Vaivan väärti

Joka vuosi pähkäilen esikasvatusten kanssa itsekseni ja blogissani. Onneksi on vertaistuki ja kanssapähkäilijöitä. Kipuilen rajallisten voimavarojen kanssa, ja mietin onko sulaa hulluutta kasvattaa niin paljon. Onneksi kokemus on tehnyt minusta tehokkaan ja aika ei kulu hyvien toimintapojen etsimiseen. Jaksamisen olen ratkaissut siten, että teen kerralla hyvin vähän. Koska jokainen kylvöhetki on hivenen eteenpäin. En jää myöskään suremaan, jos joku nyt unohtuu tai en yksinkertaisesti jaksa enempää. 

Vuoden vaihteessa alan etsiä täyttökuvia postauksiin ja törmään edellisen vuoden kukkakuviin. Tämä on se syy miksi jaksan esikasvatusrumban joka vuosi. Minulla on melko hyvä näppituntuma siitä miten paljon esikasvatusastioita keittiö ja työhuone vetää. Nykyään mietin mikä on kaikkein tärkeintä. Olen päätynyt siihen, että esikasvattaa kannattaa niitä, mitä uppoaa pihaan tolkuttoman paljon (pienikukkaiset samettikukat ja auringonkukat) sekä harvinaisemmat ja törkyhintaiset kesäkukat (kesäpäivänhatut, kelloköynnökset ja jättiverbenat). 

Miettiikö kukaan muu tällä tavoin? Miten te priorisoitte? Ajattelin jopa jättää tomaatin kasvatuksen väliin, koska meidän torillamme käy joka vuosi myyjä, jolla on superhyvät taimet ja kyllin hyvä valikoima. Taimet ovat myös edullisia. Paljon edullisempia kuin kesäkukat.

Koska puutarhassa on kyse ilosta ja elämyksistä haluan uhrata pöytätilaa myös joko perennoille tai jollekin uudelle kesäkukalle, jota en ole kasvattanut ikinä. Tänä vuonna nappasin mukaan paljon hehkutetun koristetupakan, jonka tenho ei ole vielä tähän päivään mennessä itselleni auennut. Lisäksi tilasin törmänkukan siemeniä, koska omat taimeni ovat vuosien saatossa hiipuneet kukkapenkeistä. Törmänkukka pitää kiistatonta ykkössijaa sydämessäni akileijojen rinnalla 

Uuden kokeilussa on tietenkin se riski, että löytää jotain niin fantastista, että ei auta kuin kasvattaa sitä kaikkina tulevina vuosina hamaan hautaan asti. Tällainen on suurikukkainen kesäpäivänhattu. En voinut olla tilaamatta siemeniä. Nappasin myös täysin toisen värisen lajikkeen nimeltä 'Sahara'. En malta odottaa!

Mistäkö ostin siemeniä? Tilasin erikoisemmat Englannista Chiltern Seedsiltä. Suht tyyriitä siemeniä, jotka juuttuivat pariksi viikoksi tulliin, ja tulivat lopulta maksamaan niin paljon, että en halua edes ajatella loppusummaa. Olen innostunut tilaamaan parilta eri ihmiseltä itsekerättyjä siemeniä somen kautta. Toistaiseksi keijunmekot eivät ole itäneet. Olen silti toiveikas perennojen suhteen. Halvimmat siemenet löytyivät Hankkijalta. Valikoima oli yllättävän ja ilahduttavan iso! 

Blogin kesästä on tulossa kukkaisa! Tuskin maltan odottaa.