Tomaatin kasvatus siemenestä

 🌿 Kaupallinen yhteistyö: Biolan 🌿

Tomaatin kasvatus siemenestä on todella antoisaa puuhaa, koska mikään ei ole parempaa kuin seurata satokasvin matkaa siemenestä lautaselle. Mikään ei myöskään voita auringossa kypsyneiden tomaattien tuoksua ja makua. Ehdoton etu on se, että tarjolla on lukuisia herkkulajikkeita, joista saa vain unelmoida kaupan heviosastolla. Jaan tässä teille mun vinkit tomaatin esikasvatukseen. 

Tomaatin esikasvatuksessa oikea ajoitus on todella tärkeää. Sopiva aika aloittaa on juuri nyt. Kun varaat 8 viikkoa esikasvatusaikaa, on lopputuloksena sopivan topakat taimet. Liian aikainen aloitus saa taimet venähtämään honteloiksi.

Olen täysin hurahtanut Biolanin Sammalnappeihin ja Pienoiskasvihuoneeseen. Niiden kanssa esikasvatus on helppoa, siistiä ja mutkatonta. Rakastan kuitenkin mullan tuoksua, joten päädyin kylvämään tomaatin siemeniä sekä Sammalnappeihin että Biolanin Kylvö- ja taimimultaan. Minikasvihuoneessa parasta on sen muoto (näitä saa pieneen tilaan tosi tehokkaasti monta) ja läpinäkyvä kupu, joka luo optimaalisen mikroilmaston. Minikasvihuoneen voi käyttää monta kertaa, sillä Sammalnappeja voi ostaa myös erikseen - siitä iso plus Biolanille. Vinkkinä sanon, että jos haluat päästä alussa helpommalla kastelun kanssa, valitse Sammalnapit. 

Taimimulta ja Sammalnapit kastellaan ennen kylvöä. Kylvän tomaatin siemenet aina pintakylvönä. Mullan päällä käytän vermikuliittia, joka sitoo kosteutta. Tomaatti itää parhaiten noin 20–25 asteessa. Itämisen jälkeen asetan pikkutaimet mahdollisimman valoisalle paikalle. Sadon määrä koodautuu tomaattiin juuri tässä vaiheessa. Vaikka valoa on jo hyvin, käytän siistä syystä myös kasvivaloa (ilmankin pärjäät!).

Tomaatin taimet koulitaan, kun ensimmäiset sirkkalehdet ovat ilmestyneet. Käytän tähän tarkoitukseen pestyjä maitopurkkeja. Taimet saavat niistä hieman tukea, multaa mahtuu hyvin ja purkit saa  todella tehokkaasti pieneen tilaan, kun asettelee purkit tiiviisti vierekkäin. Lisään purkin pohjalle Biolanin Ruukkusoraa ja päälle Kasvusammalta, joka sopii koulintavaiheeseen hyvin. Kasvusmmal ehkäisee kasvutauteja, mikä on herkässä taimivaiheessa superhyvä juttu. Myös kastelu on helppoa, koska Kasvusammal varastoi vettä. Taimet istutetaan aina mahdollisimman syvälle. Istutuksen yhteydessä tuen taimet kasvatuskeppeihin. Sidonta tehdään todella väljästi, jotta rungolla on tilaa kasvaa ja taimi ei vahingoitu. Annan taimien asettua pari päivää ennen kuin teen varastolannoituksen. Tomaatin varastolannoitukseen on hyvät ohjeet Biolan sivuilta. 

Meillä tomaatit kasvavat kasvihuoneessa. Siirrän taimet toukokuun lopussa karaisuvaiheen jälkeen lopullisille paikoilleen isoihin laatikoihin. Totutan taimia auringonvaloon vähintään viikon. Istutan aina kaksi runkotomaattia yhteen laatikkoon, jonka tilavuus on 55 litraa. Taimia ei kannata istuttaa liian tiheästi. Tomaatti tarvitsee reilusti multaa sekä tilaa kasvuun ja sadon muodostamiseen. Laatikon täytän Istutusmullalla, jossa on mykorritsaa ja biohiiltä. Istutuksen yhteydessä teen varastolannoituksen uudelleen. Paikalleen istutuksen yhteydessä poistan tarvittaessa alimpia lehtiä pois ja istutan taimen mahdollisimman syvälle. Näin se jämäköityy kivasti. 

Jos kasvatat tomaattia kasvihuoneessa ensimmäistä kertaa, muista huolehtia erityisesti varjostamisesta, tuuletuksesta ja kastelusta. Tomaatti menestyy hyvin myös avomaalla lämpöisellä seinustalla. Ulos voi istuttaa, kun hallan vaara on ohi. Lisää lämpöä saa tarvittaessa helposti hallaharsolla. 

