Tulppaaniterapiaa

Keväänodotus on ollut tänä vuonna hämmentävä. Puutarhahommiin pääsi helmikuussa, mutta varsinainen kevät antaa odottaa itseään. Miten olisi värikäs pläjäys tulppaanikuvia viime vuodelta? Odotan toukokuun loppua joka vuosi yhtä paljon. Se on kauneinta aikaa puutarhassa. 

Perennapenkkejä siivotessa olen bongannut useamman tulppaaninsipulin mullan pinnalla. Osa on hieman nakerreltuja. Myyräongelmaa ei ole aiemmin ollut, ja kauhulla odotan millaiset lopulliset tuhot ovat. Onneksi penkeistä nousee tuttuun tapaan kymmeniä piippoja. Kukintaa on luvassa. 

Pidän erityisesti värikkäistä kevätistutuksista ja violeteista tulppaaneista. 'Negrita' on puutarhani yleisin lajike. Sen ympärille rakennan erilaisia yhdistelmiä. 

Some on juuri nyt paras paikka jakaa hyvää mieltä ja kuvia. On hyvä, että on muutakin ajateltavaa kuin korona. 

Pysykää terveinä!

Leikkaa ja hoida tulppaanit oikein

Tulppaanit tarvitsevat hoitoa. Tärkeintä on lannoitus ja leikkaaminen. Pitää kuitenkin tietää mitä tehdään ja milloin tehdään. Myös kasvupaikka on syytä valita harkiten. Kirjoitin teille simppelit neuvot joilla tulppaanien kukinnasta saa nauttia pitkään. 

Minulta kysytään usein miten saa ne kaikkein kerratuimmat ihanuudet (kuten 'Angelique') säilymään vuodesta toiseen. Ei niitä saa. Pari vuottakin on jo hyvä suoritus. Tärkeintä on valita paikka oikein. Tulppaani istutetaan läpäisevään ja kuohkeaan multamaahan. Hyvä paikka on aurinkoinen ja kesällä kuiva. Silloin tulppaani varustautuu seuraavaan kauteen parhaalla mahdollisella tavalla. Sipulien ylösnostoa voi kokeilla. Silloin sipulit säilytetään kuivassa ja viileässä paikassa, ja istutetaan takaisin maahan syksyllä. En ole kokenut tätä jippoa kovinkaan toimivaksi. Tuloksena on ollut usean yrityksen jälkeen muutama surkastunut pikkuruinen kukinta. Pari onnistunutta kokeiluakin toki on. Maasta ponnisti komeasti ne kaikkein rumimmat kelta-puna-raitaiset kamaluudet, jotka luulin heittäneeni pois. 

Myös tulppaanit kaipaavat lannoitusta. Kun istutat tulppaanit perennojen sekaan tai pensaiden juurelle, hyötyvät sipulikasvit samasta kevätlannoituksesta kuin muutkin kasvit. Tulppaaneja voi myös täsmälannoittaa, kun nuput ilmestyvät. Kasteluveden mukana annettava lannoite imeytyy nopeasti kasvien hyötykäyttöön. 

Tulppaanien kukinnat leikataan kukinnan jälkeen. Mutta ei suinkaan kaikkia lajeja. Luonnonlajit siementävät ja leiviävät iloisesti viihtyessään, joten niitä ei kannata leikata. Kuvan kasvitieteellinen tulppaani parvitulppaani kasvaa minulla laajoina kasvustoina. Villitulppaanien lisäksi esimerkiksi metsätulppaanin ja lummetulppaanin voi jättää leikkaamatta. Kaikki muut lajit on suotavaa leikata. Jätä kuitenkin lehdet ja varret tuuleentumaan rauhassa. Kun lehdet kuihtuvat hitaasti, virtaavat ravinteet sipuliin. Se on ainoa tapa varmistaa tulevan kauden kukinta. Joskus ne röyhelöisetkin yllättävät ja kukkivat muutaman kauden. 

Jos kaipaat varmaa kukintaa, valitse lajit oikein. Kaikkein kestävimpiä ovat Darwin-Ryhmän lajikkeet. Erityisesti 'Apeldoorn'-lajikkeet ovat hyviä. Mitäkö Darwinit ovat? Ne ovat niitä tulppaanien perusmaukkoja. Niitä kaikkein tavallisimpia tulppuja, joita on saattanut kukkia mummolan pihassa 'aina'. Todennäköisimmin kirkkaan punaisina. Onneksi ryhmässä useita eri värejä. Olen satsannut erityisesti violetteihin perusmaukkoihin, jotta kaikkia tulppuja ei tarvitse ostaa joka syksy uusiksi. Silloin raaskii ostaa niitä erikoisuuksia jonkun verran joka vuosi. Darwinien lisäksi kasvitieteelliset tulput ovat hyviä. Ne ovat kaikkein kestävimpiä. 

Toivottavasit vinkeistä oli apua. Kommentti-loota on teidän. Siellä on vinkkipostausten jälkeen ollut todella mielenkiintoisia kommentteja ja kokemuksia. Niistä opin aina minäkin uutta.

Ihanaa keskiviikkoa!

Kahvi ja puutarha

Onko teille tuttu tarina kahvikupista ja puutarhasta? Menet iltapäiväkahveelle pihalle ja otat varuiksi kameran mukaan. Villiinnyt kaikista uusista tulppaaneista ja perennoista, auringonpaisteesta sadekuurojen välillä ja kaikesta siitä vihreästä. Näön vuoksi raahaat kuppia mukana, kun hulluna samalla taltioit kaikki ihanat näyt ja tulevat muistot. Viiden huikan jälkeen lähes täysi kuppi on jostain maagisesta syystä viilennyt. Ja seuraavana aurinkoisena päivänä sama uudestaan. 

Tällaiset tarinat naurattavat itseäni. Ja tiedän sen naurattavan montaa muutakin samanhenkistä vihersekoilijaa. Koska sitähän tämä bloggaajayhteisö parhaimmillaan on. Sen sain huomata myös edellisestä postauksesta, jossa kerroin talvivaurioille menetetyistä kasveista. Sain monta ihanaa vastausta ja kommenttikentässä pöhisi mahtava keskustelu. 

Bloggaajyhteisö on myös sitä, että olet monta vuotta blogiasi kirjoittanut ja kaverin blogiin kommentoinut. Ja sitten se sama kaveri, jota et oikeastaan ole edes livenä tavannut, tulee morjestamaan rautakaupan puutarhaosastolla, koska kyllähän te oikeasti tunnette! Koska sitä tietää toisen pihan onnistumiset ja menetykset, suosikit ja erikoisuudet.

Bloggaajayhteisö on antanut mahtavan tuttavapiirin, luottokavereita, yhden sydänystävän ja porukan jolla on kannustava henki keskenään. Monia teistä olen onneksi saanut tavata bloggaajatapahtumissa.

Terveisin,

Diippi-Meikäläinen

Oi ihana lämpö ja kauneus!

Nyt ei meinaa pihahommista tulla mitään, kun koko ajan pitää säntäillä kuvaamassa ja kurkkimassa vinhaa tahtia aukeavia tulppaania. Talvi tuntuu aina niin kovin pitkältä, että pelkään jonkun vievän tämän valoilmiön pois käsistä. Menee hetki tottuessa tähän kaikkeen kauneuteen, valoon ja lämpöön.  

Kuvasin teillekin muutaman. Tässä on vain ensimmäisiä. Koko lämmin puoli pihasta on jo käytännössä yhtä kukkaa. Päätös satsata kerrattuihin ja liljatulppaaneihin syksyllä kannatti. Olen pökertyä onnesta. 

Ei hullumipia nämä kääpiötulppaanitkaan. Luulen, että ensi syksynä hommaan näitä luonnonlajeja lisää. Nissä on jotain karun kaunista. Ja on hupaisaa, kun nämä ovat vain himpun krookuksia isompia.

Aurinkoista viikkoa! Nyt nautitaan.