torstai 24. marraskuuta 2016

Ajatuksia perinteistä, pölynkerääjistä ja joululehdistä

Olen tällä viikolla kaivellut perintökynttilänjalkoja kaappien kätköistä ja laitellut ne asetelmiksi pöydille ja tasoille. Ja niitä riittää. En osta uusia, mutta säästän näitä vanhoja. Joku kutsuu tätä hamstraamiseksi ja toinen perinteiden vaalimiseksi. Vievät ne toki tilaa muun aikaa vuodesta, mutta mikä sen ihanampaa kuin kaivaa joulun alla esiin vanhat messinkiset kynttilänjalat?


Talven asetelmiin kuuluvat myös kudontanurkat ja pehmoinen pesä sohvannurkassa. Villalankoja ja joululehtiä kuluu tähän aikaan vuodesta. Miten ihanaa onkaan vain olla! Kudonta on vienyt pitkästä aikaa mennessään ja on mukava välillä olla omavarainen säärystimien suhteen.


Juttelin ystävieni kanssa tästä konmarituksesta, jossa koko talo tyhjenee turhasta suit sait sukkelaan. Luulen, että samaan konmarikoppaan joutaisivat myös kynttilänjalkani. Tarkoitus on säästää vain tavarat jotka tekevät onnelliseksi. Tajusin, että minut tekee onnelliseksi monta kaapillista perintöastioita, kynttilänjalkoja ja moni muu pölynkerääjä. Siivoan tasaisin väliajoin kaappeja ja heitän turhaa pois. Kirjan myötä en ahdistunut tavaramäärästä. Sen sijaan tajusin, että olen aika onnellinen kodistani juuri tällaisena kippoineen kaikkineen.


En tiedä oliko myös viisi joululehteä liioittelua. Tulin ainakin iloiseksi niistä. Lupaan myös laittaa ne kiertoon, kun olen lukenut. Suomalaisista parasta antia tänä vuonna oli Käsintehty joulu. Tykkään enemmän fiilistellä noiden ulkolaisten lehtien kanssa. Niin ihania joulukoteja!


Leppoisaa perjantaita!
SHARE:

19 kommenttia

  1. Varmaan moni tänä päivänä ahdistuu kaikesta tavaramäärästä ja silloin konmaritus kolahtaa. Kohtuus kaikessa sopii tähänkin asiaan. En kyllä luopuisi vanhoista kauniista kynttilänjaloista, enkä monista muistakaan itselleni rakkaista esineistä. Vaikka niitä tarvittaisiin vain kerran vuodessa. Hyvällä järjestyksellä kotiin saa mahtumaan monenlaista ilman ahdistusta ja tarvetta konmaritukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Hyvä järjestys on avain moneen säilytykselliseen ratkaisuun.

      Poista
  2. Kuulostaa niin tutulta. Meilläkin riittää iloa tuottavia pölynkerääjiä. Kiva kuulla suosikkisi joululehdistä. Itsekin olen lehtihyllyllä yrittänyt valita vain yhtä. Se oli ihan mahdoton tehtävä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kehtaa ihan siinä hyllykään lehtiä lukea. Ulkomaalaiset on ehkä taakuvarmepia. Suomalaisista ostan yleensä yhden mikä vaikuttaa parhaalta.

      Poista
  3. Minullekin niin moni kodin muisto ja tavara tuovat iloa. Olisi aivan pöljää ostaa jatkuvasti uusia tavaroita ja koristeita, jos niitä olisi ollut joskus jo olemassa.
    Varmasti maalaisjärki pätee tässä asiassa. Jokaisella meillä on varmasti paljon turhaakin tavaraa, mutta ei meidän nyt ihan askeettiseksi tarvitse heittäityä. Varsinkaan meidän jotka tykkäämme askarrella ja touhuta. Aina tarvitsee jotain rekvisiittaa.
    Ymmärrrän konmaritusta japanilaiselta kantilta. Siellä talot ovat pieniä, ilman kunnollisia säilytystiloja ja he rakastavat tavaraa. Siellä on paljon tavaroita, joista meillä ei täällä ole aavistustakaan. Esim. vessaan laitetaan pöntönkannen päällys, vessapaperitelineelle oma päällyskoriste, ovennupin koriste, henkari tyynyn tuuletukseen ym.... Se kuva mikä meillä on japanilaisesta kodista tatamimattoineen, toteutuu vain harvassa oikeassa kodissa. He rakastavat kaikkea pientä ja sievää. Me suomalaiset ollaan niin järkeviä ja käytännöllisiä, ettei meiltä sellaista tavaramäärää ikinä tule löytymään.
    Minä en ainakaan noista kynttilänjaloista luopuisi. Ne ovat aivan ihanat. Ja tuollaiset tavalliset kruununkynttilät ovat niitä kauneimpia kynttilöitä, mitä olla voi.
    Mä tykkään enemmän hyggeilystä kuin konmarituksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riina, sanoit monta asiaa juuri siten, kuin minun oli tarkoitus. Ja noita kruunukynttilöitä minäkin ihailin. Näyttävät todella kauniilta, juuri valkoisina. Taidanpa kaivaa omia kynttiläkätköjäni.

