keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kasvilahjoja

Olen hyvin tunnevetoinen ihminen mitä tule puutarhaani. Monen muun tyhjästä aloittaneen tavoin pihastani löytyy useita lahjaksi saatuja kasveja ja kavereilta lohkottuja perennan jakotaimia. Hoitovapaalla ollessani tämä apu oli valtavan tervetullut. Aika harva ystävistä hifistelee lajiketasolla. Lajikkeiden sijaan muistan jokaisen kasvin, jonka ystäviltäni tai perheeltäni olen saanut. Ne kulkevat antajiensa nimillä. Siellä ne vierekkäin istuvat; Riitta, Sanna, Cata, Riikka, Maria ja kumppanit. 


Hyvä ystävä kuuntelee myös ne rivien välissä piilevät toiveet ja haihatukset. Sellainen on esimerkiksi tämä sinisarja, jonka sain hyvältä ystävältäni yllärinä synttärilahjaksi. Hän tiesi minun pitävän kasvia liian kalliina kesäkukkana, joka kuitenkin on mitä upein kasvi. Siellä se nyt ruukkuryhmässä ylväänä kukkii. Ja kyllä on mieletön! Niin mieletön, että ihmettelen miten en ole tätä raaskinut ostaa. 


Harrastatteko te paljon taimien vaihtoa? Minkä nimisiä kavereita teidän penkeissänne lymyää?

Ihanan aurinkoista keskiviikkoa!

SHARE:

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

vie mennessäsi, tuo tullessasi

Täällä on otettu kesäkuuta urakan kanssa kiinni. Isoin ponnistus on ollut ruukkupuutarhan perustaminen oleskelualueelle ja parvekkeelle sekä yleinen pihan siivous. Isossa ja rinteisessä pihassa ei käveleskellä turhia. Jokaisella askeleella on suunta ja tarkoitus. Syli on aina täynnä jotain tavaraa, oli suunta mikä hyvänsä. 


Asiat valmistuvat ehkä himpun hitaammin, mutta toisaalta moni asia valmistuu samaan aikaan. Samalla kun haen multaa ja ruukkuja, kuskaan kevään ja talven jälkeistä rompetta kohti autotallia. Välillä saatan eksyä hieman kitkemään, kun tekee mieli huilata kaiken roudaamisen keskellä. Sain viime viikolla blogiystäväni kylään, joka ihmetellen katseli tyhjää parvekettamme. Hän totesi, että kuvista sitä ei tajua miten iso ponnistus se on saada täyteen. 


Kasviruukkuja on valmistunut tasaiseen tahtiin parvekkeelle ja ulkosalle. Kokeilin ensimmäistä kertaa isoa ruukkuryhmää oleskelualueelle taivasalle. Ryhmässä on kaikkea mistä pidän! Heiniä, tummaa hirssiä, hyvin vähän kukkia, upeita lehtimuotoja ja sävyjä. Vaikka usein kokeilen muutakin, ovat nämä tummanpuhuvat ryhmät se omin juttu.


Täällä tulee vettä kaatamalla. Mikä loistosyy jäädä sisään siivoamaan. 

Reipasta viikonalkua!


SHARE:

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kompostin aarteita

Ilo oli ylimmillään, kun törmäsin kompostissa kahteen tanakkaan raparperin taimeen. Olin unohtanut nostaa itselleni ruukkuraparperin tänä vuonna ja se harmitti vieläkin. Valmiissa kompostissa uinuneet vanhat (ja jo kuolleeksi luulemani) taimet olivat sopivan hetken tullen päättäneet nostaa päätään. 


Kompostin uumenista nousevat taimet ovat joka kerta yhtä ilahduttavan yllättävä näky. Omassa kompostissa kasvaa usein joku hyötykasvi tai krassi. Joskus löytö on niin loistava, että se on nostettava talteen. Raparperin koristeellisuus ruukussa on vailla vertaansa. Suuret lehdet ja punaiset varret tekevät raparperista kauneimman hyötykasvin.


Se olisi puutarhapäivä taas tänään. Leppoisaa sunnuntaita!


SHARE:

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Odota! täältä tullaan kesäkuu!

Kesä on lähtenyt jo kunnolla käyntiin, mutta minä tunnun jämähtäneen jonnekin toukokuun alkuun. Vaikka pihan kevätkunnostus valmistui ajallaan, on parveke yhä pesemättä, kesäkukat istuttamatta ja keittiöpuutarhakin hieman heitteillä. 


Huithapelina en jaksa ottaa tällaisista asioista stressiä. Ne valmistuvat vauhdilla, kun vaan saan hommat työn alle. Joskus ihan oikeat työt ja perhe menevät puutarhan edelle. Niin tärkeä kuin se onkin. 


Luulen, että nyt on aika laittaa hihat heilumaan ja saattaa parveke ja keittiöpuutarha samaan aikaan muun puutarhan kanssa. Uhkeana kukkivat särkyneetsydämet muistuttavat hanakasti, että se on kesä nyt. Aika herätä talviunilta ihan kokonaan, ettei tämä ihanuus mene vallan ohi. Jos nyt ensi viikolle jo uskaltaisi parvekekuvia luvata.


Ihanaa viikonloppua!

SHARE:

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Lempikukkia

Kevät kului hieman huolestuneissa merkeissä, kun valtavat koivun rungot makasivat herttavuorenkilpien päällä useamman viikon. Mietin miten poloiset painon alla kestävät puusavottaan asti.  Tiesin kasvuston korjaantuvan nopeasti, mutta tätä kesää se ei välttämättä pelastaisi. 


Herttavuorenkilvestä on vuosien saatossa tullut suosikkini. Pidän jopa sen lehdistä, kun kasvusto on hyvin hoidettu. Tämä vuosi mennään hieman kellastumilla ja ripsuisilla lehdillä, mutta tiedän kasvuston olevan täysin kunnossa jo ensi keväänä. Myös se tekee tästä perinteisestä kasvista niin ihanan. Se on uskomattoman luotettava, terve ja sitkeä. 


Kukinnot muistuttavat mielestäni hyvin paljon tällä hetkellä niin kovin muodikasta vahakukkaa. Myös herttavuorenkilven kukinnot toimivat leikkoina. Lehdet jätän suosiolla puutarhaan. 


Meidän kasvustomme kasvaa uljaana järeän ja metrejä pitkän kivipaasin päällä. Pidän erityisesti kasvin tavasta ryöpsähtää isoina kasvustoina yli laidan. Alun viharakkaussuhde on muuttunut ajansaatossa lempeäksi rakkaudeksi tätä perinneperennaa kohtaan. Puutarha ei tuntuisi enää omalta ilman sitä.


Aurinkoista keskiviikkoa!


SHARE:

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Mikäs se siellä

On pitänyt viime päivät haipakkaa keittiöpuutarhan kulmilla. Siellä se jo pilkottaa. Tämän näköinen haipakka. Saa nähdä tuleeko tuohon ihan oikeasti lasitkin joskus. Nyt on vedetty happea, nukuttu hyvät yöunet. Ei kun jatkamaan ohjeiden parissa pähkäilyä. 


Nyt saa toivottaa pitkiä hermoja.

Minä toivotan ihanaa sunnuntaita!


SHARE:

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Lemmikkien aikaan

Meillä suvivirttä veisattiin jo torstaina lasten kevätjuhlaillassa. Huominen todistusten haku tuntuu silti hämmentävältä. Joko kesäloma todella voi alkaa? Missä vaiheessa toukukuu päättyi, kun se puolestaan ei oikein ehtinyt edes alkaa. Kimppu lemmikkejä tuli sentään ajallaan. Muuten luonto on hivenen sekaisin ainakin meillä. Omenankukinnoista saa vain haaveilla.


Koululaisten äitinä tuntuu, että aika kiitää koko ajan nopeammin. Esikoinen on syksyllä jo viidesluokkalainen. Vilkkaasta pikkumiehestä on kasvanut hujauksessa nuori herrasmies, joka on yht´äkkiä oma-aloitteinen apulainen, kun ruoka-kasseja pitää kantaa sisälle. On ihanaa päättää lasten kouluvuosi siihen, että koulussa oli kivaa ja opinnot sujuivat. Kesälomille päästään hyvillä mielin ja koulukirjat saa hetkeksi unohtaa kokonaan.


Monissa perheissä on tästä eteenpäin iloisia lomalaisia. 
Se ei voi tietää kuin loistavaa viikonloppua!


SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig