Herttavuorenkilpi - kasvatus ja hoito

Herttavuorenkilpi on yksi suosikkiperennoistani. Tiedän, että kasvi jakaa mielipiteitä ja yleensä sinne negatiivisempaan suuntaan. Oikein hoidettuna kasvusto on upea, ja herttavuorenkilpi kaunis. En minäkään kuivunutta ruskeaa lehtikasaa halua katsoa. Joten tässä vinkit, miten hoidan meidän isoa herttavuorenkilpi-istutusta.

Herttavuorenkilvestä ruman tekevät laikulliset värjäytyneet lehdet, jotka ajan kanssa muuttuvat ruskeiksi ja kuiviksi. Kuivat kukkavarret eivät myöskään ole mikään kaunistus. Herttavuorenkilpi tarvitsee kunnon karsinnan ja leikkauksen kaksi kertaa kesässä, jotta kasvusto pysyy hyvännäköisenä.

Tässä on tyypillinen alkutilanne, miltä herttavuorenkilpi näyttää kesän alussa. Osa lehdistä on kokonaan kuivuneita, osa lehdistä läikikkäitä. Leikkaan kasvukauden alussa kaikki muut lehdet paitsi kokonaan vihreät. Herttavuorenkilpi kestää aika rajuakin leikkausta. Se on nopea uusiutumaan, ja ilmavampi kasvusto näyttää freesimmältä kuin tällainen umpituuhea. Kasvista ei tule kaljun näköinen, vaikka sitä leikkaisi reilumminkin. 

Jos herttavuorenkilpeä ei leikkaa vuosittain, kasvaa se rajusti umpeen. Harventaminen on sitä helpompaa, mitä säännöllisemmin sen tekee. Jos kasvusto on jo todella tiivis, kannattaa kasvustoa jakaa hieman juuristoa myöten. Palat lähtevät helposti kasvuun uudessa paikassa. Herttavuorenkilpi pärjää monessa haastavassakin paikassä. Kasvi on esimerkiksi loistava maanpeittämiseen kaltevissa paikoissa. 

Teen isomman harvennuksen toukokuussa, jolloin leikkaan kaiken kuivuneen ja laikulllisen pois. Seuraavan kerran tartun saksiin kukinnan jälkeen tai viimeistää heinäkuussa. Leikkaan kukkavanat pois, ja lisäksi poistan lehdet, jotka ovat alkaneet värjäytymään. Ylläolevassa kuvassa kasvusto on heinäkuussa. Vaikka kukkia ei ole, on herttavuorenkilpi tosi kaunis, kun koko kasvusto on hoitoleikkauksien ansiosta kauttaaltaan vihreä. 

Leikkauksien lisäksi lannoitan ja kalkitsen kasvualustaa. Kalkkia herttavuorenkilpi saa kerran vuodessa tai parissa. Sen lisäksi annan kevätlannoitteen ja syyslannoitteen. Keväällä kitken ne vähät rikat, joita kasvuston seassa on, kanttaan istutuksen reunan ja lisään multakatteen. 

Herttavuorenkilpi on aivan ihana myös leikkona. Suosittelen antamaan kasville mahdollisuuden. Mielestäni se myös kuuluu suomalaisiin pihoihin, koska sillä on täällä jo pitkät perinteet. 

Uusi terassi kestopuusta

🌿 Kaupallinen yhteistyö: Kestopuu 🌿 

Viime kesän isoin projekti oli terassin rakentaminen sisäänkäyntiin. Projekti on lykkääntynyt vuosilla, sillä talon edustaa on kaivettu milloin uusien salaojien, veden ohjausten tai maalämmön takia. Koska mitään ei tarvitse enää kaivaa, oli aika tehdä sisäänkäyntiin terassi, joka toteuttiin vihreällä kestopuulla. 

Sisäänkäynti on talon pohjoispuolella, minkä vuoksi alue on melko katveinen ison osan päivästä. Emme tarvinneet isoa terassia oleskeluun, mutta halusimme jotenkin ryhdistää sisäänkäyntiä. Terassi mahdollisti oleskelualueen lisäksi siistin kulun pääsisäänkäynnin ja kellarikerroksen oven välillä, mille on ajoittain käyttöä. Etupihan hoito helpottui huomattavasti terassin myötä, koska se rouhaisi ison osan sorapihasta.

Terassin suunnittelu vaati hieman tavallista enemmän, koska talo on aikoinaan rakennettu monelta osin hyvin eriskummallisin ratkaisun. Esimerkiksi talon eteen oli tehty kiinteästi valettu sisäänkäynti, jota ei kantavuuden takia voitu poistaa. Terassi ja portaikko on nyt suunniteltu siten, että betoninen sisäänkäynti jäi terassin alle. Tontti viettää melkoisesti etunpihan osalta, mikä toi omat haasteensa. Helpoimmalla päästiin pohjien suhteen, koska terassin kohdalle oli jo tehty isot maamassan vaihdot ja alla oli läpäisevä routimaton pohja.

Talon julkisivu on tyypillinen 80–90 -lukuisen tiilitalon edustaja. Vaalea tiili taittaa eri sävyihin. Vihreä kestopuinen terassilauta saa tämän tyyppisen tiilen näyttämään ikään kuin puhtaammalta. Vihreä kestopuu myös harmaantuu mielestäni kauneiten, eikä ensimmäisen kesän vihertävä sävykään mitenkään paha ole. Kuriositeettina on mainittava, että länsinaapurissa vihreä kestopuu on suosituin, kun taas suomalaiset suosivat eniten ruskeaa.

Valitsin sileän kestopuun, koska sen puhtaana- ja kunnossapito on helpointa. Sileä terassilauta sopi myös  ulkonäöllisesti meille paremmin kuin uritettu puu. Terassilautoja on saatavana eri leveydellä. Tykkään itse hieman leveämmästä terassilaudasta. Kestopuulla on laaja mallisto terassilautoja. 

Tärkein vinkki terassin perustamiseen on se, että perustamisessa ei voi lintsata. Pohjan tulee olla täysin routimaton. Terassi mitoitetaan usein ennemmin pieneksi kuin isommaksi. Minulla mitoittamista auttoi se, että tiesin mitä toimintoja terassille tulee ja millaiset kalusteet sinne haluan. Talon julkisivu ei kestänyt ulkonäöllisesti suuren suurta terassia. Terassille saatiin lisää kokoa sillä, että se on koko seinän mittainen. Eri taso hajottavat suurta pinta-alaa. Näin terassi ei näytä liian isolta suhteessa taloon. 

Jos terassi on talon ainoa, kannattaa se sijoittaa aurinkoiselle paikalle. Itse tykkään siitä, että jättimäisen oleskelualueen sijaan pihassa on useampi maltillisen kokoinen oleskelupaikka. Tämä mahdollistaa sen, että auringosta (tai varjosta) voi nauttia aina. Vaikka etupihan terassi ei ole meidän tärkein oleskelualue, on tälläkin tärkeä funktionsa. Terassi on myös tapa tehdä sisäänkäynnistä kutsuva. Huoliteltu ilme saa koko talon näyttämään paremmalta. Halusin myös välttää "tanssilava" -efektiä, jonka liian suuri terassi helposti luo. 

Kestopuun verkkosivuilla on tosi laaja tietopaketti terassin rakentajalle. Hyvä työkalu on esimerkiksi terassilaskuri, jolla saa näppärästi laskettua puutavaran määrän. Kestopuun sivuilla on myös useita rakennusoppaita, joiden avulla voi rakentaa kaikkea mahdollista kestopuusta. 

Odotan kyllä innolla jo kevättä, että pääsen taas laittamaan terassin kesäkuntoon ❤️

Ruukkupuutarha

Ruukkupuutarha on minulle nykyään se rakkain ja tärkein osa puutarhaa. Ison parvekepuutarhan lisäksi olen perustanut erilaisia ruukkutarhoja varjoiselle terassille, sisäänkäyntiin, oleskelualueelle ja keittiöpuutarhaan. Hommaa siis riittää. Parasta hommassa ovat loputtomat mahdollisuudet ja vaihtelu. Vaikka tietyt kasvit pysyvät, muuttaa ruukkupuutarha meilläkin ilmettä joka vuosi. 

Olen jo alkanut suunnitella ensi kevään ruukkupuutarhaa. Taidan tänäkin vuonna satsata pieniin puihin, lehteviin kasveihin ja maltillisemmin kukkiviin kasveihin. Verenpisaroista en kyllä luovu. Ne ovat täydelliset varjoiselle terassille. 

Uusin Puhetta puutarhasta -podcastjakso käsittelee myös Ruukkupuutarhaa. Tein Versoilevan sivuille myös artikkelin aiheesta Ruukkupuutarhan perustaminen. Klikkaa sivuille, jos aihe kiinnostaa!

Versoileva · 132 - Ruukkutarha

Tomaatin kasvatus siemenestä

 🌿 Kaupallinen yhteistyö: Biolan 🌿

Tomaatin kasvatus siemenestä on todella antoisaa puuhaa, koska mikään ei ole parempaa kuin seurata satokasvin matkaa siemenestä lautaselle. Mikään ei myöskään voita auringossa kypsyneiden tomaattien tuoksua ja makua. Ehdoton etu on se, että tarjolla on lukuisia herkkulajikkeita, joista saa vain unelmoida kaupan heviosastolla. Jaan tässä teille mun vinkit tomaatin esikasvatukseen. 

Tomaatin esikasvatuksessa oikea ajoitus on todella tärkeää. Sopiva aika aloittaa on juuri nyt. Kun varaat 8 viikkoa esikasvatusaikaa, on lopputuloksena sopivan topakat taimet. Liian aikainen aloitus saa taimet venähtämään honteloiksi.

Olen täysin hurahtanut Biolanin Sammalnappeihin ja Pienoiskasvihuoneeseen. Niiden kanssa esikasvatus on helppoa, siistiä ja mutkatonta. Rakastan kuitenkin mullan tuoksua, joten päädyin kylvämään tomaatin siemeniä sekä Sammalnappeihin että Biolanin Kylvö- ja taimimultaan. Minikasvihuoneessa parasta on sen muoto (näitä saa pieneen tilaan tosi tehokkaasti monta) ja läpinäkyvä kupu, joka luo optimaalisen mikroilmaston. Minikasvihuoneen voi käyttää monta kertaa, sillä Sammalnappeja voi ostaa myös erikseen - siitä iso plus Biolanille. Vinkkinä sanon, että jos haluat päästä alussa helpommalla kastelun kanssa, valitse Sammalnapit. 

Taimimulta ja Sammalnapit kastellaan ennen kylvöä. Kylvän tomaatin siemenet aina pintakylvönä. Mullan päällä käytän vermikuliittia, joka sitoo kosteutta. Tomaatti itää parhaiten noin 20–25 asteessa. Itämisen jälkeen asetan pikkutaimet mahdollisimman valoisalle paikalle. Sadon määrä koodautuu tomaattiin juuri tässä vaiheessa. Vaikka valoa on jo hyvin, käytän siistä syystä myös kasvivaloa (ilmankin pärjäät!).

Tomaatin taimet koulitaan, kun ensimmäiset sirkkalehdet ovat ilmestyneet. Käytän tähän tarkoitukseen pestyjä maitopurkkeja. Taimet saavat niistä hieman tukea, multaa mahtuu hyvin ja purkit saa  todella tehokkaasti pieneen tilaan, kun asettelee purkit tiiviisti vierekkäin. Lisään purkin pohjalle Biolanin Ruukkusoraa ja päälle Kasvusammalta, joka sopii koulintavaiheeseen hyvin. Kasvusmmal ehkäisee kasvutauteja, mikä on herkässä taimivaiheessa superhyvä juttu. Myös kastelu on helppoa, koska Kasvusammal varastoi vettä. Taimet istutetaan aina mahdollisimman syvälle. Istutuksen yhteydessä tuen taimet kasvatuskeppeihin. Sidonta tehdään todella väljästi, jotta rungolla on tilaa kasvaa ja taimi ei vahingoitu. Annan taimien asettua pari päivää ennen kuin teen varastolannoituksen. Tomaatin varastolannoitukseen on hyvät ohjeet Biolan sivuilta. 

Meillä tomaatit kasvavat kasvihuoneessa. Siirrän taimet toukokuun lopussa karaisuvaiheen jälkeen lopullisille paikoilleen isoihin laatikoihin. Totutan taimia auringonvaloon vähintään viikon. Istutan aina kaksi runkotomaattia yhteen laatikkoon, jonka tilavuus on 55 litraa. Taimia ei kannata istuttaa liian tiheästi. Tomaatti tarvitsee reilusti multaa sekä tilaa kasvuun ja sadon muodostamiseen. Laatikon täytän Istutusmullalla, jossa on mykorritsaa ja biohiiltä. Istutuksen yhteydessä teen varastolannoituksen uudelleen. Paikalleen istutuksen yhteydessä poistan tarvittaessa alimpia lehtiä pois ja istutan taimen mahdollisimman syvälle. Näin se jämäköityy kivasti. 

Jos kasvatat tomaattia kasvihuoneessa ensimmäistä kertaa, muista huolehtia erityisesti varjostamisesta, tuuletuksesta ja kastelusta. Tomaatti menestyy hyvin myös avomaalla lämpöisellä seinustalla. Ulos voi istuttaa, kun hallan vaara on ohi. Lisää lämpöä saa tarvittaessa helposti hallaharsolla. 

Biolanin sivuilta löydät selkeät ohjeet tomaatin kasvatukseen kasvukaudella. Ne kannattaa käydä lukemassa. Sitten vaan sormet multaan ja kohti satokautta 🍅

3 vinkkiä - Näin saat leikkotulppaanit kestämään maljakossa

Leikkotulppaanit pysyvät hyvänä pidempään muutaman helpon kikan avulla.  Parhaan lähtökohdan saat, kun valitset tuoreen näköisen reipaskukkaisen kimpun, jossa ei ole yhtään kuivahtaneita kukkia.

1. Älä poista vielä kääreitä. Leikkaa kukille uudet imupinnat terävällä veitsellä (sakset litistävät varren). Tee imupinta poikittain pystyviillon sijaan, jotta kukat eivät hörppää liikaa vettä. Siirrä kimppu kääreineen maljakkoon, jossa on pari senttiä viileää vettä. Anna olla pari tuntia. Vasta juotetut tuoreet kukat pysyvät paremmin topakoina, jos käärettä ei ota tässä vaiheessa pois.

2. Asettele kukat maljakkoon, jossa on noin 10 senttiä vettä. Tulppaanit viihtyvät paremmin, kun varret eivät ui kokonaan vedessä. Viileä vesi pitää kukat virkeitä. Voit myös lisätä maljakkoon hieman lunta sulamaan. Jos alimmat lehdet jäävät veden pinnan alle, leikkaa ne pois ennen asettelua.



3. Vaihda viileä vesi päivittäin. Pisimpään tulppaanit saa säilymään, jos ne voi siirtää viileämpään paikkaan yöksi. Vältä sijoittamasta tulppaaneja hedelmien lähelle. Niistä erittyvä etyleeni nopeuttaa kukkien lakastumista.

Kuvan tulppaanit on asetettu pieneen jalalliseen maljakkoon, jonka sisällä on palloksi mytätty kananverkko. Jätin vaiheen yksi tekemättä, koska halusin tällä kertaa tulppaanien kaareutuvan hieman alaspäin. 

Ihanaa ystävän päivää kaikille ❤️

 

Luonnonmukainen puutarha

Meidän puutarha on vuosien saatossa kokenut melkoisen mullistuksen. Ei pelkästään ulkonäöllisesti, vaan myös luonnonmukaisuuden kannalta. Ensimmäiset pari vuotta oli pitkä aika odottaa tuloksia, mutta hitaasti niitä alkoi tulla. Sen huomasi ennen kaikkia lisääntyneestä kimalaisten määrästä. Myös ensimmäiset perhoset saapuivat pihaan. Nyt niitä on jo joka kesä ruuhkaksi asti. 

Vaikka pihaa on entrattu ennen kaikkea puutarhan näköiseksi, on taustalla koko ajan kulkenut ajatus luonnon monimuotoisuuden lisäämisestä. Tykkäsin opiskeluaikana valtavasti ekologian laajasta kurssista, ja olen sen jälkeen itsenäisesti lukenut lisää aiheesta. Halusin tehdä omalla pihallani sen, mitä tällaisella pläntillä voi luonnon eteen tehdä. Vaikka joskus reikäiseksi syödyt lehdet ovat harmittaneet, pidän sitä aina myös onnistumisena. Olen tehnyt jotain oikein, koska täällä viihtyvät muutkin kuin minä kasvien parissa. 

Tässä muutama konsti, joita olen pihan rakentamisessa noudattanut. Ehkä isoin merkitys on ollut sillä, että olen istutanut valtavan määrän erilaisia kasveja - puita, pensaita, perennoja ja heiniä. Olen satsannut siihen, että lajien määrä on valtava. Istutan kerroksittain ja lomittain, jotta tilasta saa kaiken irti. Iso merkitys on sillä, että suurin osa nurmikosta on korvattu erilaisilla istutuksilla Nurmikkoa on toki yhä. Sen seassa saa kasvaa sammal ja rikat. En ota aiheesta stressiä. 

Toinen hyvä vinkki on se, että luonnollisuuten kuuluu rentous. On itse asiassa parempi, jos kaikki ei ole tip top. Meillä on vieras mökin takana iso avo-komposti, jossa tekeytyy multaa. Reunalla on myös risukasoja. Tontin laidalla kasvaa pitkä rivi nokkosia. Ja sanoisin, että nokkosten suuri määrä on isoin syy perhosten runsaslukuisuuteen. Toukkien määrä kesäisin nokkosissa on nykyään älytön. 

Satsaan luonnonmukaisiin kasvualustoihin. Käytän niitä reilusti, jotta kasvit voivat hyvin. Se on yksi syy, miksi meillä on kasveissa tosi harvoin mitään tuholaisia.  Jos ötökät iskevät ruukkukasviin tai keittiöpuutarhaan, koen helpommaksi heittää kasvin kompostoriin kuin tarttua myrkkyihin.

Itselleni yllättävin seikka oli se, miten iso merkitys ruukkupuutarhallani on mesibaarina. Ruukkuja on todella iso määrä joka kesä. Kasveissa on aina kimalaisia ja perhosia medellä. Nykyään tiedän kasvattaa sitä silmällä pitäen hyviä mesikasveja. Ehdottomasti paras on jättiverbena. 

Kuuntele lisää vinkkejä Puhetta puutarhasta -podcastista, jonka voit kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta. Kirjoitin aiheesta myös laajemman artikkelin Versoilevan sivuille, jos ekologinen puutarha kiinnostaa. 

Versoileva · 128 - Luonnonmukainen puutarha

Mistä koti Gitalle?

Meille tuli hoitoon tällainen alle vuoden ikäinen touhupeppu. Gita tuli meille kotihoitoon toisesta paikasta, sillä koira tarvitsi hoitopaikan rauhalliselta alueelta, jossa on metsä vieressä. Odotin arkaa pakkausta, mutta Gita yllätti täysin. Parin tunnin tutustumisen jälkeen, koira oli meillä kuin kotonaan ja touhotti jokaisen luona yhtä iloisena. Koska Gita asettui meillekin supernopeasti, uskon, että se asettuu helposti myös omaan loppuelämän kotiinsa, kun se löytyy.

Gitaa kuvaa parhaiten sana ihmisrakas. Sillä on todennäköisesti hallussa myös jonkin sortin hännän heilutuksen ennätys. Pieni piiskahäntä vipattaa niin lujaa, että naurattaa. Häntää Gita heiluttaa paljon ja mielellään. Vaikka uusi ihminen hetken jännittäisikin, saa Gitaa silti lähestyä, mistä se on hyvin mielissään. Hetken päästä koira punkee syliin ja hakee rapsuja jo itsekin.

Tämä pieni suuri koira on mielestäni täydellisen kokoinen. 51 senttiä korkea, mutta vain 15 kiloinen. Sellainen juuri passeli pieni suuri koira. Ruumiin rakenne on todella kevyt, ja Gitaa on sen vuoksi helppo myös nostella. Parasta Gitan ulkonäössä on sen suuren suuret korvat. Ne ovat ihanan pehmoiset ja persoonalliset. Kun Gita pudistelee itseään, kuuluu kova läplätys. Melkoinen huumorikoira. 

Gita tuntee hyvin lempinimensä, joka on Kiti. Se odottaa kauniisti, kun se on saamassa ruokaa. Gita tykkää syödä nappulansa erityisesti aktivointileluista, joita se pyörittelee todella näppärästi ja tottunein ottein.  Gitaa on muutenkin helppo käsitellä, koska tämä koira on lempeä ja hellä ihmisiä kohtaan. Gita ei ole meillä aristellut edes miehiä. T'ämä ihan korvaeläin hyväksyy niin aikuiset kuin lapsetkin. 

Gitalla on jo hyvin kokemusta hihnassa kulkemisesta. Varusteiden pukeminen käy helposti ja Gita kulkee näppärästi myös portaita. Koska Gita säikähti edellisessä hoitopaikassa ulkona, on meillä ulkoilu aloitettu varovasti. Gita tekee tarpeitaan pihalle. Jos ulosmeno on liian jännää, tekee tyttö siististi tarpeensa sille varatulle alustalle. Eli Gita kyllä ymmärtää siisteyden päälle. Nyt tarvitaan vain hieman rohkeutta vielä. Uskon, että ulkoilun makuun taas päästessään Gita oppii sisäsiistiksi nopeasti.

Gitan on voinut jättää heti myös yksin kotiin. Tyttö touhuaa mielellään lelujen ja luiden parissa. Häntä toki vipatti vielä entistäkin vauhdikkaammin, kun kotiin vihdoin saavuttiin. Mitään tuhoja Gita ei ole tehnyt. 

Gita etsii kotia rauhalliselta alueelta omakotitalosta. Tyttö on tullut hienosti toimeen myös meidän lasten kanssa, mutta kovin vilkas koti sille ei sovi. Hienointa olisi, jos Gitalle löytyisi koti, jossa se voisi olla kodin ainoa kotieläin. Myös vanhempi ja kookkaampi uroskoira voisi mennä kaverina. 

Gitan tiedot ja videoesittelyn voi katsoa Viipurin koirien sivuilta. Jos kiinnostuit Gitasta, tutustu Viipurin koirien adoptio-ohjeisiin ja tee sivuilla hakemus. Päätöksen Gitan adoptoinnista tekee Viipurin koirien yhdistys. 

Postausta saa myös jakaa, jotta sopiva koti löytyisi pian ❤️