lauantai 24. helmikuuta 2018

Vasta-alkajan houkutukset

Kun aloitin puutarhani vuosia sitten, olin kirjaimellisesti pihalla siitä mistä aloittaa. En ollut ikinä asunut oma-kotitalossa tai omistanut pihaa. Minulla ei ollut pihasuunnittelijan tutkintoa. Sen sijaan minulla oli 2300 neliötä, jossa kasvoi rikkaa kainalon korkeudelle. Päälle kohosi vanhojen puiden latvustoja. Luontevinta oli yrittää löytää nurmi kaiken alta ruohonleikkurilla. Ja siitä se sitten lähti. Täysillä väärään suuntaan.


Vinkkini kenelle hyvänsä nykyään olisi se, että keskity ensin puuvartisiin kasveihin. Mieti puille paikat, hommaa paljon pensaita, tee tukia ja pergoloita köynnöksille. Sulje silmäsi perennoilta, sillä niillekin löytyy paikka lopulta. Mutta vasta viimeiseksi. 


Minä sen sijaan en voinut vastustaa perennoja. Kukkia oli loputtomasti ja miten kauniita ne olivatkaan. Esikasvatustaitoni juontavat vahvasti noilta ajoilta. Olen kasvattanut valtavan määrän perennoja siemenestä. Useita lajeja, satoja yksilöitä. Olen heikkona metrejä pitkiin penkkeihin. Rakastan erilaisten kasvupaikkojen mahdollisuuksia ja niihin sopivia perennoja. Meni muutama vuosi  ja vasta sitten keskityin kunnoilla puuvartisiin kasveihin. Niille on ollut haastavaa löytää paikkoja jälkikäteen. En henno luopua perennoistani. Sen sijaan siirtelen niitä paremmille paikoille, kun pensaita tulee lisää. Hieman työläs tapa, jota en varsinaisesti suosittele kenellekään. 


Olen siitä onnekas, että tonttiini mahtuu niin erilaisia kasvupaikkoja. On paahteinen ja rutikuiva kivikko, rehevä runsasmultainen keskipiha, hedelmäpuutarhan lehtomainen kasvupaikka ja kompostinurkkauksen syvä varjo. Olen saanut kokeilla monenlaisia perennoja. Jokaiselle on oma paikkansa. 


Pihani on nykyään kuin tilkkutäkki. Sieltä löytyy alkuaikojen räpellyksiä, tunteella sommiteltuja istutuksia. Mutta myös järjellä suunniteltuja alueita ja rakenteita, joita on syntynyt opintojeni jälkeen. Kokonaisuus on kaukana siitä miten nyt kaiken toteuttaisin. Aito puutarha on kuitenkin aina matka ja seikkailu. Siellä saakin olla kerroksia ja kokemuksia. Onneksi niitä mahtuu vielä hieman lisääkin, kun oikein mielikuvitusta käyttää. 


Aurinkoista sunnuntaita! Kevät on ihan nurkan takana.

SHARE:

19 kommenttia

  1. Minä kyllä keskityin puuvartisiin, mutta liian aikaisin. Ostin 11 hedemäpuun taimea ja kaivoin niille kasvupaikat kiviseen maahan. Vain huomatakseni puolentoista vuoden päästä, että siihen tuleekin talo. Kaivoin uudet kuopat takapihalle, mutta ihmettelen jos omenapuut viihtyvät... takapihalla lilluu vesi syksyisin ja jäätyi lammikoksi puiden ympärille! Nyt olen päättänyt vetää henkeä ja miettiä kunnolla mitä teen puille seuraavaksi! 😊😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala... Kasvihuone on toinen mikä usein sopii vain yhteen tiettyyn paikkaan jolloin ei auta kuin jyrätä alta pois. Meillä sen tieltä lähti kaksi täyskasvuista jättimäistä koivua. Toivottavasti löydät hyvät paikat puille. Itse olen ripotellut uudet puut tontin laidoille muutaman metrin välein.

      Poista
  2. Ihania kesäkuvia. Kaunis puutarha.

    VastaaPoista
  3. Nurinkurin olen tehnyt minäkin, jotenkin puut ja pensaat ovat niitä vaikeimpia. Onneksi sitten löysin hortensiat joita tuli ensin ja sain rohkeutta istuttaa lisää pensaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aloitin myös hortensioista, purppuraheisiangervoista ja pian perässä tuli paljon muutakin. Pihasta löytyy myös useiden erilaisten pensaiden yhdistelmiä samasta istutuksesta. Onneksi tilaa oli jäljellä niillekin.

      Poista
  4. Härliga sommarbilder som man blir glad av :)
    Ja nu längtar man verkligen till våren...
    Kram från Titti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack Titti <3 Det är bara ett ögonblick och sen kommer våren :)

      Poista
  5. Vitsi miten ihana tunnelma noissa kuvissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä just nyt kaiken lumen keskellä näyttää aika herkulliselta :) Tulisi jo lämpö.

      Poista
  6. Kuulostaa niin tutulta. Meillä on kyllä käynyt myös niinkin, etten hennoisi oikein kaataa yhtään tontin omia puita ja nyt jo tuntuu että tila on loppu. Puuvartiset kun ottaa niin suuren alan, varsinkin puut. Metsän reunan kuusia pitäisi kaataa vaan pelkään että sitten vuohenputki rehahtaa siellä ihan hirmuiseen kasvuun. Hankalia valintoja😣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kaadettiin viime vuonna lähes kaikki koivut, kuuset ja haavat... Vähän kyllä kirpaisi, mutta tilalle tuli taajamapihaan sopivampia kirsikoita ja muita pienempiä koristepuita.

      Poista
  7. Kiitos vinkeistä. Minä yritän pähkäillä edellisten omistajien kasviviidakossa. He eivät ilmiselvästi pitäneet havuista, joita tontilta löytyi pyöreä nolla. Nyt olen repinyt yhden penkin kokonaan pois ja muuttanut havu-ja pikkupensasryhmäksi. Muutamaa muuta pensasryhmää mietin, toisessa mm. loistoangervoa, joka tunkee taimia pitkin tonttia. Toisaalta helppohoitoista, mutta tylsää. Perennaryhmä on selvästi saatujen kasvien tilkkutäkki, sitäkin pitäisi selkeyttää. Eli ei helppoa, vaikka "pohja" valmiina. Vinkkejä mistä tällaisessa tilanteessa aloittaisi? Pihasuunnittelijan kutsumisella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saneeraus on aina paljon paljon vaikeampaa kuin tyhjän pihan suunnittelu. Neuvontakäynti ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Oma pikavinkkini on se, että keskity alkuun siihen, että mietit toiminnot paikoilleen etkä keskity yksittäisiin penkkeihin. Piirrä ne karkeasti paikoilleen. Älä tee nopeita ratkaisuja vanhan pihan kanssa. Älä jumitu jo tehtyihin ratkaisuihin. Mieti mitä kaipaat ja mistä voit luopua, jos kaikki haluamasi ei mahdu. Mieti istutukset tukemaan toimintoja ja kulkuväyliä. Ei toisinpäin. Tsemppiä!

      Poista
  8. Meillä homma lähti käyntiin vähän samoin, vaikka olikin kysymyksessä uudistontti. Tai voiko niin sanoa, kun paikalla oli iät ja ajat kasvanut puita ja luonnonkasveja. Mutta taloa ja entisten asukkaiden puutarhaa ei ollut.
    Rakentamisen yhteydessä teimme kyllä kulkureitit ja mietimme toimintojen paikat. Rakentamisen jälkeen rahat olivat kuitenkin finaalissa, ja perennoja tuli haalittua kaikilla tutuilta ja tuntemattomilta. Väriskaala oli hurja, eikä kaikki kasvit muutenkaan mielyttäneet.
    Alku oli kuitenkin kipinä, jopa uuteen ammattiin ja tiedon lisääntyessä kasvit vaihtuivat ja perennat vähenivät. Itseäni harmitti eniten puutarhan häviäminen syksyisin, kun perennat lakastuivat. Puilla ja pensailla saa ryhtiä ja kauneutta puutarhaan, sen jokaisena vuodenaikana.

    VastaaPoista
  9. Hyviä vinkkejä! Minulle kävi aivan samoin kun sain oman pihan. Ensin hankin kalliit perennat, vasta sitten tajusin että ehkä olisi ollut helpompi ensin miettiä pensaiden paikkoja :D. Nyt niitä vääriin paikkoihin istutettuja perennoja siirrellään paikasta toiseen.

    VastaaPoista
  10. Minä tein vahingossa oikein:)säästin vanhan talon pihassamme kaikki vanhat puut ja pensaat.Nyt myöhemmin olen sitten lisäillyt kasveja ja perennoja.ja olemme poistaneet niitä huonokuntoisia.Yksi pihakoivu pitää olla ja se meiltä löytyy.
    On pihamme keskipiste ja tuo valtavasti elämää lintuineen ja pönttöineen.Minkään kasvuun ei ole vaikuttanut:)Etupihan kruunu on vuonna 1939 istutettu valtava omenapuu,joka tekee jätesäkeittäin omenoita joka vuosi.Kukinta on uskomaton näky!

    VastaaPoista
  11. Olipas mukavaa luettavaa ja jäin lukijaksi. Oma piha 'lähti käyntii' vähän samalla tyylillä, tosin olin melkein koko ikäni asunut talossa jossa piha ja äitini oli ahkera puutarhuroija. Samat geenit siirtyi minulle ja monta kohtaa on tehnyt ns. pylly edellä puuhun...Alkuun jo huonossa hoidossa ollut piha siistittiin isoista puista (pensaita oli vain kurtturuusu) ja saatiin lapsille leikkitilaa sekä pieni hyötypuutarha. Nyt kun lapset jo isoja, niin olen taas ryhtynyt muuttamaan nurmikenttää kukkakentäksi. Viime kesänä vasta tajusin puskien merkityksen ja perennepenkit ovat kokeneet kovia. Ja innostuin pihasta sen verran paljon, että opikelen nyt aikuisiällä itselleni uutta ammattia puutarha-alalla :)

    Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig