lauantai 25. kesäkuuta 2016

Kuka kastelee?

Yksi puutarhaharrastamisen pulmallisimmista puolista on jatkuvasta kastelusta huolehtiminen. Tämä korostuu erityisesti keittiöpuutarhassa ja parvekkeen ruukkupuutarhassa. Paahteisella kelillä lyhytkin reissu aiheuttaa päänvaivaa. Kun ensimmäisen köynnöksen on kylvänyt jo tammikuun lopulla ja kasvi kuolee kuivuuteen reissun aikana, ei menetystä voi oikein rahassa edes mitata.


Meillä ei ole sukulaisista koostuvaa turvaverkkoa lähellä. Äitiä on turha itkeä avuksi, kun välimatkaa on useampi sata kilometria. Silloin auttavat ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Suomalainen jäyhä kulttuuri istuu minussakin sen verran tiukassa, että avun kysyminen on välillä vaikeaa. Sen ylittää vain luotto hyvään ystävään ja joku niin tärkeä asia kuin keittiöpuutarha.


Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että olen aikuisiällä onnistunut luomaan hyviä ja syviä ystävyyssuhteita omalla kylällä. Puolin ja toisin lainataan milloin mitäkin. Kotona työskennellessä olen voinut auttaa myös lastenhoidossa pienille koululaisille pitkien iltapäivien aikana. 


Nytkin saatoin hyvillä mielillä lähteä useammaksi päiväksi reissuun, koska tiedän että hommat hoituvat kotona. Minua ei odota kotona kasvien hautuumaa. Viimeistään loppukesästä tulee minun vuoroni auttaa. Silloin hyötytarhasta lähtee herukoita ja kesäkurpitsoja ystävien matkaan.


Myös kotona ollessa apukädet ovat lähellä. Kuopus on innokas ja tunnollinen kastelija.

SHARE:

13 kommenttia

  1. Kastelu aiheuttaa aina päänvaivaa, onneksi tosiaan on...no sinulla ystävät ja minulla aikuiset lapset ja kateviljely, jota voin hyödyntää kun meillä ei ole kotiloita! Vastavuoroisuus on kultaakin kalliinpaa! Mukavaa Juhannuksen jatkoa! Ihana pieni kastelija :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän pieni on kyllä niin suloinen puutarhahanskoineen :) Kouluikään ehtiinä hänestä on aika paljon apuakin jo. Pyytämättä tulee silloin tällöin auttelee. Haluan, että auttaminen on ilo ja oma hupi :)

      Poista
  2. Olet onnekas saadessasi luotettavia kastelijoita puutarhaasi,joita myös kutsutaan ystäviksi 😉 maksamasi palkkakin on varmasti mieluinen. Minullakin on innokkaita pikku- kastelijoita apuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on kiva, että ilman "palkkaakin" autellaan puolin ja toisin. Mä uskon vahvasti siihen, että hyvä kiertää :)

      Poista
  3. Onnea on luotettavat puutarha-apulaiset..

    VastaaPoista
  4. Minulla on onneksi vanhemmat tässä kivenheiton päässä jotka kastelevat meidän rehuja kun ollaan poissa. Isäni on itsekin innokas puutarhuri ja mielellään ahertaa rehujen keskellä. Ihanaa juhannuksen jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi onnea! Mun vanhemmat auttelee remonteissa ja kaikissa isommissa jutuissa, kun käyvät. Apua osaa kyllä arvostaa.

      Poista
  5. Hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia apulaisia. Mutta kun sellaisia ei ole, niin silloin pitää yrittää turvautua altakasteluun ja muihin viritelmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin olen välillä tehnyt. Onneksi on niksejä :)

      Poista
  6. Tuo on niin totta! Ruukkukesäkukkiin ja keittiötarhaan kun lisätään vielä kanat ja kissa, on kynnys lomittajan kysymiseen korkea. Onnea on ihanat naapurit!

    VastaaPoista
  7. Ihana pieni apulainen.
    Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig