Syyskuun kukkia

Tällä hetkellä eletään parasta leikkokukkakautta aina ensimmäiseen pakkasyöhön saakka. Nyt toivon sormet ristissä, että hallayö antaisi odottaa itseään, sillä piha on täydessä kukassa. 

Kaikki maahan istutetut kesäkukat ja lukuisat daaliat pukkaavat uutta kukintoa joka päivä. Viimeiset perennat ihastuttavat myös. 

Daalioita on niin paljon, että raaskin kerätä suuren kimpun aina edellisen tilalle. Sekoitan joukkoon myös kaunopunahattuja, eukalyptusta, jättiverbenaa ja koristeporkkanaa. Keittiöpuutarhasta leikkelen yhä kehäkukkia, auringonkukkia ja pallerokiurunkukkia. 

Tähän aikaan vuodesta en arastele värejä. Kaikki ovat tervetulleita samaan kimppuun. Räikeämmät kimput ovat ihania niin keväällä kuin syksyllä. 

 Ihanaa ja reipasta viikon alkua!

Suloista suvea, leppoisaa juhannusta

Näiden kuvaterveisten myötä meidän poppoo lähtee nyt juhannuksen viettoon. 3 päivää perhettä, lepoa, omia juttuja ja kaivattu tauko töistä. Kesäpuurtajan on hyvä suhtautua jokaiseen viikonloppuun ja pieneenkiin taukoon kuin suurempaan lomaan. Näin kesästä saa irti muutakin kuin palkan. Kaivelin jo seppeletarpeet ja piirustusvälineet esille. En malta odottaa. 

Ei muuta kuin grilli kuumaksi ja hilirimpsis juhannuksen viettoon 🍓 Pysykää pinnalla 🌸

Aurinkoista sunnuntaita

Aurinkoisen viikon inspiroimana innostuin ostamaan poikkeuksellisen räväkän värisiä kukkia. En muista milloin valo ja aurinko olisi tuntunut näin hyvältä. Poikkeuksellisen mustan talven jälkeen  valo tuntuu siltä kuin sukeltaisi pintaan. Olen kahlannut tulppaanikuvia, intoillut leikko-osastolla marketissa ja reippaillut ulkona. 

Ensi viikko sujuu hieman talvisemmissa merkeissä, kun suuntaan työmatkalle Ylläkselle. Lupaan päivitellä myös Instagramin storyyn tunnelmia sieltä. Kevät etenee tällä hetkellä niin vauhdilla, että uskon viikon tekevän ihmeitä täälläkin. Nurmikko vihertää jo, ja joka puolella on pajunkissoja. Kun Ylläs on taputeltu, saa kevät puolestani alkaa. Olen hiljalleen käynyt jo pihahommissakin. Siellä tuntuu siltä kuin saisi ylimääräisiä tunteja kevääseen. Yleensä kun tähän aikaan vuodesta ei voi viellä tehdä mitään. Tämä on kaikki ekstraa. Siksi olen nauttinut ja fiilistellyt. Pensasryhmä ja perennapenkki toisensa jälkeen siistiytyy hiljalleen. Ihanaa!

Ihanaa sunnuntaita!

Kukkaenergiaa

Ihmettelin Istagramissa tätä epätalvea ja lumettomuutta. Sain kommentin siitä, että talvi on tuntunut pitkältä marraskuulta ja nyt tuntuu huhtikuulta. Jotain perää siinä on. Kun valo lisääntyy ja kaupat täyttyvät tulppaaneista ja leinikeistä, on pää auttamatta sekaisin. Jossain siellä huhtikuun paikkeilla.

On mahtavaa olla reissun jälkeen kotona! Mieli ja keho ovat levänneet, ja työvauhti on taas löytynyt. Helmikuun alku joka vuosi yhtä innostavaa. Puhelin pirisee, töiden tilaajat elävät jo vahvasti kevättä (ja puutarhaa). On ollut ihan eri fiilis tehdä töitä olkkarissa, joka kylpee valossa. Tätä on niin kaivattu.

Mikä sen piristävämpää kuin marketin kukkakimput karkkiväreissä? Sama ilmiö tapahtuu joka vuosi. Koko kevään ajan mikään värimäärä ei ole liikaa. Erityisen ilahtunut olin vaaleanpunaisista leikkoleinikeistä. Ihan täydellisiä

Aurinkoista sunnuntaita!

Pelargonit leikkoina

Näin kauniita ovat pelargonit leikkoina. Ne kestävät pitkään hyvänä kimpussa tai pikkumaljakoissa. Minulle nämä leikot kertovat aina syksystä, vaikka kovin kesäisiä ovatkin. Leikkelen syys–lokakuussa talvetukseen vietävien pelakuiden kukinnot leikoiksi. Kasvit asettuvat talvilevolle paremmin, ja minä saan kukkia kotiin. 

Olen aiemmin tehnyt pyöreän kimpun kukinnoista. Kutsun sitä nimellä talvetuskimppu. Sellaisen voit nähdä esimerkiksi täältä. Hienosti ne toimivat näinkin. Mukana on persikan, vaaleanpunaisen, liilan  ja valkoisen sävyjä. Kukintojen muodot vaihtelevat paljon, kun kyseessä on erikoisia lajikkeita. 

Tällaiset pikkuiset jutut ilahduttavat syksyllä. Vettä on tullut järkyttävän paljon koko viikon. Olo on alavireinen ja kipeä, kun matalapaine jäytää luissa ja ytimissä. Ei ole minun kelini tämä. Olen hiipinyt huoneesta toiseen villasukissani, enkä ole poistunut kuin koiran kanssa lenkille. Onneksi saan tehdä töitä kotona. Täällä viihdyn parhaiten.

Oletko sinä kokeillut pelargonia leikkona?

Ihanaa sunnuntaita!

Ajatuksia syksystä

Kerroin instagramin puolella kärsiväni väsymyksestä, joka alkaa aina syksyn saapuessa. Sain postaukseen monta kommenttia ja moni koki tutuksi saman väsymyksen. Osalla se alkaa jo syyskuussa, kun taas monille pimeä marraskuu on vuoden pahin aika.  

Harhautan itseäni keskittymällä kivoihin juttuihin. Kerään kimppuja, koska syyskesä on siihen parasta aikaa. Käyn metsässä taas useammin, koska kostea ja sumuinen metsä tuoksuu hyvältä. Ulkoilu on päiväunien lisäksi paras keino virkistäytyä. 

Osa teistä on ehkä huomannut blogin hidastuneen tahdin. Ensimmäistä kertaa blogihistoriani aikana en ottanut siitä paineita. Poikkeuksellisen työläs kesä vei kaikki mehut, ja mietin, että mitä sitä tyhjästä tiristämään. Nyt pohdin sitä, mikä olisi jatkossa sopiva tahti. Puhelimen jatkuva kilkatus loppui kuin seinään, kun iso projekti päättyi. Nyt on taas tilaa ajatella ja keskittyä muuhunkin.

Olen hiljalleen järjestänyt töitä ja tarttunut kiireisiinpiin. Tästä se taas lähtee. Syksy ja erilainen tahti niin töiden kuin lasten harrastusten suhteen. Esikoinen aloitti yläasteen, mikä sekin tapahtui kuin huomaamatta. On tässä taas sulattelemista. Puhaltelen, ja ajattelen, että kaikki järjestyy. On ihana keskittyä taas enemmän kotiin ja tehdä kotona töitä. Olen aina nauttinut siitä.

Tällaisia ajatuksia syksyn kynnyksellä. Ihanaa viikon jatkoa!

Syyskesän kimppuja ja pellavamekkoja

Elokuu tuli niin yllättäen. Yht äkkiä illat pimenevät, puutarha muuttaa väriään ja kypsät syyskesän sävyt saapuvat. Joka vuosi hämmästyn samaa. Joko keskikesä meni jo?

Tähän aikaan vuodesta puutarhan leikkovalikoima on parhaimmillaan. On ihana kulkea kevyessä pellavamekossa ja leikata puuliljoja, daalioita ja kultapalloja maljakkoon. Myös keittiöpuutarha tarjoilee parastaan. Mintut, iisopit ja kehäkukat ovat loistavia leikkoja. 

Lapset palasivat kouluun ja taas muistellaan arjen rytmiä ja rutiineja. Läksyt, treenit ja kokeet ovat täällä taas. Esikoinen aloitti jo yläasteen. Sekin muistuttaa ajan kulumisesta. 

Meillä oli tyttären kanssa ihana iltahetki puutarhassa. Tytär valokuvasi ja koti sai uuden kimpun viikonlopuksi. Ihan parasta laatuaikaa. 

Näitä kimppukuvia ei voi koskaan ottaa liikaa. Jostain syystä juuri elo-syyskuun kimppukuvat sykähdyttävät eniten silloin, kun päivät ovat lyhyimmillään. Ihania muistoja kesästä ja lämmöstä. 

Kesän rennoin pellavamekko on Josefiinan Aitasta. Näitä ei voi koskaan olla liikaa.

Leppoisaa sunnuntaita!

Katetaan ulos

Tein 3 vuotta sitten päätöksen siitä, että puutarhasta tulisi nauttia myös istualleen. Ja mieluiten samalla, kun syö tai juo jotain hyvää. Sitä varten hommattiin uusi pöytä pihalle. Oleskelutilan kruunaa pergolakatos, jonka alla ei haittaa, jos vähän tihkuu tai paahde kiusaa.

Meistä aika moni tunnistaa ne puolilleen jääneet ja aikaa sitten viilenneet kahvitilkat. Kuppeja saa kesän aikana keräillä pitkin puutarhaa, koska kahvihetki on keskeytynyt milloin minkäkin horsman tai repsottavat reunan takia. 

Puhdas pöytäliina, kimppu kukkia pihalta ja pala rauhaa on saapunut. Ei tarvitse kuin kantaa astiat ulos ja laittaa grilli kuumenemaan. Eikö kuulosta aika kivalta? Nyt kun ulkona nautiskelua on takana jo pari kesää, ihmettelen miksi en aiemmin tehnyt ikinä näin? Niin kivaa tämä on. Ja yllättävän helppoa. Perheen keskeltä ei ole kiire yhdenkään kukkapenkin takia. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Sadetta ja kukkakimppuja

Sateisempi kesä on tuntunut hyvältä viime kesän superhelteen jälkeen. Niin ihanaa kuin aurinkoiset kelit ovatkin, ei puutarha ollut ikinä ollut niin raaskussa kunnossa kuin vuosi sitten. Olen ilolla ottanut vastaan kasteluavun. 

Olen tasaisesti käynyt saksimassa kukkia maljakkoon, kun saderintama lähestyy. Ihastelen erityisesti pioneita mieluummin maljakossa kuin katson niiden leviävän nurmikolle saateen piiskaamaana. Joka kesä ihastun johonkin tuttuun kasviin, kun huomaan toimivan sen leikkona. Tänä vuonna olen napsinut varjoliljaa kimppuihin. Yhtä kaunis kimpussa kuin penkissä.

Tummat akileijat kukkivat ennätyspitkään varjoisessa penkissä. Miss M.I Huish-lajike on osottaunut myös oivalliseksi kimppukukaksi. Täydennystä löytyy tienpietareilta, josta poimin vuohenputkia ja hiirenvirnoja. 

Nyt voisin ottaa yhden pari kuivaa päivää väliin, jotta pääsisin mustikkaan.

Ihanaa sunnuntaita!

Kutkuttava kevät ja puutarha

Kevät on ihanaa aikaa puutarhassa. Kaikki on vielä edessä. Rakastan kiertää puutarhamyymälöitä vuoden ympäri, mutta keväällä niissä on erityistä taikaa. Ostan eniten kesäkukkia, mutta mukaan tarttuu myös lähes poikkeuksetta ruukkuja. Kerään tietyn näköisiä istutusastioita ja sopivan tullessa vastaan en juuri mieti vaan ostan. Makuni ei juuri muutu ja tiedän käyttäväni ruukkuja vuosikausia. Kierrän useita paikkoja, kun metsästän sopivan hintaisia täytekukkia parvekkeelle. Niitä uppoaa tolkuton määrä parvekelaatioihin. Samalla näen muunkin tarjonnan. 

Pyrin ostamaan monivuotisia kasveja hyvin harkiten. Olen kantapään kautta oppinut sen, että pensaat ja puut jäävät turhan usein odottamaan hetkeä jolloin ehdin tehdä niille pohjat valmiiksi. Kun työ on kesäpainotteista, on pakko ottaa myös järki mukaan. Vappuna oli aikaa myös pihahommille. Usealle pensaalle valmistui istutuspaikka. Ei tarvitse kuin kaivaa paikka pehmeään, tuoreeseen multaan. Tämä jos mikä on unelmatilanne, kun suuntaan puutarhamyymälään. Ei huolta, ei stressiä. Nopeaan istutukseen kyllä löytyy aina aika. 

Pidän erityisesti yksittäisistä pikkumyymälöistä. Mustila Puutarha on pitkään ollut suosikkini. Tänä kesänä aion vierailla myös parissa minulle uudessa paikassa. Kuuntele Versoilevan uusin podcast, jossa kerromme Johannan kanssa tärppejä ostoskierrokselle. Liikkeet on listattu linkkeineen myös Versoilevan artikkeliin. Ihanaa toukokuuta ystävät!

Rento tammikuu ja kutsumattomat vieraat

Kyllä on ihmisen keho kummallinen. Kun kerrankin olisi mahdollista tehdä töitä rauhalliseen tahtiin etupainotteisesti, niin kaikki flunssat ja muut kutsumattomat vieraat änkevät kylään. Tilanteessa ei ole mitään ihmeellistä. Se on jopa niin tavallista, että melkein arvaa mitä on tulossa. Yrittäjäthän tyypillisesti sairastavat juuri lomilla. 

Onneksi monet hommat hoituvat takkatulen ääressä sohvan pohjalla. Yritin huijata itseni pirteäksi kevään sävyisellä tulppaanikimpulla. Myös kynttilät päivittyivät heleämpiin. Hidastamisessa on kyllä onneksi hyvätkin puolensa. Tässä ehtii kummasti selata siemeniä nettikaupoista. Tilaukseen lähti kohtuuttoman iso paketti. En tarvitse / ehdi kaikkia hoitaa kerralla. Onneksi kasvukausi on pitkä. 

Kiitos vielä kaikille, jotka osallistuitte Versoilevan facetilin kyselytuokioon. Lystiä oli, ja otetaan ehdottomasti uudestaan!

Ihanaa perjantaita!

Helpot halloweenkeksit ja koristeluideoita

Halloweeniä vietetään hämähäkkikeksejä syöden pöydän ääressä, jota koristaa värikkäät kukat, mustat kynttilät ja kurpitsat. Meidän koristelu on hieman aikuisempaan makuun, jotta jaksan katsella sitä muutaman päivän. Kurpitsat ja syksyn mausteiset sävyt tuntuvat ihanalta juuri nyt, kun puut karistavat viimeisiä lehtiään ja maisema muuttuu harmaaksi. 

Pellavainen pöytäliina on hyvä pari räikeän värisille kukille. Maanläheiset kurpitsat sopivat kattaukseen hyvin. Kukkia ja kurpitsoja on pitkä pätkä pöydällä. Asetelmaan tarvittiin vain pieniä lasimaljakoita ja rouhea savilautanen.

Maljakoissa on kahta erisävyistä krysanteemia ja pari vihertävää neilikkaa edellisestä asetelmasta. Kuivatut heinät, jaloangervot ja vahakukat ovat kiertäneet jo parissa asetelmassa ja kimpussa. Ne sopivat erityisen hyvin kurpitsojen kanssa. 

Kynttilöiden pitää olla ehdottomasti mustia. Maljakoiden seassa on pari pitkää kelloköynnöksen purppuraista versoa. Kelloköynnöksestä on aina iloa tähän aikaa vuodesta. Se sopii niin monenlaisiin juttuihin. 

Meillä ei varsinaisesti juhlita halloweeniä, mutta on siinä silti jokaiselle jotakin. Tytär tykkää askarrella ja leipoa. Miesväki nauttii mielellään cookieita. Kukkaisa kettiö on ihana piristys muutaman päivän. Yllä oleva kaiverru kurpitsalyhty on kokonaan tyttären käsiala. Miten odotettu hetki tämäkin oli viikonlopussa! Suosittelen lämpimästi lapsiperheille. 

VALKOSUKLAACOOKIET

Tarvitset:

150g voita

1 dl fariinisokeria

1dl hienoa sokeria 

2 tl vaniljasokeria

kananmuna

1tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

valkosuklaata

1 dl cashewpähkinöitä  / manterirouhetta

1. Sulata voi. Sekoita sokerit ja kananmuna joukkoon. Sekoita sen jälkeen leivinjauhe vehnäjauhoihin ja sekoita jauhoseos voiseokseen.

2. Hienonna valkosuklaa ja cashewpähkinät murusiksi. Sekoita taikinaan. Valkosuklaata voi laittaa makunsa mukaan. 

3. Paista keksit 200 asteessa noin 8–10 minuttia uunin keskitasolla.
4. Sulata tummaa suklaata ja taiteile hämähäkit. Silmät syntyvät pienistä suklaapalloista tai nonparelleista. 

Värikäs juhlaviikko on hauska lisä suomalaiseen juhlakulttuuriin. En suhtaudu kovin vakavasti amerikkalaisiin juhliin. Mielestäni kaikki juhlat ovat hauskoja ja tervetulleita. Niitä voi jokainen viettää omalla tavallaan makunsa mukaan.  Meillä mennään pienellä hygge-vivahteella. 

Ihanaa sunnnuntai-iltaa!

Juhlahumussa

Syksyn arki on yllättänyt hektisyydellään. Viikonloppuna sain kuitenkin keskittyä leipomiseen ja kukkien keräämiseen. Kuopuksen syntymäpäivää vietetään daalioiden aikaan. On ihana hakea pöydän somisteet omalta pihalta. 

Simppeli suklaakakku sai uuden ilmeen syötävillä kukilla. Olen täysin hurahtanut näihin helppoihin koristeisiin. Ne ovat myös nopeita ja kasvukaudella aina käden ulottuvilla. Koristeissa ei tarvitse säästellä, sillä materiaalia on keittiöpuutarhassa yllin kyllin. En osaisi enää kuvitella kesää ilman orvokkeja, kehäkukkia, ruiskaunokkia ja auringonkukkia.

Kirjoitin syötävistä kukista Versoilevan sivuille artikkelin. Kun itse vasta opettelin syötäviä kukkia ensimmäisiä kertoja, oli joukossa useampi yllättäjä. Kasvatan mieluiten syötävät kukkani itse, koska silloin tiedän mitä kukat ovat syöneet. 

Artikkeliin pääset tästä linkistä.

Ihanaa loppuviikkoa!

Kukkien lumoissa

Blogeissa on jo tovin ollut vallalla se, että tehdään vaivalla kukka-asetelmia ja kimppuja ihan itse. On ollut välillä jopa häkellyttävää seurata, miten kuka vain voi taikoa itsestään oman elämänsä kukkataiteilijan. Osa asetelmista on hämmästyttävän upeita! Sellaisia mitä luulisi saavan vain kukkakaupoista. 

Luulen, että villitykseeen on vaikuttanut osaltaan se, että kasvit ovat ylipäätään muodissa kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Toiseksi, edullisia kukkia on ollut viime vuosina paremmin saatavilla. Markettien kukkavalikoimat parantuvat koko ajan. Ja kun vauhtiin pääsee niin moni meistä varmasti hakee jotain spesiaalia sekaan kukkakaupan leikkovalikoimista. Itse olen monen muun tapaan oppinut hyödyntämään oman puutarhan kasveja hyvin tehokkaasti. Myös tienpientareita katselee ihan uudella silmällä. 

Pyörivä tarjotin on hyvä apuväline asetelmien kanssa. Omani löytyi kirppikseltä mitä sopivimpaan saumaan. Heti piti hakea marketista leikkokimppu. Suurin osa kasveista löytyi omasta pihasta. Kukkasidonta on ihanaa, luovaa ja antoisaa. Omaan makuuni viimeisin viritys oli jo aika onnistunut. Asetelmissa on se hyvä puoli, että ne vähemmän onnistuneetkin on kivoja. Koska kukat ovat.  

Aurinkoista syyskuuta!

Kukkia ja käsitöitä

Kummasti tuo syksyn läheneminen saa kodin tuntumaan ihan eri tavalla kutsuvalta. Kukkia ihastellaan lähinnä maljajoissa ja ajatukset ovat siirtyneet kummasti käsitöihin, leivontaan ja villasukkiin. Syksy on kyllä aivan ihanaa aikaa, kun siitä osaa ottaa kaiken irti. Piha näyttää kypsältä ja kauniilta. Värit oikein vyöryvät sisälle. Alkusyksy on juuri se aika, jolloin puutarhanäkymät ovat sisältä käsin parhaimmillaan. 

Työn alla oleva Suuri Kepparikirja on pitänyt kiireisenä. On ollut ihana haastaa itseään uudella alalla. Onneksi en tee kirjaa yksin vaan äitini kanssa. Kangasta on leikattu metritolkulla, kun kaavoja on testattu. Aivoja tuuletetaan koiralenkeillä. Juuri sopiva yhdistelmä. 

Täysin ei seepra raidoistaan pääse. Vaikka tahti on ollut miten tiivis, olen ehtinyt kerätä kukkia kimppuja ja asetelmia varten pihalta ja tienvarsilta, kun olemme kuvanneet heppoja. Työhuoneen pöydällä on ollut jos jonkin näköistä kimppua kesän varrella. Mikään ei kuitenkaan voita loppukesän daalia-asetelmia. Voiko kauniimpia olla?

Ihanan kirpeää torstaita! Nyt on ulkoilukelit parhaimmillaan!