Joulutunnelmissa

Joulumotivaatio on ollut kerrassaan hukassa. Tänä viikonloppuna tartuin härkää sarvista ja muokkasin kodin marraskuun joulumoodiin. Kummia siihen ei tarvittu. Syystähti, pari joulukaktusta, valkoinen liina ja kynttilöitä. Jälkimmäisillä pääsee jo pitkälle.

Tällaiselle armottomalle askartelijalle jouluton marraskuu on täysin vieras käsite. Lempeä tunnelmaan virittäytyminen saa sormet ajan kanssa syyhyämään. Sen tiedän kokemuksesta. Joskus on kuitenkin kiva oikoa ja mennä helpon kautta. Aina ei tarvitse tehdä suureellisia viritelmiä. 

Joululehdet ovat jokavuotinen herkku inspiraation suhteen. Oma hetki, kuppi kahvia ja uunituoreet lehdet. Kaivan esille myös aiempien vuosien suosikkilehdet. Näitä on ihana selata erityisesti viikonloppuna, kun ei ole kiire minnekään.

Mitä teillä on työn alla? Itse ajattelin tehdä hieman havutöitä ja kranssin. Myös paperi-diy kiinnostaa jouluna. Luulen, että suuntaan seuraavaksi Pinterestiin inspiroitumaan paperiaskartelujen kanssa. Joululeivonnan aloitan joulukuussa. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Hyasintti - joulun tuoja

Hyasintti lienee joulutähden rinnalla suosituin joulukukkamme. Vasta lähivuosina hyasintin käyttö leikkona on yleistynyt myös Suomessa. Komea kukkavana sopii maljakkoon sellaisenaan tai kimpun osaksi. Niin tai näin, kukka on kestävä myös maljakossa. Loistava vaihtoehto joulupöydän kattaukseen.

Se mikä itseäni on aina hämmästyttänyt hyasintissa eniten, on se, että kasvi oli ensimmäinen joulukukka joka rantautui Suomeen 1800-luvun loppupuoliskolla. Silloin sinertävä ihanuus ihmetytti helsinkiläisen kukkakaupan ikkunassa, jota ihasteltiin sankoin joukoin. Tuntuu jopa hieman edistykselliseltä, että juuri eksoottisen tuoksuinen hyasintti saapui meille ensimmäisenä samoihin aikoihin joulupuiden kanssa.

Tuoksut olivat tärkeä osa joulun tunnelmaa. Tuoksuvia ja helposti hyödettäviä kasveja suosittiin joulun aikaan. Monelle joulu ei tule ilman hyasinttia. 1890-luvulla sen rinnalla suosittiin kieloa ja syreeniä. Miten ihana ajatus olisikaan kerätä omalta pihalta lepoon asettuneita kielon silmuja ja hyötää ne jouluksi.

Mitä teillä suositaan joulupöydän kimpussa tai asetelmassa?

Ihanaa viikonloppua! Joulu taitaa olla täällä. 

Jouluruusujen pauloissa

En malttanut vastustaa herkkiä jouluruusuja. Olen hieman hillinnyt ostohalujani lähestyvän reissun takia. Mutta kai sitä pari voi hommata? Pienet ja suloiset joulukukat ovat mainettaan helpompia hoitaa. Matkan ajaksi ne voi siirtää viileään vierasmökkiin. Uskon niiden pärjäävän sen verran. 

Tiesitkö että, jouluruusu on leinikkikasvi, eikä suinkaan ruusu? Hidaskasvuisen taimen kasvatus joulumarkkinoille ottaa vuodesta kahteen. Siksi sen hintakin on hieman kalliimpi. Piskuinen kasvi puskee nuppuja paljon. Kukinta voi siksi olla yllättävän pitkä ja komea, parhaimmillaan kuutisen viikkoa. Kuivahtavia lehtiä ja kukkia voi nyppiä pois uusien alta. Jos säästät jouluruusun pitkälle kevääseen, on uusien lehtien määrä  ja vaihtuvuus yllättävän suuri. Valoisa ja viileä paikka on kukalle se kaikkein mieluisin. Tasainen kosteus on hyväksi. Tuoreet nuput nuupahtavat helposti, jos kasvi pääseet kuivumaan. 

Juurelleen jouluruusut saivat kuusen ja katajien havuja. Erityisesti sinisivyisiä katajia kasvatan erityisesti jouluasetelmien vuoksi. Kuivat kuusen oksat ja kuivatut siemenkodat sopivat kokonaisuuteen.

Jouluruusu on myrkyllinen. Siksi on ihmeellistä, että sitä on kasvatettu aikoinaan lääkkeeksi. Kasvin musta juuri saa aivastamaan. Siitä tulee nimi musta pärskäjuuri. En löytänyt mihin vaivaan kasvia aikoinaan käytettiin. Tietääkö joku muu?

Yritän myös tänän vuonna saada jouluruusun sinnittelemään kevääseen saakka. Aina kannattaa yrittää. Pensaiden juurella kasvista voi saada pitkäikäisen ja kookkaan kaverin. 

Ihanaa joulunodotusta!