Luonnonmukainen puutarha

Meidän puutarha on vuosien saatossa kokenut melkoisen mullistuksen. Ei pelkästään ulkonäöllisesti, vaan myös luonnonmukaisuuden kannalta. Ensimmäiset pari vuotta oli pitkä aika odottaa tuloksia, mutta hitaasti niitä alkoi tulla. Sen huomasi ennen kaikkia lisääntyneestä kimalaisten määrästä. Myös ensimmäiset perhoset saapuivat pihaan. Nyt niitä on jo joka kesä ruuhkaksi asti. 

Vaikka pihaa on entrattu ennen kaikkea puutarhan näköiseksi, on taustalla koko ajan kulkenut ajatus luonnon monimuotoisuuden lisäämisestä. Tykkäsin opiskeluaikana valtavasti ekologian laajasta kurssista, ja olen sen jälkeen itsenäisesti lukenut lisää aiheesta. Halusin tehdä omalla pihallani sen, mitä tällaisella pläntillä voi luonnon eteen tehdä. Vaikka joskus reikäiseksi syödyt lehdet ovat harmittaneet, pidän sitä aina myös onnistumisena. Olen tehnyt jotain oikein, koska täällä viihtyvät muutkin kuin minä kasvien parissa. 

Tässä muutama konsti, joita olen pihan rakentamisessa noudattanut. Ehkä isoin merkitys on ollut sillä, että olen istutanut valtavan määrän erilaisia kasveja - puita, pensaita, perennoja ja heiniä. Olen satsannut siihen, että lajien määrä on valtava. Istutan kerroksittain ja lomittain, jotta tilasta saa kaiken irti. Iso merkitys on sillä, että suurin osa nurmikosta on korvattu erilaisilla istutuksilla Nurmikkoa on toki yhä. Sen seassa saa kasvaa sammal ja rikat. En ota aiheesta stressiä. 

Toinen hyvä vinkki on se, että luonnollisuuten kuuluu rentous. On itse asiassa parempi, jos kaikki ei ole tip top. Meillä on vieras mökin takana iso avo-komposti, jossa tekeytyy multaa. Reunalla on myös risukasoja. Tontin laidalla kasvaa pitkä rivi nokkosia. Ja sanoisin, että nokkosten suuri määrä on isoin syy perhosten runsaslukuisuuteen. Toukkien määrä kesäisin nokkosissa on nykyään älytön. 

Satsaan luonnonmukaisiin kasvualustoihin. Käytän niitä reilusti, jotta kasvit voivat hyvin. Se on yksi syy, miksi meillä on kasveissa tosi harvoin mitään tuholaisia.  Jos ötökät iskevät ruukkukasviin tai keittiöpuutarhaan, koen helpommaksi heittää kasvin kompostoriin kuin tarttua myrkkyihin.

Itselleni yllättävin seikka oli se, miten iso merkitys ruukkupuutarhallani on mesibaarina. Ruukkuja on todella iso määrä joka kesä. Kasveissa on aina kimalaisia ja perhosia medellä. Nykyään tiedän kasvattaa sitä silmällä pitäen hyviä mesikasveja. Ehdottomasti paras on jättiverbena. 

Kuuntele lisää vinkkejä Puhetta puutarhasta -podcastista, jonka voit kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta. Kirjoitin aiheesta myös laajemman artikkelin Versoilevan sivuille, jos ekologinen puutarha kiinnostaa. 

Versoileva · 128 - Luonnonmukainen puutarha

Mistä koti Gitalle?

Meille tuli hoitoon tällainen alle vuoden ikäinen touhupeppu. Gita tuli meille kotihoitoon toisesta paikasta, sillä koira tarvitsi hoitopaikan rauhalliselta alueelta, jossa on metsä vieressä. Odotin arkaa pakkausta, mutta Gita yllätti täysin. Parin tunnin tutustumisen jälkeen, koira oli meillä kuin kotonaan ja touhotti jokaisen luona yhtä iloisena. Koska Gita asettui meillekin supernopeasti, uskon, että se asettuu helposti myös omaan loppuelämän kotiinsa, kun se löytyy.

Gitaa kuvaa parhaiten sana ihmisrakas. Sillä on todennäköisesti hallussa myös jonkin sortin hännän heilutuksen ennätys. Pieni piiskahäntä vipattaa niin lujaa, että naurattaa. Häntää Gita heiluttaa paljon ja mielellään. Vaikka uusi ihminen hetken jännittäisikin, saa Gitaa silti lähestyä, mistä se on hyvin mielissään. Hetken päästä koira punkee syliin ja hakee rapsuja jo itsekin.

Tämä pieni suuri koira on mielestäni täydellisen kokoinen. 51 senttiä korkea, mutta vain 15 kiloinen. Sellainen juuri passeli pieni suuri koira. Ruumiin rakenne on todella kevyt, ja Gitaa on sen vuoksi helppo myös nostella. Parasta Gitan ulkonäössä on sen suuren suuret korvat. Ne ovat ihanan pehmoiset ja persoonalliset. Kun Gita pudistelee itseään, kuuluu kova läplätys. Melkoinen huumorikoira. 

Gita tuntee hyvin lempinimensä, joka on Kiti. Se odottaa kauniisti, kun se on saamassa ruokaa. Gita tykkää syödä nappulansa erityisesti aktivointileluista, joita se pyörittelee todella näppärästi ja tottunein ottein.  Gitaa on muutenkin helppo käsitellä, koska tämä koira on lempeä ja hellä ihmisiä kohtaan. Gita ei ole meillä aristellut edes miehiä. T'ämä ihan korvaeläin hyväksyy niin aikuiset kuin lapsetkin. 

Gitalla on jo hyvin kokemusta hihnassa kulkemisesta. Varusteiden pukeminen käy helposti ja Gita kulkee näppärästi myös portaita. Koska Gita säikähti edellisessä hoitopaikassa ulkona, on meillä ulkoilu aloitettu varovasti. Gita tekee tarpeitaan pihalle. Jos ulosmeno on liian jännää, tekee tyttö siististi tarpeensa sille varatulle alustalle. Eli Gita kyllä ymmärtää siisteyden päälle. Nyt tarvitaan vain hieman rohkeutta vielä. Uskon, että ulkoilun makuun taas päästessään Gita oppii sisäsiistiksi nopeasti.

Gitan on voinut jättää heti myös yksin kotiin. Tyttö touhuaa mielellään lelujen ja luiden parissa. Häntä toki vipatti vielä entistäkin vauhdikkaammin, kun kotiin vihdoin saavuttiin. Mitään tuhoja Gita ei ole tehnyt. 

Gita etsii kotia rauhalliselta alueelta omakotitalosta. Tyttö on tullut hienosti toimeen myös meidän lasten kanssa, mutta kovin vilkas koti sille ei sovi. Hienointa olisi, jos Gitalle löytyisi koti, jossa se voisi olla kodin ainoa kotieläin. Myös vanhempi ja kookkaampi uroskoira voisi mennä kaverina. 

Gitan tiedot ja videoesittelyn voi katsoa Viipurin koirien sivuilta. Jos kiinnostuit Gitasta, tutustu Viipurin koirien adoptio-ohjeisiin ja tee sivuilla hakemus. Päätöksen Gitan adoptoinnista tekee Viipurin koirien yhdistys. 

Postausta saa myös jakaa, jotta sopiva koti löytyisi pian ❤️