perjantai 8. helmikuuta 2019

Tulppaanien lumoissa

Kaipaan tulppaanien kukintaa eniten tähän aikaan vuodesta. Kevät on jo lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Jo kuvat tulppaaneista ravitsevat sielua ja kauneuden nälkää. Tähän aikaan vuodesta nousee myös hienoinen jännitys. Olettehan selvinneet talvesta hyvin. On jo niin kovin ikävä.


Tällaista kukintaa ja loistoa ei saa jatkuvana aikaiseksi kerta istuttamalla. Pitkäikäiset Darwin-tulppaanit nousevat vuodesta toiseen. Kaikki erikoisemmat kestävät sen sijaan kesästä muutamaan. Siksi istuttamista pitää jaksaa tehdä joka vuosi. Viime kesä oli ensimmäinen, jolloin kaikki tulput eivät nousseet. Siitä huolimatta kukinta oli näin komea. Mutta vaivan määrä kirpaisi hieman, kun tiesin mitä jäi puuttumaan. 


Toissa syksynä hairahduin istuttamaan turhankin innokkaasti keltaisia tulppaaneja. Tähtäimessä oli monivärinen väritykitys. Kun kevät paljasti, että lähinnä violetit ja keltaiset olivat selvinneet talvesta olin hieman pettynyt. Pidän supervärikkäistä  tai tyylikkään rauhallisista  istutuksista (kuten kuva yllä). Vastaväri-istutukset sen sijaan eivät ole minun juttuni. Alla oleva penkki sai ties minkä sävyistä täydennystä. Jännityksellä odotan lopputulosta. 


Kaipaan myös pidempiä päiviä. Valo ei tule vielä kirkkaana täydeltä taivaalta vaan valon ja varjon leikkisyys on nähtävillä kukissa ja lehdillä. Niin täydellistä!


Tulppaanimania on levinnyt hiljaalleen lähes jokaiseen pihan penkkiin. Alun perin satsasin lähinnä meidän 10-metriseen perennapenkkiin. Jotenkin huomaattani valuin sipuleineni keskipihan kautta kohti kasvihuonetta. Tämä tuskin on teillekään niin vierasta. Puutarhassa kun kaikki tuntuu menevän kaavalla: siitä se ajatus sitten lähti... 


Mitä te kaipaatte keväässä eniten? Onko se heleä vihreys, linnunlaulu vai värit? Pakko myöntää, että kukkien lisäksi ikävöin myös keväistä raikasta ilmaa. Sitä ikään kuin herää eloon, kun haistaa mullan ja kaiken nuoren tuoreen vihreän. 


Ei mene kauaakaan, kun jalassa on kumpparit ja kädessä talikko. Kahvikuppeja saa keräillä pitkin pihaa ja elämä on mallillaan. Ihanaa viikonloppua ihanat!

SHARE:

12 kommenttia

  1. Just perjantaina töissä lamasin sipulikuvastoja, kun suunnittelin istutusalueiden uusimisia. Ajatukseen sisältyi rutkasti kevätkukkivia sipuelita. Ja lopulta se mopo lähti käsistä, kun kehittelin tulppaani/narsissi/jne. täydennystä vähän joka puolelle kaupunkia. Pitää muistaa, että ihan itse saan ne maahan laittaa, eli tuhatmäärin kukkaloistoa tietää harrasta kyykkimistä ja kaivamista. Mun puutarha kun on nykyään yhden kaupungin kokoinen. Mutta keväällä kaikki vaiva on vissisti sen arvoista.

    Sipulikukat yllättävät minut kotipihassani aina. Talven aikana unohdan mitä olen minnekin laittanut, joten noustessaan ne ovat ihanasti yllätyksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Muka olen muistavinani, mutta aina tulee yllätyksiä :)

      Poista
  2. Ja den där ljusa skira grönskan och fågelkvitter, det längtar jag efter...
    Underbara bilder du visar!
    Kram från Titti

    VastaaPoista
  3. Vielä kun maltetaan vähän odottaa. Kovasti on tulppaaneja jo ikävä, ja vihreätä nurmikkoa, tuoreita kevätsilmuja. Kevään raikasta tuoksua. Istutin uusia tulppaaneja; kirkkaan punaisia, enkä ymmärrä missä mielenhäiriössä. Ehkä ne sopii tummaa havua vasten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätsilmut on ihania! Miten tässä oikeastaan valita edes pois. KEväässä on niin paljon hyvää.
      Noita mielenhäiriöitä sattuu itse kullekin. Just meinaan mietin, että oisko pitänyt istuttaa punaisia tulppuja. Vaikka ei ois edes pitänytkään :D En tajua noita mun keltaisiakaan :D

      Poista
  4. Ihania kuvia! <3 Minä taidan kaivata keväässä aina eniten lintuja. Hyvänä kakkosena maiseman muuttuminen vihreäksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on niin kertakaikkisen harmaata aluksia. Se vihertyminen on joka kevät yhtä sykähdyttävää!

      Poista
  5. Tässä vaiheessa talvea alkaa jo kiihkeä kevään odottaminen. Jokainen kevät on aina täynnä yllätyksiä, joskus pettymyksiäkin. Vaikea sanoa, mikä keväässä viehättää eniten. Mustarastaan luritus, mullan tuoksu, piippojen intensiivinen tarkkailu. Se, että uusi kasvukausi ja kesä on edessä. Elämä laajenee pihamaalle. Ihanaa aikaa ja pian käsillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaaa.... Kukaan muu kuin tosiharrastaja ei ymmärrä mitä on piippojen intensiivinen tarkkailu :D Samaa täälläkin. Päivittäin :D

      Poista
  6. Kevään ja maan tuoksu. Siitä tietää että kaunista kukintaa luvassa. Sinun tulppaanipenkit aivan loistavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kaikki ei ymmärrä. Maan tuoksua kaipaan mäkin. Ja kiitos Maria <3

      Poista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig