Joulukoti - vihreää, valkoista ja punaista

Terveisiä joulukodista! Viikonloppu juuri ennen joulua tuntui lahjalta. Kaiken sai valmiiksi ilman stressiä ja paniikkia. Vältä sitä kyllä muutenkin joka vuosi viimeiseen saakka. 

Kuusi on koristeltu melkoisen täyteen, koti siivottu ja viimeisetkin lahjat pakattu. Ehdin jopa tehdä jouluasetelmat ja silittää pöytäliinat aattoa varten. Hämmästyttävää, että aaton aattona voi rauhassa keskittyä töihin ja joulu saapuu silti rauhallisesti. 

En harrasta mitään tyylejä tai seuraa trendejä. Koristelaatikosta nousee kokoelma yksittäisiä DIY-koristeita ja muistoilla kuorrutettuja hankintoja. Osa koristeista on hankittu matkoilla ja suuri osa on tehty itse, kuten alla oleva tähti. Kokonaisilme on valkoista, vihreää ja punaista. 

Joulun vietämme kotona. On ihanan leppoisaa olla oman porukan kesken, tehdä meille mieluisia asioita meidän tahdissamme. Todennäköisesti joulu koostuu hyvästä ruoasta, lautapeleistä, suklaasta ja jouluelokuvista.

Pulkkamäki jää tänä vuonna väliin. Koiralenkkejä lukuunottamatta keskityn sisätiloihin ja pidän silmät kiinni ikkunoiden kohdalla. On ihanaa, että joulu saapuu - oli miten märkää ja mustaa hyvänsä.

Kuulun siihen sakkiin, joka pitää siististä ja puhtaasta joulukodista. En vietä jouluani kaapissa, mutta nautin täysin siemauksin siitä, että jokainen nurkka on klaffissa. Minusta jokaisen tulisi saada viettää itsensä näköinen joulu - siivoten tai ilman. Yhtä ainoaa tapaa ei ole. Tämä on minun tapani juhlistaa ja kunnioittaa joulua. 

Toivoisin, että jokainen muistaisi, että jouluun ei kuulu alkoholi ja riitely. Erityisesti jos mukana on lapsia. Jokainen lapsi ansaitsee turvallisen, iloisen ja rauhallisen joulun, johon ei kuulu pelko. 

Toivottelen blogini lukijoille ihanaa ja rauhallista joulua!

Ajatuksia somesta ja bloggaamisesta

Tajusin juuri, että aloitin bloggaamisen lähes kymmenen vuotta sitten. Ensimmäinen blogini oli täynnä puutarhaa, askartelua, pieniä ja melko surkeita kuvia. Sitä mukaa, kun ikää ja ryppyjä on tullut lisää, on myös kamerakalusto ja kirjoitustaito parantuneet. Olen oppinut melko hyvin rajani sosiaalisessa mediassa, vaikka yhä palaan samaan ajatukseen: miten henkilökohtaisia asioita haluan jakaa, mitä voin blogissa julkaista ja ketä nämä jorinat kiinnostavat. Tätä peilaamista on hyvä harjoittaa aika ajoin, jos blogia julkisesti kirjoittaa. On hyvä olla sinut kaiken kanssa mitä julkaisee. Olen myös lakannut miettimästä liikaa sitä, pitääkö kaiken liittyä puutarhaan, vai voinko kirjoittaa muustakin. Ja miksen voisi? Minun blogini tämä on. On upeaa, että netissä riittää niin roppakaupalla luettavaa, että aikaansa ei kenenkään tarvitse uhrata sellaiseen mistä ei pidä. 

Luin hetki sitten Maria Veitolan haastattelun, jossa hän sanoi, että somessa moni on taantunut 50-luvulle; laitetaan koti nätiksi ja poseerataan näteissä vaatteissa ympäriinsä. Melko herättävä ajatus. En yhtään ihmettele, että sellainen aiheuttaa varsinkin nuoremmille somen kuluttajille paineita. Olen välillä miettinyt, että olen myös onnekas, että ikää oli jo hieman kertynyt, kun aloin blogata. En muista milloin viimeksi meillä olisi sisustettu uusiksi jotain. Siirtelen tavaroita paikasta toiseen ja olen tietoinen, että sohva taitaa olla jo aikansa elänyt. Haaveilen sisustuslehtien parissa, mutta ahdistun kerskakulutuksesta. Haluan kestäviä juttuja. Myös itsetuntoni kestää sen, että sisustukseni ei ole viimeisten tai edes edellisten trendien mukainen.

Koska jokaisella on oikeus olla somessa. En halua ottaa siitä paineita - tai myöskään luoda niitä muille. Viihdyn meidän liian isossa talossa ja tykkään täällä monista jutuista. Joskus, mietin miten helpolta diginatiivien somettaminen näyttää. Kaikki taidot hyppysissä jo niin nuorena. Olisi ollut mahtavaa hypätä suoraan muutaman kiusallisen harjoitteluvaiheen yli. Kaikissa hetkissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Sisällöntuottamisesta on tullut minulle työ. Suurin osa teksteistä päätyy ihan muihin kanaviin kuin omiini. Mutta tänne on aina ihana palata. Tunnistan monia kommentin jättäneiden nimimerkkejä jo vuosien takaa. On ihana huomata, että aina tänne löytää yhä vain uusiakin lukijoita. Vuorovaikutus tekee tästä hommasta merkityksellisen. Se ja vapaaehtoisuus. Kirjoitan, kun haluan ja jaksan. 

Toivotan kaikille ihanaa kuun viimeistä viikonloppua. Suuntaan huomenna toivon mukaan joulumarkkinoille. Ehkä törmään siellä muutamaan teistäkin.

ONNEA ON MÖKKI

Olen viime päivinä hilpaissut meidän mökille töitä tekemään. Ponnistus ei ole ehkä niin suuri kuin miltä se kuulostaa. Matkaa 30 metriä. Kumpparit jalkaan ja läppäri ja kalenteri kainaloon. Niin näppärää. Viime kesäksi sisältä kokonaan remontoitu mökki on pinnoiltaan valkoinen ja sisustukseltaan helppo ja rauhallinen. Lisäksi täällä on aina siistiä. Mökissä on rauha kirjoittaa piirtää ja valokuvata. Valkoinen mökki tulvii valoa. Ainoa musta pilkku on puusauna, jonne halusin mustat lauteet ja seinät. 

Talousrakennuksen nimellä kiinteistöön kuulunut mökki on herättänyt vierailijoissa joskus ihmetystä. Lähinnä siksi, että meillä on kaksi taloa. Tämä on tällaista arkipäivän luksusta. Mökki palvelee vierasmökkinä, saunamökkina ja rauhallisena tilana sille, joka sellaista sattuu kaipaamaan. Täällä talvehtivat myös laakeripuut. Esikasvatukseen tarvittavasta lisätilasta puhumattakaan.

Juuri nytkin istun täällä takan lämmössä ja aloittelen hommia. 

Mukavaa loppuviikkoa!

SISÄINEN RAUHA SIIVOAMALLA

Pääsiäinen on kulunut melko zen-henkisissä tunnelmissa. Olen nukkunut, ulkoillut ja siivonnut. Moni ei ymmärrä sitä puolta minusta, joka käyttää lomasta leijonanosan siivoamiseen. Se on sellaista perusteellisempaa sorteeraamista lungilla tahdilla. Projektina on aina huone kerrallaan. Lastenhuoneet käyn läpi kerran vuodessa. Järjestän leluja kokonaisuuksiksi omiin laatikoihinsa. Kaikki muu saa lähteä. Ja samalla poistan pölyt joka mutkasta ja tasosta. Parasta on, jos koko perhe on silloin talossa. Minulle riittää tieto siitä, että kaikki rakas on lähellä.

Näissä puuskissa kaipaan selkeämpää ilmettä muuallekin kotiin. Ja siihen hommaan istui tämä betoniruukun aluslautanen kuin nenä päähän. Se on iso ja painava. Ja kätevä nostaa kun haluaa pyyhkiä pesuaineella koko pöydän. 

Katson puutarhamyymälöiden isommat aluslautaset aina sillä silmällä muutenkin. Niitä myydään yleensä erikseen ilman ruukkua. Tämä kappale löyti Plantsusta ja näin huokealla hinnalla tällaista ei edes kannata askarrella itse.

No eikö ole aika Zen?