Biolanin sivuilta löydät selkeät ohjeet tomaatin kasvatukseen kasvukaudella. Ne kannattaa käydä lukemassa. Sitten vaan sormet multaan ja kohti satokautta 🍅

Kasvihuoneen sadonkorjuu

Elokuussa tomaatteja kypsyy niin vauhdilla, että kerääjä ei meinaa tahdissa pysyä. Eri kokoiset, väriset ja makuiset pallerot maistuvat parhaalta suoraan kasvihuoneen lämpöisinä. Tätä on odotettu keväästä asti, ja nyt nautitaan. Parasta on lajikkeiden kirjo. Tykkään kaikenlaisista tomaateista, mutta suuri härän sydäntä muistuttava 'Oxheart' on uusi suosikkini. Pehmeä, mieto ja iso tomaatti on loistava leivän päällä. 

Olen vähentänyt hieman taimien määrää kasvarissa viime vuosista. Kymmennen taimea tuottaa suuren sadon, mutta kasvihuone pysyy väljempänä. Tällä määrällä hoito pysyy hyvin hanskassa kiireisestä työkesästä huolimatta. 

Ihanaa viikonloppua! 

 

Ananaskirsikka - kasvatus ja hoito

Kasvatin tänä kesänä ananaskirsikoita ensimmäisen kerran. Ananaskirsikan eli karviaiskoison kasvatuksesta löytyy jonkun verran kirjoitettuja artikkeleita, mutta olisin itse kaivannut tarkempia huomioita. Joten tässä niitä tulee - yhden kesän kokemuksella.

Ensimmäinen yllätys oli kasvin vedenkulutus. Parhaiten kasvi pärjäsi suuressa muoviruukussa (halkaisija noin 40 senttiä), jossa kasvoi vain yksi taimi. Tomaatteihin verrattuna veden kulutus oli melkein tuplat. Tuntui, että ruukku oli aina kuiva, ja kasvi nuupahti helposti. Toinen huomio oli se, että kasvi myös virkosi nopeasti saatuaan reilusti vettä. Alla olevassa kuvassa on yksi taimi täysikasvuisena. Melko iso roikale. 

Luin etukäteen, että ananaskirsikka tarvitsee lannoitusta, mutta typen kanssa saa olla varovainen. Kasvi villiintyy helposti tuottamaan lehtiä ylenmäärin - ja tämä tapahtuu aina kukkien kustannuksella. Koska minulla ei ollut näppituntumaa typen määrän tarpeesta, päätin tehdä kasville varastolannoituksen. Kaivoin multaan kuopan, laitoin sinne kaksi reilua kourallista luonnonlannoitetta. Sen jälkeen vain seurailin tilannetta. Kasvi ei näyttänyt siltä, että se olisi tarvinnut enempää lannoitusta. Taimi kasvoi hyvin ja kukkia alkoi muodostua nopeasti. Kasvi ei kellertänyt tai osoittanut muitakaan vajaan ravinnetasapainon merkkejä. Varastolannoituksessa on se hyvä puoli, että ravinteet liukenevat hitaasti kasvin käyttöön. Näin ylilannoituksen mahdollisuus ei ole niin ilmeinen kuin esimerkiksi kastelulannoitteen kanssa. 

Yllä olevassa kuvassa on vihreä koiso, jonka sisällä hedelmä vielä kehittyy.

Ananaskirsikka on kookas kasvi. Monissa kasvatusohjeissa lukeekin, että kasvi tarvitsee tuen. Minä en laittanut tukea vaan annoin kasvin retkottaa rennonoloisena omassa rauhassaan. Yksikin taimi vie paljon tilaa. Koin hyväksi raivata oman tilan nurkasta ananaskirsikoille. Näin en katkonut versoja ja kasvarissa mahtui hyvin touhuamaan. Tästä päästäänkin kasvupaikkaan. Omani siirtyivät sisätiloista suoraan kasvihuoneeseen. Uskon, että näitä voi kasvattaa yhtä hyvin ulkosalla. Niin helposti kasvi kasvoi. Varaisin kuitenkin paikan katetusta, tuulensuojaiselta ja aurinkoiselta paikalta. Voisin hyvin kokeilla kasvattaa ananaskirsikoita parvekkeellani. 

Kuvassa koiso, jonka sisällä on kypsä hedelmä. Se on helppo tunnistaa kuivuneista ja vaaleista verholehdistä. Olen ymmärtänyt, että verholehdet ovat myrkyllisiä. Kellanoranssi marja on todella maukas.

Marjat kypsyvät hiljalleen, ja satoa sai kerätä noin 10 marjan erissä. Marjat ovat todella hyvänmakuisia sellaisenaan. Minusta nämä ovat ihana lisä myös leivonnaisten päällä. Marjat sopivat hyvin myös salaatteihin ja hilloihin. 

Jos jatkossa kasvatan ananaskirsikoita, mietin tilan tarkemmin. Mielestäni yksi taimi vie tilaa vähintään yhtä paljon kuin runkotomaatti. Kasvi on jopa hieman leveämpi. Ananaskirsikka oli mielestäni todella helppo kasvi kasvattaa. Suosittelen!

Tällaista tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua!

Iloa keittiöpuutarhasta

Kesän suurimpia iloja on oma keittiöpuutarha ja kasvihuone. Tuoreet vihannekset ovat joka vuosi yhtä mahtava kokemus. Perheen ruokarepertuaariin on kertynyt myös keittiöpuutarhan antimiin perustuvia pikaruokia. Yksi suosituimmista on pinaatti- ja mangoldiletut.

Viime aikojen hullunmylly on saanut ajattelemaan omavaraisuutta. Kauppaan ei tee mieli mennä yhtään sen enempää kuin on aivan pakko. Luulen, että ensi kesän kasvusuunnitelman teen vielä aiempaa harkitummin. Satsaan hyötykasveihin joita menee paljon ja istutan vähemmän pelkkiä hupikasveja, joita olen kasvattanut lähinnä kuriositeetin tai kauniin ulkomuodon vuoksi.

Keittiöpuutarha menee tänä kesänä remonttiin. Osa puurakenteista on tullut tiensä päähän. Monta vuotta ne ovat kestäneetkin. Onneksi kaikkea ei tarvitse uusia kerralla. Nyt käymme vanhimman osan kimppuun. Samalla voin uusia mansikkapenkin. 

Keittiöpuutarhani pohjaa kysellään aina välillä. No tältä se näyttää. Rakenne erottuu parhaiten toukokuussa. Myös kasvihuoneen kahta sivua kiertää suuri penkki. 

Hemmottelemme nyt eristäytymisen aikana Puhetta puutarhasta-podcastin kuulijoita omavaraisuus-sarjalla. 3-osainen sarja ilmestyy tavallista julkaisutiheyttä nopeammin. Ensimmäinen osa käsittelee keittiöpuutarhaa. Voit kuunnella jakson suoraan alla olevasta soittimisesta. Lue aiheesta myös vinkkiartikkeli Versoilevan sivuilta. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Joulukuun sininen hetki

Kasvihuoneesta on ollut enemmän ja monin eri tavoin enemmän hyötyä ja iloa, kuin ennakkoon uumoilin. Sisällöntuottajalle se toimii loistavana (joskin hieman vilpoisena) talvistudiona. Valo on täydellinen, jota kevyt jää- ja lumipeite hieman varjostavat.

Otan paljon työhön liittyviä jouluisia kuvia kasvarissa tähän aikaan vuodesta. Samalla nautin tästä itsekin. Sytytän kynttilät, otan kupin lämmintä mukaan ja kuuntelen äänikirjaa tai joululauluja kännykästä. 

Pimeä tulee melko aikaisin ja yllättää työmyyrän välillä. Sininen hetki saapuu tunnin sisällä ja vie valon mennessään. Ulkoa kajastaa vain katuvalot ja valosarjat. Kun pakkanen ja auringonpaiste osuvat juuri oikein yksiin, saapuu illansuussa sininen hetki. Miten taianomaiselta se kasvihuoneessa näyttikään!

 

Kasvihuone kannattaa ehdottomasti laittaa joulukuntoon. Meidän joulukuusi viettää kasvarissa joulukuun alun, jonka jälkeen se kannetaan sisään. Kun joulu on ohi, tuon kuusen kasvarin edustalle. En osaisi kuvitella kasvihuoneen joulua ilman kuusta enää. Kuusi on ehdottamasti kaiken raijaamisen arvoinen. Kotiväki on lakannut jo ihmettelemästä edes takaisin kiikuttamista.

Tämä täydellisen valkoinen ja valoisa joulukuun alku tuntuu melkoiselta taivaan lahjalta mustan marraskuun jälkeen. Ihanaa joulukuuta kaikille!

Ansari on ihana ympäri vuoden

Ansari on ihana 12 kuukautta vuodessa. Eniten nautin aina ajasta uuden kynnyksellä - oli kyseessä kevät tai syksy. Vastasiivottu ja laitettu kasvihuone vetää puoleensa. Siellä on silloin kiva puuhata.

Osa kasveista on kasvihuoneessa lähes jouluun saakka ennen kuin kannan ne talvetukseen. Muratti tuntuu kestävän hyvin viileää. Kanervat puolestaan saavat ilahduttaa kasvihuoneessa koko talven.

Kasvihuoneen talveen kuuluvat myös koristeet ja kynttilät. Kasvihuoneessa on oma kynttilälaatikko ja riittävästi tikkuja, ettei sinne tarvitse raahata niitä joka kerta erikseen. Yllättävän usein kynttilät palavat syksyllä ja talvella. Erityisen kivaa se on vesisateella. On mahtavaa olla silloin ulkona ilman märkää oloa. 

Oman kasvihuoneen myötä silmä on alkanut tarttua artikkeleihin ja kirjoihin, jotka koskevat kasvihuoneita ja orangerioita. Puutarhan lasirakennusten historia on todella kiehtova. Eniten hämmästyttää, miten taidokkaita rakennukset olivat jo useampi vuosisata sitten. 

Tiesitkö, että ansari-sana juontaa orangeriaan? Niitä kutsuttiin Suomessa nimellä oransseria. Sana taipui suomalaisten suuhun sen seurauksena myös ansarina. Orangeria tulee puolestaan ranskankielestä. Orange tarkoittaa appelsiinia. Niitä olisikin ihana kasvattaa!

Kuuntele myös Puhetta puutarhasta-podcastin uusin jakso, jossa käymme läpi orangerian historiaa. Versoilevan sivuilta löydät aiheesta myös artikkelin. Tunnelmallista marraskuuta pimeneviin iltoihin!

Kasvihuone ja täydelliset tomaatit

Elokuu on kasvihuoneharrastajan kulta-aikaa. Tomaatteja ja kurkkuja kypsyy sitä tahtia kuin ehtii kerätä. Ja parasta on juuri tämä: kaiken kirjavat ja makuiset tomaatit ovat vihdoin käsillä.

Kokemusta on vaikea pukea edes sanoiksi. Auringossa kypsäksi asti kypsynyt tomaatti on ihan oma kokemuksensa. Silloin maistaa ja tuntee myös lajikkeiden erot. On makeaa, hapanta, pehmeää ja kiinteää. Ruoanlaitossa ja salaateissa ilahduttavat koko- ja värierot.

Kasvari on minulla nyt kolmatta vuotta. En osaa kuvitella puutarhaa enää ilman. Niin ihana se on! Erityisen tyytyväinen olen maatiililattiaan (Chips & Bricks). Se tekee kasvarista kauniin ja helppohoitoisen. Kasvulaatikkoina toimivat suuret elhon ruukut, jossa on pohjalla altakastelusäiliöt.

Teimme Versoilevaan uuden podcastin ja artikkelin kasvihuoneista ja sopivan valinnasta. Voit kuunnella uusimman podin suoraan alla olevasta soittimesta. 

Iloa ansarista

Yhteistyö: Kivikangas

Jos pitäisi valita tärkein kohta puutarhasta, olisi se kasvihuone. Siitä on parissa vuodessa muodostunut puutarhan sydän. Kasvari on keskeisellä paikalla pihaa ja näkyy hyvin myös sisälle saakka. Käytön lisäksi kasvari antaa pihalle enemmän ilmettä kuin mikään muu rakenne.

Käyn pyörähtämässä kasvarissa joka kerta, kun käyn ulkona. Kastelun lisäksi napsin varkaita tomaateista. Jostain syystä tekemistä riittää aina. Täyttelen kastelukannuja, istutan uusia kesäkukkia tai juon kahvia. Kaikki tapahtuu kasvarissa. Mukana on lähes poikkeuksetta äänikirja, joka pitää seuraa pitkiäkin aikoja. 

Valitsin kasvihuoneen parilla kriteerillä. Halusin tumman kasvihuoneen, joka oli kyllin iso. Haaveilin, jopa isommasta, mutta totesin, että se ei olisi sopinut mittasuhteiltaan alapihalle. 11 neliön Juliana Junior on osoittautunut juuri täydellisen kokoiseksi.  Nyt olisi melko passeli aika hommata oma ansari, näyttävät olevan aika mukavassa alessa Kivikankaalla. 

Meillä kasvaa tänä vuona hyvin maltillisesti tomaatteja (11 kpl) ja kasvihuonekurkkua (4 kpl). Basilikat kylvin vasta. Silti tilaa on yllin kyllin ruukkupinoille, ruukutuspöydälle ja harrastuksille. En ollut tajunnut miten kivaa kasvihuoneessa on säätää kaikkea, kun sade ropisee laseihin. Kun sato on korjattu vien kasvihuoneeseen kalusteita, jotka säilyvät kasvarissa paremmin kuin taivasalla. Niiden seuraksi olen hommannut kahtena talvena joulukuusen. Ihan parasta! En tiedä kummasta ajasta nautin enemmän, niin mukava lasitalossa on olla talvisinkin.  Monikäyttöisen kasvihuoneesta tekee maatiililattia. 

Jos me joskus muutetaan, olisi kasvihuone todennäköisin se kipein paikka luopua. En osaisi kuvitella elämää ilman enää.

Haaveillaanko teillä omasta ansarista? 

Kohti tomaattisatoa omilla vai ostetuilla taimilla?

Tomaattisato on yksi kesän kohokohdista. Trooppisen lämmin kasvihuone ja voimakas tomaatin tuoksu on niin elämyksellinen kokemus, että olisi vaikea kuvitella kautta ilmankaan. Olen aiemmin kasvattanut taimia itse. Syyt ovat olleet taatusti aika lailla samat kuin monella muullakin: kasvatuksen ilo, lajikkeiden määrä ja taimien edullisuus. Olen lähikesinä seurannut paikallisen torin taimitarjontaa. Viime kesänä rohkaistuin myös täydentämään omaa valikoimaani ostotaimilla.

Ajattelin, että herkeäisin niin villiksi, että menisin tämän kesän torin taimilla. Lajikevalikoimakin on näyttänyt olevan kohdillaan. Mikä kumma siinä jännittää? Että jään jostain paitsi, jos en itse kasvata?  Vai ovatko omat tomaatin taimet kunniakysymys? Päätin kuitenkin uhrata kasvutilan kesäkukille. Ne kun tuppaavat olemaan paljon tyyriimpiä kuin tomaatit. Joten... pöydät notkuvat tällä hetkellä kesäpäivänhattuja, narsissitupakkaa, köynnöksiä ja ties mitä muuta. Ja siinä on vasta alkuvuoden kylvöt. Nuo pitkän huiskeat auringonkukatkin odottavat kylvöjä. 

Toinen muutos jonka ajattelin tehdä on se, että lohkaisen kasvarista enemmän tilaa kasvihuonekurkuille. Niitä kun meidän nuoriso popsisi määrättömästi. Joten vastataan huutoon. Ja mistä sen tietää, ehkä välivuosi tomaatin kasvatuksesta tuo siihen sellaisen hohdon takaisin, että se on saatava tulevana keväänä taas kokea. 

Niin tai näin, tomaatti on kuitenkin tosi hauska kasvattaa. Jos kaipaat vinkkejä tomaatin alkutaipaleelle, kuuntele  Versoilevan uusin podcast tuosta postauksen lopusta. Kirjoitin Versoilevan sivuille myös artikkelin tomaatin kasvatuksesta. Siellä on mukana myös meidän seuraajien lajikesuosituksia. Ilahdun joka kerta jokaisesta kommentista ja palautteesta mitä teiltä tulee tänne tai Versoilevaan!

Sininen puutarha ja uusin podcast

Viime päivät ovat olleet taianomaisia puutarhassa. Pakkaspäiviä ja kuuilmiöitä. On niin ilahduttavaa, kun puutarhasta on iloa ympäri vuoden.  Piha ei olisi mitään ilman rakenteita ja puuvartisia kasveja. Kausivalot saavat yhä olla paikoillaan. Pienet valopuut kasvarin molemmin puolin ovat suosikkini.

Keittiöpuutarha on hauska talvellakin. Laatikot muuttuvat lumisiksi kuutioiksi ja köynnöstuet on kuorrutettu kimaltelevilla hiutaleilla. Perustamisvaiheessa ei aina tule edes ajatelleeksi miten kiva tämä talvibonus on. 

Kovien pakkasten keskellä on uskomatonta ajatella, että joko se kausi taas alkoi. Odotan kuumeisesti pakettia saarivaltiosta. En malttaisi odottaa. Tämän paremmaksi ja helpommaksi kylmäkäsittely ei voi mennä. Kinokset suorastaan huutavat akileijan ja jättiverbenan siemeniä. 

Saimme Johannan kanssa paljon palautetta edellisestä podcastistamme, joka käsitteli aikaisia esikasvatettavia kukkia. Teimme podille myös jatko-osan, jossa keskityimme aikaisiin hyötykasveihin. Jos chilit ja latva-artisokat kiinnostavat, on tämä podcast juuri sinua varten. Toivottavasti tykkäätte! Podcastin voi kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta.