit ja pensselit esille ja maalannut pitkästä aikaa. Ja lupaan, että kerta ei jää ainokaiseksi. Tartuin myös pensseliin ja telaan ja maalasin tyttären parketin valkoiseksi. Siinä se nyt hohtaa! Huone kerrallaan ilman stressiä aion edetä koko talon parketit läpi. Ja rautakaupan myyjä vielä rohkeni epäillä puuhiani. 

Ihanaa syyskuuta teillekin!

Syksyn kauneimmat kesäkukat ja arvonnan voittaja

En ole vielä valmis luovuttamaan kukinnan suhteen. Sitä mukaan kun kärrään ruukkupuutarhan kesän kukkijoita kompostiin ja talvetukseen, huomaan ostavani syksyn kukkijoita samaan tahtiin. Viime vuoden valko-vihreä-hopea linja vaihtui tänä syksynä väri-iloitteluun. Niin kukkien kuin ruukkujen puolesta.

Syksyn inspiraationa toimi tänä vuonna Elhon värikkäät ruukut. En rajoittanut väripalettia ollenkaan vaan yhdistelin rohkeasti liilaa, vaaleanpunaista, valkoista, minttua ja keltaista. Kaikki värikkäät ruukkuni mitä vain löysin. 

Monista syksyn kukkijoista löytyy ihania pehmeitä roosan, marjapuuron ja kerman sävyjä. Jättimäiset krysanteemit löysivät tiensä isoon valkoiseen loft urban-sarjan ruukkuun. Tykkään myös green basics ja b. for soft sarjojen malleista. Näitä on helppo myös yhdistellä keskenään.

Iso vihreä-valkoinen koristekaali oli huippulöytö. Tässä koossa niitä ei aina välttämättä tule vastaan. Kanervoista löytyy nykyään useita eri lajikkeita ja värejä. Hulluhan sitä olisi, jos ei näitä kaikkia kokeilisi. Niin kauniita ne ovat.

Perinteisten syksyn kukkijoiden joukossa on myös  siemenestä itse kasvatettuja kesämalvikkeja. Ne kukkivat pitkälle syksyyn eivätkä heti hätkähdä lampötilan laskusuhdanteesta. Nämä vaaleanpunaist kaunottaret ovat helppoja suorakylvönä. Hieman myöhään kylvetyt kesämalvikit aloittivat kukintansa heinäkuussa. Niiden romanttinen ilme sitoo koko komeuden hienosti yhteen. 

Pieni ruukkupuutarha on asetettu meidän vierasmökin sisäänkäyntiin joka on valoisampi kuin pääsisäänkäyntimme. Meillä on suora näkymä mökkiin olohuoneen ikkunasta. Olen saanut näistä paljon enemmän irti, koska teen töitä olohuoneessa tai mökissä. 

Minivihreiden siemenpaketin arvonnan voitti Miia, joka osallistui arvontaan blogin puolella. Laitan voittajalle sähköpostia henkilökohtaisesti.

*Postaus on tehty yhteistyössä Elhon kanssa*

Jättimäinen tomaattisato ja arvontamuistutus!

Viileänpuoleinen kesä ei koitunut tomaattien kohtaloksi. Päinvastoin, Näyttää siltä, että kaikki ehtii kypsyä ja olen saamassa suurimman satoni ikinä. Uskon, että kerrankin joka ruukulle tehty varastolannoitus ja huolellinen kastelu olivat suuren sadon salaisuus

Kesänsä tomaatit viettivät GrowCamp-kasvatuslavasssa. Kahden kesän kokemuksella olen todennut, että paksu ja pehmeä muovi-ikkuna on mitä mainioin lämmön eristäjä. Samaa mieltä tuntuvat olevan myös tomaatit.

Ilahduttavin sato tuli Super Marmande-pihvitomaatista. Koen nämä isot lajikkeet kaikkein haastavimmiksi. Monesti ne ovat ehtineet isoiksi ja vihreiksi, mutta kypsymiselle ei ole jäänyt aikaa. Näiden jälkikypsyminenkään ei ole ihan niin tasaista kuin pienillä tomaateilla. Näin ainakin minulla.

Muistutan vielä NelsonGardenin MicroLeaf-siemenpussien arvonnasta. Aikaa on vielä huominen.

Arvontaan pääset tästä linkistä.

Leppoisaa lauantaita!

Kotinurkissa

Koti näyttäytyy aina ihan uudessa valossa ajan taittuessa syyskuun puolelle. Sitä katselee omia tuttuja nurkkiaan kuin kauan kadoksissa ollutta tuttua ja rakasta ystäväänsä. Niin ulkosalla ja työreissuissa viime kuukaudet ovat vierähtäneet. 

Siivoaminen on mukavaa, sohvalla istuminen on turhankin mukavaa ja ajatukset alkavat kiertyä kotinurkkiin. Minnekään ei oikeastaan tee mieli lähteä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Jos jotain mielii kotona aikaiseksi saada, on sen aika nyt. Syksyllä ja talvella tartunkin yleensä maalitelaan, siivoan kaappien perimmätkin nurkat ja rymsteeraan huonekaluja.

Ainoa huono puoli on liikunnan väheneminen. Pihahommissa sekin tulee kaupanpäällisenä. Ihmettelen joskus itsekin miten aktiiviliikkuja olen ollut suurimman osan elämästä. Minne ihmeessä katosi syksyn into tarttua uusiin liikunnan tuuliin? Olen myös melko huono tekemään mitään äkkinäisiä lupauksia ja päätöksiä. Nyt tosin tuntuu siltä, että niitä kannattaisi vakavasti harkita.

Jos sitä liikkuisi edes puoli tuntia päivässä. Hiukan jopa nolottaa kertoa, että matkaa punttisalille ei ole kuin kolmekymmentä askelta. Sen verran matkaa on alakertaan. Talven tullessa se on kyllä pelastus. Täältä pimeän ja peltojen keskeltä ei huvita raahautua matkan päälle. Nyt vaan pitäisi saada aivotkin käännettyä syksylle. 

Onneksi on haravointi. Sen verran asiaa ehtii vielä harkita.