      Poista
    2. Mäkin tykkään noista simppeleistä kynttilöistä ja mieluiten valkoisina. Ja pääasiana kai siinä kirjassa oli saada ajatuksia ja oivalluksia. Kulttuurisidonnaisesti ne voivat olla hieman erilaisia oivalluksia :D

      Poista
  4. Minä hylkäsin Konmarin, koska minulle iloa tuottaa juuri ne "turhat" tavarat, mielelläni hylkäisin kaikki käyttöesineet. Olen kylläkin tyhjennellyt kaappeja kaikesta ylimääräisestä, vienyt kirppikselle ja olen myös käyttäny tentisiä askartelu ja ompeluvarastojani. Nuo kynttilänjalat ovat ihania ja nehän jos mitkä tuottavat iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli siinä hyviä ajatuksia järjestyksen ja tavaran läpikäymisen suhteen. Hieman eri mieltä paljonko kamaa heitän pois.

      Poista
  5. Itselle muistorikkaat ja rakkaat esineet ansaitsevat kyllä aina paikkansa. On ihana kaivaa näin joulun lähestyessä omien kaappien kätköistä kaikki perinteiset joulunajan koristeet.
    Konmari on ihan hyvä juttu. Pitää vain osata luopua turhista itselle merkityksettömistä ja tarpeettomista tavaroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Ja tuo kai se viestikin siinä kirjassa on. Jotenkin mystisesti koen, että se on vähän ristiriitainen siinä, että ihan kuin 90% kodin tavarasta olisi turhaa. Ehkä se Riinan sanojen mukaan onkin niin. Mä olen ainakin niin käytännöllinen, että en todellakaan luovu siitä pienestä hömppämäärästä, joka suurimman osan vuotta turhan panttina seisoo.

      Poista
  6. Taidan olla samaa mieltä kanssasi konmarituksesta...yleensä en hankikaan meille mitään mistä en tykkää ja millä ei olisi jotain jujua tai tarinaa. Nautin vanhoista jutuista, suunnattomasti langoista, ihanista lehdistä ja kirjoista...nyt talvella, kevättuulet kun alkavat puhaltaa, laitan aarteet kaappiin odottamaan seuraavaa joulua (vaikka kevät alkaa talvipäivän seisauksesta, kevääni alkaa uudenvuoden jälkeen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin kevät alkaa heti joulun jälkeen. Koska esikasvatus alkaa tammikuussa :D

      Poista
  7. Mun konmaritus-ura koki saman... luin kirjan, aloitin vaatekaapistani, jonka jälkeen totesinkin, että en mä voi luopua mun rakkaista ja osin perityistäkin romuista :D
    Tulipahan vaatekaappi siivottua - kirjan konmaritin kiertoon ystävälle rapakon taakse.
    Samaa lehteä fiilistelin, tuota Käsintehty joulu. Siinä oli kivoja ideoita, joista joitakin jo päätynyt seinällekin.
    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joitain hyvää jos konmaritit sen kirjan :D :D :D

      Poista
  8. Just lovely...
    Have a great weekend!
    Titti

    VastaaPoista
  9. Oi, juurikin ne itselle tärkeät jutut pitää säästää! Oli niitä sitten vähän tai paljon, että kukin tyylillään. Minäkään en luopuisi vanhoista itselle kivoista jutuista ;)
    Sairalloinen hamstraus on sitten eri juttu, ei siihen auta konmarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin juuri. Musta tuntuu, että konmaarista nauttii ne joilla muutenkaan ei ole mitää ylimääräistä. Ja hyvä niin. Meitä saakin olla moneen junaan. Muuten tulisi ahdasta :D

      Poista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig